Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


13.12.11

Masi Costasera Amarone Classico 2007

Masi Costasera Amarone Classico 2007
  • Valmistaja: Masi Agricola
  • Tyyppi: DOC Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (70%), Rondinella (25%), Molinara (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 34,90e (Toukokuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 24,90e (Silja Line), 36,90e (Tammikuu 2013, Alko)

Tämä oli toinen kerta kun maistoin Masin Amaronea. Edellinen oli vuosikertaa 2006, mikä oli kaikin puolin valloittava, tuhti, luumuinen ja kevyen rusinainen esitys, vaikkakin vielä melko nuoren oloinen. Kuitenkin jossain vaiheessa Masi lienee vaihtanut valmistusmenetelmiään, sillä vuoden 2007 Amarone oli täysin toisenlainen.

Todella syvän tumman tuoksu oli tuhti ja kypsä, mutta ei juuri muuta. Missä ovat luumut, missä rusina? Missä Amaronen ominaistuoksut?

Maku oli todella rehevä, paksu ja valtavan aromikas; todella miellyttävä ja herkullinen. Kielen kärjessä tuntuu aavistus makeutta, mikä jää nopeasti tuhdinkarhean hedelmäisyyden alle. Hieman yllättäenkin jopa kohtuullisia happoja löytyy viinistä. Kaikesta huolimatta takaraivossa tuntuu hakkaavan tunne siitä, että kaikki ei ole kohdallaan; jotain puuttuu. Kaiken runsauden keskellä tuntuu, että aivan kuten tuoksussakin, Amaronelle ominaisimmat aromit loistavat poissaolollaan ja viini on ainoastaan hyvin kypsä ja tuhti Corvina-Rondinella-viini, ei varsinainen Amarone. Ainoastaan ärtsyt tanniinit muistuttavan minua perinteisestä Amarone-tyylistä.

Viini on kaikesta tuhtiudestaan huolimatta melko kevyt Amaroneksi, eikä seasta löydy kypsää luumua tai rusinaa. Sen sijaan aavistus hentoa jalohomeisuutta tuntuu häivähtävän viinissä – tämä olisi oikein viehättävä lisä valkoviinissä, mutta Amaronen seassa se enemmän hämmentää makukokonaisuutta. Lisäksi viini tuntuu varsin kypsältä ikäisekseen, kun taas vain muutamaa kuukautta aikaisemmin maistettu edellinen vuosikerta oli vielä nuoren terhakas.

Viinipullon takaketiketistä löytyy Masin legendaarista ja luotettavaa Amaronenvalmistusta mainostava ApaXXImento-merkintä, joka korostaa sitä, kuinka Masi hallitsee apassimento-valmistuksen (rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä valmistetun viinin) yhä 21. vuosisadalla. Vielä varhaisissa 2006-vuosikerran pulloissa merkintää ei näkynyt, mikä todella herättää allekirjoittaneessa epäilyn siitä, että Masi olisi jossain vaiheessa saattanut mennä muuttamaan jotain valmistusmetodeissaan. Toki kyseessä saattaa olla myös aikaisempia heikompi vuosikerta.

Joka tapauksessa, Alkon Amarone-hintaluokan (+30e) hinnoittelulla viini ei tunnu pärjäävän mitenkään kovan luokan kilpailijoilleen ja omasta mielestäni viinille sopivampi hinta olisi kolmen kympin alapuolella. Sen sijaan Silja Linen 24,90 euron hinnalla viini on jo varsin kilpailukykyinen.

Lyhyesti: Muhkea ja täyteläinen viini, joka ei kuitenkaan täytä Amarone-viinille ladattuja odotuksia eikä tunnu yltävän aikaisempien vuosikertojen tasolle.

Arvio: OK – viini on kaikin puolin nautittava hedelmäpommi, mutta Amaroneksi melko vaisu esitys.

Hinnan (36,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

4 kommenttia:

  1. Moro,

    Onko vm. 2008 arvostelua tulossa osaltasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro,

      Tokkiinsa, kunhan viini tulee jossain vastaan. En nimittäin tämän vuosikerran perusteella rupea itse hassaamaan rahojani tähän viiniin. Vielä ei ole ko. vuosikertaa kuitenkaan tullut maistettua.

      Yleensä voi odottaa blogissani arvosteluja niistä viineistä, joita kaapistani löytyy (kts. vasemmalta) - loput arvostelut tulevat täysin sattumanvaraisesti sen perusteella mitä viinejä tai tapahtumia milloinkin sattuu tulemaan vastaan.

      Poista
  2. Pääsiäisenä ostin Italialaisesta marketista useamman pullon Masi 2007 Amaronea, mutta en voi yhtyä sinänsä erinomaiseen arvioosi. Päinvastoin, amaroneksi 2007 on hiukan tavallista parempi. Ei aivan parhaimpia vuosikertoja kuitenkaan. Hintaa oli 35 €/plo. Luulen, että pullosi on sattunut olemaan hiukan huono, vaikka ei varsinaista vikaa olisi vielä ilmaantunut, tai väärät eväät viinin kanssa, sopimaton lämpötila, väärä säilytys tms. Voi olla että muutama vuosi on tehnyt viinille hyvää ja se toimii nyt paremmin. Totta on, että samalla hinnalla saa monta muuta takuuvarmasti mielenkiintoista viiniä. Amaronet ovat aina ylihinnoiteltuja, mutta toisaalta, mitään vastaavaa ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi!

      Epäilen, että tämä viini ei kyllä ollut huono kappale, koska olen sen verran monta kertaa Masin Costaseran maistanut, eri vuosikertoja myötän, ja luulen kyllä tietäväni, minkälainen viinin tyyli on.

      Costasera erottuu sillä muista Amaroneista, että se on muita kepeämpi ja hillitympi - Masin omien sanojensa mukaan "elegantti". Itse taas näen, että Amaronen jos jonkun viinin on oltava mahdollisimman tuhti, mutta silti tasapainoinen - mikä muu idea on appassimento-menetelmässä? Jos haluaa kepeämpää ja elegantimpaa, tuntuu rypäleiden kuivattaminen täysin epäintuitiiviselta. Muutaman vuoden kellaroinnilla viini on varmasti saanut lisää moniulotteisuutta, mutta voin kuvitella sen silti olevan edelleen melko vaisu Amarone tyylilajissaan.

      Jos ostan Amaronea, haluan täyttä tykitystä. Jos haluan kepeyttä ja eleganssia, ostan jotain täysin muuta. En ole vieläkään keksinyt Masi Costaseralle järkevää käyttöyhteyttä ja jos pitäisi vajaalla 40 eurolla ostaa hyvä Amarone, Costasera olisi omalla listalla viimeisenä.

      Toista maata on sitten Costasera Riserva, joka on hintaluokassaan vallan fantastinen esitys ja juuri sellainen överitykittely, minkälaisena Amaroneni haluan!

      Poista