Lervig Sour Suzy

Lervig Sour Suzy

• Valmistaja: Lervig Aktiebryggeri
• Tyyppi: Olut, Vehnäolut, Berliner Weisse
• Maa: Norja
• Alue: Stavanger
• Maltaat: Pilsner-, vehnä
• Humala: Styrian Golding
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 3,89e (Marraskuu 2015, K-Market Kamppi)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: lervig

Koska hapan on uusi musta, pitää jokainen vastaantuleva hapanolut ymmärrettävästi napata testiin. Tämä norjalainen Berliner Weisse tuli vastaan Kampin K-kaupassa ja lähti siltä istumalta testattavaksi.

Oluen tuottanut Lervig on vuonna 2003 perustettu norjalaispanimo Stavangerista, joka on hyvin lyhyessä ajassa pompannut pienpanimokentän maailmankartan kiintotähdeksi. Lervig on saanut hyvin nostetta mm. tanskalaisen haamupanimo Mikkellerin kanssa yhteistyönä tehdyistä oluista ja onpa panimoa tituleerattu usein Norjan parhaaksi pienpanimoksi – ei mikään pieni saavutus, kun ottaa huomioon, että myös Nøgne Ø tulee Norjasta.

Berliner Weisse taas on oma persoonallinen tapauksensa. Vehnäoluet ovat nyt varmaan kaikille tuttu juttu, eikä kenellekään tule yllätyksenä, että ne ovat Saksassa olleet aina suosittuja? No, Berliinissä jostain syystä tahdottiin tehdä asiat hieman eri lailla: täällä vehnäoluita on tehty todistettavasti jo 1500-luvulta, mutta niille on tyypillistä lactobacillus-bakteerin käymistuotteena syntyneen maitohapon tuoma kirpeys (joskin joidenkin lähteiden mukaan vielä 1800-luvulla oluet olisivat olleet tavallisia vehnäoluita). Tyypillinen Berliner Weisse valmistetaan käyttämällä ohramaltaan ohella 25-50% vehnäolutta ja alkoholipitoisuudeltaan se on usein 3-4% vahvuista – joskin vahvempiakin oluita on valmistettu. Perinteisesti Berliner Weisset tarjotaan erilaisilla makusiirapeilla tai niitä sekoitetaan esimerkiksi lagereiden kanssa – lähinnä siksi, että nämä happamat oluet olisivat helpommin "juotavia". Toki jos happamat oluet maistuvat, ei kukaan estä nauttimasta näitä sellaisenaan! Tämä Lervigin näkemys aiheesta on muuten melko perinteinen Berliner Weisse (vehnää kohtalaisen runsaasti, olut on hapan, alkoholi on matala ja katkeroita on vähän), mutta siihen on haettu persoonallista twistiä maustamalla olut kaffirlimen lehdillä.

Happamalla Sussulla on hailakankeltainen, hennosti vihertävään taittuva ja kevyen utuinen väri. Sen valkoinen vaahtolakki jää lähes olemattomaksi ja haihtuu nopeasti.

Tuoksu on runsas, hieman happamankirpeä ja ensivaikutelmaltaan hyvin aromikkaan appelsiininen ja makean sitruksinen; raikas ja varsin aromaattinen tuoksu tuntuu suorastaan ryöppyävän lasista. Taustalla häilyy kukkaista vivahteikkuutta ja kevyttä viljaisuutta.

Suussa olut on kepeä, kevyen happamankirpeä ja vehnäisen hapan. Makumaailmasta löytyy sitruunaa ja appelsiinia sekä hentoa hiivaista mausteisuutta. Hiilihappo on pienehkö, eikä oluesta löydy tyylinmukaisesti käytännössä lainkaan katkeroa (8 IBU). Yleisvaikutelma on simppeli, kesäinen ja raikas.

Jälkimaku on mehukkaan hedelmäinen; siitä löytyy kypsää sitrusta, kevyttä hiivaisuutta, hentoa viljaisuutta, vehnäistä happamuutta ja aavistus happojen kirpeää puraisua. 4% alkoholia ei todellakaan tunnu.

Lervig kyllä tuntuu hanskaavan hommansa varsin mainiosti, sillä tämä on todella kiva, kepeä, ehkä hieman simppelihkö, mutta samalla mukavan raikas kesäolut. Yleensä en jaksa hirveästi kiinnostua maitokauppaoluista, koska harva olut toimii hyvin alle 4,7% vahvuuksissa; poikkeuksellisesti nämä muutamat normaalisti vähäalkoholiset tyylit kyllä yleensä tulee testattua, sillä niissä panimot voivat jopa onnistua mainiosti! Sour Suzy on kyllä varsin mainio esimerkki todella maukkaasta ja tasapainoisesta oluesta reilusti (mielivaltaisilta tuntuvien) markettirajojen alta. Jos jostain nyt tekisi mieli nipottaa, niin vajaan neljän euron hinta on mielestäni turhan kireä simppelistä, neljäprossaisesta ja 0,33-kokoisesta pullosta – kyllä tällainen mielestäni järkevämmin sijoittuisi hinnoittelultaan sinne selvästi vajaan kolmen euron hintaluokkaan.

Lyhyesti: Mukavan sitruksinen, ryöppyävän aromaattinen, kesäisen raikas ja pirteästi happamaan taittuva berliiniläisvehnis Norjasta. Mainio maitokauppaolut!

Arvio: Hyvä – perinteisiin saksalaisiin hefe- (ja erityisesti kristall-) vehnäoluisiin olen jo vähän päässyt kyllästymään, mutta nämä kepeämmät ja happamammat kuriositeettityylit palauttavat ilahduttavalla tavalla uskoani vehnäisempiin oluisiin. Sour Suzy on mitä hurmaavinta ja maukkainta olutta sellaisenaan kesäauringossa nautittavaksi!

Hinnan (3,89e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Nøgne Ø Oud Bruin 2013

Nøgne Ø Oud Bruin 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Sour Ale, Oud Bruin
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 5,49e (Lokakuu 2015, Firmabier)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: nøgne ø

Kun Firmabierin nettikaupasta bongasin lempinorjalaispanimoni, Nøgne Ø, valmistamaa hapanolutta, ei tarvinnut kahdesti miettiä tuotteen ostamista testattavaksi!

Oud Bruin ("vanha ruskea") on siis vanha belgialainen hapanoluttyyli, joka perinteisesti valmistettiin kypsyttämällä ruskeaa bruin-olutta pitkään, jolloin oluessa majailevat hiivat ja bakteerit alkoivat tuottaa happoja, antaen oluelle sille tyypillisen happamankirpeän maun – hieman lambicien tapaan. Oud Bruinit eivät kuitenkaan tyypillisesti ole yhtä kirpeitä kuin lambicit, vaan Flanderin punaisten oluiden tapaan miedosti happamia. Nykyiset Oud Bruinit tehdään yleensä käyttämällä jalostettuja hiivoja ja maitohappobakteerikantoja, sillä modernissa oluenvalmistuksessa käytetyt teräsastiat eivät vanhojen tammisammioiden tapaan tarjoa hyvää kasvualustaa olutta happamoittaville pieneliöille.

Nøgne Ø on valmistanut oluensa käyttämällä teräksistä käymisastiaa, mutta jättämällä sen sinne perinteiseen malliin hyvin pitkäksi aikaa – peräti kahdeksi vuodeksi – ennen pullotusta. Hyvin pitkän kypsyttelyn jälkeen olut on pullotettu suodattamattomana ja pastöroimattomana, eli oluella olisi siis myös potentiaalia kehittyä edelleen pullossa. Tämä meikäläisen testaama olut on ensimmäistä erää, joka on pantu 19.02.2013 ja jolle on annettu 7 vuotta käyttöikää (parasta ennen 02/2020).

Tällä norjalaisten näkemyksellä Oud Bruinista on tumma, kirkas, hennosti kirsikanpunaiseen taittuva mahonginruskea väri sekä melko maltillinen ja suht nopeakestoinen, vaaleanruskea vaahto.

Tuoksu on aromikas, hienostunut ja melko voimakas. Siinä tuntuu tyylipuhtaasti karamellista makeutta, rusehtavaa omenaa, happamuutta vihjailevaa meininkiä, kuivahtanutta hedelmää ja hillittyä kypsää kirsikkaisuutta. Tämähän on varsin lupaavaa settiä!

Kuiva maku on mausteinen, kevyen hapahko, hillityn pähkinäinen, maltillisesti ruohoisen katkeroinen, hennon viheromenainen ja vaatimattoman sekä suht kuivakaksi jäävän karamellinen. Oluella on keskitäyteläinen ja ehkä hieman ohut suutuntuma, minkä vuoksi oluen yleishabituksesta puuttuu odotettua tömäkkyyttä, minkä lisäksi hiilihappoisuus on hyvin pehmeää ja pientä, jopa hentoa. 7% alkoholia ei onneksi tunnu lainkaan.

Jälkimaku on pippurisen ja kuivakan mausteinen, kevyesti happamankirpeä ja hyvin hennon omenainen, minkä lisäksi suuhun jää Nøgne Ø:n henkeen tyypillistä kohtalaista katkerohumalaisuutta.

Olut lupailee paljon tuoksussaan, mutta makupuolella jäädään puolitiehen: kokonaisuus vihjailee runsautta, mutta yleisilme jääkin yllättävän ohueksi ja hieman yksiulotteiseksi. Harvemmin Oud Bruinit ovat voimakkaan happamia, mutta tämän oluen happamuus jää sen verran matalaksi, että monet kaupallisemmat tekeleetkin tuntuvat tätä kirpeämmiltä, joten silläkin sektorilla jää hieman toivomisen varaa. Oluen hurmaava tuoksu antaa paljon lupauksia, joita pidätteleväisen oloinen ja vaatimattomanpuoleiseksi jäävä makupuoli ei oikein onnistu lunastamaan. Sokkona tarjottaessa oluen kyllä tunnistaisi Oud Bruiniksi, mutta veikkaukseni menisi enemmän sen edullisen pään käppäisen tyylin edustajaksi.

Olisiko olut voinut tulla korkatuksi liian nuorena? Olen tottunut siihen, että lähes poikkeuksetta oluet ovat parhaimmillaan mahdollisimman nuorina; jotkut oluet kehittyvät hienosti ikääntyessään, mutta en ole varma tuleeko niistä parempia – ainoastaan erilaisia. Hapanoluet ovat niitä poikkeuksia tuohon sääntöön: nuorena hienot hapanoluet voivat kehittyä entistä parempaan suuntaan saadessaan lisää ikää. Kenties tämä Oud Bruin olisikin ollut parempi lähempänä parasta ennen -päiväystään? Toisaalta vaikka olut olisi saanut ikääntyessään lisää mielenkiintoa ja syvyyttä, tuskin se olisi saanut sitä runsautta, jota se olisi kenties eniten kaivannut. Oli miten oli, ainakaan tässä kunnossa olut ei suuresti vakuuttanut – ihan juotava perus-Oud Bruin, mutta ei kyllä vastannut odotuksia – etenkään verrattain kovaan hintaansa nähden.

Lyhyesti: Hurmaavan tuoksuinen, mutta melko vaisuksi, ohkaiseksi ja yksiulotteiseksi jäävä norjalaisnäkemys Belgian klassisesta hapanoluesta.

Arvio: OK – melko simppeli ja ennalta-arvattava, peruspasseli Oud Bruin Norjasta. Nøgne Ø:n kovan maineen tuntien olisin odottanut jotain kokeellisempaa ja mielenkiintoisempaa, tai edes tasapainoisempaa.

Hinnan (5,49e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Mikkeller Beer Geek Dessert

Mikkeller Beer Geek Dessert

• Valmistaja: Mikkeller
• Tyyppi: Olut, Imperial Oatmeal Stout
• Maa: Tanska (Norja)
• Alue: Sjælland, Kööpenhamina (Stavanger)
• Koko: 0,33
• Hinta ostohetkellä: 9,99e (Marraskuu 2015, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: mikkeller

Mikkellerin Beer Geek -sarjan ensimmäiset oluet olivat niitä, jotka alun perin sinkosivat tämän panimottoman panimon suureen suosioon. Alkuperäinen Beer Geek Breakfast oli kahvilla tuunattu imperial oatmeal stout, mutta sittemmin siitä on tullut vaikka minkälaisia erikoisversioita. Tämä Arkadian Alkosta löytynyt Beer Geek Dessert on vaniljalla ja kaakaolla tuunattu jälkiruokaversio alkuperäisestä versiosta – eli pohjalla on edelleen järeä (11% holia), kahvilla maustettu oatmeal stout.

Mikkellerin totutusta linjasta poiketen tämä olut ei ole valmistettu belgialaisella de Proef -vuokrapanimolla, vaan Lervigin panimolla Stavangerissa, Norjassa. Oluen parasta ennen -päiväys on heitetty turvallisesti useamman vuoden päähän, eli päivämäärälle 15.11.2019.

Pullosta kaatuu (tai valuu) öljyistä, pikimustaa ja läpinäkymätöntä, tervamaista olutta. Kaadon myötä nousee melko oluen päälle melko runsaastikin kermaista, hyvin pienikuplaista ja maitokahvinväristä vaahtoa.

Oluella on äärimmäisen intensiivinen ja aromaattinen tuoksu, jossa tuntuu julmetusti kaikenlaista tummanpuhuvaa: makeaa suklaisuutta, tervaleijonaa, vaniljaa, karamellisuuteen taittuvaa paahteista mallasta, Pantteri-lakritsikarkkia, makeaa savua, tupakanpurua, pehmeää lakritsia, kermatoffeeta, hentoa kanelikorppua... Näitä piirteitä tuntuu löytyvän loputtomasti, sillä tuoksu tuntuu muuttuvan ja kehittyvän pelkästään joka nuuhkaisun välillä.

Suussa oluella on täyteläinen, runsas ja kermaisen pehmeä yleisvaikutelma. Hyvin intensiivisessä maussa on pinnassa eniten Pantteri-lakritsikarkkia, espressoa, tummaa suklaata ja karamellimallasta. Niiden alta löytyy salmiakkia, lakritsipiippua, vaniljaa, raakakaakaota, kevyttä piparisuutta ja hentoa pippurisuutta. Yleisilme on hieman makeahko, mutta paljon vähemmän mitä oluen nimestä voisi odottaa. Hiilihappo on erittäin pehmeää, kermaista ja lempeää, mutta yllättävän kestävää ja alkoholi (11%) pysyy mainiosti piilossa.

Jälkimaussa tuntuu jo jonkin verran alkoholin tuomaa lämpöä, lakritsia, makeaa paahteisuutta, tummaa suklaata, kevyttä pippuria, hentoa yrttisyyttä ja aavistus vaniljaa. Oluella on äärimmäisen pitkä, monisyinen ja hennon tahmea jälkivaikutelma, joka seilaa makean ja hennon siirappisen maltaan sekä kuivan, pippurisen mausteisuuden ja hennon yrttisyyden väliä ees taas. Lopuksi suuhun jää melko intensiivinen, kompleksinen, voimakkaasti Pantterikarkkeihin ja tummaan suklaaseen nojaava jälkivaikutelma.

Beer Geek Dessert on todella hieno, lempeä, erittäin monisyinen, helpostijuotava ja herkullinen superstout, jota tekisi mieli kuvailla termillä "makea tuhkakuppi", joskin tämä tuskin herättää niitä positiivisia mielikuvia, mitä sillä tavoittelen. Joka tapauksessa, tämä olut on upea, kompleksinen jälkiruoka itsessään. Se tarjoaa paljon kaikkea, mutta se ei siltikään tunnu mitenkään liioitellulta – edes makeudeltaan, eli olut ei ole mitenkään imelä, vaan tasapainoinen ja kaikin puolin herkullinen esitys.

Volttiensa ja tuhdin makunsa puolesta olut ei ole mitään nopeasti hörpittävää tavaraa, joten tämä on joko pitkän kaavan mukaan nautittava, fiilistelykelpoinen meditaatio-olut tai sitten kaverin kanssa jaettava, hieman makeampi herkku. Alkon erikoisvalikoiman hinta on oluen laatu mukaanluettunakin turhan kova, mutta vielä sen verran järkevä, että sen voi maksaa mukisematta kerran.

Lyhyesti: Todella vaikuttavan suurikokoinen, monisyinen, tasapainoinen ja normaalia piirun verran makeampi versio klassikko-superstout Beer Geek Breakfastista.

Arvio: Erinomainen – olen hieman kyllästynyt moniin Mikkellerin IPA-viritelmiin (en kaikkiin) ja muihin panimon superhumalaisiin oluisiin, koska ne tuntuvat liian usein olevan samasta puusta veistettyjä –kiitos hyperaromaattisten uuden maailman humalajikkeiden, joita Mikkeller tuntuu rakastavan. Sen sijaan panimo kyllä osaa tehdä uskomattoman tasapainoisia imperial stoutteja, joista tämä on jälleen kerran mainio esimerkki. 5/5-kamaa.

Hinnan (9,99e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2015

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2015

• Valmistaja: Nøgne Ø, Terrapin Beer Company
• Tyyppi: Olut, Imperial Porter
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Kristalli-, Maris Otter-, musta-, München, ruis-, suklaa-
• Humala: Bobek, Chinook, Columbus
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,59e (Joulukuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 9,59e (Joulukuu 2015, Alko)

Nøgne Ø / Terrapin -yhteistyöolut Imperial Rye Porter on pitkään ollut yksi kaikkien aikojen lempioluistani posrter/stout-akselilla. Ensimmäinen tutustuminen oluen 2012 -vuosikertaan oli varsin päräyttävä elämys ja vaikka oluen 2014 -vuosikerta ei aivan samanlaisiin sfääreihin vienytkään, oli olut silti luokkaa "julmetun hyvä". Ei ollut siis mikään ihme, että olut piti taas napata testiin kun sen 2015-vuosikerta ilmestyi taas tässä joulun alla Alkoon kertaostoksena.

Olut on siis pantu päivämäärällä 03/09/2015 ja parasta ennen -päiväys on isketty siitä neljän vuoden päähän, päivälle 03/09/2019. Reseptiikaltaan olut on hyvin klassinen portteri, eli sitä ei olla maustettu tai makeutettu millään erikoisemmilla raaka-aineilla – valmistuksessa on käytetty ainoastaan oluenteon neljää kulmakiveä: mallasta, vettä, hiivaa ja humalaa. Ainoastaan ruismaltaan käyttö perinteisten ohramaltaiden ohessa tuo pientä poikkeavuutta oluen mallaspohjaan.

Tällä Nöggiksen keisarillisella kollaboraatio-ruisportterilla on erittäin tiivis ja konsentroitunut, läpinäkymättömän öljyisen pikimusta ulkonäkö. Kaatamisen yhteydessä nousee hyvin vaatimattoman matalaksi, mutta samalla erittäin tiiviiksi ja hyvin kestäväksi jäävä, väriltään rantahiekanruskea vaahtopatja.

Lasista kohoaa erittäin intensiivinen, runsas ja vivahteikas tuoksu, joka yleispiirteiltään vihjaa hieman makeutta. Nokkapuolessa tuntuu runsasta paahteisuutta, sulanutta tummaa suklaata, jälkiuunileipäisen rukiista särmää, kevyttä mämmiä, hillitysti humalien tuomaa tropiikin hedelmää ja ujoa savuisuutta.

Oluella on todella tiivis ja erittäin täyteläinen maku, jossa on makeutta paljon vähemmän mitä tuoksu antaisi odottaa. Kuivakasta ja varsin robustista makumaailmasta löytyy lakritsia, hyvin tummaa suklaata, mämmiä, bitteristä espressoa ja rukiista jälkiuunileipää sekä paahdettua ja jopa tuhkaiseen kärtsäisyyteen asti ulottuvaa tummaa maltaisuutta. Kielen kärjessä tuntuu kevyttä tumman siirappista makeutta, kun taas kielen takaosissa erottuu hillittyä greippisyyttä ja pihkaa, hentoa salmiakkista suolaisuutta sekä aavistuksen verran palanutta sokeria. Katkeroja on kohtalaisesti (43 EBU), mutta oluen muhkea runko peittää niitä varsin reippaasti. Hiilihappoisuus on erittäin pientä, suorastaan olematonta.

Jälkimaussa kielelle jää suolaisuutta vihjaavaa salmiakkijauhoa, rukiista jälkiuunileipää ja ruisleivän happamuutta, kärtsäistä mallasta, kevyttä karvasta greippiä, hentoa lakritsia ja ujoa tervaisuutta. Ujosti lämmittävä, kohtalaisen ruohoisen bitterinen, kevyen siirappinen ja hennon tuhkainen jälkivaikutelma jatkuu kielellä uskomattoman pitkään.

Vaikka oluesta puuttuu se ensikohtaamisen huuma, on pakko myöntää, että Nöggis-Terrapinin Imperial Rye Porter on edelleen kaikin puolin upea, intensiivinen jättiläisportteri, jossa yhdistyy upeasti toinen toistaan tokien rouhea särmikkyys ja täyteläinen pehmeys. Vaikka piirun verran makeammat portterit ja stoutit toimivat usein omaan makuuni paremmin, on tämmöinen tyyliltään selkeän kuiva ja kivalla lailla tiukka esitys kyllä silti vaikuttava ja maukas tapaus. Jummi.

Harmillisesti IRP on vain hetken aikaa Alkon valikoimissa piipahtava, pienehkö kertaosto, sillä näin upean portterin soisi pysyvän monopolin pysyväisvalikoimissa. Nyt siis kannattaakin hamstrata olutta riittävästi talteen! Suosittelen poistamaan ainakin yhden heti tuoreeltaan testattavaksi, mutta kannattaa varata yksi jos toinenkin puteli vielä varastoon – omakohtaisesti voin todeta oluen kestävän hyvin varastoituna useamman vuoden kellarointia ihan ongelmitta.

Lyhyesti: Melko kuivakka, rouhean rukiinen, tiukkarakenteinen ja samalla äärimmäisen muhkea superportteri; tyylilajinsa ehdotonta huippua.

Arvio: Täydellinen – jos ei lähdetä ihmettelemään mitään erikoisia tai maustettuja höpöstoutteja, vaan pysytään ihan tällaisissa "perinteisissä" porttereissa ja stouteissa, on Imperial Rye Porter jotakuinkin parasta, mitä sillä saralla voi tummien oluiden fani toivoa. Uskomatonta tasapainoa ja herkullisuutta huokuva esitys. Norvège douze points.

Hinnan (9,59e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Nøgne Ø God Jul 2015

Nøgne Ø God Jul 2015

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Ale, Strong Ale / Stout
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Kahvi-, karamelli-, lager-, Maris Otter-, melanoid-, paahdettu-, ruis-, Special B-, turvesavustettu ohra-
• Humala: Bobek, Cascade, Columbus
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 6,97e (Marraskuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 6,97e (Marraskuu 2015, Alko)

Monta kertaa on Maa ehtinyt kiertää Auringon ympäri sen jälkeen, kun Nøgne Øn kehuttu talvi-/jouluolut God Jul on löytynyt Alkon hyllyiltä. Useamman kerran on Alkosta löytynyt joulun aikaan erikoinen, glögimaustettu Underlig Jul ja maitokaupoista taas on voinut bongata Julesnadderin, mutta tätä yhtenä Nøgne Øn parhaimpina pidetyistä oluista on sen sijaan saatu viimeksi 6 vuotta sitten, jouluna 2009. Olikin siis jo korkea aika saada se takaisin jouluoluiden kattaukseen!

God Jul on englantilaisella alehiivalla pantu olut, joka on Nøgne Øn sivujen mukaan humaloitu Centennialilla, Chinookilla ja Columbuksella (todennäköisesti vanha resepti, jota ei olla päivitetty) ja Alkon tietojen mukaan Bobekilla, Cascadella ja Columbuksella. Selvää oluttyyliä oluella ei ole, vaan se on Nøgne Øn mukaan yksinkertaisesti "dark ale". Koska a-vitamiinia löytyy oluesta peräti 8,5%, voi sitä mielestäni kutsua myös ihan hyvillä mielin "strong aleksi".

Oluella on läpinäkymätön, tummanruskea väri, joka taittuu keskeltä jo lähes täysin mustaan. Runsas, kestävä, kermaisen kuohkea, tiivis ja runsaasti pitsiä jättävä vaahto nousee kaadon mukana lasiin oluen päälle.

Tuoksu on runsas, stout-henkisen paahteinen ja hillitysti tumman suklainen; taustalta erottuu hentoa lakritsia ja ujoa mämmiä. Aromikkaat humalat tuovat tuoksuun kevyen sitruksisia ja hennon pihkaisia piirteitä. Yleisolemus on muhkea, makea ja tummanpuhuva.

Suussa makuhermoja tervehtää lakritsisen paahteisuuden ja tumman limppuisuuden johtama makeahko ja runsas maku. Kun kieli tottuu makean paahteisuuden makuun, rupeaa synkeästi makumaailmasta erottuumaan myös kevyttä karamellimaltaisuutta ja humalien tuomaa ujoa greippisyyttä ja hentoa ruohoisuutta. Suutuntuma on tiivis, muhkea ja erittäin täyteläinensuutuntuma ja sitä sävyttää hyvin pieni, kermaisen kuohkea ja hento, mutta mukavan kestävä hiilihappo.

Vaikka olut katoaa suusta, jatkaa runsas jälkimaku pitkään keskimaun viitoittamalla tiellä: paahteista maltaisuutta ja lakritsia, kevyttä mausteisuutta, varsin kevyellä otteella karvasta katkerohumalaa ja ujon kärtsäistä tuhkaisuutta, sekä lopuksi kevyesti nielussa ja kitalaessa tuntuvaa alkoholista lämpöä.

Ei God Jul ole omasta mielestäni juurikaan jouluinen olut, vaan lähinnä tuhti ja lähes stoutmainen ale. Tai no, onhan tämä kyllä kuin Suomen joulu: musta ja lämmin. Mutta tällaiseksi stron ale-stout-hybridiksi God Jul on kyllä perkeleen hyvä tapaus. Jes.

God Jul on siis juuri semmoinen tuhti, muhkea ja täyteläinen esitys, joita mielellään juo lämmikkeeksi samalla kun ulkona paukkuu pakkaset ja maa hautautuu nietoksiin. Tai eteläsuomalaisittain ulkona vihmoo hyytävä, luihin ja ytimiin pureutuva sateinen tuuli ja kaikki on synkkää ja harmaata. Kiitettävä ja erittäin maukas talviolut, joka toimii nyt todella mainiosti, mutta voinee kehittyä vielä mukavampaan, tuhdimpaan suuntaan kellarissa, kun aromihumalien kevyt sitruksisuus ja ruoho haihtuvat pois ja muhkea karamellisuus ja kuivahedelmäisyys saa entistä enemmän tilaa.

Lyhyesti: Tuhti, tummanpuhuva ja maukas olut, joka tasapainottelee jossain strong alen ja stoutin välimaastossa. Mainio lämmike pimeneviin talvi-iltoihin.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin julmetun hyvä, tasapainoinen ja maukas tumma olut, joka ei monien muiden Nøgne Øn oluiden tapaan sorru erikoisuudentavoitteluun tai muuhun hassutteluun, vaan on yksinkertaisesti vain pirun hyvä esitys. Joskus yksinkertaisuus on kultaa.

Hinnan (6,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – olut on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Nøgne Ø Tiger Tripel 2015

Nøgne Ø Tiger Tripel 2015

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Tripel
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Pils-, turvesavustettu-, vehnä-
• Humala: Bobek, Columbus, Saaz
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 8,97e (Lokakuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 8,97e (Marraskuu 2015, Alko)

Nøgne Ø, eli norjalainen superoluiden pioneeri "Nöggis", oli yksi suurimmista tekijöistä kun myöhäisteini-iässäni elin siirtymää suomalaisesta bulkkilagerista kohti kiehtovia pienpanimo-oluita. Tästä syystä panimolla on erityinen paikka sydämessäni ja sydämeni aina sykähtää, kun bongaan jostain uuden ja jännittävän oluen tältä panimolta. Koin taas hiljattain tällaisia herkkiä hetkiä, kun bongasin Alkon uutuuksista erikoiselta kuulostavan, turvesavustetuilla maltailla valmistetun Tiger Tripelin.

Oluella on samea, appelsiinisen kellanoranssi väri. Tasaista kaatoa seuraa oluen ylle kohoava keskirunsas, tiivis ja melko kestävä vitivalkoinen vaahto.

Tuoksu on varsin hillitty ja hieman makeahko. Siitä voi erottaa hentoa happamankirpeää sitruksisuutta ja vehnäistä happamuutta, kuivattua yrttisyyttä, viljaisuutta, belgihiivaista keltaista hedelmää ja hentoa hiivaisuutta. Pitkään auettuaan ja lämmettyään tuoksusta tuntuu löytyvän myös pieni aavistus kevyen tervaista savua, mutta en ole varma yrittääkö aivoni vain paikata tuotetietojen luomaa kognitiivista dissonanssia vaisusta tuoksusta.

Kielen kärjessä olut tuntuu olevan kuivempi, kevyempi ja kirpeämpi, takaosissa taas melko reipas alkoholi (9%), raskastekoisuus ja alkoholin tuoma makeus hallitsevat. Makumaailmasta löytyy appelsiinista sitrushedelmää, kevyttä persikkaa ja aprikoosia, vehnäistä happamuutta, kevyttä mausteisuutta, hillittyä viljaisuutta, hentoa ruohoa ja yrttisyyttä. Todella hento hiilihappo ja melko vaatimaton katkero (35 IBU) johdattavat yleisilmeen melko runsaaseen ja kohtalaisen hyvin suuntäyttävän täyteläiseen suutuntumaan.

Suuhun jäävä tuhti ja melko lämmin jälkimaku on mausteinen, tuntuvasti vehnäisen hapan ja kevyen belgihiivaisen hedelmäinen. Kevyen katkeroisessa ja hennon karheassa jälkivaikutelmassa tuntuu aavistus leipäistä viljaisuutta; ruohoinen katkero nousee kohti loppuliukua.

Nyt kyllä meni tiikeritrippeli meikäläisen kohdalla kohtalaisen vauhdilla metsään. Tämä on vähän yksiulotteinen supervehniksen ja tripelin hybridi, joka ei yrittämälläkään onnistu aiheuttamaan suuria tunteita. Erityisesti ihmetyttää se, että jos turvesavustettua mallasta tässä on käytetty, on sen kanssa kyllä vähän turhan paljon ujosteltu. Tämä kuulostaa kyllä varsin erikoiselta, sillä luulisi turvesavustetun maltaan tuovan hyvin pienissäkin määrin käytettynä melko reippaasti sen runsasta, tömäkän savuista aromimaailmaa kehiin. Nøgne Ø on kuitenkin todistetusti tehnyt oikein kelvollista turvesavustettua olutta (Nøgne Ø 100% Peated), mikä oli omiaan nostamaan odotuksiani, joten on harmillista, että tämä turvesavustettu tripel paljastuukin varsin keskinkertaiseksi ja yllätyksettömäksi perus-trippeliksi. Ensi alkuun en oluesta löytänyt siis piiruakaan savua, ja luettuani oluen valmistusspeksit en vieläkään ollut vakuuttunut, onko oluessa todella lainkaan savua vai ei. Sääli, sillä idea belgihenkisen tripelin ja turpeisen savuisuuden yhdistelmästä kyllä kuulosti varsin kiehtovalta!

Lyhyesti: Turvesavustettujen maltaiden kanssa pantu tripel, josta ei kuitenkaan löydy juurikaan savuisuutta – tai ylipäänsä kummoistakaan mielenkiintoisuutta.

Arvio: Tylsä – oluesta ei tunnu löytyvän minkäänlaista savuisuutta, muttei kyllä myöskään aitojen belgitripeleiden syvyyttä. Kokonaisuus tuntuu olevan varsin keskinkertainen, yllätyksetön ja kunnianhimoton perus-tripel ilman mitään selvää punaista lankaa.

Hinnan (8,97e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2014

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2014

• Valmistaja: Nøgne Ø, Terrapin Beer Company
• Tyyppi: Olut, porter
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Kristalli-, münich-, pale ale-, ruis-, vehnä-
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,32e (Joulukuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 9,32e (Joulukuu 2014, Alko)

Jouluksi Alkoon saapui rajattuna kertaostona lempparinorskipanimoni, Nøgne Øn, ja Terrapinin yhteistyössä kehittelemä Imperial Rye Porter – tällä kertaa mukavasti kaikkien saataville, eikä vain Helsingin Arkadian Alkoon. Hintakin putosi parin vuoden takaisesta noin yhden rahan verran, mikä myöskin on ihan kiva juttu – erityisesti Nöggisten oluiden nykyisellä, turhankin jyrkällä hinnoittelulla.

Parasta Imperial Rye Porterin saapumisessa oli se, että edellinen IRP 2012 (arvio tässä!) oli yksi parhaista maistamistani imperiaaliporttereista (ja jota on onnekseni vielä yksi lesti kaappini kätköissä), joten oli vallan kiva juttu päästä tarkistamaan onko olut edelleen pitänyt kutinsa!

Pullosta lasiin pulpahtelevalla oluella on täysin läpinäkymätön, pikimusta, suorastaan öljymäinen ulkonäkö. Hyvin kestävä, oluen päälle tiiviiksi ja kuohkeaksi kakuksi jäävä pitkäkestoinen hiekanruskea vaahtokukka jättää runsaasti paksua pitsiä lasin reunoille.

Oluella on todella intensiivinen, runsas, makeutta ja paahtuneisuutta nokkaan vyöryttävä tuoksu, josta löytyy suorastaan loputon kirjo erilaisia klassisen portterin piirteitä: sulanutta tummaa suklaata, espressoa, mausteisuutta, piimälimppua, paahdettua ruisleipää, kevyttä kermaisuutta, aavistus epämääräistä hedelmäisyyttä ja hentoa marjaisuutta sekä vivahde savua. Kokonaisuus on hyvin makea, suorastaan jälkiruokaolutmainen.

Ulkonäön perusteella olut on suussa juuri semmoinen kuten saattaa odottaa: sillä on hyvin paksu, tiivis ja tanakka suutuntuma. Sen sijaan kuivahko makumaailma yllättää luomalla yllättävän kontrastin hyvin makeaan tuoksuun nähden. Roteva maku on rukiisen maltainen ja mausteinen, mutta kielen kärjessä tuntuu myös kevyesti siirappista ja hieman mämmimäistä makeutta. Seasta löytyy myös kuivakkaa puisevuutta ja hentoa salmiakkia. Kohtalaisen pureva, mutta hyvin täyteläiseen keskimakuun nähden melko maltillinen, hieman greippisen hedelmäinen humalointi alleviivaa oluen kuivuutta ja tuo valmiiksi jo hieman palaneen karvaaseen kokonaisuuteen hieman lisää bitteriä. Hiilihappoisuus on erittäin pientä ja melko ujosti kieltä nipistelevää.

Jälkimaku on kärtsäinen, kuivan puiseva, kevyen ruisleipäinen, hillitysti suolaisen salmiakkinen ja aavistuksen tervainen. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on alkoholin (9%) vuoksi lämmönhehkuinen, melko kärtsäinen – jopa tuhkainen – ja todella pitkä.

Imperial Rye Porter on kyllä kokonaisuutena edelleen äärimmäisen vakuuttava ja vaikuttava portteri. Aivan mielikuvieni tasolle vuosikerta 2012:sta ei päästä, mutta kauas ei missään tapauksessa jäädä – tämä on todella upea olut, jossa makea tuoksu johdattaa melko kuivaan ja rotevaan makuun, johon hento maltaan makeus kuitenkin pyrkii tuomaan hienoisesti balanssia.

Onneksi kaapista edelleen löytyy IRP 2012, joten jossain välissä pitänee ottaa tuo pari vuotta vanha nestori tämän tuoreen tulokkaan kanssa rinnakkainmaisteluun ja katsoa kumpi voittaa kumman! Lisäksi pitää myös jättää vähintään yksi pullo kellariin ja katsoa onko tällä oluella yhtä hyvä tulevaisuus mitä se tuntuu nykyisessä, jylhässä kunnossaan lupaavan.

Lyhyesti: Äärimmäisen tuhti, öljymäisen paksu ja jyhkeä ruisportteri äärimmäisiä oluita tuottavalta norjalaispanimolta. Aivan Imperial Stoutin tai IRP 2012:n hekumaan ei ylletä, mutta tästä huolimatta Alkon valikoiman tummien oluiden parhaimmistoa.

Arvio: Erinomainen – Nøgne Øn vahvuus on selvästi siinä, että panimolla osataan selkeästi tehdä oluita jotka on valtavia ja vaikuttavia, muttei mitenkään ylitehdyn tai liioittelevan oloisia (no, on siellä kyllä sellaisiakin). IRP 2014 on hyvin vaikuttava ruisportteri, joka ei sorru liialliseen makeaan kosiskeluun, muttei ole myöskään häiritsevän kuivakka tai moderniin tyyliin ylihumaloitu; palaset ovat hienosti kohdallaan.

Hinnan (9,32e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Nøgne Ø Imperial Stout 2013

Nøgne Ø Imperial Stout 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Imperial Stout
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Kaura-, Maris Otter-, musta-, Münchner-, paahdettu ohra-, suklaa- (NØ);
  Kaura-, Marris Otter-, münchner-, paahdettu ohra-, suklaa-, vaalea kristalli-, vehnä- (Alko)
• Humala: Columbus, Crystal (NØ); Chinook, Northern Brewer (Alko)
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,59e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,87e (Huhtikuu 2014, Alko)

No niin, ajattelin että olisi tästäkin tapauksesta ihan hyvä tehdä arvio vielä kun kyseistä olutta monopolin valikoimista löytyy.

Viime aikoina imperial stoutien ystäviä on todella hellitty Alkon puolella: perusvalikoimissa on ollut pikaisesti tai vähän pysyvämmin tämän tapauksen lisäksi Plevna Siperia, Ridgeway IS, Founders IS ja Amager Hr. Frederiksen; Helsingissä asuville on lisäksi ollut tarjolla lisäksi mm. Boulevard Dark Truth ja Fuller's IS. Imperial stoutit yleensä ovat varsin tykättyä tavaraa, eli ne keräävät helposti varsin mittavia pisteitä olutarvioissa hyvin pienellä vaivalla. Edellämainituista oluista jokunen saattaa jakaa jonkin verran mielipiteitä, mutta "Nöggiksen" IS sitä kuitenkin harvemmin tekee – kyseinen olut killuu nimittäin varsin monien olutarviosivustojen kärkikymmenikössä. Itselleni olut on varsin tuttu entuudestaan ja vuosikertaa 2012 tuli nautittua useampi kun sitä vielä sai Arkadian Alkosta – itse asiassa yksi pullo on edelleen kypsymässä kellarissa. Olut siis vakuutti heti ensisimauksella, mennen kertaheitolla yhdeksi lempparistouteistani. Siksi sitä tuli oltua varsin täpinöissään kun kyseisen oluen uusi vuosikerta tuli ihan Alkon yleisiin valikoimiin suurenpuoleisena kertaostona. Tämä kyseinen arvio on viime syksyltä kun olut hyllyille pamahti.

Arvioitava olut on etiketin tietojen mukaan batch 1017B, joka on pantu 22.8.2013. Varsin tuoretta tavaraa stoutiksi siis – IPA:t ja muut aromihumalavetoiset oluet ovat yleensä parhaimmillaan mahdollisimman nuorena, mutta stoutit tuppaavat kestämään hyvin ikää ja peräti kehittymään jonkin aikaa ennen kuin rupeavat tarjoamaan parastaan. Jostain kumman syystä oluen mallas- ja humalaprofiili eroaa melkoisesti riippuen siitä, katsooko tietoja Alkon vai Nøgne Ø:n sivuilta, joten pistin molemmat tuonne ihmeteltäviksi.

Olut on ulkonäöltään täysin pikimusta, valoa läpäisemätön ja viskositeetiltaan moottoriöljymäisen paksu. Voimakkaallakaan kaadolla ei lasiin vaikuttanut nousevan vaahtoa juuri ollenkaan ja se vähäinenkin kuplainen hattu haihtuu varsin nopeasti.

Ensivaikutelmaltaan tuoksu on todella kuiva, voimakkaan paahtunut – peräti palaneen kärtsäinen, melko salmiakkinen ja paahdetun ruisleipäinen. Taustalla kuitenkin leijailee kevyesti melassista makeutta, mutta tuoksun kuivat ja kärtsäiset piirteet naamioivat sen mallikkaasti piiloon.

Maultaan olut on roteva, intensiivinen ja tanakka; samettisesti soljuvalta suutuntumaltaan olut on suuntäyttävän täyteläinen. Kevyesti makea piimälimppuinen maltaisuus ja kevyt mämmisyys antavat makumaailmalle päävärit, mutta sitä täydentävät vivahteikkaan lakritsiset ja hieman tumman siirappiset vivahteet, hennosti kuivatun hedelmäiset sävyt ja hillityn palaneet, maltillisesti tummasuklaisen bitteriseen taipuvat aromit. Hiilihappoisuus on paksuntäyteläisestä habituksesta johtuen varsin hentoa, mutta todennäköisesti juuri samasta syystä voimakas (9%) alkoholi ei maistu tai tunnu käytännössä ollenkaan.

Pitkänpuoleisessa ja moniulotteisessa jälkimaussa tuntuu runsaalla otteella ruisleipää, palanutta maltaisuutta, tummapaahtoista kahvia, karvasta tummaa suklaata, kevyttä humalan karvautta, hentoa sitruksisuutta ja pitkään nielussa tuntuvaa alkoholin lämpöä. Humalaisuus (75 IBU) pysyy kaikesta runsaudestaan huolimatta varsin hillittynä loppuun asti antaen selkeästi enemmän tilaa itse maltaalle.

Nøgne Ø IS vuosimallia 2013 on kaiken kaikkiaan muhkea ja runsaasta humaloinnistaan huolimatta ensisijaisesti mallasvetoinen stout. Mututuntumalta sanoisin, ettei aivan 2012-vuosikerran hekumaan päästä, mutta rinnakkain maistelemati on paha mennä sanomaan – saattaa aika kullata muistoja. Kovinkaan kauas ei kuitenkaan ole omena pudonnut edellissatoon nähden, eli edelleen ollaan vieläkin todella vaikuttavaa tavaraa. Alko on onnistunut keräämään varsin kiitettävän kolmen koplan imperial stouteja valikoimiinsa – tätä, Amageria ja Foundersia – mutta ikävä kyllä jokaista vain kertaostoksen, eli pysyvinä mitään näistä ei näillä näkymin nähdä. Sääli sinänsä, sillä jokainen näistä on ollut varsin erinomaista tavaraa ja olisin into pinkeänä valmis pitämään jokaisen kolmikosta pysyvänä tuotteena.

Koska imperial stoutit noin yleensä (ja Nøgne Ø:n hiivojen kanssa pullotetut oluet ennen kaikkea) kestävät erinomaisesti kypsyttelyä, usein moniulotteisempaan ja kompleksisempaan suuntaan kehittyen, on tämä varsin luotettava valinta jos kaipaa kellariinsa oluita kypsymään. Toki olut on jo nyt varsin vakuuttavaa tavaraa (erityisesti kun arvion kirjoitushetkestäkin on ehtinyt kulua sen puoli vuotta), joten pulloa ei ole missään nimessä mikään pakko pistää vuodeksi kellariin (tosin ei tästä kyllä varmasti ole mitään muuta kuin hyötyä!)

Jossain tässä lähitulevaisuudessa kyllä pitänee ottaa kaikki nuo meikäläisen kellarissa kypsytetyt stoutit pöytään ja katsoa miten ne pärjäävät keskenään suurissa stout-turnajaisissa!

Lyhyesti: Todella tuhti, vaikuttavan moniulotteinen, tyylikäs ja tasapainoinen imperial stout, joka Nøgne Ø:n yleisestä tyylistä poiketen ei jyrääkään voimakkaalla humaloinnilla, vaan varsin massiivisella mallaspohjalla.

Arvio: Täydellinen – perstuntumalta sanoisin tämän olevan ainoa stout Alkon perusvalikoimasta, joka kykenee haastamaan Foundersin Imperial Stoutin. Siinä missä tuo jenkki vakuuttaa supermassiivisella maltaan konsentraatiolla, on Nøgne Ø:n vahvuus uskomattoman mielenkiintoisessa, moniulotteisessa ja tyylikkäässä makumaailmassa – joskin molemmissa oluissa kumpainenkin osa-alue on varsin hyvin hallussa. Joka tapauksessa, suosittelen nappaamaan putelin testiin vielä kun sitä hyllyiltä löytyy.

Hinnan (9,87e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition 2012

Nøgne Ø Dark Horizon 4. edition 2012

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, porter
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Amber-, kristalli-, Maris Otter-, musta-, ruskea-, suklaa-, vehnä-; paahdettu ohra
• Humala: Centennial, Chinook, Columbus
• Koko: 0,25
• Hinta ostohetkellä: 11,93e (Lokakuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 12,19e (Maaliskuu 2014, Alko)

Viime syksynä Alkoon saapui norjalaisen Nøgne Ø:n kokeellisen Dark Horizon -sarjan neljäs vedos. Kyseessä on siis tappiinsa hiottu, poikkeuksellisen jykevällä alkoholiprosentilla aseistettu ja kahvilla tuunattu stout. Kolmannessa versiossaan olutpullon kokoa kutistettiin alkuperäisestä, puolen litran pullosta suhteellisesti järkevämpään, 0,25-litraiseen pulloon ja tässä neljännessä versiossaan panimon pikkupullojen tyylikäs metallituubi on korvattu kolmisivuisella pahvipaketilla, johon oluen nimi on kirjailtu riimukirjoituksella.

Jo Dark Horizonin ensimmäistä versiota panimo kutsu hybridiksi, joka on yhtä aikaa ale, viini ja kahvidrinkki: sen pohjana toimii massiivinen imperial stout, johon lisätään valtava määrä muscovadosokeria ja viinihiivaa – tavallinen oluthiiva ei kykenisi tuottamaan Horisonttien massiivista alkoholia. Viinihiiva käyttää sokerista sen verran kuin se pystyy, mutta olueen jää vielä runsaasti sokeria antamaan siihen makeutta ja paksua suutuntumaa. Tämän jälkeen panimo käsittelee tuoreita, vihreitä kahvipapuja alfa-amylaasilla (mm. panimotoiminnassa käytetty entsyymi, joka pilkkoo maltaan tärkkelystä käymiskelpoisiksi sokereiksi), jonka jälkeen kahvipavut mäskätään, kuivataan, paahdetaan ja lisätään antamaan oluelle makua.

Olut tuli ostettua ja testattua heti sen saavuttua Alkon hyllyille, mutta samaan syssyyn ostin kyllä pari ylimääräistä Horisonttia, sillä ne tunnetusti ja todistetusti kehittyvät mainiosti ikääntyessään. Ikävä kyllä arvostelu tulee näin puoli vuotta jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olutta on kuitenkin onneksi vielä saatavilla Alkossa, jos siitä sattuu nyt innostumaan.

Väri todella tiivis, konsentroituneen paksu ja läpinäkymättömän musta. Lasiin kaadettaessa oluen pinnalle nousee tiivis, melko lyhytkestoinen, millinpaksuinen ja maitokahvinvärinen vaahto.

Lasista kohoaa lähes Moscatel-mainen, jälkiruokaviiniä muistuttava makea tuoksu, jossa häilyy mm. toffeeta, vaniljaa, muscovado-sokeria, punertavaa hedelmäisyyttä, orastavaa mansikkamehua, tummapaahteista kahvisuutta, hentoa yrttisyyttä, taatelia, lakritsijuurta ja aavistus anetolia. Tuoksu tuntuu kehittyvän jatkuvasti ja yksittäisten vivahteiden poimiminen tämmöisestä aromien kaleidoskoopista käy työstä.

Suussa olut on erittäin täyteläinen, todella aromikas ja makeahko, mutta ensivaikutelmaltaan olut ei kuitenkaan tunnu yhtä makealta kuin DH3). Suussa pyörii lukematon määrä makeita, tummasävytteisiä vivahteita, joista voi poimia mm. muscovadosokerin sävyttämää siirappista maltaisuutta, rouhittua pippurisuutta, karvasta tummaa suklaisuutta, lakritsaa, aavistuksen verran suolaista salmiakkisuutta, keveää rusinaisuutta ja hyvin runsaan (16%) alkoholin tuomaa hentoa tulisuutta, joka kuitenkin pysyy kiitettävän hyvin piilossa massiivisen rungon alla. Oluella on hyvin mieto, hennosti nipistelevä hiilihappoisuus. DH4 on kuin erittäin tummaa kahvia, jossa n. 5 teelusikallista sokeria ja julmetusti erilaisia kiehtovia ja kokonaisuuteen uskomattoman luontevasti sopivia mausteita. Tuhdista suutuntumastaan ja makeudestaan johtuen oluen runsas (100 EBU – ihan Double IPA-tasoa!) katkerohumalointi ei tunnu ollenkaan. Olut onnistuu upealla tavalla olemaan yhtä aikaa paksu mutta silti tiukahko – toisin kuin hieman makeampi DH3, tämä ei tunnu näin makeaksi olueksi juuri ollenkaan tahmealta.

Varsin pitkä jälkimaku ei jää piiruakaan keskimausta jälkeen, vaan kielelle jää siirappista makeutta, paahdettujen maltaiden kärtsää, lakritsia ja hento häivähdys salmiakkisuutta. Erittäin runsaassa ja vivahteikkaassa jälkimaussa katkerohumalat pääsevät keskimakua paljon paremmin esille, tuoden kielelle bitterisiä yrttejä. Oluesta jää suuhun kohtalaisen lämmin ja hillityn katkera jälkivaikutelma.

Se on hassua, että viinien osalta meikäläiseen uppoaa usein paremmin hillityt, elegantit ja kepeät viinit, mutta olutmaailmassa ei haittaa pätkän vertaa, vaikka oluet olisivat mustan aukon tiheydellä varustettuja, supermassiivisia konsentraatiopommeja! Ja sellainen Dark Horizon 4 on.

Tämä on piirun verran kuivempi kuin varsin mainio DH3, mutta makea olut silti, kuten tyyliin kuuluu. Kokonaisuus on makeaksi olueksi kuitenkin varsin roteva, vivahteikas, tyylikäs ja ennen kaikkea tasapainoinen – tämä balanssi nokittaa mennen tullen DH3:n, sillä tällä kertaa kuivuus ja makeus siistivät toisiaan piiloon, eikä oluen makeus ole niin hallitseva elementti kokonaisuudessa. Ainoastaan tuhti (16%) alkoholi polttelee siellä täällä, mutta tanakka runko onnistuu pitämään senkin hyvin aisoissa, ja yleisesti runsas alkoholi onnistuu sointumaan varsin kiitettävällä tavalla kokonaisuuteen.

Dark Horizon 4 on kaiken kaikkiaan moniulotteinen ja kypsytystä ajatellen todella lupaava esitys. Tämä on toki jo nyt korkattava tapaus, ja sellaiseksi erittäin vaikuttava ja intensiivinen. Parhaimmillaan Horizonit kuitenkin tuntuvat olevan vasta kun ne saavat enemmän ikää ja maut integroituvat paremmin keskenään – viiden vuoden ikään ehtinyt, hurmaavan Tawny-porttinen DH3 oli meikäläisen makuun verraton olutelämys.

Kahden ja puolen desin pullokoko pitää oluen varsin maltillisena nautiskeluannoksena, joten oluen voi siemailla vaikka yksikseen fiilistellen, mutta DH4 on myös todella mainio jälkiruokaviinin korvike, jonka voi jakaa pienelle porukalle juhlavan aterian päätteeksi. Hinta voi vaikuttaa melko kovalta näin pieneen pullokokoon nähden, mutta olut onnistuu kyllä mielestäni silti tarjoamaan rahalle vastinetta. Tätä ei pidä verrata muihin oluisiin, tätä pitää verrata ennemminkin korkealaatuisiin Port- ja jälkiruokaviineihin!

Lyhyesti: Makeahko, supermassiivinen ja äärettömän konsentroitunut hekumointi-stout, jonka voi korkata milloin tahansa kun kaipaa jotain erityistä ja ylettömän aromikasta. Suosittelen kuitenkin antamaan oluelle useamman vuoden verran ikää ennen korkkaamista.

Arvio: Täydellinen – tätä paremmaksi on fiilistelyolutta vaikea pistää, jos vain massiiviset ja makeat oluet sattuvat maistumaan. DH4 on upea elämys jo nyt, mutta tullee vain paranemaan iän kanssa.

Hinnan (12,19e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2012

Nøgne Ø / Terrapin Imperial Rye Porter 2012

• Valmistaja: Nøgne Ø, Terrapin Beer Company
• Tyyppi: Olut, Porter
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Ruis-, ohra-
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 10,14e (Tammikuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 10,14e (Marraskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: nøgne ø

Aina silloin tällöin sitä tuntee olonsa varsinaiseksi haudanryöstäjäksi kun penkoo vanhoja muistiinpanojaan. Nytkin nimittäin huomasin, että kaikkien muistiinpanojeni keskeltä löytyi tämmöinen aarre alkuvuodelta, joka oli jäänyt jostain syystä täysin huomiotta. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kyseessä on siis Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan vuosi sitten saapunut olut, joka ulkonäöltään on klassinen Nøgne Ø:n pullote, mutta todellisuudessa on yhteispano Nöggiksen ja jenkkiläisen Terrapinin kanssa. Alkon sivut väittävät oluen vielä olevan valikoimissa, mutta en kyllä muista olutta hyllyillä vähään aikaan nähneeni ja saldoillakin näkyy olevan vain yksi olut.

Oluthan saapui noin vuosi sitten erikoisvalikoimaan yhtä aikaa Imperial Stoutin kanssa, mutta sittemmin Imperial Stout on tehnyt comebackin ihan perusvalikoimaan asti uudella vuosikerralla (ja euroa korkeammalla hinnalla), kun taas Imperial Rye Porterista ei olla pahemmin kuultu sittemmin.

Väriltään olut on mustanruskea, käytännössä oikeastaan läpinäkymätön. Oluen päälle muodostuu melko matalaksi jäävä ja lyhytkestoinen, keskiruskea vaahtokukka.

Hillitynpuoleinen ja hienovarainen tuoksu on makeantäyteläinen, peräti kevyen imelä. Siitä voi erottaa salmiakkista suolaisuutta, paahdettua maltaisuutta, kuivattuja tummia hedelmiä ja tummaa siirappia.

Maku tuntuu vivahteikkaan ja makeaan taittuvan tuoksun jälkimainingeissa yllättävänkin kuivalta. Täyteläinen kokonaisuus on varsin runsas, bitterisen tummasuklainen, rukiisen mausteinen, keveän savuinen, hennon mämminen ja kuivan puiseva. Erityisesti kielen kärjessä kuitenkin tuntuu makeampaa, siirappista mallasta, toffeeta ja mokkakahvisuutta, joka hieman leviää kohti kielen keskiosia asettuu mainiosti osaksi kokonaisuutta. Makuprofiili on yleisilmeeltään varsin moniulotteinen, jatkuvasti kehittyvä ja eri osa-alueiltaan hienosti balanssissa. Hiilihappoisuus on varsin matalaa ja pehmeää. Oluella on todella runsas ja mehevän paksu, mutta silti ryhdikäs runko, johon verrattain maltillinen (45 IBU), vain kevyesti yrttisenä tuntuva humalointi tuo pientä särmää. Tuntuu siltä, että oluen bitterisyys tulee pääosin kuivasta paahtuneisuudesta ja karvaasta suklaisuudesta, ei niinkään humaloinnista.

Jälkimaussa tuntuu voimakkaasti kärähtäneitä kahvinporoja, todella tummaa, karvasta suklaata, yrttisen humalaista bitteriä, hieman makeampaan taittuvaa lakritsia ja kivennäisvettä. Erityisesti tumma kahvi ja bitterisyys häilyvät kielellä erittäin pitkään. Tuhti (9%) alkoholi pysyy mainiosti poissa tieltä ja tuntuu ensimmäisen kerran vasta kun nousee olutpullollisen jälkeen seisomaan.

Imperial Rye Porter on todella mainio, roteva ja asenteellinen kokonaisuus, joka vaikuttaa hieman robustia mutta samalla makeamman maltaista Imperial Stoutia hillitymmältä ja elegantimmalta mutta samalla palaneemmalta esitykseltä. Oluessa on valtavasti syvyyttä ja aromia, mutta monien muiden Imperial-oluiden tyylistä poiketen se ei tykitä kaikkea valtavalla voimalla, vaan tarjoilee kaikkea sopivan maltillisesti mutta samalla pitäen melko massiivisen ja lihaksikkaan preesensinsä. Voin kuvitella oluen ainoastaan kehittyvän ja parantuvan seuraavien vuosien aikana – minkä vuoksi on ihan mukava juttu, että älysin joskus ostaa toisen kappaleen kellariin kypsyteltäväksi.

Lyhyesti: Lempeä, moniulotteinen jättiläinen. Makumaailmaa hallitsee melko voimakas, kärtsäinen ja espressoinen bitterisyys, mutta kokonaisuudesta löytyy ihastuttavan paljon kompleksisuutta, kerroksia ja rukiin tuomaa syvyyttä. Todella upea portteri niin nautiskeluun kuin kypsytykseen.

Arvio: Täydellinen – ehdottomasti yksi parhaista maistamistani Imperial Portereista. Oluen maun moniulotteisuus sekä sen loistava balanssi eleganssin ja harteikkuuden välillä vetoaa allekirjoittaneeseen suuresti: vaikka kaikkea on todella paljon, mitään ei tunnu olevan liikaa.

Hinnan (10,14e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Nøgne Ø Underlig Jul 2013

Nøgne Ø Underlig Jul 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, ale / erikoisuus
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Karamelli-, Maris Otter-, München-, suklaa-
• Humala: Cascade, Columbus
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 7,57e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 7,76e (Tammikuu 2014, Alko)

Maitokauppavahvuisen Julesnadderin lisäksi Nøgne Ø:ltä löytyy myös klassinen, tuhti jouluolut God Jul, sekä nyt Alkon jouluolutvalikoimaa täydentävä, glögimausteinen Underlig Jul. Tämä Underlig Jul, "erikoinen joulu", piipahti Alkossa viimeksi pari vuotta sitten, jolloin oluesta jäi ihan positiivinen yleisvaikutelma; ajattelin siksi ottaa oluen nyt uudelleen testiin, jotta siitä jäisi jotain havaintojakin talteen.

Tässä on kuitenkin pientä epäselvyyttä siitä, mistä aineksista olut on pantu. Kaikki lähteet vaikuttavat olevan yksimielisiä siitä, että maustamiseen on käytetty inkivääriä, kanelia, kardemummaa, korianteria ja neilikkaa. Sen sijaan niin pullon etiketti kuin Nøgne Ø:n sivutkin väittävät Underlig Julin olevan valmistettu vain yllä listatuista maltaista ja humalista, kun taas Alkon sivuilla puhutaan näiden ainesosien ja mausteiden ohella melanoidin- ja ruismaltaasta sekä Aurora- ja Bobek-humalista. Lisäksi Alkon mukaan oluessa on IBUja 49, Nöggiksen mukaan vain 30. Jommalla kummalla on todennäköisesti vanhentunutta tietoa, mutta hämärän peittoon jää, että kummalla. Luotan kuitenkin panimon olevan enemmän kartalla tekosistaan, joten listaan siksi vain panimon omat speksit tuonne ylös.

Oluella on sameahko, ruskeanpunainen väri ja riuskasti lasiin kaatamalla se saa melko runsaan, kermanvärisen vaahtokruunun, joka kuitenkin haihtuu nopeasti pois.

Tuoksussa tuntuu leipäistä mallasta, kevyttä kärtsää ja ennen kaikkea melko päällepuskevaa glögimausteisuutta, eli inkivääriä, neilikkaa, kevyttä kanelia ja hentoa, pullaista kardemummaisuutta.

Maku on palaneen piparkakkuinen, kohtalaisen maltainen, kevyen glöginen, hennon pähkinäinen ja ennen kaikkea voimakkaan joulumausteinen – tuoksusta tutut inkivääri ja neilikka etunenässä. Humalat tuovat makeahkon glyserolista käsisaippuan meininkiä (siis sellaista makua, miltä lapsena puhallellut saippuakuplat tuoksuivat) ja ruohoista karvautta. Hiilihappoisuus on kevyesti nipistelevää, mutta muuten pehmeähkönpuoleista. Oluen suurin pettymys tulee kuitenkin rungosta, joka on suorastaan yllättävän ohuen oloinen huomioonottaen oluen runsaan makumaailman ja alkoholin (6,5%).

Jälkimaussa suuhun jää pitkäksi aikaa glögiä ja piparkakkua, hennon savuista maltaisuutta, sitruksista humalaa ja varsin hillittyä katkeron puraisua. Oluesta jää kuiva, kevyen katkeroinen ja tuntuvan mausteinen jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Underlig Jul on vähän sekasotkun oloinen: tuoksultaan olut on mainio, mutta maku jää pahasti puolitiehen – yleisilmeeseensä nähden varsin ohuenpuoleinen runko ei onnistu tuomaan tuhtia ja lämmintä jouluoluen fiilistä. Robustimmalla rungolla, makeammalla maltaisuudella ja vielä piirun verran maltillisemmalla humaloinnilla tässä olisi varsin näpsäkkä esitys. Nyt oluen kuivahko yleisilme ja ja hieman karhea humalointi eivät tunnu sointuvan yhteen makeiden ja aromikkaiden joulumausteiden kanssa, minkä lisäksi olut ei saavuta balanssia tuhdin makumaailman ja ohkaisen suutuntuman välille – siksi Underlig Jul jättää hieman kylmäksi. Idea on hyvä, mutta resepti vaatii vielä hienosäätöä.

Lyhyesti: Hieman epätasapainoinen, kuivahko ja kohtalaisen tuntuvasti glögimaustettu jouluolut. Kaipaa lisää muhkeutta ja makeutta, nyt muistuttaa enemmän erikoisen makuista kuriositeettiolutta kuin varsinaista jouluolutta – vaikka oluen glögimausteilla rahkeet sellaiseenkin olisi.

Arvio: OK – joko mielikuvani oluesta olivat paljon paremmat, tai sen resepti tälle vuodelle on muuttunut melkoisesti. Olutta siemailee ihan mielellään, tuhdista mausteisuudesta huolimatta – tai peräti sen vuoksi – mutta balanssi on hukassa, eikä oluesta oikein saa jouluisia fiiliksiä sen jouluisesta aromimaailmasta huolimatta.

Hinnan (7,76e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Nøgne Ø Julesnadder 2013

Nøgne Ø Julesnadder 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, ale
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Amber-, Maris Otter-, karamelli-, musta-, München-, suklaa-
• Humala: Cascade, Chinook, Columbus
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 5,69e (Marraskuu 2013, K-Supermarket Lauttasaari)
• Hinta nyt: ?

kuva: nøgne ø

Nøgne Ø:n kotisivuilla panimo kertoo, että perinteiset norjalaiset jouluoluet ovat olleet tukevia ja alkoholiltaan tuhteja esityksiä, mutta koska 98% norjalaisista ostaa oluensa ruokakaupoista, joissa saa myydä vain alle 4,75% vahvuisia oluita (kuulostaako tutulta?), on yksinkertaisesti järkevää tuoda markkinoille perinteisen jouluoluen ohelle myös maitokauppoihin soveltuva versio.

Julesnadder, "jouluherkku", on Nöggiksen esittelyn mukaan maltillisella 4,5% volteilla varustettu, tumma mutta kevyt ja raikas ale, joka soveltuu mainiosti norjalaisen joulupöydän runsaiden ja rasvaisten ruokien kumppaniksi. Katsotaanpa minkälaiset mielikuvat oluesta jäävät ilman joulupöytää!

Väriltään olut on varsin tummanruskea, kevyesti punertavaan taittuen. Päälle nousee maltillinen, beige vaahto.

Tuoksu on perinteisten makean maltaisten jouluoluiden sijaan kuivahko ja voimakkaan leipäisen maltainen. Alta erottuu myös kevyesti yrttisyyttä ja tummia hedelmiä, kuten luumua ja viikunaa.

Makumaailma toistaa hyvin tuoksun lupaamia sävyjä, mutta melko tuhdin ja tiukan oloisen tuoksun rinnalla maku on varsin kevyt ja hieman ohuehko – mikä tietenkin oli melko lailla odotettavissa maitokauppavolteilla. Tummanpuhuvassa makumaailmassa tuntuu leipäistä maltaisuutta, yrttisyyttä ja karvasta paahteisuutta – jopa palaneisuutta. Yleisilme on aluksi hieman vetinen, mutta aromaattiset ja kevyen katkeroisesti nipistävät humalat tuovat kokonaisuuteen mukavaa greippisyyttä ja oluen kepeän ilmeen kanssa sointuvaa raikkautta.

Jälkimaku on pitkähkö, kohtalaisen tuntuvalta mausteisuudeltaan kuivahkon reikäleipäinen ja hennon paahtunut, hillityn mausteinen ja kevyesti katkeroinen.

Maku on muuten oluessa ihan kohdallaan, mutta se yksinkertaisesti kerjää taakseen tukevampaa ja muhkeampaa runkoa – olut tuntuu yksinkertaisesti epätasapainoiselta. Maitokauppavahvuiseksi olueksi Julesnadder on ihan kelvollinen jouluolut, mutta yleisesti niin Alkon jouluoluiden kuin Nöggiksen tasoon nähden Julesnadder tarjoaa melko vähän mielenkiintoa. Lisäksi oluen hinta on sen laatuun nähden melko posketon – vaikka Nöggiksen oluet ovat korkealaatuista käsityötä ja tulevat puolilitraisissa erissä, on reilu viisi euroa jo aivan liian kovan tuntuinen tapaus, jopa Suomen kovassa hinnoittelussa.

Nøgne Ø on selkeästi yrittänyt tehdä jotain hyvää, mutta tuo 4,7% raja on melko armoton – se yksinkertaisesti asettaa tuhdeille oluille niin kovat rajoitukset, että hyvän ja tasapainoisen oluen tekeminen tuntuu yksinkertaisesti mahdottomalta. Nostan hattua hyvästä yrityksestä, mutta samaan hengenvetoon joudun toteamaan, että kyllä Julesnadder omalta osaltani jää tulevaisuudessa kaupan hyllylle. Monopolista löytyy mielenkiintoisempaa tavaraa kohtuullisemmalla hinnalla.

Lyhyesti: Hyvä yritys markettivahvuiseksi jouluolueksi, mutta jää loppujen lopuksi raikkaan mutta melko lailla ohuen oloiseksi esitykseksi. 4,7% rautaesiripun takaa vaikuttaa olevan mahdotonta löytää oikeasti päteviä jouluoluita, kun Norjan ihme Nøgne Ø:kään ei onnistu korjaamaan pisteitä plakkariin.

Arvio: Keskikertainen – olut menee kurkusta alas ja maistuukin ihan kelvolliselta siinä matkan varrella, mutta eipä tästä hullua hurskaammaksi tule. Taitaa tulevaisuudessa jouluolutostokset jäädä Alkon ja baarien puolelle.

Hinnan (5,69e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Nøgne Ø Global Pale Ale 2013

Nøgne Ø Global Pale Ale 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Humala: Aurora, Cascade, Chinook, Citra, East Kent Goldings, Mandarina, Moteueka, Nelson Sauvin, Northern Brewer, Pacific Gem, Saaz, Simcoe, Stella
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 5,60e (Elokuu 2013, Stockmann)
• Hinta nyt: –

kuva: nøgne ø

Stockmannilla ostoksilla käydessäni silmiini osui vanhan kunnon Nöggiksen markettivahvuinen uutuus, joka tietenkin piti napata testiin siltä samalta istumalta. Nyt siis vuorossa järjestyksessään 10. Nøgne Ø -arvostelu!

Olut on saanut nimensä siitä, että panimo on käyttänyt varsin "globaalisti" erilaisia humalia antamaan oluelle makua ja katkeruutta – humalia löytyy siis Australiasta, Englannista, Jenkeistä, Saksasta, Sloveniasta, Tshekeistä ja Uudesta-seelannista. Tyylillisesti GPA on reilusti humaloitu vaalea ale, eli teoriassa IPA – Intia on vain vaihtunut maapalloon.

Oluella on utuinen, samean vaaleanruskea väri, jonka seasta voi jopa bongailla pieniä hiivapartikkeleita. Paksu, lähes valkoinen ja tiivis vaahto kohoaa kaadettaessa oluen päälle ja pikku hiljaa se laskeutuu reunoihin pitsiä jättäen vajaan sentin paksuiseksi matoksi.

Lasista kohoaa intensiivinen, humalavetoinen tuoksu, josta erottuu kuusenneulasia ja pihkaa, raikasta sitrusta, makean aromaattista koivunmahlaa, kevyesti trooppisia hedelmiä ja hennosti paahtunutta sekä kevyen karamellista mallasta.

Aluksi kieltä tervehtii kevyesti makeaan taittuva maltaisuus mutta sitten kukkea ja tiukka katkerohumalointi hyppää mukaan ja mausta tulee erittäin kuiva ja rapsakka. Hyvin vaatimattomasta, jopa latteasta hiilihappoisuudestaan huolimatta olut on hyvin raikas ja kesäinen, joskin myös selkeän katkeroinen: kepeän ja hennon makean hunajaiseen taittuvan maltaisen rungon rinnalla pihkainen, greippisen sitruksinen ja paikoitellen jopa karheaksi yltyvän kitkerä humalointi tuntuu turhankin massiiviselta ja täten hieman tasapainottomalta. Lämmetessään olut onneksi tasapainottuu hiukan muun aromimaailman avautuessa vastaamaan enemmän humaloinnin bitteriin.

Jälkimaku on pitkähkö ja moniulotteinen, joskin melko intensiivinen katkerohumalointi tuppaa lamaamaan kieltä ja aromihumalien hienovaraisen kukkeat, trooppisen hedelmäiset ja ruohoiset vivahteet tuntuvat jäämään turhankin paljon bitterin jalkoihin.

Vaikka luen itseni reippaasti humaloiduista oluista pitäväksi hop headiksi ja Nøgne Ø on ollut ehdottomasti suosikkipanimojani jo päälle puolen vuosikymmentä, on tämä Two Captainsin rinnalla jo toinen panimon pullote, jossa humalointi on jo hieman tasapainottoman puolella – tosin tällä kertaa kokonaisuus on Two Captainsia miellyttävämpi ja olut myös hieman lämmetessään saavuttaa paremmin tasapainoa. En kuitenkaan makupuolelta juurikaan onnistunut erottamaan humalien suurta kirjoa kielen tuntiessa vain lähinnä oluen 40 IBU:a. Voi kyllä olla, että en vain lukeudu oluen kohderyhmään, sillä omasta mielestäni todella runsaan humalan ei tulisi olla itseisarvo, vaan katkerohumaloinnin tulisi kulkea käsi kädessä oluen bodyn kanssa: mitä tuhdimpi katkerohumala, sitä runsaamman rungon olut vaatii – tässä oluessa kun maltainen selkäranka on hyvin vaatimaton, mutta katkerohumalointi taas siihen nähden turhankin runsas. Toisaalta, kuten Nöggiksen sivut kertovat: This is a hop driven beer. A beer where it is all about hops.

Plussaa kuitenkin on annettava siitä, että vihdoin maitokaupoistakin rupeaa saamaan rohkeammin humaloituja ja luonteikkaita craft-oluita, jotka eivät tunnu mitenkään laimeilta tai vaatimattomilta kepeisiin voltteihinsa nähden. Nyt GPA:n kohdalla ei missään vaiheessa tuntunut, että olut olisi ollut turhan vetinen tai vaatimaton alkoholinsa (4,5%) puolesta. Vielä kun mallasrunko ja katkerohumala keskustelisivat paremmin samalla aallonpituudella, olisi tässä kenties paras maitokauppaolut sieltä maagisen 4,7 til.-%:n rautaesiripun alta.

Lyhyesti: Kepeä ja raikas humalapommi, jossa IBU:t eivät ole mitenkään poikkeuksellisen runsaat, mutta silti turhan dominoivat oluen runkoon nähden. Vaikkei se tasapainoisin olut, on GPA silti varsin tasokas esitys, joka kannattaa nauttia hieman panimon 8°C:n suositustarjoilulämpötilaa lämpimämpänä.

Arvio: Miellyttävä – kun olut on sopivan lämmintä lasissa, on se varsin miellyttävä, tuntuvasti humaloitu ja kepeän raikas humalapommi. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen IPA maitokauppavolteilla.

Hinnan (5,60e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Nøgne Ø Two Captains Double IPA 2013

Nøgne Ø Two Captains Double IPA 2013

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Double India Pale Ale
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Maltaat: Pale ale
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 9,25e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Keväällä Alkon uutuuksia seuratessa tuli innostuttua – valikoimiin saapuu erä Nöggiksen DIPAa! Noh, paljastuikin ettei kyseessä ollut varsinaisesti Nøgne Ø:n oma resepti, vaan eräänlainen collaboration brew; paikallisen olutkilpailun ykkössijan plokannut oli palkinnoksi saanut voittajakeitoksensa suurempaan levikkiin Nøgne Ø:n omilla laitteilla tuotettuna.

Korkatessa olut puskee ulos vaahtoa pullosta; kaadettaessa muodostuu tiivis, mutta lyhytikäinen, beige vaahtokukka, joka jättää oluen päälle tasaisen pitsisen vaahtokalvon. Oluella on kevyen utuinen, oranssinruskea väri, joka lasissa makoillessaan kirkastuu, paljastaen oluessa leijailevaa, paikoitellen melko suurikokoistakin hiivahöttöä.

Tuoksu on kohtalaisen runsas; ei erityisen voimakas, mutta moniulotteinen, selväpiirteisen pihkainen ja täynnä tuoreita männynneulasia. Seassa on myös kevyttä punamarjaisuutta ja aromihumaloinnin sitruksisen greippistä hedelmäisyyttä. Hento trooppinen hedelmäisyys pysyttelee ujosti taustalla, eikä varsinaista maltaisuutta tunnu humalan alta löytyvän juuri ollenkaan.

Voimakkaassa maussa tuntuu aluksi kielen kärjessä makean toffeista ja karamellista maltaisuutta sekä hentoa pähkinäisyyttä, mutta hyvin pian erittäin tuntuva, voimakkaan mäntyinen, pihkainen, greippisen hapan ja karheankatkera humalointi ottaa vallan. Aromihumalointi puskee sekaan hieman makeata sitruksisuutta ja passiohedelmää, mutta yleisvaikutelma on rutikuiva, tiukka ja jopa rujo. Humalointi on erittäin katkeroista ja suutakuivattavaa. Kokonaisuus ei tunnu olevan erityisen hienostunut tai monisyinen, vaan melko kömpelö, pelkkään massiiviseen katkerohumalointiin perustuva ja jopa brutaali. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kevyen, hädin tuskin tuntuvan hiilihappoisuuden vuoksi varsin pehmeä ja seesteinen.

Rapsakassa jälkimaussa kielelle nousee aluksi kevyen hunajaista ja makean sitruksista makua, mutta sitten voimakkaan pihkainen, männynhavuinen ja kevyen saippuainen kitkeryys ottaa vallan. Oluella on uskomattoman pitkä, karhean bitterinen ja kevyen sitruksinen jälkivaikutelma, jossa dominoiva katkeruus ei saa kaipaamaansa vastapainoa kepeäksi jäävästä maltaisuudesta.

Kokonaisuutta ihmetellessä on myönnettävä, että tuhti alkoholi (8,5%) pysyy mallikkaasti piilossa alusta loppuun. Yleisesti oluen järkyttävän runsas katkerohumalointi tuntuu kuitenkin olevan hieman epätasapainossa freesin ja hyvin kepeän mallaspohjan kanssa – kokonaisuus voisi oman makuni suhteen pelata paremmin tumman ja täyteläisemmän mallaspohjan kanssa. Nyt pääosassa on ainoastaan humalan katkerot sekä aromihumalan tuomat mäntyiset ja sitruksiset vivahteet, maltaan jäädessä täysin niiden jalkoihin.

Two Captains jättää hieman kylmäksi, eikä se onnistu tarjoamaan samanlaisia uskomattomia fiiliksiä kuin niin moni muu panimon pullote. Tämä vaikuttaa vain sellaiselta puolitiehen jätetyltä idealta, jolla yritetään elvistellä ainoastaan humaloinnin massiivisella määrällä unohtamalla mallaspuolen ja yleisen balanssin oluesta kokonaan. DIPA:ksi Two Captains on hieman epätasapainoinen olut, eikä mitenkään erikoinen tai ihastuttava tapaus. Haastava pullote, joka ei juurikaan palkitse.

Lisäksi pakko tässä vielä hämmästellä Nøgne Ø:n oluiden hinnoittelu on ruvennut menemään täysin naurettaviin mittasuhteisiin Alkossa. Vielä vajaa puoli vuosikymmentä sitten Koffin Portteria sai kahdella eurolla ja Nöggiksen oluita viidellä viiva kuudella. Nyt Portteri maksaa muutaman kymmentä senttiä enemmän, kun taas Nöggikset tuntuvat olevan järjestään kympin tienoilla. Ei perkele. Parhaista voin kyllä olla valmis maksamaan tuollaisia hintoja, mutta en kyllä enää toiste tästä.

Lyhyesti: Todella voimakkaalla katkerohumaloinnilla ja hyvin kepeällä mallaspohjalla varustettu DIPA, jonka aromimaailmaa hallitsevat männynneulaset, pihka ja greippinen sitruksisuus. Hieman tasapainottoman oloinen DIPA, josta löytyy lähinnä ylettömät määrät katkerointia; ei juuri muuta.

Arvio: OK – Two Captains on olueksi oikein hyvä, mutta DIPA:ksi semipasseli ja Nøgne Ø:n olueksi välttävä esitys. Koska olen tottunut odottamaan panimon etikettien takaa lähinnä upeita olutkokemuksia, on Two Captains lievä pettymys – tästä syystä olut voi vaikuttaa arviossa hieman huonommalta mitä se todellisuudessa on. Se on kuitenkin samalla omasta mielestäni pieni laadullinen notkahdus panimon niin yleensä korkeatasoisessa linjastossa.

Hinnan (9,25e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition 2011

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition 2011

• Valmistaja: Nøgne Ø
• Tyyppi: Olut, Sake ale
• Maa: Norja
• Alue: Grimstad
• Koko: 0,25
• Hinta ostohetkellä: 12,00e (Huhtikuu 2013, Alko erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 12,31e (Tammikuu 2014, Alko erikoisvalikoima)

kuva: nøgne ø

Juuh, kyllä on ollut harvinaisen kiireinen huhtikuu – näin jälkikäteen katseltuna. Vilkuilin tuossa arvosteltujen pullotteiden listaani ja totesin että huhtikuussa tuli arvioitua piirun vajaa sata eri tuotetta, joten tekemistä on riittänyt niin kyseisenä kuukautena maistelun muodossa että sitä seuranneina kuukausina arvioita purkaessa! Toki neljä erilaista maistelu-/koulutustilaisuutta kantoivat suurimmat korret kekoon tuon määrän tapauksessa.

Nyt vuorossa oleva "Nöggiksen" uutukainen, eli Red Horizonin kolmas painos on vihoviimeinen huhtikuussa 2013 maistamani tuote, jota en ole vielä ehtinyt arvioida. Eli savotta on vihdoinkin saatu tehtyä. Erikoista kyllä, Red Horizon 3 on pantu samana vuonna kuin aivan hiljattain maistelemani Red Horizon 2 – yleensä Nøgne Ø on pitänyt vuoden jos toisenkin Horisonttien välissä.

Red Horizonit ilmestyivät kuviin sen jälkeen kun Nøgne Ø innostui Sakeista – kun Sakenvalmistuslaitteistot ja -välineet ilmaantuivat panimolle, keksittiin kokeilla myös oluenvalmistusta perinteisellä, Japanista tuodulla Sakehiivalla. Alkuperäisen RH:n hirviömäiseen 17% alkoholipitoisuuteen ei olla palattu, ja RH2:n 13,5% volteistakin ollaat astuttu askel alaspäin, "kohtuulliseen" 12,5 pinnan tuntumaan. Erona Kakkos-Horisontin valmistusprosessiin on se, että se on käytetty Sakehiiva #7:llä, kun taas tämä on käytetty Sakehiiva #9:llä. RH3 kävi matalassa lämpötilassa peräti 10 viikon ajan. Hintaa sijaan oluella on käytännössä saman verran kuin RH2:lla ja peräti kolme euroa enemmän kuin alkuperäisellä RH:lla.

Väriltään olut on kuparisen punaruskea, mutta myöskin lähes täysin läpinäkyvän kirkas, eli aikaisempien Punaisten Horisonttien sameudesta ei ole juuri tietoakaan – tosin pulloon jäi melko rauhallisen kaatamisen seurauksena hiivasakkarantu sisäpintaan, eli jos kaikki hiivat haluaa mukaan, kannattaa loppukaadon paikkeilla pyöräyttää ne kunnolla mukaan ja kaataa lasiin vauhdilla. Valkoista vaahtoa muodostuu kevyesti kaadettaessa, mutta se vetäytyy heti reunoille eikä muodosta oluen päälle vaahtokukkaa.

Lasista kohoaa runsas, makeahko ja monisyinen tuoksu; aluksi vaalean siirappista maltaisuutta sekä greippistä ja sitruuna-Fairya muistuttavaa aromihumalointia, sitten jägermeistermaista lääkeyrttisyyttä, aavistus lakritsijuurta ja lopuksi vivahde imelän hedelmäistä viljaisuutta – mahtaako kyseessä olla käytetyn erikoishiivan tuotoksia?

Maultaan olut on tyylilleen uskollisesti melko makea mutta aiempia versioita selvästi kepeämpi ja karheampi suutuntumaltaan. Kielellä pyörii melko pinnassa olevaa, katkeraa humalointia, karamellista ja kevyen siirappista maltaisuutta, yrttistä ja ruohoista aromihumalaa, hentoa rusinaisuutta, lakritsia, kevyttä maamaisuutta, yrttistä heinäisyyttä ja persoonallista hiivaisuutta. Maussa on todella paljon kaikkea, mutta osaset tuntuvat hakevan vielä paikkaansa ja kokonaisuus tuntuu hieman hajanaiselta. Hiilihappoisuus on todella kepeätä ja kermaista.

Oluesta jää kielelle pitkähkö, melko voimakkaan katkeroinen, hieman makeaan taittuva, lääkeyrttinen ja hennon melassisen maltainen jälkimaku. Suun takaosiin jää kevyttä mutta pitkään jatkuvaa alkoholin hohkaa.

RH3 on tyyliltään selkeästi kepeämpi ja vähemmän "whoah" kuin kaksi aiempaa esitystä. Aiempia versioita hillitympi alkoholisuus on plussaa, mutta olut tuntuu muutenkin kevennetyltä versiolta aikaisemmista – paitsi humaloinnin osalta, joka taas tuntuu olevan selkeästi edellisiä enemmän pinnassa. Oluessa kyllä tuntuu olevan potentiaalia, mutta se ei tuo itseään esiin samalla tavoin kuin aikaisemmat versioinnit – kenties aromit asettuvat ja kehittyvät iän myötä ja toivottavasti paikoitellen karhea humalointi lientyy runkoon nähden tasapainoisemmaksi. Yleisesti RH3 tuntuu kaipaavan lisää kypsyttelyä, eli jos kaipaat jälkiruokaolutkokemusta nyt etkä tulevaisuudessa, suosittelen investoimaan mielummin RH Kakkoseen.

Lyhyesti: Mielenkiintoinen ja aromikas jälkiruokaolut Nöggiksen Horizon-sarjasta, joka on aiempia versioita hieman kepeämpi ja tuntuu olevan parin vuoden iästään huolimatta kuitenkin hieman hajanainen ja tasapainoton – kenties muutaman vuoden kypsyttely kaapin perällä voisi korjata asiaa?

Arvio: Hyvä – erittäin moniulotteinen, persoonallinen ja makea jälkiruokaolut. Jos olut paranee iän myötä, tullee oluesta parempi myös hinta-laatusuhteeltaan. Eli nyt ollaan sormet ristissä – vielä on yksi pullote kaapissa odottelemassa.

Hinnan (12,31e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Nøgne Ø / Bridge Road India Saison 2012

Nøgne Ø / Bridge Road India Saison 2012

• Valmistaja: Nøgne Ø, Bridge Road Brewers
• Tyyppi: Olut, India Pale Ale / Saison
• Maa: Norja / Australia
• Alue: Grimstad / Beechworth
• Maltaat: Pilsner, vehnä
• Humala: Galaxy, Stella
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 7,92e (Toukokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kun norjalaiselta Nøgne Ø:n panimolta on tottunut saamaan kuriositeettikamaa, eivät nämä kokeellisemmatkaan yksilöt enää jaksa hämmentää niin paljoa. Kyseessä on siis norskien visio perinteisestä belgialaisoluttyypistä, saisonista, jota on tuunattu India Pale Ale -henkisellä humaloinnilla. Mukana olutta tekemässä ovat olleet myös Bridge Road Brewersin oluthenkisiä panomiehiä toiselta puolelta maapalloa, peräti Australiasta asti.

Keväisille ja kesäisille Saison-oluille tyypillistä on yleensä kepeys, hedelmäisyys ja runsaan hiilihappoisuuden tuoma raikkaus, sekä monista löytyvä tietynlainen hapan mausteisuus ja usein myös viineissäkin tutun brettanomyces-hiivan tuoma likaisuus; IPA-oluille taas reipas humalointi. Brittihenkiset IPA:t ovat tyypillisesti lähinnä vain kohtuullisesti katkerohumaloituja, kun taas ns. jenkkityyliset IPA:t (minkälaisia myös mm. Nøgne Ø yleensä harrastaa) ovat reilummin katkerohumaloituja, mutta niissä käytetään myös brittioluita enemmän erityisesti tuoksuun (mutta myös makuun) vaikuttavaa aromihumalointia. Tältä oluelta odotettavissa on siis aromikasta ja katkeraa IPAa, josta löytynee myös enemmän happamuutta ja toivottavasti jopa kevyttä likaa.

Lasiin kaatuu varsin utuista, paksun keltaista ja aavistuksen oranssiin taittuvaa olutta, jonka päälle nousee erittäin runsas, kohtalaisen tiivis, mutta melko nopeasti katoava vaahtohattu.

Tuoksussa on selvästi päällimmäisenä IPA-tyylistä, greippisen sitruksista ja kevyen pihkaista aromihumalaa, kevyen päärynäistä hedelmäisyyttä ja kevyesti funkahtavaa mausteisuutta, joka tuo mieleen lähinnä vanhan, nahistuneen sitrushedelmän.

Maultaan olut on hyvin kepeä, kohtalaisen hiilihappoinen ja yleisilmeeltään varsin hapan – ominaisuus, jota päälle 60 IBU:n voimalla tykittävä katkerohumalointi ei missään nimessä ainakaan vähennä. Kielellä pyörii sitruksisuutta, hentoa vaaleata maltaisuutta, ruohoisuutta, lähes saippuaista karvautta ja kevyen olkista aromikkuutta. Kielen kärjessä erottuu hennosti makeaan taittuvaa persikkamarmeladia. Yleisvaikutelma on todella freesi ja kesäinen.

Jälkimaku on todella pitkä ja intensiivisen katkeroinen, mutta aromeiltaan selkeästi kepeämmänpuoleinen; hillitysti greippisen sitruksinen, karhean maamainen ja kevyen olkinen. Kohtalainen alkoholi (7,5%) lämmittää aavistuksen kurkunseutua.

Kokonaisuutena Nöggis-Bridge Roadin India Saison on kaikin puolin erinomainen kesäolut – pohjalla on varsin tyylipuhdas, kepeä ja hapahko saison-pohja, jolle pistetään turpaan kunnollisella humaloinnilla, joka jopa ylittää Nøgne Ø:n tyyliin perus-IPA-oluidenkin humalointitasot. Siinä missä yleensä nämä erikoisemmat, kahden eri tyylilajin yhdistelmät joko epäonnistuvat, tai jäävät korkeintaan mielenkiintoisiksi, yhden testaamisen kuriositeeteiksi, ovat nämä panomiehet onnistuneet saamaan vallan tasapainoisen, raikkaan ja kesäisen IPA:n, joissa monesti makeaan taittuva, toffeisen maltainen pohja on onnistuneesti korvattu happamaan taittuvalla, kepeällä ja mausteisella saison-pohjalla.

Se missä tässä oluessa on epäonnistuttu, on sen hinta. Kyseessä on varsin mainio, mutta silti melko arkinen olut – erikoisesta blendauksestaan huolimatta – minkä takia kiskurimainen hinnoittelu vähentää oluen nautiskelukerrointa rankalla kädellä. Kyseessä on siis mitä mainioin kesäolut, jota kuitenkaan tuskin tulee ostettua uudelleen johtuen sen verrokkeihin nähden törkyisen kalliista hinnasta – jopa kalliina pitämäni OriginAle on näistä kahdesta hinta-laatusuhteeltaan järkevämpi tapaus. Ehkä korkeintaan jos sattuu tulemaan yhtäkkinen pakko-saada-Nöggistä-kohtaus tässä kesällä.

Lyhyesti: Hapahkolle, mausteiselle ja kesäisen kepeälle saison-pohjalle rakennettu jenkki-tyylinen IPA, jonka suurimmaksi ongelmaksi ei muodostu mikään sen oma ominaisuus, vaan Alkon päättömän korkeaksi lyömä hintalappu. Mainio, tasapainoinen kesäolut, joka on hinnoiteltu aivan liian kovalla kädellä.

Arvio: Miellyttävä – ihastuttavan hapan, kiristävän kitkerä ja kepeän eloisa olut kuumiin kesäpäiviin; puolen litran puteli riittää sopivan pitkäksi aikaa, eikä oluen kovahko (mutta yllättävän vähän tuntuva) alkoholiprosenttikaan kannusta kittaamaan koko lestiä kerralla.

Hinnan (7,92e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.