Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


27.1.17

Sierra Nevada Hop Hunter

https://www.alko.fi/tuotteet/937264/
Sierra Nevada Hop Hunter IPA
  • Valmistaja: Sierra Nevada Brewing Co.
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, Central Valley
  • Maltaat: Cara-, Two Row Pale-; kaurahiutale
  • Humala: Bravo, Cascade, Centennial, Columbus, Crystal, Simcoe
  • Koko: 0,355
  • Hinta ostohetkellä: 4,48e (Maaliskuu 2016, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 4,48e (Tammikuu 2017, Alko, tilausvalikoima)

Sierra Nevadan merkitystä maailman pienpanimoskenessä ei voi aliarvioida: Sierra Nevada Pale Ale on valtavan monelle jenkkiläiselle pienpanimolle ollut se olut, joka on osoittanut, että oluen ei ole pakko olla mautonta ja vetistä lageria. Oluessa voi olla makua, syvyyttä ja humalan katkeroa rohkeasti! Ei ole jäänyt yhteen tai kahteen kertaan tarinat pienpanimon synnystä, jossa panimon perustaja tai perustajat kertovat kuinka he saivat inspiraation tehdä omaa olutta maistettuaan Sierra Nevada Pale Alea. Ja Yhdysvaltojen pienpanimobuumista tuli sellainen isomman kaliiperin juttu, jota ilman koko maailman pienpanimokartta voisi näyttää melko lailla toiselta.

Itselleni Sierra Nevadan Pale Ale ei koskaan ole ollut millään lailla mielenkiintoinen olut. Se on varmasti ollut uraauurtava panimotuote syntyaikoinaan, mutta itselleni oli tullut vastaan jo niin paljon mielenkiintoisempia oluita kun ensimmäistä kertaa maistoin Sierra Nevadan Pale Alea, se oli täysin miellyttävä, mutta varsin mitäänsanomaton perustason pale ale. Sen sijaan moni muu panimon olut on ollut varsin mallikas tapaus ja niiden vuoksi tulen aina testanneeksi panimon uudet tuttavuudet innolla ja mielenkiinnolla.

Alkon tilausvalikoimaan noin vuosi sitten saapunut Hop Hunter on panimon kokeilu viedä nyky-IPA-meininkiä pidemmälle. Tässä on pohjalla kauralla ryyditetty perus-IPA, joka on katkeroitu Bravolla ja aromihumaloitu Cascadella, Crystalilla ja Simcoella. Näiden lisäksi oluen sekaan on lisätty vielä Cascadesta, Centennialista ja Columbuksesta (aka. "CTZ") uutettua aromaattista humalaöljyä buustaamaan oluen aromikkuutta. Meikäläisen pullo tuli ostettua ja testattua viime maaliskuussa, ja koska parasta ennen -merkintä oli vasta 16/12/2016, voi hyvillä mielin veikata oluen olleen varsin tuoreessa tikissä! Voltteja oluesta löytyy 6,2% ja katkeroita 60 IBU.

Lasiin kaatuu olutta, jolla on tasainen, kirkas keltainen väri ja runsas, kestävä ja melko tiivis vaahto.

Humalien aromibuustausta ei voi olla huomaamatta: lasista kohoaa vihersävytteinen, voimakasta männynneulasta, pihkaa, humalakäpyjä ja ruohoisuutta vyöryttävä tuoksu, jonka taustalla häilyy myös ujosti keksistä maltaisuutta, tuoretta persikkaa ja aavistus hunajaa.

Suussa oluella on keskitäyteläinen ja tuoksuun nähden yllättävästi melko mukavan vaalean maltainen makumaailma, jossa tuntuu pihkaista ja ruohoista humalaisuutta. Näiden lisäksi katkeroita on vain keskirunsaasti: oluessa on jätetty hienosti tilaa makujen moniulotteisuudelle, eikä sitä ole vain runnottu West Coast -IPA-henkeen täyteen katkeroita. Hiilihappoisuus on erittäin pientä, kermaista ja vain hyvin ujosti nipistelevää. Kielen kärjessä tuntuu ujoa hunajaista makeutta, mutta muuten kohtalaiset katkerot pitävät kokonaisuuden mukavan kuivana ja puruvoimaisena. Särmää löytyy juuri sopivasti.

Kielelle jäävässä jälkimaussa tuntuu valkopippuria, ruohoa, vihreitä yrttejä, hillittyä puumaisuutta, kevyttä havuisuutta ja hentoa keksisyyttä. Maku viipyilee mukavan pitkään suussa ja kohtalaisen tuntuvat, mutta silti verrattain matalaksi jäävät katkerot kantavat kauas, mutteivat ryhdy missään vaiheessa dominoimaan.

Hop Hunter -nimi voi varmasti säikäyttää pahimmat katkeroiden viholliset kauas, mutta olut on todellisuudessa varsin tasapainoinen, maukas, ilmaisuvoimainen ja hyvin tehty uuden maailman IPA, jossa on nimestä huolimatta haettu enemmän moniulotteisuutta ja balanssia kuin pelkkää jyrkkää humalatykitystä. Vaikka pääpaino on selvästi aromihumalissa, ei oluessa olla menty mitenkään överiksi edes sillä puolella, vaan paketti pysyy mainiosti kasassa.

Pakko myöntää, että ihan hirveän usein Jenkeistä ei tule vastaan näin tyylitietoisia ja tasapainoisia oluita, joissa ideana ei ole Motörheadmainen "louder than everything else" -meininki, vaan hyvä makujen, tuoksujen ja rakenteen harmonia. Varsin ilahduttava ja ehdottomasti testaamisen väärti tulokas Alkon valikoimiin! Koska olut nojaa vahvasti aromihumaliin, kannattaa varmistaa että pullosta löytyy riittävästi aikaa ennen parasta ennen -päivään! Tällaiset oluet kun ovat parhaimmillaan mahdollisimman pian pullotuksen jälkeen ja jo vuoden vartominen pullossa voi haihduttaa merkittävän osan oluen charmista taivaan tuuliin.

Lyhyesti: Aromihumaliin vahvasti nojaava, ilahduttavan nätti ja tasapainoinen Jenkki-IPA, jota ei olla vedetty maan henkeen täysin överiksi.

Arvio: Tyylikäs – aivan liian usein suurien jättipienpanimojen oluet ovat tylsiä ja hengettömiä esityksiä. Sierra Nevada sen sijaan tuntuu suuresta koostaan huolimatta asäilyttäneen hyvin oluittensa pienpanimo-henkisen tyylikkyyden. Oikein positiivinen esitys.

Hinnan (4,48e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

24.1.17

Naveran Brut Vintage 2013

https://www.alko.fi/tuotteet/930207/
Naveran Brut Vintage 2013
  • Valmistaja: Cavas Naveran
  • Tyyppi: Kuohuviini, DO Cava
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Macabeo (50%), Xarel-lo (30%), Parellada (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 6,50e (Joulukuu 2015, Decántalo)
  • Hinta nyt: 15,94e (Tammikuu 2017, Alko, tilausvalikoima)

Reilu vuosi sitten silmiin iski Decántalosta – tuosta Espanjan nettimyymälöistä kenties parhaimmasta – mielenkiintoinen tapaus: vuosikerta-Cava vain reilulla kuudella eurolla! Pitihän näin edukas tuote napata testiin; huonon viinin tapauksessa taloudellinen tappio ei kuitenkaan olisi merkittävä.

Viinin on tuottanut Cavas Naveran; viinitalo, joka on perustettu vasta vuonna 1984, mutta jonka historia ulottuu paljon kauemmas. Talon voidaan sanoa saaneen alkunsa, kun Pablo Parellada (mies, jonka mukaan tuo samanniminen lajike on kuulemma saanut nykyisen nimensä) meni naimisiin Naveranin markiisin tyttären kanssa ja rakennutti Penedèsiin oman kartanon. Tämän kartanon tiluksille Parellada istutti viiniköynnöksiä, mutta varsinaista kaupallista viinintuotantoa ei koskaan aloitettu. Vasta kun Antònia Parellada de Naveran ja hänen sveitsiläinen miehensä René Gillieron ryhtyivät vuonna 1975 laajentamaan talon viinitarhoja, alkoi Naveranin tulevaisuus viinitalona valottua. Talo aloitti toimintansa lopulta vuonna 1984 ja nykyisin sitä johtaa Antònian ja Renén poika, Michel Gillieron Parellada de Naveran.

Talon tarhoja viljellään luonnonmukaisin ja kestävän kehityksen periaattein. Erikoisesti tätä kyseistä viiniä ei löydy talon omilta kotisivuilta, mutta sen sijaan viini kyllä näyttää löytyvän Alkon tilausvalikoimista! Viini löytyy myös edelleen Decántalon sivuilta, mutta viinin hinta vaikuttaa hypänneen jo lähes kympin tuntumaan uuden vuosikerran myötä – viini tuli siis hommattua ns. kreivin aikaan. Decantálon speksien mukaan viiniin on käytetty Cava-alueen kolmea perinteistä valkoista lajiketta, Macabeo eli Viura pääasiallisessa roolissa. Viinin on annettu kypsyä pulloissa hiivasakan päällä vähintään kahden vuoden ajan ennen korkinvaihtoa ja markkinoillelaskua, mikä ylittää reilusti sekä Cavan 9 kk minimikypsytysajan että Cava Reservan 15 kk minimikypsytysajan.

Viinillä on hyvin hailakka, nuorekkaan vihreä väri.

Lasista kohoaa aromaattinen, hieman makeaan taittuva tuoksu, josta erottuu makeaa omenaa ja omenankukkaa, akaasiahunajaa ja kevyemmällä otteella autolyyttisiä paahdettun mantelin vivahteita. Taustallä häilyy miellyttävää mausteisuutta, hillittyä savua, hentoa kinuskia ja ujoa, Cavalle tyypillistä kumimaisuutta.

Suussa viinillä on kuiva, kepeä ja suoraviivainen maku. Selvimpinä piirteinä erottuu kypsää omenaa ja viheromenaa, kirpeää sitruunakarkkia sekä melko voimakasta ja hieman jopa jotenkin liuotinmaisena tuntuvaa kumimaisuutta. Hieman hienovaraisempina piirteinä löytyy kevyttä mantelitahnaista paahteisuutta, hillittyä olkisuutta ja ujoa omenapiirakkaa, jotka tuovat kokonaisuuteen aavistuksen verran syvyyttä, mutteivät onnistu pelastamaan melko mutkattomaksi jäävää yleisilmettä. Ryhtinsä puolesta viini on keskihapokas tai kohtalaisen hapokas ja sillä on varsin kevyt ja pehmeä, nopeasti haihtuva mousse.

Keskipitkä ja raikkaan happovoittoinen jälkimaku on kirpakan sitruunakarkkinen, kevyen omenainen, aavistuksen tuoreen päärynäinen ja ujosti makean briossinen.

Kokonaisuutta tarkastellessa on todettava, että viinillä on hurmaava tuoksu, mutta maultaan se on hieman simppeli, eikä pärjää laadukkaammille tapauksille. 6,50 euron hintaan tämä on kaikin puolin loistava ostos – vastaavaa kuohuvaa ei samaan hintaan Alkosta löydy, ja erityisesti aidot Cavat jäävät hintatasossa aivan toiselle tasolle. Vielä kympinkin hintaan Naveran tarjoaa sopivasti hyvin rahalle vastinetta, kun katsoo vastaavan hintaluokan tuotteita Alkosta. Sen sijaan 16 euron tuntumassa kilpailijoiden taso rupeaa nousemaan turhan kovaksi; vaikka Naveran on varsin passeli peruskuohuva, odottaisin tässä hintaluokassa jo hieman kovempaa suoritusta.

Lyhyesti: Tasapainoinen ja miellyttävä perustason Vintage-Cava, jonka parhaimmaksi puoleksi jää sen viehkeä tuoksu, makupuolen jäädessä hieman simppelin oloiseksi.

Arvio: Miellyttävä – oikein kelvollinen esitys, joka pesee monet perus-Cavat mennen tullen, mutta jää hieman turhan pehmeäksi ja yksiulotteiseksi esitykseksi kovempia luita vastaan kilpaillessa.

Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (15,94e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

18.1.17

La Gitana Manzanilla

La Gitana Manzanilla
  • Valmistaja: Bodegas Hidalgo
  • Tyyppi: Väkevöity viini, Sherry, DO Manzanilla
  • Maa: Espanja
  • Alue: Andalusia, Cádiz, Sanlúcar de Barrameda
  • Rypäleet: Palomino (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 5,80e (Maaliskuu 2016, Decántalo)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tässä hiljattain pääsin hörppäämään vallan mainiota Sherryä (Viinitien maahantuomaa Gutiérrez Colosían Finoa), minkä seurauksenä äidyin pohtimaan, että miksi ihmeessä Sherryllä on niin kehno preesens blogissani? Pakko myöntää, etten osaa vastata tähän kysymykseen, sillä vaikka tätä mainiota viinityyliä tulee aika ajoin harrastettua, ei jostain syystä juttuja koskaan päädy blogin puolelle asti. No, koetetaanpa korjata asia ja aloitetaan tällä klassikolla!

Monilla aiheeseen perehtymättömillä on Sherrystä käsitys lähinnä makeana mummojen suosimana viininä. Todellisuudessahan tämä viinityyli käsittää useita hyvin erilaisia viinejä, joista valtaosa on kuivaa; merkittävä osa makeasta Sherrystä taas on lähinnä simppeliä ja edukasta tusinatavaraa. Pääpiirteittäin Sherryt voi jakaa kolmeen päätyyliin: kuivat valkoiset, kuivat oksidatiiviset (eli "valkoisia" pidempään tynnyreissä kypsytetyt "ruskeat") ja makeammat Sherryt.

Kaikki Sherryt tulevat aivan Espanjan eteläkärjessä sijaitsevasta Cádizin provinssista ja viinityyli on saanutkin nimensä alueella sijaitsevasta Jerezin kaupungista. Kaikkien kuivien Sherryjen lähtökohtana onvalkoinen, maultaan melko neutraali ja varsin matalahappoinen Palomino-rypälelajike, josta alueella valmistetaan Sherryjen pohjaviini. Tämän pohjaviinin annetaan käydä tynnyreissä, joita ei täytetä aivan täyteen; tämän tynnyreihin jäävään ilmataskun, alueelle ainutlaatuisen ilmaston ja viinitalojen pieneliöstön yhteisvaikutuksesta viinin pinnalle muodostuu nahkean geelimäinen hiivahuntu, flor. Jos hiivahuntua ei muodostu tai se jää vaillinaiseksi, viini hapettuu, jolloin siitä valmistetaan oksidatiivista "ruskeaa" Sherryä. Kun valmistetaan "valkoista" Fino-Sherryä, valitaan kaikista parhaimmat tynnyrit, joissa hiivahuntu on pysynyt paksuna, suojaten viiniä hapettumiselta. Kun viinin on annettu kypsyä sopivaksi arvioidun ajan, siirretään viini ns. solera-tynnyrijärjestelmään: tässä järjestelmässä alimmasta tynnyrikerroksesta (eli ns. solera-kerroksesta) pullotetaan osa viinistä, minkä jälkeen tämä tynnyrikerros täytetään tuoreemman kerroksen (1. criadera) tynnyreistä, jotka taas täytetään tuoreemmasta kerroksesta (2. criadera), jne. kunnes lopulta kaikista tuorein kerros täytetään uudella viinillä. Kerrosten lukumäärää tai sitä, kuinka paljon yksi kerros käsittää tynnyreitä ei ole rajoitettu, joten criaderoja voi olla vain muutamasta tynnyristä jopa kymmeniin.

Laadukasta Finoa valmistettaessa on tärkeää, ettei viini pääse hapettumaan, vaan jokaisen tynnyrin sisällä oleva hiivahuntu pysyy elossa ja paksuna, suojaten viiniä. Koska hiivahuntu tarvitsee ravinteita pysyäkseen elossa, on tärkeää pullottaa viiniä riittävän usein, jotta tuoreempaa ja ravinteikkaampaa viiniä pääsee myös vanhimpiin solera-kerroksen tynnyreihin pitämään niiden hiivahuntua elossa. Näin ollen pullotettu Fino Sherry on sekoitus lukemattomia vuosikertoja, mutta silti erittäin raikasta ja kepeää, koska elävä hiivahuntu on suojannut viiniä koko sen kypsymisen ajan – tätä hiivahunnun alla kypsymistä kutsutaan biologiseksi kypsytykseksi (crianza biológica). Flor- hiivahunnun sanotaan muodostuvan poikkeuksellisen paksuksi Sanlúcar de Barramedan kaupungissa; täällä valmistettua Fino Sherryä kutsutaan nimellä Manzanilla, "pieni omena", ja sitä pidetään tyypillisesti kaikista kepeimpänä ja eleganteimpana Sherryn tyyleistä.

Hiivahunnun alla kypsytys ei pelkästään suojaa viiniä hapettumiselta – tämä hiiva samalla kuluttaa viinistä niin runsautta ja täyteläisyyttä tuovaa glyserolia kuin tavallisille viineille tyypillisiä piirteitä tuovia haihtuvia happoja, tuottaen samalla aineenvaihdunnallaan viiniin asetaldehydiä, joka taas on Sherrylle tyypillisten vivahteiden pääasiallinen lähde. Koska flor-hiiva kuluttaa viinistä glyserolia, ovat Sherryt yleensä epätyypillisen kepeän oloisia ollakseen runsasalkoholisia viinejä ja kuivilla Sherryillä on yleensä poikkeuksellisen matala uutosainepitoisuus. Koska Palomino on vähähappoinen lajike, ovat Sherryt tyypillisesti varsin matalahappoisia; tässä hiivan tuottama asetaldehydi auttaa, antaen viinille suolaisen maun ja pistävyyttä, mikä paikkaa puuttuvien happojen jättämää ryhtiä, raikkautta ja selkärankaa.

Vuonna 1792 perustetun ja edelleenkin perheomisteisen viinitalo Hidalgon La Gitana ("mustalaisnainen") on yksi maailman kuuluisimmista ja tunnetuimmista Manzanilla-viineistä ja tätä viiniä tuotetaan vuosittain peräti yli 1,5 miljoonaa pulloa. Viini on saanut nimensä eräältä aikanaa viinitalon lähellä baaria pitäneeltä naiselta, sillä hänen baarinsa oli silloin viinitalon Manzanillan suurin ostaja. Sherryjen pohjaviinien aluksi annetaan kypsyä 3 vuotta tynnyreissä, jonka jälkeen parhaimmat tynnyrit valitaan talon Manzanilla Soleraan, joka käsittää peräti 14 tynnyrikerrosta (ja tuhansia tynnyreitä). Näiden kerrosten läpi viiniä siirretään tynnyrikerroksesta toiseen, kunnes lopulta solera-kerrokseen saavutaan noin 2–3 vuodessa, minkä jälkeen viini lopulta suodatetaan ja pullotetaan. Näin ollen La Gitana on keskimäärin iältään n. 5–6-vuotiasta, joskin solera-järjestelmästa johtuen sekoituksessa on myös pieniä määriä lukemattomia vanhempia vuosikertoja.

La Gitanalla on hailakka, kevyesti vihertävään taittuva vaalea sitruunankeltainen väri.

Lasista kohoaa yhtä aikaa hillitty ja elegantti, mutta myös klassisesti sherryisen pistävä tuoksu, jossa päällimmäisenä nousee pintaan biologisen kypsytyksen tuomaa asetaldehydisyyttä: merellistä suolaisuutta ja ujoa mantelirouhetta. Taustalla häilyy kypsää viheromenaa, kevyttä heinää, hentoa hunajaisuutta ja pienin häivähdys savuisuutta.

Suussa viini on rutikuiva, ja vaikka viinin melko matala hapokkuus antaa sille melko lempeän ja sulavan olemuksen kielellä, tuo flor-kypsytyksen asetaldehydisyys kokonaisuuteen voimakasta, suolaisena ja kevyen sitruunaisen kirpeänä aistittavaa särmää ja pistävyyttä. Makupuolelta löytyy suolakiveä ja suolaheinää, sitruunankuorta, kevyttä hiivaleipäisyyttä, hentoa viheromenaa ja etäistä paahdettua pähkinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko tuntuva aldehydinen suolaisuus tuo viinille hyvin kepeän ja rapsakan habituksen.

Jälkimaku on hyvin pitkä ja intensiivinen. Kielelle jää häilymään melko voimakkaan suolaisia ja viheromenaisia sävyjä, joita komppaavat aaltoillen nousevat ja haipuvat pähkinän, paahdetun pinjansiemenen, sitruunan, kevyen valkohomejuuston pinnan ja etäisen savun vivahteet. Alkoholi (15%) nousee vasta jälkimaun loppupuolella ensimmäistä kertaa esiin hentona lämmitävyytenä.

Kokonaisuutena La Gitana on ihastuttavan kepeä, raikas, puhdas ja tyypillinen Manzanilla, jossa flor-hiivahunnun alla tapahtuneen biologisen kypsytyksen tuomat suolaiset, viheromenaisen ja sitruunaisen kirpeät sekä hillityn pähkinäiset piirteet ovat hyvin vahvasti pinnassa. Monille nämä kuivien Sherryjen pistävän asetaldehydiset piirteet vaativat usein jonkin verran totuttelua, joten mitenkään helpoksi tai aloittelijaystävälliseksi esitykseksi La Gitanaa ei voi kutsua. Sen sijaan jos osaa arvostaa kuivan, valkoisen Sherryn raikkautta ja särmää, on La Gitana varsin ihastuttava Manzanilla – vaikka kyseessä on valtavan tuotannon massatuote, on viini silti hurmaavan moniulotteinen ja kaikin puolin tyylipuhdas esitys. Erityishuomion saa viinin täysin naurettavan edullinen hinta paikallisilla markkinoilla; itse tilasin pulloni netistä ja vielä rahtikustannuksineen täysikokoisen pullon hinta pysyi reilusti alle seitsemässä eurossa!

Klassisia kumppaneita Manzanillalle ovat erilaiset tapas-henkiset naposteltavat, erityisesti merenelävät, pähkinät tai suolaiset oliivit, mutta meidän taloudessa viini tuli naitettua loppukeväästä erittäin onnistuneesti mitä maukkaimmalle parsarisotolle. Voin siis lämpimin mielin suositella pälyilemään väkevien viinien hyllyä siinä vaiheessa kun parsakausi on taas ovella! On kuitenkin myös hyvä muistaa, että kuiva valkoinen Sherry on hyvin lyhytikäistä tavaraa, joka on parhaimmillaan mahdollisimman pian pullotuksen jälkeen – pitkäksi aikaa ei Finoja ja Manzanilloja kannata siis kellariin hamstrata!

Lyhyesti: Ihastuttavan tyylipuhdas, raikas ja rapsakka Manzanilla, jossa ns. biologisen kypsymisen tuomat suolaiset ja kirpeän viheromenaiset piirteet ovat voimakkaasti pinnassa.

Arvio: Tyylikäs – hämmentävän edullinen, mutta hinnastaan huolimatta ihastuttavan tasapainoinen ja tyylipuhdas Etelä-Espanjan klassikko.

Hinnan (5,80e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

13.1.17

Väliaikatiedote #23: katsaus menneeseen vuoteen

Tässä vuodenvaihteessa näyttää blogiskenessä olevan trendinä tehdä ennustuksia alkavan vuoden viini- / olut- / mistälietrendeistä. Itse en kuitenkaan jaksa sellaisia tänne raapustella, sillä useimmissa tapauksissa ne tuntuvat lähinnä heijastelevan enemmän kirjoittajan omia tottumuksia kuin mitään merkittävämpää, ollen siten melko yhdentekevää lätinää (tosin sellaisiahan melkeinpä kaikki viini- ja olutarviotkin ovat, joten pilkka osunee omaan nilkkaan).

Valtaosissa näissä tulevan vuoden "ennustuksissa" homma on kuitenkin uudenvuoden tinoihin verrattavaa puhdasta arvailua ja sen vuoksi veikkaukset yleensä myös tuntuvat menevän metsään. Sitten jos arvaus sattuu osumaan oikeaan, voi niiden kirjoittaja taputtaa itseään selkään onnistuneesta arvauksesta, vaikka useimmissa tapauksissa kyseessä on lähinnä tuuripelistä. Onhan tuollainen melko turhaa, sillä esimerkiksi valtaosassa viiniennustuksista osuu kuka tahansa paremmin oikeaan, jos vain katsoo mikä on ollut Nykissä trendi 5-6 vuotta sitten ja mitkä näistä trendeistä ovat päätyneet Tukholmaan asti. Jos sellaisia trendejä löytyy, saapuvat ne Suomeen parin vuoden viiveellä – jos ovat saapuakseen. Omasta mielestäni olisikin mielenkiintoisempaa lukea analyysejä tai kommentäärejä jo olemassaolevista trendeistä tai sitten yrittää itse luoda tai edesauttaa omilla toimillaan uusien trendien syntymistä, kuin lukea vain noita ilmaan heitettyjä arvauksia (no, myönnetään, muutamat bloggaajat kyllä osaavat myös heitellä varsin tarkkaa havainnointia ja terävää analyysia, joten aivan koko skeneä kritiikkini ei toki koske). Omasta mielestäni noita trendiveikkauksia on kuitenkin mielenkiintoista lukea vasta silloin, kun niiden kirjoittaja on oikeasti alan ammattilainen, joka kiertelee niin maata kuin maapalloa en verran laajasti, että löytyy näkemystä erottamaan paikalliset ja lyhytaikaiset ilmiöt oikeasti kunnon trendeistä.

Joten pienen vuodenaloitustauon jälkeen tässä lienee näiden trendiennustusten sijaan korkea aika tehdä taas sellainen perinteinen vilkaisu mitä blogin puolella on tapahtunut. Onhan tämä tämmöinen kyllä enemmän kuivakkaa data-analyysiä ensisijaisesti omaksi ilokseni, kuin mitään oikeasti mitään journalistisesti arvokasta työtä, mutta ajttelin tämän nyt julkaista täälläkin siltä varalta, että jotain lukijaa sattuisi kiinnostamaan numerot yhtä paljon kuin meikäläistä. Kaikista kiinnostuneimmat voivat vilkaista samaan sapluunaan pohjautuvan analyysini vuoden takaa tästä.

Vuonna 2016 postausteni määrä on ollut edelleen laskeva (202) aikaisempiin vuosiin verrattuna ja huippuvuosien lukemiin (n. 450 postasta / vuosi) ei liene paluuta ihan heti. Vuosi sitten ennakoin, että voisin saada nostettua hieman postaustahtiani, mutta reisillehän sekin arvaus meni. Hieno esimerkki siitä, miksi ennustusten tekeminen on pöljää touhua.

Sitten vertailua. Nykyisin blogista löytyy peräti 1679 arviota (1394 viiniä, 263 olutta, 11 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa). Arvioiden määrä kasvoi siis 176:lla viime vuodesta. On toki huomattava, että tänä vuonna tuli myös kirjoitettua runsaasti tuottajaesittelyitä, joiden ohesta löytyy myös kompaktit pika-arviot tuottajan viineistä, joten todellinen arvioiden määrä on teoriassa siis n. 100 viiniä äskenmainittua suurempi. Blogissani leijonanosaa näyttelevät edelleen viinit (83,03%), mutta olutosio on kasvanut mukavasti (15,66%), kutistaen viiniarvioiden suhteellista osuutta. Muista juomista kirjoittelen arvioita mielelläni, mutta niiden osuus on tästä huolimatta pysynyt erittäin marginaalissa (yht. 1,31%).

Vuonna 2016 kirjoittmistani 202 postauksesta 176 oli arvioita, jotka olivat siis 104 viiniarviota (59,09%), 69 olutarviota (39,20%), 2 siideriarviota (1,14%) ja 1 sakearvio (0,57%). Muuta lätinää oli 26 postauksen edestä, sisältäen 16 tuottajaesittelyä.

Sitten pistetään hieman tagien ihmettelyä, tehden pientä vertailua edellisvuoteen.
  • Blogin iältään vanhimpien viinien arviot ovat edelleen 1940-luvulta. 50- ja 60-lukujen viinien kohdalla on edelleen ammottava aukko, vaikka niitäkin on tullut jonkin verran viimeisen parin vuoden aikana maisteltua. Kuten viime vuonnakin, vuosikerta 2011 on edelleen suosituin vuosikerta blogissani (277 arviota = 16,50%).
  • Suosituin maa arvioiden suhteen kärkeä pitää edelleen ylivoimaisena Ranska (387 arviota = 23,05%) ja sitä seuraava Italia (259 arviota = 15,43%). Kiitos keväisen reissuni, Saksa on ottanut Espanjan kiinni ja molemmilta löytyy nyt blogista saman verran arvioita (130 arviota = 7,74% per maa). Portugali pysyttelee edelleen ainoana maana Top 3 -maiden ulkopuolelta, jolta löytyy yli sata arviota (105 arviota = 6,25%)
  • Tällä hetkellä on blogissa edustettuna eri maita peräti 45 kpl, eli kasvua viime vuoteen on tullut neljän maan verran. Kuriositeettiarvon ulkopuolella (vähintään 5 arviota) niistä on mukavat 28.
  • Viinialueiden tarkempi käsittely on melko hankalaa, koska siellä on niin paljon päällekkäisyyksiä ja limittäisyyksiä, että kivenkovaa statistiikkaa niistä on mahdotonta repiä. On kuitenkin mainittava, että Veneto ei saanut vuonna 2016 ainoatakaan arviota (edelleen 83 arviota = 4,94%), minkä vuoksi ohi kiilasi vihdoinkin Champagne (84 arviota = 5,00%). Kannoilla kärkkyy edelleen Alsace (75 arviota = 4,47%).
  • Rypäleiden suhteen (yht. 166 rypälelajiketta + 5 blendiä) kasvua on tapahtunut valtavasti, sillä vuosi sitten erilaisia lajikkeita oli "vain" 140. Ykkössijalta löytyy edelleen Riesling (117 arviota = 8,39%). Jota seuraavat melkoisen välimatkan päästä Burgundin klassikot Pinot Noir (83 arviota = 5,96%) ja Chardonnay (65 arviota = 4,66%). Blogissa on yhteensä 84 kpl sellaisia lajikeviinejä, joiden rypäleestä on vain yksi ainoa arvio, joten tällaisten arvioiden osuus blogin puolella on kasvanut vuoden aikana merkittävästi (vuosi sitten 68 kpl).
  • Kuten viime vuonna totesin, punaviinit ovat viinien joukossa edelleen merkittävin juttu blogissani (624 = 44,76%), varsin vakaana pysyttelevällä osuudellaan. Valkoviinit tulevat jonkin matkaa perästä (435 = 31,21%), joskin kuohuviinit (149 = 10,69%) ovat ottaneet näitä kiinni muutaman prosentin kymmenyksen. Muut, eli roséet (28), oranssit (11) ja keltaiset viinit (2) pysyttelevät edelleen hyvin mikroskooppisessa osassa (yht 2,94%).
  • Oluttyylien päällekkäisyyksien vuoksi suora vertailu on melko hankalaa, koska ei ole mitenkään tavatonta, että vastaan tulee olut, jolle pitää iskeä pari kolme tagia normaalin yhden sijaan "oluttyyli"-kohtaan. Pääpiirteittäin tyylejä voi kuitenkin vertailla ja viime vuonna noteerattu porttereiden ja stouttien (60 = 22,81%) kiilaus IPA-skenen (58 = 22,05%) ohitse pitää edelleen kutinsa. Merkittävää on kuitenkin noteerata hapanoluiden (38 = 14,49%) tiukka kiri kuluneena vuonna.

Sitten voisi lopuksi vilkaista hieman mitä holtittomasti paisuvalle arvioarkistolleni kuuluu. Kuten viime vuonna jo totesin: "Vielä pari vuotta sitten pystyin ylläpitämään tahtia, jossa ehdin kirjoittaa havaintoni blogiini sitä mukaa, kun niitä tuli kirjoitettua talteen. Tätä nykyä maistan vuodessa niin naurettavia määriä, että on täysi mahdottomuus saada kirjoitettua arviota blogiini niistä kaikista; tästä syystä blogiin raapustellessa koetan kaivella arvioita lähinnä omista ostoksistani, heittäen sekaan muutamia muutamia muita vastaan tulleita kuriositeetteja. Silloin tällöin mukaan mahtuu myös joku arkiston perukoilta kaivettu, enemmän pölyä kerännyt arvio vuoden tai parin takaa." Ja tämähän pätee vahvasti edelleen.

Laskujeni mukaan olen viime vuonna kirjoittanut yhteensä 1320 arviota (toim. huom. veikkaan, että todellinen luku on suurempi, mutta olen vain unohtanut merkitä nämä entryt rekisteriini), ja näistä 1320 viime vuonna kirjoitetusta arviosta on julkaistu blogin puolella 56 (33 viiniä, 23 olutta), eli arkistoa jäi paisuttamaan 1264 arviota (1100 viiniä, 152 olutta, 10 siideriä ja 2 jotain muuta). Tällä hetkellä julkaisemattomien arvioiden arkistoni käsittää yhteensä 3999 arviota, joten niitä on tällä hetkellä jo yli kaksi kertaa enemmän kuin nuo blogissa julkaistut 1679 arviota. Yhteensä olen siis arvioinut blogia varten 5678 viiniä, olutta ja muuta juomaa sen jälkeen kun aloitin kirjoittelemaan havaintoja niistä kaikista ylös noin kuutisen vuotta sitten. On myös muistettava, että arkistoni käsittää vain ne arviot, jotka olen muistanut kirjata sinne ylös – uskon, että minulla on tallessa arkiston ulkopuolella vielä n. tuhatkunta pintapuolisempaa pika-arviota, joita en ole kirjoittanut blogia varten ja siksi jättänyt ne merkitsemättä. Sitten on vielä ne arviot, jotka odottavat julkaisua, mutta jotka olen vain hajamielisyyttäni unohtanut kirjata ylös.

Ja edellisen vuoden loppukaneetit pätevät edelleen oikein hyvin, joten kaipa ne voi tähän kirjoittaa uudestaan:

On tämä yksi helvetin savotta.

Onneksi jaksan edelleen olla innoissani bloggaamisesta.

Jälleen kerran hauskaa alkanutta vuotta kaikille blogin lukijoille, toivottavasti täältä löytyy edelleen jotain teitäkin kiinnostavaa luettavaa!