Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


22.12.11

Gérard Bertrand Rivesaltes 1942

Gérard Bertrand Legend Vintage Rivesaltes Millésime 1942
Vuorossa on 100% Grenachesta valmistettu jälkiruokaviini, Rivesaltes. Vuosikerta on 1942, eli viinillä olisi tullut ensi vuoden puolella pyöreät 70 vuotta lasiin. Luotan kuitenkin viinillä olevan sopivasti ikää jo sen herkässä 69 vuoden iässä.

Vaikka viini on ymmärtääkseni alunperin ollut hyvinkin punainen, on se nyt väriltään hyvin vaaleanruskea ja haalea; viini muistuttaakin lähinnä tawny-portilla jatkettua valkoviiniä.

Rivesaltesin tuoksu on huumaavan voimakas, siinä on runsaasti rusinaa, kuivattuja hedelmiä, maderisoituneen viinin tummunutta omenaa muistuttavaa tuoksua, toffeisuutta, heikkoa pähkinäisyyttä sekä hentoa ja arvokasta konjakkimaisuutta.

Maku on voimakas ja todella makea. Viini on iästään huolimatta uskomattoman raikas ja pirteän hedelmäinen. Sen makeus ei tuo liikaa raskautta suutuntumaan ja sen hapokkuus on upean tasapainoinen kokonaisuuteen nähden. Viini ei maistu varsinaisesti yhtään ikäiseltään – sitä maistellessaan voisi kuvitella juovansa jopa suhteellisen nuorta, mutta valtavan eleganttia ja kompleksia viintä.

Viinissä hedelmäisyys on iän mukana kehittänyt mitä omaperäisempiä makujen yhdistelmiä, joita on lähes mahdoton ruveta erottelemaan. Kuitenkin sieltä tuntuvat lähes kaikki perinteiset jälkiruokaviinien maut – aprikoosi, hunajaisuus, pähkinäisyys, viikuna, fariinisokeri, jne. Niiden lisäksi viiniin on kehittynyt kirjo muita aromeja, joita en ole varma, olenko koskaan aiemmin maistanutkaan.

Kokonaisuutena tämä Rivesaltes on uskomaton; sen makea hedelmäisyys maistuu kielen päällä minuutteja jälkikäteen. Raikkaan kevyessä mutta silti uskomattomassa, muhkeassa hedelmäisyydessä ikä maistuu ja tuntuu, mutta se sopii mitä loistavimmin kokonaisuuteen.

Tarkkaa hintaa viinille en saanut, mutta Bertrandin edustaja arvioi hinnan noin 400 euroksi. Vaikka viini on upeimpia koskaan maistamiani makeita viinejä, tai viinejä ylipäänsä, on silti 400 euroa mielestäni liikaa viinistä kuin viinistä, siksi hinta-laatusuhteelle surullinen "surkea."

Jos syystä tai toisesta kyseisen vuosikerran viini kuitenkin joskus tulee jollekulle vastaan yhtään kohtuullisempaan hintaan, suosittelen lämpimästi nappaamaan yhden talteen, sen kuuluisan sateisen päivän varalle.

Lyhyesti: Uskomattoman moniulotteinen, elegantti ja valloittava jälkiruokaviini, joka on uskomattomasta iästään huolimatta yhä edelleen hyvin voimissaan.

Arvio: Täydellinen – viini on puhdas nautinto jo sellaisenaan, mutta sen keveys ja hapokkuus yhdistettynä sen loputtomaan aromikkuuteen tekee siitä helpostiyhdistettävän juoman lähes mille tahansa makealle jälkiruoalle.

Hinnan (n. 400,00e) ja laadun suhde: Surkea – uskomattomasta iästään ja laadustaan huolimatta monta sataa euroa yhdestä viinipullosta tuntuu mielestäni hieman liioittelulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti