Westvleteren XII
- Valmistaja: Sint-Sixtusabdij van Westvleteren
- Tyyppi: Olut, Belgi, Trappist, Quadrupel
- Maa: Belgia
- Alue: Flanderi, Länsi-Flanderi, Vleteren
- Koko: 0,33
- Hinta ostohetkellä: 18,87e (Heinäkuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa.
"Westy", eli Westvleterenin trappistiluostaripanimon keltakorkkinen olut XII, on kiistattomasti yksi maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia oluita. Moni jopa pitää olutta maailman parhaana oluena, mitä en kyllä sinällään ihmettele – lieneväthän belgialaiset oluet noin yleisesti maailman arvostetuimpia. Oluen paikoitellen jopa hämmentävän fanaattiseen arvostukseen voinee vaikuttaa oluen saatavuus – tuotanto on pysynyt tasaisessa 60,000 korin (= 1,440,000 pullon) vuositahdissa, mikä on suosion kasvaessa vaikuttanut merkittävästi oluen saatavuuteen. Perinteisesti olutta on saanut vain panimolta paikan päällä, jolloin sitä sai ostaa maksimissaan 10 kpl 24 pullon koreja. Pikku hiljaa saatavuutta kuitenkin on rajoitettu edelleen ja nyt olutta saakin ostaa vain yhden 24 pullon laatikon kerran 60 päivässä ja olut pitää varata etukäteen soittamalla.
Perinteisesti Westvleterenin panimo on pitänyt huolta siitä, että olutta saa ostaa vain ja ainoastaan suoraan panimolta, mutta viime aikoina panimo tuntuu hellittäneen tästä, mikä näkyy mm. siinä, että olutta löytyi Arkadian lippulaiva-Alkon hyllyiltä.
Kerran aikaisemmin on Westyn 12 tullut vastaani, mutta pullo oli silloin ehtinyt makoilla useita vuosia lämpimässä keittiönkaapissa, joten olut oli juuri semmoinen, mitä odottaa saattaa – ylikehittynyt, homeisen leipäinen ja kaikin puolin pilalla. Olut oli kyllä vielä juotavissa, joten sen maistelu oli kokemus sinällään, mutta Westvleterenin legendaarinen makumaailma jäi kyllä kokemati. Nyt kuitenkin mahdollisuus tarjoutui uudestaan Alkon saatua pienen erikoiserän olutta. Kyseinen pullo on päivätty parasta ennen 2015 -merkinnällä, mikä ymmärtääkseni tekee oluesta vuoden 2012 pullotteen.
Lasiin kaatuvalla oluella on upea, kevyesti samea ja mahonkisen tumman punertava väri. Kaataessa oluen ylle nousee kuohkea, kohtalaisen pitkäkestoinen, vaalean beige vaahtokukka, joka laskeutuu ohueksi vaahtokalvoksi oluen päälle jättäen lasin reunoille harvaa pitsiä.
Tuoksu on kompleksi, moniulotteinen ja persoonallinen: mausteisuutta, kuivattuja luumuja ja viikunoita, rouhittua pippuria, kandisokeria, pähkinää, kärähtänyttä paahtoleipää, alkoholia, hillittyä banaanisuutta ja maalaista funkkia, joka tuo kokonaisuuteen kevyttä sienimäisyyttä ja soijakastiketta.
Makumaailma tuo mieleen jonkin erikoisen hybridin tumman alen ja punaisen jälkiruokaviinin väliltä – oluen makumaailmasta löytyy sekä jälkiruokaviinimäistä kuivattua viikunaa, luumua, taatelia, makeata kirsikkaa, hunajaa että maltaista tummaa siirappia, pölyistä maamaisuutta, kellaria, imelää piimälimppua, paahdetun mantelimaista pähkinäisyyttä, kevyttä humalan karvautta ja rehellistä alkoholin makua. Makeutta vihjailevista vivahteistaan huolimatta olut on yleisilmeeltään yllättävän kuivanpuoleinen ja karheahko. Hiilihappoisuus on erittäin kevyttä, mutta riittävän kuohkeaa tehdäkseen kokonaisuudesta varsin kermaisen tuntuisen sekä täyteläisestä suutuntumastaan ja runsaasta maustaan huolimatta suhteellisen kepeän oloisen.
Lopuksi kielelle jää varsin pitkä jälkimaku, josta erottuu pähkinäisyyttä, hapanlimppua, kanelia, palanutta sokeria, neilikkaa, umamia, maamaisuutta, alkoholia ja yrttisen humalaista karheutta. Oluesta jää karhea, mausteinen, alkoholisen lämmin, todella monisyinen ja uskomattoman vivahteikas jälkivaikutelma.
Yleisilmeeltään Westy XII on yllättävän viinillinen olut, kiitos sen varsin täyteläisen rungon ja melko tuhdin (10,2%) alkoholin. Alkoholi kuitenkin onnistui pysymään määräänsä nähden yllättävän hyvin piilossa ja sointumaan hienosti kokonaisuuteen esiinpuskiessaan. Balanssi on siis saatu varsin loistavaan tikkiin oluen kanssa. Pakko myöntää, että tällaisenaan Westvleteren XII on kenties jopa paras Trappisti, jonka olen maistanut. Mutta että se kaikista paras olut jota olen koskaan maistanut? Tuskinpa. Kaikesta upeudestaan huolimatta en sanoisi Westvleteren XII:n olevan sen kaiken hypen tai näin kovan hinnan väärti. Koska kuitenkin ostin tämän pullon lisäksi toisen kypsyteltäväksi, jotta voin sitten tulevaisuudessa ihmetellä kehittyykö olut millä tavoin parissa vuodessa.
Lyhyesti: Maailman arvostetuimpia ja harvinaisimpia jatkuvassa tuotannossa olevia oluita; varsinainen ikoniolut. Vaikka olut on uskomattoman moniulotteinen, runsas, tyylikäs ja kaikin puolin herkullinen, en voi kyllä väittää oluen olevan ihan hintansa arvoinen ostos.
Arvio: Täydellinen – no mutta juu. Onhan tämä silti tosi päräyttävää kamaa, näinkin nuorena juotuna. Vaikkei Westy 12 olekaan ehkä maailman paras olut, on se kyllä sitä luokkaa, että pelkästään sitä voisi juoda loppuelämänsä eikä muita oluita tulisi ikävä. Odotan jännityksellä mitä kaapissani makoileva pullo tulee tulevaisuudessa tarjoilemaan. Ehkä jopa sitä Maailman Parasta Olutta?
Hinnan (18,87e) ja laadun suhde: Heikko – olut ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti