Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


25.10.13

Gnarly Head Viognier 2012

Gnarly Head Viognier 2012
  • Valmistaja: Gnarly Head, Delicato Family Vineyards
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia
  • Rypäleet: Viognier (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 9,00e (Elokuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: 11,90e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Gnarly Head on viinitalo, joka on Suomessa ehdottomasti tunnetuin punaisen Zinfandelinsa vuoksi. Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin talon valkoinen esitys, jota ei kuitenkaan löydy Handelin hyllyiltä – vasta viime aikoina suositummaksi tullut Viognier. Omasta mielestäni Viognier on hieman hankala laje: vaikken yleensä pidä matalahappoisista ja raskastekoisista lajikkeista, monet Rhônen tanakoista ja raskastekoisista Viogniereista ovat varsin viehättäviä, erityisesti terpeenisellä mausteisuudellaan, joka voi saada viinit muistuttamaan Muscatia tai Gewürztramineria olematta silti selvästi kumpaakaan. Sen sijaan uudessa maailmassa tästä Viognierin mausteisuudesta ei olla innostuttu, vaan rypäleestä tehdään yleensä raikkaampaa ja hedelmävetoisempaa viiniä, joka omasta mielestäni ei hirveästi eroa ylikypsästä Chardonnaysta – viinit ovat siis teknisesti hyviä, mutta niistä silloin katoaa paljon rypäleen ominaisesta viehätyksestä.

Gnarly Head -viinitalo on saanut nimensä vanhoista, paksuista ja ryhmyisistä, päältätypisetyistä Zinfandel-köynnöksistä, jotka viinitalon perustajat löysivät Lodista, Kaliforniasta. Vaikka tämä nykyisin DFV Wines -yhtiön alaisuudessa toimiva viinitalo on profiloitunut tuottamaan vanhojen köynnösten viinejä Lodista, on ymmärtääkseni tämä Viognier tuotettu aivan tavallisten köynnösten hedelmistä ympäri Kaliforniaa. En toki mene asiasta takuuseen, koska tietoa on vaikeata saada – yhtiön nettisivuilta ei viiniä edes löydy, eikä Yhdysvaltain suurlähetystössä jaetusta prujusta juurikaan saa tarkkaa tietoa. Rypäleet ovat kerätty "valtaosin Lodin alueelta", mutta sen tarkempia tietoja ei jaeta.

Aamun varhaisina tunteina kerätyistä rypäleistä valmistettu mehu käytettiin valikoiduilla hiivakannoilla ja kypsytettiin terästankeissa.

Viinillä on vaalea, tasaisen vihertävänkellervä ja melko vaatimaton väri.

Tuoksu on makeassa hedelmäisyydessään suorastaan paksu: runsas hedelmäisyys tuo paljon Viognierille tyypillisiä, persikkaisia, aprikoosisia ja kevyen litsiluumuisia vivahteita, mutta vain hyvin hennosti kukkaisuutta. Kokonaisuus on runsaudessaan ja kypsässä makeudessaan jopa kevyen tutti frutti -karkkimainen.

Kielellä viini paljastuu raskaaksi, makeahkoksi ja jopa ylikypsän oloiseksi. Fläsän oloisesta suutuntumasta löytyy makeata trooppista hedelmää, nallekarkkisuutta, päärynää ja hennosti bitteristä mausteisuutta. Kokonaisuus on moniulotteinen ja lajityypillisesti Viognier, vaikkei mitenkään erityisen korostetusti sellainen, mutta korkeintaan keskihapokas ja suorastaan heikkorunkoinen. Öljyistä suutuntumaa raikastaa kevyesti nipistelevä, hennon hiilihappoinen fiilis.

Viinistä jää lopuksi varsin pitkään jatkuva, runsas ja aromaattinen jälkimaku, jossa tuntuu paljon kypsää hedelmää, erityisesti hunajamelonia ja kevyttä päärynäisyyttä, mutta myös kevyen karvasta mausteisuutta ja aavistus savuisuutta.

Viinistä tuntuu löytyvän enemmän Viognierin ominaispiirteitä kuin monista muista uuden maailman Viogniereista, mutta viini ei silti onnistu herättämään suuria tunteita. Kokonaisuus on turhankin raskaanpuoleinen, eikä se ole läheskään niin hurmaavan kukkea ja aromaattinen kuin hyvä Viognier voi olla, vaan enemmänkin turhan kosiskeleva ja häiritsevästi makean ylikypsän oloinen hedelmäpommi. Loppupeleissä varsin perustapaus ilman sen suurempaa charmia.

Näin mehevä ja kypsänmakea viini on parhaimmillaan melkein suoraan jääkaapista – tällöin viinin ryöppyävä, makea hedelmäisyys ei hallitse makua liikaa ja hapokkuus korostuu enemmän, tuoden balanssia turhankin raskaaseen suutuntumaan. Viini vaikuttaa olevan tehty ennemmin sellaisenaan kesäkuumalla siemailuun kuin vakavasti ruoan kanssa naitettavaksi esitykseksi, mutta eiköhän tulisempien aasialaisruokien tai kevyempien burgereiden (kala- tai kasvis-) kanssa viini myös menettele.

Lyhyesti: Ylikypsä, raskastekoinen ja paikoitellen jopa hedelmäkarkkinen Viognier, josta kyllä löytyy Viognierille tyypillisiä, kukkeita ja mausteisia piirteitä, mutta jotka jäävät varsin hallitsevan ja kypsänmakean trooppisen hedelmän jalkoihin.

Arvio: Keskinkertainen – melko yhdentekevä hedelmäpommi, joka asettuu jonnekin uuden maailman ja Rhônen Viognierien välimaastoon: viinissä ei ole uuden maailman Viognierien raikkautta, muttei myöskään Rhônen Viognierien hurmaavaa persoonallisuutta. Viini ei ole varsinaisesti huono, muttei oikein saa allekirjoittanutta myöskään innostumaan. Hedelmäpommien ystäville. Suomen hintatasossa en maksaisi yli kymppiä.

Hinnan (11,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti