Yleistä
Sen lisäksi, että Italian "saappaan varren" pohjoisosassa, niemimaan länsirannikolla sijaitseva Toscana on nykyisin yksi maailman arvostetuimpia punaviinialueita, on se ollut sellainen jo vuosituhansia.
Ensimmäiset merkinnät rypäleenkasvatuksesta Toscanassa ovat 700-luvulta eaa., toscanalaista viiniä on viety myyntiin Pohjois-Italiaan ja silloisen Ranskan alueelle jo 600-luvulla eaa. ja toscanalaisten viinien laatu on mainittu jo kreikkalaisissa teksteissä, jotka ajoittuvat 100-luvulle eaa.
Toscanassa luotiin myös maailman ensimmäinen appellaatio; DOC Chianti vuonna 1716. Nykyisin monet Italian (ja maailman) arvostetuimmista punaviineistä tulevat juuri Toscanan historiallisilta viinialueilta, joissa viiniä on valmistettu enemmän tai vähemmän samanlaisena vuosisatojen ajan. Toscana on Italian kolmanneksi suurin viinialue istutusten pinta-alojen perusteella, mutta on vasta kahdeksas suurin rypäleiden tuotannossa. Tämä johtuu alueen köyhästä maaperästä sekä siitä, että alueen viinintuottajat panostavat enemmän rypäleiden laatuun kuin määrään.
Rypäleet
Toscanan alueen merkittävin rypälelajike on punainen Sangiovese, joka on lähes kaikkien alueen punaviinien pohjana toimiva lajike. Osaa viineistä on sallittua valmistaa ainoastaan 100% Sangiovesesta. Muita alueella merkittäviä rypälelajikkeita ovat Bordeaux-viineistä tutut Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon ja Merlot, joista Cabernet Sauvignonia on kasvatettu alueella jo useita satoja vuosia. Paikallisista rypäleistä merkittävimpiä ovat punaiset Canaiolo ja Mammolo sekä valkoiset Malvasia, Trebbiano ja Vernaccia.
Viinialueet
Toscanassa sijaitsee 29 DOC-tasoista ja 7 DOCG-tasoista viinialuetta. Niistä merkittävimpinä voidaan pitää Chianti Classicoa, Montalcinoa ja Montepulcianoa, joissa valmistetaan pääasiassa rotevia, usein hapokkaita ja pitkää säilytystä kestäviä punaviinejä.
Viinityylit ja appellaatiot
Supertoscanalaiset
Toscanan oma viiniluokkansa ovat legendaariset Supertoscanalaiset. Ennen vuotta 1990, Chiantin alueen viinilainsäädäntö oli tiukka; jos Chiantin alueen viininvalmistaja halusi saada viinilleen DOC- tai DOCG-merkinnän, oli viinin noudatettava 1800-luvulla eläneen viininvalmistaja ja poliitikko Bettino Ricasolin kehittelemää sekoitetta: korkeintaan 70% Sangiovesea sekä vähintään 10% valkoisia rypäleitä, Malvasiaa tai Trebbianoa.
1960-70-lukujen taitteessa moni Chiantin viinialue oli kriisissä, koska maailmalla Chiantin arvostus oli pohjamudissa, koska aluetta pidettiin kevyiden ja heikkolaatuisten viinien kotina, eikä viiniä keventävien valkoisten rypäleiden käyttöpakko valmistuksessa ainakaan helpottanut asiaa. Moni viininvalmistaja halusi tehdä viininsä 100% Sangiovesestä tai käyttää muita, rakennetta ja rotevuutta antavia rypälelajikkeita, mutta alueen viinilainsäädännön rajoitukset estivät tämän.
Ensimmäisenä todellisena Supertoscanalaisena pidetään Sassicaiaa, joka oli Toscanalaisen viinintuottaja Tenuta San Guidon vuonna 1948 ensimmäisen kerran valmistama Cabernet Sauvignon -pohjainen, Bordeaux-tyylinen punaviini. Tämä viini kuitenkin oli vain vino da tavola -tasoinen, koska se ei ollut valmistettu Chiantin viinilainsäädännön mukaan. Tämä avoimesti Chiantin viinien rajoituksia halveksuva viini kuitenkin oli ennen 1970-luvulla alkanutta Supertoscana-vallankumousta pääasiassa vain pienten, paikallisten piirien tuntema, mutta toimi monille viinintuottajille suurena inspiraationa. Viini toi paljon mainetta Chiantin alueen DOC-lakien ulkopuolisille viineille lisää mainetta voittamalla suuren Bordeaux-tyylisten viinien kilpailun vuonna 1972.
Ensimmäiset merkittävät Supertoscanalaiset olivat vuonna 1968 Azienda Agricola San Felicen valmistama Vigorello ja erityisesti yli 600 vuotta viininvalmistuksessa olleen Antinorin viinisuvun vesan, Piero Antinorin vuonna 1971 valmistama Tignanello. Vigorello oli 100% Sangiovese-viini ja Tignanellossa oli käytetty Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia antamaan viinille rotevuutta – näin ollen kumpaakaan ei voitu luokitella DOC Chiantiksi, vaan vino da tavolaksi – pöytäviiniksi. Tästä huolimatta viinien suosio oli ennenkuulumaton ja niiden kysyntä ylitti jopa viinitalojen arvostetut Chianti Classico -viinit. Samalla monet muut viininvalmistajat ryhtyivät kokeilemaan erilaisia rypälesekoitteita Chiantin viinilainsäädännön rajoitusten ulkopuolelta. Hetkessä Chiantin viinialue oli päässyt viinimaailman valokeilaan, mutta ei perinteisten viiniensä, vaan modernin rotevien punaviiniensä ansiosta.
Pian Italian viinilainsäädäntö huomasi nyt Supertoscanalaisten nimellä tunnettujen pöytäviinien ennennäkemättömän suosion, ja pyrki muuttamaan viinilainsäädäntöään vastaamaan todellisuutta. Supertoscanalaisten vaikutuksesta Italian viinilaki sai luotua vuonna 1992 neljännen, kriteereiltään melko vapaan, viinin alueellisuutta korostavan kategorian vino da tavolan ja DOC:n väliin: IGT, Indicazione Geografica Tipica. Tämän lisäksi myös DOCG Chiantin viinilainsäädäntöä muokattiin (mm. poistamalla valkoisten rypäleiden pakko, sallimalla 100% Sangiovese-viinien valmistus sekä kansainvälisten rypälelajikkeiden käyttö), jotta monet Supertoscanalaiset voivat halutessaan käyttää viinistä nimitystä DOCG Chianti. Tästä huolimatta monet viininvalmistajat kunniottavat viininsä alkuperää luokittelemalla sen alemman IGT Toscanan alle.
Lisäksi Sassicaia sai vuonna 1990 kokonaan oman DOC-luokituksensa, DOC Bolgheri Sassicaia, jonka kriteerinä on se, että viini on valmistettu Tenuta San Guidon viinitilalla. Viini on Italian ainoa yhden viinin DOC-viini, ja sen odotetaan lähitulevaisuudessa nousevan DOCG-kategoriaan.
Toscana Alkon hyllyllä
Sen lisäksi, että Italian "saappaan varren" pohjoisosassa, niemimaan länsirannikolla sijaitseva Toscana on nykyisin yksi maailman arvostetuimpia punaviinialueita, on se ollut sellainen jo vuosituhansia.
Ensimmäiset merkinnät rypäleenkasvatuksesta Toscanassa ovat 700-luvulta eaa., toscanalaista viiniä on viety myyntiin Pohjois-Italiaan ja silloisen Ranskan alueelle jo 600-luvulla eaa. ja toscanalaisten viinien laatu on mainittu jo kreikkalaisissa teksteissä, jotka ajoittuvat 100-luvulle eaa.
Toscanassa luotiin myös maailman ensimmäinen appellaatio; DOC Chianti vuonna 1716. Nykyisin monet Italian (ja maailman) arvostetuimmista punaviineistä tulevat juuri Toscanan historiallisilta viinialueilta, joissa viiniä on valmistettu enemmän tai vähemmän samanlaisena vuosisatojen ajan. Toscana on Italian kolmanneksi suurin viinialue istutusten pinta-alojen perusteella, mutta on vasta kahdeksas suurin rypäleiden tuotannossa. Tämä johtuu alueen köyhästä maaperästä sekä siitä, että alueen viinintuottajat panostavat enemmän rypäleiden laatuun kuin määrään.
Rypäleet
Toscanan alueen merkittävin rypälelajike on punainen Sangiovese, joka on lähes kaikkien alueen punaviinien pohjana toimiva lajike. Osaa viineistä on sallittua valmistaa ainoastaan 100% Sangiovesesta. Muita alueella merkittäviä rypälelajikkeita ovat Bordeaux-viineistä tutut Cabernet Franc, Cabernet Sauvignon ja Merlot, joista Cabernet Sauvignonia on kasvatettu alueella jo useita satoja vuosia. Paikallisista rypäleistä merkittävimpiä ovat punaiset Canaiolo ja Mammolo sekä valkoiset Malvasia, Trebbiano ja Vernaccia.
Viinialueet
Toscanassa sijaitsee 29 DOC-tasoista ja 7 DOCG-tasoista viinialuetta. Niistä merkittävimpinä voidaan pitää Chianti Classicoa, Montalcinoa ja Montepulcianoa, joissa valmistetaan pääasiassa rotevia, usein hapokkaita ja pitkää säilytystä kestäviä punaviinejä.
Viinityylit ja appellaatiot
- DOCG Brunello di Montalcino ("Montalcinon Pieni tumma") – Brunello di Montalcino sai DOC-statuksen vuonna 1968 ja DOCG-statuksen vuonna 1980, mutta ensimmäiset merkinnät alueelle ominaisista viineistä ovat jo 1800-luvun alkupuolelta. Alueen viinit valmistetaan Sienan provinssissa sijaitsevan Montalcinon kylän ympäristössä kasvavan Sangiovese-rypäleen paikallisesta muunnoksesta Brunellosta, ja niitä kypsytetään keskimäärin n. 3 vuotta tammessa. Usein käytetään vain vähän tammen makua luovuttavia tynnyreitä, mutta osa viininvalmistajista käyttää vaniljaisia tammen aromeja luovuttavia ranskalaisia tammitynnyreitä. Italian viinilainsäädäntö määrää Brunellojen minimikypsytysajaksi 28 kuukautta, josta kaksi vuotta viinin tulee kypsyä tammessa. Usein Brunellot kuitenkin päästetään markkinoille vasta 50 kuukautta vuosikerrasta, Riservat tästä vielä vuotta myöhemmin. Brunellot ovat usein hyvin tuhteja, hedelmäisiä, runsaan hapokkaita ja pitkäikäisiä viinejä.
- DOC Carmignano – vuonna 1975 DOC-statuksen ja 1990 DOCG-statuksen saanut alue Praton provinssista on ollut tunnettu laadukkaista viineistään jo keskiajalta. Alueella on valmistettu jo 1700-luvulta asti ns. Supertoscanalaisista tuttuja, ronskeja Sangiovese-Cabernet Sauvignon -sekoiteviinejä. Carmignanon alueen viinit ovat keskitäyteläisiä, hedelmäisiä, melko tanniinisia ja muita alueen viinejä hieman vähähappoisempia. Viinit tulee valmistaa vähintään 50% Sangiovesesta ja viini voidaan merkitä Riservaksi, jos sitä on kypsytetty vähintään 3 vuotta.
- DOCG Chianti Classico – Chiantin alueen viineistä ensimmäiset merkinnät on jo 1300-luvulta ja alue sai oman appellaationsa maailman ensimmäisenä viinialueena vuonna 1716. Nykyisin Chiantin alue koostuu kahdeksasta ala-alueesta, joista keskimmäinen – Chianti Classico – sijaitsee sillä alueella, jossa alueen ensimmäiset viinit ovat peräisin. Chianti Classicot ovat periaatteessa ns. alkuperäisiä Chianteja. Chianto Classicot ovat usein rotevia, melko tanniinisia ja hapokkaita viinejä, jotka ikääntyessään ilmentävät nahkaisia ja savuisia elementtejä. Chianti Classicoita pidetään erinomaisina ruokaviineinä ja niillä on usein erittäin hyvä, vuosien, tai jopa vuosikymmenien kypsytyskestävyys. Chianti Classicoja tulee viinilain mukaan kypsyttää vähintään seuraavan vuoden lokakuuhun vuosikerrasta, ja vähintään 7kk on kypsyttävä tammessa. Riserva-merkittyjä Chianti Classicoita tulee kypsyttää vähintään 27 kuukautta ennen myyntiä.
- DOCG Chianti – Chiantin viinialueen laajennuttua Classico-alueen ulkopuolelle, tehtiin erottelu alkuperäisen Classico-alueen ja seitsemän muun ala-alueen välille. DOCG Chianti -viinit ovat usein Classicoita kevyempiä, normaalisti kevyitä tai keskitäyteläisiä punaviinejä, joissa on melko runsaat hapot sekä usein kirsikkaisia ja marjaisia aromeita. Chianti-viinien taso vaihtelee arkisista perusviineistä aina Classico-tasoisiin laatuviineihin ja niiden sanotaan olevan parhaimmillaan n. 3-5 vuoden iässä. Vuodesta 1996 eteenpäin Chiantin ja Chianti Classicon on oltava valmistettu 75-100% Sangiovesesta, lisäksi voidaan käyttää korkeintaan 10% Canaioloa ja korkeintaan 20% muita sallittuja punaviinilajikkeita (mm. Cabernet Sauvignon, Merlot.) Chianti on hyvin suuri viinialue, joka käsittää osia monista Toscanan provinsseista.
- DOCG Morellino di Scansano – nämä viinit ovat Toscanan eteläosissa, Grosseton provinssissa sijaitsevan Scansanon kylän ympäristössä valmistettuja, Sangiovese-pohjaisia punaviinejä, joissa voidaan käyttää myös maksimissaan 15% muita lajikkeita. Morellino di Scansano on kuitenkin hyvin pieni ja tuntematon viinityyli verrattuna muihin Toscanalaisiin viinityyleihin, mistä syystä viinit ovat usein melko vaikeasti saatavilla, mutta samalla myös monasti edullisia laatuunsa nähden. Nuoret Morellinot ovat hyvin raikkaita ja ryhdikkäitä punaviinejä, kun taas vähintään 2 vuotta kypsytetyt Riservat ovat rotevampia ja usein erittäin pitkäikäisiä viinejä, jotka kilpailevat tasoltaan monien tunnetumpien ja arvostetumpien Toscanalaisten viinien kanssa.
- DOC Rosso di Montalcino ("Montalcinon Punainen") – tunnetaan myös nimellä "Baby Brunello". Nämä viinit valmistetaan samalla alueella kuin Brunellot ja myös Rossojen on oltava 100% Sangiovesesta valmistettuja, mutta niitä on kypsytettävä "vain" vuosi, josta 6 kuukautta tammessa, ennen myyntiin päästämistä. Nämä viinit tarjoavat paljon matalammalla hinnalla Brunellojen piirteitä kevyemmässä, raikkaammassa ja helpostilähestyttävämmässä muodossa.
- DOCG Vernaccia di San Gimignano – valkoisesta Vernaccia-rypäleestä valmistettu valkoviini oli vuonna 1966 Italian ensimmäinen DOC-statuksen saanut viini. DOCG-kategoriaan viini nostettiin vuonna 1993. Sitä on pidetty vuosisatojen ajan Italian parhaimpana valkoviinilaatuna. Vernacciat ovat usein raikkaan hapokkaita ja jälkimaultaan kevyen katkeroisia. Nykyisin viininvalmistajat saattavat kypsyttää Vernacciaa tammitynnyreissä, mikä antaa viineille oman lisänsä viinien moniuloitteisuuteen ja pehmentää niiden suutuntumaa.
- DOC Vin Santo ("Pyhä viini") – Jälkiruokaviini, jota valmistetaan ympäri Italiaa, mutta Vin Santo yleensä yhdistetään Toscanaan, josta sen uskotaan olevan peräisin. Viini valmistetaan kuivaamalla tuoreita rypäleitä rusinoiksi, minkä jälkeen rusinoista puristettu viini kypsytetään tammitynnyreissä. Toscanan Vin Santot kypsytetään tyypillisesti vain osittain täytetyissä tynnyreissä, jolloin viinille jää tynnyriin runsaasti sitä hapettavaa ilmaa. Tämän seurauksena Toscanan Vin Santot ovat normaalien rusinaisten ja hunajaisten aromien lisäksi usein aromeiltaan hapettuneen pähkinäisiä ja väriltään melko rusehtavia. Vin Santojen makeusaste vaihtelee todella runsaasti, ulottuen hyvin makeista aina rutikuiviin viineihin. Pelkästään Toscanassa on valtava määrä erilaisia DOC Vin Santo -viinialueita, joiden kriteerit voivat vaihdella melko runsaasti. Vin Santot valmistetaan usein valkoisista Malvasiasta ja Trebbianosta, mutta viinistä voidaan tehdä myös roséeta käyttämällä punaista Sangiovesea.
- DOCG Vino Nobile di Montepulciano ("Montepulcianon jalo viini") – Vino Nobilea pidetään yhtenä Italian vanhimmista edelleen valmistettavista viinityypeistä; ensimmäiset merkinnät viinistä ovat 700-luvulta. Viini valmistetaan Sienan provinssissa sijaitsevan Montepulcianon kylän ympäristössä, pääasiassa Sangiovese-rypäleen paikallisesta kloonista, Prugnolo Getilestä. Viiniin voidaan sekoittaa myös Canaiolo Neroa, sekä mahdollisesti muita paikallisia punaisia lajikkeita. Viinejä tulee kypsyttää vähintään kaksi vuotta, Riservoja kolme. Viinit ovat usein rotevia, intensiivisiä, melko tanniinisia ja aromeiltaan nahkaisia ja luumuisia.
Supertoscanalaiset
Toscanan oma viiniluokkansa ovat legendaariset Supertoscanalaiset. Ennen vuotta 1990, Chiantin alueen viinilainsäädäntö oli tiukka; jos Chiantin alueen viininvalmistaja halusi saada viinilleen DOC- tai DOCG-merkinnän, oli viinin noudatettava 1800-luvulla eläneen viininvalmistaja ja poliitikko Bettino Ricasolin kehittelemää sekoitetta: korkeintaan 70% Sangiovesea sekä vähintään 10% valkoisia rypäleitä, Malvasiaa tai Trebbianoa.
1960-70-lukujen taitteessa moni Chiantin viinialue oli kriisissä, koska maailmalla Chiantin arvostus oli pohjamudissa, koska aluetta pidettiin kevyiden ja heikkolaatuisten viinien kotina, eikä viiniä keventävien valkoisten rypäleiden käyttöpakko valmistuksessa ainakaan helpottanut asiaa. Moni viininvalmistaja halusi tehdä viininsä 100% Sangiovesestä tai käyttää muita, rakennetta ja rotevuutta antavia rypälelajikkeita, mutta alueen viinilainsäädännön rajoitukset estivät tämän.
Ensimmäisenä todellisena Supertoscanalaisena pidetään Sassicaiaa, joka oli Toscanalaisen viinintuottaja Tenuta San Guidon vuonna 1948 ensimmäisen kerran valmistama Cabernet Sauvignon -pohjainen, Bordeaux-tyylinen punaviini. Tämä viini kuitenkin oli vain vino da tavola -tasoinen, koska se ei ollut valmistettu Chiantin viinilainsäädännön mukaan. Tämä avoimesti Chiantin viinien rajoituksia halveksuva viini kuitenkin oli ennen 1970-luvulla alkanutta Supertoscana-vallankumousta pääasiassa vain pienten, paikallisten piirien tuntema, mutta toimi monille viinintuottajille suurena inspiraationa. Viini toi paljon mainetta Chiantin alueen DOC-lakien ulkopuolisille viineille lisää mainetta voittamalla suuren Bordeaux-tyylisten viinien kilpailun vuonna 1972.
Ensimmäiset merkittävät Supertoscanalaiset olivat vuonna 1968 Azienda Agricola San Felicen valmistama Vigorello ja erityisesti yli 600 vuotta viininvalmistuksessa olleen Antinorin viinisuvun vesan, Piero Antinorin vuonna 1971 valmistama Tignanello. Vigorello oli 100% Sangiovese-viini ja Tignanellossa oli käytetty Cabernet Francia ja Cabernet Sauvignonia antamaan viinille rotevuutta – näin ollen kumpaakaan ei voitu luokitella DOC Chiantiksi, vaan vino da tavolaksi – pöytäviiniksi. Tästä huolimatta viinien suosio oli ennenkuulumaton ja niiden kysyntä ylitti jopa viinitalojen arvostetut Chianti Classico -viinit. Samalla monet muut viininvalmistajat ryhtyivät kokeilemaan erilaisia rypälesekoitteita Chiantin viinilainsäädännön rajoitusten ulkopuolelta. Hetkessä Chiantin viinialue oli päässyt viinimaailman valokeilaan, mutta ei perinteisten viiniensä, vaan modernin rotevien punaviiniensä ansiosta.
Pian Italian viinilainsäädäntö huomasi nyt Supertoscanalaisten nimellä tunnettujen pöytäviinien ennennäkemättömän suosion, ja pyrki muuttamaan viinilainsäädäntöään vastaamaan todellisuutta. Supertoscanalaisten vaikutuksesta Italian viinilaki sai luotua vuonna 1992 neljännen, kriteereiltään melko vapaan, viinin alueellisuutta korostavan kategorian vino da tavolan ja DOC:n väliin: IGT, Indicazione Geografica Tipica. Tämän lisäksi myös DOCG Chiantin viinilainsäädäntöä muokattiin (mm. poistamalla valkoisten rypäleiden pakko, sallimalla 100% Sangiovese-viinien valmistus sekä kansainvälisten rypälelajikkeiden käyttö), jotta monet Supertoscanalaiset voivat halutessaan käyttää viinistä nimitystä DOCG Chianti. Tästä huolimatta monet viininvalmistajat kunniottavat viininsä alkuperää luokittelemalla sen alemman IGT Toscanan alle.
Lisäksi Sassicaia sai vuonna 1990 kokonaan oman DOC-luokituksensa, DOC Bolgheri Sassicaia, jonka kriteerinä on se, että viini on valmistettu Tenuta San Guidon viinitilalla. Viini on Italian ainoa yhden viinin DOC-viini, ja sen odotetaan lähitulevaisuudessa nousevan DOCG-kategoriaan.
Toscana Alkon hyllyllä
- Punaviinit: Toscanalaiset ovat niin italialaisten kuin koko viinimaailman arvostamia punaviinejä. Edullisemmat ovat keskitäyteläisiä, hapokkaita ja tasapainoisia arkiruokaviinejä, mutta hinnan kohotessa Toscanalaisten täyteläisyys, runsaus ja "huhhuh"-kerroin kasvavat huomattavasti. Hinnakkaat Toscanalaiset ovat runsaiden ja tuhtien ruokalajien erinomaisia kumppaneita, mutta monet ovat pitkään dekantoituina myös tuhtien ja ronskien viinien ystäville upeita kokemuksia sellaisenaankin. Yleisesti Toscanan viinejä määrittää suutuntumaa keventävä ja viinille ryhtiä tuova hapokkuus, hapankirsikan aromit sekä mausteisuus, joka syntyy tammen ja Sangiovese-rypäleen saumattomasta yhteistyöstä.
Suosittelen: Borgo Salcetino Chianti Classico Lucarello, Cabreo il Borgo, Caprili Brunello di Montalcino, La Villa Vino Nobile di Montepulciano, Marchese Antinori Chianti Classico, Nipozzano Chianti Rùfina, Péppoli Chianti Classico, Pietra del Diavolo Vino Nobile di Montepulciano, Torre Terza Chianti Colli Senesi, Villa Cafaggio Chianti Classico - Valkoviinit: Toscanalaisten valkoviinien osuus Alkon valikoimasta on todella pieni ja keskittynyt lähinnä melko keskinkertaisiin perusviineihin.
Suosittelen: Alata Vernaccia di San Gimignano
Hei todella kiinnostava blogi! Olen itse aloittanut viineihin tutustumisen muutaman viime vuoden sisällä, enkä tiedä vielä juuri mitään, mutta täällä sitä kyllä oppii! Alunperin eksyin sivuille koulujutun takia. Piti esitellä Toscana viinialueena yms. Todella kattava informaatiopläjäys sinulla on täällä ja myös erittäin hyvin olet kaiken selittänyt.. hieno blogi ja luen varmasti lisää, erityisesti punaviineistä.
VastaaPoista