Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.2.12

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

Nyt on vuorossa Alkon hyllyjen melko unohdettu jälkiruokaviini – Fonsecan Moscatel. Moscatel-, Muscatel- ja Muscato-viinit ovat Muscat-rypäleiden eri lajikkeista valmistettuja jälkiruokaviinejä, joiden käyminen keskeytetään lisäämällä rypäletislettä kunnes viininalkoholipitoisuus on niin korkea, että hiiva kuolee (n. 16-20%.) Tällöin rypäleiden sokerit eivät pääse käymään alkoholiksi, vaan jäävät viiniin tuomaan makeutta.

Portugalin suurimman viinitalon, Fonsecan, Moscatel de Setúbalissa voi maistaa palan Portugalin viinihistoriaa, sillä Setúbalin niemimaalla on valmistettu viiniä melko muuttumattomin menetelmin suurin piirtein yhtä kauan kuin viiniä on osattu valmistaa, ja se on valmistettu perinteisesti Muscat of Alexandria -rypäleestä – paikallisille nimellä Moscatel de Setúbal – jota pidetään maailman vanhimpana muuttumattomana rypälelajikkeena. Tämän viinin käyminen on oletettavimmin keskeytetty melko varhaisessa vaiheessa, sillä sen sokeripitoisuus on lähes 200 g/l.

Viinin väri on todella kaunis, kirkkaan oranssiin taittuva kuparinruskea. Sen tuoksussa on runsaasti rusinaa, kuivattua aprikoosia, kukkeutta, kevyttä tammekasta mausteisuutta ja aromikasta vaahterasiirappia. Tuoksun aromit jatkuvat myös melko muuttumattomina viinin maussa, tosin makea rusinaisuus ottaa siinä suurimman roolin.

Viinin vähäisistä hapoista ja runsaasta sokeristaan huolimatta se ei tunnu kovinkaan raskaalta eikä mitenkään dominoivan imelältä, vaikkakin sen sokeripitoisuus tekee viinin viskositeetistä melko korkean, eli viini on melko paksua ja täyteläisen tuntuista suussa. Todennäköisesti viinin alkoholipitoisuus (17,5%) tuo viiniin jonkin verran ryhtiä ja keventää raskautta, sillä alkoholi tuntuu kevyenä aromina sekä tuoksussa että maussa.

Jälkimaku viinissä on melko yksinkertainen ja lyhyt. Makeus pysyy hetken kielellä aprikoosisuutena, kunnes se haipuu kieleltä pois, jolloin hapot nostavat kevyesti vettä kielelle.

Viinin komponentit ovat hyvin tasapainossa ja runsaasta sokeristaan huolimatta viini pysyy oikein miellyttävänä pakettina – toki edellyttäen, että viini tarjoillaan hyvin viilennettynä. Kovinkaan moniulotteisesta ja kompleksisesta viinistä ei ole kyse, eli viini ei kilpaile esimerkiksi samassa sarjassa elegantimpien jalohomeisten jälkiruokaviinien kanssa. Se on kuitenkin oiva valinta esimerkiksi hieman arkisemman juhla-aterian päätteeksi ihan sellaisenaan tai erilaisten, makeiden hedelmä- ja suklaajälkiruokien kumppaniksi.

Lyhyesti: Miellyttävä, mutkaton ja rusinainen jälkiruokaviini edullisesti.

Arvio: OK – viini on mitä tyypillisin ja perinteisin väkevöity jälkiruokaviini. Aromit ovat juuri sitä, mitä voi odottaa, eli viini on melko yllätyksetön, mutta toisaalta viinissä ei ole myöskään mitään vikaa, vaan siinä on osat juuri kohdallaan. Mukava ja monikäyttöinen perusjälkkäri.

Hinnan (8,28e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

26.2.12

Almond Grove Late Harvest 2007

Robertson Winery Almond Grove Noble Late Harvest 2007
  • Valmistaja: Robertson Winery
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, WO Robertson
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Breede River Valley, Robertson
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 6,98e (Helmikuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Tämä viini päätyi kaappiini sen jälkeen kun ystävällinen kollegani vinkkasi lähi-Alkosta löytyvän etelä-afrikkalaista jälkiruokaviiniä, joka oli halpaa kuin saippua. Pakkohan sitä oli pullo kokeeksi ostaa; tähän hintaan jälkiruokaviini saa olla aika hirvittävää kuraa jotta se ei olisi hintansa väärti. Viini päätyikin pian testattavaksi juomaksi edellisillan herkuttelusta jääneiden juustontähteiden tuhoamisoperaatiossa.

Viini on niin väriltään kuin tuoksultaankin kuin todella nestemäistä hunajaa. Tämä kullankeltainen neste on viskositeetiltaan melko paksua, muttei läheskään yhtä tuhtia tavaraa kuin edellinen testaamani vastaava viini, Premium Noble Late Harvest. Tuoksussa on paljon jalohomeen tuomaa hunajaa ja kukkeaa aromikkuutta, mutta ei juuri muuta. Viinin lämmettyä jo yli suositeltavan tarjoilulämpötilan alkaa tulla esiin myös astetta selvemmin hieman vaniljainen, nuori tammi.

Viinin maku jatkaa tuoksua – suoraan sanottuna tuntuu kuin olisin viinin sijaan ottanut hörpyn hunajaa. Suun täyttää hyvin runsas ja mausteisen makea hunajaisuus joka jatkuu vielä jonkin verran lyhyehköön jälkimakuun, tuoden matkalla aavistuksen verran toffeista tammisuutta. Rakenteeltaan viini ei ole lässähtänyt paksukainen, vaan siinä on tuntuvasta hunajaisuudestaan huolimatta Rieslingin kepeyttä ja hyvän happorakenteen tuomaa raikkautta.

Jälkimaku on, kuten aiemmin todettu, ikävän lyhyt. Aromikas, viheromenainen hedelmäisyys ja hunajaisuus katoavat kieleltä lähes hetkessä ja suuhun jää vain kevyt tammisuus ja happojen nostattama karvaus. Pienen veden viini ehtii kielelle nostaa, mutta hapot kuitenkin jäävät kokonaisuudeltaan kohtalaisiksi. Lopuksi nieluun jää vain kevyt alkoholin tuoma lämpö.

Viinin suurin kompastuskivi on sen yksinkertaisuus – viinissä on hyvin vähän edes yleisesti jälkiruokaviineille tyypillisiä kuivattuja hedelmiä ja viini on lähes yksinomaan hunajainen. Sen sijaan sen rakenne on – todennäköisesti käytetystä lajikkeesta johtuen – sopivan ryhdikäs ja pirteähkö, vaikkei viini mitenkään huomattavan hapokas olekaan jälkiruokaviinien asteikolla. Tämä osoittaa sen, että viinintekijä ei ole viiniä tehdessään mennyt siitä, mistä aita on matalin, mutta kuitenkin viini olisi kaivannut esimerkiksi jotain aromikkaampaa lajiketta Rieslingin kumppaniksi tuomaan monipuolisempaa ja runsaampaa makupalettia. Aivan jääkaappikylmänä viiniä ei kannata nauttia, sillä silloin sen aromit jäävät täysin kadoksiin. Hieman lämmettyään ne nousevat sopivasti esiin tekemättä viinin makeudesta liian imelää.

Almond Grove osoittaa, miksi jälkiruokaviineistä kannattaa maksaa enemmän – silloin niistä vain saa yksinkertaisesti enemmän. Toistaalta, seitsemän euroa on aivan naurettavan halpa hinta melkeinpä mistä tahansa jälkiruokaviinistä. Jos et kaipaa suuria makuelämyksiä, vaan haluat jotain mukavan makeata nektaria itsellesi tai vieraillesi, kannattaa tätä tavaraa pitää ainakin yksi pullo varalla jääkaapissa. Se ei ehkä anna kauheasti, mutta se ei myöskään maksa juuri yhtään.

Lyhyesti: Yksinkertainen, selvän hunajainen ja kohtuullisen ryhdikäs jälkiruokaviini naurettavan edullisesti.

Arvio: OK – viini on todella yksipuolinen, mutta se ei kuitenkaan ole lattea tai millään tasolla huono esitys, vaan hintaansa nähden oikein positiivinen tapaus. Jälkiruokaviinien ystävä ei viinistä paljoa saa irti, mutta vasta-alkajalle Almond Grove on suositeltava tuttavuus.

Hinnan (6,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Premium Noble Late Harvest 2010

Premium Noble Late Harvest 2010
  • Valmistaja: Darling Cellars
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, WO Darling
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Darling
  • Rypäleet: Chenin Blanc (75%), Riesling (25%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 11,99e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Alkon valikoimiin on saapunut lisää uuden maailman makeita jälkiruokaviinejä. Tällä kertaa vuorossa on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Darling Cellarsin Premium, jonka Alko mainitsee olevan tehty Etelä-Afrikan vaaleasta "kansallisrypäleestä", Chenin Blanc'sta sekä Weisser Rieslingistä. Jälkimmäinen tunnetaan meikäläisittäin paremmin nimellä Riesling, mutta Etelä-Afrikassa rypäle Riesling viittaa myös Cape Rieslinginä tunnettuun Crouchen-lajikkeeseen, joka tuottaa pääasiassa melko yksinkertaisia ja yksiulotteisia viinejä.

Chenin Blanc ja Riesling ovat molemmat erittäin hapokkaita lajikkeita, minkä lisäksi erityisesti Chenin Blanc on hyvin altis saamaan jalohometartunnan – tämän johdosta se on ollut perinteisesti suosittu jälkiruokaviinikäytössä. Alkon kuvaukset osaavat kertoa viinistä sen verran, että rypäleistä yli 60% oli jalohomeisia ja rypäletertut on puristettu kokonaisina. Kolmannes viinistä on käynyt tammitynnyrissä, loput terässammiossa. Lopuksi viiniä on kypsytetty neljä kuukautta uusissa tammitynnyreissä. Kuvausten perusteella luvassa on siis jalohomeisen aromikasta, hyvin hapokasta ja tyylikkään tammista jälkiruokaviiniä, olettaisin?

Ensivaikutelma viinistä on vielä varovaisen neutraali. Viini on väriltään todella kaunis, paksun kullankeltainen, ja sen rakenne lasissa näyttää olevan melko paksu ja öljymäinen – ei siis vielä mitään kovin erikoista jälkiruokaviinien saralla.

Viinin tuoksu on todella runsas, siinä on hyvin runsaasti lähes karamellimaista kuivattua aprikoosia sekä aavistus aromikasta tammea.

Ensivaikutelmaltaan viini on todella makea ja runsas. Maun runsas hunajaisuus ja kypsä ananasmehumainen trooppinen hedelmäisyys täyttävät hetkessä koko suun – keskimaku ajoittain muistuttaakin lähes hämmästyttävän tarkasti säilykeananasten sokerilientä. Viinin poikkeuksellisen runsaat hapot kuitenkin tuntuvat jäävän sen valtavan makeuden alle – viinissä onkin lähes 200 grammaa sokeria litrassa, eli lähes kaksinkertaisesti perinteisiin jälkiruokaviineihin verraten. Edes viileänä viini ei vaikuttanut kovin raikkaalta, vaan runsas hunajaisuus ja makeus pitivät viinin melko raskaana.

Aromimaailma oli hyvin miellyttävä, mutta kuitenkin melko yksipuolinen. Maun ylitsevuotava ananaksisuus, hunajaisuus ja hyvin hento tammen mausteisuus eivät tarjonneet kovinkaan mielenkiintoista makuelämystä. Jälkimaku ei tarjonnut sen suurempia yllätyksiä, vaan jatkoi keskimaun esilletuomissa merkeissä. Missään vaiheessa tammi ei kuitenkaan pääse framille, vaan vilahtelee korkeintaan pieninä aavistuksina tuokussa ja maun seassa. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, riippuu siitä, kuinka suhtautuu tammen käyttöön viineissä yleensä. Itselleni tammi jälkiruokaviineissä on loppujen lopuksi melko yhdentekevä komponentti, sillä vielä ei ole tullut vastaan niin tammitettua viiniä, etteivät jälkiruokaviinin omat aromit pystyisi pitämään sitä aisoissa, ja yleensä käykin niin että tammi jääkin maussa kokonaan muiden aromien peittämäksi.

Viinin tekninen toteutus on oikein hyvä, mutta lopputulos on kuitenkin hieman tylsähkö. Viinin runsaat hapot eivät päässeet massiivisen sokerisuuden alta esille, mutta kuitenkin kantoivat viinin joten kuten loppuun saakka. Viini voisi kaivata vastapainoksi jotain todella makeata mutta kepeätä jälkiruokaa, jolloin viinin makeus saisi kilpakumppanin ja hapot pääsisivät esiin. Viini on kohtuullisesti hinnoiteltu laatuunsa nähden, mutta mielenkiintoisia elämyksiä etsivälle suosittelen satsaamaan pari euroa enemmän ja ostamaan itävaltalaisia Beerenauslesen ja Trockenbeerenauslesen -viinejä.

edit: Pitänee korjata tuota "kohtuullisesti hinnoiteltua" -kommenttiani. Saapuessaan 12 euron hinnalla viini oli vielä kohtuullisesti hinnoiteltu tapaus, mutta viinin hinnan noustessa euron vuodessa ja vieläpä useamman vuoden ajan, en sanoisi viinin olevan enää varsinaisesti hintansa väärtiä tavaraa. Hinta-laatusuhteen pudotus OK -> Heikko on nyt paikallaan.

Lyhyesti: Erittäin ananaksinen, hunajainen ja makea jälkiruokaviini, joka jää hieman yksipuoliseksi esitykseksi.

Arvio: Keskinkertainen – viini on perusmiellyttävä kokonaisuus, mutta siinä on loppujen lopuksi hyvin vähän mitään persoonallisuutta. Premium Noble Late Harvest lienee parhaimmillaan ison aterian jälkeen sellaisenaan, kunnolla viilennettynä, jälkiruoaksi.

Hinnan (13,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

25.2.12

Henri Bourgeois La Demoiselle de Bourgeois 2009

Henri Bourgeois La Demoiselle de Bourgeois 2009
  • Valmistaja: Henri Bourgeois
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Pouilly-Fumé
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Pouilly-Fumé
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 21,90e (Marraskuu 2011, Silja Lines)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Loiren laaksossa sijaitsevia Sancerren ja Pouilly-Fumén viinialueita pidetään alueina, jotka tuottavat maailman parhaita Sauvignon Blanc -viinejä. Tällä kertaa vuohenjuustopastan sekä erinäisten juustojen (chévre, brie, kypsä gouda yms.) seuralaiseksi valikoitui kaapista arvostetun, sekä Sancerren että Pouilly-Fumén alueilla vaikuttavan Henri Bourgeois'n viinitalon La Demoiselle de Bourgeois. Itse olin ostanut mukaan Siljan tax free -myymälän viinihyllystä reilulla parilla kympillä; Alkosta tätä viiniä ei löydy, vaan ainoastaan valmistajan "peruslinjaston" tuote, En Travertin. Takaetiketti kertoo tämän vuosikerran voittaneen kultapalkinnon Vinalies Internationales 2011 -kilpailussa sekä vihjaa viinin kestävän viidestä seitsemään vuotta. Katsotaanpa mitä mieltä itse bloginpitäjä on viinistä!

Jääkaappikylmän pullon korkin takaa paljastuu selkeästi rehevän aromikas, kellanvihreä valkoviini. Tuoksussa on hyvin paljon Sauvignon Blanc'lle tyypillisiä vihreitä, kuten vastaleikattua nurmea, murskattua nokkosta ja herukanlehteä. Tuoksu ei kuitenkaan ole identtinen maailmanmaineeseen nousseiden Uuden-Seelannin Sauvignonien kanssa: tässä viinissä on niistä minulle tuttua trooppista hedelmää, kuten sitrushedelmiä ja tuoretta aprikoosia, mutta ei läheskään samalla tavalla räjähtävän voimakkaana, vaan hyvin hillittynä ja tuoksua raikastavana elementtinä. Niiden lisäksi viinin mineraalisuus tuntuu tuoksussa Alsacen ja Itävallan Rieslingien tapaan hyvin voimakkaana, tuoden mieleen piikiven, mineraaliveden tai kostean soran tuoksun.

Sen sijaan viinin suutuntuma yllättää: hyvin raikkaisiin, suoraviivaisiin ja kepeän hapokkaisiin Sauvignon Blanc -viineihin tottuneena tämä viini on yllättävänkin täyteläisen oloinen ja leveä. Kovinkaan täyteläinen viini ei kuitenkaan ole; valkoviiniasteikolla voidaan puhua korkeintaan keskitäyteläisestä. Hapokkaisissa Sauvignon Blanceissa se kuitenkin on jo melkoisesti.

Niin, ne hapot. Rypäleelle tyypillisesti niitä on paljon, mutta ei millään lailla hyökkäävän paljon. Ne pitävät viinin hyvin ryhdikkäänä ja pirteän raikkaana, mutta ne eivät tee viinistä liian kireätä eivätkä ne viillä leukaperiin. Ne kantavat viiniä tyylikkäästi ja leikkaavat vaivattomasti paksun, kermaisen pastakastikkeen läpi. Moniin Sauvignon Blanceihin verrattuna ne ovat hieman vähäisemmät, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ne sointuvat erinomaisesti viinin suutuntumaan, tuoden sille loistavan tasapainon.

Viinin makujen aromimaailma on rypäleelle lajityypillisesti melko mutkaton, tarjoillen runsaasti greippistä sitrusta ja herukkaa, menemättä kuitenkaan överiksi niiden kanssa. Makujen seassa on myös alueelle tyypillisesti maanläheistä, kuivaa mineraalisuutta.

Jälkimaussa kohdataan vielä kerran tuoksun tarjoamia trooppisia hedelmiä keskimaun sitrusten seassa, mutta kovin pitkäksi aikaa ne eivät jää kielelle. Hyvin pian suussa maistuu enää vain raikas mineraalisuus samalla kun kohtalaisen runsas (14%) alkoholi jää lämmittämään nielunseutua.

La Demoiselle edustaa tyylikkäästi arvostettua Pouilly-Fumén aluetta. Se ei ole Uuden-Seelannin Sauvignon Blancien tapaan räjähtävän voimakas, trooppisella hedelmäisyydellään valloittava valkoviini, vaan hieman hillitympi ja elegantimpi, tasapainoisempi esitys, jossa silti on myös voimaa ja särmää. Tämä viini ei niin makunsa kuin hintansa puolesta ole raikas, kesäinen piknikviini, vaan aivan ehdoton ruokaviini. Toiminee loistavasti lähes minkä tahansa merenelävän seuralaisena, mutta klassikkoyhdistelmähän on ranskalainen vuohenjuusto ja Loiren laakson Sauvignon. Ja testattu on: toimii!

Lyhyesti: Erittäin elegantti, tasapainoinen ja melko täyteläinen, mutta myös hapokkaan ryhdikäs ja särmikäs Sauvignon Blanc sopusuhtaiseen hintaan.

Arvio: Tyylikäs – lajiketyypillinen ja puhdas Sauvingon Blanc, joka yksioikoisesta, rehevästä ja raikkaan kesäisestä aromimaailmastaan huolimatta on omalla tavallaan erittäin hillitty ja tyylikäs.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

20.2.12

Viña Albali Reserva 2006

Viña Albali Reserva 2006
  • Valmistaja: Félix Solís
  • Tyyppi: Punaviini, DO Valdepeñas
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castile-La Mancha, Valdepeñas
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,375 / 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 4,88e / 8,29e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 4,99e / 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Päivällisen viinikastiketta varten tuli ostettua aikaisemman vuosikerran perusteella ihan semi-OK:ksi ja hintaisekseen kelvolliseksi todetun Viña Albali Reservan puolikkaan kokoinen pullo. Kastiketta varten tästä pullosta meni reilu puolikas, joten jäljelle jääneestä osasta jäi maistiaislasilliset, joista pystyi tarkistamaan käytetyn viinin laadun ihan käytännössä.

Tuoksu on heti avatessa oikein valloittava ja muhkea, tuoksuen runsaan mustaherukkaiselta, nahkaiselta, kevyen taateliselta ja on seassa myös perinteistä, espanjalaista tallisuuttakin. Melko runsas tammi ei tässä vuosikerrassa tuoksu niinkään ilmiselvän vaniljaiselta vaan tuo mieleen ennemminkin hyvin kypsyneen ja tammisen VSOP- tai XO-konjakin. Viini odotteli avattuna tunnin ajan ruoan valmistumista, minkä jälkeen tuoksu oli vielä entistä avoimempi ja runsaampi.

Edelliseen maistamaani vuosikertaan verrattuna viini ei ole läheskään yhtä makean tamminen ja pehmeä, vaan tuoksun kypsät hedelmät vievät harhaan ja viini onkin yllättävän kuiva. Maku on melko yksiulotteinen eikä kovinkaan voimakas; herukkaisen makunsa lisäksi ainoastaan puisen mausteinen ja vain kielen kärjessä käy nopeasti hento, makea viikuna. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta runsaaseen tuoksuun nähden se on yllättävän kolkko ja melkein onton tuntuinen. Happoja ei ole runsaasti, mutta ne kannattelevat kohtuullisten tanniinien kanssa viinin ei-niin-voimakasta makua hyvin ja viini pysyy ihan hyvin kasassa.

Viini tuntuu makujensa puolesta karttavan kielen takaosaa eikä jälkimausta jää suuhun juuri muuta kuin tammen kevyesti bitterinen mausteisuus. Jälkimaku on yllättävän lyhyt ja onneton.

Viña Albali Reservan tämä vuosikerta on hienoinen pettymys; sen tuoksu tarjoaa ylivoimaisesti parhaan esityksen kokonaisuudesta – viinin ontto hedelmäisyys ja lyhyt jälkimaku eivät tee kunniaa viinin muhkealle ja vaikuttavalle, perinteisen espanjalaiselle tuoksulle. Viini on laatuunsa nähden vielä joten kuten kohtuullisesti hinnoiteltu ja sen voi ottaa perusturvalliseksi vaihtoehdoksi arkisten ruokien kumppaniksi, mutta pakko silti todeta että jo samalla hinnalla saa paljon parempia esityksiä ja pienellä lisäsatsauksella ollaan jo hypätty aivan seuraavalle tasolle viinien laadussa.

Mutta kyllä viinistä tuli ihan kelpo punaviinikastike.

Lyhyesti: Melko kolkko ja lyhyt punaviini, jonka ylivoimaisesti parasta antia on sen kypsä, muheva tuoksu.

Arvio: Tylsä – viini on teknisesti ihan peruskelpo tuote ja arkiselle viininjuojalle ns. varma valinta, mutta melko hengettömänä tusinaviininä se ei tarjoa kovinkaan kaksista esitystä kokemuksia etsivälle viininystävälle.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

19.2.12

Avondale Jonty's Ducks 2009

Avondale Jonty's Ducks 2009
  • Valmistaja: Avondale Wines
  • Tyyppi: Punaviini, WO Paarl, luomu
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Paarl
  • Rypäleet: Syrah (60%), Cabernet Sauvignon (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,49e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 14,13e (Helmikuu 2014, Alko)

Kun tiedossa oli hauska lautapeli-ilta hyvässä seurassa, valikoitui Alkon hyllyltä mukaani useamman eri lähteen hyvänä pitämä Etelä-Afrikan punaviini, Jonty's Ducks.

Viinin nimen takana on hauska anekdootti: rypäleet luonnonmukaisesti tuottavan Avondalen viinitarhan ainoa onglema on viinitarhoilla asustavat ja satoa tuhoavat etanat – muuten alueella pärjätään erinomaisesti ilman myrkkyjä. Viljelijät ovat ratkaisseet ongelman antamalla tarhojensa ankkojen partioida alueella syömässä etanoita. Tämä viini on siis nimetty hatunnostoksi viljelmiä suojeleville linnuille.

Viinin väri on uuden maailman täyteläisille viineille tyypillisesti hyvin tumma, nuorekkaan sinipunainen ja läpinäkymätön. Tuoksu sen sijaan on positiivinen yllätys, sillä jaksan pelätä aina jokaisen etelä-afrikkalaisen punaviinin kohdalla järkyttävää savun ja palaneen kumin käryä. Tällä kertaa lasista ei nouse nokkaan etelä-afrikan savua käytännössä ollenkaan, vaan tuoksu muistuttaakin enemmän melko mehevää Etelä-Italian tai Australian Syrah'ta. Tuoksussa on sekä makeata että hieman palanutta tammen aromia, pieni aavistus nokea, suklaata, hieman hillomaisen makeata tummaa marjaa ja lopuksi hyvin selvästi kaiken keskellä Cabernet'n omaa herukan aromia. Tuoksu on kuitenkin melko moniulotteinen, jolloin kypsä hilloisuus ei pääse häiritsemään vaan jää mukavan tasapainoiseksi osaksi kokonaisuutta.

Viinin vierähtäessä lasista kielelle saapuu aluksi makeanpehmoinen hilloisuus, mutta toisin kuin esimerkiksi useissa maistamissani edullisemman hintaluokan australialaisissa, chileläisissä tai etelä-afrikkalaisissa punaviineissä, tämä maku ei jää ainoaksi mielikuvaksi viinin levittäytyessä koko kielelle. Maun ensivaikutelman makeankypsän hedelmäisyyden peittää nopeasti Syrah'n tuima mausteisuus ja Cabernet'n tumman mehevä herukkaisuus. Vajaan tunnin ilmauksen jälkeen tammi leijuu aromien yllä hentona, kevyen vaniljaisena aromina, mutta viinin oltua auki useamman tunnin ja lämmettyä huoneen lämpöön, tammen tiukempi, puinen mausteisuus rupeaa nousemaan esiin aromien välistä.

Jälkimaku on kuivahko, tammisuus on esillä sekä kevyen vaniljaisena että hieman voimakkaamman puisena. Jälkimaku jää melko lyhyeksi tai korkeintaan keskipitkäksi ja kielelle jää vain aavistus mausteisuutta ja tanniinista karvautta.

Viini kokonaisuutena on melko pehmeä ja miellyttävän helppo, mutta ei kuitenkaan kosiskeleva. Pehmeäntäyteläiseen makuun tuovat ryhtiä yllättävänkin hyvät hapot sekä varsin riittoisa tanniinisuus. Hapot eivät kuitenkaan ole hyökkäävät ja ilmiselvät, vaan pitävät ainoastaan huolen siitä ettei viini jää löysäksi ja muodottomaksi suutuntumaltaan; tiukan hapokkaita Pinot Noir- ja Sangiovese-viinejä karttavat viininystävät voivat siis aivan hyvillä mielin tutustua Jonty's Ducksiin.

Ainoastaan tammi tuntuu olevan hieman irrallaan muusta mausta – tämä todennäköisesti uusissa, pienissä tammitynnyreissä tapahtuneesta kypsytyksestä. Muuten Jonty's Ducks on vallan positiivinen esitys uuden maailman Shiraz-CS-blendiksi. Aromimaailma on miellyttävän monipuolinen eikä viini sorru monien Etelä-Afrikan viinien sudenkuoppiin (tyrmäävä savuisuus, hallitseva hilloisuus, liiallisesti käytetty, vaniljainen tammi.) Viini on oikein mukava seurusteluviini jos kohtuullinen tanniinisuus ei nautiskelijoita haittaa, mutta viini toiminee oikein mukavasti myös esimerkiksi mediumkypsän punaisen lihan seuralaisena.

Lyhyesti: Nuorena juotavaksi tarkoitettu, mukavan pehmeäntäyteläinen, tanniininen ja tasapainoinen uuden maailman punaviini.

Arvio: Miellyttävä – viini on helponpuoleinen ja hedelmävetoiseen, massoihin menevään makuun tehty, mutta maussa on myös sitä ryhtiä, potkua ja tasapainoa, joka vetoaa myös tyylikkäämpien viinien ystäviin. Jonty's Ducks on yllättävän mukava uuden maailman punaviini vielä ihan kohtuullisella hintalapulla.

Hinnan (14,13e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

17.2.12

Travaglini Gattinara 2006

Travaglini Gattinara 2006
  • Valmistaja: Giancarlo Travaglini
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Gattinara
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Coste della Sesia, Gattinara
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,88e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä kevättalvella tuli napattua monopoliasemasta nauttivasta myymälästämme jo pitkään mainetta niittäneen Travaglinin veikeänmuotoiseen puteliin pullotettu peruspunaviini – itse asiassa ihan kaksin kappalein. Tämä siksi, että viini kiinnosti allekirjoittanutta kovasti, mutta myös siksi kun viinille povattiin oikein kelpoa kypsytyskestävyyttä ja potentiaalia hyvään kehittymiseen. Jotta voisi sekä säästää että syödä kakun, on sijoitettava viiniin kaksinkertainen määrä rahaa. Tämän rahanmenon hyvänä puolena on se, että tulen tulevaisuudessa tietämään sekä sen, miltä viini maistuu nyt, että sitten pitkään kypsyttyään.

Viini siis tulee Gattinaran viinialueelta, Piemontesta, Luoteis-Italiasta. Tämä alue on naapuriviinialueittensa, Barolon ja Barbarescon tapaan, tunnettu erityisesti hapokkaista, tanniinisista ja erittäin pitkäikäisistä punaviineistään, jotka valmistetaan Nebbiolo-lajikkeesta. Aikoinaan Gattinaran viinejä on pidetty jopa Barolon ja Barbarescon viinejä suuremmassa arvossa, mutta tätä nykyä alueen viinit ovat melko tuntemattomia ja tämän myötä myös Baroloja ja Barbarescoja kilpailukykyisemmin hinnoiteltuja.

Viinin väri on Nebbioloksi hyvin tyypillinen: tumman rubiininen väri on hailakan läpinäkyvä kauttaaltaan ja reunoja kohti se taittuu kevyesti rusehtavaksi. Aivan reunoilla viinin väri vaikuttaa katoavan lähes kokonaan ja muuttuvan kirkkaaksi kuin vesi.

Viinistä otettiin alkumaistiainen korkkauksen yhteydessä, mutta loput pistettiin suosiolla kolmeksi-neljäksi tunniksi karahviin rauhoittumaan. Alkumaistiaisten perusteella dekantointi oli oikea ratkaisu, sillä tuoksu oli melko sulkeutunut ja kevyen tervainen, kun taas maku oli tuiman tiukka, terävä ja hyökkäävän hapokas. Maussa oli paljon mielenkiintoa ja persoonaa, mutta samalla sellaista aggressiota, joka kaipasi tovin pari lepyttelyä.

Tuntien päästä viinissä on aivan toinen ääni kellossa. Tuoksussa on Nebbiolon tervaa, mutta kuvioihin on ilmestynyt runsasta kukkaisuutta, vanhaa tammea, aavistus nahkaa ja Italian viineille tyypillistä tuoretta kirsikkaa. Tuoksu on mehevä ja runsas, mutta samalla myös viileän raikas.

Maku ei hyökkää päälle enää samalla raivolla kuin vasta-avatun pullon viini, vaan se hiipii kimppuun salakavalasti mutta ketterästi ja määrätietoisesti; aivan kuin saisi avokämmenestä silkkihansikkaalla. Aromimaailmassa rupeaa olemaan mukavaa kehittyneisyyttä, tammen aromit ovat integroituneet hyvin viinin sekaan kuivaksi mausteisuudeksi eikä puumaisuus vaikuta millään tapaa päälleliimatulta. Keskitäyteläisen maun seassa on tiukkaa hapankirsikkaa, minttuista yrttisyyttä ja aavistus savua, samalla kun kohtalainen alkoholi pistelee kielellä. Nielaistessa viinin maku tuntuu tuovan kevyen suolaheinäisen tai jopa salmiakkisen komponentin kielen takaosaan ennen maun muuttumista jälkimauksi.

Viinin hapokkuus ja tanniinisuus on mielestäni juuri sopivalla tasolla, eli toisin sanoen molemmat ovat todella tiukat. Tanniinisuus ei yllä aivan maistamieni Barolojen ja Barbarescojen tasolle, mutta kauas ei jäädä, eli jos viinin kanssa ei ole mitään syötävää tarjolla, suu tulee kuivumaan santapaperiksi alta aikayksikön. Viinin hapokkuus on vailla vertaa, tuoden mieleen hyvin eloisat ja pirteät Pinot Noir -viinit. Travaglinille ei tuottanut pienintäkään ongelmaa leikata rasvaisen Mozzarella-pastaruokamme lävitse.

Jälkimaussa viinin savu ja tammi yhdistyvät Nebbiolomaiseksi tervaisuudeksi samalla kun alkoholi jää lämmittämään nielua. Viinin kadotessa suusta runsaat hapot nostavat runsaasti vettä kielelle tanniinien pyrkiessä kuivaamaan suun limakalvoja. Tammen vaniljaisuus nousee ensimmäisen kerran kunnolla esiin vasta sitten kun nuuhkaisen jo tyhjennettyä viinilasia.

Travaglini Gattinara ei ole samanlainen hienostunut ja elegantti viini kuin monet hinnakkaat ja pitkään kypsyneet naapurialueiden Nebbiolot. Sen sijaan se tarjoaa mukavan omaperäistä Nebbiolo-esitystään lähes maalaismaisella röyhkeydellä, mutta sortumatta missään vaiheessa yksipuoliseen hönöttelyyn. Viini onkin kuin köyhän miehen Barolo; tästä saa Nebbiolon intensiteettiä ja vaikuttavaa moniulotteisuutta ilman ylimääräisiä elegansseja käytännössä puoleen hintaan. Oli viinin funktio sitten rasvaisempien, italialaishenkisten ruokien kumppanina tai kellarin täyttäjänä se vuosikymmen tai puolitoista, molemmat roolit Travaglini täyttää kiitettävin arvosanoin ja laatuunsa nähden vallan erinomaiseen hintaan.

Lyhyesti: Tiukka, intensiivinen, keskitäyteläisestä maustaan huolimatta hyvin voimakas ja moniulotteinen Nebbiolo laatuunsa nähden edulliseen hintaan.

Arvio: Erinomainen – viinin tuima hapokkuus ja tanniinisuus kaipaavat joko tuhtia ruokaa, noin vuosikymmenen odottelua tai todella tiukkojen viinien ystävää. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan tämä viini on yksi parhaista valinnoista mihin voi pari kymppiä hassata.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

10.2.12

Ca' Montini Amarone Classico 2008

Ca' Montini Amarone della Valpolicella Classico 2008
  • Valmistaja: Ca' Montini
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Amarone della Valpolicella Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (75%), Rondinella (15%), Molinara (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 169,00 SEK (~19,60e, Elokuu 2011, Systembolaget), 35,60e (Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 179,00 SEK (~29,86e, Tammikuu 2013, Systembolaget), – (ei Alkon valikoimissa)

Ca' Montinin Amarone tarttui mukaani Systembolagetista pyörähtäessäni Ruotsin puolella viime kesänä. Pääasiassa ostopäätökseeni vaikuttivat n. 20 euron hintalappu ja termit "Amarone" ja "Classico". Olihan minun päästävä kokeilemaan saako rajan tuolta puolen järkevää Amaronea perinteiseltä Classico-alueelta Suomen hintoja edullisemmin. Lisäksi ostopäätökseen saattoi myös vaikuttaa se, että viini löytyi myös Alkon tilausvalikoimasta, mutta lähes kaksinkertaisella hinnalla: 35,60e / plo.

Viini ehti loikoilla puolisen vuotta kaapissa ennen sen päätymistä korkatuksi. Loppujen lopuksi viini tuli korkattua lämpömittarin pyöriessä jo toista viikkoa 15:n ja 20:n miinuscelciuksen puolella, jonka seurauksena pullo tuli korkattua kylmyyden karkoittimeksi. Viini makoili aluksi puolisentoista tuntia karahvissa, jonka jälkeen sitä hörpittiin toiset puolisentoista tuntia.

Viini on väriltään hyvin syvä ja tumma karmiininpunainen. Sen tuoksussa on aluksi mokkaa, luumua ja kirsikka- ja karpalohilloa, mutta illan pidetessä ja viinin päästessä avautumaan sekaan rupeaa ilmestymään aluksi vihjauksia maitosuklaasta ja alkoholista, kunnes lopuksi hyvin runsaan karamellinen ja vaniljainen tammisuus aloittaa tuoksun dominoinnin. Vasta kun viimeiset lasit ovat menossa, alkaa tammen ja paahteisten aromien keskeltä erottumaan hento rusinainen aromi. Tämä elementti on kuitenkin loppuun saakka melko vaitonainen ja hillitty moniin ronskeihin Amaroneihin verrattuna.

Maku on melko voimakas, mutta siinä on vain hyvin vähän Amarone-viinien tyypillistä makeutta, muhkeutta ja pehmeyttä. Suoraan sanoen viinin jopa yllättävänkin ryhdikkäät hapot pitävät suutuntuman eloisan ryhdikkäänä samalla kun makupalettia hallitsee hyvin nuori, reippaan aggressiivinen ja kypsä luumuisuus sekä kuiva, poltteleva mausteisuus. Seassa on myös tuoksusta tuttua tammea ja mokkaa. Vasta viinin lämmettyä huoneenlämpöiseksi mehevä hedelmäisyys rupeaa olemaan paremmin tasapainossa hapokkuuden kanssa ja viini on sellaisenaan nautittavaksi sopivan pehmeätä, mutta samalla alkoholi pääsee ikävästi turhan suureen rooliin ja rupeaa korventamaan turhan paljon kieltä ja nielua.

Tanniineita viinistä löytyy melko paljon, ja ilman syötävää suun limakalvot ovat viiniä hörppiessä melko nopeasti suht kuivia. Kuitenkaan mistään erityisen kovasta tai kireästä viinistä ei ole kyse, joten viini ei ole mitenkään erityisen mahdoton seurusteluviini.

Jälkimaku nostaa voimakkaasti veden kielelle ja se on kuiva, voimakkaan mausteinen, puisen tamminen ja tanniinien puolesta melko bitterinen. Viini vaatii hyvin pitkän dekantoinnin – vasta n. 2½-3 tunnin kohdalla viini rupeaa olemaan oikeasti edustavassa kunnossa – mutta tällöinkin Ca' Montini jää melko kauaksi viinityypin tasokkaamista edustajista. Toisaalta viinin harvinaisen huokea hintalappu antaa paljon anteeksi; Ca' Montini onkin hinnoiteltu sopivasti viinin laatuun verrattuna. Ei tästä tajuntaaräjäyttävää Amaronea saa yrittämälläkään, mutta kyllä tämä esimerkiksi oman monopolimme Verrocchion hakkaa niin hinnassa kuin laadussa. Viini myös saattoi tulla korkatuksi turhankin nuorena; kärsivällisellä odottelulla viinin hapot pääsevät tasapainottumaan ja hedelmäisyys kehittymään parempaan balanssiin kokonaisuuteen nähden.

Lyhyesti: Voimakas, maitosuklainen, tamminen ja hyvin nuorekas Amarone, joka ei yhtäältä tarjoa suuria yllätyksiä, muttei toisaalta myöskään maksa muihin vastaaviin verrattuna juuri mitään.

Arvio: Miellyttävä – yleisellä Amarone-tasolla viini oli ehkä hienoinen pettymys, mutta hinta otettaessa huomioon se oli oikein toimiva ja miellyttävä kokonaisuus. Ca' Montinissa tuntui kuitenkin olevan enemmän mielenkiintoa kuin esimerkiksi monissa vastaavan hintaluokan uuden maailman perustäyteläisissä viineissä.

Hinnan (20,86e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (35,60e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

7.2.12

Clos de l'Oratoire des Papes 2009

Clos de l'Oratoire des Papes 2009
  • Valmistaja: Ogier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Châteauneuf-du-Pape
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Châteauneuf-du-Pape
  • Rypäleet: Grenache (80%), Syrah (8%), Mourvèdre (7%), Cinsaut (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 37e (Helmikuu 2012)
  • Hinta nyt: 38,90e (Tammikuu 2013, Alko)

Clos de l'Oratoire on Ogier'n viinitalon laatuviinialue Châteauneuf-du-Papesta peräisin oleva viini. Kun Clos de l'Oratoire des Papes myytiin Ogier'n viinitalolle, kaupan ehtoina oli mm. se, että tämän perinteikkään viinin vanhaa etikettiä ei saanut muuttaa. Tämän johdosta viinissä on edelleen sen 20-luvulta peräisin oleva Art Nouveau -tyylinen etiketti ja Ogier'n nimi löytyy vain pullon takaetiketistä.

Viinin väri on kevyesti läpikuultavan rubiininpunainen, joka taittuu reunoiltaan oranssiksi. Tuoksu on hyvin hillitty ja elegantti, lähes sulkeutuneen oloinen. Siinä on kypsää Rhônen hedelmää, runsaasti maalaisia elementtejä ja kevyttä, puista tammea. Hennon värin ja tuoksun perusteella voisin odottaa melko kevyttä ja hillittyä viiniä.

Maistamisessa viini yllättää toden teolla. Todella runsas, avoin maku ei millään tavalla seuraa tuoksua, vaan tulee täysin puun takaa ja yllättää maistajan. Ensimaku kielen kärjessä on makeahko, kypsän hedelmäinen, joka kehittyy runsaaseen, nuorekkaan päällekäyvään ja hiukan kuivempaan viikunaisuuteen ja luumuisuuteen, jonka seassa on makeata tammea ja vanhaa nahkatakkia. Suutuntuma on täyteläinen, pyöreä ja aromit täyttävät suun hetkessä. Viini tarkoitus on selvästi vakuuttaa maullaan, ei tuoksullaan.

Jälkimaussa makea, aavistuksen vaniljainen tammi kääntyy selvästi kuivan puisevaksi mausteisuudeksi samalla kun viinin runsaat hapot pääsevät vihdoin viimein estradille nostamaan vettä kielelle. Runsas alkoholisuus ei tule esille ennenkuin vasta jälkimakussa, jossa se jää lämmittämään hyvin voimakkaasti suuta ja nielua pitkäksi aikaa.

Viini on selvästi vielä hyvin nuorekas ja sellaisenaan lähes röyhkeän päällekäyvä, mutta toisaalta kaikessa tarmokkuudessaan se on myös erittäin tasapainoinen, elegantin moniulotteinen ja vaikuttava. Rohkealla dekantoinnilla viini on kelpo esitys nuorenakin, mutta tullee olemaan todella erinomainen kerätessään enemmän ikää ja arvokkuutta taakseen.

Lyhyesti: Räjähtävän voimakas, pehmeä ja mehukas Châteauneuf-du-Pape, jonka voimallisen maun ilotulitus jaksaa yllättää positiivisesti joka lasillisella.

Arvio: Erinomainen – viini on loistava vaihtoehto esimerkiksi järeille Amaroneille, jotka monesti pelaavat enemmän uskomattoman voimallisella ilmaisullaan kuin eleganssillaan. Tuhtiudestaan huomimatta Clos de l'Oratoire on kuitenkin varsin perinteinen, muhkea punaviini.

Hinnan (37,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Cornas Les Reillots 2006

Cornas Les Reillots 2006
  • Valmistaja: Ogier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Cornas
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Cornas
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 30,90e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Les Reillots on Rhônelaisen viinitalo Ogier'n pohjois-rhônelainen punaviini. Cornas on hyvin pieni viiniappellaatio, jossa tehtyjen AOC-tasoisten viinien tulee aina olla 100% Syrah-rypäleestä valmistettuja. Cornas'n keskilämpötila on hieman lämpimämpi muihin Pohjois-Rhônen viiniappellaatioihin verrattuna, minkä johdosta alueen rypäleet kypsyvät muuta Pohjois-Rhônea nopeammin.

Perinteisesti Cornas'n viinit ovat olleet erittäin tiukkoja, hapokkaita ja tanniinisia, minkä johdosta viinien sopivana juomisikänä on pidetty n. 10 vuotta vuosikerrasta, mutta alueen verrattain korkea lämpötila on mahdollistanut viinien valmistamisen myös tyyliltään kypsän hedelmävoittoisina ja nuorina juotavaksi tarkoitettuina. Useat viinitalot ovatkin siirtynet valmistamaan viinejään enemmän tällä "modernilla" tyylillä. Nyt pyrinkin arvioimaan kumpaa tyyliä Les Reillots edustaa.

Viinin väri on syvän purppura, mutta valoa vasten tarkasteltuna huomaa sen ottaneen jo hitusen rusehtavan sävyjä. Tuoksu on kevyehkö ja hieman sulkeutunut, siinä on elementtejä luumuisuudesta, maamaisuudesta ja imelästä tammesta.

Viinin suutuntuma on paksuhko, mutta miellyttävästi myös sopivan hapokas ja tasapainoinen. Maussa on sekä voimakkaita mausteita ja yrttejä että paksua tummaa hedelmää. Aromien välimaastossa leijuu kevyt palanut tammi ja puolikypsä, hapokkaankirpeä punamarjaisuus. Aromimaailma on miellyttävä ja sopivan omintakeinen verrattuna moniin maistamiini edullisemman hintaluokan Syrah-viineihin.

Viini on hyvin tanniininen, melko täyteläinen ja maultaan paljon antavampi kuin tuoksu antoi odottaa. Jälkimaku on palaneen kirpeähkö ja hyvin hapokas, maun tummat hedelmät rupeavat erottumaan selvemmin luumuisuudeksi ja viikunaisuudeksi.

Viinin yleisvaikutelma on hyvin positiivinen ja viini tuntuu ikääntyneen oikein mukavasti – tämä vuosikerta tuntui olevan nyt erinomaisessa tikissä. Silti viini tuntui kyllä yllättävän muhkealta ja kosiskelevalta pohjois-rhônelaiseksi viiniksi (verrattuna esimerkiksi aikaisemmin tässä kuussa arvioimaani Cave de Tain Crozes-Hermitageen), joten viini edustanee enemmän modernia, hedelmäpainotteista suuntausta. Viinin happo-, tanniini- ja hedelmärakenne lupaa kuitenkin hyvää kypsytyksen kannalta, ja viini kehittynee vielä toiset puoli vuosikymmentä hieman tasapainoisempaan suuntaan, jossa melko massiivinen hedelmäisyys ei pääse valtaamaan pääroolia yhtä suurella voimalla.

Nykyisellään viinin hinnassa on karvan verran ylihintaa, mutta jos viinin jaksaa jättää kehittymään muutamiksi vuosiksi, noussee hinta-laatusuhde järkevämmälle tasolle.

Lyhyesti: Kookas, mehevä ja mukavan persoonallinen Pohjois-Rhônen Syrah, jossa hapokkuus ja tanniinisuus ovat hyvässä tasapainossa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on sellaisenaankin melko nautinnollinen, mutta sen terhakas hapokkuus ja tanniinisuus kehoittavat ottamaan edes pientä purtavaa jotta viinin terävimmät kulmat pyöristyisivät. Viini kuitenkin on kaikesta miellyttävyydestään huolimatta yhä himpun verran vaatimaton, minkä johdosta se ei ihan yllä hinnan luomien odotusten tasolle. Asia parantunee kärsivällisellä kypsyttelyllä.

Hinnan (31,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Les Moniales 2010

Les Moniales Côtes du Rhône Villages 2010
  • Valmistaja: Ogier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône Villages
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Grenache (70%), Cinsaut + Syrah (20%), Mourvèdre (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 10,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Les Moniales on ns. asteen parempi Côtes du Rhône -viini, eli laatuluokitukseltaan AOC Côtes du Rhône Villages. Nämä Villages-tasoiset viinit eivät ole yleisesti koko Rhônen aluetta edustavia viinejä, sillä Villages -viinejä saavat valmistaa vain sata erikseen nimettyä kylää. Les Moniales on Etelä-Ranskan viiniosaamista edustava, GSM-pohjainen punaviini, jonka seassa on hieman Cinsaut'ta.

Viinin väri on todella paksu, mustanpuhuvan punainen, tuoden mieleen erityisesti tuhdit australialaispunaviinit. Viinin tuoksu ei myöskään ole kovinkaan kaukana uuden maailman serkuistaan, suurimpana erona melko vähäinen hilloisuuden rooli. Yleisesti tuoksu on melko makeankypsä, paahtunut, hedelmäinen, aavistuksen hilloinen ja kevyen verisen oloinen. Tunnin odottelun jälkeen viinin tammi saa myös selvän roolin ja tuoksua rupeaa dominoimaan hyvin aromikas ja runsaanpuoleinen tammisuus.

Les Moniales'n suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Erityisesti melko vähäinen happoisuus tekee viinistä mehevän ja paksun tuntuisen. Maku on mausteinen, mehukas, kypsän kirsikkainen ja kevyesti makean luumuinen. Pienen tovin jälkeen reiluhko tammisuus astuu peliin ja mausteisuus taittaa makua aavistuksen bitteriseen suuntaan.

Jälkimaku on pitkä, yrttinen ja puisen tamminen. Vasta jälkimaussa viinin happoisuus tulee havaittavasti esiin ja nostaa hetkessä runsaan veden kielelle.

Yleisesti viini on oikein mukava, yleiskäyttöinen arkiviini, joka toimii niin sellaisenaan seurusteluviininä, kuin yksinkertaisten, punaisten liharuokien kera. Se on myös kelpo vaihtoehto esimerkiksi Provencen hengessä paistetuille kasviksille.

Lyhyesti: Kypsänmehevä, kevyesti hilloinen ja tasapainoinen arkipunaviini.

Arvio: Hyvä – viinissä on kaikki palaset kohdallaan ja hinnoittelu osuu varsin hyvin yksiin sen laadun kanssa. Ei todennäköisesti ole kuitenkaan kevyempien ja hapokkaampien punaviinien ystävien ykkösvalinta.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gentilhomme Côtes du Rhône 2009

Gentilhomme Côtes du Rhône 2009
  • Valmistaja: Ogier
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Côtes du Rhône
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône
  • Rypäleet: Grenache (85%), Syrah (10%), Mourvèdre (5%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 5,99e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 6,29e (Tammikuu 2014, Alko)

Gentilhomme on Rhônen alueella vaikuttavan Ogier'n perustason Côtes du Rhône -punaviini. Nämä CdR-punaviinit ovat usein kovin mehukkaita, kypsänpaksuja, alkoholisia ja runsaan marjaisia viinejä, joiden pohjana toimii Grenache-rypälelajike. Monesti nämä viinit valmistetaan Châteauneuf-du-Papen legandaarisen viinialueen kuuluisaksi tekemällä GSM-rypälesekoituksella, mutta tästä huolimatta lopputulos saattaa olla mitä tahansa: toiset etelä-rhônelaiset ovat kuin Châteauneuf-du-Papeja joita saa puolella niiden hinnasta, toiset ovat mitäänsanomattomia bulkkipunkkuja. Nyt katsotaan onko Gentilhomme jompaa kumpaa edellämainituista.

Viinin väri on vaaleahko ja kauttaaltaan tasaisen punainen, korkeintaan reunoilla taittuu hieman oranssiin. Tuoksussa on runsaasti kirsikkaa ja paahteista Rhônen viinien hedelmää sekä mehevää lihaisuutta. Lisäksi tuoksussa on myös kevyesti alkoholia.

Ensimaussa kielenkärjessä tuntuu makeata luumua, joka muualle kielelle levittyessään muuttuu kevyeksi pippurisuudeksi. Suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen sekä melko tanniininen. Yleisesti viini ei tunnu olevan kovinkaan hapokas, mutta on siitä huolimatta positiivisesti raikkaan oloinen. Tämä raikkauspuoli viinistä keventää sitä ja saa sen tuntumaan kepeähköltä, keskitäyteläiseltä, kun taas mehevän kypsä, makeahko hedelmäisyys ja paksuus saavat viinin tuntumaan taas ajoittain hyvinkin täyteläiseltä. Mitä tyypillisimpien CdR-aromien siivittämänä on pakko myöntää Gentilhommen olevan sopivan yksinkertainen ja mukava esitys.

Jälkimaku on hyvin lämmin, kypsä ja jonkin verran tamminen. Viinin tammen käyttö on hyvin tasapainossa, viinistä erottaa paljon tummaa sekahedelmää, jota tammisuus maustaa ja komppaa, muttei dominoi.

Viini jää kauas Châteauneuf-du-Papen viinien eleganssista ja rikkaudesta, mutta toisaalta se ei missään nimessä ole myöskään harmittoman tylsä bulkkituote. Yleisesti viini on kaikessa mutkattomuudessaan ja arkisuudessaan hyvin tehty, miellyttävä ruoka- ja seurusteluviini, joka asettuu selvästi Alkon pienten viinipullojen parempaan päähän.

Lyhyesti: Kypsä, luumuinen ja melko täyteläinen arkipunaviini puolikkaassa pullossa.

Arvio: Miellyttävä – viini on auettuaan miellyttävän pehmoinen ja tasapainoinen esitys, joka on helppo yhdistää moniin arkiruokiin, mutta toimii hyvin myös sellaisenaan. Oikein hyvä valinta silloin, jos kokonainen viinipullo on liikaa.

Hinnan (6,29e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Le Cop 2010

Le Cop 2010
  • Valmistaja: Cazes
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côtes Catalanes, luomu
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Syrah (35%), Merlot (30%), Grenache (20%), Cabernet Sauvignon (10%), Carignan (5%)
  • Koko: 1,50
  • Hinta arviointihetkellä: 16,90e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 18,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämän pussiviinin ulkonäkö kyllä jaksaa hämätä, sillä vihreät viiniköynnösten lehdet kyllä tuovat mieleen enemmän raikkaan valkoviinin Saksasta kuin mehevän punaviinin Etelä-Ranskasta. Lisäksi yleisvaikutelma viinistä on hieman halvan oloinen, eikä kannusta juurikaan kokeilemaan. No, kokeillaan silti.

Tuoksu on hieman multaisen tunkkainen, väri tumma ja syvä sinipunainen. Ei varsinaisesti houkutteleva kuvaus, mutta tuoksu ei ole kovinkaan vastenmielinen vaan ennemminkin melko neutraali. Tuoksu on melko tyypillinen Languedocin ja eteläisen Rhônen punaviineille.

Maku on mausteinen, hedelmäisyydeltään makeankypsä ja mehevä, muttei raskas vaan pehmeä ja keskitäyteläinen. Tanniineja on, muttei kovin runsaasti. Yleisesti viini tuntuu pehmoisenpyöreältä ja vähän höttöisen rakenteettomalta, muttei vedä kuitenkaan kypsyydessään ns. överiksi, vaan pysyy hyvin kohtuuden ja tasapainon rajoissa. Alkoholi ajoittain polttelee pippurisesti suun limakalvoilla, muttei tule kuitenkaan ilmi maussa tai tuoksussa. Aromeiltaan viini on melkoinen sekametelisoppa, josta on hyvin vaikea löytää erityisiä piirteitä; viini tarjoilee runsaasti kypsiä hedelmiä ja meheviä tummia marjoja.

Viinin hapot tulevat esille vain hieman tunkkaisessa ja mausteisessa jälkimaussa, jolloin paksuin hedelmäisyys väistyy pois tieltä. Alkoholi jää lämmittelemään kevyesti nielua ja kielen takaosia.

Viinissä ei nostata suuria hurraahuutoja, mutta ei se myöskään hirveästi epäonnistu missään. Le Cop tuntuu olevan kaikessa keskinkertaisuudessaan ihan passeli laatikkoviinin puolikas. Lisäksi viini saa vielä peukun luonnonmukaisuudesta, biodynaaminen kun on.

Lyhyesti: Pehmeä, kypsä, mausteinen ja hieman harmiton eteläranskalainen pussipunkero arkikäyttöön.

Arvio: OK – Le Cop on helppo mutta siitä huolimatta ei yhtään hullumpi esitys. Viini ei suuria elämyksiä tarjoile, mutta kyllä tätä ihan hyvin kehtaa tarjota viineistä jotain ymmärtäville.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

6.2.12

André Stentz Riesling 2010

André Stentz Riesling 2010
  • Valmistaja: André Stentz
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace, luomu
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 17,47e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 18,68e (Tammikuu 2014, Alko)

Toisen kierroksen vaalivalvojaisissamme tarjoiltiin blinejä, joiden seuralaiseksi oli valikoitunut tämä kehuja niittänyt, luomuna valmistettu Alsacen Riesling.

Vihertävänkeltaisen viinin tuoksussa on runsaasti mineraalia ja sitruunaista sitrushedelmää, sekä kevyesti jalohomeisiin jälkiruokaviineihin viittaavaa hunajaisuutta. Kaiken tämän alla on aavistus trooppisemmasta hedelmästä, mutta yleisesti aromimaailma viittaa melko perinteiseen, hillityn sitruksiseen valkoviinityyliin.

Maku on todella raikas, greippinen ja kirpeän hapokas, mikä on mitä toimivin yhdistelmä rasvaisten blinien ja paksun smetanan kanssa – viini pitää suutuntuman raikkaana ja se kantaa helposti läpi paksunrasvaisen ruokalajin. Maku on hyvin puhdaspiirteinen ja kohtuullinen jäännössokeri on erinomaisesti tasapainossa hapokkuuden kanssa; viini on yleivaikutelmaltaan lähes rutikuiva ja hyvin eloisa.

Jälkimaku on melko lämmin, raikas ja hyvin mineraalinen. Suuhun jää pitkäksi aikaa erityisesti mineraalisuus ja voimakas, kirpeä hapokkuus.

Viini on selvästi nuorehko ja melko päällekäyvä runsaalla hapokkuudellaan ja greippisen sitruksisella hedelmäisyydellään, mutta oikeanlaisen purtavan kanssa vallan erinomainen, raikas ruoka-Riesling. Viini on korkeahkosta hinnastaan huolimatta ostamisen arvoinen tuote nuorena juotavaksi, mutta suosittelen harkitsemaan viiniä varastointiin. Sen rakenne lupaa hyvää kehittymispotentiaalia vähintään seuraavalle parille, kolmelle vuodelle, jotka saattavat tuoda vielä nuorekkaasta ja hieman yksipuolisesta makupaletista kokonaan uusia piirteitä.

Lyhyesti: Voimakkaan hapokas, ryhdikäs ja raikkaan sitruksinen Riesling arvostetulta Alsacen alueelta.

Arvio: Erinomainen – miellyttävä, puhdaspiirteinen ja tasapainoinen viini, joka on parhaimmillaan rasvaisten ruokien seurassa. Terhakka rakenne lupaa hyvää kehittymispotentiaalia n. 2-4 vuoden ajaksi.

Hinnan (18,68e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

3.2.12

Domaine des Croix Beaune 2009

Domaine des Croix Beaune 2009
  • Valmistaja: Domaine des Croix
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Beaune
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne, Côte de Beaune
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 56,00e / plo, 9,30e / 12cl (Tammikuu 2012, viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Viini on värinsä perusteella hyvin perinteinen Pinot – väri on hennon ja läpinäkyvän hailakka, lähes laiha. Tuoksu on hyvin maalainen, puinen, ja hetken avauduttuaan on huomattavan kahvisuklainen. Mitä enenmmän viini avautuu, sitä voimakkaampana kevyt tammisuus ja kahvisuklaisuus dominoivat tuoksua.

Viinin mausta löytyy nuorekasta karpaloa, hentoa puisevuutta ja kevyen kirpeää maustetta. Suutuntuma on runsaan happoisuuden ja vähäisten tanniinien ansiosta kepeähkö ja raikas. Maku kuitenkin on vielä hieman yksiulotteinen eikä juurikaan tunnu kehittyvän avautuessaan.

Hapahko jälkimaku on melko lyhyt, hapokas ja tammi dominoi.

Viini oli avattu juuri tätä lasillista varten, eikä se ehtinyt juurikaan hengittää. Todennäköisesti viini olisi reilun tunnin odottelun jälkeen tarjoillut jo paljon miellyttävämpää ja moniulotteisempaa aromimaailmaa. Tällaisenaan viini oli kuitenkin vain perusmiellyttävä, eikä juuri onnistunut säväyttämään, vaikkei varsinaisesti ollutkaan millään tavalla huono. Viini todennäköisesti tulee kehittymään suotuisasti vielä vuoden pari karistaessaan ylimääräiset nuorekkuudet marjaisuudestaan. Viini on kuitenkin tämän kokemuksen perusteella hieman kovan hintainen suhteessa sen tämänhetkiseen tasoon.

Lyhyesti: Perushyvä, kepeä, hapokas ja nuori Burgunderi Côte de Beaunen sydämestä.

Arvio: OK – viini ei ole sentään keskinkertainen, mutta ei myöskään kovinkaan erikoinenkaan esitys. Siis arvosanaksi peruspyöreä OK.

Hinnan (9,30e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

2.2.12

Château de Seguin 2009

Château de Seguin 2009
  • Valmistaja: Château de Seguin
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Bordeaux Supérieur Rouge
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (60%), Merlot (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,00e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 13,69e (Tammikuu 2013, Alko)

Hyvin tavanomaisen viininpunaisen Bordeaux'laisen tuoksu on kuin syksyinen metsä: seassa on kevyttä multaisuutta, setripuuta ja märkiä lehtiä. Kaiken sen seasta löytyvä herukkaisuus muistuttaa viinin suurinta roolia näyttelevästä rypäleestä, Cabernet Sauvignonista.

Tuoksun elementeistä vain herukkaisuus tuntuu jatkuvan makuun, josta löytyy myös hillityn puista tammisuutta ja tiukkaa mausteisuutta. Viinin suutuntuma on hapokas, sopivan tanniininen, keskitäyteläinen ja yleisesti vallan hyvin balanssissa.

Jälkimaku on tammisen mausteinen ja lämmin. Kun viini on kadonnut suusta ja jälkimakukin ryhtyy pikku hiljaa katoamaan, jää kielen takaosiin vielä kevyt, vaniljainen tammen aromi.

Yleisesti Seguin vaikuttaa olevan oikein hyvä, ja tasapainoinen nuori Bordeaux. Se on toimiva sellaisenaan, mutta lienee parhaimmillaan lähes kypsänmurean punaisen lihan tai paksunrasvaisen uuniruoan seuralaisena. Viini on jo nyt varsin hyvässä tikissä, mutta tullee kehittymään edullisesti vielä parin vuoden ajan.

Lyhyesti: Nuori ja melko nuorena juotavaksi tarkoitettu, perinteinen punainen Bordeaux.

Arvio: Hyvä – viini ei tuo suuria elämyksiä, mutta on oikein näppärä ruokaviini sekä hyvä vaihtoehto jos haluaa tutustua Bordeaux'n punaviiniosaamiseen edullisesti.

Hinnan (13,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos

Cave de Tain Crozes-Hermitage 2008

Cave de Tain Crozes-Hermitage 2008
  • Valmistaja: Cave de Tain l'Hermitage
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Crozes-Hermitage
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Pohjois-Rhône, Crozes-Hermitage
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,97e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tämä Cave de Tainin viini tulee viileähköstä Pohjois-Rhônesta, myös Shiraz'na tunnetun Syrah-rypälelajikkeen kotiseuduilta, tarkemmin Crozes-Hermitagen alueelta, joka on korkealle arvostettua Hermitagen viinialuetta ympäröivä suurehko AOC-tasoinen alue. Arvosteltavana on nyt siis viini, jonka avulla voi koettaa päästä jyvälle siitä, minkälaisia Syrah-viinit olivat ennenkuin australialaiset tekivät rypäleestä tunnetun mausteisena ja mehevän makeanhilloisena lajikkeena.

Väriltään kevyesti rusehtavaan taittuva punainen viini tuoksuu hyvin tuoreilta punaisilta marjoilta, seassa on myös kevyesti hiivaisuutta sekä aavistus Beaujolais Nouveau -viineille tyypllistä esterisyyttä, joka haihtuu tuoksusta sitä mukaa kun viini avautuu.

Maku on hyvin kuivankitkerä ja tiukka. Suutuntuma on selvän hapokkuuden ja hillityn intensiivisyyden vuoksi eloisan raikas ja kepeä, keskitäyteläinen. Maun elementtejä ovat mm. selvä karpaloisuus ja hapankirsikkaisuus; yleisesti viinin marjaisuus tuntuu jopa hieman punavihertävältä, raa'alta. Tämä ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta toisaalta sopii viinin viileään ilmaisuun. Viini ei tiukkuudesta ja käytetystä rypälelajikkeesta huolimatta ole kuitenkaan kovinkaan tanniininen, mikä kannattaa ottaa huomioon yhdistettäessä viiniä ruokaan.

Jälkimaku on hieman erikoinen; kevyen marjaisuuden ohella hennon savuinen, tasapainoinen ja melko pitkä.

Tiukan rakenteensa takia viini tuntuu selvästi olevan vahvimmillaan ruokaviininä. Vähäisten tanniinien johdosta viini kannattaa yhdistää hyvin kypsiin liharuokiin tai esimerkiksi ei erityisen tuhteihin kasvisruokiin, jotka vaativat raikkaan hapokasta viiniä. Hyvin runsaat, paksut ja voimakkaat ruokalajit saattavat jättää viinin alleen. Yleisesti Cave de Tain tuntuu olevan vaihtoehto ennemmin Pinot Noir -viineille kuin uuden maailman Syrah/Shiraz -viineille.

Muhketa seurustelu-Shiraz'ta odottaville viinin hinta saattaa olla hieman yläkanttiin, mutta jos tietää, kyseessä olevan elegantti ja tasapainoinen ruokaviini, joka tarvitsee syötävää kumppaniksi päästäkseen esittämään parhaat puolensa, on viinin hinta ihan siedettävällä tasolla. Tyylikkäät ranskalaiset ruokaviinit kun tuppaavat olemaan kotomaassamme olemaan melko rankasti hinnoiteltuja.

Lyhyesti: Hillitty, kevyehkö, tiukan kuiva ja hapokas viileän ilmaston Syrah. Verrattuna uuden maailman paksunmakeisiin Shiraz-viineihin on todettava viinien olevan tyyleiltään erilaisia kuin yö ja päivä.

Arvio: Hyvä – Cave de Tain on kevyellä marjaisuudellaan ja ryhdikkäällä hapokkuudellaan hyvä vaihtoehto laadukkaalle Pinot Noir'lle. Hyviin sellaisiin verrattuna viini on myös varsin kohtuullisesti hinnoiteltu.

Hinnan (14,89e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.