Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


9.12.11

Portviinit

Yleistä

Portviini on portugalilainen väkevöity viinityyli, joka on usein makeata sekä joko pullokypsytettyä punaista viiniä tai tynnyrikypsytettyä ruskeata viiniä. Portviiniä valmistetaan myös valkoisena tai roséena, sekä kuivana ja puolikuivana, ja se on tyypillisesti n. 20% alkoholipitoisuudeltaan. Kaikkien laatuluokiteltujen portviinien tulee olla valmistettu Douron laaksossa, Portugalissa.

Tyypillinen portviini on tavallista viiniä runsaampaa, täyteläisempää, makeampaa ja raskaampaa. Sitä valmistetaan lisäämällä rypäleistä tislattua alkoholia käyvän viinin sekaan, jolloin viinin alkoholipitoisuus nousee niin korkeaksi, että sokeria alkoholiksi käyttävä hiiva kuolee. Alkoholiksi käymätön sokeri jää antamaan viinille makeutta.

Rypäleet

Portviiniä on sallittua valmistaa yli sadasta eri rypäleestä, mutta sitä valmistetaan pääasiassa vain viidestä eri rypälelajikkeesta: Tinta Barroca, Tinta Cão, Tinta Roriz (muualla maailmassa tunnetaan nimellä Tempranillo), Touriga Francesa, ja Touriga Nacional.

Tyylit

Portviinien kaksi päätyyliä eroavat toisistaan melko runsaasti. Ruskeat portit valmistetaan punaisista rypäleistä ja ne kypsytetään tynnyreissä, jolloin viini on kypsyessään melko runsaassa kosketuksessa hapen kanssa. Viinin kypsyessä happikosketuksessa se menettää nopeasti väriään ja muuttuu ajan kanssa ruskeaksi. Happi tuo myös viinin makuun oman, pähkinäisen elementtinsä. Hapettumisen johdosta viinit ovat hyvin pitkäikäisiä säilyvät melko pitkään hyvinä pullon avaamisen jälkeen – hyvissä olosuhteissa toista kuukautta.

Pullokypsytettyihin portviineihin luetaan myös valkoiset portit sekä hyvin harvinaiset roséeportit. Pääasiassa pullokypsytetyt portit ovat kuitenkin punaisia. Nämä viinit ovat erittäin kypsytyskestäviä, mutta eivät kestä ruskeiden portien tavoin avattuina kovinkaan pitkään.

Tynnyrikypsytetyt:
  • Tawny Port – kullanruskea, pähkinäinen ja pehmeä viini. Jos viinipullo ei anna ikämerkintää, viini on vähintään kaksi vuotta tynnyrikypsytetty. Kypsytetyt tawnyt valmistetaan sekoittamalla eri-ikäisiä viinejä keskenään, ja ne merkitään osoittamalla sekoitteiden arvioitu keski-ikä (10, 20, 30, 40 vuotta tai yli.) Kuuluu standardiporttien luokkaan.
  • Colheita – kypsytetty vuosikerta-tawny. Yhden vuosikerran rypäleistä valmistettu viini, pullon etikettiin merkitään viiniin käytettyjen rypäleiden vuosikerta. Kuuluu Categorias Especiais -luokkaan.

Pullokypsytetyt:
  • Ruby Port – Edullisin ja yleisin portviinityyppi. Viini kypsytetään lyhyen aikaa teräs- tai betonitankeissa, jonka jälkeen se kirkastetaan, suodatetaan ja pullotetaan. Nuorena juotavaksi tarkoitettu helppo ja melko yksinkertainen portviinityyppi, joka ei kehity vanhetessaan. Kuuluu standardiporttien luokkaan.
  • Reserve Ruby – IVDP:n (Instituto dos Vinhos do Douro e Porto) hyväksymä erityisen laadukas Ruby Port. Kuuluu Categorias Especiais -luokkaan.
  • Rosé Port – Rubyn tyylinen port, mutta valmistettu roséeviinien tapaan antamalla punaisten rypäleiden kuorten olla vain hetken kosketuksessa rypälemehun kanssa. Kuuluu standardiporttien luokkaan.
  • Valkoinen Port – Valkoisista rypäleistä valmistettu portviini, jok yleensä valmistetaan nuorena juotavaksi. Puutynnyrissä kypsytetyt valkoiset portit tummenevat kypsyessään, vanhimpien ollessa niin tummia, ettei niistä voi erottaa, onko viini tehty valkoisista vai tummista rypäleistä. Kuuluu standardiporttien luokkaan.
  • Late Bottled Vintage Port (LBV) – alun perin vuosikertaportiksi tarkoitettu viiniä, joka jäi kysynnän vähyyden vuoksi pullottamatta ja tynnyriin kypsymään. LBV pullotetaan yleensä n. 4-6 vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen ja siitä tehdään sekä suodatettua että suodattamatonta viiniä. Suodatetut LBV:t eivät kypsy juurikaan pullossa ja ovatkin tarkoitettuja nuorena juotaviksi, kun taas suodattamattomat LBV:t voivat jatkaa kypsymistään edelleen pullossa. Suodattamattomat LBV:t tulisi dekantoida ennen nauttimista. LBV:t tarjoavat hieman vuosikertaporttien henkistä laatua kohtuullisella hinnalla, ja ne kestävät pidempään pullon avaamisen jälkeen. Kuuluu Categorias Especiais -luokkaan.
  • Crusted Port – useista vuosikerroista sekoitettu, suodattamaton vuosikertaport-tyylinen viini. Useat Crusted Portit kypsytetään melko vanhoiksi, mutta viinit ovat tarkoitettu juotavaksi pian ostamisen jälkeen, ei kellarointia varten. Pullon vuosikerta osoittaa pullottamisvuoden. Kuuluu Categorias Especiais -luokkaan.
  • Vuosikertaport (Vintage Port) – Arvostetuin ja hinnakkain portviinien luokista. Vuosikertaport määrittää viinitalon laadun, joten viinitalo ei yleensä julista jokaista vuosikertaa Vintage Portin arvoiseksi, vaan ainoastaan keskimääräistä selvästi paremmat. Tämän vuoksi perinteisellä portviinitalolla on keskimääräisesti vain n. kolme Vintage-tasoista vuosikertaa vuosikymmenessä. Vuosikertaporteja kypsytetään melko lyhyen aikaa tynnyrissä – maksimissaan kaksi ja puoli vuotta – jonka jälkeen ne pullotetaan suodattamattomina ja jätetään pulloon kypsymään. Usein vuosikertaporteja kypsytetään 10-15 vuotta ennen sen päästämistä markkinoilla, jonka jälkeen viiniä pidetään nauttimisvalmiina. Laadukkaat vuosikertaportit voivat jatkaa kuitenkin kypsymistään vielä vuosia ja jopa vuosikymmeniä – jotkut jopa yli sata vuotta. Viini kerää kypsyessään sakkaa, joten viini tulee dekanoida ennen tarjoilua. Koska viini on ennen pullon avaamista ollut niin vähän hapen kanssa kosketuksissa, se hapettuu ja menettää arominsa ja arvokkuutensa todella nopeasti, minkä johdosta vuosikertaporteja ei suositella säilyttämään avattuina useampaa päivää. Kuuluu Categorias Especiais -luokkaan.

1 kommentti: