Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.4.13

Apis Korzenny Czwórniak

Apis Miód Pitny Korzenny Czwórniak

Ei kai vappu ole vappu ilman simaa? No ei, siksi pistin omat simani tulemaan jo aikapäiviä sitten!

Mutta olinpa tässä muutama viikko sitten bongannut Alkon uutuustuotteista mielenkiintoisen erikoisuuden – puolalaisen meadin! Nimittäin varsinainen ja alkuperäinen sima on siis todellisuudessa tätä meadia, "hunajaviiniä", ja suomalainen, makeampi, kupliva ja limonadimainen sima on todellisuudessa melko lailla suomalainen erikoisuus; muualla maailmassa sima ei siis herätä samanlaisia mielikuvia kuin Suomessa (siksi aionkin tässä arvostelussa viitata simalla suomalaiseen simaan ja meadilla näihin perinteisiin hunajaviini-simoihin.)

APIS on Puolan suurin hunajan- ja meadintuottaja ja tuottaa neljää erilaista meadin perustyyppiä, alkaen aina kepeistä ja kuivahkoista meadeista makeisiin, täyteläisiin ja hyvin alkoholisiin meadeihin. Kaikista makeimmat simat (Póltorak) valmistetaan sekoittamalla kaksi osaa hunajaa yhteen osaan vettä (jolloin nesteessä on ennen käymistä yli 500 g/l sokeria), kun taas Alkoon saapunut Korzenny ("mausteinen") on ns. Czwórniak-mead ("neljännes"), joka valmistetaan sekoittamalla yksi osa hunajaa kolmeen osaan vettä. Lopputuloksena on selkeästi kuivempi, kepeämpi ja vähäalkoholisempi mead. Nimensä mukaisesti Korzenny on myös maustettu erilaisilla mausteilla ennen pullotusta.

Väriltään Korzenny on kirkkaan kullankeltainen, lähes jälkiruokaviinimäinen ja kauniin syvä, mutta samalla selkeästi jälkiruokaviinejä ohuempi viskositeetiltaan.

Tuoksu on todella moniulotteinen, persoonallinen ja jännittävä – päällimmäisenä on selvää vehnäolutmaisuutta, banaanisine estereineen, mutta mukana on myös hunajaa, kevyttä kuminaa, moscatellista rusinaa ja kukkaisuutta. Yleisvaikutelma on eteerinen, erikoinen ja melko makea.

Korzennyn maku taas rupeaa olemaan jo niin erikoinen, ettei tiedä mitä ajatella; pitäisi varmaan olla enemmän kokemusta meadeista, että osaisi eritellä tästä kaikkea. Ensimaku on makea, mutta se paljastuukin paljon vähemmän makeaksi mitä makuhermot odottavat. Happoja tässä ei ole ollenkaan, joten kokonaisuus tuntuu hämmentävän lattealta, ponnettomalta ja vetiseltä. Kielellä silti pyörii katras toinen toistaan erikoisempia aromeja: nektarisen hunajan ohelta löytyy tuoksusta tuttua moscatellisuutta, puuta, sitruunamehua, monisyistä mausteisuutta (välillä hentoa maustepippuria, välillä kanelia, vaniljaa tai kuminaa – aromit vaihtuvat niin tiheään ettei niistä meinaa saada tolkkua) ja hentoa sherryistä pähkinäisyyttä. Tuoksun vehnäolutmaisuus on muuttunut maussa enemmän kuivatuksi olkisuudeksi. Suutuntuma on öljyinen ja samettisen pehmeä mutta samalla erikoisella tavalla ohuehko – eli vaikka erilaisia makuja löytyy paljon, ei maku itsessään ole erityisen voimakas, vaan melko hillitty ja kepeä.

Jälkimaussa kielelle jää pitkäksi aikaa makeata hunajaisuutta, voimistuvaa sherryisyyttä ja vanhentunutta leipää sekä erittäin erikoisesti Batterymaista energiajuomaisuutta – nyt olisi mukava tietää mikä mahtaa olla se akkuhappoinen pääaromi energiajuomissa! Melko hillitty (11%) alkoholi puskee hieman lämpöä kielen takaosiin ja nieluun. Jälkivaikutelma on erittäin kompleksinen ja sellainen, mitä ei ole koskaan aiemmin tullut vastaan – meadia tulee maisteltua koko ajan lisää, jotta siitä saisi paremmin tolkkua, mutta tuloksetta.

Olen hyvin hämmentynyt. Korzenny on selvästi makea, mutta silti se tuntuu varsin kuivanpuoleiselta ja hieman vetiseltä – ymmärrän siis hyvin, että tämä edustaa puolalaisten meadien kuivaa päätä. Viineihin tottunut suuni kaipaa ehdottomasti juomaan happoja, jotta kokonaisuus olisi napakampia ja raikkaampi, mutta samalla juoman hämmentävät aromit käskyttävät palaamaan lasin pariin yhä uudelleen, jotta saisin siitä paremmin tolkkua.

Jotenkin Korzenny vaikuttaa samanlaiselta erikoisuudelta kuin sake – hyvin vähähappoista, makeanpuoleista ja kaikin puolin kummallista juomaa, josta ei oikein tiedä, pitäisikö siitä pitää, mutta mielenkiinto ajaa maistamaan yhä uudelleen. Kyllähän tästä voi pitääkin, kunhan ensihämmennyksestä pääsee toipumaan! Ja tätä juomaa ihmetellessään voi todeta "hunajaviinin" tekevän meadille paremmin oikeutta kuin se perinteinen, suomalainen "sima."

Lyhyesti: Varsin omalaatuinen, hunajainen, aavistuksen sherryinen ja viinimäinen mutta hyvin vähähappoinen erikoisuus – puolalainen mead.

Arvio: OK – ilman minkäänlaista kosketuspintaa muihin "hunajaviineihin" en uskalla arvioida Korzennyä oikein suuntaan tai toiseen – siksi saa perinteinen ja turvallinen "OK" riittää. Kokemus oli kuitenkin sen verran jännittävä, että mielenkiinto makeampiin ja tuhdimpiin mead-tyyleihin on herännyt!

Hinnan (12,67e) ja laadun suhde: OK – mead on hintansa arvoinen.

Lisäksi tässä meadinmaistelun ohessa pieni Nyytti toivottaa kaikille lukijoille hauskaa vappua!

Joseph Drouhin Laforet 2011

Joseph Drouhin Laforet Bourgogne Chardonnay 2011
  • Valmistaja: Joseph Drouhin
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Bourgogne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bourgogne
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,39e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 14,09e (Tammikuu 2014, Alko)

Laforet on viinitalo Drouhinin perustason Burgunderi, eli se ei edusta mitään tiettyä ala-aluetta, vaan siihen käytetyt rypäleet ostetaan talon sopimusviljelijöiltä ympäri valtavaa Burgundia. Kyseessä on siis ns. "entry-level Burgundy"; viini, jossa pääsee suht pienellä rahalla kiinni perinteiseen Burgundin valkoviinityyliin. Viini on pääosin kypsytetty 7-8 kk terästankeissa, mutta pieni osa kypsytettiin 1 ja 2 vuotta vanhoissa tammitynnyreissä.

Tuoksusta tulee ensimmäiseksi vastaan mehevää, melko kypsää hedelmäisyyttä, makeutta etunenässä, mutta kevyehkö, hedelmän kanssa hyvin integroitunut, mausteinen ja aavistuksen vaniljainen tammisuus antaa kokonaisuudelle hieman tympeän vaikutelman – ilmanhedelmän seassa leijuvaa kevyttä tammea tuoksu olisi selvästi raikkaampi.

Maultaan Laforet on kypsän viheromenainen, makean sitruksinen, melko mausteinen ja hennon kookoksinen; kokonaisuudesta löytyy myös hento voimainen vivahde. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta yleisilme on silti alusta loppuun raikkaan hapokas ja eloisa.

Kokonaisuuteen nähden miellyttävän pitkähkö ja vivahteikas jälkimaku jättää kielelle kuivan, kirpeän viheromenaisen ja sitruksisen sekä kevyesti karvaan tammisen jälkivaikutelman.

Yleisesti Laforet on varsin kelpo perus-Burgunderi – tasapaino on vielä vähän hakusessa elementtien välillä, mutta rakenne on kohdallaan ja yleisilme on sopivan raikas ja viileä. Maailman arvostetuinta Chardonnay-aluetta edustavaksi viini on melko yllätyksetön ja mutkaton, mutta alueellisuus yleensä katoaa tehokkaasti keräämällä rypäleitä ympäri suurta aluetta; tämä kuitenkin heijastuu viinin (suomalaisessa kontekstissa) kohtuullisen edulliseen hintaan Burgundereiden joukossa.

Saman tuottajan mainion (ja laatuunsa nähden kohtuullisen hintaisen) Rullyn Chardonnayn rinnalla on myönnettävä, ettei Laforet ole mitenkään kummoinen hinta-laatu-suhteensa osalta, mutta kun tarvitaan selvästi hillitymmin tammitettua Ranskan Chardonnayta, on tässä ihan kelpo valinta. Klassinen valinta graavatulle kalalle tai perinteiselle uunilohelle.

Lyhyesti: Hennosti tammitettu, raikas ja nuorekas perus-Burgunderi.

Arvio: OK – yllätyksetön, mutta varsin kelvollinen ja miellyttävä arki-Chardonnay. Suosittelen pistämään pullon ennemmin ruokapöytään kuin piknikkoriin.

Hinnan (14,09e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Joseph Mellot Pouilly-Fumé La Forge 2010

Joseph Mellot Pouilly-Fumé La Forge 2010
  • Valmistaja: Joseph Mellot Père et Fils
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Pouilly-Fumé
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Pouilly-Fumé
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,98e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 20,10e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa arvostelu yhdestä Alkon muutamasta Pouilly-Fumén viinistä – Joseph Mellot'n La Forgesta. Viheraromiset Sauvignon Blancit ovat klassinen, toimiva kumppani parsalle ja Loiren laakson huippu-SB:t (Pouilly-Fumé ja Sancerre) ovat melkeinpä parasta, mitä rypäleestä joten voi irti saada, joten suosittelen nappaamaan jonkun tämän alueen viineistä, jos ajattelit vielä herkutella parsakauden ollessa käynnissä!

Tämä viini on siis alueelle tyypillisesti valmistettu 100% Sauvignon Blancista, käytetty varsin matalassa lämpötilassa ja kypsytetty aluksi terästankeissa ja sitten pulloissa.

Väriltään viini on rypäleelle tyypillisen neutraalin hailakka, sävyltään neonvihreään taittuva.

Tuoksu on sen sijaan kaikkea muuta kuin neutraali: varsin vehreätä ja rehevää tuoksua tuoksua hallitsee voimakas herukanlehtisyys, aromaattiset yrtit, murskattu nokkonen ja hennon savuinen mineraalisuus – sekä jonkin verran käytettyyn rypäleeseen usein yhdistettyä, kevyesti rikkisen pistävää kissanpissaisuutta.

Maultaan viini on SB:ksi yllättävänkin täyteläinen ja täynnä kypsää, trooppista hedelmää – makeata mangoa, raikasta karviaista ja kirpeätä passiota – mutta kokonaisuus on hyvin kuiva ja rapsakan hapokas. Hedelmä saa mainiosti vastapainoa vegetaalisen yrttisestä ja nurmikkoisesta aromikkuudesta, jo tuoksussa esitellystä, voimakkaasta herukkaisuudesta sekä kevyestä viheromenaisuudesta. Lisäksi kielellä pyörii kepeätä, Grüner Veltlinerin mieleen tuovaa valkopippurisuutta.

Erittäin kuivalta jälkimaultaan viini on hyvin ruohoisen yrttinen, hapokkaan sitruksinen, kevyen savuinen ja maamainen; viini jättää kielelle varsin intensiivisen, aromikkaan, lämpimän ja pitkän jälkivaikutelman.

Kokonaisuutena La Forge on Sauvignon Blanciksi hyvin runsas intensiivinen, mutta samalla yllättävänkin kevyt – mikä tuntuu melko ristiriitaiselta suhteellisen täyteläisen suutuntuman kanssa. Joka tapauksessa, viinissä on varsin mallikkaassa balanssissa lähes raa'ahko, vegetaalinen aromikkuus ja kypsempi, jopa trooppiseen taittuva hedelmäisyys; kumpikaan ei toimisi pelkiltään, mutta yhdessä ja sopusuhtaisesti toisiinsa nähden ne tasapainottavat toisensa hienosti. Kokonaisuus on hyvin tuhti ja intensiivinen, minkä vuoksi viini ei ole mikään helpoin siemailtava sellaisenaan, mutta aromimaailmansa puolesta viini sopii varsin mainiosti viheraromisille ruoille (kuten niille viinien kanssa perinteisesti varsin hankalille parsoille) mutta intensiteettinsä puolesta myös täyteläisemmille ja voimakasaromisemmille ruokalajeille (kuten monet vuohenjuustoruoat.)

Suosittelen nauttimaan viinin hyvin viileänä, jotta sen hapokkuus saa pidettyä viinin riittävän raikkaana ja kepeänä, ja mahdollisimman pian – vaikka parhaat Sauvignon Blancit voivat vaatia jopa vuoden saadakseen palansa niinsanotusti paikalleen, eivät ne tunnetusti juurikaan kehity ikääntyessään.

Lyhyesti: Todella runsas ja muhkea Loiren Sauvignon Blanc, jossa yhdistyy voimakas hedelmävetoisuus intensiiviseen ja sopivan raa'an oloiseen vegetaalisuuteen. Kirpeä, karhea, mutta silti todella aromikas ja kaikin puolin mainio.

Arvio: Erittäin hyvä – muutamien hillitympien ja selkeästi tyylikkäämpien Pouilly-Fumén viinien jälkeen La Forge vaikuttaa kaikessa massiivisuudessaan kaikelta muulta kuin tyylikkäältä, mutta siitä löytyy kuitenkin upeasti rakenteen tasapainoa ja aromien harmoniaa. Myöskin miellyttävää vaihtelua monesti jopa ylitehtyihin uuden maailman (/-Seelannin) Sauvignon Blanceihin.

Hinnan (20,10e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

29.4.13

Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce

Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce
  • Valmistaja: Martinez
  • Tyyppi: Väkevöity viini, DOC Marsala
  • Maa: Italia
  • Alue: Sisilia, Trapani, Marsala
  • Rypäleet: Ansonica, Damaschino, Grillo
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,73e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 16,36e (Tammikuu 2014, Alko)

Kun olimme saaneet maisteluporukassamme tyhjennettyä Nøgne Ø:n punaisen ja mustan Horizonin, piti ruveta penkomaan kaappeja muiden mahdollisten maisteltavien nesteiden varalta. Pikaisen rymyämisen jälkeen löytyi hiljattain avattu pullo Martinezin Marsalaa.

Marsala on sisilialaisen Marsalan kylästä peräisin oleva, paikallisista rypälelajikkeista valmistettu väkevöity viinityyli, joka voi olla mitä tahansa melko kuivasta hyvin makeaan. Tämä Marsala on alueen luokittelun korkemmasta päästä: Superiore Riserva Dolce, eli makea ja lain mukaan vähintään neljä vuotta kypsytetty. Etiketti myös antaa lisätietoa ja kertoo viinin olevan 5 vuotta tammessa kypsytetty – viini on aluksi viettänyt 3 vuotta suurissa, 200 hehtolitran tammissammioissa ja sen jälkeen vielä 2 vuotta lisää vajaiksi täytetyissä tammitynnyreissä, joissa viini on päässyt kypsymään kosketuksissa hapen kanssa.

Väriltään viini on läpinäkyvän, tummanruskea ja hieman kupariseen oranssiin taittuva.

Tuoksu on erittäin vivahteikas, moniulotteinen ja selvästi hapettunut. Ilmeikäs nokka tarjoilee rusinaa, ruskeata omenaa, kuivattua viikunaa, sitruksenkuoria, pähkinärouhetta ja hentoa hunajaa; hapettuneet vivahteet tuovat kokonaisuuteen kuivaa sherryisyyttä ja vanhentunutta olutta muistuttavaa, pistävän ruisleipämäistä maltaisuutta.

Maku seuraa melko uskollisesti tuoksun piirtämiä linjoja, mutta on makeaksi väkeväksi viiniksi melko persoonallinen – varsin runsaasta (100 g/l) jäännössokeristaan huolimatta viini ei ole oikeasti erityisen makea, eikä erityisen täyteläinen korkeintaan keskihapokkaasta rungostaan huolimatta. Jäännössokeri kyllä tuntuu selvästi makeutena, mutta sherryiset ja hieman leipämäiset kuivan hapettuneet piirteet tekevät kokonaisuudesta paljon kuivemman ja tiukemman oloisen mitä jäännössokerin perusteella voisi veikata. Melko voimakas aromimaailma on kuivatun viikunainen, sherryisen pähkinäinen ja appelsiininkuorinen; makeus ja kuivuus vääntävät tasaveroisina kättä, eikä kumpikaan oikein onnistu pääsemään voitolle. Viisi vuotta tammessa eivät ole juurikaan tuoneet tammen aromeita viiniin, kokonaisuudesta voi erottaa korkeintaan kevyttä puisevaa mausteisuutta ja hentoa, makeuden kanssa sointuvaa vaahterasiirappisuutta.

Jälkimaku on keskimakua selvästi kuivempi, hapettuneen omenainen, kahvinporoinen, kuivan sherryinen, mantelinen ja kevyesti karvaan mausteinen; aromikas ja hapettuneen kehittynyt jälkivaikutelma jatkuu varsin pitkään.

Moniin muihin makeisiin väkevöityihin viineihin verrattuna Martinezin Marsala on melko suoraviivainen ja hapettuneisuudessaan jopa rujohko esitys, mutta samalla myös persoonallisempi ja vivahteikkaampi kuin esimerkiksi samanhintaiset Portviinit ja Sherryt. (Lisäksi on mainittava, että tämä viini toimi varsin luontevasti makean ja hennon kehittyneen Dark Horizon 3:n jälkimainingeissa!)

Kuivempia Sherryjä vierastavat voivat kavahtaa viinin ruskea-aromisia, hapettuneita vivahteita, mutta muuten viini on hintaisekseen varsin mukava tapaus. Klassinen valinta pähkinäisille leivoksille ja muille italialaisille, makeille jälkiruoille – myös varsin riittoisa puteli ruoan valmistukseen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pala eteläitalialaista viiniosaamisen historiaa!

Lyhyesti: Rujohkon hapettunut, särmikäs ja jäännössokeriinsa nähden yllättävänkin kuiva, mutta samalla myös varsin persoonallinen ja tasapainoinen väkevöity viini jälkiruoille ja ruoanlaittoon.

Arvio: Hyvä – kun vertailee sitä, kuinka tylsiä ja geneerisiä Portviinejä, Sherryjä ja Madeiroja 15 eurolla irtoaa, on Martinezin Marsala varsin näppärä tapaus hintaisekseen. Viini on kuitenkin sen verran röyhkeä ja suoraviivainen esitys ettei tämä mitään pystynokkaista siemailua varten ole, mutta erilaisille jälkiruoille viini toimii aivan moitteetta.

Hinnan (16,36e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition 2008

Nøgne Ø Dark Horizon 3. edition 2008
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, porter
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 9,09e (Marraskuu 2011, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Kun Nöggiksen Red Horizon 2 päätyi testattavaksi, oli otettava mukaan jotain muutakin – 0,25-litrainen pullo kun katoaa melko ketterästi ihan yksinkin nautiskellessa!

Päätin siis kaivella kaappieni perältä viimeisen varastossani makaavan Dark Horizon 3. editionin – olut, joka tunnetaan harrastelevien kesken tuttavallisesti nimellä "DH3". Tämän viimeisen varastooni päätyneen putelin (sekä edellisen testaamani DH3:n) ostin muita hamstraamiani Horisontteja myöhemmin, loppuvuodesta 2011, jolloin tämä Alkon kertaostona hankkima erikoisuus oli jo huvennut lähes kokonaan myymälöiden hyllyiltä; kaapissani olut oli ehtinyt kypsyä siis jo vajaat puolitoista vuotta ennen korkkaamista, mutta muutenkin putelilla oli varsin kiitettävästi ikää – olut on pantu vuonna 2008, joten olut tuli avattua 5-vuotissyntymäpäiviensä korvilla!

Ensimmäisen kerran olut tuli testattua melko tasan pari vuotta sitten; suht tarkasti vuosi sitten oluesta päätyi toiseksi viimeisestä pullostani myös arvostelu tänne blogiini. Ajattelin, että nyt kun tämä 100 IBU:n edestä katkeroitu, kahvilla maustettu porter on saanut taas yhden vuoden lisää ikää, olisi aika tehdä uudet havainnot!

Väriltään olut on läpinäkymättömän tummanruskea, lähes musta; todella paksu ja tahmea olut nostaa kaadettaessa maitokahvinruskeata vaahtoa hyvin niukasti lasin reunoille, mutta varsinaista vaahtokukkaa ei pääse syntymään.

Makeata ja muhkeata tuoksua hallitsee tumma, siirappinen maltaisuus ja kevyehkö, paahteinen kärtsä; taustalla tuntuu kevyttä vaniljan aromia ja aavistuksen verran ikääntyneen oluen hapanleipäistä aromia.

Erittäin aromikas maku on yhtä uskomaton kuin ennenkin; hyvin makea ja syvä makumaailma tarjoilee loputtomasti suklaan ja kaakaon eri vivahteita, kevyttä joulumausteisuutta ja vaniljaista, melassista arrakkisuutta. Voimakas paahteisuus sointuu upeasti varsin makean maltaiseen aromimaailmaan. Erittäin makea ja mehukkaan ylikypsä, tumman marjainen aromikkuus yhdistettynä voimakkaaseen suklaisuuteen ja melko korkeaan alkoholisuuteen tekee oluesta varsin portviinimäisen luonteeltaan. Sen sijaan oluen kahvisuus on siirtynyt paljon pienempään sivuosaan vuoden aikana; myös humaloinnin katkeroisuus ja entuudestaan vaatimaton hiilihappoisuus ovat kadonneet lähes kokonaan, mikä tuntuu vain korostavan oluen makeutta sekä sen pehmeätä, hyvin täyteläistä ja jopa tahmeata suutuntumaa.

Jälkimaussa maun portviinimäisyys korostuu entisestään, mutta tummimpien aromien kadotessa ja siirappisen maltaiden ja hennon oksidoituneiden aromien vaikutuksesta maku taittuu hyvin voimakkaasti tawnymaiseen portviinisuuteen – jopa niin pitkälle, että sen enempää analysoimatta voisi arvata siemailevansa tasokasta, 10-vuotiasta Tawny Portia. Tawnyisten aromien lisäksi jälkimaussa on maitosuklaata, vaniljaa ja neilikkaa, mutta ei juuri yhtään katkeroiden puraisua. Myös voimakkaimmat kahvin aromit ovat kadonneet muiden aromien alle piiloon. Varsin runsas (15,5%) alkoholisuus nostaa jonkin verran lämmönhohkaa nieluun.

DH3 on edelleen uskomattoman hyvä olut, sekä yksi harvoja luokassaan, mutta kehittynyt selvästi siitä, minkälainen se oli vuosi sitten. Nyt makumaailma oli muuttunut selvästi runsaampaan, kehittyneempään ja tahmaisempaan suuntaan ja raikkaus oli jäänyt selkeästi enemmän taka-alalle; olut silti toimii todella mainiosti hedonistisena nautiskeluoluena edelleenkin. Osuvin valinta oluelle lienee kuitenkin joku makea suklaakakku, -leivonnainen tai muu jälkiruoka – sen makea ja suklainen makumaailma sointuu varmasti erinomaisesti niiden kanssa yhteen.

Suosittelen nauttimaan melko hyvin jäähdytettynä valko- tai portviinilasista. Olutta voi vielä kypsytellä muutamia vuosia, mutta hirveästi pidempään en suosittele – se on nyt kuitenkin jo uskomattoman hyvässä tikissä.

Lyhyesti: Todella muhkea, uskomattoman aromikas ja tumman siirappisessa maltaisuudessaan intensiivisen makea jälkiruokaportteri, josta rupeaa pikku hiljaa löytymään niitä kypsyneemmän oluen kompleksisempia vivahteita.

Arvio: Erinomainen – olisi vaikeata pistää DH3 nyt ja vuosi sitten paremmuusjärjestykseen; molemmat ovat olleet selvästi erilaisia, mutta myös todella upeita ja nautinnollisia tapauksia. Edellisessä oli enemmän katkeruutta, raikkautta ja ryhtiä; tässä mehevyyttä, kehittyneisyyttä ja hurmaavaa portviinimäisyyttä.

Hinnan (9,09e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

27.4.13

Nøgne Ø Red Horizon 2. edition 2011

Nøgne Ø Red Horizon 2. edition 2011
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, Sake ale
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Koko: 0,25
  • Hinta ostohetkellä: 11,99e (Helmikuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: 12,21 (Tammikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)



Tuossa kuukausi pari takaperin huomasin vanhasta kunnon Red Horizonista tulleen uuden version Arkadian Alkon hyllyille – hintaakin oli isketty vajaat kolme euroa lisää edelliseen, joka poistui vain n. vuosi sitten valikoimista... Noh, hinnasta viis ja pullo testaukseen! Sovimme oluita harrastelevan ystäväni kanssa treffit, kaivoin kaapistani pari vuotta kypsymässä olleen Dark Horizon 3:n tämän oluen seuraksi ja lähdin matkaan.

Red Horizon on siis varsin erikoinen ale – runsaasta määrästä ohra- ja vehnämallasta valmistettu olut, joka on reippaasti humaloitu ja käytetty perinteistä Sake-hiivaa käyttäen poikkeuksellisen korkeisiin voltteihin. Olut on pullotettu suodattamattomana ja pastöroimattomana. Normaalin, usein melko neutraaliaromisen hiivan sijaan tällä kertaa käytetyllä Sake-hiiva #7:llä Norjan kokeelliset oluenpanijat ovat toivoneet saavansa olueen lisää mielenkiintoisuutta ja persoonaa.

Väriltään olut on varsin samean punaruskea ja käytännössä läpinäkymätön; kaadettaessa syntyy varsin hillitty vaahtokukka, joka katoaa varsin nopeasti.

Tuoksultaan olut on melko kevyt, aromikkaan kukkea ja hillityn viljainen. Seassa on myös hennon trooppista hedelmäisyyttä ja maltaan tuomaa makeata siirappia, mutta selkeästi vähemmän – hieman sakemainen viljaisuus tuntuu olevan tuoksussa pääosassa.

Maultaan olut on hyvin makea, höttöisen pehmeä ja täyteläinen. Tuoksun hillitty sakemaisuus ei jatku oluen makuun, muttei tämä kyllä erityisen olutmainenkaan ole. Ensisijaisesti makua hallitsee makea, tumman siirappinen maltaisuus, mutta seasta löytyy uskomaton kirjo muita vivahteita – kevyttä, kanelista mausteisuutta, hillittyä hunajaa, kypsää omenaisuutta, vivahteikasta aromihumalointia, Omar-toffeeta ja kevyttä hunajamelonisuutta. Makumaailma on ensimmäisen Red Horizonin tavoin todella moniulotteinen ja mielenkiintoinen, mutta myöskin selvästi omanlaisensa. Plussaa panimolle kuitenkin pistäisin erityisesti järkevämmästä alkoholipitoisuudesta (17% -> 13,5%!), minkä seurauksena olut ei ole tällä kertaa niin massiivisen oloinen ja liioitellun tuntuinen.

Jälkimaussa humalointi pääsee paremmin parrasvaloihin; aromikkaan, mausteisen, melassisen makean ja kevyen hedelmäisen jälkimaun saapuu siistimään kokonaisuuteen nähden varsin sopusuhtainen ja mukavasti tuntuva katkerohumalointi. Jälkivaikutelma on varsin moniulotteinen, vivahteikas ja pitkä.

Yleisesti Red Horizonin kakkospainos jatkaa mainiosti norjalaisten panimovelhojen erikoisten oluiden linjalla. Olut ei ole yhtä päräyttävä kokemus kuin ensimmäinen, mutta sen sijaan siihen on selkeästi haettu enemmän tasapainoa ja harmoniaa älyttömän tykityksen ja aromimaailman äärilaitojen hakemisen sijaan. Perinteiset oluen ystävät saattavat kavahtaa näin makeata ja alkoholista tapausta, mutta esimerkiksi jälkiruokaviinien ystävät saattavat löytää tästä oluesta kokonaan uuden maailman – pieni pullo toimii mainiona jälkiruokana ihan sellaisenaan, mutta on varmasti varsin toimiva ja omintakeinen kumppani esimerkiksi hedelmäkakuille tai makeille piiraille.

Tällä hetkellä olut vaikutti varsin lupaavalta kypsyttelyä ajatellen, joten on todettava että onneksi vielä toinen samanlainen makoilee kaapissa kypsymässä. Sekä pari kappaletta oluen 3. versiota (josta siis voidaan odottaa arvostelua lähiaikoina)!

Lyhyesti: Makea, mehevä, persoonallinen ja erittäin vivahteikas jälkiruokaolut. Mallikas ja omintakeinen esitys Norjasta.

Arvio: Tyylikäs – kenties jopa vielä enemmän kuin 1. versio oluesta, kiitos maltillisemman alkoholivolyymin ja tasapainoisemman makumaailman. Hintaa on tosin rukattu edellisestä lähes kolme euroa ylöspäin, joten varsin piskuiseen pullosta johtuen on todettava, että ei se oluen laatu kuitenkaan ole pysynyt ihan hinnankehityksen perässä. Olut on järkevä ostos (erityisesti kypsytyskestäviä) makeita kuriositeetteja hakeville viinin- ja/tai oluenystäville, mutta muille hädin tuskin.

Hinnan (12,21e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

25.4.13

Quinta das Setencostas 2009

Quinta das Setencostas 2009
  • Valmistaja: Casa Santos Lima
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Alenquer
  • Maa: Portugali
  • Alue: Lisboa, Alenquer
  • Rypäleet: Periquita (50%), Camarate (30%), Preto Martinho (10%), Tinta Miúda (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,88e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Olisi korkea aika päästä ensi kuulle ajoittuvan Portugalin-reissumme henkeen, ja mikäs siihen sopisi paremmin kuin pitkälti erittäin paikallisista lajikkeista valmistettu Quinta das Setencostas – Alkon hyllyiltä löytyvistä Portugalin perusviineistä melkeinpä se parhain!

Quinta das Setencostas tulee Lissabonin seuduilta, eli juuri sieltä, minne mekin olemme reissua tekemässä. Viini on aikaisemminkin käynyt arvosteltavana blogissani, tosin hieman erinäköisenä; nykyisin viini on nimittäin pullotettu muhkeampaa muotokieltä puhuvaan, paksumpaan lasipulloon – temppu, joka varmasti nostaa rahdin tuottamia päästöjä, mikä harvoin menee yksiin yhä kasvavan ympäristötietouden kanssa.

Mutta mutta. Itse viinin kimppuun siis. Väriltään viini on tiiviin mustanvioletti ja käytännössä täysin läpinäkymätön. Värin tavoin myös viinin tuoksumaailma on hyvin tummanpuhuva; makean viikunainen ja jopa hennosti portviininen tuoksu paljastaa altaan myös hapankirsikkaisia, kevyen tammisen mausteisia ja hennon kaakaoisia vivahteita.

Maultaan viini on kypsän hedelmäinen, pehmeä ja mokkaisen tamminen. Makumaailmaa hallitsevat makea viikunaisuus, todella kypsä ja lähes hilloiseen taittuva sekamarjaisuus. Kohtuullisen runsas tammisuus yhdistyy viinin oman aromikkuuden kanssa varsin pippuriseksi ja hillityn puisevaksi mausteisuudeksi. Kaikesta runsaudestaan ja muhevuudestaan huolimatta viini tuntuu olevan hieman vähemmän täyteläinen ja tuhti kuin 2008, mutta alkoholi pysyy myös mainiosti hedelmän jaloissa ja kokonaisuus ei tunnu hallitsevan lämpimältä – mitä ei voi sanoa monista muista portugalilaisista. Kokonaisuus on sopivan tanniininen, eli viinistä löytyy hyvin grippiä, mutta viini ei kuitenkaan välttämättä kerjää ruokaa kylkeensä.

Jälkimaku on hieman lyhyehkö, mutta varsin mainio ja tasapainoinen; mehevä, kypsä luumuisuus, kohtuullinen, vaniljainen tammisuus, pippurinen mausteisuus ja hento mineraalisuus jättävät miellyttävän, pehmeän ja hennon lämpimän jälkivaikutelman.

Uusi vuosikerta on tuonut Setencostasiin hieman eroa edelliseen verrattuna – jyhkeämmän pullon lisäksi – mutta viini on edelleen varsin mukava tapaus hintaluokassaan; esimerkiksi keskimääräiseen alle kympin uuden maailman viiniin verrattuna Quinta das Setencostas on mielestäni selkeästi luonteikkaampi ja miellyttävämpi tapaus. Kypsä ja mehevä makumaailma on varsin tyypillinen Portugalilaisille viineille, eikä se ei mene siitä, mistä aita on matalin, vaan viini onnistuu tarjoamaan rahalle selvästi vastinetta. Yleisesti kokonaisuus pelaa mainiosti niin tukevampien aterioiden seurassa kuin ihan yksin, huomion keskipisteenä. Lisäpisteitä myös siitä, että viini on varsin iskuvalmis heti korkatessa – vaikka viini kyllä aukeaa ja kehittyy mainiosti saadessaan hengitellä muutaman tunnin ajan. Vaikka viini varmasti kestäisi varastointia, ei tällaista viiniä kannata lähteä kellaroimaan, vaan nauttia riittävän nuorena!

Lyhyesti: Meheväntäyteläinen, monikäyttöinen ja luotettava kympin punaviini; mainio esitys, joka ei petä tukevien ruokien kumppanina kuin sellaisenaankaan.

Arvio: Erittäin hyvä – hieman edellisvuosikertaa kepeämmän oloinen esitys, mutta silti varsin tasokas ja tasapainoinen tapaus hintaluokassaan.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Neiss That's Neiss Rot 2010

Neiss That's Neiss Rot Cuvée 2010
  • Valmistaja: Weingut Ludi Neiss
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz, Mittelhaardt, Bad Dürkheim, Kindenheim
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Cabernet Franc
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, vihdoinkin vuorossa Winestaten Saksan viinit -tilaisuuden viimeinen viini, viinitalo Neissin "nokkelasti" nimetyn That's Neiss -sarjan valkoisen version punainen vastinkappale – joka on tehty saksalaisittain hieman yllätyksellisesti kahden Cabernet-rypäleen cuvéeksi. 12 kuukautta kestävä kypsytys on tapahtunut pienissä barrique-tynnyreissä.

Väriltään viini on tasaisen ja lempeän vadelmanpunainen, sekä varsin läpinäkymätön.

Tuoksultaan viini on varsin toisenlainen mitä odotin Cabernet-sekoitteelta – yleisvaikutelma on varsin raikas ja tuoreen punamarjainen! Erityisesti pirteä karpaloisuus hallitsee, muiden marjojen ja hennon savuisuuden kompatessa.

Makupuoli jatkaa tuoksun – ei Cabernet-mielikuvieni – osoittamalla suunnalla; kohtuuhapokas kokonaisuus on 6 g/l jäännössokerista huolimatta melko kepeä ja hennon pirskahtelevaisuuden tunnun vuoksi jopa hennon kirpeä. Kielellä pyörii tuoretta, hapokasta marjaisuutta, hennon pippurista mausteisuutta, kevyesti suklaaseen taittuvaa tammisuutta ja aavistus tummempaa hedelmää. Kohtuullinen, hieman hillitty tanniinisuus tuo yleisvaikutelmaan hieman lisää purutuntumaa. Kokonaisuutena That's Neiss Rot on varsin omaperäinen, sopivan rakenteikas ja raikkaan rapsakka.

Kevyehkö ja hapokas jälkimaku jättää kielelle keskipitkän, tumman marjaisen, rapsakan hapokkaan ja kevyen mausteisen jälkivaikutelman; kielen kärjessä pyörii hetken aikaa jäännössokerin tuomaa, selvästi kypsemmänmakeata marjaisuutta. Yleisesti viinistä jää varsin persoonallinen vaikutelma.

Kokonaisuus on varsin omalaatuinen ja positiivisella tavalla yllättävä – olisin viimeiseksi odottanut melko tuhtia tapausta (mielikuva, mitä viinin kaksi Cabernet-rypälettä eivät ainakaan hälventäneet), mutta kahden pyöreän ja melko pehmeän viinin jälkeen That's Neiss Rot olikin melko kepeän ja varsin hapokkaan oloinen tuttavuus! Hieman pettymyksekseni tämäkään viini ei ollut mitenkään kummoisempi esitys, joten varsinaiset haastajat Stoddenin perus- ja JS-Spätburgundereille jäivät tilaisuuden lopuksi tulematta.

Yleisesti That's Neiss Rot on varsin kelvollinen ja mukavan persoonallinen kumppani hieman tuhdimmille liha- tai pataruoille, muttei mitenkään erityisen kummoinen tapaus tai omalaatuisuudessaan erityisesti mieleenjäävä – kunhan on varsin erilainen tapaus niin saksalaisten punaviinien kuin Cabernet-blendien joukossa. 18 eurolle keksin kyllä paljon parempiakin sijoituskohteita, mutta jos viini sattuu joskus tulemaan vastaan edullisemmalla hintalapulla, suosittelen testaamaan ihan mielenkiinnosta.

Lyhyesti: Rakenteikas ja omaperäinen, mutta myös yllättävän kepeä ja marjainen Cabernet-viini Saksan viinialueiden sydämestä.

Arvio: Hyvä – tämä viini onnistui vetämään maton mallikkaasti jalkojeni alta; tuhdin ja tammisen viinin sijaan vastaani pölähti raikas, kepeän marjainen ja varsin kohtuullisin ottein tammitettu tapaus. Ihan kelvollinen tapaus napattavaksi mukaan jos sattuisi tulemaan kutsu syömään vieraisiin pöytiin – viini on rakenteeltaan ja ilmaisultaan varsin yleiskäyttöinen ruokajuoma.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

24.4.13

Karmeliter Acolon 2011

Karmeliter Acolon 2011


Toinen kahdesta Winestaten viinitilaisuudessa esitellystä viiniosuuskunta Heilbronnin punaviinistä oli tämä Württembergin erikoisuudesta, Acolonista, valmistettu punaviini (Acolon on kahden Saksassa suositumman rypälelajikkeen, Dornfelderin ja Blaufränkischin, risteytys.) Viiniin tulevat rypäleet kerätään Heilbronnissa sijaitsevan, 1500-luvulla rakennetun karmeliittaluostarin ympäristössä sijaitsevilta viinitarhoilta ja viiniä kypsytetään vanhoissa, 1200-litraisissa tammisammioissa 6 kuukauden ajan.

Tämä on nyt ensikosketukseni Acoloniin, joten on melko mahdotonta sanoa mitä pitäisi odottaa viiniltä! (Erikoista tässä viinissä on se, että Winestaten data väittäisi viinistä löytyvän 2,2 g/l jäännössokeria, kun taas monet Googlen lähteistä puhuvat 6,5 g/l jäännössokerista. Mene ja tiedä.)

Väriltään viini on tumman ja nuorekkaan purppurainen sekä tiivis; lasissa viini on käytännössä läpinäkymätöntä.

Tuoksu on raikkaan marjainen, runsas ja musteisen paksu. Hallitsevan, makean karhunvatukkaisuuden ja kuningatarhilloisuuden alta kuitenkin löytää punaviinille varsin persoonallisia ja jopa yllättäviä sävyjä; hennosti kypsänmakeita, trooppisia hedelmiä ja Rieslingmäistä valkoista kukkaisuutta.

Suussa viinin Akilleen kantapää paljastuu – varsin matalat hapot. Kielellä pyörivä viini on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta myös hyvin pehmeä ja hieman veltohko – mikä on sääli, sillä aromipuoli on varsin mielenkiintoinen: makean mansikkaisuuden ja tuoreiden metsämarjojen ohelta löytyy myös trooppista hedelmäisyyttä ja kevyttä päärynäisyyttä. Hento tamminen mausteisuus on mainiosti integroitunut kokonaisuuteen ja häivähtelee vain harvakseltaan peittämättä viinin hedelmäisiä aromeja. Tanniinit ovat viinissä niin vaatimattomassa roolissa, ettei niitä meinaa löytyä edes etsimälläkään.

Pitkähkö ja pehmeä jälkimaku jättää musteisen, tummanpuhuvan, kevyesti vaniljaan taittuvan ja kaikin puolin tasapainoisen jälkivaikutelman. Kokonaisuus on miellyttävän persoonallinen, mutta toisaalta myös melko harmiton ja puhditon.

Vaikka Karmeliter Acolon oli ihan kelvollinen peruspunaviini, oli ensikosketukseni Acolon-rypäleeseen hieman antikliimaksinen – olisi mielenkiintoista tietää, onko matala hapokkuus rypäleen ominaisuus, vuosikerrallista vaihtelua, vai ihan viinintekijän tietoinen ratkaisu. Viinin persoonallinen, omalla tavallaan etäisesti hieman kypsien valkoviinien aromien kanssa flirttaileva makumaailma oli varsin mukavaa vaihtelua ihan yleisestikin punaviinien maailmassa, mutta kokonaisuus jätti silti jonkin verran toivomisen varaa. Sopivasti viilennettynä tällaista siemailee sen kummempia miettimättä ihan sellaisenaan tai jonkun todella arkisen perusruoan kanssa, mutta ei tämä viini kyllä onnistu mielestäni vastaamaan ihan 18 euron hintalappuaan – puolta siitä korkeintaan.

Lyhyesti: Persoonallinen punaviini, jonka mehevän marjaisessa makumaailmassa tuntuu olevan myös jotain valkoviinistäkin – ikävästi kokonaisuutta häiritsee viinin vaatimaton ja puhditon rakenne.

Arvio: OK – kiehtovalla tavalla hieman erilainen punaviini todella keskinkertaisessa paketissa. Hauska tuttavuus rypäleenä, mutta viininä hienoinen pettymys.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

23.4.13

Heros Lemberger 2010

Heros Lemberger 2010
  • Valmistaja: Genossenschaftskellerei Heilbronn
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Württemberg
  • Maa: Saksa
  • Alue: Württemberg, Heilbronn
  • Rypäleet: Blaufränkisch (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Kepeämpien Pinot Noir -viinien jälkeen Winestaten Saksan viinit -tilaisuudessa siirryttiin hieman tuhdimpaan osastoon. Ensimmäisenä oli vuorossa mm. Erlenbacher Rieslingistään tutun viininosuuskunta Heilbronnin Lemberger – rypäle, josta viini on tehty, tunnetaan paremmin nimellä Blaufränkisch (tai Kékfrankos – "sininen frankkilainen" unkariksi.) Viini tulee (saksalaisille poikkeuksellisesti) punaviineihin keskittyneeltä Württembergin viinialueelta ja sitä on kypsytetty reilut 6 kuukautta suurissa tammisammioissa.

Väriltään viini on kirkas, varsin tumman verenpunainen ja melko läpinäkyvä.

Tuoksu on hillityn muhkea – se ei varsinaisesti hyökkää päälle, mutta on olemukseltaan melko paksu ja moniulotteinen. Kokonaisuutta hallitsee tumma hedelmäisyys ja melko runsas musteisuus, mutta seasta voi erottaa myös kevyttä vaniljaisuutta, hentoa mansikkaisuutta ja kypsänmakeata cocktailkirsikkaisuutta. Keveän ilmaisunsa vuoksi alkoholi pääsee nousemaan esiin ja tuntuu kevyenä eetterisyytenä tuoksun seassa.

Maultaan viini on tuoksun tavoin hillityn muhkea ja melko täyteläinen. Hapokkuutta on jonkin verran, mutta kokonaisuus on yleisilmeeltään varsin pyöreä ja samettisen pehmeä; särmää viinistä ei juurikaan löydy. Tumman marjaisa hedelmä on kuitenkin mukavan persoonallinen, tarjoillen tuoretta mustikkaa, metsämansikkaa, tummaa kirsikkaa ja tummaa sekamarjaa. Taustalla häilyy myös kypsempää, makeaan taittuvaa punamarjaisuutta ja suutuntumaa tuovaa hentoa tanniinisuutta.

Pehmeässä jälkimaussa kevyesti makeaan taittuvat ja mausteiset vivahteet yhdistyvät mainiosti kevyen vaniljaiseen tammisuuteen; mikään osa-alue ei nouse hallitsevaksi, vaan kielelle jää varsin tasapainoisen harmoninen jälkivaikutelma mukavan pitkäksi aikaa.

Heros Lemberger on varsin tasapainoinen, helppo ja mehevän runsas punaviini – siis varsin tyypillinen Saksan eteläisille alueille. Viini soljuu mukavasti kielellä ihan sellaisenaan, on geneeristä perussaksalaista punaviiniä piirun pari mielenkiintoisempi ja tarjoaa sopivasti vastusta myös hieman runsaammallekin purtavalle.

Mutta en kyllä silti sanoisi että tämä ihan 18 euron viini olisi – järkevä hintataso tälle viinille sijoittuisi mielestäni jonnekin sinne 9-13 euron tuntumaan.

Lyhyesti: Mehevä, miellyttävän tumman marjainen ja samettisen pehmeä eteläsaksalainen Blaufränkisch, joka on varsin miellyttävä sellaisenaan, mutta toimii myös varsin mainiona kumppanina arkiaterioille.

Arvio: Miellyttävä – tämmöistä perusmaukasta tavaraa Saksanmaalta. Ihan jees esitys, vaikkei sen suurempia tunteita herätäkään.

Hinnan (18,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Binz + Bratt Pinot Noir Cabernet Sauvignon 2008

Binz + Bratt Pinot Noir Cabernet Sauvignon 2008
  • Valmistaja: Wineconsale, Binz+Bratt
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Pinot Noir (70%), Cabernet Sauvignon (30%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,90e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Monia saksalaisia huipputuottajia edustava viiniyhtiö Wineconsale tuottaa muun toimintansa ohella myös omia viinejä, jotka edustavat yhtiön rosterin edullista arkipäätyä. Aiemmin Winestaten Saksan viinit -tilaisuudessa esiteltiin yksi yhtiön valkoisista viineistä, mielenkiintoinen Riesling Gewürztraminer -blend; nyt on vuorossa vähintäänkin yhtä erikoinen punainen cuvée: Pinot Noir - Cabernet Sauvignon.

Viini on Pinot Noir -vetoinen, eli kaksi kolmasosaa sekoitteesta on terästankissa kypsytettyä Pinot'ta. Loput ovat tammessa kypsytettyä Cabernet Sauvignonia; kolmasosa on kypsynyt uudessa ja kaksi kolmas osaa vanhassa tammessa. Loppujen lopuksi uutta tammea on nähnyt vain n. 1/9 viinistä, mikä kuulostaa ihan siedettävältä määrältä!

Väriltään viini on erittäin ohuen verenpunainen, jopa kahden vieressä nököttävän Spätburgunderin rinnalla! Viiniä voisi pikaisesti vilkaisemalla veikata ennemmin tummaksi roséeksi kuin punaviiniksi.

Tuoksu on varsin runsas, raikkaan marjainen ja mukavan kukkea. Seassa on myös aasialaisia mausteita ja Pinot Noirin tuomaa hentoa lantaisuutta. Cabernet Sauvignon pysyy mainiosti aisoissa ja tuo tuoksuun vain kevyttä luumuisuutta ja hentoa musteisuutta.

Viinin kepeä ulkonäkö ei hirveästi johda harhaan – vaikka blendistä löytyy yleensä niin jyhkeätä Cabernet'ta, on viini kokonaisuutena kevyehkö, suht hapokas ja melko rapsakka. Yleisilmettä hallitsee kypsä, makeahko punamarjaisuus ja sille mukavasti vastapainoa antava kirpeä karpaloisuus, kuiva mausteisuus ja hennon karvas setrisyys. Cabernet tuo kokonaisuuteen hentoa herukanlehtisyyttä ja aavistuksen karheutta luovaa tanniinisuutta.

Jälkimaultaan viini on kuivan puolukkainen, hapokas ja selvän mausteinen. Kielellä pyörii myös jonkin aikaa tuoretta, tummaa luumuisuutta, joka poistuessaan paljastaa tammapaahtoisen kahvista ja hennon kitkerän suklaista tammisuutta, joka jää häilymään kielelle hetkeksi aikaa.

Yleisesti tämä Binz + Brattin punainen viini on aiemminesitellyn valkoisen tavoin varsin mielenkiintoinen, moderni saksalainen, joka tuntuu toimivan selvästi paremmin lasissa kuin skeptikko voisi paperin kuvausten perusteella veikata, mutta josta on samalla melko sanoa suoraan viinin olevan saksalainen, sillä tyypillinen se ei ole (vaikkakin onkin saksalaishenkisesti todella kepeä ja ohuehko.) Ei tästä hifistelytavaraa irti saa, mutta arkiseksi peruspunkuksi Binz + Brattin punainen on varsin mainio; viini on mukavan helppo ja huoleton sellaisenaan, mutta sopivan rakenteikas ja moniulotteinen toimiakseen näppäränä ruokapöydän yleistyökaluna. Hieman yllätyksetön, mutta yleisesti vallan mainio tuttavuus.

Lyhyesti: Varsin hailakka ja kepeä, mutta samalla myös mukavan rakenteikas arkipunaviini, josta löytyy sopivasti substanssia.

Arvio: Miellyttävä – kokeellista, modernia saksalaislaatua; varsin mukava peruspunkku, joka onnistuu toimimaan varsin omaperäisestä rypälesekoituksestaan huolimatta.

Hinnan (13,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

21.4.13

Jean Stodden Spätburgunder JS 2009

Jean Stodden Spätburgunder JS 2009
  • Valmistaja: Jean Stodden
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Ahr
  • Maa: Saksa
  • Alue: Ahr
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,50e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Toinen kahdesta Winestaten viinitilaisuudessa meille esitellystä Ahrin Spätburgunderista oli Jean Stoddenin seuraavan hintaluokan viini, Spätburgunder JS. Viini ei eroa muuten juurikaan äskenmaistamastani perus-Spätburgunderista muuten kuin sillä, että 6 kk tammisammiokypsytyksen sijaan viini kypsytetään 18 kk ajan pienissä, uusissa barrique-tynnyreissä.

Väriltään viini on läpinäkyvän vadelmanpunainen – eroa vieressä nököttävään perus-Spätburgunderiin ei löydy käytännössä ollenkaan.

Tuoksussa tammitynnyrin aromit ovat melko selviä – rehevän ja makean vadelmaisen marjaisuuden seasta löytyy hentoa vaniljaisuutta, aavistus maitosuklaata ja vivahde toffeeta. Aromimaailma ei kuitenkaan jää tähän, vaan alta löytyy myös äskenmaistetun Stoddenin maalaisuutta, kevyen lakritsista yrttiä ja hentoa metsämaata. Yleisvaikutelma on silti pehmeämpi ja mehevämpi kuin perus-Spätburgunderissa.

Suussa tämä keskitäyteläisen oloinen viini jatkaa tuoksun viitoittamalla polulla – aromikkaasta makumaailmasta löytyy kevyesti makeankypsään taittuvaa vadelmaisuutta ja tummempaa marjaisuutta, vaniljaa, hentoa suklaisuutta sekä mausteisuutta, jossa tammen setrisen puiseva mausteisuus sekoittuu mainiosti Pinot Noirille ominaiseen mausteisuuteen. Yleisilme on varsin rehevä, makeuden kanssa flirttailevasta marjaisuudestaan huolimatta kuiva ja mukavan hapokas, mutta kuitenkin samalla tammisuudessaan hieman tunkkaisen oloinen – mielikuva, joka vain vahvistuu viinitalon perus-Spätburgunderiin verratessa.

Jälkimaussa tammi hallitsee entistä enemmän; vaniljaa, mausteisuutta, kuivankarheata raakakaakaota. Kielen takaosissa häilyy myös hapokasta karpaloa, hapankirsikkaa ja punasävyistä hedelmää.

JS Spätburgunder on selvästi isompi ja vaikuttavampi esitys kun vertaa talon perustason Spätburgunderiin, ja esimerkiksi kollegoiltani kuulin paljon kehuja juuri tämän viinin kohdalla, mutta omaan makuuni tässä viinissä tammi hallitsi turhankin paljon makua ja kepeämpi perus-PN oli paljon miellyttävämpi kepeämmällä, kirpeämmällä ja erityisesti puhdaspiirteisemmällä ilmaisullaan.

Niille, jotka eivät uuden tammen aromeja kavahda, on JS Spätburgunder varsin mallikas esitys omalla sarallaan – hedelmä on suurta ja voimakasta, muttei ylitehtyä, ylikypsää tai massiivista, runko on hyvin kunnossa ja mausta löytyy sekä syvyyttä että pituutta. Viini on varsin mainio tapaus ihan sellaisenaan, mutta vaikuttaa luotettavalta kumppanilta runsaammalle ja reippaalla kädellä maustetulle tai marinoidulle vaalealle lihalle tai kevyemmälle kesägrillattavalle.

Lyhyesti: Melko runsas, ryhdikäs ja ennen kaikkea hallitsevan tamminen Pinot Noir arvostetulta ja pikkuiselta Ahrin alueelta.

Arvio: Hyvä – ilman näin runsasta tammen käyttöä viini olisi ansainnut meikäläiseltä paljon enemmän positiivisia kuvailuja. Alla kuitenkin on selvästi varsin tasokas, rakenteikas ja luonteikas Pinot Noir – tammi vain onnistuu peittämään huomattavan osan viinin mielenkiinnosta; jäljelle jää vain perushyvä, tammisen mausteinen punaviini. Hinta ei kyllä siis tässä tapauksessa edes Ahr-hintakertoimella korreloi odottamani laadun kanssa.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

20.4.13

Jean Stodden Spätburgunder 2011

Jean Stodden Spätburgunder 2011
  • Valmistaja: Jean Stodden
  • Tyyppi: Punaviini, Qualitätswein (QbA) Ahr
  • Maa: Saksa
  • Alue: Ahr
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 27,50e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Seuraavaksi siiryimme Winestaten Saksan viinit -tilaisuudessa punaviineihin. Melko perustellusti tämän osion aloitti Spätburgunder (Saksan viljellyin punaviinilajike) Ahrista (Saksan arvostetuin punaviinialue.) Tämä kyseinen viini on kypsytetty suurissa, 1000-litraisissa tammisammioissa 6 kuukauden ajan.

Ahrin viineissä sekä arvostusta että hintaa korottava tekijä taitaa olla alueen koko – tämä alue kun on yksi maan pienimpiä, ulottuen vain reilun parinkymmenen kilometrin matkan Ahr-joen rannoilla. Viinille omistettua viljeltyä pinta-alaa Ahrista löytyy vain reilu 500 hehtaaria – vertailun vuoksi esimerkiksi Bordeaux'ssa viljeltyä alaa on n. 120 000 hehtaaria.

Väriltään läpinäkyvän vadelmanpunaisen viinin tuoksu on mukavan ronski, luonteikas ja positiivisella tavalla röyhkeä – mehevän karpaloisen, vienon vadelmaisen ja kevyen orvokkisen tuoksun seasta löytyy maustepippurisia, hennosti rustiikkisen lantaisia, aavistuksen nahkaisia ja savuisen maamaisia vivahteita.

Hieman makeankypsä tuoksu johdattaa mielikuvat melko mehevään ja makeahkoon viiniin, mutta kielellä Stoddenin Spätburgunder paljastuukin ilahduttavasti varsin kuivaksi ja rapsakan hapokkaaksi tapaukseksi. Makupalettia hallitsee hapokas karpaloisuus, jota tukee kevyt orvokkinen kukkeus ja melko runsas pippurisuus. Yleisesti viini on melko kevyt, mutta varsin intensiivinen ja kokoonsa nähden jopa yllättävän voimakas.

Kuivassa ja varsin voimakkaassa jälkimaussa viinin ronskit puolet ottavat pääosan; yleisvaikutelma on varsin mausteinen, hennon karhea ja karvas sekä kevyen tanniininen. Jälkivaikutelma jatkuu pitkään ja on aavistuksen verran lämmin.

Stodden Spätburgunder on varsin voimakas ja ronski Pinot Noir, vaikkakin samalla myös melko kepeä intensiteettiinsä nähden. Kypsytys tammessa ei ole tuonut juuri ollenkaan tammen aromeja viiniin – korkeintaan kevyttä mausteisuutta – ja yleisvaikutelma on varsin klassinen ja puhdaspiirteinen.

Viini on varsin maukas tapaus ihan sellaisenaankin, mutta sen napakka runko takaa helpon yhdistettävyyden runsaammillekin ruoille – esimerkiksi leivitetyt leikkeleet voimakkaampine lisukkeineen tulevat varmasti hyvin juttuun tämän viinin kanssa. Melkeinpä ainoa huomauttamisen arvoinen asia viinissä on sen hinta – lähemmäs kolme kymppiä on mielestäni melko tavanomaisesta (vaikkakin kaikin puolin mainiosta) Pinot Noirista melko kova hinta, jopa Ahr-lisän kanssa – itse arvioisin viinille sopivamman hinnan löytyvän n. kymppiä edullisemmasta hintaluokasta.

Lyhyesti: Kevyt, mutta hyvin intensiivinen, voimakas ja mausteinen Pinot Noir arvostetulta Ahrin alueelta. Mielenkiintoinen ja tasapainoinen tapaus.

Arvio: Tyylikäs – nämä puhdaspiirteiset Pinot Noirit, joissa hedelmä pääsee loistamaan tammen aromien sijaan, ovat kyllä lähes poikkeuksetta mainioita. Todella mainio ja suorastaan pelottavan herkullinen tapaus.

Hinnan (27,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011

St. Urbans-Hof Wiltinger Riesling Alte Reben 2011
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer, Saar
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,50e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeinen Winestaten saksan viineille omistetussa tilaisuudessa esitellyistä valkoviineistä viimeiseksi oli jätetty jo kerran aikaisemmin testaamani, Kabinett-tasoinen Wiltinger Alte Reben (minua kyllä tässä hieman hämmentää, miksi viinitalolla pitää olla yksi viini englanniksi Old Vines ja toinen saksaksi Alte Reben?)

Kun testasin viinin melko tasan vuosi sitten, ei se ollut jättänyt kovinkaan suurta vaikutusta – kokonaisuus lähinnä vaikutti melko vaatimattomalta ja liiankin hillityltä. Viinillä oli tosin silloin ikää vain hädin tuskin puoli vuotta, kun taas Kabinettit ovat pääsääntöisesti tarkoitettu hieman vanhemmala iällä nautittaviksi, mikä saattoi olla suurin tekijä siinä, miksi viinistä oli vaikeata saada juuri mitään irti. Siksi palasin varsin mielelläni viinin pariin uudelleen nyt, kun sillä oli ikää peräti kolminkertaisesti (eli peräti puolitoista vuotta!)

Väriltään viini on neutraalin vetinen, taittuen hennosti kellanvihreään.

Kevyehkö tuoksu on hillitty, mutta varsin harmoninen ja moniulotteinen; makean omenaisuuden ja päärynäisyyden seasta löytyy kypsää limettiä, aromaattista yrttisyyttä ja sitruksenkuorisuutta sekä aavistus kerosiinistä mineraalisuutta.

Puolikuivassa maussa ensimmäiseksi tulee vastaan kypsää omenaisuutta ja hentoa hunajaisuutta, joka taittuu hieman karheammaksi, kevyeksi mausteisuudeksi. Kokonaisuudessa on myös kevyttä savuisuutta ja kepeätä yrttisyyttä. Eniten kuitenkin esiin nousee varsin tuntuva, jopa kirpeän raaka hapokkuus, joka tekee kokonaisuudesta varsin intensiivisen, mutta samalla paljon kuivemman ja kepeämmän mitä jäännössokeri (19 g/l) antaisi odottaa.

Jälkimaussa hedelmäisyys katoaa varsin nopeasti ja jäljelle jää vain kuivaa, limettistä sitruksisuutta; sen sijaan esille nousee selvemmin kivinen mineraalisuus, hennon bitterinen yrttisyys ja varsin rapsakka, vettä kielelle nostava hapokkuus. Viinin jälkivaikutelma on varsin tasapainoinen ja miellyttävä.

Yleisesti Wiltinger Alte Reben on varsin harmoninen Riesling jostain sieltä puolikuivan ja puolimakean väliltä. Vieläkään viini ei onnistu säväyttämään mitenkään erityisen mainittavasti, mutta yleisesti viini kuitenkin jättää selvästi positiivisemman mielikuvan kuin viime kerralla – kenties siis jonkinlaista kehitystä on iän myötä tapahtunut! Verrattuna vuodentakaisiin muistiinpanoihini viinistä vaikuttaa siltä, että tällä erää viinin hedelmä on jo selvästi paremmin esillä ja kokonaisuus on saanut tarvittavaa lihasta ja läskiä luisen rankansa ympärille; molemmissa arvioissani kuitenkin voimakas ja kirpeä hapokkuus on saanut selvästi huomiota, joten viini kyllä sen osalta voisi kaivata vielä selvästi lisää ikää – mikä ei ole mitenkään poikkeuksellista kun Kabinettista on kyse.

Uskoisin, että tästä Alte Rebenistä on pikku hiljaa tulossa ihan salonkikelpoinen feinherb, mutta vieläkin ollaan vasta matkalla huipulle. Vaikka viini on yleisesti ihan tasokas esitys arvostetulta viinitalolta, on silti Winestaten vajaan parin kympin hinta mielestäni melko kova yleisen viinin tason huomioon ottaen – pelkästään kalliiksi tunnustetussa Alkossa vastaavan tasoiset viinit tuntuvat pyörivän korkeintaan 15 euron tuntumassa.

Lyhyesti: Vielä turhan nuori, mutta pikku hiljaa varsin kelvolliseksi kehittyvä puolikuiva Moselin Kabinett, josta löytyy hyvän viinin palaset – ne eivät vain vielä ole loksahtaneet kohdalleen.

Arvio: Miellyttävä – pidän varsin hapokkaista viineistä, mutta tämän viinin kohdalla tiukka hapokkuus ja hedelmän runsaus eivät tunnu olevan ihan tasapainossa keskenään – vaikkakin tilanne on mielestäni nyt parempi kuin vuosi sitten. Yleisesti kokonaisuus kuitenkin toimii jo nyt ihan passelisti.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinna luomia odotuksia.

St. Urbans-Hof Riesling Old Vines 2012

St. Urbans-Hof Riesling From Old Vines 2012
  • Valmistaja: Weingut Sankt Urbans-Hof
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Mosel
  • Maa: Saksa
  • Alue: Mosel-Saar-Ruwer
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Winestaten Saksan viinit -tilaisuuden valkoviiniosuuden päättivät kaksi hieman makeampaa St. urbans-Hofin esitystä, mikä oli varsin mukavaa vaihtelua pitkälti toistakymmentä kuivasta rutikuivaan valkoviiniä. Ensimmäisenä tarjolla oli puolimakea vanhojen köynnösten Riesling.

Viinin väri on neutraalin vaaleanvihreä. Tuoksu on sen sijaan väriä paljon runsaampi; päärynäisyyttä huokuvaa kypsää hedelmäisyyttä somistavat hennon yrttiset, kevyen mineraaliset ja keltaisen hedelmäiset vivahteet. Lisäksi nokasta löytyy myös hennosti hikisen pelkistynyt sivujuonne. Yleisilme on melko tyypillisen mehevä jäännössokeria sisältäväksi Risukaksi.

Vaikka viini on maultaan selvästi makeaan kallistuva, on kokonaisuus erittäin hapokas, ja siksi suorastaan yllättävän kevyt ja raikas jäännössokeriinsa (35 g/l) nähden; reipas hapokkuus tuntuu voimakkaasti kielen reunoilla, mutta myös ihan hentona pistelynä kielen pinnalla. Rehevä, puolimakea ja aromikas makupaletti tarjoilee omenaisuutta, makean mandariinista sitruksisuutta, persikkaa, kuivattua ananasta ja kevyen savuista mineraalia. Kokonaisuus on toisaalta hieman suoraviivainen ja yllätyksetön puolimakeaksi Rieslingiksi, mutta toisaalta myöskin erittäin tasapainoinen ja varsin kulautettava tapaus.

Jälkimaku jää hieman mehevästä keskimausta jälkeen; viini jättää kielelle varsin hapokkaan, tuoreen kirpeän omenaisen ja kevyen kivennäisen mineraalisen jälkivaikutelman, joka jatkuu vielä muutamia hetkiä viinin kadottua kitusista.

Kokonaisuutena St. Urbans-Hofin Old Vines on ehkä hieman yllätyksetön ja perusvarma, mutta samalla myös tyylikäs, tasapainoinen ja kaikin puolin siemailtava Moselin feinherb. Edukkaammista puolimakeista Rieslingeistä harvoin kuitenkaan löytyy yhtä napakkaa selkärankaa, joka on erinomaisesti tasapainossa jäännössokerin luoman kypsän makean hedelmän kanssa. Yleisesti tämä viini on hyvin varma kevyempien ruokien kumppani; monet saattavat pelästyä viinin suhteellisen korkeata jäännössokerisuutta, mutta monet hieman makeammat viinit ovat todella mainioita ruokapöytien yleistyökaluja, sillä makeampi viini saattaa nostaa ruoasta esille täysin toisenlaisia piirteitä verrattuna kuiviin viineihin! Lisäksi viinin napakka ja ryhdikäs selkäranka takaa sen, että viini kestää hyvin runsaampia ja täyteläisempiäkin ainesosia. Perinteinen yhdistelmähän tällaiselle viinille on tulinen ja / tai öljyinen aasialaisruoka, mutta viini toimii varmasti hyvin myös esimerkiksi suolaisten rapu- ja simpukkaruokien kanssa, tai vaalean lihan ja aavistuksen makeaan taittuvien tomaattipyree-pohjaisten annosten parina.

Lyhyesti: Perinteinen makea Moselin puolimakea Riesling, jossa runsaan, kypsänmakean hedelmän vastapainoksi asettuu varsin napakka ja intensiivinen hapokkuus. Nuoresta iästään hyvin korkattavissa oleva esitys, mutta viini varmasti tullee kehittymään mainiosti, kiitos hyvää kypsytyspotentiaalia lupaavien hapokkuuden ja jäännössokerin.

Arvio: Hyvä – viini on (erityisesti nuoresta iästään johtuen) varsin yllätyksetön aromeiltaan, mutta siitä huolimatta se on samalla todella tasapainoinen ja tyylikäs; kokonaisuudesta ei löydy moitteen sijaa. Varsin kelpo feinherb.

Hinnan (15,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

18.4.13

Dreissigacker Hasensprung Riesling 2011

Dreissigacker Hasensprung Riesling Trocken 2011
  • Valmistaja: Weingut Dreissigacker
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen, Bechtheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,50e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Samoin kuten edellinen Dreissigackerin Riesling, myös tämä Hasensprung tulee Bechtheimin kylän tuntumasta. Mutta toisin kuin edellinen viini, tämä ei ole yleisesti useilta kylää ympäröiviltä tarhoilta kerätyistä rypäleistä valmistettu tapaus, vaan ainoastaan yhden viinitarhan (Hasensprung) hedelmien tuotos. Samoin kuten muutkin Dreissigackerit, myös tämä viini on luonnonmukaisesti valmistettu ja villihiivoilla käytetty.

Väriltään viini on vain aavistuksen vihertävään taittuva, syvän kellertävä.

Hieman yllättäen runsaamman kylä-Dreissigackerin rinnalla Hasensprungin tuoksu on yllättävänkin kepeän vaatimaton, tarjoillen lähinnä hentoa sitruksisuutta, kevyesti savuun taittuvaa mineraalia ja aavistuksen mausteista yrttisyyttä.

Kevyen tuoksun takaa paljastuukin varsin täyteläinen ja aromikas Risukka; kielellä pyörii makeata hunajaisuutta, hennosti kypsänmakeata päärynää ja aromaattista yrttisyyttä. Pehmeäntäyteläisen ja tuhdinpuoleisen rungon sekä kypsän hedelmän rinnalla voisi veikata viinistä löytyvän enemmän jäännössokeria kuin naurettavan pieni 1,9 g/l. Runsaasta suutuntamastaan ja ihastuttavan syvästä aromimaailmastaan huolimatta viini ei ole mitenkään päällekäyvä, vaan varsin rauhallinen ja hillitty; vivahteikas kokonaisuus suorastaan huokuu harmoniaa.

Pehmeä ja keskimakua kuivempi jälkimaku on pitkähkö ja tyylinmukaisesti hyvin aromikas. Viinin kadottua kitusista jää kielelle vielä kypsänmakeata punaomenaisuutta, hentoa mineraalisuutta, kevyesti karheanoloista mausteisuutta ja aavistus hunajaa. Yleisvaikutelma on hyvin lempeä ja tasapainoinen.

Hasensprung on erittäin miellyttävä ja hyvin tasapainoinen tapaus, mutta siitä tuntuu puuttuvan se vau-tekijä, joka löytyi edellisestä, kylätasoisesta Bechtheimer Rieslingistä. Hasesprung on todella aromikas, herkullinen ja kaikin puolin harmoninen tapaus, mutta samalla myös erittäin varma, turvallinen ja tietyllä tavalla yllätyksetön – kokonaisuus on lähes täydellinen, mutta siitä puuttuu jännitys ja yllätyksellisyys.

Dreissigackerin Hasensprung on todella suurikokoinen, jopa raskassoutuinen Riesling, joka huokuu hedonistista hekumaa ja siksi tulee tulla ansituksi mielellään hitaasti ja hyvässä seurassa – tämä on siis viini, jolta ei kuulu odottaa monista saksalais-Risukoista tuttua, hentoa eleganssia ja hienostunutta vivahteikkuutta, vaan jota tulee nautiskella sellaisenaan, sen kummemmin ihmettelemättä.

Lyhyesti: Melko massiivinen, runsas, täyteläinen ja silti varsin tasapainoinen kypsä Riesling. Ehkä hieman yllätyksetön, mutta silti todella nautinnollinen tuttavuus.

Arvio: Erittäin hyvä – vaikka viinillä on massaa turhankin paljon omaan makuuni nähden, löytyy siitä myös sekä paljon anteeksiantavaa balanssia, että sopivan persoonallista, hyvin aromikasta makumaailmaa, mikä kohottaa kokonaisuuden vahvasti plussan puolelle. Tämä viini tässä on juuri se pienessä porukassa jaettavaksi tarkoitettu, parhaimmillaan ihan sellaisenaan tarjottava Rieslinginjärkäle.

Hinnan (32,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

16.4.13

Dreissigacker Bechtheimer Riesling 2010

Dreissigacker Bechtheimer Riesling Trocken 2010
  • Valmistaja: Weingut Dreissigacker
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Rheinhessen
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen, Bechtheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22,90e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Hiljattain Alkon valikoimassa pyörähti mielenkiintoisen saksalaistuottaja Dreissigackerin Grauburgunder. Viini kuitenkin ehti kadota ennen kuin onnistuin tekemään ostopäätöstä viinin suhteen, mutta onneksi Winestaten Saksan viinit -maistelutilaisuudessa oli tarjolla Dreissigackerilta sekä kylä- että tarhatasoinen Riesling. Ensimmäinen Riesling tuli Bechtheimin kylän ympäristössä löytyvistä tarhoista.

Minkä takia Dreissigacker on sitten mielenkiintoinen viinitalo? No, viinitalo pyrkii mahdollisimman luonnonmukaiseen ilmaisuunsa viineissään, eli sen lisäksi, että käsinpoimitut rypäleet ovat kasvatettu luomuna, on viinit myös käytetty spontaanisti omilla villihiivoillaan. Lisäksi talo pyrkii pitämään rypäleidensä ja viiniensä laadun mahdollisimman korkealla rajoittamalla satoa reippaasti ennen sadonkorjuuta – tämän seurauksena niin rypäleiden kuin niistä saatavien viinienkin määrä putoaa vähintään kolmanneksen, mutta jäljellejäävän osuuden laatu onkin sitten huomattavasti korkeampi. Muuten viinitalo pyrkii puuttumaan mahdollisimman vähän prosessiin rypäleen matkasta viiniksi. Paperilla tuottaja vaikuttaa siis erittäin korkealaatuisia viinejä tuottavalta – katsotaanpa miten tämä vastaa todellisuutta!

Väriltään viini on hennon kullankeltainen ja muiden Rieslingien joukossa melko syvä.

Mutta jestas sentään, minkälainen tuoksujen kirjo tervehtii nuuskijaa! Pähkinäinen, savuinen, kermainen ja hennon vahamainen aromimaailma pitää syleilyssään runsasta hedelmää, josta voi erottaa kuivattuja trooppisia hedelmiä, kypsää päärynää ja makeata omenaa.

Aikaisempien, hyvin hapokkaiden ja paikoitellen jopa raa'an karunoloisten Rieslingien rinnalla tämä Dreissigackerin esitys vaikuttaa varsin massiiviselta ja lihaksikkaalta tapaukselta. Yleisilme on sopivan kypsä, täyteläinen, isokokoinen ja hyvin mehukas. Aromipuoli on hyvin rehevää ja varsin persoonallista; kypsänmakean punaomenaisen ja hillityn mausteisuuden seasta löytyy myös melonia, persikkaa ja kivennäisvetistä mineraalisuutta. Yleisilme on kypsästä hedelmästään ja täyteläisestä suutuntumastaan huolimatta varsin kuiva ja ryhdikäs; myöskin hapot tuntuvat selvästi, vaikkeivät ne onnistukaan tuomaan kokonaisuuteen hirveästi raikkautta tai kepeyttä.

Tuoksun ja keskimaun tavoin myös viinin jälkimaku on ihastuttavan persoonallinen ja perinteisistä Risukoiden aromeista hieman poikkeava; kielelle jää kypsän omenaisuuden ja kevyen omenankukkaisuuden ohelle kuivattua aprikoosisuutta, savuista mineraalia ja hentoa, ranskanleipäistä hiivaisuutta. Jälkivaikutelma on erittäin vivahteikas ja se vain jatkuu ja jatkuu...

Tämä Dreissigackerin Riesling selvästi pelaa enemmän massan ja voimakkuuden tuomalla vaikuttavuus-kertoimella kuin tilaisuudessa tähän asti esiteltyjen Rieslingien tyyliin, jotka pelaavat selvästi enemmän raikkaudellaan, kepeydellään ja eleganssillaan. Vaikka viinissä paino ja massa on korvannut tyylikkyyden ja kepeyden, onnistuu silti viini vaikuttamaan allekirjoittaneen; hapokkuus on silti varsin sopusuhtaista runsaaseen runkoon nähden, minkä lisäksi aromipuolelta löytyy enemmän hämmästeltävää ja ihasteltavaa kuin muista illan Rieslingeistä yhteensä! Lisääkin voi varmasti odottaa, jos viiniä jaksaa kypsyttää, mutta sellaista viini ei varsinaisesti kaipaa, vaan on varsin korkattavissa juuri nyt.

Viini pelaa varmasti paremmin esimerkiksi aromikkaiden ja kevyesti maustettujen aasialaisruokien, kuin todella voimakkaiden, tuhtien tai paksun ravaisten ruokalajien kumppanina. Viini kannattaa tarjoilla riittävän hyvin viilennettynä, jotta hapokkuuden tuomaa raikkautta saa paremmin esille täyteläisen rungon alta. Halutessaan viiniä voi vielä kypsytellä lisää arvioidakseni 2-4 vuoden ajan.

Lyhyesti: Todella suurikokoinen, aromikas, persoonallinen ja vivahteikas kylätason viini (ortswein), jossa mennään kepeyden ja eleganssin sijaan täyteläinen rakenne edellä.

Arvio: Erinomainen – vaikka useammin allekirjoittaneeseen iskevät kepeät ja raikkaat Rieslingit paremmin kuin ne runsaat ja raskaat, tuntuu että ne kaikista vakuuttavimmat ja vaikuttavimmat Riesling-kokemukset ovat silti niitä melko massiivisia ja aromeiltaan reheviä esityksiä – parhaimmat sellaiset kun tuntuvat pystyvän loppujen lopuksi antamaan (ainakin näin nuorina) enemmän kuin esimerkiksi ne karut ja painottoman kepeät tapaukset.

Hinnan (22,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

15.4.13

Neiss Burgweg Riesling 2011

Neiss Kindenheimer Burgweg Riesling 2011
  • Valmistaja: Weingut Ludi Neiss
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein (QbA) Pfalz
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz, Mittelhaardt, Bad Dürkheim, Kindenheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 29,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Winestaten järjestämässä Saksan viinien esittelytilaisuudessa esitellyistä Neissin valkoviineistä viimeisenä oli Kindenheimin kylän Burgweg-tarhan Riesling; viini ei ole vielä varsinainen Großes Gewächs, mutta jonkin verran predikaattia tarhalla taitaa olla, sillä viinin esittelylapussa lukee tarhan perässä "Grand Cru." Vanhoihin laatuluokituksiin perustuva merkintä vai mainosmiesten suitsutusta, siitä en ehtinyt vielä saada selvää.

Väriltään viini on hyvin vaatimattoman neutraali, vain hennosti vihertävään taittuva.

Värin tavoin myös tuoksu on varsin kepeä ja melko vaatimaton; kokonaisuudesta löytyy hillitysti hentoa hunajaisuutta, kypsää sitrusta ja aavistus omenahilloisuutta. Yleisvaikutelma on kuitenkin makeista vivahteistaan huolimatta melko kepeä ja raikas.

Maku onkin selvästi tuoksua kuivempi ja myös hieman runsaampi; kohtuutäyteläinen suutuntuma pyörittelee kielellä pirtsakkaa hapokkuutta, hyvin tuoretta omenaa, kevyttä mausteisuutta, hennon kivistä mineraalisuutta ja hieman runsaampaa sitruksisuutta, jota aiemminmainittu, tuntuva hapokkuus korostaa mainiosti. Kokonaisuus on hyvin nuorekas, raikas ja hedelmältään tuore; melko intensiivinen hapokkuus ei paperilla näennäisestä runsaudestaan (9 g/l) huolimatta tunnu mitenkään liialliselta, vaan on varsin mainiosti balanssissa kokonaisuuden kanssa.

Raikas jälkimaku on raa'an omenainen, mineraalinen ja jopa kevyen savuinen. Intensiivisessä jälkimaussa erityisesti hapokkuus nousee esille, häivyttäen jo valmiiksi kevyet hedelmäiset aromit entistä enemmän taustalle.

Kokonaisuutena Burgweg Riesling on varsin tasapainoinen, raikas ja kaikin puolin hyvä Pfalzin Risukka; viini on melko iso, mutta koostaan huolimatta varsin harmoninen ja kevyt. Suurta mielenkiintoa viini ei vielä erittäin nuoresta iästään johtuen onnistu tarjoilemaan, mutta kokonaisuus on sekä varsin sopusuhtainen että erittäin lupaava kypsytystä ajatellen – vaikka viini on jo nyt ihan mainiosti lähestyttävissä, suosittelen kellaroimaan sitä vielä useamman vuoden. Vastaavia, harmonisia Rieslingejä löytyy helposti puolet halvemmalla, mutta nepä harvemmin tarjoavat yhtä hyvää pohjaa valkoviinin kypsyttelylle.

Lyhyesti: Suurehko, mutta miellyttävän kepeä ja tasapainoinen Riesling, jossa kypsänmakea tuoksu johdattelee varsin kuivaan ja raikkaaseen keskimakuun. Ilmaisultaan vielä hyvin nuori, mutta tullee varmasti tasapainottumaan ja kehittymään hyvin ajan kanssa.

Arvio: Tyylikäs – vielä viini ei ole kovinkaan kummoinen tapaus ja tuskin monen mielestä ihan hintansa väärti, mutta kun vähintään vielä sen puoli vuosikymmentä jaksaa viinin kanssa odotella, rupeaa viinin laatu olemaan selvästi paremmin yksissä hinnan kanssa.

Hinnan (29,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Neiss Riesling Kabinett Trocken 2010

Neiss Riesling Kabinett Trocken 2010
  • Valmistaja: Weingut Ludi Neiss
  • Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Kabinett
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,00e (Maaliskuu 2013, Winestate)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Paluu takaisin Ludi Neissin tuotteisiin. Winestaten Saksan viinit -tilaisuuden aluksi esiteltiin Neissin uskomattoman hapokas ja kirpeänfreesi Pinot Gris / -Grigio / Grauburgunder; nyt on vuorossa saman alueen kuiva Kabinett Riesling, joka vaikuttaa ainakin paperilla melkoisen kirpakalta – viinin 9 g/l jäännössokerille on tarjolla 9 g/l hapokkuus!

Väriltään viini on vaatimattoman vihreänkeltainen; muihin tarjolla olleisiin viineihin verrattuna lähes värittömän oloinen.

Lasista tervehtii varsin omaperäinen sekamelska aromeja; kypsänmakean sitruksisuuden seurasta löytyy kevyttä juureksellisuutta, hennon savuista mineraalisuutta ja vegetaalista yrttisyyttä. Kokonaisuus on hyvin vehreä tuoksultaan.

Kuiva lähes viiltävän terävä maku paljastuu hapokkuudeltaan suorastaan armottomaksi. Raa'ahkon hedelmäisyyden keskeltä löytyy sitruunaisuutta, kevyttä juureksellisuutta, hennon kivistä mineraalia, karvasta ruohoisuutta, teräksistä hapokkuutta ja raakaa Granny Smith -omenaa.

Jälkimaussa löytyy paljon piirteitä keskimausta – raakaa omenaa, märkää kiveä ja leukaperiä viiltävää, teräksistä hapokkuutta.

Kokonaisuutena Neissin kuiva Kabinett Riesling on varsin tiukka, raa'ahkon karu, vihertävä ja intensiivinen tapaus, joka selvästi tarvitsee joko lisää ikää tai hyvin kermaista ruokaa hillitsemään viinin varsin rapsakkaa ilmaisua; esimerkiksi kermakastikkeella ryyditetty kala olisi sopivan kevyt viinin aromeihin nähden, mutta samalla riittävän paksu taltuttamaan viiniin intensiivistä, leikkaavaa hapokkuutta.

Hyvin raa'aksi ja karunpuoleiseksi viiniksi Neiss Riesling on silti varsin lupaava esitys, joskin siitä on vielä hyvin vaikea saada kaikkea irti johtuen viinin makuhermot lamauttavasta hapokkuudesta. Järkevin tapa toimia viinin kanssa lienee pistää se nimensä mukaisesti kabinettiin rauhoittumaan ja seestymään – pariin kannattaa palata aikaisintaan 2-3 vuoden päästä.

Lyhyesti: Karuhko, intensiivisen kirpakka ja varsin viherarominen Riesling trocken. Raa'an purevasta hapokkuudestaan johtuen viini on vielä tämänikäisenä järkevämpi sijoitus viinikaappiin kuin ruokapöytään.

Arvio: Hyvä – tämä Neissin valkoviini ei hissuttele, kosiskele tai pelleile, vaan on ylpeästi mitä on – todella karu, viiltävä ja intensiivinen Riesling. Vaikka em. viinityyli ei varsinaisesti aina onnistu osumaan mielihyväkeskukseeni samalla voimalla kuin runsaamma Risukat, onnistuu tämän viinin selkeä ja persoonallinen muttei dominoiva vegetaalisuus tuomaan kokonaisuuteen sopivaa mielenkiintoa. Lupaava viini kypsytystä ajatellen, vaikkei olekaan vielä ihan parhaassa tikissä.

Hinnan (13,00) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.