Baron Knyphausen Royal Blue Riesling Auslese 2010

Baron Knyphausen Edition Royal Blue Riesling Auslese 2010

• Valmistaja: Weingut Baron Knyphausen
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,00€ (Joulukuu 2017)

kuva: belvini

Vuosikerta 2010 oli Saksassa äärimmäisen poikkeuksellinen: huonot säät tuhosivat satoa hyvin varhaisessa vaiheessa, viiniköynnösten ollessa vasta kukassa, minkä vuoksi satomäärät jäivät jo heti varhaisessa vaiheessa erittäin alhaisiksi, paikoitellen jopa puoleen normaalista. Lisäksi elokuu oli lähes koko Saksassa poikkeuksellisen viileä ja kostea, minkä vuoksi viinien hapokkuus jäi erittäin korkeaksi. Kiitos matalaksi jääneiden satomäärien ja lämpimämpien sadonkorjuusäiden rypäleet onnistuivat saavuttamaan varsin korkean kypsyyden suurelta osin, joskin kypsyminen oli monin paikoin epätasaista, minkä vuoksi monet tuottajat joutuivat tekemään raaka-aineen karsintaa, mikä vähensi jo lähtökohtaisesti matalia satomääriä entisestään.

Vuosikerran 2010 Rieslingien tyypillisin piirre on tuntuva kypsyys ja usein aivan käsittämättömän korkeat happopitoisuudet. Siinä missä tyypillisen valkoviinin kokonaishapot ovat viinihappoina ilmaistuna yleensä noin 5,5–6,5 g/l tuntumassa ja normaalin Rieslingin hapot 6,5–8 g/l paikkeilla, on monien 2010 Rieslingien hapot luonnostaan pyörineet 9–12 g/l tuntumassa, joskin on tullut vastaan hapoiltaan jopa lähes 15 g/l asti päässeitä viinejä. Koska tavalliselle kuluttajalle tällaiset happomäärät ovat käytännössä täysin liiallisia, monet tuottajat pyrkivät pudottamaan viinien happopitoisuuksia keinotekoisesti (ns. de-acidification). Tällä tavoin osa tuottajista onnistui tekemään varsin tasapainoisia ja harmonisia Rieslingejä, joissa tuntuu vuosikerran erittäin runsaat hapot ja reipas kypsyys, mutta kokonaisuus on tasapainossa. Toiset tuottajat taas eivät hallinneet täysin happojen kontrollointia, minkä vuoksi jotkut viinit saattavat olla hapokkaasta vuosikerrasta huolimatta yllättävän (ja jopa tasapainottoman) matalahappoisia.

Toiset tuottajat taas lähtivät siitä, että viiniä ei tulisi peukaloida; esimerkiksi Baron Knyphausenin Gerko Freiherr zu Knyphausenin mukaan viinit, joiden happopitoisuuksia on korjailtu, ovat luonteeltaan vähäisempiä ja vaatimattomampia kuin viinit, joiden on annettu tulla sellaisiksi kuin luonto ja poikkeuksellinen vuosikerta ovat ne muovanneet.

Rheingaussa, Eltville-Erbachin kylässä sijaitseva Baron Knyphausen on jo 200 vuotta Knyphausenin vapaaherrojen suvun hallussa ollut viinitalo. Taloa luotsasi pitkään vapaaherra Gerko zu Knyphausen, mutta vuodesta 2015 talon johdossa on toiminut Gerkon poika, Frederik zu Knyphausen. Talon tyyli on yhdistellä perinteitä ja uutta: valtaosa talon viineistä on klassisia kuivia ja puolimakeita Rheingaun viinejä (sekä toki pienessä määrin myös makeita jälkiruokaviinejä), mutta toisaalta Knyphausen viljelee innokkaasti myös lähes sukupuuttoon kuolleita paikallisia lajikkeita (mm. Roter Riesling ja Gelber Orleans), tuottaa field blend -henkeen seitsemän eri lajikkeen Rheingauer Gemischter Satzia ja kokeilee innokkaasti miten Rieslingin ja pienet, uudet tammitynnyrit olisi mahdollista saada toimimaan parhaiten yhdessä.

Tämä nyt arvioitava Edition Royal Blue Riesling on poikkeuksellinen viini, jonka Knyphausen on tuottanut vain kerran historiansa aikana – tänä poikkeuksellisena vuosikertana 2010. Knyphausenin lähtökohtana oli se, että viinin hävyttömän korkeista (yli 10 g/l) hapoista huolimatta viinin happoja ei lähdettäisi peukaloimaan, vaan se viiniytettäisiin sellaisenaan, ilman ylimääräisiä peukalointeja. Mikä viinin tekee erikoiseksi on se, että siinä missä hyvin monet muut happojen käsittelyä vastustaneet tuottajat valmistivat viininsä varsin makeiksi, jotta jäännössokeri toisi jotain tasapainoa naurettavan runsaille hapoille, oli Knyphausenin suunnitelmissa antaa viinin käydä ilman ylimääräisiä temppuja; viinin tulisi antaa käydä niin kuivaksi, kuin hiivat luonnostaan sen käyttäisivät. Vaikka rypäleet oli korjattu hyvin kypsinä, oli tuottajalle ihan ok, jos viinistä olisi tullut rutikuiva Auslese trocken.

Viini on Erbacher Michelmark -viinitarhan Auslese-kypsyystasoisista Riesling-rypäleistä valmistettu valkoviini, jota Knyphausen loppujen lopuksi valmisti vain yhden 300-litraisen tynnyrin. Viinin on annettu käydä siihen asti, että hiivat lopuksi kyykkäsivät ja lopettivat käymisen, mikä on tapahtunut aivan kuivuuden kynnyksellä: viinissä on jäännössokeria vain 11,8 g/l (mikä on ehkä valkoviinille paljon, mutta erittäin hapokkaalle Rieslingille todella vähän). Happoja pehmentävää malolaktista käymistä viini ei ole käynyt läpi – eikä se todennäköisesti olisi käynytkään, vaikka tuottaja olisi tätä yrittänytkin, sillä näin happamassa ympäristössä jopa maitohappobakteeritkin kyykkäisivät pahasti. Tämän vuoksi viini jätettiin käymisen jälkeen kypsymään tynnyriin siinä toivossa, että riittävän pitkä ikäännyttäminen pehmittäisi ajan kanssa viinin happoja. Alkoholia viinissä on 13% ja happoja hirviömäiset 10,9 g/l. Tämä nyt arvioitu pullo oli etiketin mukaan numero 125, yhteensä 339 koskaan tuotetusta pullosta.

Viinillä on lasissa hyvin konsentroitunut hunajankeltainen väri, joskin yleisilmettä sävyttävät edelleen vielä melko nuorekkaat limetinvihreät vivahteet.

Lasista kohoava tuoksu on äärimmäisen avoin, ilmaisuvoimainen ja selkeästi erittäin kypsä. Makeaan taittuvasta aromimaailmasta erottuu hunajaa, persikkaa, hyvin kypsää sitruunavetoista hedelmää ja jopa sitrusmarmeladia, hieman kivistä mineraalia, kukkaisia omenankukan vivahteita, hentoja persimonin vivahteita ja pienin aavistus ruutista savuisuutta.

Suussa viini on selkeästi hyvin kypsän ja fokusoituneen oloinen, mutta kiitos tuntuvan hapokkuuden, yleisilme on todella rapsakka ja poikkeuksellisen intensiivinen. Makumaailmasta löytyy hyvin kypsää sitruunaa, Rheingaun Rieslingeille tyypillistä teräksistä mineraalia, maltillista mausteisuutta, hieman särmikästä kivisyyttä ja makean mehukkaita hunajamelonin vivahteita. Vaikka viinin hapokkuus on erittäin tuntuvaa, ei yleisilme ole kuitenkaan missään nimessä läheskään niin kireä ja aggressiivinen, kuin lähes 11 g/l happoja sisältävän, käytännössä kuivan valkoviinin voisi kuvitella olevan. Tästä lienee kiittäminen sekä viinin erittäin runsasta ja kypsää hedelmää että maltillista jäännössokeria, jotka molemmat pyöristävät happojen särmikkäintä terää juuri sopivasti.

Viini jättää jälkeensä erittäin pitkän, rapsakan ja suutapuhdistavan jälkivaikutelman. Intensiivisessä jälkimaussa tuntuu hunajaista makeutta, happamankirpeitä sitruunaisia piirteitä, hieman rapeaa viheromenaisuutta, hillittyä teräksistä mineraalia, hentoa suolaista särmää ja hento aavistus greippistä hedelmälihan bitteriä.

Kokonaisuutena Royal Blue Auslese on äärimmäisen, intensiivinen ja rakennevetoinen Riesling, joka on toisaalta erittäin kypsä ja hedelmävetoinen, mutta toisaalta happojen ansiosta käytännössä täysin rutikuivan tuntuinen. Vaikka viinissä on happoja enemmän kuin hammaslääkäri määrää, se on silti hämmentävän lähestyttävä tyyliltään, eikä tunnu lainkaan niin aggressiiviselta kuin tällaisella happomäärältä voisi kuvitella. Tästä huolimatta viini on edelleen aivan valtavan nuorekas ja siinä on enemmän kyse sen vielä-realisoitumattomasta potentiaalista kuin juotavuudesta nyt. Todennäköisesti viini tulee kehittymään parempaan suuntaan vielä vuosien – jopa vuosikymmenien – ajan, eli todennäköisesti viini ei tule vielä lähiaikoina saavuttamaan huippuaan. Tosin aina on mahdollista, että tämäkin arvio osoittautuu vääräksi, sillä vastaani on tullut muutamia saksalaisia vuosikerran 2010 Rieslingejä, jotka ovat olleet alun perin todella nuorekkaita ja kireitä, mutta sitten hyvin lyhyessä ajassa väsähtäneet ja muuttuneet tyyliltään erittäin kehittyneiksi. Täytyy siis toivoa, ettei tälle viinille pääsisi käymään samoin!

Jos siis poikkeuksellisen vuosikerran poikkeukselliset Rieslingit kiinnostavat, muista pitää silmäsi auki tämän kyseisen viinin varalta! Vaikka viiniä on valmistettu vain muutamia satoja pulloja, on niitä jostain syystä näkynyt edelleen markkinoilla, ainakin silloin tällöin. Hinnat saattavat hieman vaihdella, mutta ainakin meikäläisen alkuperäisellä 35€ hinnalla viini on kyllä todellinen löytö.

Lyhyesti: Poikkeuksellisen vuosikerran äärimmäisen hapokas ja lähes täysin rutikuiva Auslese Riesling, jossa todella kypsä hedelmä, erittäin rakenteikkaat hapot ja konsentroitunut yleisilme asettuvat jonkinlaiseen kauhun tasapainoon, tehden viinistä kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten erittäin lähestyttävän ja kaikin puolin vaikuttavan super-Rieslingin.

Arvio: Erinomainen – viini on jo nyt todella vaikuttava, harmoninen ja tasapainoinen, mutta se on samalla vielä erittäin nuorekas ja vasta matkalla huipulleen. Aineksia täydelliseen viiniin tästä kyllä löytyy riittämiin.

Hinnan (35,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Weinbach Riesling Grand Cru Schlossberg 2016

Domaine Weinbach Riesling Grand Cru Schlossberg 2016

• Valmistaja: Domaine Weinbach
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin, Kaysersberg
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 29,89€ (Huhtikuu 2020, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 29,89€ (Toukokuu 2020, Alko, tilausvalikoima)

Yleinen kritiikkini Alkoa kohtaan on se, että tuotteiden hinnat monopolin valikoimissa ovat monesti niin tyyriitä, ettei niitä yksinkertaisesti tee mieli ostaa. Jos ulkomailta tilattaessa viinit tai oluet ovat merkittävästi edullisempia vielä senkin jälkeen, kun niistä on maksettu verot ja rahdit, on motivaatio ostaa handelin hyllyltä yhtään mitään melko matala.

Kuitenkin aina silloin tällöin tulee vastaan erikoisia tilanteita, jolloin Alkosta saa viinejä varsin järkevään hintaan maailmanmarkkinoihin nähden (en kyllä muista tilannetta, että oluiden kohdalla olisi käynyt näin). Esimerkiksi aivan hiljattain nappasin itselleni pari pulloa talteen tätä Domaine Weinbachin Rieslingiä, jonka maailmanhinta pyörii yleensä neljän kympin paremmalla puolella, mutta Alkosta sitä löytyi piirun alta kolmen kympin. Näköjään muutama muukin keksi tehdä saman tempun, sillä tälviisiin Alkon myymäläsaldot näyttävät nollaa ja Alkon "nettikauppakin" myy eioota.

Olen kirjoittanut Domaine Weinbachista aiemminkin, mutta kun tässä on pieni tauko tullut kirjoitteluun, lienee kenties pieni kertaus paikallaan.

Alsacessa, pienessä Kaysersbergin kylässä sijaitsevan Domaine Weinbachin perustivat alun perin kapusiinimunkit vuonna 1612, antaen sille nimeksi Weinbach, "viinipuro", tarhojen läpi virtaavan puron mukaan. Talo oli munkkien omistuksessa aina 1700-luvun lopulle saakka, mutta Ranskan vallankumouksen myötä viinitalo otettiin valtion haltuun ja myytiin. Vuonna 1898 Fallerin veljekset ostivat viinitalon ja Weinbach on edelleen saman suvun omistuksessa.

Domaine Weinbachin arvostus kasvoi toisen Fallerin veljeksen pojan, Théo Fallerin, omistuksessa, mutta nykyisen statuksensa viinitalo saavutti vasta Théon vaimon, Colette Fallerin, johdossa, hänen aloitettua talon luotsaamisen Théon kuoltua vuonna 1979. Colette pyrki viineissään yhä luonnollisempaan ja terroiria mahdollisimman autenttisesti ilmentävään lopputulokseen, minkä vuoksi hänen johdollaan Weinbach aluksi ryhtyi vuonna 1998 viljelemään 8 hehtaaria (33% tarhoista) biodynaamisesti. Kokeilujen tulokset olivat erittäin kannustavia ja vuonna 2005 kaikki Weinbachin tarhat oltiin siirretty biodynaamiseen viljelyyn; vuonna 2010 talo sai biodynaamisen viljelyn demeter-sertifikaatin. Colette kuoli helmikuussa 2015 85-vuotiaana ja taloa johtaa nykyisin Coletten tytär, Catherine Faller, hänen poikiensa avustuksella.

Tämä kyseinen viini tulee jyrkkärinteiseltä Schlossbergin tarhalta, jonka juuressa Domaine Weinbach sijaitsee. Tämä tarha on Alsacen ensimmäisiä Grand Cru -luokituksen saaneita tarhoja ja 80 hehtaarin alallaan se on myös lajissaan kookkain. Suuri koko ei kuitenkaan tarkoita heikompaa laatua, sillä tarhan graniittiset maaperät ja Alsacen yhdet jyrkimmistä rinteistä takaavat poikkeuskellisen laadukkaat olosuhteet köynnösten viljelyyn. Näillä rinteillä onkin todistetusti viljelty viiniä yhtäjaksoisesti jo 1500 vuotta.

Domaine Weinbach viljelee Schlossbergilla sijaitsevia tarhojaan biodynaamisesti ja viinit valmistetaan hyvin perinteiseen alsacelaiseen tyyliin: viinien annetaan käydä spontaanisti rutikuiviksi vain villihiivoja käyttäen. Käyminen tapahtuu yksinomaan suurissa, vanhoissa tammisammoissa. Alkon analyysiarvojen mukaan viinissä on alkoholia 13,5%, jäännössokeria 4 g/l ja happoja rapsakkaat 7,8 g/l.

Viinillä on keskisyvä, kohtalaisen konsentroitunut hunajankeltainen väri.

Lasista kohoaa runsas, avoin ja suht makeahko tuoksu, josta erottaa kypsälle Rieslingille tyypillistä persikkaa ja hillittyä makeaa appelsiinia, sekä hienovaraisempia nyansseja, kuten kevyttä oolong-teetä, hentoa eksoottisempaa hedelmää, ujoa petrolisuutta, aavistus vahamaista hunajaa ja mehiläisvahaa sekä häivähdys eksoottista mausteisuutta.

Viinillä on suussa konsentroitunut, tiivisluontoinen ja suht öljyinen olemus, mutta lämmettyäänkin se tuntuu olevan enemmän keskitäyteläinen kuin täyteläinen. Kypsänmakeassa ja suutuntumaltaan hyvin napakassa makumaailmassa erottuu persikkaa, sitruunamarmeladia, hillittyä mehiläisvahaa, kevyttä keltaista omenaa, hentoa hunajamelonia, ujoa kivistä mineraalia ja aavistus mehevää rypäleistä hedelmää. Kokonaisuutta kannattelevat ryhdikkään rakenteikkaat, korkeat hapot, jotka pitävät huolen siitä, että runsaasta konsentraatiostaan huolimatta viini pysyy varsin napakkana.

Jälkimaku on pitkä, napakka ja mineraalivetoinen. Kielelle jää kypsää persikkaista hedelmää, hieman kehittynyttä vahamaisuutta, hillittyä rypäleisyyttä, maltillista kivisyyttä, hentoa hunajaa, ujoa sitruunamarmeladia ja aavistus kukkaisuutta. Makujen seasta tuntuu aika ajoin pienin häivähdys alkoholin lämpöä.

Kokonaisuutena Weinbachin Schlossberg Riesling 2016 on rehevä, konsentroitunut ja hieman vahaminen GC Risse, joka on yleisilmeeltään vielä varsin nuorekas ja ennen kaikkea mainion rakennevetoinen hyvillä hapoillaan. Se tuntuu olevan oikein nautittavassa vaiheessa jo nyt, mutta tullee kehittymään hyvin vielä 4-7 vuotta sekä pitämään kutinsa vielä pidempään. Ei tämä tunnu olevan yhtä pitkäkestoinen ole kuin kaikista parhaimmat Alsacen Rieslingit – Saksan huippu-Rieslingeistä puhumattakaan – mutta oikein mainio ja muhkea esitys joka tapaukssa.

Lyhyesti: Varsin kypsä ja konsentroitunut Riesling, jossa yhdistyy muhkea vahamaisuus ja mehevä hedelmä varsin hyvään happorakenteeseen ja linjakkaaseen runkoon.

Arvio: Tyylikäs – viini on Alsacelle tyypillisen kypsä ja rehevä Riesling, mutta se kantaa kypsän hedelmänsä ja konsentroituneen olemuksensa varsin vaivattomasti.

Hinnan (29,89€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Xavier Frey Riesling Brut 2006

Xavier Frey Crémant d'Alsace Riesling Brut Millésimé 2006

• Valmistaja: Xavier Frey
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Crémant d'Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,00e (Huhtikuu 2016, Worldwide Wines)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Yksi viiniharrastuksen hienoimpia puolia on se, että halutessaan voi oppia jatkuvasti jotain uutta. Esimerkiksi pitkään pidin Alsacen Crémanteja lähinnä simppeleitä ja nuorena juotavina kuohuviineinä. Tai vaikka Riesling on yksi Crémant d'Alsacen sallituista lajikkeista, oletin Riesling-kuohuvien olevan melko pitkälti saksalainen homma. Sitten vastaani kävelee skumppa, joka romuttaa kaikki viinityyliin liittyvät käsitykseni kertaheitolla.

Xavier Frey on Alsacelainen tuottaja, josta en löydä mitään tietoja. Oikeasti, Google ei paljasta herrasta yhtään mitään. Ainakin samanniminen herra liittyy jotenkin Frey-Sohlerin viinitalon historiaan, mutta epäilen, ettei kyseessä ole sama mies. Tai tietenkin voi olla, kuka tietää. Joka tapauksessa, koska internetpreesens on yhtäläisyysmerkki sille, että joku on oikeasti olemassa, voisin väittää, ettei ole olemassa Xavier Frey -nimistä viinintuottajaa; ainoastaan se, että olen maistanut tämän kyseisen kuohuviinin useita kertoja on todisteena minulle siitä, että tämänniminen tuottaja on kaikesta näkymättömyydestään huolimatta olemassa.

Koska tuottajasta ei tietoja löydy, ei myöskään viinistä löydy speksejä – tai edes yhtä ainutta kuvaa. Etiketistä voi päätellä viinin olevan Rieslingistä valmistettu ja ikääkin sillä näyttää olevan 10 vuotta (mikä on vaikuttavan paljon niin Crémant d'Alsacelle kuin noin yleensä valtaosalle maailman kuohuviineistä). Mitään valmistusteknisiä asioita tai analyysiarvoja en pysty tähän heittämään, joten arvion on nyt vain nojattava meikäläisen sanaan.

Viinin väri on tasainen, runsaan kellanvihreä, jossa kohtalaisen voimakas keltaisen sävy vihjaa viinin kehittyneemmänpuoleiseen ikään.

Tuoksultaan viini on hyvin ilmaisuvoimainen ja ennen kaikkea selvästi hyvin lajiketyypillisesti Riesling; tuoksua nimittäin hallitsee varsin voimakkaana kehittyneen Rieslingin petrolisuus, jota en olisi koskaan aikaisemmin voinut kuvitella löytäväni kuohuviinin puolelta! Viinin rehevää petrolisuutta komppalievat sitruunankuoriset, kevyen hunajaiset, hennon persikkakarkkiset ja ujon kukkeat piirteet.

Suupuolella viini on kuiva, mutta silti suutuntumaltaan rehevä ja täyteläinen. Runsautta kuitenkin suitsivat mainiosti viinin hyvä hapokkuus ja melko runsas, pehmeänä tuntuva, kermainen mousse. Makumaailmassa tuntuu kypsää sitrusta, hillottua sitruunankuorta, kevyttä kehiityneen Rieslingin petrolisuutta ja ujoa bitteriä. Kokonaisuus on selvästi runsas ja kypsä, mitä kehittyneet piirteet korostavat edelleen, mutta viini ei siltikään ole millään tavalla överi.

Suuhun jää melko pitkä ja miellyttävän raikas, hedelmävetoinen jälkimaku jota hallitsevat kypsän sitruunaisuuden dominoiva sitruksisuus, makeutta vihjaileva hunajaisuus, hillitty omenaisuus, kevyenpuoleinen petrolisuus ja ujot mausteiset piirteet.

Kyllä näitä yllätyksiä aina silloin tällöin tulee. Ei sitä olisi voinut kuvitella, miten hienosti Crémant d'Alsace voi kehittyä. Tai että vastaan tulisi kuohuviini, joka oikeasti tuoksuu ja maistuu tyhjäkäynnillä olevalta linja-autolta. Hyvällä tavalla, tottakai!

Viinistä löytyy runsaasti persoonaa, mutta sen lisäksi myös rakennetta ja sopusuhtaisuutta: tämä ei ole vain kuriositeettitason tapaus, vaan myös varsin uskottava, ruokapöytään vaivattomasti soveltuva kuohuviini. On silti hyvä muistaa, että jos aikoo tuoda tällaisen pullon yllätyksenä pöytään, kannattaa tottakai tarkistaa ruokailijoilta etukäteen, ettei kukaan loukkaannu, jos viini tuoksuu paloöljyltä! Näin kehittyneempien Rieslingien ystävänä olin itse varsin täpinöissäni, kun vastaan tuli näin kiehtova kupliva, mutta voin kuvitella joidenkin reagoivan tällaisiin tapauksiin enemmän järkytyksellä kuin ilahtuneella innostuksella!

Lyhyesti: Persoonallisen petroliseksi kehittynyt, varsin runsas, mutta miellyttävän rakenteikas Riesling-kuohuviini Alsacesta.

Arvio: Erittäin hyvä – yleensä melko turvallisten (ja usein myös turhankin tylsien) Alsacen kuohuviinien joukossa tämä tapaus on varsin positiivinen outolintu!

Hinnan (14,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Thörle Riesling Feinherb 2015

Thörle Riesling Feinherb 2015

• Valmistaja: Weingut Thörle
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Rheinhessen
• Maa: Saksa
• Alue: Rheinhessen
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,90e (Marraskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 15,90e (Marraskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Viime keväänä tulin tosiaan pyörineeksi muutamalla Saksan viinialueella tutustumassa eri tuottajiin ja tällä reissulla yksi ehdottomasti vakuuttavimpia viinitaloja by far oli Rheinhessenissa sijaitseva Weingut Thörle. Tästä syystä sydäntäni lämmitti mukavasti parin Thörlen Rieslingin ilmestyminen Alkon tilausvalikoimaan. Vielä iloisemmaksi mielen toki veti se, kun tässä hiljattain tarjoutui maahantuojan puolelta tilaisuus myös päästä maistamaan toinen valikoimaansaapuneista viineistä, Riesling Feinherb!

Feinherb on termi, jolla saksalaiset hienovaraisesti kutsuvat viinejään, jotka eivät ole kuivia, muttei varsinaisesti makeitakaan – ja sellainenhan tämä viini on 17 g/l jäännössokerillaan. Sokeria ei kuitenkaan ole jätetty viinissä täysin sooloilemaan, sillä happoja löytyy viinistä varsin rouheat 8,3 g/l (vertailun vuoksi mainittakoon, että valkoviineissä on yleensä happoja n. 5–6 g/l ja hapokkaissa viineissä n. 7 g/l)! Ilahduttavasti alkoholikin on viinissä mukavan maltillisella tasolla, a-vitamiineja löytyy vain 11,5%.

Viinillä on vaaleankeltainen väri ujolla, hailakan neonvihertävällä sävyllä. Lisäksi viinin korkeaa hapokkuutta voi päätellä jo sen ulkonäöstä, sillä lasin sisäpintaan alkaa muodostua varsin nopeasti ujoja kuplia.

Viinillä on ihastuttavan raikas, aromaattinen ja hedelmäinen tuoksu, josta erottuu kypsänmakeaa omenaa, kuorittua päärynää, hillittyä makeaa kukkaisuutta ja aavistuksen verran vaaleita pöytärypäleitä.

Suussa viinillä on kepeä, eloisa ja tasapainoinen suutuntuma. Makumaailmassa tuntuu kypsänmakeaa omenaa, jopa hieman omenatuoremehua, kevyttä vastaleikattua päärynää, hillittyä teräksisyyttä ja ujoa limettistä kirpeyttä. Varsin korkea hapokkuus suitsii jäännössokeria mainiosti piiloon ja nopealla analyysillä viini voi vaikuttaa merkittävästi kuivemmalta mitä se todellisuudessa onkaan – makeus lähinnä korostaa viinin hedelmäisyyttä ja suutuntumaa, juurikaan tuomatta selvää makeutta tai raskauden tuntua.

Jälkimaku on puhdas, raikas ja miellyttävän pitkänpuoleinen, mutta aromeiltaan melko kevyt. Kielelle jää lähinnä kypsää omenaa, omenamehua, hillittyä kypsää sitruunaa, kepeää teräksistä mineraalia ja ujoa savua.

Kokonaisuutena Thörlen Riesling Feinherb ei petä, vaan jatkaa totutulla, korkeatasoisella talon linjalla – siitä huolimatta, että tämä viini edustaa viinitalon huokeinta peruslinjastoa. Tässä on oikein mainio, tasapainoinen ja maukas Riesling, jossa jäännössokeri näyttelee tärkeää roolia hedelmäisyyden korostajana ja hapokkuuden vastapainona.

Ihmisillä tuppaa olemaan turhan rajoittunut ja usein varsin negatiivinen kuva puolikuivista ja puolimakeista viineistä – joskin ihan hyvästä syystä, sillä liiankin merkittävä Alkon sellaisista valkoviineistä todella on lähes juotavaksikelpaamatonta tavaraa, jossa jäännössokerin tehtävä on lähinnä peittää viinin virhemakuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maailmassa olisi myös korkeatasoisia ja vakavastiotettavia makeampia viinejä. He, jotka näiden viinien päälle jo ymmärtävät, turvautuvat varsin usein fantastisiin Moselin Rieslingeihin, mutta hyviä vaihtoehtoja sellaisille tarjoavat mm. tasokkaat Loiren laakson Chenin Blancit tai tällaiset tasokkaat Rieslingit Moselin ulkopuolisesta Saksasta. Koska makeat mutta hapokkaat viinit ovat tunnetusti mitä mainioin pari aasialaiselle ruoalle, piti tämän viinin käytettävyys niissä hommissa testata. Viini pistettiin siis tulikokeeseen kumppaniksi öljyiselle ja sopivasti tuliselle nyhtökaura-nuudeliwokille varsin mainioin lopputuloksin: ruoan ja viinin pelkistetyt, harmoniset maut vetelivät keskenään sen verran vahvoja ylävitosia, että voidaan puhua varsin onnistuneesta parituksesta.

Lyhyesti: Varsin korkealaatuinen, harmoninen ja kaikin puolin tyylipuhdas Riesling kohtalaisella jäännössokerilla ja yleisilmettä raikastavalla, varsin napakalla hapokkuudella.

Arvio: Tyylikäs – mallikas esitys siitä, miksi Riesling on mitä paras rypälelajike myös muihin kuin kuiviin viineihin; viinissä on kohtalaisesti jäännössokeria, mutta kokonaisuus silti maistuu hämmentävän kuivalta ja ennen kaikkea valloittavan tasapainoiselta.

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015

Dr. Bürklin-Wolf Wachenheimer Riesling 2015

• Valmistaja: Dr. Bürklin-Wolf
• Tyyppi: Valkoviini, QmP Pfalz
• Maa: Saksa
• Alue: Pfalz
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,98e (Syyskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 19,98e (Lokakuu 2016, Alko, tilausvalikoima)

Olen pitkään pitänyt Pfalzin Mittelhaardtissa sijaitsevaa Dr. Bürklin-Wolfia yhtenä Saksan kovimmista kuivien Rieslingien tuottajista. Kokemukseni ovat kuitenkin perustuneet vain vakuuttaviin yksittäispulloihin siellä täällä, joten kun tässä syksystä tarjoutui tilaisuus päästä maistelemaan talon viinejä rinta rinnan Bürklin-Wolfin oman viinikonsultin ja edustushenkilön, Tom Bennsin, johdolla, ei tarvinnut montaa kertaa miettiä pitäisikö osallistua!

En tietenkään ole ainoa, joka pitää Bürklin-Wolfin viinejä kovalaatuisina – talo on kerännyt runsaasti mainetta laadukkailla viineillään ja se on helposti yksi Pfalzin nimekkäimmistä tuottajista. Talon historia alkaa vuodesta 1597, jolloin mm. Wachenheimin kylän pormestarinakin toiminut Bernhard Bürklin hankkii maatalon Wachenheimista. Talon historia on kuitenkin hämärän peitossa aina 1700-luvun lopulle saakka; tuolloin talo oli siirtynyt viinikauppias Johann Ludwig Wolfin omistukseen. Talon nykyinen nimi juontuu 1800-luvun lopulle, jolloin tilan perinyt Wolfin pojantytär, Luisa Wolf, meni naimisiin tohtori Albert Bürklinin kanssa. Heidän johdollaan talo alkaa kerätä entistä laajempaa mainetta viineillään.

Vuonna 1991, kolme sukupolvea myöhemmin, Bettina Bürklin-von Guradze astuu talon johtoon. Häntä on edeltänyt reilun kymmenen vuoden kausi, jolloin talo on ollut ilman selvää johtohahmoa ja viinien taso heittelevää. Uuden nokkanaisen johdossa talo ryhtyy systemaattisesti parantamaan viiniensä laatua ja fokusoimaan tuotantoaan kohti tyyliä, jonka he hallitsevat parhaiten – kuivia Rieslingejä. Keskinkertaista tai huonolaatuista hedelmää kantavat tarhat myydään pois ja jäljellejäävien tarhojen hoitoon ryhdytään keskittymään tarkemmin; myös satomääriä ryhdytään rajoittamaan rankasti. Aikaisemmasta n. 130 eri tuotetta kattaneesta valikoimasta karsitaan leijonanosa pois ja vain n. 20 laadukkaimpana pidettyä tuotetta jätetään jäljelle. Vuonna 2001 Bürklin-Wolf ryhtyi kokeellisesti viljelemään tarhojaan biodynaamisten periaatteiden mukaisesti ja laadukkaiden tulosten rohkaisemana talo jatkoi hyväksi toteamallaan linjalla. Vuodesta 2008 talon tuotanto on ollut sertifioidusti biodynaamista.

Tätä nykyä talon omistuksessa on 85 hehtaaria viinitarhoja ja vuosituotanto pyörii n. 300,000 litran paikkeilla – joskin vuotuiset määrät voivat vaihdella hyvinkin merkittävästi vuosikerran olosuhteiden vuoksi. Talon erikoisuus on se, etteivät he noudata Saksassa tyypillisiä viinien kypsyysasteeseen perustuvaa laatuluokittelua, vaan viinit on luokiteltu vuodesta 1990 alkaen Burgundin henkeen eri Cru-luokkiin. Kaikista parhaimpien tarhojen parhaat rypäleet käytetään talon G.C.-luokan (Grand Cru) viineihin, kun taas korkealaatuisina pidettyjen tarhojen rypäleet käytetään P.C.-luokan (Premier Cru) viineihin. Muiden tarhojen parhaat rypäleet ja parempien tarhojen heikompilaatuisista rypäleistä valmistetaan perinteistä saksalaista nimeämiskäytäntöä noudattaen ns. kyläviinejä, joissa aina yhden tietyn kylän useiden eri tarhojen rypäleistä valmistetaan yksi kyläviini. Bürklin-Wolfilla on lukuisia tarhoja neljässä eri kylässä, joten talo tuottaa neljää eri kyläviiniä. Laatuportaan alapäässä on ns. tilaviini, johon käytetään kaikki loput rypäleet. Bürklin-Wolf ei osta lainkaan rypäleitä, joten viinit tehdään aina omien tarhojen hedelmistä. Viinien kypsyysastetta ei erikseen kerrota, mutta yleensä talon rypäleet poimitaan hyvin kypsinä – tasolla, joka vastaa normaalisti Spätlese- tai Auslese-tason kypsyyttä. Viinit kuitenkin käytetään (jälkiruokaviinejä lukuunottamatta) täysin kuiviksi tarhojen omilla luonnonhiivoilla.

Tähän arvosteluun en valinnut maistelun vaikuttavinta viiniä (siinä olisikin ollut hommaa, sillä moni maistelun G.C.- tai P.C.-viini olisi helposti voinut voittaa kyseisen tittelin) vaain viinin, joka on useaan otteeseen vakuuttanut meikäläisen Bürklin-Wolfin tasosta ja tyylistä: Wachenheimer Rieslingin. Tämä viini on siis kyläviini, eli kolmannen laatuportaan viini: viini valmistetaan sekoituksena Bürklin-Wolfin kotikylän, Wachenheimin, tarhojen rypäleistä. Peräti 75% pohjaviinistä tulee P.C.-tasoisilta tarhoilta – valtaosa rypäleistä on ennen P.C.-viinien sadonkorjuuta kerättyjä ns. pre-harvest-rypäleitä – ja loput on Wachenheimin luokittelemattomilta tarhoilta. Viini on käytetty lämpötilakontrolloiduissa terästankeissa ja kypsytetty osittain terästankeissa ja osittain suurissa, vanhoissa Doppelstück-tammisammioissa. Viinissä on happoja mukavan rapeat 7,6 g/l ja sokeria varsin maltilliset 3 g/l. Voltteja löytyy 12,5%.

Viinillä on hohtava, vaaleanvihreä väri.

Tuoksu on viileä ja fokusoitunut, mutta se päivänselvästi vihjailee sellaista kypsyyttä ja konsentraatiota, joka ei ole erityisen tyypillistä vielä tämäntasoisille Rieslingeille. Kypsän sitrusvetoisen ja hennosti aromaattisen kukkaisen aromiprofiilin alla häilyy mehevämpää, persikkaista runsautta ja hentoa savuisuutta.

Viini on keskitäyteläinen ja varsin intensiivisen hapokkuutensa ansiosta erittäin rapsakan rakenteikas, jopa kevyesti kieltä nipistelevä. Viini ei kuitenkaan ole karu, tiukka ja teräksinen, vaan napakan hapokkuuden vastapainona on varsin mukavasti runsasta, kypsää hedelmää ja pientä konsentraation tuntua. Makumaailmasta löytyy niin kirpakkaa sitruunaa ja kevyttä sitruunanlihaista bitterisyyttä kuin kypsää punaista omenaa, hentoa hunajaisuutta ja persikkaisuuden vihjaamaa makeutta.

Viinin jälkimaku on napakan hapokas ja mukavan rapea; kielelle jää varsin intensiivistä kypsää sitruunavetoista sitruksisuutta, teräksistä mineraalia, kevyttä kivipölyisyyttä ja hentoa persikkaa.

Bürklin-Wolfin "pelkkä" kylätason Riesling jaksaa vuosikerrasta toiseen vakuuttaa meikäläisen: tämä on kuitenkin loppupeleissä melko perustason tavaraa, mutta sellaiseksi poikkeuksellisen runsasta, intensiivistä ja vivahteikasta. Siinä missä alinta tasoa edustava Bürklin-Wolf Riesling Trocken aiheuttaa lähinnä laimeasti hyväksyvää hymähtelyä, tuo tämä viini hedelmää jo sellaisella intensiteetillä ja vivahteikkuudella, että suupielen nousevat väkisinkin hymyyn. Ero tämän viinin jälkeen tarjoiltuihin P.C. Rieslingeihin jäi loppupeleissä paljon pienemmäksi kuin ero Riesling Trockenin ja tämän välillä. Vaikka maistelun lopuksi parhaita G.C. Rieslingejä ja näitä simppelimpiä, ensiksi tarjoiltuja viinejä vierekkäin maistellessa piti todeta, että ovathan ne talon parhaat viinit aivan eri tasolla kuin tämä kylä-Riesling, onnistuu tämä silti tarjoamaan todella hurmaavaa ja vakuuttavaa tavaraa hintaluokassaan.

Maistelun päätteeksi mielipiteeni oli pysynyt muuttumattomana: Dr. Bürklin-Wolf on edelleen yksi Saksan kovimpia kuivien Rieslingien tuottajia ja Wachenheimer Riesling on helposti yksi Alkon parhaista kuivista Rieslingeistä – etenkin hinta-laatusuhteeltaan. Vaikka viini on nyt varsin mainiosti juotavissa, voin kuvitella sen helposti muuttuvan entistä paremmaksi seuraavan 3–4 vuoden ajan ja uskon viinin kestävän kellarissa hienosti vähintään vuosikymmenen.

Lyhyesti: Kepeähkö, tuntuvan hapokas ja rakenteikas, mutta samalla ihastuttavan kypsä, konsentroitunut ja runsas kuiva Riesling Pfalzista.

Arvio: Tyylikäs – verrattuna Saksan yleensä maukkaisiin, mutta tietyllä tavalla melko mutkattomiin ja suoraviivaisiin kylätason Rieslingeihin, Dr. Bürklin-Wolfin Wachenheimer Riesling on todellinen ylisuorittaja tyylilajissaan.

Hinnan (19,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Domäne Wachau Riesling Terrassen Smaragd 2014

Domäne Wachau Riesling Terrassen Smaragd 2014

• Valmistaja: Domäne Wachau
• Tyyppi: Valkoviini, Smaragd
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Wachau
• Rypäleet: Riesling
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 129 SEK (~14,01e; Joulukuu 2015, Systembolaget)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: domäne wachau

Koska Itävallan länsiosa on täysin Alppien hallitsemaa, ovat Itävallan viinialueet sijoittautuneen maan itärajan tuntumassa sijaitseville tasangoille. Tonava-joen laaksossa sijaitseva piskuinen Wachau on yksi Itävallan läntisimpiä viinialueita, mutta Itävallan karttaa katsellessa sekin sijaitsee melko itäisissä osissa Itävaltaa, noin 80 km Itävallan pääkaupunki Wienistä länteen. Wachaun viinialue kattaa noin 33 kilometrin pituisen pätkän Tonava-joen laaksoa ja tämä 1300 viljellyn hehtaarin alue on yksi Itävallan viileimpiä viinialueita. Ilmasto on Wachaussa mannermainen, eli kasvukauden aikana päivät ovat kuumia ja yöt kylmiä, mutta Tonava tasoittaa lämpötilojen ääripäitä viiniköynnöksille sopivammiksi. Yksi alueen merkittävin erikoisuus on Wachaun viinilaki, nimittäin alueen viinit luokitellaan kolmeen luokkaan niiden alkoholipitoisuuden mukaan: alle 11,5% vahvuiset kulkevat nimellä Steinfeder, 11,5–12,5% vahvuiset nimellä Federspiel ja yli 12,5% vahvuiset nimellä Smaragd. Monet Smaragd-viinit ovat usein Wachaun parhaimpia viinejä, jotka voivat kestää kellarissa vuosikymmeniä, mutta jotkut viinitalot tekevät usein hyvin kypsiä ja monesti kohtalaisen alkoholipitoisia viinejä – erityisesti lämpiminä vuosikertoina – minkä vuoksi Federspiel-viinit voivat olla useimmiten Smaragdeja raikkaampia ja tasapainoisempia, erityisesti lämpimimpinä vuosikertoina.

Wachaun osuuskunta, Domäne Wachau, on tunnettu erittäin laatuorientoituneena tuottajana ja yhtenä maailman parhaista osuuskunnista. Osuuskunnassa toimivat 250 viljelijää omistavat yhteensä peräti 440 hehtaaria, eli noin kolmanneksen koko Wachaun viljelyalasta. Talon kaikki viinit valmistetaan ainoastaan osuuskunnan omista rypäleistä, eli viinien tai rypäleiden ostoa ei harrasteta. Lisäksi talon viinintuotanto on keskittynyt ainoastaan premium-luokan tuotantoon, eli edullisimman hintaluokan bulkkituotantoa talolla ei ole lainkaan – varsin harvinaista tämän kokoluokan tuottajissa! Talon tuotanto on keskittynyt lähinnä Grüner Veltlinerin (70%) ja Rieslingin (20%) viljelyyn, mutta talon erikoisuus on Neuburger-rypäle – Domäne Wachau on tämän lajikkeen suurin ja merkittävin tuottaja maailmassa. Talon viineissä ei yleensä pyritä runsaaseen alkoholipitoisuuteen, vaan korostamaan kepeyttä, hedelmän puhtautta ja terroiria. Viininvalmistus nojaa minimaalisen peukaloinnin periaatteisiin, mitä talo itse kuvaa termillä "hyväntahtoinen heitteillejättö" (benevolent neglect).

Tämä Domäne Wachaun Smaragd-tasoinen Riesling tarttui mukaan Systembolagetista ja se päätyi joulupöytään yleistyökaluksi sekalaista suomalaista jouluruokien sekamelskaa vastaan. Viini on Terrassen sarjaa, eli se edustaa 2. tasoa viinitalon neliportaisessa laatulinjastossa ("matalimpana" Classic, sitten Terrassen, kyläviinit ja lopuksi single vineyard -viinit). Tämä käsinkorjatuista rypäleistä valmistettu viini on käynyt ja kypsynyt lähinnä terästankeissa, joskin osa rypäleistä on kypsynyt myös vanhoissa, suurissa tammisammioissa. Voltteja on melko maltilliset 13 pinnaa ja jäännössokeria ei käytännössä ole lainkaan (Smaragd-luokitus sallii jäännössokeria 8 g/l asti).

Viinillä on nuorekas, hailakan limettisenvihertävä väri.

Erittäin aromikkaassa, ilmaisuvoimaisessa ja nuorekkaassa tuoksussa tuntuu reilulla otteella Rieslingille tyypillisiä aromeja, kuten sitruunavoittoista sitrushedelmää, valkoisia kukkia, hieman mausteisena tuntuvia punaisia kaneliomenoita, kevyttä hunajaisuutta, hentoa trooppista hedelmää ja ujoa mandariinimarmeladia. Tuoksu on selvästi kypsä, muttei millään tavalla varsinaisesti makea.

Korkeintaan keskitäyteläisenä tuntuva suutuntuma on tuntuvan hapokas, hyvin napakka ja jopa hieman kirpeä. Intensiivisenä tuntuva, äärettömän nuorekas makumaailma on täynnä kypsiä sitrushedelmiä, kypsiä punaposkisia omenoita ja kirpakampia Granny Smith -omenoita; näitä sävyjä komppaavat kevyemmät, suolaisen mineraaliset, kevyen mehiläisvahaiset ja hennon hunajaiset vivahteet. 13% alkoholia pysyy täysin piilossa ja viinin fokus tuntuu olevan laserintarkka.

Viinin jälkimaku on runsaista hapoista johtuen suorastaan kirpeä, poskipäihin pureutuva ja vettä kielellenostava. Kielelle jää intensiivisiä, happovetoisia vivahteita kypsän sitruunaisesta ja hillityn limettisestä sitrushedelmäisyydestä, kevyestä viheromenaisuudesta ja hennon kypsänmakeasta, pehmoisesta omenasta sekä ujosta hunajaisuudesta sekä aavistuksen bitterisistä yrteistä.

Domäne Wachau ei petä: tämä ei-ihan-mutta-melkein perustason Riesling on uskomattoman intensiivinen, napakka ja nuorekas, mutta samalla erittäin ilmaisuvoimainen ja vakuuttava itävaltalais-Riesling, joka osoittaa vaivattomasti miksi Wachauta pidetään yhtenä Itävallan parhaista viinialueista. Todella vakuuttavaa intensiteettiä ja rakennetta yhdistettynä kypsään, mutta todella freesiin hedelmään, joka antaa upeaa vastapainoa runsaiden happojen ja mineraalisuuden tuomalle tiukkuudelle.

Viini oli suorastaan erinomainen valinta joulupöytään, sillä viini taaplasi takeltelematta lähes minkä tahansa viini-ruoka-yhdistelmän läpi – todennäköisesti juuri tästä syystä tämä kyseinen viini myös hupeni tarjolla olleista viineistä pikaisinta tahtia. Mutta vaikka viini onkin nyt oikein erinomaisessa tikissä ruokaviiniksi, on siinä vielä niin julmetusti nuoruuden intoa ja eloa, että ainakin itse antaisin viinille vähintään 5 vuotta aikaa rauhoittua, ennen kuin korkkaisin seuraavan pulloni. Mistä tulikin mieleeni – pitäisi varmaankin hankkia enemmän Domäne Wachauta kellarin puolelle!

Lyhyesti: Korkeatasoisista viineistään tunnetun itävaltalaisosuuskunnan vaikuttava, erittäin intensiivinen ja äärimmäisen nuorekas laatu-Riesling kohtuuhintaan.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on jo nyt todella vakuuttavaa tavaraa, mutta siinä on myös runsaasti potentiaalia kehittyä kellarissa edelleen. Vakuuttaa kertaheitolla Domäne Wachaun Rieslingien tasosta ja kannustaa tutustumaan talon parempitasoisiin viineihin.

Hinnan (~14,01e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Jurtschitsch Platin Riesling 2014

Jurtschitsch Platin Riesling 2014

• Valmistaja: Weingut Jurtschitsch-Sonnhof
• Tyyppi: Valkoviini, DAC Kamptal
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviohetkellä: 16,90e (Elokuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 16,90e (Lokakuu 2015, Alko)

Helpolla ja hauskalla nimellä siunattu itävaltalainen Jurtschitsch on onnistunut aikojen saatossa vakuuttamaan meikäläisen varsin kovatasoisilla ja tinkimättömillä viineillään, mutta blogin puolella arvioita on näkynyt ikävän harvakseltaan – vain yksi kappale jälkiruokaviinistä, joka tuntui vielä viiden vuoden ikäisenäkin liian tiukalta ja turhan nuorena korkatulta.

Vuonna 1868 perustettua Jurtschitschin perheviinitaloa ovat pitkään pyörittäneet kolme Jurtschischin veljestä, mutta muutama vuosi sitten talossa suoritettiin sukupolvenvaihdos ja yhden Jurtschitschin veljesten poika, Alwin, johtaa nyt taloa vaimonsa Stefanien kanssa. Talo on viljellyt tarhojaan melko luonnonmukaisin menetelmin jo 1970-luvulta, mutta Alwinin johdolla talo on siirtynyt sertifioituun luomutuotantoon. Lisäksi hän myi pois talon heikkotasoisimmat viinitarhat pois kutistaen talon omistukset 70 hehtaariin, jotta he voisivat keskittyä yksinomaan vain näiden talon parhaiden tarhojen hoitoon.

Alkon valikoimiin kesällä saapunut uutuus-Riesling "Platin" on talon perustason entry level-risukka, johon käytetyt, käsinpoimitut rypäleet tulevat Kamptalin "viinipääkaupunki" Langenloisin ympäristön useilta, kiviterassein porrastetuilta viinitarhoilta. Viini on käytetty hitaasti matalassa lämpötilassa terästankeissa.

Viinin väri on nuorelle Rieslingille sopiva hailakka, jopa hieman neutraali vaaleanvihreä.

Runsasta ja nuorekasta tuoksua hallitsevat ensisijaisesti sitruunainen sitrushedelmä ja kypsempi, keltainen hedelmä. Taustalla tuntuu hentoa vihertävyyttä ja mineraalisuutta, joka taittuu aavistuksen verran petrolin suuntaan.

Suussa viinillä on erittäin hapokas ja rapsakka yleisolemus, jossa on napakkuutta aina hentoon pistelevyyteen saakka. Hyvin nuorekkaasta, mutta miellyttävän vivahteikkaasta makupuolesta löytyy kypsän limettisyyden hallitsemaa sitrushedelmää, kypsää omenaa, märän kivistä mineraalisuutta ja hennosti valkoisia kukkia. Tuntuva hapokkuus tuo kokonaisuuteen jäntevyyttä ja tiukkuutta, suorastaan hermostuneisuutta, minkä vuoksi viinillä on melko runsaasta ja kypsänpuoleisesta hedelmästään huolimatta hyvin kepeä ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen habitus.

Jälkimaku jatkaa rapsakalla ja hennosti kirpeällä olemuksellaan keskimaun viitoittamallta tiellä. Kielelle jää limettisyyden hallitsemaa, happovetoista sitrushedelmää ja kivistä, hennon bitteristä mineraalia kun taas kielen kärjessä häilyy jäännössokerin (4 g/l) korottamaa kypsänmakeaa hedelmää. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on napakan hapokas ja kestoltaan melko pitkä.

Kokonaisuutena Jurtschitschin perustason Platin Riesling on harvinaisen vakuuttava, tyylitietoinen ja rakennevetoinen itävaltalaisrisukka. Happoja löytyy enemmän kuin pienestä pitäjästä (7,6 g/l), mutta kokonaisuus ei missään nimessä ole pelkkää happoa ja karun pelkistettyä rakennetta, vaan vastapainona on mukavan intensiivistä ja tasapainoisen kypsää hedelmää. Kokonaisuus pelittää oikein mallikkaasti yhteen ja jälleen kerran vakuuttaa Jurtschitschin viinitalon kyvystä tehdä maailmanluokan tavaraa.

Rapsakoiden Rieslingin faneille viini on varmasti oikein nautinnollinen tapaus aivan sellaisenaan, mutta lempeämpiin valkoviineihin tottuneelle tämän viinin happohyökkäys voi olla jo hieman päällekäyvää. Suosittelenkin naittamaan viinin sellaisen ruoan kanssa, josta löytyy riittävästi happoa (tuoreita kasviksia, mahdollisimman vähän makeita hedelmiä tai sitruunamehua) tai rasvaa, joka taittaisi viinin terävintä särmää.

On lopuksi vielä mainittava, että viinin rakenteen ja kypsän hedelmän yhdistelmä vakuuttaa kertaheitolla kypsytyskestävyydellään – mihin viinitalo näköjään yhtyy, sillä he antavat viinille kellarointipotentiaalia vuoteen 2020 asti. Itse en ihmettelisi, jos viini kestäisi helposti vielä tätäkin pidempään, joskaan kaksinumeroiset vuosiluvut voivat mennä jo liioittelun puolelle. Antamalla viinille joitain vuosia lisää, tasaantunee viinin voimakkain hapokkuus ja viinin hyvin primäärinen hedelmä saanee hieman enemmän syvyyttä ja mielenkiintoa. Kierrekorkki takaa lähes satavarman suojan korkkivikaa vastaan.

Lyhyesti: Vaikuttavan intensiivinen, erittäin hapokas, kypsän hedelmäinen ja tasapainoa huokuva laatu-Riesling Itävallan kuuluisalta Kamptalin viinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – vaikka Platin on vielä äärimmäisen nuorekas ja primäärinen, on se iästään huolimatta laadullaan vakuuttava, tasapainoa ja tiukkaa rakennetta huokuva esitys. Ihastuttava viini, jonka pariin tekee mieli palata uudestaan.

Hinnan (16,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Balthasar Ress Engelmansberg Spätlese Riesling 1995

Balthasar Ress Hattenheim Engelmansberg Spätlese Riesling Halbtrocken 1995

• Valmistaja: Balthasar Ress
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese
• Maa: Saksa
• Alue: Rheingau
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 36,80e (Elokuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vhpk

Alkon yleisimmät parjauksen kohteet tuntuvat olevan suppea valikoima ja korkeat hinnat. Noh, valikoima tuntuu olevan ja pysyvän melko samankokoisena päivästä toiseen, mutta aina silloin tällöin Alkoon sentään eksyy jokunen verrattain edullinenkin tuote! Yksi viime vuoden tällaisia viinejä oli mm. Von Unserm Rieslingistä tutun, rheingaulaisen viinitalo Balthasar Ressin puolikuivahko Engelmansberg Spätlese Riesling vuosikertaa 1995, joka löytyi Arkadian alkosta reilulla kolmella kympillä. Kun yleensä tuoreimman vuosikerran laadukkaista tarha-Rieslingeistä saa niin Alkossa kuin maailmallakin pulittaa helposti päältä kolmatta kymppiä pullolta, on vajaa 20-vuotias Risukka tähän hintaan ihan mallikkaasti hinnoiteltu tapaus!

Balthasar Ressin historia Rheingaussa on pitkä, mutta nykymuotoisena viinitalo on aloittanut 1870-luvulla kun Balthasar Ress perusti majatalon ja ryhtyi samalla viljelemään viiniä asiakkaidensa kulutukseen. Ajan myötä Ressin suku on myös perustanut hotellin ja laajentanut viljelyksiään: vuonna 1947 talo omisti noin 3 ha viljelyksiä, kun taas nykyisin talon omistuksessa on 46 ha, mukaanlukien monia alueen arvostetuimpia huipputarhoja. Viinitalo on edelleen Ressin suvun omistuksessa ja taloa johtaa nykyisin Christian Ress, viljelijä jo 5. sukupolvessa.

Tämä viini tuli alun perin vastaani sokkomaistelussa loppukesästä, missä viinin ujosti makeahko, mutta selvästi jo oksidoitunut ja pitkälle kehittynyt aromimaailma sekä hämmensi että viehätti sen verran, että kävin heti nappaamassa itselleni oman pullon talteen. Tässä lyhyt tiivistelmä silloisesta maistamiskerrasta: "Syvä, keltainen väri. Tuoksu runsas, uuniomenainen, vivahteikas ja aistikas, hennon hunajainen, mehiläisvahaa, kuivattuja aprikooseja. Maku oksidoitunut, pähkinäinen, tawnyinen, öljyinen, kohtalaisen hapokas, runsas, kuivahko, sitruksinen, melko eloisa. Jälkimaku omenainen, paahdetun pähkinäinen, raikas, kevyt, mineraalinen, vivahteikas, pitkä, mehukas, viipyilevä. Oksidaatiostaan huolimatta mainiosti tikissä."

Viini oli siis selvästi hyvin kehittynyt, jo happeakin saanut, mutta edelleen mainiossa kunnossa, eli hedelmää ja hunajaa löytyi vielä reilusti hunajaisten ja tawnyportmaisten vivahteiden alta. Uutta tällaista elämystä etsiessäni nappasin oman pulloni mukaan loppuvuodesta lähtiessäni maanmainion ravintola Carelian kellareille viettämään pientä maistelua. Korkki auki ja valkkaria ääntä kohti!

Viini on väriltään kullankeltainen, iän myötä jopa hennosti oranssiin taittuva.

Tuoksu on hunajainen, mehiläisvahainen ja makea, jopa jälkiruokaviinimäinen. Seassa on myös hieman kypsää omenaa ja uuniomenaa. Tutulta vaikuttaa.

Puolikuiva, hapokas ja kehittynyt makumaailma on makean omenainen, hunajainen, hennon persikkainen ja ujosti rusehtavan omenahilloinen. Suutuntuma on täyteläinen ja makupuolen taustalta löytyy myös kevyesti kivistä mineraalisuutta. Mutta hetkinen! Missä on paahdetut pähkinät? Missä tawnyport? Kokonaisuus on ujosti oksidoitunut, mutta yleisilme on nyt paljon freesimpi, eloisampi ja nuorekkaampi, mitä puoli vuotta aikasemmin maistamani viini oli! Itse asiassa kokonaisuus on tällä kertaa yksinkertaisesti äärimmäisen tasapainoinen, kiehtova ja kaikin puolin herkullinen.

Suuhun jää pitkäkestoinen, erittäin vivahteikas ja jopa hennosti nahkainen jälkimaku, jossa tuntuu myös kypsää sitruksisuutta, makeaa omenaa, hunajaa, kivistä mineraalisuutta, hentoa mehiläisvahaisuutta ja häivähdys iän tuomaa pähkinäisyyttä.

Näköjään Alkoon päätyneissä pulloissa on ollut melkoista laadunvaihtelua – mikä on kyllä tämänikäisellä valkoviinillä ihan odotettavaa ja ymmärrettävää. Ensimmäinen testaamani pullo oli selkeästi kehittynyt ja elämänsä ehtoopuolella, joskin vielä erittäin hyvässä ja nautittavassa kunnossa; viinin oksidaatio ei ollut vielä peittänyt viinin ominaispiirteitä alleen, vaan ainoastaan toi lisää kokonaisuuteen. Jälkimmäinen taas oli mitä upeimmassa kunnossa; viini oli selkeästi jo pitkälle kehittynyt ja upeasti ikääntynyt, mutta lähes täysin ilman oksidaatiota! En usko, että tämäkään viini olisi hirveästi enää kehittynyt tästä eteenpäin, eli viini oli saavuttanut huippunsa, mutta voin hyvin uskoa, että se olisi helposti pystynyt viipyilemään tuolla huipulla vielä useampien vuosien ajan. Viini oli kuitenkin niin ylettömän herkullinen, ettei kyllä yhtään harmittanut korkata sitä tämän ikäisenä!

Lyhyesti: Ihastuttavasti kehittynyt puolikuiva Rheingau Spätlese, jossa tuntuu olevan kohtalaista pullokohtaista vaihtelua. Suosittelen korkkaamaan mielummin aiemmin kuin myöhemmin.

Arvio: Erinomainen – tämä viini osoittaa mainiosti miksi joku haluaisi hillota saksalaista valkoviiniä kellarissaan parikymmentä vuotta; siitä tulee yksinkertaisesti timanttista tavaraa.

Hinnan (36,80e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Diel Goldloch Riesling Großes Gewächs 2007

Diel Dorsheimer Goldloch Riesling Großes Gewächs 2007

• Valmistaja: Schlossgut Diel
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Großes Gewächs
• Maa: Saksa
• Alue: Nahe, Dorsheim
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 34,95e (Elokuu 2012)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: belvini

Tämä Riesling päätyi pari vuotta sitten haltuuni siskoni Saksan-reissulta; pyysin häntä piipahtamaan jossain paikallisessa viiniliikkeessä ja tuomaan tuliaisiksi jonkun laadukkaan Rieslingin. Kuulemma homma hoitui kysymällä myyjältä jotain mainiota suositusta, ja tämä viini sitten lähi putiikista mukaan.

Viinin tuottaneelta Dieliltä olen aiemminkin maistanut pari Rieslingiä (Pittermänchen Großes Gewächs ja Pittermännchen Spätlese) ja pelkästään niiden perusteella olen ollut valmis nimeämään Dielin ehdottomasti yhdeksi Nahen parhaista tuottajista. Dielin suku on toiminut eri aloilla Nahesta satojen vuosien ajan, mutta viiniä Diel on valmistanut vasta vuodesta 1802, jolloin suku osti Dorsheimista linnan ja sen mukana tulleen viininvalmistamon ja viinitarhat. Tätä nykyä Dieliä luotsaavat saksalaisien viinien profiilia nostanut viinikirjailija Armin Diel ja hänen tyttärensä Caroline. Talo pyrkii toimimaan niin luonnonmukaisesti kuin vain Nahen ilmasto ja vaihtelevat sääolosuhteet sallivat. Viinit käytetään joko vanhoissa tammisammioissa tai betoniastioissa rypäleiden omilla luonnonhiivoilla.

Vaikka talo valmistaa useista eri rypälelajikkeista viinejä, omistaa talo Dorsheimin kylän ympäristöstä useita Großes Gewächs -tasoisia Riesling-tarhoja, joiden viinit ovat niitä, jotka ovat nostaneet Dielin viinitalon nimen saksalaisten viinintuottajien kärkikastiin. Tämä viini on valmistettu Dorsheimin kylän läheisyydessä sijaitsevan, Großes Gewächs -tasoisen Goldloch-tarhan rypäleistä, josta Diel omistaa 5 hehtaaria – huomattavasti enemmän kuin kukaan muu tarhalta palstoja omistava viljelijä. Tämä savisella maaperällä sijaitseva tarha tunnetaan poikkeuksellisen voimakkaita ja vaikuttavia Rieslingejä tuottavana tarhana.

Lasissa viinillä on syvä, intensiivisen keltainen ja melko voimakkaasti vihertävään taittuva, nuorekas väri.

Tuoksu on uskomattoman ihastuttava ja runsas, mutta silti tiukahko: hunajaa, kuivattua ananasta, sitruunankuorta sekä petrolin ja viileän, märän kiven mieleen tuovan mineraalisuuden välimaastoon asettautuvaa eteeristä aromikkuutta. Lisäksi seasta erottuu jopa kiniinisyytenä aistittavaa kirpeyttä ja raakuutta..

GG Goldloch on runsas, jopa suuntäyttävä, muttei millään tavalla täyteläinen. Voimakas maku on aluksi erittäin intensiivinen ja kirpeän hapokas. Kun kieli tottuu viinin runsaan hapokkuuden tuomaan tiukkuuteen, tulee kokonaisuudesta selkeästi mehevämpi; makumaailmasta erottuu hunajaisuutta, kypsää sitruksisuutta, mehevää omenaisuutta ja kivistä mineraalisuutta. Kirpakan ensimaun jälkeen viini siis muuttuu lähes jälkiruokaviinimäiseksi (kuitenkin hyvin kuivana pysyen), kunnes taas palaa kuivan Rieslingin ruotuun, nostaen esiin kevyttä pomeloa, hillittyä mausteisuutta, simpukankuorista mineraalisuutta ja aavistuksen persikkaa ja ananasta. Yleisilmeeltään viini on erittäin eloisa, rakenteikas ja rotevanpuoleinen, mutta intensiivisen hapokkuuden puolesta kokonaisuus on yllättävänkin kepeän tuntuinen suutuntumaltaan.

Kirpeä ja raikas jälkimaku on erittäin mehukas ja moniulotteinen: viinin kadottua suussa pyörii limettivetoista sitruksisuutta, hentoa hunajaisuutta, aavistus mangoa ja muita trooppisempia hedelmiä sekä vivahde mehiläisvahaa. Viinistä jää todella elegantti ja melko pitkään viipyilevä, mutta myös kohtalaisen lämmin jälkivaikutelma.

Jos tässä vaiheessa ei ole tullut vielä selväksi, on Dielin GG Goldloch aivan käsittämätön Riesling. Viinistä löytyy aivan käsittämätön määrä intensiteettiä ja rakennetta, mutta kokonaisuus ei tunnu mitenkään superkonsentroituneelta ja massiiviselta, vaan ennen kaikkea tiukalta. Viinillä ei ole siis missään nimessä suurta bodya; se on vain äärimmäisen jäntevä ja tiukka tapaus, jopa raa'anpuoleinen. Vaikka viini oli ehtinyt saada jo 6 vuotta ikää taakseen, tuntui se silti aivan liian nuorena korkatulta ja olisin voinut aivan huoletta antaa viinille 10-15 vuotta ilman pelkoa siitä, että viini olisi mennyt mihinkään muuhun kuin parempaan suuntaan. Tämmöiset viinit ovat semmoisia, jotka kestävät huoletta jopa vuosikymmeniä.

Viinin sähköisen sähäkkä habitus ja laserintarkka fokus tekevät siitä ehdottomasti ruokaviinin, mutta ruoan on pystyttävä tuomaan riittävästi vastapainoa sille, sillä vaikka GG Goldloch on suutuntumaltaan melko kepeä, on siinä niin käsittämätön määrä intensiteettiä, että se puskee helposti liian kepeiden ruokalajien läpi ja runnoo ne alleen. Esimerkiksi viinin kanssa nautittu feta-pinaattilasagne kyllä onnistui hieman rauhoittamaan viinin vimmattua voimaa, mutta ruoka-viinikokonaisuus pysyi silti melko vahvasti viinivetoisena, ruoan jäätyä selkeästi alakynteen.

Loppukaneetiksi: Suosittelen erittäin lämpimästi hankkimaan viiniä kaappiin, mutta korkkaamaan sellaisen vasta useamman vuoden päästä! Tämä on nimittäin jotakuinkin parasta mahdollista kuivaa Rieslingiä, mutta sellaiseksi viini on vielä melkeinpä raakile. Kärsivällisellä odottelulla viinistä kuitenkin tulee varmasti tulemaan puhdasta kultaa ja timantteja.

Lyhyesti: Vielä todella nuori – jopa raaka – mutta samalla äärimmäisen vaikuttava, intensiivinen, rakenteikas ja loputtoman moniulotteinen Großes Gewächs Riesling. Helposti parasta kuivaa Rieslingiä, mitä saa Nahesta – kenties jopa koko Saksasta!

Arvio: Täydellinen – vaikka viinissä on balanssi vielä hakusessa sen selkeästi liian nuoren ja tiukan rakenteen osalta, on viini jo nyt ehdottomasti sellaista huipputavaraa, joka vie kielen mennessään. Bonuspisteet vielä siitä, että viini ei sorru monien Großes Gewächs Rieslingien supermassiiviseen ja överikonsentroituneeseen meininkiin – tässä on selkeästi haettu balanssia aromien moniulotteisuuden, vaikuttavan rakenteen ja silti elegantin kepeyden välille. Olen myyty.

Hinnan (34,95e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Max Richter Himmelreich Riesling Auslese 2012

Max Ferd. Richter Graacher Himmelreich Riesling Auslese 2012

• Valmistaja: Weingut Max Ferdinand Richter
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein (QmP) Auslese
• Maa: Saksa
• Alue: Mosel
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 15,43e (Huhtikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 15,43e (Huhtikuu 2014, Alko)

Alkuvuodesta 2014 Alko teki pitkästä aikaa hyvän hankinnan: vakiovalikoimiin saatiin nimittäin uusi Moselin Riesling. Kyseinen viini saapui puolikkaassa pullossa, mikä on ihan mukavaa, sillä itse usein maksan mielummin 15 euroa puolikkaasta kuin 30 euroa kokonaisesta viinipullosta. Lisäksi makeita viinejä ei usein tarvitse puolikasta pulloa enempää kerralla (joskin monet Moselin makeat Rieslingit kyllä kestävät jääkaapissa helposti useita päiviä korkattuina). Kuulin kuitenkin hiljattain Saksan viinimessuilla sellaisia word-to-mouth-huhuja, ettei tätä viiniä olisi enää tulossa seuraavaa vuosikertaa Alkoon, joten nyt myynnissä olevat viinit ovat ymmärtääkseni viimeisiä kappaleita mitä myynnissä on.

Richterin suku osti alun perin vuonna 1643 Moselista, Braunebergin kylästä viinitarhoja ja niin he aloittivat viljelemään rypäleitä. Weingut Max Ferd. Richter perustettiin 1680 jotta tämä viininviljelijäsuku voisi myydä viinejään tehokkaammin alueen ulkopuolelle.Tämä viinitalo on edelleen Richterin suvun omistuksessa: yritystä johtaa 9. sukupolven edustaja, Dirk Max Ferdinand Richter ja myös 10. sukupolven edustaja, Constantin Max Ferdinand Richter työskentelee yrityksessä. Talo pyrkii pitämään laatustandardinsa mahdollisimman korkealla monin keinoin: esimerkiksi rypäleitä viljellään todella alhaisilla satomäärillä; tarhoilla käytetään vain luonnonmukaisia lannoitteita; sadonkorjuu suoritetaan vain käsinpoimintana; viininvalmistuksessa suositaan aina mahdollisuuksien salliessa luonnonhiivoja, eikä teollisia kirkasteita käytetä. Tähän viiniin käytetyt rypäleet tulevat Graacherin kylän Himmelreich-tarhalta, joka ympäröi alueen arvostetuinta, pientä Dompropst-tarhaa. Richterit itse vertaavat Dompropst-tarhaa Burgundin Grand Cru -tasoisiin tarhoihin ja Himmelreich-tarhaa 1er Cru -tasoisiin tarhoihin.

Väriltään viini on nuorekkaan syvän vihertävä.

Lasista kohoaa hieman ujohko mutta ennen kaikkea ihastuttavan aromikas tuoksu, jossa ensiksi kohdataan makeankypsää sitruksisuutta ja hillittyä hunajaa, sitten Moselin viineille tyypillistä, ihastuttavaa kukkeutta ja kevyen mausteista mineraalisuutta. Tuoksu on yleisilmeeltään viileä ja hörppyynhoukuttelevan herkullinen.

Maun puolesta voi helposti todeta viinin olevan erittäin nuori, jopa lähes raaka: varsin kepeänpuoleinen makumaailma on nimittäin kirpeän hapokas, jopa kireähkö (happoja löytyy jo reilut 10 g/l, mikä selittänee asiaa). Makumaailma on kunnon auslesen tyyliin makea, mutta juuri sopivasti; tuntuva hapokkuus siistii 85 g/l jäännössokerin tuomaa makeutta upeasti syrjään makumaailman greippisten ja tuntuvan mineraalisten tuodessa loppumakuun ihastuttavaa särmää – makeus on niin upealla tavalla keskeinen osa kokonaisuutta, että tätä siemaillessa suorastaa unohtaa juovansa makeaa viiniä. Kielellä pyörii tuntuvaa mineraalisuutta, mehiläisvahaa, mandariiniin ja appelsiiniin taittuvaa, erittäin kypsää sitruksisuutta, hapokasta sitruunankuorisuutta ja kypsää greippiä.

Kielelle jäävä jälkimaku on raikas, kirpeä ja pitkä. Kielellä pyörii kirjava joukko hyvin kepeitä ja freesejä aromeja, kuten sitruunaisuutta, hennon makeaa hunajaa, kirpakkaa greippisyyttä ja varsin tuntuvaa, märän kivistä mineraalisuutta. Runsas hapokkuus tekee jälkivaikutelmasta runsaasti vettä kielelle nostattavan ja napakan.

Tämä Richterin Auslese on ylettömän hurmaava, herkullinen ja suorastaan hämmentävän vähän makealta tuntuva viini (siis suhteessa sen jäännössokeriin). Viini on jo nyt kyllä erinomainen ja hyvin lähestyttävissä, mutta se on rakenteeltaan pinkeä kuin mandoliininkieli ja aromeiltään vielä äärettömän primäärinen. Viini siis onnistuu jo nyt tarjoilemaan varsin ihastuttavaa ja ylettömän tasapainoista makeaa herkkua, mutta omasta mielestäni viini tuntuu silti kerjäävän kellaria – tämä viini nimittäin huokuu uskomatonta kypsytyspotentiaalia metrien päähän. Moselin Rieslingit ovat erityisen tunnettuja niiden vaikuttavasta kypsytyskestävyydestä, ja tämä viini jos joku on tehty kestämään ikää – siitä huolimatta, että viinit yleensä kypsyvät nopeammin näissä pienemmissä pulloissa.

On kyllä sääli, jos tämä viini poistuu näin lyhyen ajan jälkeen Alkon valikoimista – ainakin pikaisella vilkaisulla voi huomata viinin poistuneen lähes kaikkien lähi-Alkojeni hyllyistä, joten lisää ei taida olla tulossa. Tästä syystä kävinkin itse nappaamassa vielä yhden pullon keräämään lisää ikää – jos kehittyneemmistä Rieslingeistä pitää, on tämä viini mitä mainioin valinta kellariin. Vaikka viini on jo nyt äärimmäisen vastaansanomatonta herkkua, suosittelen pysymään kärsivällisenä ja korkkaamaan putelin aikaisintaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä – viinitalo itsekin lupailee viinille kypsytyskestävyydeksi 25-30 vuotta vuosikerrasta.

Lyhyesti: Äärettömän tasapainoinen ja äärimmäisen nuorekas makea Riesling Auslese, joka kuitenkin erittäin tuntuvan hapokkuutensa ansiosta tuntuu enemmän kuivalta kuin makealta. Hurmaava, kepeä ja rakenteikas herkku, jonka paikan tulisi seuraavien vuosien ajan olla viinikellari.

Arvio: Täydellinen – ehdottomasti parhaita Rieslingejä Alkon hyllyillä, ellei jopa paras. Lisäksi voin kuvitella viinin vain parantuvan joka vuosi jonka viinin antaa makoilla kellarissa. Tällaisia uskomattoman tasapainoisia ja vastaansanomattoman herkullisia Moselin Rieslingejä pitäisi ehdottomasti olla tarjolla iso kasa, eikä vain tämä yksi putelinpuolikas.

Hinnan (15,43e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Rolly Gassmann Pflaenzerreben Riesling 2000

Rolly Gassmann Pflaenzerreben de Rorschwihr Riesling 2000

• Valmistaja: Rolly Gassmann
• Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
• Maa: Ranska
• Alue: Alsace, Haut-Rhin, Ribeauvillé
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: – (Joulukuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: berry bros & rudd

Viinibloggaajien pikkujouluissa Riesling-linja jatkui toiseen sokkoviiniin, joka pienen arvailusession jälkeen paljastettiin Pullon Henki -blogin Heikin ja Katrin tuomaksi Alsacen Rieslingiksi.

Pullon tuottaja on Alsacen keskiosissa, Rorschwihrin kylässä toimiva perheomisteinen Rolly Gassmannin viinitalo, joka syntyi kahden viinisuvun – Rollyn ja Gassmannin – yhdistyessä ja jolla historiaa löytyy aina vuoteen 1676 asti. Ymmärtääkseni erityisesti talon viinitarhojen maaperän vuoksi moniin rypäleisiin kerääntyy varsin runsaasti hedelmäsokeria, minkä vuoksi talon viinit voivat olla hyvinkin jäännössokerin dominoimia nuoruudessaan. Vaikkei jäännössokeri ole ikinä talon tyylissä varsinaisesti haitannut, pyrkii Rolly Gassmann hakemaan tasapainoa viineihinsä keräämällä rypäleensä verrattain aikaisin – jolloin niihin jää riittävästi tasapainottavaa hedelmähappoa – ja kypsyttämällä viinejään riittävän kauan ennen myyntiinlaskua; talon yli miljoona pulloa vetävissä kellareissa on jatkuvasti vähintään neljä kokonaista vuosikertaa kypsymässä vanhempien erikoisuuksien lisäksi. Lisäksi talo viljelee viljelyksiään pääasiassa biodynaamisesti, tosin mm. rikkaruohojen torjuntaa talo harrastaa, minkä vuoksi Demeter-sertifikaattia Rolly Gassmannilla ei ole.

Lasissa viinillä on kohtalaisen voimakkaasti syvän kellervään taittuva väri – äsken testattu Jim Barryn Riesling on selkeästi nuorekkaamman oloinen neutraalin vihertävällä värillään.

Tuoksu on hieman kevyenpuoleinen ja hienostuneesti makeutta vihjaileva: aromimaailmasta erottuu lähinnä kypsänmakeaa omenaisuutta, hunajaa ja hillittyä sitrusmarmeladia. Viinin 13 vuoden ikä tulee pienoisena yllätyksenä, sillä varsin nuorekkaasta tuoksusta ei erotu juuri minkäänlaista kehittyneen Rieslingin petrolisuutta, tai mitään muutakaan pitkää ikää vihjaavaa – tosin tälle saattaa olla osatekijänä maisteluhetkellä ollut flunssan jälkitauti.

Viini on jäännössokerinsa puolesta makeahko, mutta kiitettävän hapokkuutensa ansiosta ihastuttavasti tasapainossa: kokonaisuus on raikkaalla tavalla kepeähkö ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen. Keveydestään huolimatta viini ei ole mitenkään ohuen tai onton oloinen, vaan konsentraatiota löytyy kiitettävästi. Selkeästi puolikuivasta puolimakeaan taittuvaa makumaailmaa sävyttävät erittäin kypsät, mandariinisuuteen taittuvat sitruksiset hedelmän vivahteet ja jäännössokerin esiin nostama hunajaisuus, kevyt mausteisuus, maltillinen annos sitä erityisesti Rieslingeille kuuluisaa mineraalisuutta ja häivähdys iästä kielivää bensiiniä.

Keskimakua uskollisesti seuraavassa jälkimaussa kielelle jää häilymään makeaa, hieman Tropic-henkistä omenamehuisuutta, kevyttä mineraalisuutta ja hentoa hunajaa. Jälkivaikutelma on kepeähkö, makea ja vastaansanomattoman elegantti.

En kyllä ihmettele lainkaan miksi Rolly Gassmannin viinit saavat kehuja: viinissä tuntuu olevan kaikki palat tarkkaan harkitusti kohdallaan, eikä runsaasta konsentraatiosta huolimatta kokonaisuudessa tunnu olevan mitään liikaa. Viinin makeus on niin hienosti asettunut osaksi kokonaisuutta, että viinin jäännössokerisuutta tuntuu olevan mahdoton arvioida – minulle voitaisiin väittää viinissä olevan sokeria mitä tahansa vajaasta kymmenestä useisiin kymmeniin grammoihin (per litra) ja uskoisin sen enempää kyseenalaistamatta. Avainsanana viinissä on kuitenkin sen lyömätön balanssi, jossa freesi hapokkuus saa viinin makeuden istumaan niin luontevasti kaiken keskelle.

Hinnasta meikäläisellä ei ole sen enempää tietoa (Pullon Henget saavat toki kertoa jos haluavat), mutta ymmärrykseni mukaan viinin saatavuus on tätä nykyä melko heikkoa – tämä pullo muistini mukaan tarttui jonkun Viinimestareilta tilatun mixed set -laatikon mukana, eikä tätä laatikkoa ole tarjolla. Wine-searcherinkaan mukaan viiniä ei enää mistään löydä, joskin saman viinin vanhempia ja nuorempia vuosikertoja on tarjolla, normaalisti n. 25-30 euron hintaluokassa.

Tämä Pflaenzerreben de Rorschwihr Riesling on kyllä mitä mainioin hätävara kellariin: viini on nyt mitä ihastuttavin esitys korkkaamista ajatellen, mutta se on eittämättä varsin nuoressa tikissä – kiitos viinin hapokkuuden, konsentraation ja jäännössokerin, tälle viinille voi povata helposti jopa vuosikymmenien ikääntymispotentiaalia. Viinin voi siis korkata jos sattuu tulemaan hätä käteen, mutta sen kanssa ei tule olemaan mitään hätää, vaikkei sopivaa korkkaamissaumaa tulisi vuosikausiin – tämmöinen viini muuttuu vain parempaan suuntaan jokaisen päivänä, minkä se kellarissa viettää.

Lyhyesti: Ihastuttavan hurmaava, ylettömän tasapainoinen ja mukavasti makeaan taittuva elsassilais-Riesling, jossa nivoutuu runsas konsentraatio ja herkkä kepeys uskomattoman mallikkaalla tavalla. Se kuuluisa dokabiliteetti hätyyttelee tämän viinin kanssa huippulukemia.

Arvio: Erinomainen – jos kohtalaisesti tuntuva makeus ei haittaa, on tämä Rolly Gassmannin esitys mitä ihastuttavin Riesling niin sellaisenaan nautittavaksi, kumppaniksi kepeistä ja herkistä aina tukeville ja mausteisille, jopa tulisille aterioille kuin pitkäksi aikaa kellaroitavaksi. Toimii 5/5.

Jim Barry Watervale Riesling 2012

Jim Barry Watervale Riesling 2012

• Valmistaja: Jim Barry Wines
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Australia
• Alue: South Australia, Clare Valley
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 17,90e (Joulukuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 18,32e (Maaliskuu 2014, Alko)

Australialaisista Rieslingeistä täällä näkyy yleensä vain niitä kypsänpehmeitä, erittäin hedelmävetoisia ja monesti jopa häiritsevänkin petrolisia perus-Rieslingejä, että välillä sitä jopa unohtaa, että Australiasta löytyy myös sekä viileitä viinialueita että eurooppalaisempaan ilmaisuun pyrkiviä tuottajia. Siksi olikin ihan positiivinen yllätys kun Alkoon saapui viime vuonna uusi Riesling varsin ryhdikkäällä The Lodge Hill Shirazilla vakuuttaneelta Jim Barry Winesilta.

Viinitalo Jim Barryn tukikohta sijaitsee Clare Valleyssa, maailmankuulun Barossan pohjoispuolella sijaitsevalla viinialueella, joka on tunnettu erityisesti korkealaatuisista Rieslingeistään mutta myös australialaisessa viitekehyksessä varsin freeseistä ja vivahteikkaista Shiraz- ja Cabernet Sauvignon -viineistään. Ei siis mitenkään huono valinta Alkon ostolta aussi-risukaksi! Tämä kyseinen viini tulee alueen eteläosissa sijaitsevan Watervale-kylän Florita-viinitarhalta, jossa rypäleet kypsyvät usein varsin kiitettävään kypsyysasteeseen samalla säilyttäen luonnollisesti korkean hapokkuuden.

Viini tuli siis vastaani viime joulukuussa kun kourallinen Suomen viinibloggaajia kokoontui Kalevankadun Winecellarsille viettämään pikkujouluja sokkomaistelun merkeissä. Maistelun aloittajana toimi tämä Blanc de Blancsin Anna Kärkkäisen tuoma Riesling. Koska olin kärsinyt flunssasta noin viikon päivät ennen pikkujouluja ja hajuaistini oli palannut vasta kyseisen päivän aamuna, ei maku- tai hajuaistini ollut mitenkään parhaassa terässään. Alla siis sen verran havaintojani mitä sain irti vajaakuntoisessa tilassani.

Väriltään viini on kohtalaisen nuorekkaan vihertävä. Seasta löytyy myös kevyesti viinikiven murusia.

Kohtalaisen ilmaisuvoimaisessa tuoksussa kuono kohtaa freesin raa'ahkosta aina varsin kypsään taittuvaa sitruksisuutta, hillitysti keltaista tropiikin hedelmää ja mukavasti tuntuvaa merellistä mineraalisuutta. Yleisilme on varsin nuorekas, mutta taittuu hieman makeahkoon suuntaan.

Viinin kuivaa ja hillityn hedelmäistä makua hallitsevat freesin omenaiset ja sitruunankuoriset elementit sekä hennon kiniininen bitterisyys. Suutuntumaltaan viini on kohtalaisen täyteläinen, pehmeäkin, mutta samalla yllättävänkin hapokas, rakenteikas ja jopa kirpeä. Seassa tuntuu olevan jännittävästi jopa aavistus tanniinista jämäkkyyttä, mutta samalla myös kohtalaisen matalan (12,2%) alkoholin luomaa herkkyyttä. Kokonaisuus on ihastuttavan freesi, rakenteikas ja puhdaspiirteinen, mutta samalla varsin nuorekas, suoraviivainen ja jopa mutkaton.

Jälkimaku toistaa melko uskollisesti keskimaun piirteitä: limettistä sitruksisuutta, raa'ahkoa omenaisuutta, kivistä mineraalisuutta ja kohtalaisen pitkään jatkuvaa bitterisyyttä.

Jim Barryn Watervale Riesling on todella mallikelpoinen ja ihastuttavan rakenteikas suoritus australialaiseksi Rieslingiksi – varsin toisenlaista tavaraa mitä yleensä Down Underista saadaan tänne asti – mutta se ei tasollisesti tunnu kuitenkaan hirveästi eroavan muista Alkon aussi-risukoista, ainoastaan tyylillisesti. Siinä missä Alkon Aussi-hyllyn kympin Rieslingit ovat enemmän helppoon terassisiemailuun, on Jim Barry Watervale Riesling selkeästi ensisijaisesti ruokapöytään; vaikkapa ruokaisamman salaatin tai keveiden merenelävien kumppaniksi. Viini kuitenkaan ei onnistu tarjoamaan mitään sellaista, mitä esimerkiksi vajaan parin kympin alsacelais-risukoista löytyy – viinistä tuntuukin huokuvan enemmän "hyvän kympin viinin" habitus. Viini on siis mitä ihastuttavin, enemmän rakenne kuin hedelmä edellä kulkeva uuden maailman Riesling, mutta aivan liian kovalla kädellä hinnoiteltu.

Viini kyllä voinee saada iän myötä parempaa arviota hinta-laatusuhteeseensa, sillä useat Clare Valleyn Rieslingit tunnetusti kypsyvän varsin mallikkaasti, enkä epäile näin rakenteikkaan mutta samalla tasapainoisen kypsän Rieslingin tekevän siihen sääntöön poikkeusta. Jos viinin haluaa siis napata testiin, suosittelisin korkkaamaan sen mielummin 5-6 vuoden ikäisenä kuin nyt.

Lyhyesti: Kuiva, rakenteikas ja bitterinen, mutta myös varsin nuorekas ja turhankin simppeli australialais-Riesling. Erittäin tasapainoinen ja vakavahenkinen, mutta melko arkinen esitys.

Arvio: Hyvä – todella mallikas, yhtä aikaa australialaisen kypsä mutta samalla keskieurooppalaista henkeä huokuva esitys, joka valaa luottamusta Clare Valleyn Rieslingeihin.

Hinnan (18,32e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Weszeli Riesling Seeberg 2011

Weszeli Riesling Seeberg 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Seeberg
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Zöbing
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 36,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Itävallan viininäyttelyssä mainion viinitalo Weszelin viimeiseksi esitykseksi jäi talon Seeberg-tarhan Riesling.

Nyt n. 45-vuotiaita rypäleköynnöksiä kasvattava Erste Lage -tasoinen Seeberg-tarha sijaitsee Langenloisin kylästä pohjoiseen, pienen Zöbingin kylän länsireunalla. Viinin etikettiin on taiteiltu Itävallassa varsin tunnettu (ja viinityylille nimensäkin antanut) Smaragd-sisilisko, joita tuottajan mukaan viihtyy erityisen runsaasti tällä kiilleliuskakivisellä ja kalkkipohjaisella tarhalla.

Väriltään Seeberg Riesling on hyvin hailakan limetinvihreä.

Tuoksu on hurmaavan rehevä ja moniulotteinen. Kypsästä Rieslingistä kielivää hunajaisuutta ja tuoretta ananaksisuutta on runsaasti, mutta seasta erottuu myös selvästi muita, hienostuneempia vivahteita, kuten kypsää omenaisuutta, kukkia, hillittyä mausteisuutta ja kevyttä savuisuutta.

Viinin erittäin tasapainoinen maku jatkaa vaivattomasti tuoksun viitoittamalla tiellä: tasainen, ihastuttavan puhdaspiirteinen ja tuoksun tavoin rehevä makumaailma tarjoilee niin kypsää viheromenaa kuin kirpeämpää, aavistuksen raa'ahkoa kaneliomenaa, sitruunaa, yrttisyyttä ja hennosti savuista mineraalia. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen makumaailma on melko rakenteikkaan hapokas ja varsin fokusoitunut. Yleisilme on tuntuvan hapokas olematta kirpeä, tiukka olematta kireä.

Viinin jälkimaku on runsas ja kypsä, mutta samalla mehukkaan hapokas, raikas ja kaikin puolin tasapainoinen. Kielellä jää vihreää omenaa, savuisuutta, limettiä, valkoisia kukkia, mineraalia ja hentoa mausteisuutta. Pitkään viipyilevä jalkivaikutelma on harmoninen ja alusta loppuun saakka hurmaava.

Pähkinänkuoressa Weszelin Riesling Seeberg täyttää nuoren Rieslingin ideaalin vaivatta: on mahdotonta keksiä mitä viinistä voisi enää puuttua. Vaikka kokonaisuus on erittäin nuorekas ja primäärinen, se ei missään nimessä tunnu erityisesti kerjäävän lisää kypsyttelyä, vaikka viini huokuukin selvää ikääntymispotentiaalia runsaalla, tasapainoisella ja rakenteikkaalla hedelmällään.

Tämä on siis jotakuinkin täydellinen huippu-Riesling. Mitään omaperäistä jippoa viinistä ei löydy, toisin kuin esimerkiksi joiltain Saksan hurmaavia Rieslingejä tuottavilta ultratraditionalistituottajilta, mutta tästä huolimatta olen viinin edessä varsin myytyä miestä. Seeberg Riesling on todella upea, puhdaspiirteinen, rakenteikas ja ihastuttavan moniulotteinen huippu-Riesling, joka saa ahdettua niin paljon asiaa niin pieneen ja tyylikkääseen pakettiin.

Lyhyesti: Kamptalilaisen tuottajan todella upea, tasapainoinen ja aromeiltaan harmoninen huippu-Riesling. Nyt viinissä on loputtomasti nuoren Rieslingin syvyyttä ja hedelmää, mutta kokonaisuus lupailee vahvaa potentiaalia pidempäänkin kypsyttelyyn.

Arvio: Täydellinen – viinin hurmaavuus ja ylivoimaisuus ei varsinaisesti perustu mihinkään ilmiselvään vaikuttavuuteen tai suureen kokoon, vaan ennen kaikkea viimeiseen asti hiottuun, täydellisen tasapainoiseen, viekoittelevan moniulotteiseen ja mitä eleganteimmalla tavalla hillittyyn ilmaisuun.

Hinnan (36,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

Weszeli Riesling Steinmassl 2011

• Valmistaja: Weszeli Terrafactum
• Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC Reserve Erste Lage Steinmassl
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal, Langenlois
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,00e (Lokakuu 2013, Weszeli)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: weszeli

Kahden vakuuttavan (ja äärimmäisen erilaisen) yhden tarhan Grüner Veltlinerin, Schenkenbichlin ja Käferbergin, jälkeen lähdin mielelläni tutustumaan viinitalon tarha-Rieslingeihin. Ensimmäisenä Itävallan viininäyttelyssä oli tarjolla Langenloisin kylän länsipuolelta löytyvän Steinmassel- / Steinmassl-tarhan pullote. Tällä maaperältään rautapitoisella tarhalla Weszeli antaa myös monien muiden kasvien kasvaa köynnösten joukossa, pitäen tarhan biodiversiteetin runsaana ja houkutellen paikalle tuholaisia syöviä hyönteisiä.

Viinin väri on neutraalihko vaaleanvihreä.

Tuoksultaan taas viini on melko tuhdihko, mutta Rieslingiksi yllättävän vihersävytteinen: tyypillisen sitruunaisen ja kypsänmakean omenan ohella tuntuu myös sitruunaruohoista yrttisyyttä ja kevyehköä parsaisuutta. Seassa tuntuu myös aavistus murskattuja kiviä mieleentuovaa mineraalisuutta, mutta kokonaisuutta hallitsevat vihreät ja vihertävän hedelmäiset aromit.

Ensivaikutelmaltaan maku on kuiva, kirpeä ja hapokas: yleisilmettä hallitsee kirpakka, sitruunamehuinen sitruksisuus ja aavistuksen merellisen suolainen mineraalisuus. Kuitenkin kielen tottuessa hyvin rakenteikkaaseen ja tiukkaan ilmaisuun, alkaa hienommat nyanssit erottua: viini on täynnä kevyitä hunajan, kukkien makean omenan, aromikkaan limetin ja kevyesti kirpeän karviaisen vivahteita, mutta ne eivät tee itsestään suurta numeroa, vaan ainoastaan sävyttävät kokonaiskuvaa. Sanomattakin lienee selvää, että viini on varsin ryhdikäs ja puruvoimainen; vaatimattomasta 4 g/l jäännössokerista ei ole tietoakaan.

Hyvin puhdaspiirteistä jälkimakua hallitsevat hapokkaan kirpeät ja hienostuneet vivahteet, kuten vihreäomenaisuus, kukkeus ja limettimehuinen sitruksisuus. Viinistä jää pitkä, rapsakka ja suutasupistava jälkivaikutelma; runsas hapokkuus ja viileä mineraalisuus puhdistavat hienosti paletin uutta siemausta varten.

Vaikka viinistä löytyy hapokkaan hedelmäisiäkin piirteitä, tätä viiniä ei voi hyvällä omallatunnolla laskea hedelmäiseksi viiniksi – yleiskuvaa kuitenkin hallitsee niin voimakkaasti tiukka happorakenne ja kohtalaisen selvä mineraalisuus. Selkeästi hedelmävetoisten viinien ystävien kannattaa siis välttää tätä tapausta; sen sijaan karumpien Rieslingien faneihin viinin tyyli varmasti vedonnee, vaikkakin viinistä löytyy myös mukavasti runsautta ja substanssia.

Omaan makuun viinin intensiivinen, kirpeä, jopa sähköinen ilmaisu sopi mainiosti; samalla makuhermot saivat sopivan virtapiikin edellisen Käferberg Grüner Veltlinerin aromimyllytyksen jälkeen. Viini kuitenkin tuntuu kerjäävään selkeästi ikää, sillä loppupeleissä viinin kirpakka makumaailma on tässä kunnossa enemmän makuhermoja lamaava kuin hellivä ja viinin hienoimmat vivahteet tuppaavat jäävän viileiden ja intensiivisten primääriaromien jalkoihin. Sopivalla kypsyttelyllä viinin vielä vaatimattomat hienommat vivahteet voisi saada paremmin esiin ja samalla hyvin energinen yleisilme voisi hieman rauhoittua. Nykykunnossa viini on kyllä lähestyttävissä, mutta se kaipaa jo kohtalaista avautumisaikaa ennen nauttimista, minkä lisäksi kannattaa pistää jotain purtavaa, jos viiniä suunnittelee nauttivansa enemmän kuin yhden lasillisen. Hyviä vaihtoehtoja ovat samankaltaisuusperiaatetta noudattaen melko hapokkaat ruokalajit, joilla voi pehmittää viinin hapokasta ilmaisua, tai vastakohtaperiaatetta noudattaen riittävän rasvaiset tai öljyiset ruoat, joita viinin runsas hapokkuus voi keventää ja raikastaa.

Lyhyesti: Todella tyylikäs, tiukkarakenteinen ja kirpeän hapokas huippu-Riesling, jossa intensiivinen, viherarominen primäärihedelmä tuntuu jyräävän viinin hienostuneempaa alavirettä. Riesling Steinmassl 2011 on jo nyt lähestyttävissä, mutta se tuntuu selvästi kuitenkin kaipaavan kellariin kypsymään ja rauhoittumaan.

Arvio: Erinomainen – hyvin vakuuttava esitys karuudestaan huolimatta: viini ei tuntunut pelkistetyltä ja liian rujolta, kuten esimerkiksi kuivat Moselin Trocken Rieslingit, vaan hyvällä maulla tehdyltä huippu-Rieslingiltä, johon on pyritty saamaan Steinmassl-tarhan mineraalinen ydin, ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Tulee varmasti vain paranemaan ikääntyessään.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.