Etelä-Afrikka

Yleistä

Etelä-Afrikan historia viininvalmistuksessa on uuden maailman viinimaaksi melko pitkä – ensimmäiset merkinnät etelä-afrikkalaisista viineistä ovat 1600-luvun puolestavälistä. Ensimmäiset viini-istutukset alueelle tulivat hollantilaisten kauppalaivojen mukana ja erityisesti Constantian alueen makeat jälkiruokaviinit rupesivat saamaan positiivista huomiota Euroopassa asti 1700-luvulla.

1800-luvun puolessa välissä viinikirva-epidemia iski Etelä-Afrikkaan ja aiheutti viiniviljelmille mittavia tuhoja, josta maan viininvalmistajilla kesti vuosikymmeniä palautua. 1900-luvulle tultaessa maan viinintuotanto oli kasvanut huomattavasti, ja maassa tuotettiin paljon enemmän viiniä kuin sille oli kysyntää.

Etelä-Afrikan viinit olivat suurelle yleisölle hyvin tuntemattomia lähes koko 1900-luvun ajan johtuen yleisestä Apartheidin vastaisesta boikotista eteläafrikkalaisia tuotteita kohtaan. Vasta apartheidin loppuessa 1980- ja 90-luvulla ulkomaiset markkinat aukesivat Etelä-Afrikalle ja maan viinintuotannon laatu lähti nousuun viininvalmistajien ryhtyessä kilpailemaan markkinoista viiniensä laadulla. Myös viininvalmistusmenetelmät kehittyivät huomattavasti ja ulkomaiden viinimarkkinoiden vaikutuksesta Etelä-Afrikassa ryhdyttiin panostamaan erityisesti kansainvälisesti merkittäviin lajikkeisiin.


Rypäleet

Etelä-Afrikassa suosituimpia rypälelajikkeita (paikallisille cultivar) ovat pääasiassa kansainvälisesti suositut lajikkeet, joista käytännössä kaikilla on oma paikallinen nimensä. Kotimaan markkinoille tarkoitettuihin viineihin merkitään yleensä rypäleen paikallinen nimi, kun taas ulkomaan markkinoiden viineihin merkitään rypäleen kansainvälinen nimike. Poikkeuksen kansainvälisiin rypälelajikkeisiin tekee Etelä-Afrikan oma kansallislajike, Pinotage.
Etelä-Afrikassa on perinteisesti viljelty enemmän vaaleita kuin tummia rypäleitä, mutta ulkomaan markkinoiden johdosta paino on siirtynyt kohti punaviinejä. Kun vuonna 1990 Etelä-Afrikan viineistä vain 19% oli punaisia, on niiden osuus kasvanut jo lähes puoleen.

Omasta mielestäni Etelä-Afrikan merkittävimpiä rypäleitä ovat:

• Cabernet Sauvignon – maan merkittävin punainen rypäle, josta valmistetaan sekä 100% CS-viinejä että rypälesekoituksia, niin Euroopan (Bordeaux'n) hengessä kuin seuraamalla Australian esimerkkiä sekoittamalla Cabernet'ta Syrah'n kanssa.
• Chenin Blanc (paikallisille Steen) – oli ja on edelleen Etelä-Afrikan merkittävin, alun perin Ranskasta peräisin oleva rypälelajike. Etelä-Afrikassa Chenin Blanc'sta tehdään pääasiassa melko kuivia valkoviinejä, joiden aromeissa korostuvat usein kypsä trooppinen hedelmäisyys ja jopa hedelmäkarkkisuus.
• Colombard (paikallisille Colombar) – ranskalaisperäinen lajike, jota käytetään runsaan happoisuutensa vuoksi viinisekoituksissa tuomaan viinille ryhtiä ja selkärankaa.
• Pinotage – etelä-afrikkalainen lajike, joka on syntynyt 1900-luvun alussa Pinot Noir- ja Hermitage-rypäleiden risteytyksenä. Tuottaa usein savuisia, kahvisia, tai jopa tervaisia, karheita viinejä. Eteläafrikkalaiset viininvalmistajat suhtautuvat Pinotageen hyvin ristiriitaisesti – toiset pitävät sitä maan omana erikoisuutena, kun taas toiset pitävät sitä korostuneesti uutta maailmaa korostavana lajikkeena ja haluavat suosia erityisesti perinteisempää, eurooppalaista henkeä viineissään. Rypäle on saanut runsaasti kritiikkia kansainvälisltä viiniasiantuntijoilta ns. karheista ja epäpuhtaista piirteistään.
• Sauvignon Blanc – Etelä-Afrikan tuoreimpia tulokkaita (rypäle saapui maahan 80-90-lukujen taitteessa), mutta tästä huolimatta rypäle on saanut merkittävästi jalansijaa. Nykyisin maasta tulee useita laadukkaita, trooppisen hedelmäisiä ja raikkaan hapokkaita Sauvignon Blanc -viinejä.
• Syrah (paikallisille myös Shiraz) – viimeisen viidentoista vuoden aikana merkittävästi suosiota Etelä-Afrikassa saanut rypäle, jota pidetään yhtenä lupaavimmista lajikkeista Etelä-Afrikan viinimarkkinoilla. Australialaishenkisissä Shiraz-Cabernet-sekoituksissa ja uuden maailman hengessä valmistetuissa viineissä rypäle tunnetaan nimellä Shiraz, mutta perinteisempään, Rhônen tyyliin valmistetuissa hillityissä viineissä rypäle tunnetaan sen alkuperäisellä nimellä Syrah.

Viinityylit

Etelä-Afrikassa on runsaasti vallalla perinteiseen, vanhan maailman tyyliin valmistettavien viinien perinne, mutta uusien viinitalojen ja markkinoiden kysynnän vuoksi mehukkaammat, hedelmäiset uuden maailman viinit ovat ryhtyneet vähä vähältä dominoimaan Etelä-Afrikan viinitarjontaa. Etelä-Afrikan välimerellisen lämmin ja melko kuiva ilmasto on erittäin suotuisa viininkasvatukselle, ja erityisesti mehukkaiden uuden maailman viinien valmistaminen on alueella helppoa. Sen sijaan maan lämmin ilmasto ei suosi viileässä viihtyviä, hillittyjä viinejä tuottavia lajikkeita, kuten Pinot Noiria.

Alkon valikoimasta löytyvät eteläafrikkalaiset viinit edustavat pääasiassa maan uuden maailman hengessä valmistettuja, kypsän hedelmäisiä ja makean hillomaisia viinejä. Lisäksi useissa punaviineissä sekä viinin tuoksua että makua hallitsee Etelä-Afrikan viineille ominainen, uniikki savun ja tervan aromi.


Laatuluokitukset

Eteläafrikkalaisten viinien alkuperää hallitsee vuonna 1973 voimaan tullut, appellaatio-järjestelmää muistuttava WO-järjestelmä (Wine of Origin.) Tämä järjestelmä ei aseta viineille rypälelajikkeisiin tai valmistusmenetelmiin liittyviä rajoitteita, vaan ainoastaan rypäleiden alkuperään liittyvän säännöksen. Jotta viini saisi WO-merkinnän, on kaikkien viinissä käytettävien rypäleiden tultava juuri tältä tietyltä alueelta.

WO-järjestelmä on neljän portaan hierarkkinen järjestelmä, jossa viinialue jakaantuu yhä pienempii osiin. Suurimmasta pienimpään nämä portaat ovat: maantieteellinen alue (Geographical Unit), alue (Region), piirikunta (District) ja piiri (Ward.) Maantieteellisiä alueita Etelä-Afrikassa on kolme, ja ne jakaantuvat edelleen alueisiin, piirikuntiin ja piireihin.


Viinialueet

Etelä-Afrikan viinialueet ovat jakaantuneet pääasiassa pitkin Etelä-Afrikan rannikkoa sijaitseviin neljään provinssiin, jotka ovat järjestyksessä lännestä itään Northern Cape, Western Cape, Eastern Cape ja KwaZulu-Natal. Maan sisäosien provinsseissa ei viljellä viinejä.

Valtaosa maan viinistä viljellään Northern Capen provinssista, mutta neljästä viiniprovinssista ainoastaan Northern Capen provinssilla ei ole maantieteellisen alueen statusta, minkä lisäksi Northern Capessa sijaitsee vain kourallinen WO-tasoisia piirikuntia ja piirejä. Western Capen provinssissa sijaitsee ylivoimaisesti suurin osa Etelä-Afrikan merkittävistä viinialueista.

Etelä-Afrikan maantieteelliset alueet:

• WO Eastern Cape
• WO KwaZulu-Natal
• WO Western Cape

Muutama merkittävä Etelä-Afrikan WO:

• WO Constantia (Ward) – Cape Townin lähellä, Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva hyvin pieni viinialue, jonka viinit olivat tunnettuja ja arvostettuja jo 1700-luvulla. Nykyisin erittäin arvostettu Sauvignon Blanc -valkoviinien valmistaja.
• WO Durbanville (Ward) – Typerbergin piirikunnassa, Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva viinialue, jossa valmistetaan erityisesti hedelmäisiä ja hapokkaita valkoviinejä.
• WO Overberg (District) – Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva viileä alue, jonka viinit ovat saaneet vasta viime vuosina arvostusta. Harvoja alueita, jossa kasvatetaan ns. viileiden alueiden lajikkeita, kuten Pinot Noiria ja Chardonnayta.
• WO Paarl (District) – Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva Paarl oli 1900-luvulla Etelä-Afrikan merkittävin viinialue. Alue on menettänyt merkitystään, mutta on silti yksi maan merkittävimmistä viinialueista.
• WO Stellenbosch (District) – Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva Stellenbosch on Constantian jälkeen Etelä-Afrikan vanhin viinialue ja on nykyisin Etelä-Afrikan merkittävin viinialue.
• WO Swartland (District) – 50 kilometriä Cape Townista pohjoiseen, Western Capen maantieteellisellä alueella sijaitseva Swartland on viinialueena melko nuori, mutta se on kerännyt mainetta siellä valmistettujen ryhdikkäiden uuden maailman punaviinien avulla.

Etelä-Afrikka Alkon hyllyllä:

• Punaviinit: Alkon valikoiman etelä-afrikkalaisissa punaviineissä on melkoisesti laadunvaihtelua, ainoa lähes muuttumaton elementti niissä on savuisuus ja tervaisuus, joka voi vaihdella hienostuneesta aromista jo naurettavuuksiin asti. Edullisimmat viinit ovat pääasiassa todella tylsiä tai jopa tympeitä bulkkiviinejä, vaikka poikkeuksiakin löytyy seasta aina silloin tällöin. Sen sijaan jo kymmenen euron tuntumasta rupeaa löytymään jo tyylikkäitä ja moniuloitteisempia esityksiä, jotka ovat sekä toimivia tuhteja ruokaviinejä että miellyttäviä seurusteluviinejä.
  
  Suosittelen: Avondale Jonty's Ducks, Rust en Vrede Estate Cabernet Sauvignon, Simonsig Shiraz


• Valkoviinit: samoin kuten punaviineissä, myös valkoviinien edullisin pää tarjoaa joskus jopa aivan hirveitä tuotoksia, mutta hintahaarukan lähestyessä kymmentä euroa, rupeaa vastaan tulemaan jo oikein miellyttäviä esityksiä. Yli kympin hintaan saa jo vallan erinomaisia uuden maailman valkoviinejä.
  
  Suosittelen: Bellingham The Bernard Series Old Vine Grenache Blanc Viognier, Bellingham The Bernard Series Whole Bunch Chenin Blanc, Durbanville Hills Sauvignon Blanc, Long Nose Gewürztraminer, Nederburg Sauvignon Blanc, Six Hats Viognier


• Kuohuviinit: keskimäärin Suomeen asti päätyvä Etelä-Afrikan kuohuviini on todella mitäänsanomatonta tusinatavaraa, mutta aina silloin tällöin sekaan päätyy todella erinomaisia poikkeuksia.
  
  Suosittelen: Pongrácz