Yleistä
Champagnen maakunnassa on valmistettu viiniä jo vähintään 1500 vuoden ajan, mutta alue tuli tunnetuksi maailmanmaineeseen nousseista kuohuviineistään, Shamppanjoistaan, vasta 1800-luvulla, jolloin kuohuviiniä oltiin ryhdytty laajalti valmistamaan ns. shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise).
Alueen viininvalmistajat olivat kateellisia ympäri maailman erittäin suuressa arvossa pidettyjen naapurimaakunnan, Bourgognen, viineistä, joita usein myös verrattiin kevyisiin ja hentoihin Champagnen viineihin (tämä maakuntien välinen nokkapokka on menneisyydessä venynyt jopa siihen pisteeseen saakka, että nämä naapurukset ovat useamman kerran olleet lähes sisällissodan partaalla). Champagnessa ilmasto vain sattui olemaan melko paljon Bourgognea viileämpi, jonka seurauksena viineistä tuli kevyempiä, ohuempia ja hapokkaampia. Tämän takia Champagnen viininvalmistajat ryhtyivät lopulta kilpailemaan viinimaailman suosiosta täysin toisenlaisilla viineillä – kuohuviineillä.
Toisin kuin yleinen uskomus kertoo, kuohuviiniä ei keksitty Champagnessa, vaan todennäköisesti Etelä-Ranksan Limoux'ssa, 1500-luvulla. Kuohuviinin valmistus Champagnessa alkoi n. 1500-1600-lukujen taitteessa, mutta monen vuosisadan ajan sitä valmistettiin ns. maalaismenetelmällä (méthode rurale), jossa vielä loppuunkäymätön viini pullotettiin, jonka seurauksena viinin hiiva jatkoi käymistään pullossa, jolloin käymistuotteena syntynyt hiilidioksidi imeytyi suljetussa tilassa takaisin viiniin ja synnytti siihen kuplivuuden. Alun perin tämänlaiset viinit syntyivät vahingossa, mutta pian niitä ryhdyttiin valmistamaan tarkoituksella. Nämä viinit olivat kuitenkin melko vaihtelevanlaatuisia ja paineenalaisten pullojen räjähtely sekä korkkien sinkoaminen pulloista olivat viinintiloilla yleinen vaiva.
Shamppanjamenetelmän keksi brittiläinen tutkija Christopher Merret 1600-luvun puolessavälissä. Tässä menetelmässä pullotettuun, loppuunkäyneeseen, kuivaan valkoviiniin lisätään hieman hiivaa ja sokeria ja pullo suljetaan korkilla. Tällöin viini kokee toisen käymisen, jossa hiiva käyttää sokerin alkoholiksi ja tuottaa viiniin hiilihappoa. Kun hiiva on kuluttanut pullosta joko kaiken sokerin tai typen, hiiva kuolee ja laskeutuu sakaksi viinin pohjalle. Shamppanjat valmistetaan kypsyttämällä viiniä kosketuksissa hiivasakan päällä (sur lie -kypsytys), jonka seurauksena hiivasolukko hajoaa ja antaa viinille hedelmäisemmän, leipäisen maun, tekee sen suutuntumasta täyteläisemmän ja pehmentää viinin happoja. Lopuksi pullot nostetaan pystyasentoon, jolloin hiivasakka valuu korkkiin kiinni. Viinipullon kaula jäädytetään ja korkki poistetaan, jolloin kuohuviinin paine työntää jäätyneen hiivasakan ulos. Lopuksi viiniin lisätään poistuneen viinin verran viiniä, joka on usein makeutettua (dosage) ja viini korkitetaan. Dosagen makeudella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka makea viini tulee lopuksi olemaan.
Alunperin Shamppanjat tulivat tunnetuiksi Ranskan kuninkaiden juomina, mutta monet viininvalmistajat ryhtyivät tämän lisäksi panostamaan huomattavasti rahojaan ja voimiaan markkinoidakseen alueensa kuohuviinejä erityisesti yläluokan luksustuotteina ja juhlatilaisuuksien juhlistajina, joita kuka tahansa voisi kuitenkin nauttia. 1900-luvulle tultaessa Champagnen alueen viinit olivatkin lopulta saavuttaneet tavoittelemansa statuksen ja arvostuksen, ja keskiluokasta oli tullut Shamppanjan suurin kuluttaja. Yhä edelleen Shamppanja automaattisesti yhdistetään juhliin ja luksukseen.
Rypäleet
Champagnen kuohuviinejä on viinilain mukaan mahdollista valmistaa seitsemästä rypälelajikkeesta, jotka ovat ranskalaisperäiset Arbanne, Chardonnay, Petit Meslier, Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Meunier ja Pinot Noir. Näista kuitenkin kolme lajiketta, Chardonnay, Pinot Meunier ja Pinot Noir, hallitsevat ylivoimaisesti 99,98% osuudellaan. Vain 0,02% alueen rypäleistä on neljää muuta lajiketta. Vaikka Pinot Meunier ja Pinot Noir ovat tummia rypäleitä, niistä valmistetaan lähes yksinomaan vaaleata kuohuviiniä, koska viinin ei anneta jäädä kosketuksiin väriä luovuttavien kuorten kanssa.
Champagnen maakunnassa on valmistettu viiniä jo vähintään 1500 vuoden ajan, mutta alue tuli tunnetuksi maailmanmaineeseen nousseista kuohuviineistään, Shamppanjoistaan, vasta 1800-luvulla, jolloin kuohuviiniä oltiin ryhdytty laajalti valmistamaan ns. shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise).
Alueen viininvalmistajat olivat kateellisia ympäri maailman erittäin suuressa arvossa pidettyjen naapurimaakunnan, Bourgognen, viineistä, joita usein myös verrattiin kevyisiin ja hentoihin Champagnen viineihin (tämä maakuntien välinen nokkapokka on menneisyydessä venynyt jopa siihen pisteeseen saakka, että nämä naapurukset ovat useamman kerran olleet lähes sisällissodan partaalla). Champagnessa ilmasto vain sattui olemaan melko paljon Bourgognea viileämpi, jonka seurauksena viineistä tuli kevyempiä, ohuempia ja hapokkaampia. Tämän takia Champagnen viininvalmistajat ryhtyivät lopulta kilpailemaan viinimaailman suosiosta täysin toisenlaisilla viineillä – kuohuviineillä.
Toisin kuin yleinen uskomus kertoo, kuohuviiniä ei keksitty Champagnessa, vaan todennäköisesti Etelä-Ranksan Limoux'ssa, 1500-luvulla. Kuohuviinin valmistus Champagnessa alkoi n. 1500-1600-lukujen taitteessa, mutta monen vuosisadan ajan sitä valmistettiin ns. maalaismenetelmällä (méthode rurale), jossa vielä loppuunkäymätön viini pullotettiin, jonka seurauksena viinin hiiva jatkoi käymistään pullossa, jolloin käymistuotteena syntynyt hiilidioksidi imeytyi suljetussa tilassa takaisin viiniin ja synnytti siihen kuplivuuden. Alun perin tämänlaiset viinit syntyivät vahingossa, mutta pian niitä ryhdyttiin valmistamaan tarkoituksella. Nämä viinit olivat kuitenkin melko vaihtelevanlaatuisia ja paineenalaisten pullojen räjähtely sekä korkkien sinkoaminen pulloista olivat viinintiloilla yleinen vaiva.
Shamppanjamenetelmän keksi brittiläinen tutkija Christopher Merret 1600-luvun puolessavälissä. Tässä menetelmässä pullotettuun, loppuunkäyneeseen, kuivaan valkoviiniin lisätään hieman hiivaa ja sokeria ja pullo suljetaan korkilla. Tällöin viini kokee toisen käymisen, jossa hiiva käyttää sokerin alkoholiksi ja tuottaa viiniin hiilihappoa. Kun hiiva on kuluttanut pullosta joko kaiken sokerin tai typen, hiiva kuolee ja laskeutuu sakaksi viinin pohjalle. Shamppanjat valmistetaan kypsyttämällä viiniä kosketuksissa hiivasakan päällä (sur lie -kypsytys), jonka seurauksena hiivasolukko hajoaa ja antaa viinille hedelmäisemmän, leipäisen maun, tekee sen suutuntumasta täyteläisemmän ja pehmentää viinin happoja. Lopuksi pullot nostetaan pystyasentoon, jolloin hiivasakka valuu korkkiin kiinni. Viinipullon kaula jäädytetään ja korkki poistetaan, jolloin kuohuviinin paine työntää jäätyneen hiivasakan ulos. Lopuksi viiniin lisätään poistuneen viinin verran viiniä, joka on usein makeutettua (dosage) ja viini korkitetaan. Dosagen makeudella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka makea viini tulee lopuksi olemaan.
Alunperin Shamppanjat tulivat tunnetuiksi Ranskan kuninkaiden juomina, mutta monet viininvalmistajat ryhtyivät tämän lisäksi panostamaan huomattavasti rahojaan ja voimiaan markkinoidakseen alueensa kuohuviinejä erityisesti yläluokan luksustuotteina ja juhlatilaisuuksien juhlistajina, joita kuka tahansa voisi kuitenkin nauttia. 1900-luvulle tultaessa Champagnen alueen viinit olivatkin lopulta saavuttaneet tavoittelemansa statuksen ja arvostuksen, ja keskiluokasta oli tullut Shamppanjan suurin kuluttaja. Yhä edelleen Shamppanja automaattisesti yhdistetään juhliin ja luksukseen.
Rypäleet
Champagnen kuohuviinejä on viinilain mukaan mahdollista valmistaa seitsemästä rypälelajikkeesta, jotka ovat ranskalaisperäiset Arbanne, Chardonnay, Petit Meslier, Pinot Blanc, Pinot Gris, Pinot Meunier ja Pinot Noir. Näista kuitenkin kolme lajiketta, Chardonnay, Pinot Meunier ja Pinot Noir, hallitsevat ylivoimaisesti 99,98% osuudellaan. Vain 0,02% alueen rypäleistä on neljää muuta lajiketta. Vaikka Pinot Meunier ja Pinot Noir ovat tummia rypäleitä, niistä valmistetaan lähes yksinomaan vaaleata kuohuviiniä, koska viinin ei anneta jäädä kosketuksiin väriä luovuttavien kuorten kanssa.
- Chardonnay – monet Shamppanjoista voivat olla 100% Chardonnay-viinejä, mutta useimmat ovat erilaisia sekoitteita Chardonnay ja Pinot Noir -sekoitteita. Chardonnay antaa viinille raikkaan hapokkuuden sekä keksien ja leivonnaisten aromeja. Sekoituksissa se keventää ja tuo tasapainoa viiniin.
- Pinot Meunier – pitkään ylenkatsottu lajike, joka on saavuttanut vasta viime aikoina suosiota. Se on hankalaa Pinot Noiria helppohoitoisempi lajike, joka tuo viiniin hedelmäisyyttä, aromikkuutta ja runsautta. Lajikke ei kuitenkaan tuo viinille kovinkaan hyvää ikäännyttämispotentiaalia, joten rypälettä käytetään pääasiassa vain nuorena juotavaksi tarkoitettuihin Shamppanjoihin.
- Pinot Noir – tuo viinille ryhtiä ja makuun erityisesti voimakkuutta ja pituutta.
Appellaatio
Champagnen alueen viinit tulee valmistaa vain käyttäen yllä mainittuja seitsemää lajiketta, jotka ovat alueella kasvatettuja. Viinilainsäädännön mukaan viinin tulee kypsyä vähintään 1,5 vuotta hiivasakan päällä ennen sen päästämistä myyntiin. Käytettyjen rypäleiden ei tarvitse olla yhtä vuosikertaa.
Erityisen laadukkaina satoina voidaan julistaa vuosikerta (millesimé). Tällöin viinin etikettiin voidaan merkitä vuosikerta, mutta viini tulee valmistaa juuri tämän vuosikerran rypäleistä.
Viinityylit
- Non-vintage (N.V.) – vuosikertamerkitön viini on yleisin Shamppanjatyyli. Pääasiassa nämä viinit ovat nuorina juotavaksi tarkoitettuja kuohuviinejä, mutta ryhdikkäimmillä viineillä saattaa olla useampien vuosien ajaksi kypsytyspotentiaalia.
- Blanc de Blancs ("Valkoinen valkoisista") – Valkoisista rypäleistä valmistettu kuohuviini, käytännössä tarkoittaa aina 100% Chardonnay-Shamppanjaa. Muualla kuin Champagnessa valmistetuissa kuohuviineissä merkintä tarkoittaa viinin olevan Chardonnaysta valmistettu.
- Blanc de Noirs ("Valkoinen mustista") – Shamppanja, joka on valmistettu Pinot Noirista ja / tai Pinot Meunieristä, ja on usein väriltään hieman kellertävää. Tyylikkäät tällä tavoin valmistetut viinit ovat usein runsaita ja täyteläisiä, mutta toisaalta saattavat olla hieman kömpelöitä ja raskaita. Tavalliset N.V.-luokan Blanc de Noirs -viinit eivät yleensä eroa tavallisesta N.V.-viinistä juuri mitenkään.
- Rosé Champagne – viini voidaan valmistaa jättämällä punaisten rypäleiden kuoret kosketuksiin käyvän viinin kanssa, mutta Champagnella on erityisvapaus valmistaa roséeta sekoittamalla punaviiniä valkoviinin joukkoon, ja tämä onkin yleisin Roséeshamppanjan valmistusmenetelmä. Roséet ovat usein vastaavaa tavallista Shamppanjaa marjaisempia ja hedelmäisempiä.
- Cuvée de Prestige ("Arvosekoite") – viinitalon lippulaivaluokan tuote, joiden hinnat ovat usein helposti sadan euron rajan rikkovia, joidenkin hinta voi olla useita tuhansia euroja. Maailman ensimmäisenä tämän luokan Shamppanjana voidaan pitää Louis Roederin Cristalia, jota on valmistettu vuodesta 1876 ja joka tuli yleisille markkinoille vuoden 1945 vuosikertaviininä, mutta ensimmäinen markkinoille tullut Arvoshamppanja oli Moët & Chandonin Dom Pérignon 1921, joka tuli markkinoille 1936. Muita tunnettuja arvoshamppanjoita ovat Laurent-Perrier'n Grand Siècle, Duval-Leroyn Cuvée Femme, Pol Roger'n Cuvée Sir Winston Churchill ja Taittinger'n Comtes de Champagne. Nämä viinit ovat usen vuosikertaviinejä, jotka ovat valmistettu korkeimpien standardien mukaan parhaista rypäleistä tehdyistä parhaista viineistä. Niitä saatetaan kypsyttää jopa yli kymmenen vuotta ennen viinin päästämistä markkinoille ja nämä viinit saattavat kypsyä vuosikymmeniä – parhaat Shamppanjat saattavat kestää jopa yli vuosisadan.
Champagne Alkon hyllyllä
Kuohuviinit: Champagne on kiitettävästi edustettuna Alkon valikoimassa: perusvalikoimassa on jo nimikkeitä useita kymmeniä. Pääasiallisesti ne ovat erittäin kuivia kautta linjan, mutta seassa on myös muutama kuiva ja puolikuiva viini. Pääosin viinit alle viidellä kympillä ovat hyvin nuoria ja tarkoitettuja melko nuorina juotaviksi, vaikka valtaosa niistä kestää hyvin muutaman vuoden odottelua, osa jopa parempaan suuntaan kehittyen. Poikkeuksen näihin nuoriin viineihin tekee tyyliinsä nähden hämmentävän edullinen, 7 vuotta kypsytetty Fleur de l'Europe. Yli viiden kympin kuohuvat voi ostaa talteen jo hyvissä ajoin ja antaa niiden odottaa sopivaa tilaisuutta helposti puolesta vuosikymmenestä kokonaiseen. Champagnen viinien tyypillisimpiä aromeita ovat pitkät, ryhdikkäät kuplat, raikas sitruksisuus, mineraalisuus, tyylikäs hiivaisuus ja leipäisyys tai leivoksisuus.
Suosittelen: Baron Fuenté Grande Réserve Brut, Blondel Premier Cru Brut Carte d'Or, Bollinger Special Cuvée, Charles Heidsieck Brut Réserve, Fleury Fleur de l'Europe Brut, Jacquesson Cuvée, Lanson Gold Label, Ruinart Brut, Taittinger Brut Réserve, Veuve-Cliquot Brut, Veuve-Cliquot Demi-Sec
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti