Château du Paradis Cuvée Prestige 2002

Château du Paradis Cuvée Prestige 2002

• Valmistaja: Vignobles Raby Saugeon
• Tyyppi: Punaviini, AC Saint-Émilion Grand Cru
• Maa: Ranska
• Alue: Bordeaux, Libournais, Saint-Émilion
• Rypäleet: Merlot (75%), Cabernet Franc (20%), Cabernet Sauvignon (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 22,30e (Kesä 2011, Alko)
• Hinta nyt: 22,20e (Kesäkuu 2012, Alko)

Ikääntynyt Bordeaux rupesi houkuttamaan kovasti kesän lopulla ja onnistuin iskemään silmäni "oikean rannan" helmeen, Château du Paradis'iin. Viinistä kulki yhtä paljon ylistäviä kehuja sen laadusta kuin viisaita varoituksia jo hiipuvasta vuosikerrasta. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja poistaa yhden pullon Monopolin hyllyltä. Pullo auki ja ihmettelemään!

Korkin alta nousee selvä Merlot'n tuoksu. Punainen, iäkäs marjaisuus lupaa hyvää. Viini dekantoidaan karahviin avautumaan reiluksi tunniksi, mikä paljastuu ainakin sen puolesta hyväksi manööveriksi, että viinistä paljastuu runsaasti sakkaa – kyseessä on selvästikin iäkäs ja arvokas seuralainen.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen viinistä otetaan ensimmäiset tutustumiset. Tuoksu yllättää – se on kadonnut lähes tyystin. Vain kunnolla nuuhkimalla viinistä irtoaa havaittavia aromeita. Herää epäilys siitä, että viettikö viini liian kauan aikaa karahvissa suhteessa sen ikään? Ehtivätkö sen aromit karata ilmaan odottelun aikana? Vaiko eikö viini ole vain ehtinyt kunnolla avautua? Tällä hetkellä alkoholi ja etäinen viikunaisuus ovat ainoat adjektiivit, jotka tuoksu saa ajukopassani herätettyä.

Maku tarjoaa taas päinvastaista vaikutelmaa tuoksuun nähden: se on hyvin selväpiirteinen ja voimakas, mutta yllättävänkin kolkko. Kovahkon tiukat tanniinit ja keskivoimakas hapokkuus dominoivat makua, joka tarjoaa jonkin verran todella puisevaa tammea sekä aavistuksen tummaa, Merlot'sta tuttua marjaa. Viini tuntuu vaisulta ja sulkeutuneelta. Sillä on kovat raamit, mutta ontto sydän.

Kun viinin ääreen palataan jossain kahden ja kolmen tunnin odottelun välillä, on toinen ääni kellossa: viini tuoksuu muhevampana ja sen kulmikas maku on pehmentynyt selvästi. Hento ja iäkäs hedelmäisyys on saapunut framille, ja vaikka se ei edelleenkään ole voimakas – tätä voikin jo näinkin iäkkäältä viiniltä odottaa – se tuo paljon enemmän nyansseja ja runsautta kokonaisuuteen. Viini suorastaan huutaa hartaudella valmistettua sisäfilettä seurakseen pehmentämään viinin teräviä kulmia ja tiukkaa tammea.

Kokonaisvaikutelma viinistä on edelleen kova ja kuiva, mutta myös miellyttävän puinen, tiukan tamminen, hillityn karpaloinen ja yleisesti tyylikäs ja tasapainoinen. Selvästi vanha viini, jonka hedelmäisyys ei tule kestämään kauaa – viini lienee ollut parhaimmillaan vuosi pari sitten, mutta se on edelleen oikein nautittavissa Bordeaux'n viinin ystäville. Kauaa viinin tämä vuosikerta ei tule kuitenkaan kestämään, sen viimeiset hetket taitavat olla käsillä.

Paradis'n jälkimaku on viipyilevän pitkä ja katkeroinen. Upea, arvokas kokonaisuus, joka vaatii yllättävänkin pitkää odottelua tarjotakseen parhaat puolensa. Viinin hinta on korkeahko, mutta yhtä upean iäkästä viiniä harvemmin saa suoraan kaupan hyllyltä. Kannattaa tutustua vielä kun vuosikertaa riittää!

*päivitys: Pääsin myöhemmin tutustumaan toiseen viiniin, joka oli ehtinyt olla parikymmentä tuntia auki. Tässä vaiheessa viinin hapot olivat jo kaikonneet ja viini oli melko tympeä ja yksipuolinen esitys, tuoden esille vain pääasiassa tiukkoja puun aromeita, marjoja ei ollenkaan. Viini siis kannattaa sakkaisuutensa vuoksi käyttää dekantterin kautta ja antaa ilmaantua useamman tunnin ajan, mutta seuraavaan päivään ei näin vanhana viini enää kestä!

Lyhyesti: Ikääntynyt, puinen, lyijykynäinen ja tiukka vanhus Bordeaux'sta. Tässä iässä ei toimi enää sellaisenaan, vaan on tyylikkään ja tuhdin ruokalajin kylkiäinen.

Arvio: Tyylikäs – viini on tiukka ja tamminen, mutta myös tasapainoinen, roteva ja selvästi pitkään ikääntynyt. Vastaavanlaiset viinivanhukset ovat harvassa Alkon valikoimissa.

Hinnan (22,30e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.