Fonseca Moscatel de Setúbal 2007

Fonseca Moscatel de Setúbal 2007

• Valmistaja: José Maria da Fonseca Vinhos
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, DOC Moscatel de Setúbal
• Maa: Portugali
• Alue: Península de Setúbal, Setúbal
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 6,59e (Maaliskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Puolisentoista vuotta sitten tuli arvioitua Alkon edullista jälkiruoka-/väkevöity viini -akselia edustanut Fonseca Moscatel 2004, jonka tuomitsin "mukavaksi ja monikäyttöiseksi perusjälkkäriksi." Vaikkei viini ollut mitenkään ihmeellinen tapaus, jätti se varsin itsestään positiivisen kuvan – erityisesti hintaluokka huomioituna. Siksi päätin ostaa viinin tuoreinta hyllyssä seisovaa vuosikertaa kun huomasin viinin olevan valikoimasta poistuvien tuotteiden joukossa – kauppaan kun kuului näppärä, lähes 2 euron veroinen alennus.

Tämä Lissabonin eteläpuolelta tuleva viini valmistetaan lisäämällä käyvään ja vielä makeaan Moscatel-valkoviiniin rypäletislettä kunnes haluttu n. 17,5% alkoholitilavuus on saavutettu. Tämän jälkeen väkevöity viini siirretään kypsymään ja hapettumaan Tawny Portin tyyliin vanhoihin tammitynnyreihin. Tämä vuosikerta 2007 on saanut käydä selvästi kuivemmaksi kuin aiemmintestattu 2004, sillä viinin jäännössokeri on laskeutunut 200 g/l:sta n. 140 g/l:n tuntumaan.

Viinillä on kaunis ja vaaleahko, meripihkaisen rusehtava väri.

Tuoksu on melko runsas ja kutsuva, mutta hieman yksiulotteinen: rusinaa, aprikoosia, Muscat'n kukkaisuutta ja kypsän makeuden avulla vaahterasiirappisuuteen taittuvaa tammisuutta. Viileänäkin alkoholi tuntuu melko selvänä elementtinä tuoksussa ja lämmetessään yhä vain enemmän. Viinin paksu viskositeetti tekee viinin ulkonäöstä hieman öljyisen oloisen

Makea maku on avoin, mutta runsaaseen ja voimakkaanpuoleiseen tuoksuun nähden yllättävän kevyt ja hillitty – ainoastaan vaahterasiirappinen makeus tuntuu kielellä melko voimakkaana muiden vivahteiden jäädessä värjöttelemään sen varjoon. Näistä aromeista löytyy kevyttä rusinaisuutta, ananasmehua, kukkaisuutta ja kevyesti karvasta tammea. Tämä vuosikerta tuntuu hieman yksiulotteisemmalta eikä yhtä täyteläiseltä kuin vuosikerta 2004, mihin yhtenä syynä voi olla viinin hillitympi jäännössokerisuus. Toisaalta alkoholi tuntuu melko voimakkaan tulisena poltteena suutuntumassa, mutta samalla se tuntuu keventävän suutuntumaa kohtalaisen hapokkuuden kanssa.

Melko mutkaton jälkimaku on makea, kevyen rusinainen ja kuivatun aprikoosinen. Runsas alkoholi hallitsee jälkimakua ja jättää suuhun varsin lämpimän jälkivaikutelman viinin hapokkuuden ja runsaan alkoholin nostavaessa pitkään vettä kielelle. Kokonaisuudesta jää aikaisempaan kokemukseen verraten hieman vetinen, vaatimaton ja yleisesti simppeli yleisvaikutelma.

Vaikka aiemmintestattu Moscatelin vuosikerta jätti melko simppelin ja suoraviivaisen kuvan itsestään, jäi päällimmäiseksi siitä ihan positiiviset fiilikset. Tästä viinistä taasen jää melko yhdentekevät vibat – kokonaisuus on samalla tavalla helppo ja simppeli, mutta hivenen liian kepeä ja vaatimattoman oloinen. Toisaalta viini oli nyt testatessa pari euroa edukkaampi kuin paremmat fiilikset jättänyt 2004, joten hinta-laatu-suhde on onnistunut pysymään kohdallaan.

Nurkunastani huolimatta Fonsecan Moscatel on varsin maukas ja miellyttävä paketti; onnistuin vain odottamaan piirun verran enemmän mitä viini kykeni toimittamaan. Viini ei kuitenkaan pärjännyt elokuvan ohessa napsittujen konvehtien kanssa, joten pieni pettymys allekirjoittaneelle sallittakoon. Sen sijaan sellaisenaan viini upposi varsin mukisematta, joten varsinaisia miinuksia ei viini ansainne. Ihan kelpo arkijälkkäri varsin sopusuhtaiseen hintaan.

Lyhyesti: Yllätyksetön ja hieman kevyenpuoleinen väkevöity Muscat, jonka makumaailmaa hallitsevat rypäleelle tyypilliset kukkaiset ja rusinaiset vivahteet sekä siirappinen makeus. Kelpo jälkiruoka sellaisenaan ja hyvin viilennettynä tarjoiltuna.

Arvio: Keskinkertainen – juuh no tämmöinen perus-Moscatel. Mukava ja maukas, mutta piirun verran turhan kepeä ja simppeli esitys.

Hinnan (6,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Malo Tojo Moscatel Superior 2003

Malo Tojo Moscatel Superior 2003

• Valmistaja: Malo Tojo
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, DOC Moscatel de Setúbal
• Maa: Portugali
• Alue: Península de Setúbal, Setúbal
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 15,00e (Toukokuu 2013, Viniportugalin viinimessut, Lissabon)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: enovitis

Lissabonin-reissullamme päätimme käydä tarkastamassa portugalilaisten viinien tiedotuksesta vastaavan Viniportugalin järjestämät messut, joilla esiteltiin Lissabonin, Setúbalin ja Tejon alueen viinejä ja ruokia. Voisin tässä samalla hieman lätistä itse messujen muusta annista ennen itse kyseessäolevan viinin arvostelua.

Messuilla tuli vastaan paljon valko- ja punaviinejä, osa varsin laadukkaitakin, mutta surullisen moni liiallisella tammella pilattu ja/tai tylsistä, kansainvälisistä lajikkeista valmistettu uuden maailman kopio -viini. Roséeviinit olivat lähinnä helppoja, yksinkertaisia, ja monesti myös puolikuivia tai jopa puolimakeita – hyviä poikkeuksiakin toki oli. Setúbalin tiskeiltä löytyi harvemmassa määrin mielenkiintoisia pöytäviinejä, mutta sitäkin enemmän upeita makeita Moscateleja, joita tulikin ihasteltua melkoinen kattaus.

Parhaiten messuilta jäivät mieleen Pedro Marquesin luotsaaman Vale da Capuchan ihastuttavan rakenteikkaat ja luonnonmukaisesti valmistetut valkoviinit, joissa viininvalmistaja pyrki korostamaan enemmän intensiivistä suutuntumaa, rakennetta ja jopa karun mineraalista ilmaisua kuin yleensä Lissabonin viineistä löytyvää, runsasta, kypsää ja trooppista hedelmää. Todella ihastuttavan raikas tuulahdus maan valkoviiniskenessä – suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos vain tilaisuus sallii! Myös setúbalilaisen Xavier Santanan viinitalon kehittynyt Moscatel 2006 ja persoonallinen Moscatel Roxo 2009 olivat varsin erinomaisia luokassaan – todennäköisesti kiitos siitä menee osittain siihen, että talo käyttää yksinomaan käytettyjä, vanhoja tammitynnyreitä viiniensä kypsytyksessä.

Malo Tojon Moscatel osui silmään sen takia, että tämä viini oli hinnoiteltu poikkeuksellisen kovaksi messujen edulliseen hintatasoon nähden. Kun tiedustelimme viiniä, mainitsi taloa edustanut henkilö viinin keränneen reippaasti palkintoja parivuotisen historiansa aikana, parhaimpina titteleinä 1. Festival Ibérico do Vinho -tilaisuudessa ansaittu "Great Gold Medal" (erotuksena muutamalle muulle viinille annetusta "Gold Medalista", sekä lisämaininta "Best Portuguese Moscatel." Melko vaikuttavaa tavaraa! Kun pyysimme saada maistiaista, sanoi edustaja kaikkien näytekappaleiden menneen aikoja sitten ja jäljellä oli vain enää pari hassua myyntiin varattua tuotosta. Maistoimme talon varsin vakuuttavan perus-Moscatelin ja ostopäätös oli selvä – viini lähtee mukaan.

Moscatel Superior tulikin korkattua melko pian reissun jälkeen, syntymäpäivieni alla toukokuun lopussa. Viini nautittiin pehmeän Brie-juuston ja Portugalista tuliaisina tuodun portviinihillokkeen kera.

Moscatel Superior on aidolla Armanjakilla väkevöity, toisin kuin normaalisti neutraalilla rypäletisleellä väkevöidyt perus-Moscatelit, ja sitä on kypsytetty ranskalaisessa tammessa 6 vuotta.

Viinillä on upea, intensiivinen ja syvän kuparisen punaruskea väri.

Tuoksu on todella muhkea ja niin syvä, että sinne voisi hukuttautua: runsaasti hunajaa, vaahterasiirappia, makeata tummanpuhuvaa tammisuutta, suorastaan huumaavaa kukkaisuutta, rusinaa, persikkamarmeladia, kevyttä kanelia ja hillittyä pähkinärouhetta. Alkoholi nousee kevyenä eetterisyytenä mukaan kokonaisuuteen, mutta sopii suorastaan hämmentävän hyvin kokonaisuuteen. Vaikka tuoksussa on varsin runsaasti tammisuutta, ei se haittaa yhtään, sillä se sointuu alkoholin tavoin upeasti muiden aromien kanssa yhteen. Olfaktorinen orgasmi.

Maku on erittäin täyteläinen ja pehmeä – happoja ei ole Moscatelien tyyliin kovinkaan paljon. Varsin makeata makua hallitsee tumma, mausteinen ja voimakkaan uutoksellinen tammisuus, mehukas rusinaisuus, kevyt hunajaisuus ja ylikypsä, mutta erittäin vivahteikas trooppinen hedelmäisyys. Seassa on myös kevyesti bitterisyyteen taittuvaa mausteisuutta, kanelia, hentoa sitruunaisuutta ja aavistus mineraalia. Tammi on runsasta, mutta se on integroitunut mainiosti kokonaisuuteen ja sointuu tuoksun tavoin aromimaailman kanssa upeasti; tässä tapauksessa tuntuu kuin tammi toisi enemmän kokonaisuuteen lisää kuin peittäisi siitä jotain. Loputtoman vivahteikas ja moniulotteinen kokonaisuus.

Jälkimaku on mehukas, mehevän ja makean hedelmäinen, rusinainen, tuntuvan ja erittäin moniulotteisen tamminen ja hyvin vivahteikas. Tuoksustaan huolimatta alkoholi onnistuu pysymään yllättävän hyvin piilossa, puskien vain hieman esiin jälkimaussa lämmittävänä tunteena. Viinin jälkivaikutelma on erittäin maukas, moniulotteinen, pitkä ja uskomattoman herkullinen.

Yleisesti Malo Tojon Moscatel Superior on todella mainio tapaus; poikkeuksellisen vivahteikas ja tyylikäs Moscateliksi sekä hetken huumassa tehdyksi ex-tempore-ostokseksi todella loistava. Viinitalon perus-Moscatel vaikutti ihan lupaavalta, mutta se ei nostanut odotuksia mitenkään sille tasolle, mille tämä viini pääsi. Tuhdista tammisuudestaan huolimatta viini on yksi upeimpia vastaani tulleita "nuoria" väkevöityjä viinejä ja ymmärrän aivan hyvin miten se on napsinut keräämiään palkintoja. "Portugalin paras Moscatel" on aivan ymmärrettävä titteli tämän viinin kohdalla.

Lyhyesti: Runsaan tamminen, uskomattoman vivahteikas, harmoninen ja moniulotteinen Moscatel; ehdottomasti yksi upeimpia maistamiani väkevöityjä viinejä.

Arvio: Täydellinen – kaikin puolin uskomaton esitys. Jopa paatuneelle tammenvihaajalle viinin runsas tammisuus ei päässyt missään vaiheessa tökkimään. Tätä tavaraa voisi nautiskella loputtomiin.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

(d.) de Blanes Muscat Sec 2011

(d.) de Blanes Muscat Sec 2011

• Valmistaja: Domaine de Blanes
• Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays des Côtes Catalanes
• Maa: Ranska
• Alue: Languedoc-Roussillon
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (90%), Muscat Blanc à Petit Grains (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 15,10e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 16,37e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: fin-wine

Turun suunnalla mökkeillessämme mukanamme oli yksi viinipullo jos toinenkin. Ensimmäinen allekirjoittaneen kaapista napattu pullo joka avattiin oli eteläranskalaisen Domaine de Blanesin kuiva Muscat, jonka olin napannut mukaan Arkadian lippulaiva-Alkosta alkuvuodesta.

Tämä vuodesta 1958 asti toiminut, perheomisteinen viinitalo sijaitsee Ranskan Kataloniassa, Languedoc-Roussillonin viinialueen sisällä, aivan Espanjan rajalla ja Välimeren rannalla. Sitä luotsaa nykyisin Marie-Pierre Bories, joka on pyrkinyt muuttamaan viinitalon 15 hehtaarin viljelykset täysin luonnonmukaisiksi.

Pullon nappasimme auki aloittaessamme illallisen kokkaamista. Lasiin kaatuva viini on väriltään hieman keltaiseen taittuvan vihertävää ja tuoksultaan varsin runsasta ja makean muskattista; viinin nokka tarjoilee runsaasti simaa, rusinaa, rypälemehua ja hunajaa. Taustalta löytyy myös kukkakaupat mieleen tuovaa kukkaisuutta ja kypsää, päärynäistä hedelmää.

Maku tuleekin melkoisena yllätyksenä – runsas ja mehevä tuoksu luo lupauksia hieman makeammasta ja hedelmävetoisesta Muscat-viinistä, jollaiseksi ne yleensä tehdäänkin. Sen sijaan viini onkin maultaan happamankuiva, voimakkaan mineraalinen ja Muscat'ksi yllättävän napakka. Hedelmäisyyttä hallitsee päärynän, aprikoosin ja viinirypäleen aromit, mutta melkein kokonaan ilman makeutta; taustalla makoilee kevyttä, aavistuksen karheata mausteisuuta ja hennon makeata hunajaisuutta, mutta viini on tästä makeuden illuusiosta huolimatta yleisilmeeltään hyvin kuiva. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, mutta melko hapokas ja kirpeänfreesi.

Jälkimaku on keskimaun tavoin kuiva, kirpeä ja kevyen hapokas. Keskipitkästä jälkimausta löytyy karheata mausteisuutta, vivahteikkaita yrttejä, melko voimastakin mineraalia, hentoa simaisuutta ja valkoista kukkaisuutta.

Blanes'n Muscat Sec on varsin omalaatuinen kokemus; viini on tasapainoinen, puhdaspiirteinen, kuiva ja rypäleen edustajaksi jopa poikkeuksellisen ryhdikäs ja napakka esitys, mutta sen tuoksu- ja makumaailma ovat erikoisella, jopa perverssillä, tavalla ristiriidassa. Mehevää, makeata ja lähes ylikypsää tuoksua seuraava napakka, mausteinen, kirpeä ja tiukka maku tuntuu kuin täysin toisesta viinistä repäistyltä!

Sellaisenaan nautittuna viini oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus, jota ihmetteli ilokseen, mutta samalla oli todettava viinin olevan useamman lasillisen verran jopa turhankin tiukka ja mausteinen esitys – pian sitä rupesi kaipaamaan jotain purtavaa viinin rinnalle taltuttamaan sen poikkeuksellisen napakkaa otetta. Kuivaksi Muscat'ksi tässä ollaan onnistuttu erinomaisesti, saamaan viiniin enemmän ryhtiä mitä olen tottunut saamaan Alsacesta (mitä kuitenkin pidetään kuuluisimpana ja arvostetuimpana kuivan Muscat'n viinialueena), mutta suosittelen naittamaan sen mielummin mausteiselle, aasialaiselle ruoalle, mereneläville tai aromaattisille juustoille – sellaisenaan viini toimii lasillisen verran, mutta tuskin enää toisen edestä.

Kiitokset hyvästä tärpistä menevät Repository of Useless Information -blogille!

Lyhyesti: Poikkeuksellisen napakka, mineraalinen ja mausteinen Muscat, jossa kypsänmehevä, makea tuoksu ja tiukka, kuiva maku ovat hämmentävässä ristiriidassa keskenään – mikä tuo ainoastaan lisää mielenkiintoa tähän mainioon viiniin!

Arvio: Erittäin hyvä – pullon hieman köykäisen ja kotikutoisen ulkonäön ei kannata antaa haitata; viini on poikkeuksellisen ryhdikäs, napakka, mineraalinen ja tyylipuhdas kuiva Muscat! Varsin mainio valinta esimerkiksi aasialaisille ruoille.

Hinnan (16,37e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

NES Passito di Pantelleria 2008

NES Passito di Pantelleria 2008

• Valmistaja: Duca di Castelmonte, Carlo Pellegrino
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Passito di Pantelleria
• Maa: Italia
• Alue: Sisilia, Pantelleria
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 13,53e (Huhtikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 14,73e (Tammikuu 2014, Alko)

Pääsiäisaterialla jälkiruoaksi tarjoillun sitruuna-rommirahkan kumppaniksi ilmestyi pieneltä Pantellerian saarelta peräisin oleva NES Passito. Passito-viinit tarkoittavat viinejä, joiden rypäleet ovat kuivatettu rusinoiksi ennen niiden puristamista viiniksi, ja vaikka ne ovat yleensä perinteisiä Italialaisia jälkiruokaviinejä, voidaan myös esimerkiksi Amarone-viinit laskea myös passito-viineiksi.

Pantelleria on pieni saari Sisilian lounaispuolella, joka on todellisuudessa noin puolet lähempänä Tunisiaa kuin Sisiliaa. Tämä saari tunnetaan lähinnä makeista Moscato- ja Moscato Passito -viineistään, jotka valmistetaan Muscat of Alexandria -rypäleestä, joka tunnetaan saarella paremmin nimellä Zibibbo.

Kuparinruskean viinin tuoksu pääsee yllättämään pääasiassa pehmeän aromikkaisiin ja hunajaisiin jalohomeviineihin tottuneen nenän: lasista nousee voimakasta ja mausteista pomeranssia, hapettunutta omenaa, kukkaisuutta, piparkakkua ja kevyen madeirisoituneita vivahteita. Elegantin tyylikkäiden viinien parissa pyörineelle viinin konstailematon röyhkeys viihdytti suuresti ja toi hymyn poskille. Tässähän taitaa olla jotain ideaa!

Viinin maku on mehukkaan omenainen, pirtsakka ja yllättävän runsaiden, särmikkäiden happojensa puolesta miellyttävän raikas, mutta siinä on myös mehevyyttä tuovaa tummaa siirapin aromia ja persoonallisuudesta kielivää hapanta appelsiinia, aavistuksen bitteristä yrttisyyttä ja mausteisuutta sekä hillitysti Sherryyn tai Marsalaan viittaavia hapettuneita vivahteita. Hyvät hapot ja runsas mausteisuus eivät anna mitenkään olettaa, että viinissä olisi melko kiitettävästi jäännössokeria, n. 150 g/l. Makeutta on selvästi, mutta se tule esille mitenkään imelänä vaan oikein sopivana ja tasapainoisena.

Viinin jälkimaku on pitkähkö, limettisen hapokas, lämmin ja hapettuneiden aromiensa puolesta melko voimakkaan mausteinen. Viini sopi rahkajälkiruoalle erinomaisesti, sillä sen makeus tuki hyvin jälkiruoan makeutta samalla kun hapot pitivät huolen, ettei viini jäänyt rahkan liiskaamaksi ja sen mausteisuus toi runsaasti miellyttäviä lisävivahteita kokonaisuuteen.

Jälkiruokaviiniksi NES Passito on aromeiltaan melko runsas ja hapettuneen terävä, joten sherryn vihaajille se ei ole suositeltava vaihtoehto, mutta persoonallista ja runsaan mausteista tuttavuutta etsiville se on todella miellyttävä tuttavuus. Erityisesti silloin, kun ottaa huomioon että viini ei ole missään nimessä hinnalla pilattu.

Lyhyesti: Voimakkaan pomeranssinen, ryhdikäs, tasapainoinen ja persoonallinen pieneltä saarelta läheltä Afrikan rannikkoa.

Arvio: Erittäin hyvä – viini ei ole tyylikäs, vaan maalaisen röyhkeä ja mutkattoman persoonallinen tapaus, jossa hapettuneet aromit eivät hallitse makua, vaan maustavat sitä sopivan hillitysti. Loistava arkijälkiruokaviini.

Hinnan (14,73e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

Fonseca Moscatel de Setúbal 2004

• Valmistaja: José Maria da Fonseca Vinhos
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, DOC Moscatel de Setúbal
• Maa: Portugali
• Alue: Península de Setúbal, Setúbal
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 8,29e (Helmikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Nyt on vuorossa Alkon hyllyjen melko unohdettu jälkiruokaviini – Fonsecan Moscatel. Moscatel-, Muscatel- ja Muscato-viinit ovat Muscat-rypäleiden eri lajikkeista valmistettuja jälkiruokaviinejä, joiden käyminen keskeytetään lisäämällä rypäletislettä kunnes viininalkoholipitoisuus on niin korkea, että hiiva kuolee (n. 16-20%.) Tällöin rypäleiden sokerit eivät pääse käymään alkoholiksi, vaan jäävät viiniin tuomaan makeutta.

Portugalin suurimman viinitalon, Fonsecan, Moscatel de Setúbalissa voi maistaa palan Portugalin viinihistoriaa, sillä Setúbalin niemimaalla on valmistettu viiniä melko muuttumattomin menetelmin suurin piirtein yhtä kauan kuin viiniä on osattu valmistaa, ja se on valmistettu perinteisesti Muscat of Alexandria -rypäleestä – paikallisille nimellä Moscatel de Setúbal – jota pidetään maailman vanhimpana muuttumattomana rypälelajikkeena. Tämän viinin käyminen on oletettavimmin keskeytetty melko varhaisessa vaiheessa, sillä sen sokeripitoisuus on lähes 200 g/l.

Viinin väri on todella kaunis, kirkkaan oranssiin taittuva kuparinruskea. Sen tuoksussa on runsaasti rusinaa, kuivattua aprikoosia, kukkeutta, kevyttä tammekasta mausteisuutta ja aromikasta vaahterasiirappia. Tuoksun aromit jatkuvat myös melko muuttumattomina viinin maussa, tosin makea rusinaisuus ottaa siinä suurimman roolin.

Viinin vähäisistä hapoista ja runsaasta sokeristaan huolimatta se ei tunnu kovinkaan raskaalta eikä mitenkään dominoivan imelältä, vaikkakin sen sokeripitoisuus tekee viinin viskositeetistä melko korkean, eli viini on melko paksua ja täyteläisen tuntuista suussa. Todennäköisesti viinin alkoholipitoisuus (17,5%) tuo viiniin jonkin verran ryhtiä ja keventää raskautta, sillä alkoholi tuntuu kevyenä aromina sekä tuoksussa että maussa.

Jälkimaku viinissä on melko yksinkertainen ja lyhyt. Makeus pysyy hetken kielellä aprikoosisuutena, kunnes se haipuu kieleltä pois, jolloin hapot nostavat kevyesti vettä kielelle.

Viinin komponentit ovat hyvin tasapainossa ja runsaasta sokeristaan huolimatta viini pysyy oikein miellyttävänä pakettina – toki edellyttäen, että viini tarjoillaan hyvin viilennettynä. Kovinkaan moniulotteisesta ja kompleksisesta viinistä ei ole kyse, eli viini ei kilpaile esimerkiksi samassa sarjassa elegantimpien jalohomeisten jälkiruokaviinien kanssa. Se on kuitenkin oiva valinta esimerkiksi hieman arkisemman juhla-aterian päätteeksi ihan sellaisenaan tai erilaisten, makeiden hedelmä- ja suklaajälkiruokien kumppaniksi.

Lyhyesti: Miellyttävä, mutkaton ja rusinainen jälkiruokaviini edullisesti.

Arvio: OK – viini on mitä tyypillisin ja perinteisin väkevöity jälkiruokaviini. Aromit ovat juuri sitä, mitä voi odottaa, eli viini on melko yllätyksetön, mutta toisaalta viinissä ei ole myöskään mitään vikaa, vaan siinä on osat juuri kohdallaan. Mukava ja monikäyttöinen perusjälkkäri.

Hinnan (8,28e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Torres Floralis Moscatel Oro

Torres Floralis Moscatel Oro

• Valmistaja: Miguel Torres
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini
• Maa: Espanja
• Alue: -
• Rypäleet: Muscat of Alexandria (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Kevät 2011, Alko)
• Hinta nyt: 10,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Kyseessä on todella makea jälkiruokaviini, joka on valmistettu väkevöimällä kypsyttämätöntä rypälemehua rypäletisleellä. Parhaimmillaan tämä kellanruskea viini on lähes jääkaappikylmänä, jolloin viileys hillitsee viinin runsasta makeutta ja saattaa sen hyvin tasapainoon viinin muiden makujen kanssa.

Floralisin maku seuraa sen runsaan kukkeaa, aromikasta tuoksua. Kukkeuden lisäksi mausta voi kuitenkin aistia selvästi myös raikasta, limemäistä sitruksisuutta sekä hieman yllättävästikin Earl Grey -teelle tyypillistä bergamotin makua. Lisäksi makua elävöittää monet erilaiset yrttimäiset vivahteet. Lämmetessään viinin runsas sokerisuus rupeaa puskemaan yhä enemmän esiin ja peittämään muita makuja alleen. Huoneenlämmössä Floralis on vain selvän teemäinen, makea ja melko yksinkertainen nektari.

Viini toimi kiitettävästi sitruksisen makunsa kanssa sitruunakreemisen juustokakun kyydittäjänä. Runsaan (happaman) sitruunaiselle jälkkärille ei Floralista kuitenkaan kannata miettiä, koska siitä ei juurikaan löydy jälkiruokaviineille tyypillisiä happoja tasapainottamaan jälkiruoan happamuutta – tämä viini on yksinomaan runsaan makea ja aromikas.

Viini ei ole sellainen makuhermoja hurmioon saattava jumalten nektari, jonka äärellä voisi filosofoida ja nauttia elämästä, kuten esimerkiksi laatu-Tokaj't, Sauternes't ja Trockenbeerenausleset, mutta se on oiva ja miellyttävän omaperäinen, mukavan yksioikoinen jälkkäriviini jolla saa piristettyä monta makeata torttua ja kakkua. Alle kympin hinta on vähintäänkin kohdallaan tämän tuotteen kanssa. Tullee ostettua varmasti joskus toistekin sopivan jälkkärin kaivatessa seuraa!

Lyhyesti: Ihastuttavan kukkea ja bergamottinen jälkiruokaviini.

Arvio: Miellyttävä – kohtuullisella hintalapulla ja omaperäisellä maullaan varsin kelpo tuote.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.