Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


19.10.13

Nøgne Ø Global Pale Ale 2013

Nøgne Ø Global Pale Ale 2013
  • Valmistaja: Nøgne Ø
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Norja
  • Alue: Grimstad
  • Humala: Aurora, Cascade, Chinook, Citra, East Kent Goldings, Mandarina, Moteueka, Nelson Sauvin, Northern Brewer, Pacific Gem, Saaz, Simcoe, Stella
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 5,60e (Elokuu 2013, Stockmann)
  • Hinta nyt: –


Stockmannilla ostoksilla käydessäni silmiini osui vanhan kunnon Nöggiksen markettivahvuinen uutuus, joka tietenkin piti napata testiin siltä samalta istumalta. Nyt siis vuorossa järjestyksessään 10. Nøgne Ø -arvostelu!

Olut on saanut nimensä siitä, että panimo on käyttänyt varsin "globaalisti" erilaisia humalia antamaan oluelle makua ja katkeruutta – humalia löytyy siis Australiasta, Englannista, Jenkeistä, Saksasta, Sloveniasta, Tshekeistä ja Uudesta-seelannista. Tyylillisesti GPA on reilusti humaloitu vaalea ale, eli teoriassa IPA – Intia on vain vaihtunut maapalloon.

Oluella on utuinen, samean vaaleanruskea väri, jonka seasta voi jopa bongailla pieniä hiivapartikkeleita. Paksu, lähes valkoinen ja tiivis vaahto kohoaa kaadettaessa oluen päälle ja pikku hiljaa se laskeutuu reunoihin pitsiä jättäen vajaan sentin paksuiseksi matoksi.

Lasista kohoaa intensiivinen, humalavetoinen tuoksu, josta erottuu kuusenneulasia ja pihkaa, raikasta sitrusta, makean aromaattista koivunmahlaa, kevyesti trooppisia hedelmiä ja hennosti paahtunutta sekä kevyen karamellista mallasta.

Aluksi kieltä tervehtii kevyesti makeaan taittuva maltaisuus mutta sitten kukkea ja tiukka katkerohumalointi hyppää mukaan ja mausta tulee erittäin kuiva ja rapsakka. Hyvin vaatimattomasta, jopa latteasta hiilihappoisuudestaan huolimatta olut on hyvin raikas ja kesäinen, joskin myös selkeän katkeroinen: kepeän ja hennon makean hunajaiseen taittuvan maltaisen rungon rinnalla pihkainen, greippisen sitruksinen ja paikoitellen jopa karheaksi yltyvän kitkerä humalointi tuntuu turhankin massiiviselta ja täten hieman tasapainottomalta. Lämmetessään olut onneksi tasapainottuu hiukan muun aromimaailman avautuessa vastaamaan enemmän humaloinnin bitteriin.

Jälkimaku on pitkähkö ja moniulotteinen, joskin melko intensiivinen katkerohumalointi tuppaa lamaamaan kieltä ja aromihumalien hienovaraisen kukkeat, trooppisen hedelmäiset ja ruohoiset vivahteet tuntuvat jäämään turhankin paljon bitterin jalkoihin.

Vaikka luen itseni reippaasti humaloiduista oluista pitäväksi hop headiksi ja Nøgne Ø on ollut ehdottomasti suosikkipanimojani jo päälle puolen vuosikymmentä, on tämä Two Captainsin rinnalla jo toinen panimon pullote, jossa humalointi on jo hieman tasapainottoman puolella – tosin tällä kertaa kokonaisuus on Two Captainsia miellyttävämpi ja olut myös hieman lämmetessään saavuttaa paremmin tasapainoa. En kuitenkaan makupuolelta juurikaan onnistunut erottamaan humalien suurta kirjoa kielen tuntiessa vain lähinnä oluen 40 IBU:a. Voi kyllä olla, että en vain lukeudu oluen kohderyhmään, sillä omasta mielestäni todella runsaan humalan ei tulisi olla itseisarvo, vaan katkerohumaloinnin tulisi kulkea käsi kädessä oluen bodyn kanssa: mitä tuhdimpi katkerohumala, sitä runsaamman rungon olut vaatii – tässä oluessa kun maltainen selkäranka on hyvin vaatimaton, mutta katkerohumalointi taas siihen nähden turhankin runsas. Toisaalta, kuten Nöggiksen sivut kertovat: This is a hop driven beer. A beer where it is all about hops.

Plussaa kuitenkin on annettava siitä, että vihdoin maitokaupoistakin rupeaa saamaan rohkeammin humaloituja ja luonteikkaita craft-oluita, jotka eivät tunnu mitenkään laimeilta tai vaatimattomilta kepeisiin voltteihinsa nähden. Nyt GPA:n kohdalla ei missään vaiheessa tuntunut, että olut olisi ollut turhan vetinen tai vaatimaton alkoholinsa (4,5%) puolesta. Vielä kun mallasrunko ja katkerohumala keskustelisivat paremmin samalla aallonpituudella, olisi tässä kenties paras maitokauppaolut sieltä maagisen 4,7 til.-%:n rautaesiripun alta.

Lyhyesti: Kepeä ja raikas humalapommi, jossa IBU:t eivät ole mitenkään poikkeuksellisen runsaat, mutta silti turhan dominoivat oluen runkoon nähden. Vaikkei se tasapainoisin olut, on GPA silti varsin tasokas esitys, joka kannattaa nauttia hieman panimon 8°C:n suositustarjoilulämpötilaa lämpimämpänä.

Arvio: Miellyttävä – kun olut on sopivan lämmintä lasissa, on se varsin miellyttävä, tuntuvasti humaloitu ja kepeän raikas humalapommi. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen IPA maitokauppavolteilla.

Hinnan (5,60e) ja laadun suhde: OK – olut on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti