Tommasi Valpolicella 2009

Tommasi Valpolicella 2009

• Valmistaja: Tommasi Viticoltori
• Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Valpolicella
• Rypäleet: Corvina (60%), Rondinella (30%), Molinara (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,88e (Kesäkuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 11,37e (Tammikuu 2014, Alko)

Viinin tuoksu oli tyrmäävä ensinuuhkaisulta: haju oli kuin ummehtuneesta kellarista. Syynä oli kuitenkin todennäköisesti viiniin hieman normaalia reilummin annosteltu rikki, koska pullon seisoskeltua vartin verran pöydällä korkki auki oli haju tiessään.

Koska Valpolicellan viinit ovat usein suht kepeitä, oli viiniä turha dekantoida pitkään ja hartaudella – tälle riitti hyvin parin pienen koelasillisen vähentäminen pullosta ja lopulle vajaan puolen tunnin ilmaus pullossa ruoan valmistuessa.

Kuten odottaa saattaa, viini on väreiltään kovin kepeä; läpinäkyvän punainen. Tuoksu on tuuletuksenkin jälkeen hieman erikoinen – on maustekaappia, vanhaa nahkatakkia, hentoa ja jonkun erikoista vahamaisuutta.

Maku on sitten jo enemmän perinteisten Valpolicellojen suuntaan – kirsikkaiset aromit on ympäröity kirpeällä karpaloisuudella tahi puolukkaisuudella, sekä eloisalla hapokkuudella. Viini on pirtsakka ja melko raikas, asennetta on jopa sen verran että sellaisenaan se on turhankin hankala seurusteluviini. Se kaipaa selvästi ruokaa seurakseen – jotain ei kovin voimakkaan makuista, mutta jonka soisi viinin happojen puolesta olevan runsaamman rasvaista.

Sääli vain, että viinin makumaailma ei kuitenkaan yllä omaperäisten tuoksujen tai kirpakan suutuntuman tasolle. Aromeista löytyy hentoa mausteisuutta ja maalaismaista, tallinpohjaista kypsää marjaa, mutta kenties turhan vaisusti.

Jälimaku on puolipitkä, kypsän marjainen ja hapot jäävät nostamaan vettä kielelle, mutta tanniineja ei tunnu suun limakalvoilla käytännössä ollenkaan.

Vaikka Tommasi sopi erinomaisesti kokkauksemme, italialaishenkisen, yrteillä maustetun mozzarellagratiinin kyytipojaksi, jää se hieman vaisuhkoksi esitykseksi esimerkiksi Masin lämpimän marjaisen ja Zenaton terävän hapokkaan ja runsaan, voimakkaan hapankirsikkaisen Valpolicellojen rinnalla – etenkin kun kaikkien näiden viinien kanssa pyöritään samassa hintahaarukassa.

Viini on perushyvä Valpolicella, mutta Masin ja Zenaton vastaaville se ei selvästikään tunnu pärjäävän. Viinin hinta-laatusuhde on siis heikohko, jos samalla rahalla saa parempaakin, vaikkei nytkään lasissa mitään pahaa olekaan.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen, mutta kovin perinteitä kunnioittava Valpolicella.

Arvio: Tylsä – Tommasi on perushyvä ruokaviini, mutta makuuni turhan mielenkiinnoton.

Hinnan (11,37e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.