Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


28.1.12

Château Dereszla Aszú 5 Puttonyos 2005

Château Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2005
  • Valmistaja: Château Dereszla
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Tokaji
  • Maa: Unkari
  • Alue: Tokaj-Hegyalja
  • Rypäleet: Furmint (70 %), Hárslevelű (30 %)
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 20,69e (Syksy 2011, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Perjantain kunniaksi taloudessamme pidettiin taas arkiset lettukestit, mutta arjesta tehtiin jälleen juhlaa kaivamalla makea jälkiruokaviini lettujen kyydittäjäksi. Tällä kertaa kaapista valikoitui Alkosta tovi pari sitten poistunut Dereszlan Tokaj. Viinin alkuperäinen hinta oli noin neljännessadan verran pullolta (tarkalleen 24,90e), mutta hinnasta putosi viidesosa pois sen siirtyessä poistuviin tuotteisiin.

Meripihkanvärisen viinin tuoksussa on runsaasti huumaavaa kukkaketoa, arpikoosihilloa, kypsää ananasta, hunajaista jalohometta, kevyesti vaniljaista tammisuutta sekä kyllä, hyvin erikoisesti häivähdys raakaa kaalia.

Maku on ensivaikutelmaltaan ylitsevuotavan makea, mutta kun viini levittäytyy kielelle, ottavat runsaat hapot komennon. Paksu makeus muuttuu ryhdikkään pirteäksi esitykseksi, jossa yleinen makeus muuttuukin hunajaiseksi ja kypsän ananaksiseksi aromiksi. Seassa on myös ryhdikästä, kevyesti polttelevaa pippurisuutta ja hieman tammista puisevuutta.

Maku on pitkä, mausteinen, hedelmäinen, aromikas ja veden kielelle nostattava. Kokonaisuus on todella upea, tasapainoinen ja vivahteikas. Sen makujen kirjo on vaikuttava, eikä mikään komponentti ryhdy hallitsemaan muiden ylitse. Viini pärjää sopivan voimakkaan muttei dominoivan makunsa ja runsaan happoisuutensa kanssa hyvin monenlaisten, jopa tuhdin rasvaisten, jälkiruokien ja juustojen kumppanina, mutta on myös todellinen herkku ihan sellaisenaan.

Kirottua, kun tuotteen piti poistua monopolin valikoimista. Reilun parin kympin hinnallaan viinin hinta-laatusuhde oli vallan lyömätön.

Lyhyesti: Valloittavan vivahteikas, aromikas ja tasapainoinen Tokajin jälkiruokaviini.

Arvio: Erinomainen – viinistä on vaikea keksiä mitään muuta pahaa sanottavaa kuin se, että sen saatavuus on melko huono tällä hetkellä. Jos se sattuu joskus vastaan tulemaan, on se noin parin kympin hintaan takuuvarma ostos.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (20,69e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

27.1.12

Campo Viejo Crianza 2008

Campo Viejo Crianza 2008
  • Valmistaja: Bodegas Campo Viejo
  • Tyyppi: Punaviini, DOCa Rioja Crianza
  • Maa: Espanja
  • Alue: Rioja
  • Rypäleet: Tempranillo (85%), Grenache (10%), Carignan (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,08e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 10,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Tämä viini tuli testattua helsinkiläisessä juomaravintolassa. Viini tarttui oluen sijaan mukaan, kun tiskin takana jäpittävä pullo näytti olevan avaamaton. Tällöin ei ollut pelkoa tuotteesta, joka olisi seisonut hyllyllä hapettumassa koko illan, tai jopa edellisillasta asti.

Parin pyöräytyksen jälkeen viiniä nuuhkiessani on todettava, että viinin tuoksu on suoraan sanottuna röyhkeä: se on todella nahkainen, ja sen seassa on runsaasti hyvin eläimellistä hikeä. Jos kuvittelet nuuhkivasi nahkasatulaa, jolla on ratsastettu täyttä laukkaa koko päivän, olet melko lähellä mielikuvaani viinistä. Seasta kyllä löytyy kevyt vadelmainen komponentti taustalta. Viinin väri on yllättävänkin sinipunainen – viinillä on ikää reilusti päälle kolme vuotta, samanväristä viiniä olisin odottanut korkeintaan vuotta vanhalta vuosikerralta.

Tuoksu jatkuu makuun, jota moni voi pitää melkoisena vedenjakajana – siinä on selvinä elementteinä erityisesti tuoksusta tuttu parkkiintunut nahkaisuus, mutta myös tietty eläimellisyys ja tallisuus. Voimakkaista aromeistaan huolimatta itse maku on melko pehmeä, nuorehko, vadelmainen ja yllättävän helppo. Maussa on myös selvästi puista tammisuutta sekä kevyttä alkoholin pistelyä.

Jälkimaku on varsinaiseen makuun nähden melko marjaisa, pippurinen ja pitkä. Tammisuus hallitsee melko selvänä, mutta puisen tammisuuden lisäksi myös kevyesti makea, vaniljainen tammisuus pääsee tuomaan oman arominsa kokonaisuuteen.

Viini on periaatteessa miellyttävä paketti, ja tarjoilee kohtuuhintaan Riojan ominaisimpia, tallisen röyhkeitä aromeja, mutta toisaalta on vielä hieman nuorehkon oloinen eikä vielä niin tasapainoinen. Riojan viinien vahvuus on erityisesti niiden pitkään kypsyneissä, vanhuuttaan patinoituneissa ja tasapainoisissa viineissä. Samassa hintaluokassa suosittelen itse tuntemattomampia Espanjan viinialueita, mutta jos Riojaa haluaa, suosittelen taas satsaamaan hieman enemmän ja ostamaan Reservaa. Yleisesti tämä viini on ihan hauska seurusteluviini, tai melko mausteisten ja tuhtien espanjalais/meksikolaisruokien kumppanina, kunhan ne pysyvät korkeintaan mausteisina, ei tulisina.

Lyhyesti: Yhtäältä hyvin tallinen ja eläimellinen, toisaalta hyvin pehmeä ja helppo punaviini.

Arvio: OK – viini tarjoaa runsaasti riojalaisia elementtejä, mutta hyvin vähän muuta mielenkiintoista. Ihan hyvä viini espanjan röyhkeisiin aromeihin tutustumiseen.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

23.1.12

Marchese Antinori Chianti Classico 2006

Marchese Antinori Chianti Classico 2006
  • Valmistaja: Antinori
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Chianti Classico
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Chianti, Chianti Classico
  • Rypäleet: Sangiovese (90%), Cabernet Sauvignon (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 19,89e (Talvi 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 21,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Presidentinvaalien 2012 vaalivalvojaisiimme olimme ottaneet tarjolle pari juustoa sekä viinikaapissani vuoden päivät sopivaa hetkeä odottanut Antinorin Chianti Classico. Kyllä oman ehdokkaan vaalimenestyksen jännäys tuntui oikein sopivalta hetkeltä tyylikkäälle italianolle.

Viini on väriltään punainen, mutta reunoiltaan pienen aavistuksen rusehtava. Tuoksu on aluksi hyvin marjainen ja kypsän kirsikkainen, mutta viinin auetessa melko selvän vaniljainen tammisuus valtaa alaa.

Antinorin keskitäyteläinen maku on hyvin selväpiirteinen ja ryhdikäs. Sekä runsas hapokkuus että kohtuullinen mutta tiukka tanniinisuus pitävät viinin erinomaisesti koossa. Maku on todella kuivankarhea, hapankirsikkainen, puisen tamminen ja kevyesti pippurinen. Viini kuitenkaan ei ole erityisen tiukka tai ronski, vaan todella tasapainoinen ja miellyttävä, ja siinä on hapokkaan särmikkyyden lisäksi myös miellyttävää mehevyyttä. Pehmeiden ja makean mehukkaiden viinien ystäville Antinorin Chianti Classico tuskin on Se Oikea Valinta, mutta esimerkiksi omaan makuun viini on oikein miellyttävä esitys, eikä se kaipaa välttämättä ruokaa seurakseen pehmittämään sen terävimpiä kulmia. Tästä huolimatta viinin hapot, tanniinit ja yleisesti sopivan tasapainoinen aromimaailma tekevät siitä myös erittäin maukkaan ja monipuolisen ruokaviinin.

Jälkimaku on todella pitkä, mausteinen ja tamminen ja sen runsaat hapot nostavat veden kielelle.

Ainoa asia, jossa viini olisi voinut toimia mielestäni paremmin, on sen tammisuus. Viinin tammisuus hallitsee alussa asti jo jonkin verran ja viinin lämmetessä ja avautuessa se ottaa yhä enemmän alaa makukokonaisuudesta. Tammisuus on tässä tapauksessa onneksi paljon enemmän kevyen puista ja mausteista tammea kuin uuden maailman makeata ja dominoivaa vaniljaa, mutta silti pitäisin enemmän hillitymmästä tammisuudesta, joka antaisi enemmän tilaa Sangiovesen ominaisaromeille.

Yleisesti viini on kuitenkin todella nautinnollinen ja miellyttävä Chianti Classico, joka toimii erinomaisesti niin sellaisenaan, pienten purtavien kumppanina kuin isommankin aterian kyytipoikana. Siinä on juuri sopivasti saatu yhdistettyä perinteinen Chianti Classico -tyyli modernimpaan viiniosaamiseen (runsas tammisuus, Cabernet'n sekoittaminen viiniin.)

Lyhyesti: Hapokas, tyylikäs, pitkä ja tasapainoinen Toscanan helmi yhdeltä Italian vanhimmista ja arvostetuimmista viinitaloista. Tätä lähemmäs Tignanelloa on vaikeata päästä kohtuuhinnalla.

Arvio: Tyylikäs – viinissä on palaset erinomaisesti kohdallaan. Se ei ole kevyt ja hailakka, mutta se ei ole myöskään supertuhti makujyrä, vaan mitä loistavimmin juuri siitä väliltä.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

21.1.12

Walter Skoff Sauvignon Blanc Classique 2009

Walter Skoff Sauvignon Blanc Classique 2009
  • Valmistaja: Walter Skoff
  • Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Südsteiermark
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Styria, Südsteiermark
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15,90e (kesä 2011, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Tämä viini tuli kaivettua kaapista illalliseksi valmistetun siiderihaudutetun seitanin kyytipojaksi. Aluksi viini meni jääkaappiin, josta se otettiin parikymmentä minuuttia ennen ruokailua saamaan hieman lämpöä.

Ymmärtääkseni viini ei ole sama kuin nykyisin Alkon valikoimissa oleva "Skoff Original Sauvignon Blanc Classique", sillä ainakin valmistajan kotisivuilta löytyvät molemmat viinit täysin eri tuotteina, eikä oma pullonikaan näytä kyllä samalta kuin Alkon sivujen esimerkkikuva.

Metallisen kierrekorkin alta avautuva tuoksu on hillitty ja melko tyypillinen viileän ilmaston Sauvignon Blanc'lle; siinä on pääasiassa greippiä, herukanlehteä ja mineraalista aromia. Seassa on kuitenkin myös kevyesti trooppista passionhedelmää ja papaijaa, sekä vieno alkoholisuuden tuoksu.

Itse maku on rutikuiva ja kirpeän hapokas. Maun hedelmäisyyden trooppiset vivahteet eivät taitu juuri ollenkaan makean suuntaan, vaan viini on läpikotaisin raikkaan kirpeä, ryhdikäs ja eloisa. Erityisesti voimakas ja raikas greippisyys sekä selvä mineraalisuus hallitsevat makupalettia.

Jälkimaussa mineraalisuuden parissa jäävät painimaan papaijan ja passionhedelmän vivahteet samalla kun alkoholisuus jää lämmittämään suuta ja nielua. Runsas ja terävä happoisuus kiristää leukaperiä ja nostattaa veden kielelle.

Walter Skoff on todella erilainen verrattuna esimerkiksi kypsiin ja räjähtävän hedelmäisiin Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc -viineihin, mutta raikkaan puhtaalla aromimaailmallaan se on miellyttävän tasapainoinen sekä oikein loistava ruokavalkoviini.

Hinta-laatusuhde viinillä on sen sijaan hieman kyseenalainen, sillä hyviä Sauvignon Blanc -viinejä saa paljon edullisempaankin hintaan. Jos sen sijaan kaipaa eleganttia, viileän ilmanalan Sauvignonia, suosittelen satsaamaan pari euroa enemmän ja kääntymään Loiren laakson suuntaan.

Viini on hyvä esitys ja tutustumisen arvoinen, vaikkakin himpun verran kovan hintainen. Hintaa lukuun ottamatta viinistä on vaikeata keksiä pahaa sanottavaa.

Lyhyesti: Erittäin raikas, hapokas, pirteä ja tasapainoinen viileän ilmaston Sauvignon Blanc.

Arvio: Tyylikäs – viini yrittää selvästi pelata enemmän eleganssilla ja tasapainollaan kuin iskemällä mahdollisimman paljon eri elementtejä yhdellä iskulla. Sekaan on kuitenkin saatu mausteeksi juuri sopivasti häivähdyksiä uuden maailman SB-viinien trooppisista elementeistä.

Hinnan (15,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

14.1.12

Dow's LBV Port 2006

Dow's Late Bottled Vintage Port 2006

Viime syksynä Siljalla käydessä mukaan tarttui verovapaasta myymälästä perusviinipullojen kylkeen myös pieni pullo suodattamatonta LBV-Portviiniä – budjetissa kun sattui olemaan vielä kympin verran löysää. Nyt pakkasten kiristyessä Portviinin lämmittävä houkutus rupesi kasvamaan liian suureksi ja korkki aukeni käden hamutessa suklaarasiaa.

Verenpunaisen Dow'sin tuoksu on melko mehevä ja avoin, tuoden nokkaan paljon kypsää mustikkaa, karhunvatukkaa ja kevyttä lakritsia. Lisäksi tuoksun marjojen alta tuntuu melko selvästi pistävä alkoholi sekä aavistus maitosuklaata.

Tuoksu jatkuu melko makeaan makuun selvästi kypsänä marjaisuutena. Maku on kuitenkin Alkon perusvalikoiman LBV-Portviinejä asteen pari kevyempi, eikä viini tunnu niihin verrattuna myöskään ihan yhtä makealta. Lisäksi yleisesti Portviineihin yhdistämäni kypsänmakea viikunaisuus maistuu melko heikosti ja vain kielen kärjessä, marjojen dominoidessa muuta makua. Tuoksussa tuntunut lakritsisuus jatkuu maussa häivähdyksinä siellä täällä.

Maun huomattavin piirre on kuitenkin sen runsaan voimakas pippurisuus, joka yltyy paikka paikoin jopa tulisuudeksi asti. Tämä pippurisuus taittuu kuivahkossa jälkimaussa mausteiseksi tammisuudeksi marjojen jäädessä häilymään kielenkärjelle ja alkoholin jäädessä lämmittämään nielua. Jälkimaun hallitessa makumaailmaa tanniinit ryhtyvät kuivaamaan suun limakalvoja samalla kun hapot nostavat veden kielelle.

Tanniinit ovat Porteille tyypilliseen tapaan runsaita ja terhakkaita, mutta hyvin tasapainossa viinin täyteläisen maun kanssa. Sen sijaan viinin hapot ovat usein melko vähähappoisen tuntuisiin punaisiin Portteihin verrattuna tässä yllättävänkin runsaat, mikä todennäköisesti tekee viinistä normaalia vähemmän raskaantuntuisen.

Hennommasta makeudestaan ja runsaammasta happoisuudestaan johtuen tämä LBV sopinee muita huonommin suklaisten jälkiruokien seuraksi, mutta vastapainoisesti muita paremmin esimerkiksi rasvaisten ja voimakkaiden juustojen pariin. Lisäksi viinin runsashappoinen ja tanniininen rakenne lupaa viinille hyvää ikää ja tämä pienikin pullo todennäköisesti olisi suodattamattomuutensa vuoksi kehittynyt edullisesti vielä vähintään puoli vuosikymmentä, ellei jopa päälle toista vuosikymmentä. Nykyisellään se tuntuikin lähes raakileena juodulta, vaikka maistuikin taloutemme herkkusuille vallan erinomaisesti.

Lyhyesti: Tulinen, makean marjainen, ryhdikäs ja kepeähkö LBV Port, joka on hyvin juotavissa jo nyt, mutta jolle voi turvallisin mielin antaa vielä useita vuosia aikaa kypsyä.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on poikkeuksellisen terhakka ja hapokkuudeltaan tasapainoinen LBV-Portiksi. En ihmettele lainkaan miksi tämä viini on kerännyt useita palkintoja ympäri Palloa.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa
Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

7.1.12

Fontanafredda Barbaresco Coste Rubín 2007

Fontanafredda Barbaresco Coste Rubín 2007http://www.alko.fi/tuotteet/928917/
  • Valmistaja: Fontanafredda
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbaresco
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Barbaresco
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 25,79e (Syksy 2011, Alko, poistuva tuote)
  • Hinta nyt: 34,90e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Syksyllä Alkon normaalivalikoiman ainoa Barbaresco, Fontanafreddan Coste Rubín, siirtyi poistuviin tuotteisiin mehevällä alennuksella: normaalisti vajaan 33 euron viinin sai yhtäkkiä reilun neljännessadan euron hintaan, mikä on Suomessa keskimääräistä parempi hinta Piemonten DOCG-viineistä. Pullo tarttui viinikaapistani mukaan sovittuamme illallisestamisesta ystäviemme luona, missä oli luvattu tarjoilla riistalihapullia punaviinikastikkeessa.

Viinistä maistettiin ensivaikutelmat heti korkkauksen jälkeen ennen loppuviinin siirtämistä karahviin. Tuoksu oli todella mausteinen, tuoden esiin paljon voimakkaita lähi-idän mausteita ja mustapippurisuutta sekä lakritsisuutta. Lisäksi itse olin havaitsevinani kevyen ja erikoisen, kumimaisen aromin, joka toi mieleeni lähinnä lapsuuden vesi- ja ilmapallot.

Maku oli tiukahko, voimakkaan mustapippurinen ja terävä. Happorakenne oli runsas ja hyvin tasapainossa viinin voimakkaan keskitäyteläisen maun kanssa. Tanniinit olivat todella runsaita ja tuntuivat jopa maistuvan kevyesti jälkimaussa. Suu muuttui hetkessä viinin nielaisemisesta kuivaksi kuin hiekkapaperi – Nebbioloa ei turhaan pidetä äärimmäisen tanniinisena lajikkeena.

Ruoan valmistuksessa kului vielä reilu puolisentoista tuntia, minä aikana viini ehti hyvin kasailla itseään karahvissa. Avauduttuaan Coste Rubín oli muuttunut selvemmän tammiseksi niin tuoksultaan kuin maultaan. Tuoksussa oli erityisesti puista tammea sekä kypsää marjaa, makua hallitsi voimakas pippurisuus, Sangiovesemäinen kirsikkaisuus ja vaniljainen tammi.

Viinin jälkimaku oli pitkä, vaniljainen, lämmin, kirpeän ja mausteisen tamminen sekä kitkerän tanniininen. Yleisesti viinin Sangiovesemäinen kirsikkaisuus ja melko hallitseva uusi tammi saivat viinin muistuttamaan enemmän Chianti Classicoa. Viinistä löytyi Nebbiolon ominaispiirteitä, mutta melko runsas tammi toisaalta myös todennäköisesti peitti monia herkempiä aromeita, jotka olisivat tulleet esiin hillitymmällä tammen käytöllä. Viini tuntuu edustavan runsaammin tammitettua ja helpostilähestyttävämpää Barbaresco-tyyliä, vaikka mistään helposta ja pehmeästä viinistä ei missään nimessä olekaan kyse.

Viini oli erityisesti tanniinien osalta melko nuori ja tiukka, mutta juuri sopivanlainen ruoka sai sen pehmenemään ja avautumaan oivallisesti. Toisaalta ruoan pippurisuus korosti viinin oman pippurisen mausteisuuden poltetta samalla kun viini korosti ruoassa käytetyn chilin korvennusta. Nämä toisaalta eivät olleet mitään viinin vikoja, vaan mielenkiintoa tuovia kuriositeetteja viinin ja ruoan yhteensovittamisessa.

Viinin järeä tanniinisuus ja raikkaan ryhdikäs hapokkuus lupaavat vielä hyvää ja pitkää ikää viinille. Nykyisellään se on hyvin juotavissa, mutta vaatii tarpeeksi proteiinipitoista ja voimakasta ruokaa, joka sekä kestää viinin voiman että saa sen tiukkuuden avautumaan.

Lyhyesti: Tiukka, tanniininen, runsaan tamminen ja Chianti Classicomainen moderni Barbaresco ruokapöytään.

Arvio: Erittäin hyvä – viini on oikein miellyttävästi roteva ja ryhdikäs pohjoisitalialainen punaviini, jonka ainoa este "erinomaiselle" arvosanalle on sen turhan dominoiva tammisuus, joka estää Nebbiolon ominaisaromien pääsyä valokeilaan.

Hinnan (25,79e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (34,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

La Vieille Ferme Rouge 2010

La Vieille Ferme Ventoux Rouge 2010
  • Valmistaja: Perrin & Fils
  • Tyyppi: Punaviini, AOC Ventoux
  • Maa: Ranska
  • Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Ventoux
  • Rypäleet: Grenache (50%), Syrah (20%), Carignan (15%), Cinsaut (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 8,50e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2013, Alko)

Tässä vuoden alussa meille tarjoiltiin ystäviemme luona illallista, jonka kastikkeessa oli muiden ainesosien ohella myös punaviiniä, Alkon vakiovalikoiman perusranskista, La Vieille Fermeä. Koska pullo oli avattu, mutta vain pari desiä oli mennyt ruokaan, siirtyi viini ruokaviiniksi ensimmäisen viinin huvettua.

Lasissa tämä hailakka mutta tummanpunainen viini tuoksui todella tyrmäävältä. Eikä tämä ollut mitenkään positiivinen adjektiivi. Viinin tuoksu oli todella maamainen, tallinen ja hyvin tunkkaisella ja pistävällä tavalla kostean multainen. Viinin hajusta (tuoksusta on todella vaikea puhua tässä yhteydessä) tuli mieleen pääasiassa se, kun lapsena on möyrinyt kukkapenkissä metsästämässä hyönteisiä ja muita ötököitä, niin vahvasti viini tuoksu vastakäännetyltä maalta. Jos tarpeeksi pystyi nuuhkimaan, rupesi tuoksun alta erottumaan myös kevyehkö, Rhônen viineille ominainen, kypsä marjaisuus.

Viinin keskitäyteläinen maku oli erittäin pehmeä, mutta myös todella hämmentävän esanssinen ja esterinen, tuoden mieleen enemmän kuin selvästi Beaujolais Nouveau -viinien banaanimaisen karkkisuuden. Viinin maku oli tämän esterimäisyyden lisäksi Rhônelaiseen tyyliin makean marjainen. Kypsästä maustaan huolimatta tämä viini oli suutuntumaltaan melko kevyt ja lähestulkoon vetinen. Viini oli melko vähähappoinen, minkä johdosta sen yleisvaikutelma oli hieman hahmoton ja löysä, ja mikä todennäköisesti korosti viinin vetisyyttä. Tanniineja viinistä ei tuntunut löytyvän juuri ollenkaan, vaikka kuinka niitä metsästi.

La Vieille Fermen jälkimaku oli lyhyehkö, kevyen marjainen ja banaanisen esterinen. Yleisesti viini oli melko erikoinen esitys, ja vaikka siinä oli monien Rhônen perustason viinien hyviä elementtejä, sen röyhkeän epämiellyttävä tuoksu ja halpa, karamellimainen aromimaailma rokottivat melko paljon pisteitä.

Vaikka viini oli avattu jo useampi tunti ennen nauttimista ruoanlaiton yhteydessä ja senkin jälkeen viini ehti nököttää jonkin aikaa ruokapöydässä, alkoi vasta loppupuolella pulloa sen pistävä multaisuus haipua tuoksusta. Tästä huolimatta viinin maussa pysyi sen esterinen aromisuus eikä viini oikein vakuuttanut tällä kertaa.

Sen sijaan aiemmin olen todennut La Vieille Fermen ihan näppäräksi ja edulliseksi perustason Rhônelaiseksi, enkä koskaan ole aiemmin törmännyt samanlaisiin märän multaisiin tai banaani-vaahtokarkkisiin aromeihin sen kanssa. Sen takia en yksiselitteisesti tuomitse tätä viiniä tämän maistamiskerran perusteella, vaan aion tutustua siihen joskus myöhemmin uudelleen arvioidakseni oliko viini vain poikkeava yksittäistapaus vai onko tämä vuosikerta oikeasti muuttunut näin ala-arvoiseksi.

Lyhyesti: Pehmeä perus-Rhônelainen, jota vaivaa häiritsevän multainen tuoksu, melko vetinen maku, vähähappoinen rakenne ja lähes keinotekoinen aromimaailma.

Arvio: Kehno – aiemmin perusluotettava eteläranskalainen marjapommi oli muuttunut aluksi lähes vastenmieliseksi viinihirviöksi, josta muuntautui pahimpien aromien hälvettyä ihan juotava, mutta melko perustylsä, mehumainen punaviini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Laroche Chardonnay 'L' 2010

Laroche Chardonnay 'L'
  • Valmistaja: Michel Laroche
  • Tyyppi: Valkoviini, IGP / Vin de Pays d'Oc
  • Maa: Ranska
  • Alue: Languedoc-Roussillon
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,09e (Tammikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Ystäviemme luona illallistaessamme Larochen Chardonnay kaivautuu jääkaapista ruoanjälkeiseksi seurusteluviiniksi. Ensimmäinen havainto viinistä koko pöytäseurueella on, että sen tuoksu on melko hämmentävän makea – lähes ylikypsän päärynäinen, persikkainen ja melko yksioikoinen. Vaikutti, että lasissa olisi ollut päärynämehua, ei valkoviiniä.

Viinin maku on yllättävän makeahko, erityisesti ottaen huomioon sen, että viinissä ei pitäisi olla sokeria juuri ollenkaan. Makeutta hallitsee erityisesti tuoksusta makuun seurannut mehevä, ylikypsä päärynäisyys sekä hento, kypsähkö omenaisuus. Viinin hapot ovat melko vähäisiä ja tekevät sen todella raskaan tuntuiseksi suutuntumaltaan. Hapot eivät kuitenkaan ole aivan vähäisiä, sillä ne tulevat hieman selvemmin esiin jälkimaussa, mutta ne eivät riitä kantamaan viinin kypsynyttä ja täyteläistä hedelmäisyyttä, vaan viini tuntuu melko löysän lässähtäneeltä. Tammea viinissä ei ole ollenkaan, mutta silti – viinin paksusta rakenteesta johtuen – viini maistuu kevyen voiselta Chardonnaylta.

Jälkimaku on melko lyhyehkö ja ainoastaan kevyt päärynäisyys maistuu kielellä ennen kuin hapot pääsevät hedelmäisyyden alta esiin ja muuntavat päärynäisyyden toviksi aikaa kirpeäksi omenaisuudeksi.

Viini on yleisesti kyllä helppo seurusteluvalkoviini, mutta turhan mehevä ollakseen sellainen raikas ja miellyttävä viini, mikä sopisi yleensä useampaan makuun. Larochen 'L' vaikuttaakin olevan hyvä valinta erityisesti vähähapokkaista viineistä pitäville, joiden mielestä moni valkoviini on "liian hapan" heidän makuunsa. Jos haluaa yhdistää viinin ruokaan, kannattaa yhdistää se melko yksinkertaisiin, selkeämakuisiin ja vähärasvaisiin ruokiin, sillä nyt jo melko läskin oloinen viini lässähtää todennäköisen helposti hapokasta viiniä kaipaavien ruokien alle. Yleisesti Larochen 'L' on omaan makuuni melko persoonattoman oloinen, makean mehevä bulkkivalkkari.

Lyhyesti: Ylikypsän makea, melko vähähappoinen ja löysä Etelä-Ranskan seurusteluviini yksinkertaiseen makuun.

Arvio: Tylsä – viini on helppo ja ihan miellyttävä, mutta sitä hallitsee aivan liian selvästi makeahko päärynäisyys ja sen paksunhyllyvä rakenne tekee siitä turhan hahmottoman. Viini ei varsinaisesti ole edes huono hintaisekseen, mutta on silti todettava, että samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

6.1.12

Riva Leone Barbaresco 2008

Riva Leone Barbaresco 2008
  • Valmistaja: Riva Leone
  • Tyyppi: Punaviini, DOCG Barbaresco
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe, Barbaresco
  • Rypäleet: Nebbiolo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 48e / plo, 8e / 12cl (Joulukuu 2011, viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Yksi ylivoimaisesti suurimmista suosikeistani viinibaari Latvan viinilistoilta on nuorekas ja valloittava Riva Leonen Barbaresco, joka edustaa modernimpaa, nuorenakin varsin juotavaa Barbaresco-tyyliä.

Viinin tuoksu on Nebbiololle tyypillisesti hyvin parfyyminen ja kukkainen, punaviiniksi todella huumaava kevään tuoksujen sinfonia. Yhtä kukkeita tuoksuja en koskaan ennen punaviinistä saanut, valkoviineistäkin harvoin. Viinin väri on syvä, mutta hämmentävän hailakka rubiininpunainen; kevyen Pinot Noir'n rinnalla oli värin perusteella mahdotonta sanoa kumpi viini on kumpi.

Viinin ensimaku on uskomattoman pehmeä, lähes silkkinen ja yrttinen. Tämän jälkeen kuvaan astuu melko dominoiva tervaisuus, jonka jälkeen maku taittuu polttelevaksu pippurisuudeksi jossa on kitkerähköä hapankirsikkaa.

Tanniinit ovat todella runsaat ja maistuvat kevyen kitkerinä. Suu kuivuu hyvin pian viinin nielaisemisen jälkeen ja suun limakalvoja lähes kiristää tanniinien tuoma kuivuus.

Maku on uskomattoman mausteinen ja monikerroksinen, ja vaikkei se ole kovin pitkä, on se kaikesta raivostaan huolimatta hyvin ystävällinen ja herkullinen. Jälkimaussa korostuvat voimakas pippurisuus, kevyt bitterisyys sekä erityisesti peittoava tervaisuus.

Aika huh huh.

Yleisvaikutelmaksi viinistä jäi se, että se on yllättävän pehmeä ja miellyttävä hyvin nuoreksi Nebbioloksi (Barbarescoilla järkevä nauttimisikä kuitenkin alkaa n. 5-8 vuoden paikkeilla, Baroloilla 8-10 vuoden), vaikkei siitä löydykään juurikaan vanhojen viinien eleganssia ja kompleksisuutta ja vaikka viinin tanniinit ovatkin tässä iässä vielä hyvin voimakkaat. Viini kaivannee useimpien makuun jotain syötävää tiukkojen tanniinien pehmittämiseksi, mutta tanniineja pelkäämättömille viini on sellaisenaan todella runsas ja vaikuttava.

Viiniä ei Alkon valikoimissa löydy, mutta pikaisella vilkaisulla viinin hinta pyörii ulkomaisissa kaupoissa n. 10-20 euron hintaan per pullo. Täytyy toivoa, että viini saapuisi joskus Alkonkin hyllylle, yhtä järkevään hintaan.

päivitys: Testasin viinin myöhemmin uudestaan Latvassa käydessäni, mutta tällöin viinipullo oli juuri samalla hetkellä avattu, jolloin viini oli merkittävästi toisenlainen: monet viinin elementit loistivat poissaolollaan ja maku oli kevyen hento. Ainoastaan tanniinit dominoivat. Viini siis tarvitsee selvästi useiden tuntien kontaktin ilman kanssa auetakseen parhaaseen teräänsä, eikä viini ole selvästikään parhaimmillaan heti avattuna.

Lyhyesti: Tervainen, pippurinen, ruusuisen kukkea ja erittäin tanniininen Barbaresco, jonka uskaltaa korkata sen nuoresta iästä huolimatta.

Arvio: Erinomainen – viini tarjoilee modernia lähestyttävyyttä ja Nebbiolon sekä ruusuisia että tervaisia puolia nuoren Barbarescon muodossa – kunhan vain muistaa dekantoida sitä riittävän kauan.

Hinnan (8e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.

Julicher Pinot Noir 2009

Julicher Pinot Noir 2009
  • Valmistaja: Julicher Estates
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: North Island, Martinborough
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 54e / 75cl, 9e / 12cl (Joulukuu 2011, Viiniravintola Latva)
  • Hinta nyt: 33,10e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Julicherin valtavia ylistysvyöryjä saanut Pinot sattui silmääni Helsinkiläisen viinibaari Latvan viinilistasta, josta se valikoitui myöskin herkullisen kalamureke-sapaksen kumppaniksi. Päätös oli melko helppo, kun muisteli suomalaisen viinintekijän Outi Jakovirran saaneen nimeä juurikin tällä viinillä, joka oli valittu mm. Uuden-Seelannin parhaaksi viiniksi vuonna 2007.

Väri on Pinot'lle tyypillisen hailakka, mutta myös melko tumma, lähes mustahko. Osasyyllinen saattaa toki olla Latvan himmeä valaistus, mutta ihan vaaleimmasta päästä viini ei selvästikään ole. Tuoksu on melko kevyt, orvokkinen ja karpaloinen.

Julicherin keskitäyteläinen maku on kirpeän hapokas ja lähes polttelevan mausteinen; "pippurinen" kuvaa tätä viiniä enemmän kuin hyvin. Tammitynnyrikypsytys maistuu ja tuntuu, mutta se ei missään nimessä hallitse viiniä, vaan komppaa viinin mausteista luonnetta, tuoden framille kuivaa puisevuutta ja palaneen mausteista tammea. Tanniinien puolesta viini on korkeintaan keskitanniininen, mutta tämä sopii vallan hyvin viinin raikkaan keskitäyteläiseen makuun.

Jälkimaku on kukkea, lämmin, pitkä ja tiukan puinen. Pippurisuus jää polttelemaan toviksi kielelle samalla kun happoisuus keveästi vielä kiristelee poskiperissä.

En ihmettele hetkeäkään miksi Julicherin Pinot't keräävät palkintoja kuin heinää. Viini ei ole sitä samaa legendaarista vuosikertaa, joka valittiin Uuden-Seelannin parhaaksi viiniksi, mutta uskon tason pysyneen korkealla, sillä tämä viini oli huikea. Pinot Noir't ovat usein hyvin kepeitä, tyylikkäitä ja hapokkaita, mutta pääasiassa kuitenkin vain marjaisia. Onko viinissä enemmän vadelmaa, karpaloa vai puolukkaa vaihtelee, mutta kaava pysyy usein samana. Sitten on oma lukunsa mehevät, vähähappoiset ja surullisenhelpot uuden maailman Pinot-viinit sekä järeän tammikäsittelyn saaneet ronskin pään uusseelantilaiset. Ja sitten on nämä harvinaiset herkut, joissa on selkeästi joku oma jippo, joka saa viinin erottumaan muista, ja ainoastaan positiivisessa mielessä. Julicherin röyhkeä pippurisuus ja elegantti rakenne tekee siitä todella ainutlaatuisen ja uskomattoman vastustamattoman punaviinin. Tätä on pakko saada myös Alkon hyllyille.

edit: Saapuihan se viini vihdoin Alkon valikoimaankin! Viini löytyy tilausvalikoimasta, mutta sillä on melkoisesti hintaa – 32,10 e / pullo – ja sitä voi tilata vain 6 pullon laatikoissa. Viini kuitenkin on erinomainen esitys ja painii parempien Burgundereiden kanssa, ja moniin sellaisiin verrattuna viini onkin lähes edullinen. Lisäksi viiniä saattaa löytyä satunnaisista Alkosta yksittäiskappaleina hyllystä. Suosittelen varauksetta tukevien ja persoonallisten Pinot Noirien ystäville.

Lyhyesti: Pieni mutta pippurinen Pinot Noir suomalaiselta viinintekijältä, joka on ansaitusti kerännyt tunnustusta niin kotimaassaan kuin kotimaassamme, sekä kaikkialla siinä välissä.

Arvio: Täydellinen – viiniin rakastuu joka maistamiskerralla uudelleen.

Hinnan (9e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.

Hinnan (33,10e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

5.1.12

Julicher Riesling 2008

Julicher Riesling 2008
  • Valmistaja: Julicher Estates
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: North Island, Martinborough
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: plo 45,00e / 12cl 7,50e (Joulukuu 2011, Viiniravintola Latva & Ravintola Juuri)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Uuden-Seelannin Julicher Estatesin suomalaisen viinintekijän Outi Jakovirran luotsaamana valmistettu Riesling 2008 löytyi helsinkiläisestä viiniravintola Latvasta, ja kerran aikaisemmin jo pikaisesti maistaneena oli pakko varmistua mielikuvasta ja maistaa viini uudelleen.

Tämä melko kellertävä viini tuoksuu hyvin petroliselta. Ja jotta en antaisi väärää mielikuvaa, sanon että viini todellakin tuoksuu todellakin myrskylyhdyltä. Vaikka ei olisi aiemmin haistanut petrolista viiniä, ei tämän viinin aromista voi olla epäselvyyttä. Eikä tämä ole mitenkään viallinen ominaisuus; Riesling-lajike saattaa erityisesti ikääntyessään ilmentää petrolisia aromeita, joskus hentoina, joskus voimakkaina. Tätä petrolisuuden ilmenemisen todennäköisyyttä kasvattavat usein mm. rypäleiden riittävä kypsyys viiniä valmistettaessa, kuivat ja vähäsatoiset viinitarhat, joista rypäleet poimitaan sekä rypäleiden runsas hapokkuus. Nämä ovat usein elementtejä, mitkä usein takaavat laadukkaita Rieslingejä – yksinkertaiset, raikkaat ja nuorena juotavat Rieslingit harvoin ilmentävät kypsyessäänkään petrolisia aromeja – minkä johdosta petrolisuutta usein pidetään laadukkaan Riesling-viinin merkkinä.

Tuoksusta tuttu petrolisuus jatkuu hyvin selvänä viinin makuun, joka on hyvin petrolinen, lähes lamppuöljyinen. Petrolisuuden seassa on myös ylikypsän greipin vivahteita, ja viini on runsaan hapokas. Hapoistaan huolimatta viinin suutuntuma on melko öljyinen, tai jopa vahamainen.

Jälkimaku on petrolinen, kypsän hedelmäinen ja raikkaan hapokas. Viinin vuosikerta ei tule todennäköisesti kantamaan kauan, vaan viinin petroliset aromit peittävät hedelmäisyyden alleen.

Nyt, himpun vajaan neljän vuoden iässä, viini on uskomattoman kompleksi ja erittäin omintakeinen paketti – koskaan aiemmin en ole yhtä petrolista viiniä maistanut. Toisaalta ymmärrän ihmisiä, jotka pitävät petrolisuutta epämiellyttävänä elementtinä, mutta tämä ominaisuus on mielestäni niin ainutlaatuisen erikoinen – samalla tavalla kuin esimerkiksi jalohomeen tai tallisuuden aromi – että selkeänä aromina se tekee viinistä todella vastustamattomalla tavalla mukaansatempaavan. Onneksi Julicherin Rieslingin mehevä, trooppinen hedelmäisyys riittää pistämään kampoihin massiiviselle petrolisuudelle samalla kun Rieslingille ominaiset hapot tekevät näinkin paksuntäyteläisen tuntuisesta viinistä riittävän raikkaan. Pelkään pahoin, että hyvin pian viinin hedelmäisyys kuitenkin haipuu ja petrolisuus nielaisee viinin hengen kokonaan, eivätkä hapot riitä kantamaan viiniä loppuun saakka, jolloin se lässähtää.

Viini on saanut minut vakuuttuneeksi sekä Julicherista että Latvan mielenkiintoisesta viinitarjonnasta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan molempiin enemmän.

Lyhyesti: Äärimmäisen petrolinen, kypsän hedelmäinen ja hapokas valkoviini.

Arvio: Erinomainen – viini ei varmasti ole kaikkien juttu, etenkään jos kaipaa kevyttä ja raikasta valkoviiniä, mutta erikoisten makuelämysten metsästäjälle tämä on SE juttu.

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen.

Wynns Cabernet Sauvignon 2006

Wynns Cabernet Sauvignon 2006
  • Valmistaja: Wynns Coonawarra Estate
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Coonawarra
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 169,00 SEK
    (~19,10e, Kesäkuu 2011, Systembolaget, Beställningssortiment)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Wynns Cabernet Sauvignon on yleisesti viinitalon tarhojen parhaista Cabernet-rypäleistä valmistettu viini, vaikkei vielä olekaan talon lippulaivatuote – niitä ovat vain yhden tietyn tarhan parhaista rypäleistä valmistetut viinit, jotka kulkevat tarhan nimellä. Wynns on joka tapauksessa tunnettu erityisesti tasokkaista ja tyypillisesti selvän uuden maailman punaviineistään.

Viinin väri on tumman viininpunainen reunojaan myöten. Tuoksu ei ole voimakas, mutta on sitäkin monipuolisempi. Harmonisesta ja moniulotteisesta tuoksusta on lähes mahdotonta erotella selviä elementtejä.

Viinin maku on tyylikäs ja tasapainoinen, makeata hilloisuutta on jonkin verran, mutta viinin happorakenne estää viiniä täysin lässähtämästä makeaksi hedelmäkeitoksi. Puolen vuosikymmenen kypsyttely on saanut viinin hedelmäisyyden taittumaan jo jonkin verran nahkaiseen suuntaan. Tanniinit ovat melko pehmeitä eivätkä kovin runsaita.

Jälkimaku on pitkä, mustaherukkainen, vaniljaisen tamminen ja happojen myötä veden kielelle nostattava.

Yleisesti viini on sopivan tasapainoinen esitys ja keskimääräistä kypsemmän ikänsä johdosta myös hieman tusina-aussia moniuloitteisempi ilman niiden häiritsevää, hedelmävetoista in-your-face-asennetta. Kaikesta tyylikkyydestään ja moniulotteisuudestaan huolimatta viini on kuitenkin hieman mutkaton ja turhan selvästi uuden maailman Cabernet ollakseen omaan makuuni. Viini on kuitenkin oikein hyvin tehty ja vallan nautittavissa todennäköisesti jo nuoremmassakin iässä. Viiniä ei kuitenkaan löydy Alkon valikoimista ja Systemin tilausvalikoiman hinnalla viini tuntuu millin pari ylihinnoitellulta. Sen sijaan laadukasta Cabernet'ta etsivälle Australian viinien ystävälle viinin hinta on todennäköisesti oikein kohdallaan, saattaapa saada enemmänkin mitä hinta antaa odottaa.

Lyhyesti: Runsaan aromikas, mehukas, moniulotteinen mutta kuitenkin mukavan helppo Cabernet Australiasta.

Arvio: Hyvä – viini on oikein miellyttävä ja sen palaset ovat oikein hyvin kohdallaan. Ainoastaan sen kosiskelevan tuntuinen makea hedelmäisyys ja voimakas, vaniljainen tammisuus laskevat sen viehätysarvoa omissa silmissäni.

Hinnan (19,10e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Devil's Lair Cabernet Sauvignon 2004

Devil's Lair Cabernet Sauvignon 2004
  • Valmistaja: Devil's Lair
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: West Australia, Margaret River
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (77%), Merlot (20%), Cabernet Franc (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 149,00 SEK (~16,58e, Kesäkuu 2011, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 169,00 SEK (~19,69e, Tammikuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
Devil's Lair on peräisin Länsi-Australiasta; alueesta, joka pinta-alaltaan hallitsee lähes puolta koko maasta, mutta josta tulee vain n. 5% koko maan viinituotannosta. Tämä alue on kuitenkin tunnettu erityisesti keskimääräistä laadukkaammista viineistään. Devil's Lair edustaa tätä laatuviinipäätä omalla, vahvasti Bordeaux-henkisellä Cabernet Sauvignon -viinillään (viinin pohjana on Cabernet-vetoinen Bordeaux-blend, jota on kypsytetty kaksi vuotta ranskalaisissa tammitynnyreissä.)

Viinin väri on yleensä niin syvänpunaista aussi-Cabernet'ta selvästi kirkkaampi ja on sävyltään jo rusehtavaan taittuva punainen. Tuoksusta saapuu klyyvariin runsaan marjasadon jälkeen melkeinpä hammastahnamainen (eukalyptusta? minttua?), raikas tuoksu.

Maku on, kuten aussi-Cabernet'lta odottaakin saattaa, hyvin kypsän mustaherukkainen ja lähes hillomaisuuteen asti ulottuvan makea, mutta selvästi moniin vastaavanlaisiin viineihin kevyempi. Tämän jälkeen kuvaan astuvat mukaan melko vahvat ja ryhdikkäät hapot, jotka keventävät hillomaisuuden ainoastaan makeahkon meheväksi karhunvatukkaisuudeksi ja tasapainoisemmaksi. Tanniineja tuntuu lopuksi olevan melko paljon, mutta ne ovat jo hyvin pehmenneitä ja soljuvat samettisesti suussa. Kaiken yllä leijuu häilyvä, setrinen tammisuus, joka ottaa tiukemman otteen jälkimaussa. Jälkimaku on yleisesti miellyttävän pitkä, ja vaikka siitä hedelmäisyys katoaa melko pian, tammisuus ja yllättävän raikastava eukalyptuksinen kurkkupastillisuus pysyvät kielellä vielä pitkään.

Viini on yllättävän tasapainoinen ja tyylikkään hillitty paketti. Se ei yritä olla kaikkea yhtä aikaa ja uskomattoman paljon, vaan pelaa korttinsa rauhallisen varmasti. Vaikka omaperäinen, yrttisen raikas aromikkuus viinissä ei ole varmasti kaikkien juttu (itsekin olen vähän 50-50 mitä mieltä viinistä pitäisi olla), tuo se sentään viiniin mukavasti omintakeisuutta samalla kun koko paketti yleisesti on varsin tyylikäs ja onnistunut. Vaikka viini avattiin varsin kypsäksi ehtineessä iässä, lupaa sen rakenne vielä tässäkin vaiheessa hyvää ikää, ja viini todennäköisesti tulee kypsymään edullisesti vielä viitisen vuotta ennen kuin ryhtyy hiipumaan.

Tästä vuosikerrasta voisin jopa maksaakin kohtuullisen Bordeaux'n hinnan, eli parisen kymppiä, mutta uudemmalle vuosikerralle järkevämpi hinta olisi viidentoista euron kieppeillä. Vaan saapa nähdä saapuuko viini koskaan Alkon valikoimiin. Viini on joka tapauksessa mukavaa vaihtelua helppoihin ja mahdollisimman nuorena juotaviin aussi-cabbiksiin.

Lyhyesti: Melko täyteläinen, tyylikäs, tasapainoinen ja omalaatuisen eukalyptuksinen Bordeaux-blend Australian arvostetulta Margaret Riverin alueelta.

Arvio: Tyylikäs – viini ei yritä selvästikään olla Bordeaux-klooni, vaan yhdistää kotimaansa ja arvostetun Ranskan viinialueen parhaimmat puolet, onnistuen tässä vallan kiitettävästi.

Hinnan (19,69) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Wolf Blass Yellow Label Cabernet 2008

Wolf Blass Yellow Label Cabernet Sauvignon 2008
  • Valmistaja: Wolf Blass
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 12,99e (Kesäkuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Väri on sinertävään taittuva ja läpinäkymättömän punainen, olisin voinut veikata viinin olevan nuorempaakin sen sinertävästä sävystä päätellen. Tuoksu on tumma ja nahkainen, mutta siinä on myös etäinen maustekaappiin ja makeisiin taateleihin kääntyvä elementti.

Maku on tasapainoinen ja tasapaksu. Alussa on hieman makeaan taittuva tumma marjaisuus, mutta se ei pääse hallitsemaan viiniä tehden siitä paksun hillomaista, vaan se väistyy tehden tilaa paksuhkolle, lihaiselle ja mausteiselle hedelmäisyydelle. Hapot ovat yllättävänkin hyvät näin meheväksi viiniksi, mutta tanniinit ovat suht vaatimattomat Cabernet'ksi; niitä kyllä on, mutta soisin niitä olevan jopa enemmänkin.

Jälkimaku on mausteinen ja yllättävän pitkä. Yleisesti viini on yllätyksetön, mutta ihan kelpo valinta esimerkiksi tuhdimpien kesän grillausten seuralaiseksi. Tarpeeksi yksinkertaisille ruoille näin suorasukainen viini on juuri passeli. Viini on ihan positiivinen yllättäjä aussi-Cabernet'ksi, mutta hinta ei tunnu aivan vastaavan viinin laatua.

Lyhyesti: Tuhti perus-ok Cabernet Australiasta. Ei tarjoa suuria yllätyksiä, muttei varsinaisesti mene myöskään pieleen missään.

Arvio: OK – viini on hieman tylsähkö, mutta ihan hyvä sellainen.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

Château Grillon 2009

Château Grillon 2009
  • Valmistaja: Château Grillon
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes, Barsac
  • Rypäleet: Sémillon (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 128,00 SEK (~14,25e, Joulukuu 2011, Systembolaget)
  • Hinta nyt: 128,00 SEK (~15,02e, Tammikuu 2013, Systembolaget)
Vuodenvaihteessa tuli pyörähdettyä rajan toisella puolella länsinaapurissa, minkä seurauksena Systembolagetista tarttui mukaan muutaman muun viinin ohella myymälän kolmesta Sauternes'n viinistä se kallein – vajaan 15 euron hintainen Château Grillon. Viikon verran viini ehtikin näpeissäni kypsyä, kunnes se avattiin lettuiltapalan kaveriksi.

Viinin väri on kauniin kullankeltainen ja tuoksu on hyvin runsas; se on kuin keväinen kukkaketo, jossa on myös häivähdyksiä aprikoosihillosta, kuivatuista ananaksista ja makeasta mandariinista. Kaiken takana seisoo selvä, omintakeinen jalohomeen aromi.

Suutuntuma on todellä selväpiirteinen, melko kepeänraikas ja puhdas ottaen huomioon viinin runsaammanpuoleisen sokerimäärän, joka tekee siitä kevyen vahamaisen. Tuoksun aromit seuraavat makuun hyvin identtisinä, mutta kuvaan astuu lisäksi raikastava ja melko voimakas happoisuus, joka saa näinkin makean viinin pysymään eloisan pirteänä loppuun saakka.

Jälkimaussa viinin melko voimakas (14%) alkoholisuus ottaa pääroolin ja jää lämmittämään suuta ja nielua samalla kun tammi tuo omaa, hyvin puisevaa aromiaan kielelle. Lopuksi kielelle jää hyvin pitkäksi aikaa sitruksisen raikas ja makean appelsiinimarmeladinen jälkivaikutelma.

Viini ei tarjoa suuria ja tajuntaaräjäyttävän omaperäisiä elämyksiä jälkiruokaviinien keskuudessa, mutta on näinkin nuorena jälkiruokaviininä varsin tasapainoinen ja tyylikkään moniulotteinen esitys, sekä naapurimaan Systembolagetin hinnoilla (128 SEK -> n. 14,50e) naurettavan edullinen Sauternes laatuisekseen.

Grillon toimi aivan verrattomasti sitruunakreemillä maustettujen arkisten lettujen kanssa. Viinin rakenne kohtasi hyvin jälkiruoan viinin happojen tasoittaessa kreemin sitruunaisuutta ja viinin makeuden osuessa yksiin kreemin makeuden kanssa. Todellinen nappiostos rajan takaa; pitänee hamstrata pari pulloa lisää jos tulee uudestaan käytyä.

Lyhyesti: Elegantti, moniulotteinen ja makeasta hunajaisuudestaan huolimatta raikas jälkiruokaviini maailmankuulun Sauternes'n viinialueelta.

Arvio: Erinomainen – viini ei ole kovinkaan omintakeinen aromeiltaan, mutta silti todella tasapainoinen ja tyylikäs kokonaisuus. Kaikki viinin osa-alueet ovat enemmän kuin kohdallaan. Pelkkiä ylistyssanoja. Tykkäsin, ja todella paljon.

Hinnan (15,02e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Penfolds Bin 128 Coonawarra Shiraz 2007

Penfolds Bin 128 Coonawarra Shiraz 2007
  • Valmistaja: Penfolds
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Coonawarra
  • Rypäleet: Syrah (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: – (ei Alkon valikoimissa)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
Viinin väri on tumman läpinäkymätön, lähes mustahko, ja reunoiltaan aavistuksen viininpunainen. Bin 128:n tuoksu on paljon hillitympi ja vaatimattomampi mitä tumma väri antaa odottaa. Tuoksussa on paljon tummia marjoja, mustaherukkaa ja minttumaisuuteen tarttuvaa yrttisyyttä. Tuoksu ei yllättäen anna odottaa mehukasta hillopommia, vaikka aussi-Shiraz onkin kyseessä.

Maku on hyvin mausteinen, melkeinpä tulinen, mutta myös hillitty, tuoden pääasiassa tuoreita marjoja, jotka hädin tuskin pääsevän mausteisuuden alta esiin. Seassa tuntuu olevan myös rohkean paljon puisevaa tammea. Happoja on melko kiitettävästi, samoin tanniinit ovat melko tuhteja ja molemmat tekevät viinistä melko ryhdikkään. Jälkimaku on pitkä, hienostuneen tanniinisen karvas ja kevyen mustaherukkainen. Yleisvaikutelmaksi viinistä jää se, että se on paljon kuivempi ja ryhdikkäämpi verrattuna moneen paksuun ja hilloiseen australialais-Shiraziin.

Viini on hyvin positiivinen yllätys Penfoldsin viinien joukossa, se ei selvästikään yritä olla yhtä ilmiselvä uuden maailman helppo ja kosiskeleva tuotos kuin monet muut saman yhtiön punaviinit. Viinin rakenne vihjaa siihen, että kypsytyskestävyyttä löytyy vielä vähintään puoleksi vuosikymmeneksi, ja avatessa viinille kannattaa antaa reilusti aikaa – tämä yksilö ei tunninkaan jälkeen osoittanut suuresti avautumisen ja pehmenemisen merkkejä.

Lyhyesti: Ryhdikäs, mausteinen punaviini, joka ei kosiskele, vaan tarjoaa potkua ja särmää.

Arvio: Erittäin hyvä – Normaalisti hilloisia Australian Shiraz-punkkuja karttavalle Bin 128 on tutustumisen arvoinen viini!

Hinnan ( – ) ja laadun suhde: vaikea sanoa, viini olisi mielestäni 12-15 euron hinnalla loisto-ostos ja hyvä ostos vielä alle 18-19 euron hinnalla.

4.1.12

Penfolds Bin 138 GMS 2007

Penfolds Bin 138 GMS 2007
  • Valmistaja: Penfolds
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia, Barossa Valley
  • Rypäleet: Grenache (60%), Mourvèdre (25%), Syrah (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 27,90e (Kesäkuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 29,20e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Arvioitavana on Penfoldsin esitys Rhônen legendaarisen Châteauneuf-du-Papen viinialueen kuuluisaksi tekemästä Grenache-Syrah-Mourvèdre -sekoituksesta, joskin tässä tapauksessa Syrah on jätetty sekoituksessa lapsipuolen asemaan ja korvattu suuremmalla osuudella persoonallista Mourvèdrea.

Tuoksu on, kuten tältä rypälesekoitteelta ja tämän maan viineiltä muutenkin olettaa saattaa, hyvin muhkea, aromaattinen ja jopa kukkaisuuteen taittuva. Lisäksi tuoksu rupeaa avautuessaan taittumaan portviinimäiseen viikunaisuuteen. Bin 138'n maku on todella runsas ja makean hedelmäinen, jopa selvän hillomainen, mutta seassa on myös selvää Syrah'n pippurisuutta tuomassa särmää.

Viinin hapot ovat melko vähäiset, tanniinitkin ovat melko pienessä osassa. Jälkimaku on lyhyehkö ja selvän hilloinen. Yleisesti viini on melko helppo ja toimiva, mutta jopa turhan ylikypsän hedelmäinen omaan makuuni, sekä hieman lässähtäneen oloinen johtuen vähäisistä hapoista. Viinin hinta ei tunnu kulkevan millään lailla järkevästi sen laadun kanssa, sillä esimerkiksi hyvin samantyyppisen, mutta omasta mielestäni paljon toimivamman Miss Harryn saa ostettua vaikka kaksin kappalein tämän viinin hinnalla. Tähän hintaan odottaisin jo astetta laadukkaampaa Châteauneuf-du-Papen viiniä, en perusmuhkeata aussipunkkua.

Lyhyesti: Mehevä, aromikas ja hilloinen Australian GSM-hedelmäpommi.

Arvio: OK – viini on miellyttävä esitys, mutta hieman turhan dominoivan hillomainen sekä loppujen lopuksi aika yllätyksetön.

Hinnan (29,20e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Ninth Island Sauvignon Blanc 2009

Ninth Island Sauvignon Blanc 2009
  • Valmistaja: Kreglinger Wine Estates
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: Tasmania
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 13,99e (Joulukuu 2010, Alko)
  • Hinta nyt: 16,49e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuosi sitten kevättalvella saimme kutsun tulla syömään; tarjolla kuulemma oli mm. kalaa paksun kastikkeen kanssa. Koska viinikaapissa ei ollut osuvampaakaan tuotetta, lähti vierailulle mukaan Tasmanian hieno valkoinen, Ninth Island.

Haalean kellanvihreän viinin rehevä tuoksu kertoo heti ilmiselvästi viinin olevan Sauvignon Blancia, vaikkakin rypäleen ominaisin tuoksu – herukanlehti – onkin viinissä melko hento. Sen sijaan viinistä löytyy runsaasti leikattua nurmea, nokkosta ja karviaismehuisuutta, joiden seassa on runsaasti kypsää ja makeata trooppista hedelmää.

Maku on todella intensiivinen, mutta myös hämmentävä yhdistelmä: on sekä kuivaa ja rapean hapokasta Sauvignonia, joka tarjoilee herukkaisuutta ja karviaismaisuutta, mutta samalla on todennäköisesti pienen jäännössokerin (5g/l) nostamaa räjähtävän kypsää hedelmää ja makeata aromikkuutta, jonka vaikutuksesta viini vaikuttaa paikka paikoin lähes puolikuivalta. Viini on todellinen aromipommi, jossa runsas maku seuraa tuhtia tuoksua. Ainoastaan jälkimaku jää hieman lyhyehköksi verrattuna makujen tuomaan ilotulitukseen.

Sanotaan, että Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc't osaavat yhdistää parhaiten maailmassa Ranskan Sauvignonien raikkaan hapokkuuden uuden maailman eksoottiseen hedelmäisyyteen. Pakko todeta, että Australian Tasmania ei kyllä kalpene tässä vertailussa, ja tuntuukin, että Ninth Island yhdistää hyvin Uuden-Seelannin ja muun uuden maailman sauvignonien parhaat puolet: seassa on runsaasti makeata hedelmää, jotka ovat melko tasapainossa perinteisempien Sauvignonin aromien kanssa, vaikkakin pienessä etulyöntiasemassa, mutta viini ei sorru useimpien uuden maailman SB-viinien ongelmaan: tämä viini ei ole vetinen ja löysä hedelmäpommi, eikä tätä ainakaan ole pilattu ylimääräisellä tammikypsytyksellä. Ninth Islandin rehevää ja makeaan taittuvaa makua kantavat hyvin alusta loppuun reilut ja eloisat hapot ja viini pysyy raikkaana ja tyylikkään ronskina hedelmäpommina.

Maku on Sauvignonien tapaan melko suoraviivaisen mutkaton, joka ei viivyttele ja himmaile, vaan iskee räjähtävän makupaletin kerralla pöydälle. Omassa ruokapöydässämme viinin happorakenne leikkasi loistavasti paksun kastikkeen läpi viinin aromien tukiessa mausteista kalaa hienosti. Yleisesti viini on erinomainen valinta voimakkaamman makuisille mereneläville tai esimerkiksi rapusalaatille. Hennommat maut viini jyrännee varsin helposti.

Hinta-laatusuhteesta sen verran, että viinin laadusta huolimatta viittätoista euroa lähentelevä hinta rupeaa olemaan mielestäni turhan paljon tehdäkseen viinistä erinomaisen hinta-laatusuhteen viiniä. Vielä vanhalla 14 euron hinnalla viini sellainen oli selvästi. Joka tapauksessa viini on kuitenkin edelleen selvästi ostamisen arvoinen.

Lyhyesti: Reilun hapokas, räjähtävän ja makean hedelmäinen Sauvignon Blanc viineistään arvostusta keränneeltä Tasmanian saarelta.

Arvio: Erinomainen – kuiviin ja mineraalisiin Loiren Sauvignoneihin tottuneelle Ninth Island saattaa olla liiankin makean hedelmäinen pommi, mutta yleisesti uuden maailman Sauvignon Blanceista tämä viini on kaikin puolin erinomainen esitys ja melkeinpä ainoa, joka tarjoaa Uuden-Seelannin viineille haastetta.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
Hinnan (16,49e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Masi Brolo di Campofiorin 2005

Masi Brolo di Campofiorin 2005
  • Valmistaja: Masi Agricola
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Rosso Veronese
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina (80%), Rondinella (20%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 21,50e (Toukokuu 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 21,90e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
Alunperin Campofiorin tunnettiin maailman ensimmäisenä Ripasso-viininä, mutta nykyisin se on hieman toisella lailla valmistettu "Supervenetolainen." Kun Ripassot valmistetaan lisäämällä Amarone-viiniin käytettyjen rypäleiden kuoret käyvään Valpolicella-viinin rypälemassaan, Campofiorin valmistetaan lisäämällä alunperin Amaroneen tarkoitettuja, puristamattomia rypäleitä punaisista veronalaisrypäleistä valmistettuun, käyvään rypälemassaan. Tämän metodin tarkoituksena on saada viiniin Amaronelle ominaisia, kypsän rusinaisia aromeja ilman Ripassoille tyypillisiä runsaita, tiukkoja tanniineja. Toisin kuin nykyisin myytävä Campofiorin, joka valmistetaan rypäleistä ympäri Veronan aluetta, Brolo di Campofiorinin rypäleet tulevat edelleen vain ja ainoastaan siitä samasta tarhasta, josta aluperäinen vuosikerran 1964 Campofiorin valmistettiin.

Viinin väri on selvästi syvempi ja tummempi kuin tavallisessa Campofiorinissa, makean marjaisesta tuoksusta erottuu sekä kypsää mansikkaa että mustikkaa. Enemmän nuuhkimalla alkaa myös erottua tuoksuja makean vaniljaisesta tammesta ja rusinoista, mutta ne eivät hallitse viinin tuoksua.

Maku on leveä ja pehmeä, mutta samalla myös ryhdikkään hapokas ja tanniinien vuoksi myös hillityn kitkerä. Kuivan tiukkaan Campofioriniin verrattuna Brolo tuntuu selvästi mehevämmältä ja jopa kevyen hillomaiselta, vaikka on myös itsekin kuiva viini. Viinin terhakkaat tanniinit tarttuvat vielä tässäkin iässä voimalla suun limakalvoihin ja Brolo tuntuukin kaipaavan hieman ruokaa tai pikkupurtavaa pehmittääkseen niitä.

Maun aromimaailmasta erottuu mehevistä Ripassoista ja Amaroneista tuttua, aiemmin mainittua kypsää kuningatarhilloisuutta ja rusinaisuutta, mutta mukana on myös mausteisuutta, ajan tuomaa nahkaista patinaa sekä Valpolicellamaista hapankirsikkaa. Nielun kautta nenään pyörähtää kohtuullinen tuulahdus tammen vaniljaisuutta ja melko pitkässä, hapokkaan bitterisessä jälkimaussa alkoholin maku nousee esille samalla kun alkoholisuus jää lämmittämään nielua.

Viini on selvästi moniulotteisempi ja mehevämpi kuin ns. perus-Campofiorin, mutta viinin hinta on asteen verran kova Ripasso-henkiseksi viiniksi – halvemmalla hinnalla Alkosta lähtee mukaan mm. vaikuttava ja muhkea Zenato Ripassa tai tyylikkään ronski Tommasi "Ripasso". Viini yleisesti on vaikuttava ja kompleksi esitys, mutta tällä hinnalla viini tasapainottelee hiuksen hienosti OK:n ja heikon hinta-laatusuhteen välillä. Nykyisellään viinille voisi antaa heikon, mutta viinin rakenne lupaa vielä hyvää kypsytyskestävyyttä (valmistaja lupaa jopa 20 vuoden kestävyyttä) sekä oikeata suuntaa kehittyä ja hillitä räyhäkkää rakennettaan, minkä turvin uskallan hilata hinta-laatusuhteen heikoksi OK:ksi. Silti näkisin tämän viinin mielummin alle 20 euron hintalapulla, jotta voisin sanoa olevan puhdasverisesti hintansa arvoinen.

Lyhyesti: Mehevä, mausteinen, tanniininen ja moniulotteinen "Supervenetolainen."

Arvio: Erittäin hyvä – viini peittoaa perus-Campofiorinin mennen tullen korostaen sen jokaista puolta ja tuoden esiin enemmän viinin Amaronemaista puolta kuin Valpolicellamaista puolta.

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

3.1.12

Villa Antinori Rosso 2006

Villa Antinori Rosso 2006
  • Valmistaja: Antinori
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Toscana
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana
  • Rypäleet: Sangiovese (55%), Cabernet Sauvignon (25%), Merlot (15%), Syrah (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 16,69e (Kevät 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 17,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Villa Antinori on ikään kuin köyhän miehen Supertoscanalainen – se on enemmän tai vähemmän samanlaisena pitkään valmistuksessa ollut Toscanan viini, jota on valmistettu vastoin alueen määräämiä laatuluokituksia ja vasta vuonna 2001 viini sai IGT Toscana -appellaation suojan. Statuksettomuudestaan huolimatta viini on kerännyt arvostusta ympäri maailmaa, mutta sen hinta ei siltikään ole noussut kuuluisien "Supertoscanalaisten" tasolle – tämä johtunee siitä, että Villa Antinori ei ole saavuttanut samanlaista kulttistatusta. Idea viinin takana on joka tapauksessa sama kuin monissa Supertoscanalaisissa: hapokasta ja kirsikkaista Sangiovesea on tukevoitettu jyhkeämmällä Cabernet Sauvignonilla.

Viinin puolen vuosikymmenen ikä rupeaa näkymään jo rusehtavan verenpunaisessa värissä. Tuoksu on tumman marjainen ja syvä, mutta toisaalta myös selvän tamminen. Tammesta tulee haistimiini sekä vaniljaisuutta että puisuutta marjojen sekaan.

Maussa tuntuu Sangiovese selvänä hapokkuutena ja Toscana-henkisenä kirsikkaisuutena, mutta siinä on lisäksi selvää, pisteliästä mausteisuutta. Pisteliään ja hapokkaan ensimaun jälkeen mausta rupeaa erottamaan selvemmin muita aromeja, ja makuun saapuukin palaneen puinen ja kuivan nahkainen elementti. Jälkimaku on pitkähkö, tamminen, hapokkaan marjaisa ja sylkeä kielelle nostattava. Yleisvaikutelmaksi viinistä jää melko tanniininen ja tamminen, hapokas, mehevän marjainen ja voimakkuudestaan huolimatta melko pehmeä kuva.

Kokonaisuus on siis melko mehukas, hapokas ja tasapainoinen, mutta viinissä on kuitenkin omaan makuuni jopa turhankin paljon tammea peittämässä rypäleiden omia aromeita. Tammisten ja tiukkojen viinien ystäville Villa Antinori on näppärä, asteen verran parempi ruokaviini, tai kunnolla ilmattuna jopa seurusteluviini, mutta itse säästäisin pennin pari ja ottaisin mielummin hieman hillitymmän Chianti Classicon tämän sijaan.

Lyhyesti: Tamminen, hapokas ja mehevä punaviini Toscanan auringon alta.

Arvio: Hyvä – viinillä on puolensa ja puolensa. Toisaalta siinä on Toscanan viinien miellyttäviä ominaisuuksia, mutta toisaalta se on turhan tamminen. Yleisesti Villa Antinorissa on kuitenkin sopivasti syvyyttä ja ulottuvuutta, eli viini ei ole mikään mutkaton uuden maailman tammipommi.

Hinnan (17,97e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Penfolds Bin 23 Pinot Noir 2009


Penfolds Bin 23 Adelaide Hills Pinot Noir 2009
  • Valmistaja: Penfolds
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: South Australia
  • Rypäleet: Pinot Noir (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 26,40e (Kesä 2011, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 35,30e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Viinin väri on verenpunainen, jopa yllättävän syvä, ja läpinäkymätön. Epäilykset rupeavat heräämään siitä, onko lasissa Pinot'ta lainkaan. Tuoksu on hieman tyypillisempi – löytyy punaherukkaa, karpaloa sekä enemmän australialaisviineille kuin Pinot'lle ominaista tervaa ja kevyttä eukalyptusta.

Maku onkin varsinainen yllätys. Se on tuhdihko, happoisuus on kohtuullista, makuun nähden kenties jopa vaatimatonta, ja maussa on runsaasti kypsän makeata hedelmää. Suutuntuma on hyvin pehmeä ja vähätanniininen, viini pyörii suussa ja soljuu nieluun silkkisesti. Jälkimaku on melko lyhyt, kevyen mineraalinen ja melko runsaan marjainen. Lopuksi viinistä jää sekava ja hieman epätasapainoinen vaikutelma, sillä monet viinin osa-alueet eivät tunnu olevan keskenään sopusuhtaisessa balanssissa.

Mielestäni Bin 23 on melko ristiriitainen. Viinin suht kovalla hinnalla saa jo laadukkaita Bourgognen ja Uuden-Seelannin elegantteja Pinot Noireja, joitakin jopa useamman kappaleen; miksi siis ostaa mehukkaan paksu Pinot, joka tuntuu olevan enemmänkin helppo, lipittelyviini kuin vakavastiotettava ruokaviini? Lisäksi, jos haluaa paksuhkoa ja makean hedelmäistä viiniä, miksi tehdä se hankalastikasvatettavasta Pinot Noir'sta, josta tehdyt viinit ovat parhaimmillaan kevyinä, hapokkaina ja elegantteina ruokaviineinä? Viini oli loppujen lopuksi melko miellyttävä, mutta sen käyttötarkoitus jäi minulle hieman hämärän peittoon.

edit: Vuodenvaihteessa 2014 viinin hinta hyppäsi jo toistamiseen n. viitosen verran. Mitä helvettiä viinin hinnoittelussa oikein tapahtuu? Oletetaanko jossain viinin muuttuvan sitä paremmaksi, mitä ylihintaisemmaksi se hinnoitellaan? Ehh.

Lyhyesti: Mehukas ja kypsän hedelmäinen Pinot Noir, joka on parhaimmillaan hieman viilennettynä sellaisenaan.

Arvio: Miellyttävä – viini ei missään nimessä ole tyypillinen Pinot Noir, mutta mehukkaiden uuden maailman viinien ystävälle vallan miellyttävä paketti.

Hinnan (35,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Vicarage Lane Sauvignon Blanc 2010

Vicarage Lane Sauvignon Blanc 2010
  • Valmistaja: Vicarage Lane Wines
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Uusi-Seelanti
  • Alue: South Island, Marlborough
  • Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,99e (Toukokuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 12,35e (Tammikuu 2014, Alko)

Arvioitava viini päätyi allekirjoittaneen matkaan illanistujaisiin viime keväänä. Koska tiedossa oli vain sekalaista pikkupurtavaa, oli turha miettiä mitään täsmäohjusta viinin puolesta. Koska kevätpäivät olivat myös ryhtyneet taittumaan lämpimämpään päin, vaikutti raikas Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc olevan nappivalinta. Viinin valmistanutta Vicarage Lane Winesia hallinnoi mm. suomalainen Satu Lappalainen ja viinin etiketin on suunnitellut suomalainen Sirpa Alalääkkölä. Tässähän tuntee melkein tukevansa suomalaista ostaessaan toiselta puolelta maapalloa kiikutetun viinin!

Haaleanvihertävä viini on tuoksultaan selvä Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc: siinä on runsaasti herukkaisuutta, nokkosta ja leikattua nurmea. Tuoksu on kuin nuuhkaisu lähestyvän kesän raikkaita aromeja.

Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla linjalla – lajityypillinen herukkaisuus hallitsee, mutta sekaan astuu myös Sauvignon Blanc'lle ominaista karviaista sekä erityisesti paikallisista valkoviineistä tuttua, mehukasta trooppista hedelmää. Kaikkea pitää kuitenkin tiukasti otteessaan kirpeä ja eloisan runsas hapokkuus, joka ei anna runsaan raikkaan hedelmäisyyden vallata alaa ja lässähtää.

Kypsän hedelmäinen maku saa viinin tuntumaan aika ajoin jopa puolikuivalta, vaikkei viinissä ole tietojeni mukaan grammaakaan sokeria. Hieman lyhyehkössä jälkimaussa tämä piirre yrittää ottaa hieman enemmän jalansijaa, kunnes voimakas happoisuus ottaa ohjat käsiinsä ja raikastaa suun jääden kiristämään leukaperiä.

Viini on todella raikkaan hapokas ja nuorekas paketti, jossa on kaikki loistavat puolet mitä Uuden-Seelannin Sauvignon Blancilta voi odottaakin – on niin perinteistä herukkaa ja ruohoa kuin paikallista kypsää hedelmää ja räjähtävyyttä. Viini ei kuitenkaan ole kovinkaan omalaatuinen esitys, vaan ennemminkin tyylipuhdas ja hieman yllätyksetön kaikessa varovaisessa varman päälle pelaamisessaan.

Lyhyesti: Tyylipuhdas, raikkaan herukkainen, karviaismainen ja runsaan hapokas Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc joka toimii niin monien ruokien parissa kuin sellaisenaankin.

Arvio: Erittäin hyvä – Vicarage Lane on vallan kelpo viini, erityisesti hintaisekseen, mutta siitä jää puuttumaan se omaperäinen oma jippo, joka olisi tehnyt viinistä meikäläisen kirjoissa "erinomaisen."

Hinnan (12,35e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Steininger Riesling 2009

Steininger Riesling 2009
  • Valmistaja: Weingut Steininger
  • Tyyppi: Valkoviini, Kamptal DAC
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Niederösterreich, Kamptal
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 10,97e (Talvi 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 11,48e (Helmikuu 2012, Alko)

Tuoksu on todella rikas ja raikas, siinä on paljon sitrusta, omenaa, mineraalia, sekä hieman kypsempääkin trooppista hedelmää. Yleisesti tuoksu on kuivalle Rieslingille hyvin tyypillinen, vaikkakin kypsä hedelmäisyys vihjaakin pientä mielikuvaa makeammasta saksalaisviinistä.

Viinistä aavistuksen verran löytyvä jäännössokeri maistuu viinin osuessa kieleen tuoksusta tuttuna trooppisena hedelmäisyytenä, joka ei kuitenkaan tunnu mitenkään ylikypsän makealta, vaan ainoastaan runsaan hedelmäiseltä. Viinin levittäytyessä kielenkärjeltä koko suun alueelle hedelmäisyys kuitenkin taittuu Rieslingille enemmän ominaiseen hapokkaaseen sitruksisuuteen, jossa voi havaita häivähdyksiä niin limetistä kuin greipistäkin. Tasainen mutta eloisa hapokkuus tasapainottaa viinin voimakasta hedelmäisyyttä erinomaisesti. Pitkä, mineraalinen jälkimaku taittaa hedelmäisyyttä kirpeään omenaisuuteen happojen nostaessa sylkeä kielelle. Kokonaisuutena viini on vallan erinomainen, lajiketyypillinen Riesling-viini ruoille, jotka kaipaavat raikkaita ja hapokkaita makuja.

Viinin aavistuksen verran hedelmäisyydessä tuntuva jäännössokeri tuntuu tasapainottavan viiniä erinomaisesti: erittäin kuivana, sitruksisena ja voimakkaan hapokkaana viini saattaisi olla turhankin ohkainen ja kireä, mutta pieni hitunen sokeria tekee rutikuivasta viinistä vain kuivan, lisää sen täyteläisyyttä ja tasapainottaa hapokasta sitruksisuutta hieman trooppisemmallakin hedelmäkorilla. Lopputulos on vallan tasapainoinen ja elegantti.

Lyhyesti: Raikkaan hapokas, kuiva ja sitruksinen ruokavalkoviini Itävallasta.

Arvio: Erinomainen – viini on vallan tyylipuhdas esitys Riesling-lajikkeen parhaista aromeista, joita ennakoidaan miellyttävällä hedelmäisellä sisääntulolla.

Hinnan (11,54e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

La Caliera Moscato d'Asti 2009

La Caliera Moscato d'Asti 2009
  • Valmistaja: Borgo Maragliano
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Moscato d'Asti
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
  • Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta ostohetkellä: 6,98e (Kevät 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 7,38e (Helmikuu 2012, Alko)

Moscato d'Asti -viinit ovat Astin viinialueella tehtäviä kuplivia viinejä, jotka eroavat Astin makeista kuohuviineistä lähinnä kevyemmällä, pirskahtelevalla kuplivuudellaan. Astin kuohuviineja voidaan käyttää niin kuohu- kuin jälkiruokaviineinä kun taas Moscato d'Asti -kuohuviinejä pidetään käytännössä yksinomaan jälkiruokaviineinä.

Pienestä pullosta lasiin kaatuva neste näyttää hyvin kuohuviininoloiselta ja sen tuoksu muistuttaa vahvasti Astin kuohuviinejä – seassa on runsaasti sekä huumaavaa kukkaisuutta sekä makeaa rusinaa.

Maku on kuitenkin äärimmäisen positiivinen yllätys – maku on runsaasta makeudestaan huolimatta kaikin puolin kevyt ja raikas, todennäköisesti johtuen sekä viinin kuplista että miellyttävästä hapokkuudesta. Makupalettia hallitsee Astin kupliville viineille ominainen rusinan aromi sekä hennon hunajainen hedelmäisyys. Viinin vähäinen (5%) alkoholipitoisuus tekee siitä myös melko kevyen ja helpon, yleisvaikutelmaltaan viini muistuttaakin siiderin ja jälkiruokaviinin välimuotoa. Jälkimaku on lyhyehkö, päärynäinen ja makean rusinainen.

Viiniä on nautittu sekä vappuna tippaleipien kanssa että muuten vain hauskana jälkiruokaviininä lettujen kanssa. Molemmat tapaukset viini on suorittanut kunnialla ja se tuntuukin olevan kotonaan melko yksin kertaisten ja makeanrasvaisten jälkiruokien seuralaisena. Viini on oikein miellyttävä tuttavuus Alkon jälkiruokaviinihyllyn edukkaimpana edustajana. On kuitenkin syytä muistaa viini hyvin viilennettynä, sillä lämpimänä sen raikkaat kuplat katoavat nopeasti, jolloin viini väljähtyy. Lisäksi viileys hillitsee makean astimista, mikä pitää huolen siitä, ettei viini pääse maistumaan imelältä.

Lyhyesti: Makea, hennosti pirskahteleva, siiderimäinen Astin viinialueen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – viini on hauska ja yksinkertainen, mutta toisaalta paljon enemmän mitä näin edulliseen hintaan odottaa saavansa. Mahtava valinta yksinkertaiseksi jälkiruokaviiniksi sekä pieneksi juhlajuomaksi.

Hinnan (6,94e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Zenato Valpolicella Superiore 2008

Zenato Valpolicella Superiore 2008
  • Valmistaja: Zenato
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Valpolicella Superiore
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Valpolicella, Valpolicella Classico
  • Rypäleet: Corvina Veronese (80%), Rondinella (10%), Croatina, Oseleta
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,99 (Talvi 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2013, Alko)

Viinin nimessä esiintyvä "Superiore" ei varsinaisesti viittaa viinin laatuun, vaan siihen, että viini on DOC Valpolicella -viini, jonka alkoholipitoisuus ylittää 12% ja jota on kypsytetty vähintään vuosi tammitynnyrissä. Katsotaanpa, ulottuisiko "Superiore" kuvaamaan kuitenkin myös viinin laatua.

Viinin väri on Valpolicellaksi melko tumma ja syvä ja melko kauttaaltaan punainen. Nuorten perus-Valpolicellojen haaleasta, siniseen taittuvasta väristä ei ole tietoakaan. Tuoksu on runsaan marjainen, taittuen kypsään kirsikkaan ja karpaloon, mutta kypsytyksen tuomaa tammisuutta on korkeintaan pieni häivähdys tuoksussa. Mistään tammipommista ei ainakaan tuoksun perusteella ole kyse.

Itse maku on sen sijaan melkoinen muutos tuoksusta – kypsän makea kirsikkaisuus onkin muuttunut tiukan kirpeäksi hapankirsikkaisuudeksi, jota sävyttää kevyt mutta pippurisen mausteinen tammi. Keskitäyteläisen maun seassa on myös kevyesti kypsänmakeata marjaa, mutta viinin voimakas hapokkuus peittää nämä aromit alleen melko voimakkaasti. Jälkimaku on pitkähkö ja sitä hallitsee Valpolicellan viinien peruselementti; hapankirsikkaisuus, sekä aavistus mausteista tammea ja bitterisyyttä. Voimakas happoisuus jää nostamaan sylkeä kielelle samalla kun melko vähäiset mutta terhakkaat tanniinit pyrkivät kuivattamaan suun limakalvoja.

Sellaisenaan ja heti avaamisen jälkeen nautittuna Zenaton Valpolicella oli turhankin tiukka ja hapokas seurusteluviini lautapeli-illan pikkunaposteltavien kanssa, etenkin kun itse oli ennakoinut hieman kevyempää ja pehmeän marjaisempaa Valpolicellaa. Etiketin Superiore ainakin viitannee muita Valpolicelloja rotevampaan rakenteeseen. Tästä tuhtiudestaan huolimatta viinin suutuntumaa ei kuitenkaan kuvaa osuvasti Alkon hyllylapun "täyteläinen", vaan viini on omaan makuuni enemmän voimakkaan mausteinen ja hapokas kevyehkö tai korkeintaan keskitäyteläinen viini.

Viinin aromimaailma oli mitä erinomaisin ja toi tyylipuhtaasti esille monia Valpolicellan viineihin yhdistämiäni aromeja hennon tammisuuden ryydittämänä. Viini kuitenkaan ei ollut nappivalinta lyhyen varoitusajan seurusteluviiniksi, sillä viini olisi selvästi kaivannut enemmän aikaa ja ilmaa pyöristyäkseen ja pehmetäkseen. Viini vaikuttaakin olevan enemmän yleiskäyttöinen ruokaviini, joka vaatii tunnin parin dekantoinnin karahvissa.

Lyhyesti: Astetta ronskimpi, runsaan hapokas ja hapankirsikkainen Valpolicella erinomaiseksi arkiruokien kumppaniksi.

Arvio: Tyylikäs – viini on melkeinpä parasta Valpolicellaa mitä Alkon hyllyt tarjoavat, mutta seurustelukäyttöön varauksella ja riittävän pitkällä ilmauksella.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Ca' del Bosco Cuvée Prestige

Ca' del Bosco Cuvée Prestige
  • Valmistaja: Ca' del Bosco
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOCG Franciacorta
  • Maa: Italia
  • Alue: Lombardia, Franciacorta
  • Rypäleet: Chardonnay (75%), Pinot Noir (15%), Pinot Blanc (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 24,90e (Joulukuu 2011, Alko)
  • Hinta nyt: 30,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Halusin vaihtelua perinteisten shamppanjoiden tilalle uuden vuoden juhlimisessa, joten vuodenvaihteen juhlakuohuvaksemme valikoitui jo aiemmin pikaisesti maistamani ja silloin jo hurmannut Ca' del Bosco Italian kuuluisalta Franciacortan kuohuviinialueelta. Viini on perinteisellä shamppanjamenetelmällä valmistettu ja se on levännyt hiivasakan päällä yli kaksi vuotta, mitkä tekevät siitä hyvin Shamppanjankaltaisen, mutta siinä on toisaalta myös hyvin paljon omaa luonnetta.

Tämä kuohuva on väriltään hailakan vihreänkeltainen ja sen yleistuoksu on perinteisen kuohuviinimäinen: paahtoleipämäistä hiivaisuutta ja kevyttä sitrusta tulee heti ensivaikutelmassa. Seasta löytyy kuitenkin myös aavistus kevyttä viljaisuutta ja nurmikkoa. Kun lopulta tunkaisin klyyvarini syvälle lasiin ja nuuhkaisin kunnolla, leipäisyys muuttui hyvin omaperäiseksi ja viehättäväksi leivosmaiseksi, rinkeliä muistuttavaksi tuoksuksi.

Viinin maku on hillitty, mutta todella miellyttävän tasapainoinen. Alun dominoivan mutta ohimenevän hiivaisuuden jälkeen esiin nousee maku, joka on kypsän sitruksinen, paahteinen, rinkelimäinen, voimakkaan mineraalinen ja miellyttävän hapokas. Kuplat ovat runsaita, mutta kuitenkin myös pieniä ja melko pehmeitä. Maun lopulla, juuri jälkimaun kynnyksellä, viini vilauttaa vielä aavistuksen uuden maailman hedelmäisyyteen viittaavaa kypsää Chardonnayta. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, runsaan mineraalinen, yrttinen ja raikkaan sitruksinen.

Viiniä säästyi vielä kolmannespullollinen seuraavaan päivään, jolloin viini maistui edelleen yhtä tasapainoiselta ja kuplat olivat jääkaapissa vietetyn vuorokauden jälkeen edelleen varsin runsaita. Juhlaviininä Ca' del Bosco on oikein miellyttävä kokonaisuus, joka ei jyrää rotevuudellaan vaan hillityllä ja tasapainoisella aromimaailmallaan. Viini ei ole yhtä harteikas kuin monet shamppanjat, minkä vuoksi se ei ole paras vaihtoehto ruoan kanssa, mutta sellaisenaan se on maljakuohuvana elegantimpi juoma kuin yksikään vastaavan hintaluokan shamppanja mitä itselleni on tullut vastaan. Kyseessä on valloittava tyylitietoisen laatukupliva vielä vallan järkevään hintaan. Tässä viinissä laatu ja hinta kohtaavat ostajalle varsin edullisesti.

Lyhyesti: Elegantti, tasapainoinen, pehmeähkö ja miellyttävän leivosmainen kuiva kuohuviini Italian arvostetulta Franciacortan kuohuviinialueelta.

Arvio: Tyylikäs – viini on niin hintaluokassaan kuin yleisestikin keveiden ja kuivien kuohuviinien parhaimmistoa ja toimii erittäin tyylikkäänä merkkitapahtumien juhlajuomana.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.
Hinnan (30,40e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Lombardia

Yleistä

Pohjois-Italiassa, Sveitsin rajalla, Piemonten, Trentino-Alto Adigen ja Veneton maakuntien välissä sijaitseva Lombardia on erityisen tunnettu tyylikkäistä kuohuviineistään, Nebbiolo-punaviineistään sekä valkoviineistään. Viiniensä laadusta huolimatta Lombardia jää usein ympäröivien Veneton Valpolicellan ja Piemonten maailmanlaajuisesti arvostettujen viinien varjoon.

Rypäleet

Alueella valmistetaan viinejä pääasiassa paikallisista rypälelajikkeista, mutta myös muutamia kansainvälisiä lajikkeita käytetään esimerkiksi Bordeaux-henkisissä punaviineissä sekä Bourgogne-henkisissä valkoviineissä.

Merkittävimmät punaiset lajikkeet:
  • Barbera – merkittävä lajike erityisesti Oltrepò Pavesen viiniappellaatiossa, jossa rypäleestä tehdään sekä punaviinejä että pirskahtelevia viinejä. Muissa Lombardian alueissa Barbera on usein osa sekoiteviinejä.'
  • Chiavennasca (muualla maailmassa Nebbiolo) – erityisesti Lombardian pohjoisin viinialue Valtellina tuottaa naapurimaakuntaansa Piemontea vähätanniinisempia ja kevyempihappoisempia Nebbiolo-viinejä, jotka ovat usein melko kevyitä, yksinkertaisia ja nuorena juotaviksi tarkoitettuja.
  • Lambrusco – Lombardian etelärajalla sijaitsevassa Lambrusco Mantovanon viiniappellaatiosta tästä lajikkeesta tehdään punaisia kuohuviinejä.
  • Pinot Nero (muualla maailmassa Pinot Noir) – alueella valmistetaan rypäleestä pääasiassa Bourgogne-henkisiä punaviinejä, minkä lisäksi rypäle toimii Oltrepò Pavesen kuohuviineissä pääasiallisena sekoiterypäleenä.

Merkittävimmät valkoiset lajikkeet:
  • Chardonnay – Franciacortan alueen kuohuviinien merkittävin lajike sekä tärkeä lajike Oltrepò Pavesen valko- ja kuohuviineissä. Lisäksi alueella valmistetaan Chardonnaysta paljon tammitettuja, Bourgogne-henkisiä viinejä.
  • Moscato (muualla maailmassa Muscat) – merkittävä rypäle makeiden jälkiruokaviinien valmistuksessa ympäri Lombardiaa.
  • Pinot Bianco (muualla maailmassa Pinot Blanc) – yksi Franciacortan ja Oltrepò Pavesen kuohuviinien merkittävimpiä sekoitelajikkeita.
  • Trebbiano – rypälelajike, josta valmistetaan Garda-järven rannalla sijaitsevassa Luganan viiniappellaatiossa mehukkaita ja kypsän hedelmäisiä valkoviinejä.

Viinialueet ja -appellaatiot

Lombardiassa sijaitsee 3 DOCG-tasoista, 15 DOC-tasoista ja 13 IGT-tasoista viiniappellaatiota. Niistä merkittävimmät ovat mielestäni seuraavat:
  • Franciacorta – erityisesti tyylikkäistä, shamppanja-tyylisistä, DOCG-tasoisista kuohuviineistään tunnettu alue. DOCG Franciacorta -kuohuviinit valmistetaan pääasiassa Chardonnaysta ja Pinot Biancosta ja ne saattavat olla aavistuksen makeampia kuin vastaavat Champagnen viinit. Vuosikertamerkitsemättömiä viinejä tulee kypsyttää hiivasakan kanssa 18 kuukautta, vuosikertamerkittyjä 30 kuukautta, jonka lisäksi vuosikertamerkittyjen viinien rypäleiden tulee olla vähintään 85% merkitystä vuosikerrasta. Lisäksi alueella valmistetaan DOC-tasoisia valko- ja punaviinejä (DOC Terre di Franciacorta) sekä kevyempihiilihappoisempia, pehmeitä kuohuviinejä (Satén.)
  • Lambrusco Mantovano – yksi viidestä Italian viiniappellaatiosta, jossa valmistetaan kuohuvaa punaista Lambrusco-viiniä – loput neljä appellaatiota sijaitsevat eteläisemmässä Emilia-Romagnan maakunnassa.
  • Lugana – Garda-järven rannalla sijaitseva viiniappellaatio, joka sijaitsee puoliksi Lombardiassa ja puoliksi Veneton maakunnassa. Alueella tuotetaan mehevän hedelmäisiä ja keskihapokkaita valkoviinejä.
  • Oltrepò Pavese – Lombardian merkittävin viiniappellaatio, jossa tuotetaan yli puolet koko alueen viineistä. Alueella valmistetaan sekä puna- että valkoviinejä monista eri lajikkeista, minkä lisäksi alueella valmistetaan runsaasti pirskahtelevia viinejä ja kuohuviinejä. Metodo classico -viinit ovat perinteisellä shamppanjamenetelmällä (méthode champenoise) valmistettuja kuohuviinejä, Buttafuoco-viinit ovat kuivia, pirskahtelevia punaviinejä ja Sangue di Giuda -viinit ovat makeita tai puolimakeita, pirskahtelevia punaviinejä.
  • Valtellina – Maakunnan pohjoislaidalla, Alpeilla, sijaitseva viinialue on tunnettu erityisesti Nebbiolosta valmistetuista DOC Valtellina -viineistään. Arvostetuimmilla viinialueilla voidaan valmistaa DOCG Valtellina Superiore -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään kaksi vuotta, tai DOCG Valtellina Superiore Riserva -viinejä, joita tulee kypsyttää vähintään neljä vuotta. Tämän lisäksi alueella valmistetaan rusinoiksi kuivatetuista rypäleistä Amarone-tyylisiä, voimakkaita DOCG Sforzato -viinejä.
Lombardia Alkon hyllyllä

Lombardia on melko lapsipuolen asemassa tällä hetkellä Alkon tuotteista. Melkeinpä ainoa lombardialainen punaviini on Nebbiolosta valmistettu, DOCG Valtellina Superiore -tasoinen Nino Negri Mazèr Inferno. Valkoviineistä ei tule mieleen ainoatakaan, mutta Veneton alueelta tulevat Zenato Lugana San Benedetto ja Lugana Riserva edustavat samaa tyyliä kuin Lombardialaiset Luganat. Kuohuviineistä hyllyille ovat päätyneet vallan erinomaiset Franciacortan Ca' del Bosco Cuvée Prestige ja Satén.