Tenuta Montemagno Ruber Grignolino d'Asti 2011
- Valmistaja: Azienda Agricola Tenuta Montemagno
- Tyyppi: Punaviini, DOC Grignolino d'Asti
- Maa: Italia
- Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
- Rypäleet: Grignolino (90%), Freisa (10%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 7,99e (Maaliskuu 2014, Weinhandel-Italien)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
No, näköjään arkistosta löytyy paljonkin mielenkiintoisia viinejä, jotka ovat onnistuneet jäämään paitsioon tässä kirjoitellessa. Pyritäänpä korjaamaan asia!
Tämänkertainen viini on noin puolitoista vuotta sitten Weinhandelista hommattu Grignolino d'Asti, jonka toin ihmeteltäväksi pienimuotoiseen sokkomaisteluun viime kesänä. Arvio tulee vuoden myöhässä siis, pahoittelut kykenemättömyydestäni pysyä reaaliajassa päivitysteni kanssa!
Grignolino on melko suosittu ja yleinenkin rypälelajike Piemontessa, lähinnä Monferraton alueella, mutta muualla rypälettä tavataan tuskin lainkaan ja tästä syystä rypäle on jopa monelle Italian viinien ystävälle täysin tuntematon tuttavuus. Rypäleen erikoisuus on sen melko runsaat siemenet, jotka helposti antavat viinille varsin tanniinisen yleisolemuksen, vaikka muuten Grignolino tuottaa usein melko kepeitä ja matala-alkoholisia viinejä. Tästä syystä monet tuottajat pyrkivät tekemään viinistä hyvin hellällä puristuksella todella kepeitä, herkkiä ja nuorena juotavia arkiviinejä – hieman Beaujolais'n simppelimpien Gamay-viinien tapaan. Toiset tuottajat pyrkivät taas tekemään vakavampaa, tanniinisempaa ja kohtalaisesti kypsytyskestävääkin punaviiniä. Suureksi, muhkeaksi ja täyteläiseksi viiniksi Grignolino ei kuitenkaan koskaan taitu; tämä ei onneksi meikäläistä haittaa, sillä kepeät, eloisat ja tuntuvan tanniiniset punaviinit ovat aina lähellä sydäntäni!
Viinin tuottaneesta Tenuta Montemagnosta en löytänyt juuri muuta tietoa, kuin että kyseinen viinitila toimii myös hotelli-majatalona. Viininkin taustatiedot jäivät melko vaatimattomiksi, mitä nyt mainittiin, että Grignolinon sekaan on laitettu myös n. 10% toista paikallista erikoisuutta, Freisaa. Vuosituotanto on vajaa 5,000 pulloa.
Niin monille piemontelaisille viineille tyypillisesti myös tämäkin viini on väriltään ohuen vadelmanpunainen. Reunoilta viinin läpinäkyvä väri muuttuu lähes värittömäksi.
Tuoksultaan viini on melko hillitty. Yleisilmettä hallitsee hieman kirsikkahillomainen aromi ilman hillomaista makeutta; taustalla tuntuu metsämansikkaa, kevyttä savuisuutta ja hennosti tummaa marjaisuutta. 13,5% alkoholi tuntuu aavistuksen verran melko kepeäksi jäävän tuoksun alta.
Viinin habitus kielellä on kepeä, hapokas ja kuiva kuin suomalainen tammikuussa. Makupalettia hallitsee italopunkuille ominainen hapankirsikkaisuus, pippurivetoinen mausteisuus ja tuore punamarjaisuus; taustalla tuntuu myös aavistus hieman rhônemaista, kypsempää ja tummempaa hedelmää. Kokonaisuus on tanniininen ja mukavan rakenteikas.
Jälkimaku ei ole varsin suurieleinen, vaan ennemminkin tiukanpuoleinen viinin kuivan ja tanniinisen olemuksen johdosta. Kielelle jäävässä, pitkähkössä jälkimaussa tuntuu tuoreita punamarjoja, kevyttä hapankirsikkaa ja maltillista yrttisyyttä. Tiukahko jälkivaikutelma on mukavan kirpeän hapokas ja hennosti alkoholin lämmittämä.
Montemagnon Ruber onnistui olemaan varsin positiivinen yllätys: siinä missä useat Piemonten Grignolinot ovat monesti simppeleitä, kepeitä ja hapokkaita arkiviinejä, oli tämä yllättävänkin vakavahenkinen, intensiivinen ja rakenteikas esitys – piirre, mitä viinin hyvin edullinen hinta ei antanut odottaa! Viini jätti yleisesti varsin vakuttavan, miellyttävän ja tasapainoisen kuvan itsestään, mutta vaikka viini oli lasillisen verran varsin kivaa siemailtavaa, on näin napakka esitys paremmin kotonaan ruokapöydässä, jossa sen napakat tanniinit ja eloisat hapot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.
Mutta vaikka tässä viinissä oli kohtalaisen paljon alkoholia (13,5%) ja runsautta Grignolinoksi, oli se silti siinä mielessä tyypillinen Grignolino, että kokonaisuus pysyi varsin maltillisen kokoisena ja lajikkeelle tyypillisesti happoja ja tanniineja löytyi reilusti. Viinillä on varsin kivasti rakennetta myös kellarointia ajatellen, mutta on vaikea arvioida miten tämmöinen viini kehittyy kypsyessään – vai kehittyykö lainkaan? Hinta ei aina indikoi kellarointipotentiaalin kanssa, mutta monesti se antaa hyvää osviittaa. Voi hyvinkin olla, että viini pitää kellarissa kutinsa kohtalaisen kauan, mutta varsinaista kehittymistä ei tapahdu, vaan viini ainoastaan haipuu ajan myötä pois. Itse voin ainakin suositella kypsyttelyn sijaan iskemään viinin kohtalaisesti viilennettynä jonkun tuhdin ja rasvaisen, muttei turhan voimakasmakuisen safkan kylkeen.
Lyhyesti: Kuiva, napakka ja kohtalaisen raamikas Piemonten erikoisuus, josta löytyy varsin mukavasti luonnetta, tanniineja ja hapokasta selkärankaa.
Arvio: Erittäin hyvä – tässä on mainiosti potentiaalia erinomaiseksi arkiviiniksi. Harmi vain, ettei Suomesta saa tällä hetkellä tätä, tai ainuttakaan muuta Grignolinoa!
Hinnan (7,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.
