Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


31.5.13

Santa Digna Cabernet Sauvignon 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Reserve 2011
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,48e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Helmikuu 2014, Alko)

No niin, seuraavaksi on vuorossa viimeisen Alkossa myynnissä olevan Torresin Santa Digna -sarjalaisen – Cabernet Sauvignon Reserven – arvio. Kuten muutkin Santa Digna -sarjalaiset, on tämäkin viini reilun kaupan edustaja Fair for Life -sertifikaatillaan. Viiniä on ennen pullotusta kypsytetty kuusi kuukautta tammitynnyreistä, joista vain 2% uusia ja loput vuoden vanhoja.

Väriltään viini on tumman mustaherukkainen, reunoiltaan hieman läpinäkyväksi taittuen.

Tummanpuhuva tuoksu on tuhdin hedelmäinen, kuningatarhilloisten vivahteiden aromien hallitessa kokonaisuutta voimakkaasti. Taustalla lymyää paahteista luumuisuutta, kevyempää mustaherukkaa ja melko voimakkaana tuntuvaa alkoholisuutta.

Makua hallitsee makea ja paahteinen tumma hedelmäisyys, tuoden framille erityisesti tummia luumuja, kevyttä mustaherukkaa ja hentoa vegetaalisuutta. Kokonaisuus on aromeiltaan varsin puhdaspiirteinen, sillä tammi pysyttelee hyvin taustalla niin tuoksussa ja maussa, tuoden korkeintaan kevyttä mausteisuutta ja hentoa mausteisuutta, joka sointuu varsin mainiosti kokonaisuuteen. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta sekä tanniineiltaan että hapokkuudeltaan melko hillitty – tämän seurauksena viini on melko pehmeä ja helppo, mutta myös hieman väsähtäneen tuntuinen.

Mehevä jälkimaku on tumman hedelmäinen, kevyen vaniljaisen tamminen ja yrttinen; suht tuntuva (14%) alkoholi lämmittää kevyesti kurkunpäätä. Jälkivaikutelma on melko pitkä, harmoninen ja miellyttävä.

Kokonaisuutena Santa Digna CS Reserve on melko peruskamaa; viini on hintaisekseen ihan tasokas ja hyvin tehty arki-Cab, mutta se on samalla erittäin yllätyksetön, geneerinen ja uuden maailman henkeen varsin yhdentekevä alkuperältään – viinistä on melko mahdoton arvata onko kyseessä esimerkiksi Argentiinan Australian, Chilen, Etelä-Afrikan tai vaikkapa Yhdysvaltojen Cabernet. Viinistä ei siis löydy käytännössä mitään, mitä ei löytyisi jo miljoonasta muusta uuden maailman Cabista.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen uuden maailman Cabernet Sauvignon, jonka suurimmat ongelmat ovat lähinnä turhankin pehmä ja helppo ilmaisu sekä hieman läpipuskeva alkoholisuus.

Arvio: Tylsä – viini on periaatteessa ihan ok ostos, mutta siinä ei ole juurikaan mitään sellaista, minkä takia juuri tämä viini olisi ostettava. Yleisesti semipasseli eettisen kaupan viini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

30.5.13

Rothschild Carmenère Reserva 2011

Rothschild Carmenère Reserva 2011
  • Valmistaja: Baron Philippe de Rothschild
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Rapel
  • Rypäleet: Carménère
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa vasta punaviinipuolella tuli vastaan ensimmäinen Rothschildin viini – blogin alkuaikoinakin arvosteltu Carmenère Reserva. Kyseinen viini on peräisin Rapelin laaksosta ja sitä on kypsytetty 12 kuukauden ajan vuoden vanhoissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on erittäin tummanpunainen; reunoilta väri taittuu vaaleampaan oranssinpunaiseen.

Nenän änkeydyttyä lasiin ei jää epäselväksi viiniin käytetty lajike – tuoksusta löytyy nimittäin sen verran tuoretta paprikaa, että muita vivahteita saa jo vähän etsiskellä. Seasta kuitenkin löytyy paprikan ohelta myös melko kypsää, tummaa marjaisuutta, kevyesti yleisvaikutelmaa raikastavaa yrttisyyttä ja hentoa savuisuutta. Tammisuus on jättäytynyt mukavasti taka-alalle, eikä tuo kokonaisuuteen juuri muuta kuin aavistuksen verran tummaa suklaata ja vaniljaa.

Kosiskeleva maku on yleisilmeeltään hyvin kypsä, pehmeä ja aromikas. Viinin mukana kulkeutuu kielelle mielikuvia tummista hedelmistä, miedoista yrteistä ja aavistuksesta tuoretta vihreätä paprikaa. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan erityisen suuntäyttävän täyteläinen, vaikkakin on paksummanpuoleinen – viinin hillitty hapokkuus saa kokonaisuuteen sentään hieman kepeyttä. Makujen keskeltä erottuu myös hillityn pippurista ja aavistuksen makeaan taittuvaa mausteista tammisuutta sekä paprikan aromeihin sekoittuvaa nuorekasta, jopa kevyesti raa'an oloista vegetaalisuutta. Tanniineja viinissä on erittäin vähän tuhtiin ja mausteiseen makuun nähden.

Jälkimakuun viini jättää ne kypsimmät ja makeimmat marjahillot, joita jää sävyttämään yrttiset, kevyen tammisen mausteiset ja savuiset sekä hillityn paprikaiset aromit. Jälkivaikutelma on hieman lyhyehkö ja aavistuksen ohuenpuoleinen paksuun keskimakuun nähden.

Viinistä jäi hivenen parempi yleisvaikutelma kuin vuosia sitten testatusta 2009-vuosikerrasta, mutta viini ei tälläkään kertaa onnistunut voittamaan sydäntäni puolelleen. Kokonaisuutena viini on ihan jees Chilen Carménère, mikä kyllä ei ole kovinkaan paljoa sanottu, sillä valtaosa ko. tyylin edustajista edustaa lähinnä makumieltymysteni negaatiota. Viini ei paprikaisuudestaan huolimatta ole monien Carménère-viinien tapaan täysin liioitellun ja juomakelvottoman paprikainen, mutta ei kaukanakaan olla. Kokonaisuutena viini kuitenkin vaikuttaa hieman tasapainottomalta – pehmeydestään ja suhteellisesta täyteläisyydestään huolimatta viini on hieman turhan ohuen ja karhean oloinen esitys.

Siedettävä tapaus, jos tykkää Carménèresta, mutta muuten en kyllä erityisesti lähtisi suosittelemaan. Pitäytyköön ranskalaiset ranskalaisissa lajikkeissa (no, olihan Carménère silloin joskus Bordeaux'n oma lajike) ja jättäkööt ne ulkomaiset lajikkeet ulkomaisille. Suutari, lesti, jne.

Lyhyesti: Keskinkertainen perus-Carménère.

Arvio: Keskinkertainen – perus-Carménère.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

29.5.13

Cono Sur Bicicleta Pinot Noir 2011

Cono Sur Bicicleta Pinot Noir 2011
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,49e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 8,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Suomalaisten rakastama ja muutamissa arvosteluissakin menestynyt (mm. pari vuotta sitten viini vetäisi 4/5 tähteä Hesarin Pinot Noir -skabassa) Cono Sur Pinot Noir on allekirjoittaneellekin tuttu oman viiniharrastuksen alkupäästä. Silloin eräällä tutullaan oli eräissä tupaantuliaisissa mukanaan ko. viiniä, josta pyysin saada maistiaisen – olivathan kepeät, hapokkaan marjaiset Pinot Noirit hurmanneet freesiydellään ja eloisuudellaan. Siksi Cono Surin tekele aiheutti melkoisen järkytyksen rullatessaan kieleni ylitse – viini oli ohutta, makeaan taittuvaa, löysää marjamehua ilman juuri mitään merkkejä Pinot'n hurmaavuudesta!

Olen myöhemmin koettanut selittää itselleni viinin kamaluuden johtuvan liian lämpimästä tarjoilulämpötilasta, siitä että pullo oli ollut auki pitkään, yms. kun kaikkialla muualla viiniä on kehuttu ja kaiken maailman arvioistakin vain satelee pistesijoja. Siksi olin ihan mielenkiinnolla maistamassa viiniä uudelleen kun sellaista esiteltiin Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa.

Bicicleta-lisänimellä uudelleenbrändätty Cono Sur Pinot Noir 2011 on Winestaten mukaan 100% terästankeissa kypsytetty Pinot Noir, kun taas Cono Surin sivut puhuvat viinistä 60% näkevän tammea 8 kuukauden ajan ja vain 40% kypsyy teräksessä. Alko ei ota kantaa asiaan suuntaan tahi toiseen.

Väriltään viini on hyvin tummanpuhuvan karhunvatukkainen ja Pinot Noiriksi melko läpinäkymätön.

Tuoksu on suoraan sanottuna melko tyrmäävä: tunkkaisesta kokonaisuudesta löytyy jalkahikeä, asetonia, savuisuutta, vanhaa puuta ja hillittyä yrttisyyttä. Pinot Noireille ominaista freesiyttä ja kevyen maalaisia vivahteita kokonaisuudesta ei löydy tippaakaan, muttei myöskään runsaammin tammitettujen viinien muhkeata mausteisuutta.

Maultaan viini on makean marjainen, lähes ylikypsä ja hyvin pehmeä; kokonaisuudesta puuttuu se eloisa hapokkuus, jota kaikki tästä viinistä lukemani arviot kuitenkin toitottavat. Tämä viini on korkeintaan hapokas jos on tottunut uuden maailman edullisiin, ylikypsiin punaviineihin, mutta minkäänlaista Pinot'lle tyypillistä, freesiä ja eloisaa hapokkuutta viinistä ei löydy – tämän ja makeiden marjojen aromien vuoksi kokonaisuus muistuttaa lähinnä Mehukattia. Leveä ja rehevän hedelmäinen makumaailma tarjoilee liberaalein ottein kypsää puolukkaisuutta, vadelmahilloa, yrttisyyttä, kevyen pippurista mausteisuutta, cocktail-kirsikkaa ja hillittyä asetonisuutta. Hento tanniinisuus tuo viiniin kevyen karheaa otetta. Kokonaisuus on varsin läski ja simppeli.

Lämmin jälkimaku jättää kielelle sekamarjamehua, kevyttä pippurisuutta ja hentoa, aromaattista yrttiä.

Juu, viini on yhtä kurja Pinot Noir kuin muistinkin, uudesta vuosikerrastaan huolimatta. Ainakin Cono Surin sivujen kuvauksessa viinistä he onnistuvat kuvaamaan viiniä varsin hyvin: "this is a voluptuous Pinot Noir with rich fruit notes of cherry, raspberry, plum and strawberry – a red fruit party!" – jotenkin he vain onnistuvat kirjoittamaan kaikki nuo asiat aivan kuin ne olisivat jotenkin hyvä asia. Mielestäni hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun yhdistetään sanat voluptuous ja Pinot Noir. Ei tällä mielestäni ole juurikaan tekemistä kepeän, raikkaan ja marjaisen Pinot Noirin kanssa – tämä muistuttaa enemmän mehevää uuden maailman Merlot'ta, jota on vain laimennettu kevyemmäksi.

Lyhyesti: Ylikypsä, raskas, makean mehumainen ja erittäin tylsä uuden maailman punaviini. Edellisen kappaleen viimeinen lause tiivistää kaiken oleellisen viinistä.

Arvio: Surkea – Lainaus itseltäni, omasta muistiinpanivihkostani, joka tiivistää maistamisen tunnelmat tämän viinin kohdalla: "Eih."

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cono Sur Block 5 Chardonnay 2012

Cono Sur Single Vineyard Block 5 Chardonnay 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini, DO Valle de Casablanca
  • Maa: Chile
  • Alue: Aconcagua, Casablanca
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Melko ala-arvoisen Cono Sur Reserva Especial Chardonnayn jälkeen voitte kuvitella ilmeeni, kun seuraavassa lasissa istuu testattavana saman viinitalon toinen Chardonnay. Kyseessäolevan viinin tapauksessa viini näkee itse asiassa vielä enemmän tammea kuin edellinen esitys – viinistä 30% kypsyy ranskalaisessa tammessa ja 70% teräksessä puolen vuoden ajan ennen pullotusta.

Ja kyseessähän on siis viime vuosikertaan asti Visión Single Vineyard Chardonnay -nimellä tunnettu viini. Vuosikerrasta 2012 eteenpäin Visión-sarjalaiset on uudelleenbrändätty sen viinitarhan mukaan, jossa rypäleet ovat kasvaneet – tämän viinin tapauksessa kyseessä on El Centinela -talon tarha #5, Quebrada Alta.

Viinillä on hailakan vihertävä väri. En erottaisi vieressä seisovasta Reserva Especial Chardonnaysta mitenkään.

Makeanmehevää tuoksua hallitsevat kypsän hedelmäiset, erityisesti mehevän ananaksiset vivahteet ja kevyt omenahilloisuus.

Tuhdissa maussa erittäin kypsä, jopa ylikypsä hedelmä vyöryttää valtavasti makeaa omenaisuutta ja rehevää trooppista hedelmää kielelle. Tammisuus tuo kokonaisuuteen hentoa mausteisuutta, mutta muuten pysyy melko hyvin taustalla; yleisilmeeltään viini onkin miellyttävän puhdaspiirteinen ja maukas, joskin turhan täynnä geneeristä, ylikypsän makeata trooppista hedelmää. Paperilla melko runsaat hapot (lähemmäs 7 g/l) eivät taaskaan onnistu tuntumaan kokonaisuudessa, vaan viini on suutuntumaltaan melko paksuhko ja täyteläinen – todennäköisesti erityisesti monista chileläisistä valkoviineistä löytyvä jäännössokeri (6 g/l) on asialla.

Aromikas ja melko pitkä jälkimaku on selkeästi keskimakua freesimpi ja viileämpi: kielen päällä pyörii tuoretta omenaisuutta, kevyttä greippistä hapokkuutta ja hentoa yrttisyyttä. Viini olisi ollut selkeästi parempi esitys omaan makuuni, jos se olisi taipunut enemmän jälkimaun aromimaailmaan.

Reserva Especial Chardonnayn jälkeen Block 5 on varsin positiivinen esitys. Onhan viini melko raskas, rehevä, hedelmältään kosiskeleva ja jopa överi, mutta kuitenkin myös ihan kelvollinen. Ei varsinaisesti meikäläisen juttu, mutta ei tämä nyt huonokaan ole. Raikkautta ja runkoa olisi saanut löytyä enemmän viinistä, mutta tammi sentään pysyy hyvin taustalla ja kokonaisuus on tunnistettavissa uuden maailman Chardonnayksi. Viilennettynä viini on varmasti ihan kelvollinen siemailujuoma sellaisenaan, mutta pärjää se varmasti runsaammille ruokalajeillekin, kuten esimerkiksi hedelmillä höystetty vaalea liha tai erilaiset juustoiset uunikasvikset. Hillitymmän tyylin fanien ei kuitenkaan kannata vaivautua; viini on – kuten jo useampaan kertaan on mainittu – melkoinen ylikypsä hedelmäpommi.

Nyt kaikki Winestaten Chilen viinit -tilaisuuden valkoviinit maistettuani on pakko todeta, että Cono Sur ei juurikaan tee viiniä omaan makuuni. Lähes kaikissa viineissä tökki ylikorostettu, ylikypsä trooppinen hedelmä, kun taas monissa Torresin viineissä hedelmä oli paljon hillitympää (vaikkakin silti yleensä varsin tuntuvaa) ja viinin happojen tuoma runko oli selkeästi paljon tasapainoisempi suhteessa kokonaisuuteen.

Lyhyesti: Erittäin hedelmävetoinen, raskastekoinen ja tuhdinpuoleinen uuden maailman Chardonnay, mutta sellaiseksi ihan kelvollinen esitys. Tasapaino hieman hukassa ja liikaa ylikypsää, trooppista hedelmää, mutta moniin vastaaviin esityksiin verrattuna ihan mukiinmenevää kamaa.

Arvio: OK – ihan passeli esitys, jos tykkää näistä hedelmä edellä menevistä, ylikypsistä ja erittäin tuhdeista uuden maailman valkoviineistä. Itseäni tämä tyyli ei juurikaan puhuttele, mutta Suomen markkinoilla taidan olla makuni kanssa selvässä vähemmistössä.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cono Sur Reserva Especial Chardonnay 2011

Cono Sur Reserva Especial Chardonnay 2011
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Aconcagua, Casablanca
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,90e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 10,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Cono Surin Reserva Especial -sarjan Chardonnay näyttää paperilla varsin lupaavalta: Rypäleet tulevat aivan Tyynen Valtameren rannalta, Casablancan rannikolta; Viinistä 85% kypsyy teräksessä ja vain 15% tammessa viiden kuukauden ajan; Happojakin näyttää olevan reilummanpuoleisesti, peräti 7,2 g/l!

Viinillä on hailakan vihertävä väri.

Tuoksussa on kevyesti trooppista hedelmää, lähinnä kevyttä ananasta ja hentoa persikkaa, mutta kevyt paahteinen tammisuus tekee siitä jotenkin tunkkaisen ja jopa kevyen villasukkaisen yleisilmeeltään. Jotenkin viinin kevyt tammitus tuntuu pilaavan kaiken houkuttelevuuden tuoksun hedelmästä ja kokonaisuus on melko epämiellyttävä.

Suussa viini paljastuu hedelmältään melko makeaksi ja raskastekoiseksi. Aromeista löytyy ylikypsää, trooppista hedelmää kevyttä tammen mausteisuutta ja hentoa pähkinäisyyttä, mutta myös hieman tunkkaista hikisyyttä. Hämmentävää kyllä, päälle 7 g/l hapoistaan huolimatta viini on suutuntumaltaan keskihapokas ja tuhti, jopa paksu; pienellä mielikuvituksella voi kuvitella suussa hyllyvän makeata viinihyytelöä kuivan Chardonnayn sijaan.

Kypsän hedelmäisyyden väistyttyä paljastuu keskimakua paljon hapokkaampi jälkimaku, joka ei kuitenkaan ole juurikaan sen raikkaampi. Aromipuolelta nousee esiin kuivahkoa omenaa, hentoa tammea, aavistus vaniljaa ja makeankypsää aprikoosia. Jälkivaikutelma on keskipitkä, kypsä ja tylsähkö.

Eräs viinejä myöskin harrasteleva kaimani totesi viinistä "melko roskaa", mitä en kyllä lähde kiistämään. En oikein pysty käsittämään miksi viini on yksi Suomen suosituimmista pullossa myytävistä Chardonnay-viineistä – kokonaisuus on sekä rakenteeltaan melko väsähtänyt, että aromeiltaan suht epämiellyttävä. Tammella sotattuja ylikypsiä hedelmäsoseita saa Alkon hyllyiltä paljon edullisemmallakin, miksi sijoittaa reilu kymppi tällaiseen räpellykseen? Ei, tämä viini ei saa ymmärrystä minulta. Cono Surin ja maahantuoja onni, että merkittävä osa Suomen viininkuluttajista näyttää olevan toista mieltä kanssani.

Lyhyesti: Ylikypsä, tuhti, tunkkainen ja rakenteeltaan väsähtäneen ja löysän oloinen hedelmäpommi-Chardonnay. Viini tuskin olisi ollut hirveästi sen parempi ilman kevyttä tammitusta, mutta tässä tapauksessa se ei ainakaan auttanut asiaa.

Arvio: Huono – varmasti tekniseltä kantilta viini on moitteeton, mutta minulle viini ei tarjoa oikeastaan mitään, mikä saisi minut palaamaan siihen parin maistiaisen jälkeen. Tämän viinin kohdalla oikeutan muuten lähinnä myötähäpeää aiheuttavan ABC-säännön.

Hinnan (10,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

28.5.13

Torres Las Mulas Viognier 2012

Torres Las Mulas Viognier 2012
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Viognier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Winestaten chileläisiin viineihin keskittyneessä tilaisuudessa esitelty Torresin Las Mulas -luomusarjan Viognier onkin vanha tuttavuus täällä blogissa. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Torresin Valle Centralissa sijaitsevilta viinitarhoilta, joilla synteettisten torjunta-aineiden sijaan käytetään ankkoja ja hanhia sekä erilaisia petohyönteisiä rypäleitä uhkaavien tuholaishyönteisten torjunnassa.

Viinillä on melko ohut, kevyesti vihertävä väri.

Tuoksusta löytyy tuoretta, kevyesti makeaan taittuvaa trooppista hedelmäisyyttä, hentoa Viognierin mausteisuutta, kypsää omenaa ja hentoa kukkaniittyä.

Maultaan viini on runsas ja kohtalaisen suuri, mutta samalla varsin sopusuhtainen ja miellyttävän hapokas; runsaudestaan huolimatta viini ei tunnu mitenkään massiiviselta hedelmäpommilta, vaan mukavan raikkaalta ja pirteän hedelmäiseltä. Päällimmäisinä vivahteina löytyy tuore omenaisuus, hillitty sitruksisuus ja yrttisyys; alta paljastuu kevyesti Viognierin terpeenistä mausteisuutta, hentoa pippurisuutta ja aavistus appelsiininkuorta. Hapokkuudestaan huolimatta viini ei ole suutuntumaltaan erityisen kepeä, muttei varsinaisesti raskaskaan.

Aromaattisessa jälkimaussa löytyy omenaisuutta, kevyttä mineraalia ja yrttisyyttä, joka tuo keskipitkään jälkivaikutelmaan hapokkuuden kanssa kirpeyttä ja kevyttä karvautta. Alkoholi (13%) lämmittää hennosti kitalakea ja suun takaosia.

Kokonaisuutena Las Mulas Viognier on huoleton ja moniin muohin lajikkeen edustajiin verrattuna melko kevyehkö Viognier. Voimakkaan terpeenisiä ja öljyisiä Rhônen Viogniereja etsivät voivat pettyä Las Mulasiin – viini on tyylillisesti vanhan maailman serkkujaan paljon kepeämpi ja enemmän Chardonnaymaista hedelmäisyyttä kuin mausteisuutta ja raskasta trooppista hedelmää painottava. Kuitenkin seasta löytyy myös Viognierille tyypillisiä vivahteita, mutta varsin hillityllä otteella.

Edellisvuosikertaan verrattuna viini on itse asiassa vielä parantanut meininkiään – keventyneen alkoholisuutensa vuoksi viini on ilmaisultaan kepeäliikkeisempi ja tasapainoisempi kuin melko korkean (14%) alkohoholipitoisuuden omannut 2011. Yleisesti viinistä ei ole mitään pahaa sanottavaa ja erityisesti hintaluokkansa edustajana Las Mulas Viognier on varsin mainio – usein kun Alkon tarjoamat sertifioidut luomuviinit tuppaavat olemaan melko köykäisiä esityksiä kympin pinnassa ja vielä enemmän sen alapuolella; kelvollisista luomuviineistä joutuu yleensä pulittamaan vähintään sen 12 euroa. Las Mulas on miellyttävä poikkeus tähän.

Lyhyesti: Varsin miellyttävä, tasapainoinen ja yleiskäyttöinen luomu-Viognier, joka kuitenkin muistuttaa enemmän Chardonnay-vetoista Viognier-blendiä kuin varsinaista Viognieriä.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein kelvollinen Chilen luomuvalkkari niin seurusteluun kuin runsaammille ruokalajeille. Kelpo esitys siitäkin huolimatta, että viinin varsinainen viogniermäisyys on jätetty melko pieneksi.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cono Sur Block 23 Riesling 2012

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Bío-Bío
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Simppelinpuoleisen, mutta ihan kelvollisen Bicicleta Rieslingin jälkeen siirryimme Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa viinitalon astetta parempaan Risukkaan: (tällä kertaa sekä Cono Surin, Winestaten että Alkon sivujen mukaan) Bío-Bíon laaksosta tulevaan yhden viinitarhan (Quitralma Block 23) Rieslingiin. Tämä kyseinen viini tunnettiin vielä edellisvuosikerrasta nimellä Visión Single Vineyard Riesling, ja tällä nimellä viinin vuosikerta 2011 plokkasi Vuoden Viini 2011 -tittelin Viini-lehdeltä – titteli, jota arvostan merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi yllättävän samannimistä Vuoden Viinit -kilpailua, jossa palkintoja kylvetään kuin siemeniä keväällä.

Maistettuani viinin samoihin aikoihin kun viini palkittiin jäi allekirjoittaneelle vähän yhdentekevä kuva viinistä, eikä se oikein vakuuttanut. On kuitenkin varsin mielenkiintoista päästä maistamaan tätä palkintoviiniä nyt uudelleen kun se on uudelleenbrändätty toisella nimellä – toimiikohan viinin uusi vuosikerta paremmin makuuni?

Väriltään viini on paksuhko, valkoviiniksi varsin tiivis ja sävyltään ja kirkkaan kellanvihreä.

Tuoksultaan viini on runsas, erittäin aromikas ja jopa kosiskelevan makean hedelmävetoinen; hunajaa, makeata omenaa ja jopa omenasosetta, kevyttä kukkeutta ja aavistus dieselistä petrolisuutta.

Keskimaku jatkaa muhkean tuoksun linjoilla: suutuntumaltaan hyvin runsas, täyteläinen ja jäännössokerillaan (vain 6 g/l) puolikuivan yleisilmeen kanssa flirttaileva viini tarjoilee hunajaa, kypsää trooppista hedelmää, makeata omenaa, sitruunamarmeladia ja raikastavaa yrttisyyttä. Viini on hapokas, mutta kokonaisuuteen nähden voi todeta viinin olevan korkeintaan "melko hapokas" – freesiyttä ja raikkautta tuntuu puuttuvan ja viini vaikuttaa runsaan hedelmäsadon alla melko raskaalta tapaukselta.

Yrttinen ja mineraalinen jälkimaku on selvästi keskimakua kepeämpi, kuivempi ja freesimpi, jättäen kielelle hapokkaan viheromenaisen jälkivaikutelman, mutta kokonaisuutta se ei onnistu täysin pelastamaan.

Kokonaisuutena Cono Surin tarha #23:n Risukka ei onnistu vakuuttamaan vieläkään allekirjoittanutta – viinin todella runsas, kosiskelevan mehevä ja sanalla sanoen överi ilmaisu tuo mieleen kuumien vuosikertojen Grand Cru -Rieslingit Alsacesta ja Großes Gewächs -Rieslingit Saksasta, mutta ilman niistä usein löytyvää raikkautta ja balanssia. Tässä viinissä kyllä on happoja jonkinlaisen selkärangat verran, mutta kokonaisuudesta tulee silti hieman ryhditön yleisvaikutelma, minkä lisäksi hedelmää tuntuu muutenkin olevan aivan liikaa – jälleen siis se Cono Surin tyyppivika kyseessä: koetettu saada viiniin liian paljon kaikkea. Viini siis ei ole omaan makuuni, vaikka aiemminmainitsemistani Grand Cru- ja Großes Gewächs -Rieslingeistä usein pidänkin.

Kenties oikeanlaisen safkan kanssa viini voisi toimia paremminkin; jos ruoka riisuisi viiniä liiasta hedelmäisyydestään, leikkaisi hieman sen kypsää makeutta ja saisi tuotua hapokkuutta paremmin framille, voisi kokonaisuus pelittää jopa varsin mainiosti. Itse kuitenkin kääntyisin todennäköisesti jonkun vanhan, tutun ja hyväksitodetun tuotteen puoleen – 13 eurolla kuitenkin irtoaa jo varsin laadukkaita tekeleitä ympäri maailmaa.

Lyhyesti: Erittäin kypsä, mehevä, kosiskeleva ja raskaanpuoleinen yhden viinitarhan Riesling Chilen eteläisimmiltä viinialueilta. Varmaan tutustumisen arvoinen sellaisille, joiden mielestä Riesling on yleensä turhan kirpeä tai "hapan"?

Arvio: Keskinkertainen – teknisesti ihan moitteeton tapaus, mutta omiin mieltymyksiini peilatessa viinin tasapaino tuntuu olevan melko lailla hukassa; liikaa hedelmää, liian vähän rakennetta. Miten aina sieltä Chilen "viileimmiltä alueilta" tulevat viinit tuntuvat olevan niitä kypsimpiä ja rakenteettomimpia?

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

27.5.13

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Cono Surin Bicicleta Riesling on aiemmin tunnettu simppelisti pelkkänä "Cono Sur Riesling" -viininä, tai monien kuluttajien keskuudessa ihan vain "polkupyöräviininä" (mikä toki aiheuttaa monesti sekaannuksia, sillä melkeinpä kaikkien Cono Sur -viinien etiketissä vilkkuu fillari jossain muodossa.) Erikoista kyllä, viinin vuosikerta 2012 tulee Valle Centralin viinialueelta, samoin kuin viimeiset kaksi muuta vuosikertaa, ja vasta vuosikerta 2009 näyttää tulleen viileästä Bío-Bíon laaksosta, josta Alko mainostaa viinin edelleen tulevan. Noh, varmaankin kyseessä on vain alkuperäisen vuosikerran tiedot, eikä kukaan ole viitsinyt mainita monopolin henkilökunnalle viinin vaihtaneen alkuperäaluettaan – mikä on surullisen yleistä uudessa maailmassa; viinin nimi ja brändi pysyy samana, mutta rypäleiden alkuperän sijainti saattaa muuttua jopa sadoilla kilometreillä.

Väriltään viini on tasaisen kellanvihreä – eli juuri sen värinen, josta on vaikea sanoa onko se enemmän keltainen vai vihreä. Kellanvihreä.

Nuorekas tuoksu on varsin mehevä ja se tarjoisee varsin sekalaisen seurakunnan erilaisia hedelmiä (persikkaa, kypsänmakeata omenaa, limettiä, karviaista, karambolaa), sekä hunajaa – aluksi hennosti, mutta avautuessaan yhä enemmän. Seassa löytyy myös kevyellä otteella mineraalia.

Rapsakka maku on kuiva ja aromikas. Makupuoli on melko yksiulotteinen; löytyy lähinnä omenaisuutta, kevyttä yrttisyyttä, limettiä ja aavistus mineraalia. 6 g/l jäännössokerikaan ei tunnu juurikaan keveähkön suutuntuman keskeltä. Kokonaisuus on nuorekas, suoraviivainen ja ihan tyylipuhdas.

Rapsakka jälkimaku jatkaa mutkattoman keskimaun linjoilla; tuoretta omenaisuutta ja yrttisyyttä.

Yleisesti Cono Surin Riesling on varsin helppo ja rapsakan hapokas kuiva valkoviini. Suuria hurraahuutoja viini ei saa aikaan, mutta kun muistaa melkeinpä kaikkien Riesling-viinien olevan Alkossa automaattisesti päältä 10 euron, on alle yhdeksän euron Cono Sur varsin mallikas esitys viitekehyksessään. Vaikka viini on hieman tylsä ja yllätyksetön valinta niin ruoka- kuin seurusteluviiniksi, on se kuitenkin sellaisena myös ihan toimiva ja luotettava. Ihan passeli valinta jos pienellä budjetilla sattuu liikkumaan.

Lyhyesti: Simppeli ja nuorekas, mutta myös miellyttävä ja tyylipuhdas uuden maailman Riesling. Ei yllätä, muttei myöskään petä; kelpo kamaa hintaluokassaan!

Arvio: Miellyttävä – olihan tämäkin päivä todistettava; yleensä Cono Surin tyyli ei ole uponnut allekirjoittaneeseen (tosin oli esimerkiksi Visión Pinot Noir, aka. Wild Duck ihan kelpo esitys), onnistui talon edullisen peruspään tuote vakuuttamaan allekirjoittaneen tyylipuhtaan ilmaisun ja huokean hinnan yhdistelmällään.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Santa Digna Gewürztraminer 2012

Torres Santa Digna Gewürztraminer Reserve 2012
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Curicó
  • Rypäleet: Gewürztraminer (95%), Riesling (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Jälleen yksi Torresin Fair for Life -sertifioidun Santa Digna -sarjan viini; Gewürztraminer Reserve, johon on lisätty 5% Rieslingiä tuomaan kepeyttä ja raikkautta yleensä melko raskaaseen ja vähähappoiseen Gewürziin. Kuten muidenkin chileläisten viinien kanssa, ei tässäkään tapauksessa kannata kiinnittää juuri mitään huomiota viinin Reserve-merkintään, sillä ilman lainvoimaa se voi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa etiketissä.

Väriltään viini on laiha, etäisen vihertävä.

Tuoksu on melko yllättäen (kyseessä on kuitenkin yleensä erittäin aromaattinen Gewürztraminer) melko kevyehkö ja hillitty. Suurempi yllätys tulee kuitenkin tuoksun aromimaailmasta – lasista kohoaa Gewürz-mäisen päärynän ohella voimakkaasti Sauvignon Blancin mieleen tuovaa parsaisuutta ja kevyttä nokkosisuutta. Nyt on kyllä vähän vaikeata hahmottaa että lasissa olisi Gewürztramineria Rieslingillä ryyditettynä.

Keskitäyteläinen viini on suussa varsin hapokas Gewürztramineriksi (kiitos, Riesling) ja jopa raa'an sitruksisen kirpeä, mutta suutuntumaltaan hieman raskaanpuoleinen. Makupuolella tarjoillaan sitruksisuutta, viheromenaa ja hentoa aprikoosia, muttei oikeastaan juuri mitään, mikä viittaisi Gewürztramineriin.

Rapsakka ja melko lyhyehkö jälkimaku jättää kielelle tuoreen omenaisen, mineraalisen ja kevyen sitruksisen jälkivaikutelman. Kokonaisuudesta jää hieman yksiulotteinen ja harvinaisen epä-Gewürztraminer kuva.

Kokonaisuutena Santa Dignan Gewürztraminer on varsin erikoinen – tuoksun perusteella olisin veikannut viinin olevan melko varmasti Sauvignon Blanc, kun taas makumaailma olisi vihjannut enemmän Rieslingin tai korkeintaan viileän ilmaston Chardonnayn suuntaan. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä siitä, että olisin maistellut Gewürztramineria.

Jos viiniä pitää arvostella sen meriittien mukaan, on Santa Digna ihan perus-ok arkiviini; rakenne on hyvä, viini on kepeähkö ja raikas ja hedelmääkin löytyy. Sen sijaan jos pitää arvostella viiniä sen mukaan mitä sen pitäisi olla, on Santa Digna karvas pettymys; ei Gewürzin tarvitse olla raskas, hapoton ja päällekäyvän mausteinen ollakseen kelpo tapaus, mutta jos ostan Gewürztraminer-viinin, olisi kiva, jos edes viini maistuisi ko. rypäleeltä.

Eli jos kaipaat freesiä, simppeliä perusviiniä, on Santa Digna Gewürztraminer ihan passeli tapaus (joskin melko yksiulotteinen hintaisekseen) mutta jos kaipaat mausteista, mehevää ja aromikasta valkoviiniä esimerkiksi aasialaisen ruoan kylkeen, kannattanee suunnata katse mielummin esimerkiksi Alsacen suuntaan.

Lyhyesti: Todella epätyypillinen Gewürztraminer, joka tuoksuu Sauvignon Blancilta ja maistuu Rieslingiltä. Ruusuja freesistä hapokkuudesta, risuja simppelistä, geneerisen sitruksisesta makumaailmasta, jolla ei ole juuri mitään tekemistä aromaattisen Gewürzin kanssa.

Arvio: Tylsä – yleensä Gewürztraminerit ovat varsin mielenkiintoisia, vaikkei aina mitenkään erityisen miellyttäviä tapauksia. Tämä sen sijaan on perusturvallinen arkiviini, josta on vaikeata löytää juuri mitään ihmeempää – jos ei oteta lukuun viinin käsittämätöntä ristiriitaa etiketin ja pullon sisällön välillä.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Väliaikatiedote #13: taas niitä virstanpylväitä.

Tuossa hetki sitten tuli päivitettyä blogini 700. viiniarvostelu. Ei yhtä mukavan pyöreä luku kuin esimerkiksi 100, 500 tai 1000, mutta sataset silti paukkuvat!

Näihin samoihin aikoihin myös blogini kolmannen tahon kävijälaskuri rikkoi 100 000. kävijän rajan, joten nyt lienee turvallista sanoa blogissani ihan oikesti käyneen 100 000 kävijää! (Tästä on nimittäin ollut hieman epäilyksiä itselläni aikaisemmin Turkin ja Venäjän noustua yhtäkkiä suhteettoman suosituiksi yleisölähteiksi blogissani; lisäksi sähköpostiini on ruvennut samaan aikaan satamaan valtavasti ilmoituksia kommenttispammeista blogissani – onneksi Bloggerin oma spämmäyksenesto ei päästä noita kommentteja juuri koskaan julkaistavaksi asti! Jostain syystä tuo 3. osapuolen kävijälaskuri ei näytä reagoivan näihin spämmysbotteihin, vaan ainoastaan varsinaisiin kävijöihin. Tästä syystä luotan enemmän sen antamaan n. 100 000 kävijän lukuun enemmän kuin bloggerin 140 000 kävijän lukuun.)

Lisäksi minulla on tänään syntymäpäivät. Samoin toisella kissoistani.

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Bío-Bío
  • Rypäleet: Riesling (50%), Gewürztraminer (35%), Viognier (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,56e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Seuraavaksi arvioitavana äskettäin Alkon valikoimiinkin saapunut Cono Surin kolmen rypäleen sekoite. Viini kuuluu viinitalon äskettäin uudelleennimettyyn ja -lanseerattuun, vanhoista tutuista polkupyöristä tunnettuun Bicicleta-sarjaan.

Viiniin käytetyt rypäleet on kerätty Chilen viileimpänä viinialueena tunnetulta Bío-Bíon alueelta ja viininviljely on tapahtunut pääosin luonnonmukaisesti, mutta ilman sertifikaatteja – minkä vuoksi viiniä ei saa markkinoida luomuna. Erikoisesti viiniä ei kyllä löydy Cono Surin sivuilta, kuin ei myöskään cellartrackerista, mikä saa epäilemään, että kyseessä on pohjoismaiden – tai peräti Suomen – markkinoille täsmäsuunnattu blend-viini; ei olisi ensimmäinen kerta näiden erikoisten sekoitteiden kanssa.

Väriltään viini taittuu kevyesti paksunkeltaiseen, mutta seassa on vihertävää sävyä. Kokonaisuus on hieman öljymäisen oloinen.

Gewürztraminer hallitsee selvästi viinin runsasta tuoksua – kokonaisuudesta voi erottaa litsiluumua, ruusuvettä, makeata sitruksisuutta, appelsiininkuorta ja kypsää persikkaa. Yleisvaikutelma on varsin mehevä ja vivahteikas; Riesling tuntuu tuovan aromien keskelle aavistuksen petrolisen juonteen.

Suutuntumaltaan tämä melko kuiva viini on erittäin runsas ja täyteläinen – melko runsaista ja tuntuvista hapoistaan huolimatta – kenties jäännössokerinsa (7 g/l) vuoksi. Ensi töikseen viini täräyttää framille reippaalla kädellä tuoretta Melba-omenaa, makeata litsiluumua ja Gewürzin ja Viognierin terpeenisen mausteisia vivahteita. Näiden pääasiallisten aromien alta paljastuu kevyttä kukkeutta ja hentoa, kirpeätä sitruksisuutta. Kielellä viini on hennon öljyinen, mutta hapokkuutensa ja mausteisuutensa vuoksi hieman karhea. Kohtalainen (13,5%) alkoholi tuntuu kokonaisuudessa melko selvästi.

Aromaattinen ja pitkähkö jälkimaku jättää kielelle tuoreen omenaisia ja sitruksisia vivahteita, kevyttä mausteisuutta ja hentoa yrttisyyttä. Keskimaun tavoin jälkimaku on kevyen öljyinen, hennon karhea ja varsin lämmin.

Kokonaisuutena Cono Sur Riesling Gewürztraminer Viognier on erittäin runsas ja aromaattinen sekametelisoppa, jossa tuntuu olevan liikaa kaikkea. Positiivista sanottavaa jos on keksittävä, on todettava, että viini on kuin Gewürztraminer, jolla on hyvä rakenne, mutta siitä kyllä löytyy kaikkea muutakin. Rieslingiä on löydettävissä viinistä (rypäleen suhteelliseen osuuteen verrattuna) melko vähän erittäin aromaattisen Gewürzin hallitessa, mutta ei tämä silti 100% Gewürziltäkään maistu. Pakko kyllä todeta, että en oikein löydä viinistä sitä kuuluisaa punaista lankaa. Viini lieneekin suunniteltu enemmän sellaisten viinien ystäville, jotka odottavat viiniltä lähinnä mahdollisimman paljon erilaisia, mahdollisimman voimakkaita aromeja, mutta ymmärtävät myös hyvän rakenteen päälle. Vielä kevyt jäännössokerisuus viimeistelee helpon ja hedelmävetoisen kokonaisuuden.

Cono Sur tekee sitä samaa mitä ennenkin – ei uppoa meikäläiseen jotenkin täysin liioitellun tuntuisella hedelmäisyydellään. Periaatteessa tässä viinissä rakenne on kohdallaan eikä muutenkaan mitään vikaa tekniseltä kantilta – silti vain jättää kylmäksi. Jälleen kerran vähemmän olisi enemmän. Varmaankin mahtava tuttavuus niistä överihedelmäisistä uuden maailman valkkareista pitäville – tämä kuitenkin tuntuu melko varmalta valinnalta erilaisille aasialaisille ruoille, jopa melko tulisillekin sellaisille.

Lyhyesti: Överihedelmäinen sekametelisoppa, josta löytyy niin täyteläistä suutuntumaa kuin rapsakkaa rakennettakin. Ei mitenkään hienostunut tapaus, mutta kenties ihan kelpo tapaus mausteisemmille tai tulisemmille ruoille.

Arvio: OK – passeli tapaus, jos sattuu pitämään erittäin hedelmävetoisista viineistä. Ja Gewürztraminerista. Tasapaino on hieman hukassa, mutta rakenne onneksi ei ole.

Hinnan (9,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

26.5.13

Santa Digna Sauvignon Blanc 2012

Torres Santa Digna Sauvignon Blanc Reserve 2012
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Lisää kympin valkkareita – niitähän tuntuu Alkon Chile-hyllyiltä löytyvän. Cono Surin luomusertifioidun Sauvignon Blancin jälkeen meillä oli vuorossa Espanjasta mm. Chileen levittäytyneen Torresin Fair for Life -sertifioitu, Santa Digna -sarjan Sauvignon Blanc. Kyseinen viini kulkee ympäri maailmaa sekä lisänimellä "Reserva" että "Reserve"; valitsin arvosteluun sen, joka seisoo suomessa myytävän pullon kyljessä. Tällä merkinnällähän ei ole varsinaista lainvoimaa Chilessä, joten se voi merkitä melkeinpä mitä tahansa – minkä vuoksi sen voi jättää aivan hyvin huomiotta viinejä ihmetellessä. Onpa tullut vastaan tapauksia, joissa Reserve-sarja on ollut se viinitalon matalin perustason sarja.

Tuoksu edustaa hyvin pitkälti sitä samaa tyyliä mitä äskenmaistettu Cono Surkin – runsasta parsaa, makeata kissanpissaa, murskattuja mustaherukan- ja nokkosenlehtiä ja kypsää, hedelmäkarkkista trooppista hedelmää. Tuoksu tuntuu olevan jopa vielä hedelmäisempi kuin Cono Sur.

Makupuolella Torres taas heittää taas täysin uudenlaiset kortit pöytään – mehevästä ja makean hedelmäisestä tuoksustaan huolimatta viini on varsin kuivan hedelmäinen, rapsakan hapokas ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen. Aromipuolta hallitsee kuivan ja jopa kirpeän passioisen hedelmäisyyden ohella ruohoiset, nokkoselliset ja kevyen yrttiset aromit. Kokonaisuus on nuorekas ja suht simppeli, mutta pysyy varsin hyvin paketissa ja edustaa juuri sellaista raikasta, sopivan kepeätä ja arkista tyyliä, jota voi kympillä odottaa saavansa.

Pitkähkön jälkimaun ruohoisuus, yrttisyys ja hento mineraalisuus taittuu rapsakan ja vettä kielelle nostavan hapokkuuden kanssa kevyen bitteriseksi ja suutapuhdistavaksi jälkivaikutelmaksi.

Yleisesti Santa Digna on varsin tasapainoinen ja tasokas perustason Sauvignon Blanc uudesta maailmasta. Uuden-Seelannin tai Tasmanian edustajien aromaattisuuteen ei päästä, mutta Cono Sur demonstroi hyvin minkälaista jälkeä tulee, jos koettaa saada ängettyä mahdollisimman paljon kaikkea pulloon – itse valitsisin Santa Digna SB:n milloin tahansa Cono Surin SB:n sijaan. Joskus (viinimaailmassa itse asiassa varsin usein) vähemmän tuntuu kuitenkin olevan enemmän. Santa Digna onnistuu juuri hillitymmällä, mutta silti sopivan kypsällä hedelmällään pysymään mainiosti tasapainoisena ja sopusuhtaisena esityksenä, josta on paha keksiä mitään negatiivista sanottavaa.

Lyhyesti: Varsin mainio kympin Sauvignon Blanc, jossa osaset ovat hyvin kohdallaan ja sopusuhtaisen kypsä hedelmä paiskaa kättä mainiosti rapsakan hapokkaan rungon kanssa. Sopivasti viilennettynä luotettava arkiviini mereneläville, kasvisruoille tai vuohenjuustolle.

Arvio: Hyvä – varsin tyylipuhdas suoritus Torresilta; ei olla koetettu saada liikaa kypsää hedelmää viiniin, mutta toisaalta viini ei ole jäänyt myöskään liikaa ruohoisten ja vegetaalisten aromien dominoimaksi. Chilen henkeen kypsä, muttei ylikypsä perustason SB.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

25.5.13

Cono Sur Organic Sauvignon Blanc 2012

Cono Sur Organic Sauvignon Blanc 2012
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Aconcagua, San Antonio
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 10,49e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Seuraavaksi arviossa on Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa ensimmäinen meille esitelty valkoviini, Cono Surin luomulinjaston Sauvignon Blanc. Tämä kyseinen viini on kypsytetty neljä kuukautta terästankeissa ja valmistettu aivan meren vieressä sijaitsevien Campo Lindo -viinitarhojen vain 4 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä – tämä on siis näiden köynnösten kolmas vuosikerta koskaan. Yleensä viinin sanotaan olevan sitä parempi mitä vanhempia köynnökset ovat, joten katsotaan miten tämmöinen nuorikko pärjää.

Väriltään viini on melko hailakan vaaleanvihreä, mutta usein hyvin neutraaleihin Sauvignon Blanceihin verrattuna jopa hieman syvemmän vihreä.

Juu. Tuoksun perusteella lasissa on selvästi Sauvignon Blancia. Ei voi erehtyä, ei. Nokkaan ryöpsähtää voimakasta parsaa, vegetaalisuutta, murskattua raparperia ja nokkosenlehteä sekä kevyttä kissanpissaisuutta. Jos jollekulle on epäselvää miltä uuden maailman Sauvignon Blanc tuoksuu, on tässä hyvä mallikappale.

Tuoksun tavoin makukin on hyvin runsas ja tykittää menemään jatkuvalla täysilaidallisella. Nuorekas ja tuore makumaailma tarjoilee valkoherukkaa, kypsä sitrusta, vegetaalista nurmikkoisuutta, karviaista ja parsaa. Viini on rypäleelle tyypillisesti varsin hapokas ja raikas, mutta runsaan hedelmäisyytensä vuoksi viinin suutuntuma on varsin pehmeä ja melko täyteläinen (todennäköisesti osittain 4 g/l jäännössokerin ansiosta) – tyypillistä, sauvignonblancmaista kepeyttä viinistä ei löydy, vaan viini on melko tuhti pommi pureksittavaksi. Yleisvaikutelma on joka suuntaan räjähtävä, mutta silti melko simppeli ja suoraviivainen.

Kuiva jälkimaku on hapokkuudessaan rapsakka ja keskimakua hieman kevyempi; keskipitkää jälkimakua hallitsevat vihersävytteiset, yrttiset ja ruohoiset vivahteet.

Kokonaisuutena Cono Surin luomu-SB on kuitenkin melko perus. Viini on uudelle maailmalle tyypillisesti hedelmävetoinen ja jopa liioitellun intensiivinen, mutta rakenne tuntuu tulevan hedelmän kustannuksella. Viini on ihan siemailtava perus-SB noin lasillisen verran, mutta toisen lasillisen – saati pullon – verran näin överiä viiniä kyllä rupeaisi tökkimään. Ehkä joku ruoka, joka antaisi vastapainoa viinin liiallisuudelle voisi tehdä hyvää, mutta saa kyllä etsiä tovin jotta löytäisi riittävän voimakkaan vastinkappaleen viinille. Raaka vuohenjuusto?

Jos jotain hyvää pitää hakea, oli tämä viini kuin juotava versio Santa Helenan GR Sauvignon Blancista. Eli ei tämä mitenkään mahdoton tapaus ole. Voin jopa kuvitella joidenkin ihmisten oikeasti pitävän tästä.

Lyhyesti: Tyypillisen hedelmävetoinen uuden maailman Sauvignon Blanc, josta kyllä löytyy happoja, mutta niin myös runsasta ja täyteläistä suutuntumaa. Liiaksikin asti. Viini voisi olla ihan kelpo esitys jos siitä otettaisiin kaikesta (paitsi hapokkuudesta) puolet pois.

Arvio: Keskinkertainen – saa kyllä rakastaa Sauvignon Blancia melko paljon että jaksaa olla tästä innoissaan.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

24.5.13

Santa Digna Estelado Rosé 2011

Torres Santa Digna Estelado Rosé 2011
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Kuohuviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maule
  • Rypäleet: País (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,90e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 14,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Espanjasta peräisin oleva viinitalo Torres jaksaa yllättää – nyt nimittäin Torresin Atlantin tuolla puolella hääräävä osasto on keksinyt nostaa lähinnä ohuita kannuviinejä tuottavan País-rypäleen profiilia.

País on Chilen ensimmäinen varsinainen viljelty rypälelajike, joka saapui Amerikoihin konkistadorien mukana viitisensataa vuotta sitten. Tämä lajike pysyi Chilen viljellyimpänä lajikkeena aina 2000-luvun taitteeseen asti ja sitä viljellään vieläkin runsaasti mm. Bío-Bíon ja Maulen viinialueilla. Lajiketta pidetään yleisesti kehnoja viinejä tuottavana, toisen luokan rypäleenä, mutta Torres uskoo rypäleen tuottavan varsin kelvollisia viinejä oikein viljeltynä ja kasvatettuna.

Torresin Santa Digna -sarjaan kuuluva kuohuviini Estelado Rosé on 100% País-rypäleestä valmistettu kuohuviini, jonka kuplat on saatu aikaan perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Viini on Fair for Life -sertifikoitu, eli rypäleitä viljelevät sopimusviljelijät saavat rypäleistään asiaankuuluvan korvauksen, minkä lisäksi Torres on sitoutunut myös huolehtimaan yleisesti viljelijöiden oloista paikan päällä.

Väriltään viini on hennon lohenpunaisen rosée; lasissa alkokuohahduksen jälkeen vielä kohtuullisesti kuohuva.

Tuoksu on hillityn hedelmäinen, paahteinen, kevyen leipäisen hiivainen ja tasapainoinen. Sopusuhtaisesta ja tyylikkäästäkin tuoksusta erottaa hennosti punaista marjaisuutta ja omenankukkaa.

Suussa viini on pehmeänkuohkea ja miellyttävän täyteläinen. Mousse on kevyttä, mutta sopivan pitkäkestoista ja yleisilmettä raikastavaa. Kokonaisuus on hapokas ja freesi, ja vaikka kevyt jäännössokerisuus (6 g/l) maistuukin kevyesti kypsänä marjaisuutena kielen kärjessä, on kokonaisuus varsin kuiva, rapsakka ja tyylikäs. Kepeätä makumaailmaa hallitsee kevyt vadelmaisuus, hento punaherukkaisuus ja miellyttävä kermaisuus.

Viinin jälkimaku on varsin kuiva ja hennon hiivaisen paahteinen. Kevyt punamarjaisuus häilyy hetkisen kielellä samalla kun raikas hapokkuus nostaa runsaasti vettä kielelle.

Omaan makuun Estelado Rosé on varsin uskottava ja hyvällä maulla tehty roséekuohuva – erityisesti chileläiseksi, sillä tähänastiset kokemukseni ko. maan kuohuviineistä eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia (enkä ihmettele miksi vain murto-osa maassa tuotetusta kuohuviinistä jää kotimaan markkinoille...) Viini haastaa hyvin rosée-Cavat ja muut vaaleanpunaiset uuden maailman kuohuvat Alkon hyllyiltä, eikä viiniä ole laatuunsa nähden liialla hinnallakaan siunattu. Vaikkei kokonaisuus ole erityisen runsas tai saa sukkia pyörimään jalassa, on silti ihmeteltävä miksi Paísia pidetään niin kehnona lajikkeena – ainakin Torres on tuntunut saavan siitä oikein kelvollista tavaraa aikaiseksi. Ja on kuitenkin mielestäni aina parempi että viini on kevyt mutta rakenteikas kuin liiallisella hedelmällä tykittävä, rakenteetön vässykkä.

Lyhyesti: Chilen ulkopuolella melko tuntemattomasta País-rypäleestä tehty kevyehkö mutta rapsakka, tasapainoinen ja maukas, perinteisellä pullokäymisellä valmistettu roséekuohuva. Varsin tutustumisen arvoinen tapaus chileläisten kuplaviinien joukossa.

Arvio: Tyylikäs – vallan ihastuttava kuohuviini, joka ei kärsi niin monen muun chileläisen kuohuviinin tavoin rakenteettomuudesta, liiallisesta hedelmäisyydestä tai väsähtäneestä rakenteesta. Varsin uskottava, hyvään Cavaan verrattava tapaus.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Cono Sur Brut

Cono Sur Brut
  • Valmistaja: Viña Cono Sur
  • Tyyppi: Kuohuviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Bío-Bío
  • Rypäleet: Chardonnay (93%), Pinot Noir (7%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 10,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Se on erikoista, että en ole tähän asti arvostellut blogissani ensimmäistäkään suomalaisten lempilapsen, viinitalo Cono Surin, viiniä; asiaan on nyt tulossa reilu muutos. Olin nimittäin tuossa n. kuukausi takaperin Winestaten Chilen viinit -tapahtumassa, missä oli esittelyssä parisenkymmentä viiniä Cono Surilta, Torres Chileltä ja Rothschildilta.

Viinijätti Concha y Toron alaisuudessa toimiva Cono Sur on pieni ja nuori viinitalo, joka on pyrkinyt kääntämään historian ja perinteiden puutteensa vahvuudeksensa tekemällä innovatiivisia ratkaisuja ja tuottamalla moderneja, suurten massojen makuun valmistettuja viinejä. Ei mikään suuri plussa meikäläisen silmissä, mutta näyttää tuottavan jossain määrin pätäkkää – Cono Surin tuotteet kuitenkin kilpailevat emoyhtiö Concha y Toron tuotteiden kanssa markkinoilla, ja esimerkiksi Suomessa Cono Surhan on tunnetumpi ja myyvämpi brändi kuin itse Concha y Toro.

Cono Surin peruskuohuva Brut on ennen ollut kolmen rypäleen sekoite – seassa on ollut pieni määrä Rieslingiä antamassa ryhtiä – mutta tätä nykyä viini on pelkästään perinteisten Shamppanjarypäleiden blendi. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Chilen viinialueen eteläosissa sijaitsevasta Bío-Bíon laaksosta, joka on keskimäärin muuta Chileä viileämpää aluetta. Vaikka viini on virallisesti vuosikerratonta tavaraa, valmistetaan se todellisuudessa yhden vuosikerran sadosta – nyt menossa oleva vuosikerta 2012 on osittain kypsytetty 4 kuukauden ajan vanhoissa barrique-tynnyreissä, minkä jälkeen koko viini kypsyy vielä 3 kuukauden ajan terästankeissa, jossa viini saa samalla kuplat Charmat-prosessin avulla.

Väriltään Brut on lähes neonvihreä. Lasissa viini kuohahtaa kevyesti ja jää sen jälkeen kuplimaan melko hennosti.

Todella hedelmäisessa tuoksussa yhdistyy kevyt punainen hedelmäisyys, hento tuore omenaisuus ja melko runsas, lähes karkkimainen trooppinen hedelmä. Seassa on myös raaempaa, vihersävytteistä vegetaalisuutta.

Suussa viini on nuorekas, rapsakka ja hapokas. Tammitynnyrikypsytystä ei kokonaisuudesta huomaa juuri ollenkaan ja yleisilme on varsin tuore ja freesi. Kuivaa ja terävästä moussesta kirpeätä makumaailmaa hallitsee kevyt raparperisuus ja viheromenaisuus sekä tuoksussa vastaan tullut vegetaalisuus. Kokonaisuus on hieman yksiulotteinen ja erityisesti suuhun nopeasti kuoleva lyhyt kuohu latistaa tunnelmaa.

Kirpeä jälkimaku on hyvin keskimaun kaltainen, yleisilme on tuoreen viheromenainen ja kevyesti karhea. Hillitty alkoholi (12%) tuntuu kevyenä lämmön tunteena nielussa.

Kokonaisuutena Cono Surin Brut on semikelpo kympin skumppa – kylläkin lähinnä siksi, että kelvollisia kuohuvia kympillä tai alle löytyy kotomaamme monopolista surullisen vähän. Ulkomailla vastaavantasoiset kuplaviinit maksaisivat korkeintaan puolet Suomen hinnasta. Eli kyllähän tätä nyt juo, mutta itse kun tulen ostaneeksi sen verran harvoin kuohuviiniä, kaipaan ostoksiltani jotain laatua ja mielenkiintoa – osasto, joka jää hyvin lapsipuolen asemaan tämän viinin kanssa. Kokonaisuus on varsin yksinkertainen, yllätyksetön ja kaikin puolin "perus." Itse suosittelisin satsaamaan euron pari enemmän, jolloin jopa Alkon hyllyiltä rupeaa löytymään ihan varteenotettavia kuohuvia.

Lyhyesti: Hieman yksiulotteinen, nuorekas tusinakuohuva Chilestä, jossa yhdistyy lähes ylitsepursuava hedelmäisyys ja raa'ahko vegetaalisuus.

Arvio: Keskinkertainen – tällaista semi-ok peruskauraa. Kuten niin monista muistakin chileläisistä viineistä, myös Cono Sur Brutista on vaikeata löytää mitään pahaa sanottavaa, mutta samoin siitä ei löydy juuri mitään, joka jaksaisi herättää kiinnostusta.

Hinnan (10,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

23.5.13

Goose Island India Pale Ale

http://www.alko.fi/tuotteet/744464/
Goose Island India Pale Ale
  • Valmistaja: Goose Island
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Chicago
  • Maltaat: Pale ale
  • Humala: Pilgrim, Styrian Savinjski, Cascade;
    kuivahumalina Cascade ja Centennial
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 4,07e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 4,25e (Tammikuu 2014, Alko)

Nyt jos koskaan blogi palaa niiden kuuluisien perusasioiden äärelle. Nimittäin jos pitäisi nimittää se perusolut, jonka useimmiten nappaan Alkosta mukaani, lienee Goose Islandin IPA ykkössijalla – ja näin on tainnut olla peräti siitä asti kun ko. olut rantautui Alkon valikoimiin puolisentoista vuotta sitten.

Alun perin tutustuin Goose Islandin tuotteisiin muutamia vuosia sitten kun eräs tuttuni lahjoitti minulle joululahjaksi Arkadian Alkosta sittemmin poistuneen Pere Jacques -alen, joka on edelleen yksi niitä harvoja belgihenkisiä oluita jonka voin ostaa hyvillä mielin aidon belgin sijaan. Hieman myöhemmin Alkosta löytyi myös käsittämättömän upea Bourbon County Stout joka sitten sinetöikin uskoni amerikkalaisten craft- ja microbrewery-panimojen tasoon (vaikka Goose Island ei olekaan ollut erityisen micro sitten vuoden '95.) Iloni olikin silloin joskus varsin suuri kun sain kuulla tämän panimon perusoluen vihdoin saapuvan ihan Alkon pysyvään perusvalikoimaan.

Väriltään olut on kultaisen kellanruskea ja etäisesti utuisen sameahko. Olut nostaa päälleen kohtuullisen runsaan ja melko kestävän vaahtokukan.

Kuten runsaasti humaloidulta IPA:lta on lupa odottaa, on myös Goose Islandin tuoksu todella voimakkaan ja ihastuttavan aromihumalainen. Yleisilmettä hallitsee sitruksinen Fairy-tiskiaineen aromi, raikas greippisyys, trooppinen aprikoosisuus ja kevyt kukkeus; alta löytyy kuitenkin myös makean keksinen ja kevyesti toffeeseen taittuva maltainen runko.

Tasaisen hiilihappoinen, pehmeähkö ja kuiva maku jatkaa tyypillisellä jenkki-IPA-meiningillä; runsaasti aromihumalaa ja vielä runsaammin katkeroa. Kevyt, raikas ja kevyen maltainen runko kannattelee yllään runsasta, makean sitruksista ja jopa trooppiseen taittuvaa, passioisen hedelmäistä aromimaailmaa, jolle pihkainen ja tuntuvan karhea katkerohumalointi piirtää selvät raamit.

Runsas katkero jättää kielelle erittäin pitkän, saippuaisen, kevyen sitruksisen ja tuntuvasti karvaan karhean jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena Goose Islandin IPA on erittäin miellyttävä, tasapainoinen ja tyylipuhdas jenkki-IPA. Ilman sen runsasta humalointia olut olisi varsin klassinen ja kepeä pale ale, mutta rohkealla IPA-humaloinnilla siihen on saatu sekä lisää syvyyttä että purutuntumaa ilman että balanssi on missään vaiheessa joutunut hukkaan. Oluen osa-alueet ovat kokonaisuutta tarkastellessa erittäin sopusuhtaiset toisiinsa nähden ja yleisilme on erittäin tyylikäs. Goose Islandin IPA ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen tai päräyttävä IPA-rintamalla, mutta yleisesti se on sen verran tasapainoinen, raikas ja maukas esitys, että parempaa arkiolutta saa eläinten kanssa etsiä.

Lyhyesti: Tasapainoinen, runsaan hedelmäinen ja varsin reilulla kädellä katkerohumaloitu jenkki-IPA. Maukas, helppo ja kaikin puolin miellyttävä arkiolut erityisesti lämpimille kesäpäiville.

Arvio: Erittäin hyvä – jos pitää etsiä Alkon perusvalikoimasta huippuoluita jotka irtoaisivat mukaan viitosen setelillä, on Goosen IPA omasta mielestäni ehdottomasti tarjonnan kirkkainta kärkeä. Utopistisessa maailmassa oluen hinta olisi kyllä euron edullisempi, mutta on olut mielestäni vieläkin kelpo ostos nykyhinnallaankin.

Hinnan (4,25e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

22.5.13

Frias Family Vineyards Merlot 2007

Frias Family Vineyards Merlot 2007
  • Valmistaja: Frias Family Vineyard
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Spring Mountain District
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Merlot (80%), Cabernet Sauvignon (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: $35,00 (Helmikuu 2012, UVA Wines and Spirits, NYC)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä pullo on lahjatuliainen Yhdysvaltojen puolelta. Olin antanut matkaan vinkin, että Napa Cabernet voi olla varsin kelpo ostos kotiinpäintuomisiksi, mutta ainoastaan laakson hauska nimi oli jäänyt mieleen, rypälelajike ei. Yrityksestä plussaa, mutta jotenkin epäilyttää, että voiko oikeastaan mikään Jenkeissä valmistettu Merlot olla oikeasti kolmen kympin väärti? Kyllä viinistä löytyy (nimestään huolimatta) viidesosa sitä kuuluisaa Napa Cabia, mutta silti...

Frias Family Vineyards on todellakin nimensä veroinen viinitalo – kalifornialaisittain verraten viileän ja arvostettuja viinejä tuottavan Spring Mountain Districtin alueella sijaitsevalla viinitalolla on vain muutamia hehtaareja viinien viljelyyn omistettua aluetta ja kaikkea hoidetaan parin perheenjäsenen voimin. Viinintuotanto on pientä ja pullomäärät vähäisiä; tämä selittänee ainakin osan viinien melko kalliista hinnoista. Toinen lienee perinteinen amerikkalainen imagokikkailu – siellä kun monille viineille luodaan ihan "tyhjästä" prestiisiä hinnoittelemalla viinejä aggressiivisesti. Pääsiäisen korvilla viini päätyi testattavaksi haudutetun lampaan kanssa, jolloin vihdoin pääsi ihmettelemään onko viini todella hintansa väärti, vai onko kyseessä enemmän imagotekninen juttu.

Väriltään viini on tumma, melko läpinäkymättömän verenpunainen, mutta reunoiltaan varsin hailakka, jopa lähes väritön.

Lasista kohoaa erittäin mehukas, imelän marjahilloinen, makean luumuinen ja tammisuudessaan kevyen maitosuklainen ja hennon savuinen tuoksu, jossa alkoholi tuntuu kevyen makeana eetterisyytenä. Taustalla lymyilevä Cabernet erottuu kevyesti ylikypsän makeana herukkaisuutena (tosin tässä vaiheessa luulin kyseessä olevan 100% Merlot, minkä takia selkeä herukkaisuus aiheutti pientä hämmennystä.)

Suussa viini seuraa melko yllätyksettömästi tuoksun suuntaviivoja. Erittäin pehmeä ja suuntäyttävän täyteläinen suutuntuma täyttää suun joka sopikan makean luumukiisselisellä, vadelmahilloisella ja ylikypsän herukkaisella hedelmällään. Seasta löytyy tummaa ja hennon kaakaoista tammisuutta, mutta kuitenkin ilahduttavan kevyellä otteella – viinissä hedelmä on kuitenkin selkeästi haluttu jättää näyttelemään pääosaa alusta loppuun saakka. Kokonaisuus pelaa varsin mukavasti ruoan kanssa, mutta viini on tästä huolimatta makuuni aivan liian raskas, löysä, vähähappoinen ja ylikypsän imelä. Tanniineja viinistä löytyy runsasta runsaampaan uutokseen nähden varsin vähänlaisesti.

Keskimakua tammisempi jälkimaku on kaakaoinen ja kevyen vaniljainen; seasta löytyy myös makeaa luumuisuutta ja kypsää marjaisuutta. Jälkivaikutelma on varsin mehukas mutta pituudeltaan korkeintaan keskipitkä. Runsaanpuoleinen alkoholi tuntuu todella selvästi jälkimaussa ja jättää hyvin lämpimän tunteen nieluun ja kitalaelle.

Kokonaisuutena Friasin Merlot on varsin tuhti ja aromeiltaan miellyttävä Merlot, mutta tasapaino on viinissä omasta mielestäni reilusti hakusessa – viiniin on selvästi pyritty saamaan mahdollisimman paljon hedelmää rakenteen ja yleisen harmonian kustannuksella, alkoholi puskee läpi turhankin paljon ja kokonaisuus on yksinkertaisesti aivan liian massiivinen. Kaikkea on liikaa. Todennäköisesti kyseessä on amerikkalaiseen makuun vaikuttava huippuviini, mutta omasta mielestäni viini olisi juuri ja juuri kelpo ostos puolet edullisemmalla hinnalla – tähän hintaan ei missään nimessä.

Lyhyesti: Massiivinen, ylikypsä ja vetelä hillopommi legendaarisesta Napa Valleysta. Ihmetyttää miksi viiniin on käytetty viidesosa Cabernet'ta; ei se tunnu ainakaan lisää rakennetta antaneen.

Arvio: Tylsä – ihan kelpo mega-Merlot, mutta täysin käsittämättömällä tavalla hinnoiteltu laatuunsa nähden. Tosin todennäköisesti pitäisi ajatella amerikkalaisittain, jossa viinin laatu korreloi lähinnä pelkästään uutoksen ja hedelmän määrän kanssa. Rakenne – kuka sitä nyt kaipaisi? Eurooppalaisten vouhotuksia.

Hinnan ($35,00) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

20.5.13

Leon Barral Faugères Tradition 2009

Domaine Léon Barral Faugères Tradition 2009
  • Valmistaja: Domaine Léon Barral
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Faugères
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon, Faugères
  • Rypäleet: Carignan (50%), Grenache (30%), Cinsaut (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11e / 12 cl (Maaliskuu 2013, Viiniravintola Grotesk, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Vuodenvaihteen korvilla Helsinkiin ilmestyi uusi viinibaari kun vanhan Erottajan Alkon tiloihin ilmestyi ravintola Groteskin viinipuoli. Itselläni kesti kuitenkin jonkin verran raahautua paikan päälle ihmettelemään tarjontaa (pari kertaa olisinkin paikassa jo käynyt, mutta olimme aina onnistuneet saapumaan paikalle silloin, kun koko muu pk-seutu oli päättänyt tehdä samoin) ja pääsin vihdoin viimein kummastelemaan tarjontaa vasta maaliskuun loppupuolella. Jätin viinilistan ihmettelyn vain muutamaan yleissilmäykseen ja lähdin henkilökunnan suosittelulinjalle. Kriteereillä "enemmän persoonaa kuin kypsää hedelmää ja mielummin runkoa kuin tammea" kaadettiin maistiaisiksi viinintuottaja Didier Barralin biodynaamisesti valmistettua viiniä, joka vakuutti niin nopeasti, ettei enempää ehdokkaita tarvinnut enää etsiä.

Didier Barralin viinitila Domaine Léon Barral sijaitsee lähinnä edullisista massaviineistä tunnetun Languedocin keskiosissa. Barralin perustason Faugères-viini on talon työhevonen, jota tuotetaan enemmän kuin seuraavan tason "Jadis" ja "Valinière" -viinejä. Barral valmistaa kaikki viininsä biodynaamisesti, käsinpoimituista luomurypäleistä, luonnonhiivoilla ja ilman rikin lisäystä. Tämä perus-Faugères on valmistettu perinteisistä eteläranskalaisista rypälelajikkeista ja se on kypsynyt kahden vuoden ajan teräs- ja sementtisammioissa, eli viinistä on turha etsiä tielle tulevia tammen aromeita.

Edessäni lasissa makoilee tumman viininpunainen, läpinäkymätön, tiivis, reunoilta syvän verenpunainen viini.

Aivan ensimmäiseksi, jo pienellä maistiaisella minut vakuutti viinin hyvin maanläheinen ja multainen tuoksu; ensivaikutelmasta löytyy maakellaria ilman korkkivikaa (semmoista vanhaa ja pölyistä fiilistä ilman ummehtuneita, homeisia fiiliksiä), kevyttä eläimellisyyttä, pölyistä maaperää ja likaista brettaa. Kun nenä tottuu rustiikkisen tiukkaan pamaukseen rupeaa kokonaisuudesta löytymään melko voimakastakin nahkaisuutta, aavistuksen verran kukkeutta, karhunvatukkaa ja yleisesti melko kypsää, lämpimän ilmaston tuntuvan paahteista, tummanpuhuvaa hedelmää.

Tiiviissä ja voimakkaanpuoleisessa maussa kypsä tumma hedelmäisyys jatkuu, mutta makuun tulee mukaan mustikkaa, nahkaa, kevyttä lihaisuutta ja luumumehua; rustiikkisuuttakin löytyy, muttei läheskään samaa vertaa kuin tuoksussa. Yleisilme on ihastuttavan puhdaspiirteinen ja erittäin aromikas; ei loppujen lopuksi mitenkään erityisen moniulotteinen (erityisesti todella vivahteikkaaseen tuoksuun verraten), mutta uskomattoman miellyttävä ja tasapainoinen, sekä melko tuntuvan tanniininen. Suutuntumaltaan viini on suunmyötäisen täyteläinen, silkkinen ja kovahkon tanniinisuutensa puolesta varsin rakenteikas. Vaikka happoja löytyykin viinistä jonkin verran, ei näin kypsä ja tummanpuhuva ole niinkään freesi kuin erittäin kiehtova ja jännittävä.

Jälkimaussa tanniinit kuivattavat suuta voimakkaasti; kielelle jää makeata tummaa marjaa, bitteriä, aromaattisia yrttejä, kevyttä nahkaa, märkää metsänpohjaa ja aavistuksen verran tummaa muttei tammiselta maistuvaa suklaisuutta.

Kokonaisuutena Barralin Faugères on yksinkertaisesti upea punaviini. Viini on uskomattoman maukas, rakenteikas ja persoonallinen viini, jossa maistuu sekä viinin alkuperä että sen tekijän kädenjälki. Tammen poissaolo tekee kokonaisuudesta yksinkertaisesti upean puhdaspiirteisen ja konstailemattoman; viini on hyvin karhea, hiomaton ja maalainen, mikä tekee siitä uskomattoman persoonallisen ja valloittavan. Runsaan tanniinisuutensa puolesta viini kaipaisi ruokaa kylkeensä, mutta näin ihastuttavalle viinille antaa mieluiten sataprosenttisen huomionsa. Vaikka viini edustaa talon peruslinjastoa, on viini kaikin puolin vakuuttava teos ja ehdoton puoltoääni luonnollisten viinien puolesta.

Vaikka viini on ns. perustason punaviiniksi hieman hinnakkaammanpuoleinen – kuten melkeinpä kaikki Groteskissa (tämä viini oli siis yksi listan edullisimmista viineistä!) – maksoi näin mainiosta viinistä aivan mielellään reilun kympin lasillisesta. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos Punavuoren suunnalla satutte liikkumaan!

Lyhyesti: Rustiikkinen, voimakas ja vahvarunkoinen luomupunaviini Välimeren rannikoilta. Nyt varsin nautittavissa, ihan sellaisenaankin, mutta myös mainio valinta niin keskipitkään kypsyttelyyn kuin tuhdin ruoan kumppaniksikin.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin miellyttävä, luonteikas ja ennen kaikkea vaarallisen herkullinen punaviini. Languedocilla ei olisi mitään ongelmaa viiniensä maineen kanssa jos kaikki sieltä tulevat viinit olisivat yhtä mainioita esityksiä kuin tämä!

Hinnan (11e) ja laadun suhde: Viiniravintola Groteskissa 12 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.

Château Sénilhac 2009

Château Sénilhac 2009
  • Valmistaja: Château Sénilhac
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Haut-Médoc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Médoc, Haut-Médoc
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (55%), Merlot (40%), Cabernet Franc (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,76e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 15,46e (Helmikuu 2014, Alko)

Juuh elikkäs. Reissailu on nyt ohi ja kirjoittelutauon voi näin ollen päättää. Takaisin siis sorvin ääreen ja tällä kertaa ihan perusasioihin – Alkon valikoimissa pitkään roikkunut Château Sénilhac on varsin pitkään ollut edullisin Suomesta löytyvä "vasemman rannan" laatuluokiteltu Bordeaux (eli viiniä ei markkinoida geneerisen AOC Bordeaux tai Bordeaux Supérieur -appellaation alla.) Tähän tuli kuitenkin hiljattain muutos, sillä Alkoon saapui juuri alle kympin hintainen Louis Eschenauer Médoc, joka syrjäytti Senilhacin kakkossijalle. Menneisyydessään Sénilhac on kerännyt muutamilla vuosikerroillaan paljon kehuja suomalaisilta viininkuluttajilta, mutta samoin huonoista vuosikerroista on viini risunsa kerännyt. Tällä haavaa vuorossa on kehutun vuosikerran 2009 tuotos, joten laadukasta tavaraa voinee odottaa?

Väriltään viini on purppuraisen herukkainen ja varsin läpinäkymätön.

Tuoksupuoli tarjoilee Cabernet'n kypsää herukkaa, melko runsastakin tammea, kevyttä savuisuutta, hentoa nahkaisuutta, aavistus tupakkaa ja hieman läpitunkevana komponenttina alkoholia. Tuoksu on tasapainoinen, mutta parin tunnin hengittelyn jälkeenkin melko hillityn oloinen ja tammen dominoima.

Maku on tuoksu suurempi ja runsaampi; päällimmäisenä löytyy herukkaa ja uutoksellista, vaniljaan taittuvaa tammea ja hentoa tummaa suklaata. Selkeiden pääaromien alta löytyy luumua, kevyttä mausteisuutta ja hentoa nahkaa sekä alkoholia. Lämmin vuosikerta näkyy melko runsaana ja hyvin kypsänä tummana hedelmäisyytenä. Kokonaisuutena tämä keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastoon sijoittuva viini on tasapainoisen hapokas, melko tanniininen ja kaikin puolin klassinen alueensa edustaja.

Jälkimaussa jää kielelle kaakaoista maitosuklaata, kitkerämpää tumman suklaista ja mausteista tammea ja puisevaa lyijykynäisyyttä. Kypsä, tummanpuhuva hedelmäisyys katoaa suusta yllättävän nopeasti jättäen mausteisemmille piirteille enemmän tilaa. Jälkivaikutelma on varsin pitkä ja tasapainoinen, joskin tanniinit tuovat hentoa karheutta.

Sénilhacin vanhemmista laadukkaista huippuvuosikerroista pitävät voivat huokaista helpotuksesta; 2009 on varsin kelvollista tavaraa. Jos Bordeaux'n henki on lähellä sydäntä, on tämä viini varmasti kelpo ostos ja tullee kehittymään mainiosti muutamien vuosien ajan. Sen sijaan itse en kuitenkaan onnistunut juurikaan syttymään viinistä – vaikka viini on selvästi (hintaisekseen) laadukas tapaus, oli viini samalla niin geneerinen ja yllätyksetön tapaus, etten saanut siitä juuri mitään irti. Tällaista viiniä juo kyllä ihan mielellään, mutta itse sijoitan mielelläni rahani viineihin, jotka jaksavat kutitella enemmän mielenkiintoani. Tästä lienee syyttäminen Bordeaux'n asemaa viinimaailmassa – kun jokainen viinimaa yrittää imitoida parhaan kykynsä mukaan Bordeaux'ta, jopa tyylin esimerkkikappaleista tulee haukotuttavan tylsiä. Lisäksi toki omaan mielipiteeseeni vaikuttaa viinissä melko liberaalilla tavalla käytetty uusi tammi, joka ikävän usein onnistuu siistimään viinistä pois ne särmät, jotka toisivat siihen mielenkiintoa. Tammi on tämän viinin tapauksessa onneksi varsin hyvässä suhteessa hedelmään, mutta se on silti siellä.

Mutta Bordeaux'sta ja uudesta tammesta pitävät varmasti löytävät Sénilhacista varsin ihastuttavan ja perinteisen franskalaisen kokonaisuuteen nähden kohtuullisella hinnalla.

Lyhyesti: Perinteinen ja tasapainoinen mutta myös perin juurin yllätyksetön ja mielikuvitukseton vasemman rannan punaviini. Miellyttävä, lipiteltävä tapaus, mutta en hirveästi keksi miten tämä viini eroaa niistä miljoonasta muusta Bordeaux-blend-viinistä.

Arvio: Hyvä – onhan tämä varsin hyvä viini, ei siinä mitään. Ei vain jaksa kilisyttää meikäläisen kelloani. Perinteinen, tasokas perusviini.

Hinnan (15,46e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

17.5.13

Väliaikatiedote #12: viikko Lissabonissa

No niin, reissu Portugaliin on takanapäin ja tässä on hyvin ehditty kotiutua jo kokonaisen vuorokauden verran. Maisemat olivat upeita, leivonnaiset herkullisia ja kieli outoa (puhuttu kieli lähinnä; kirjoitettua kieltä ymmärsi melko ongelmitta.) Viinitkin varmasti olisivat olleet upeita, jos niistä olisi maistanut jotain – mukava matkaflunssa kun vei kaiken haju- ja makuaistini ensimmäisen päivän parin jälkeen. Pariin otteeseen reissun aikana ehtivät aistit palata hetkeksi, mutta muuten tukossa oltiin – ja ollaan edelleen. Kyllähän tämmöinen hieman viininystävää nyppii, kun opiskelijan budjetista kasattu ja puoli vuotta odotettu loma viinimaahan onkin sitten täysin hajuton ja mauton. Onneksi tuliaisia tuli kuitenkin ostettua hieman korjaamaan menetystä; tosin ikävä kyllä en saanut tuotua muassani niitä viinibaareja, joista sai tilattua jopa 50- tai 60-luvuilta peräisin olevia portugalilaisia puna- ja portviinipulloja halvimmillaan jopa 20 euron hintaan... No, kai se on sitten joskus tulevaisuudessa matkustettava kaupunkiin uudestaan. Nyt kun alueen nähtävyydet on katsastettu, voi ensi kerralla keskittyä olennaiseen, eli maan viineihin.

Noh, pistän tähän kuitenkin muutamia reissun kohokohtia siltä varalta jos joku blogin lukijoista olisi suunnitellut myös matkustavansa Lissaboniin tässä lähitulevaisuudessa. Jos joku paikka kiinnostaa, kannattaa se merkitä johonkin karttaan ennen matkaa. Itse tein niin näppärästi Google Mapsilla ja näytin koko reissun suurin piirtein tältä:
Mutta löysimmepähän joka kerta perille!

Viineistä

Nopeasti myymälöiden viinihyllyjä vilkaisemalla saa hyvän yleiskuvan viinien hintatasosta. Pienemmistä ruokakaupoista (joissa viinien hinta on yleensä 1,5-5e) kannattaa katsoa muutamat yleisimmät tuotteet sekä niiden keskimääräinen hinta, sillä usein näistä viineistä löytyy joitain myös paremmista viinimyymälöistä. Jos hinta on varsinaisessa viinimyymälässä suurin piirtein samaa luokkaa, ovat hinnakkaammatkin viinit yleensä varsin edullisia; mutta jos tutut tuotteet ovat taas selvästi kalliimpia, on yleensä myös niissä harvinaisemmissa ja tyyriimmissä viineissäkin ilmaa hinnassa.

Lissabonin "keskusesplanadin", Avenida da Liberdaden (jonka varrella myös hotellimme näppärästi sijaitsi) lähistöltä löytyy vallan viihtyisä viinibaari Chafariz do Vinho, jonka useita sivuja pitkän viinilistan sivuilta löytyy edullisten perusviinien lisäksi myös pulloittain tilattavia, hyvinkin vanhoja (60-, 70- ja 80-luvuilta) peräisin olevia portugalilaisviinejä, joista useimmat ovat peräti naurettavan edullisia (20-40 euroa!) Ravintola ei kuitenkaan takaa viinien kuntoa tai laatua, sillä pulloja ostetaan ravintolaan jatkuvasti halvalla huutokaupoista. Hieman tupla-tai-kuitti-meininkiä, mutta silti kutkuttavaa! Tänne olisimme palanneet mielellämme testaamaan jonkun iäkkäämmän viinipullon, mutta lenssun vietyä maku- ja hajuaistini ei paikkaan tultu koskaan mentyä uudelleen.

Keskusaukio Praça da Figueiran lounaisnurkassa sijaitsevan pienen myymälä Garrafeira Manuel Tavaresin valikoima on suppeahko eikä mitenkään poikkeuksellisen edullinen, mutta paikasta löytyy myös vanhempia ja mielenkiintoisempia tuotteita, ilmaista portviinin maistatusta (mitä kyllä saa melkeinpä joka paikassa) ja palvelu oli ainakin meidän kohdallamme varsin ystävällistä.

Ydinkeskusta Baixan alueelta löytyy myös muitakin mainioita viinikauppoja – erityisesti Rua dos Fanqueirosin varrelta löytyy useampi todella kattavalla valikoimalla ja edullisilla hinnoilla varusteltu myymälä (mm. kadun kahdelle puolelle jakautunut Napoleão.) Voiton kuitenkin vienee aivan vierestä, Rua de Santa Justan varrelta löytyvä "kansallisen viinimyymälä" Garrafeira Nacionalin vanha myymälä, josta löytyy kaikkea mahdollista edukkaista valkoviineistä aina useiden satojen eurojen hintaisiin ja useita vuosikymmeniä vanhoihin Port- ja Madeiraviinipulloihin. Paikasta ei kannata poistua ilman vähintään yhtä iäkkäämpää ostosta – niitä kun on vaikeampi löytää tätä halvemmalla kaupungista. Muutenkin jos reissun ostot suunnittelee keskittävänsä vain yhteen myymälään, kannattanee tehdä se tänne.

Hieman kaukaisempaan Belémin kaupunginosaan (jonne pääsee mm. ratikalla nro. 15 Praça da Figueiralta) suosittelen matkustamaan nähtävyyksien ja herkullisten pasteis de Belém -leivosten lisäksi myös viinin takia; Belémin kulttuurikeskuksessa, modernin taiteen museon edessä nököttävä pieni Coisas do Arco do Vinho tarjoaa varsin järkevällä hintatasolla piskuisesta valikoimastaan huolimatta todella kattavasti mielenkiintoa kutkuttavan läpileikkauksen Portugalin viinityyleistä. Lisäksi palvelu myymälässä oli erittäin asiantuntevaa ja ennen kaikkea ystävällistä – tarjoutuipa kaupasta vastaava herrasmies peräti itse viemään usean pullon ostokseni hotellillemme myymälän sulkeuduttua jotta pääsisimme vaivattomasti jatkamaan Belémin ihmettelyä ilman ostoskasseja.

Belémistä löytyy myös piskuinen mutta kehuttu viinikahvila Enoteca Belém Lissabonin ydinkeskustaa lähinnä olevalta kaupunginlaidalta, huomaamattoman pieneltä Travessa da Ermidalta. Paikassa viinilistaa pyytäessäni tarjoilija toi minulle teatterikiikarit ja viittoi pulloihin tiskin yläpuolella – jokaista esillä ollutta viiniä sai tilata laseittain neljän euron hintaan. Ruoka-annokset olivat kahvilassa pieniä ja kokoonsa nähden hieman hintavampia, mutta yhtä kaikki herkullisia.

Kattavinta perusviinien valikoimaa etsivän kannattaa suunnata kaupungin keskuksena toimivan Marquês de Pombalin liikenneympyrän pohjoispuolelta löytyvän El Corte Inglés -tavaratalon ruokakauppaan, josta löytyy valtava valikoima erilaisia viinejä ja myös väkevämpiä erittäin halvalla. Kuriositeetteja ja vanhempia vuosikertoja kaupasta ei juurikaan löydy, mutta esimerkiksi tavallinen suomalainen Alko jää mymmälän valikoiman rinnalla kakkoseksi. Ruokakauppaa vastapäätä löytyy oma Gourmet-osasto, jolla on oma viinimyymälänsä. Sieltä löytyy vaikka mitä mielenkiintoisuuksia ympäri maailmaa sekä harvinaisuuksiakin, mutta hintataso on samalla täysin naurettavalla tasolla – monen tutun viinin löytää ihan Alkon valikoimastakin edullisemmalla hinnalla.

Lissabonin kenties kiinnostavin viinipaikka löytyy kun lähtee kulkemaan keskustan Restauradoresin aukiolta suoraan ylös rinnettä, kohti mäkistä Chiadon aluetta. Huipulta, Rossion juna-aseman takaa, löytyy São Pedro de Alcântran näköalapuisto, jonka vieressä sijaitsee Solar do Vinho do Porto – portviinibaari, josta saa sekä Vintage Porteja pulloittain että mitä tahansa muita portviinejä laseittain – lasillisten hinta lähtee parista eurosta (perusportit) aina kolmen kympin hujakoille (Krohn Colheita 1961.) Lisäksi baarista saa myös ostaa mukaansa portviinejä, jolloin pullon hinnasta putoaa n. 5-20 euroa.

Portugalin viinien tiedotusta edistävän Viniportugalin omat tilat löytyvät keskustan vierestä, kaupungin rannalla sijaitsevan kauppatorin (Terreiro do Paço) laidalta. Paikassa järjestetään kerran tunnissa viininmaistelutilaisuus, jossa maistatetaan muutama paikallinen viini, joita voi halutessaan kommentoida. Kovin kummoista elämystä paikalta on kuitenkin turha odottaa; maistelussamme kävimme läpi kolme n. 4-10 euron arvoista viiniä varsin piskuisilla maisteluannoksilla. Pisteet kuitenkin ilmaisuudesta – ei kai tähän "hintaan" voi kovinkaan kummoista odottaa.

Sen sijaan meillä kävi varsin hyvä mäihä sen suhteen, että onnistuimme osumaan Lissaboniin juuri siksi viikonlopuksi, kun Viniportugal järjesti Alentejon, Lissabonin ja Setúbalin viinejä sekä muita paikallisia herkkuja käsittelevät viinimessut – kaikille avoimen tilaisuuden kymmeniä tuottajia kattavasta tarjonnasta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, eikä koko lysti kustantanut mitään 5 euron sisäänpääsymaksun jälkeen!


Viiniostoksia ei kannata säästellä lentokentälle muussa tapauksessa kuin jos haluaa kantaa pulloja mielummin käsimatkatavaroiden mukana kuin matkalaukuissa – valikoima on pienehkö, melko tylsä ja hintatasokin on suurin piirtein Suomen luokkaa, jos kohta piirun verran matalampi.

Muuta

Avenida da Liberdaren varrella sijaitsevasta hotellistamme oli helppo löytää kaupungin ehkä kehutuimpaan kasvisravintolaan, Os Tibetanosiin. Ravintola ei ole erityisen perinteisen portugalilainen tarjontansa puolesta, mutta tarjoaa upean valikoiman erilaisia aasialaishenkisiä kasvisruokia, joita toivoisi näkevän enemmän myös suomalaisravintoloissa. Viinitarjonta on keskittynyt lähinnä edullisempiin perusviineihin, mutta toisaalta – niin valtaosa ruokiin, ei viineihin panostavat ravintolat Lissabonissa.

Tunnin junamatkan päässä sijaitseva, Moscatel-viineistään kuuluisa Setúbalin kaupunki oli (etenkin hiljaisena lauantaina) melko tylsä paikka, eikä sieltä juuri löytynyt mitään ihmeempiä ihmeteltäviä. Toista oli Tróian niemimaalla, jonne pääsi vartin lauttareissulla Setúbalista! Kunhan Tróian pikkuisesta, kasinoiden ja ultramodernien kerrostalohotellien kansoittamasta mikroskooppisesta keskustasta pääsee pois, tulee vastaan loputtomat hiekkarannat Atlantin reunalla – täysin toisenlaista, mitä näkee lahdenpohjukassa sijaitsevasta Lissabonista!



Kolmen vartin junamatkalla pääsee myös Sintran kaupunkiin, joka itsessään ei ole mitenkään ihmeellinen paikka, mutta jonka nähtävyydet – Sintran vuorilla sijaitsevat maurien linnoitus ja Penan palatsi – ovat ehdottomasti katsastamisen arvoisia! Siitäkin huolimatta, että niihin pitää seikkailla noin tunnin kävelymatka käsittämättömän jyrkkää metsäpolkua pitkin. Tosin juuri tämä nousu takaa molemmista paikoista avautuvat upeat näkymät niin Lissaboniin kuin Sintra-Cascaisin puiston yli pitkälle Atlantille.

Lissabonistakin löytyy upeita näkymiä – keskustan yläpuolella sijaitsevasta São Jorgen linnasta voi ihastella melkeinpä koko kaupunkia, kun taas näköalakahvila Noobaista avautuu upea näkymä Tagus-joen lahden yli Setúbalin niemimaalle.

 Tuliaisiksi mukanani tuli nuhan lisäksi tämmöinen kattaus.