Delas Muscat de B-d-V La Pastourelle 2010

Delas Muscat de Beaumes-de-Venise La Pastourelle 2010

• Valmistaja: Delas Frères
• Tyyppi: Väkevöity viini, AOC Muscat de Beaumes-de-Venise
• Maa: Ranska
• Alue: Rhône, Etelä-Rhône, Beaumes-de-Venise
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 12,90e (Kesäkuu 2014, Liviko Store, Lootsi Keskus, Tallinna)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: delas

Beaumes-de-Venisen kylä Rhônessa on oma pikku erikoisuutensa: siinä missä lähes koko Rhône on keskittynyt tuottamaan lähinnä punaviiniä (ja muutama alue – kuten esimerkiksi Condrieu – jopa valkoviiniä), on tämän alueen erikoisuus vaaleista Muscat-rypäleistä valmistetut väkevöidyt viinit.

Muscat de Beaumes-de-Venisen historia on pitkä: Muscat-rypäleisiin keskittyneestä viininviljelystä on löydetty kirjoituksia peräti lähes 2,000 vuoden takaa ja esimerkiksi 1200-luvun lopulla Beaumes-de-Venisen tiedettiin toimineen paavin suosimia viinejä tuottavana alueena. Oman AOC-appellaationsa makeille väkevöidyille viineille kylä on saanut jo 1943. Sittemmin alueella ollaan yhä laajenevassa määrin alettu viljellä myös punaisia rypäleitä kuivia punaviinejä varten ja lopulta vuonna 2005 alue sai oman AOC Beaumes-de-Venise Rouge -appellaation punaviineilleen. Tätä nykyä alue kattaa noin 1,000 hehtaaria maata, josta karkeasti puolet on Muscat-viljelyksiä ja puolet punaisia rypäleitä. Tyypillinen Muscat de Beaumes-de-Venise on valkoisesta Muscat de Frontignanista (paikallinen nimi Muscat Blancille) valmistettu valkoviini, jonka käyminen keskeytetään kun viinin jäännössokeripitoisuus on laskenut n. 100 g/l tuntumaan. Käyminen keskeytetään lisäämällä viiniin alkoholitislettä, kunnes viinin alkoholipitoisuus on n. 15% ja hiiva kuolee.

Viinin tuottanut Delas on yksi Rhônen suurimpia viinitaloja, jolla on kattavasti omistuksia niin eteläisen kuin pohjoisen Rhônen puolella. Vuosittain Delas tuottaa 6,000–8,000 pulloa Beaumes-de-Venisen Muscat'ta. Viini valmistetaan väkevöimällä se 15% vahvuuteen kun viini on saavuttanut 110 g/l jäännössokeripitoisuuden, minkä jälkeen viinin annetaan kypsyä terästankeissa, hapettumiselta suojattuna.

 

Viinin väri on keskisyvän sitruunankeltainen.

Tuoksu on – kuten Muscatilta odottaa saattaa – hyvin aromaattinen: pääosassa on runsasta kukkeutta ja litsimäistä gewürztraminerisuutta, sekä makeaa sitruunamarmeladisuutta ja ujoa simamaisuutta.

Suussa viini on täyteläinen, hyvin makea ja väkevöintiin käytetyn tisleen myötä myös hieman alkoholinmakuinen. Runsaassa ja varsin kukkeassa makumaailmassa tuntuu sitruunamarmeladisuutta, kypsää mandariinisuutta, hentoa aprikoosimössöä ja ujoa, kevyesti särmää tuovaa bitteristä mausteisuutta. Koska viini on korkeintaan keskihapokas, puuttuu kokonaisuudesta hieman ryhtiä ja raikkautta – kokonaisuus tuntuu hyvin pehmeältä ja hieman tahmealta.

Keskimakua raikkaampi jälkimaku on makeahko, sokeroidun sitruunainen, teräksisen mineraalinen, kevyen hunajainen ja hennon bitterisen mausteinen.

Vaikka 2010 on ollut Rhônen alueella huippuvuosikerta, ei La Pastourellesta jäänyt erityisen maagista kuvaa. Kokonaisuutena viini on ihan solidi perusjälkiruokaviini, mutta mitään kovinkaan erityistä se ei onnistu tarjoamaan – lähinnä Muscat'lle tyypillistä, hurmaavan kukkeaa tuoksua. Yleensä Beaumes-de-Venisen Muscat-viinien sanotaan olevan parhaimmillaan, kun ne saavat riittävästi ikää, ja tämän voin kyllä ymmärtää – kokonaisuus oli reilun viiden vuoden iästään huolimatta vielä varsin nuorekas, minkä lisäksi viinin väkevöintiin käytetty alkoholi puski paikoin jopa häiritsevästi läpi. Kenties viiniä pidempään kellaroimalla tästä voisi saada enemmän irti.

Toisaalta, kun maksoin alle 13 euroa täysikokoisesta, 0,75 litran viinipullosta, ei voi varsinaisesti valittaa viinin hinnan olleen yläkanttiin. Tämä on solidi perustason makea, väkevöity Muscat edulliseen hintaan. Parhaimmista Beaumes-de-Venisen viineistä jäädään kauas, mutta samoin onneksi hinnassa.

Lyhyesti: Simppelihkö, nuorekas ja runsaan makea perustason väkevöity Muscat, joka kärsii matalasta hapokkuudesta ja hieman läpitunkevasta alkoholista.

Arvio: OK – luotettava, perushyvä väkevä Muscat jälkiruokakäyttöön. Voinee kehittyä selkeästi tasapainoisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi riittävällä kellaroinnilla.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Klein Constantia Vin de Constance 2008

Klein Constantia Vin de Constance 2008

• Valmistaja: Klein Constantia
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, WO Constantia Ward
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Cape Town, Constantia
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: ~53,00e (Huhtikuu 2015, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: klein constantia

Etelä-Afrikassa valmistettu Constantia on yksi niitä viinimaailman alkuperäisiä kulttiklassikoita, joka nautti hyvin suurta suosiota 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle Euroopassa.

Aivan Etelä-Afrikan kärjen rannikolla, Cape Townin alueella, sijaitsevaa Constantian viinialuetta pidetään yhtenä maan parhaista ja legendaarisimmista viinialueista. Tänne Cape Townin kuvernööri Simon van der Stel perusti vuonna 1685 Constantian viinitalon, jonka Constantia wyn -nimellä kulkevat viinit saavuttivat mainetta laadullaan. Talon varsinainen lippulaivaviini syntyi paljon myöhemmin, sillä van der Stel tuotti lähinnä aikakaudelle ja alueelle tyypillisiä viinejä. Hänen kuoltuaan vuonna 1711 Constantian viinitalon tilukset jaettiin kolmeen osaan. Vuonna 1778 Hendrik Cloete osti yhden kolmanneksen (n. 200 ha) hoitamattomana hyvin huonoon kuntoon päässeistä tiluksista ja jatkoi van der Stelin luomaa viinintuotannon perinnettä. Hänen käsistään syntyi intensiivinen, konsentroitunut ja vivahteikas jälkiruokaviini, joka valmistettiin lähinnä Muscat-rypäleistä, jotka aluksi jätettiin rusinoitumaan köynnöksiin ennen sadonkorjuuta. Tämä ainutlaatuinen, väkevöimätön ja erittäin makea viini saavutti suuren suosion läpi Euroopan niin kuninkaallisissa hoveissa kuin runoilijoiden ja kirjailijoiden hengentuotteissa.

Kun Cloete kuoli vuonna 1817, jakoivat hänen poikansa viinitalon tilukset: Jacob Pieter Cloete sai suuremman Groot Constantian tilukset, joilla sijaitsi itse viinitalo, muttei kuitenkaan juurikaan viiniköynnöksiä, kun taas Johan Gerhard sai pienemmän Klein Constantian köynnösviljelmät. Vuoteen 1822 mennessä hän oli rakennuttanut uuden viinitalon ja Constantia-viinin tuotanto sai jatkua. Viinin tuotanto kuitenkin lakkasi 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla viinikirvan tuhottua rypäleviljelmät Etelä-Afrikassa ja maan legendaarisin viini yksinkertaisesti lakkasi olemasta muualla kuin kirjoituksissa.

Vuonna 1980 Duggie Jooste osti Klein Constantian viinitalon tavoitteenaan palauttaa talon historiallinen maine pyrkimällä tuottamaan viiniä, joka olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Talon viinitarhat palautettiin jälleen entiseen loistoonsa ja Joosten ja viinintekijä Ross Gowerin johdolla tutkittiin miten alkuperäistä, legendaarista Constantia-viiniä oltiin mahdettu tuotettaa. Vuonna 1986 julkaistiin Muscat de Frontignac-rypäleistä valmistettu makea Vin de Constance, viinin ensimmäinen vuosikerta yli sataan vuoteen.

Viini on valmistettu Muscat-rypäleistä, jotka on aluksi jätetty köynnöksiin hiljalleen rusinoitumaan. Kun nämä ryppyisiksi kuivahtaneet, käsinpoimitut rypäleet lopuksi puristetaan, saadaan niistä uskomattoman intensiivistä mehua, jonka suhteellinen sokeri- ja happopitoisuus on konsentoritunut valtavan runsaaksi normaaliin Muscat-rypälemehuun nähden. Aluksi mehun annetaan maseroitua pitkään jo koviksi tiivistyneiden rypäleiden kanssa, jotta ne pehmenisivät; kun mehu on maseroitunut rypäleiden kanssa pehmittäen ne, puristetaan rypäleet ja niistä saatettu mehu käytetään n. 14% vahvuuteen. Tämän jälkeen saatu viini siirretään kypsymään 500 litran ranskalaisiin ja unkarilaisiin tammitynnyreihin (60% uusia) n. 4,5 vuodeksi ennen pullotusta. Viiniin on jäänyt vielä käymisen jälkeen 150 g/l jäännössokeria, minkä lisäksi happoja on 8 g/l.

Väriltään Constantia on vaalean kuparinruskea.

Intensiivinen tuoksu on julmetun aromaattinen ja äärimmäisen voimakas; siitä erottuu päällimmäisenä Muscat'n tyypillistä, makeaa kukkaisuutta ja kuivattujen rypäleiden tuomaa hunajaa ja kevyttä rusinaista vivahteikkuutta. Taustalla häilyy lisäksi hillottua litsiluumua, sokeroitua inkivääriä ja appelsiinimarmeladia. Tammitynnyrikypsytys tuo kuvioihin mukaan makeaa vaniljaisuutta ja imelän puisia sävyjä, jotka onnistuvat komppaamaan hyvin harmonisesti rehevää ja valmiiksi makeaa ja mausteista kokonaisuutta.

Makea ja intensiivinen maku on runsaan jäännössokerin vuoksi melko täyteläinen ja rehevä, mutta mukavasti tuntuva hapokkuus tuo uskomatonta, todella valloittavaa tasapainoa kokonaisuuteen, minkä vuoksi viinillä on suorastaan hämmentävän freesi ja eloisa olemus. Hyvin vivahteikas ja maukas makumaailma on ensisijaisesti todella korostuneen, jopa konsentroituneen kukkean Muscattinen. Kompleksinen makumaailma kuitenkin avautuu tuomaan myös kuivattua persikkaa, appelsiininkukkaa, poltettua sokeria, kevyttä hunajaa, uuden tammen aromikasta vaniljaa ja mehevän toffeista mausteisuutta. Alkoholi erottuu hentona lämmön tunteena.

Viinistä suuhun jäävä, pitkäkestoinen jälkimaku on hyvin linjassa viinin muiden piirteiden kanssa: se on voimakkaan kukkea, hunajainen, vaniljaisen tamminen, kevyesti rusinainen ja hennosti sitrusmarmeladinen. Viinistä jää vivahteikas, maukas ja ujosti kitalakea lämmittävä jälkivaikutelma, jossa runsas hapokkuus tuo yllättävää ryhtiä ja raikkautta, sekä pitää tahmaisuuden tunteen loitolla.

Koska alkuperäisiä Constantian viinejä on melko mahdotonta saada verrattavaksi tämän viinin rinnalle, on vaikea sanoa, kuinka lähellä Klein Constantian Vin de Constance on alkuperäistä, 1700-luvun lopulla maailman valloittanutta makeaa viiniä. Siitä riippumatta on pakko todeta, että Vin de Constance on todella vaikuttava, runsas ja hurmaava Muscat-jälkiruokaviini, johon on onnistuttu saamaan uskomattoman upea tasapaino suorastaan hämmentävän, konsentroituneen intensiteetin ja raikkaan, energisen hapokkaan rakenteen välille: viinissä on todella paljon kaikkea, mutta se ei siltikään onnistu tuntumaan raskaalta, ylitehdyltä tai löysältä – tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää näin makeille, intensiivisille ja alkoholisille viineille! Lisäksi yksi hämmentävimpiä piirteitä viinissä on sen tammisuus: se on hyvin selkeäpiirteistä ja paikoin voimakastakin, mutta nämä piirteet eivät onnistuneet häiritsemään lainkaan, sillä ne olivat niin yleisilmeeseen nähden hyvin saumattomia ja kokonaisuutta tukevia.

Tuottaja lupaa viinille n. 20 vuoden kestoa, mikä on helposti kuviteltavissa – tuntuen jopa hieman aliarvioidulta. Viinissä on sen verran ryhtiä, rakennetta, hedelmää ja tasapainoa, että voisin kuvitella viinin kehittyvän upeasti paljon pidempäänkin. Ennen kaikkea toivon, että viinin uuden tammen piirteet katoaisivat yhä enemmän taustalle sen saadessa lisää ikää. Vaikka viini on erittäin nautittava ja vaikuttava jo näin nuorena, uskon sen tarjoavan parastaan vasta saadessaan kehittyneempiä piirteitä mukaan kuvioihin – itse suosittelisin nykäisemään pullosta korkin vasta +15 vuoden iässä.

Lyhyesti: Satojen vuosien takaisen kulttiviinin nykyaikaan tuotu, intensiivinen, makea, kompleksinen ja ihastuttavan tasapainoinen näkemys.

Arvio: Erinomainen – eli eri jepa viini. Uskomattoman tasapainoinen ja maukas esitys makeuteensa ja intensiteettiinsä nähden. Jos viini on ollut suurin piirtein tämmöistä parisataa vuotta sitten, en ihmettele lainkaan miksi sitä on pidetty yhtenä maailman parhaista viineistä!

Hinnan (~53,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Valdivieso Rosé Sec

Valdivieso Rosé Sec

• Valmistaja: Viña Valdivieso
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (90%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,47e (Huhtikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 8,47e (Huhtikuu 2014, Alko)

Tässä pääsiäisen alla ilmestyi meikäläisen oven taakse maahantuojalta muutama näytepullo ihmeteltäväksi. Ensimmäiseksi testiin päätyi tämä chileläinen kupliva rosée.

Viinin tuottanut Viña Valdivieso on Chilen vanhin kuohuviinitalo: se on nimittäin perustettu jo reilusti yli sata vuotta sitten, vuonna 1879 – melko vaikuttava temppu ottaen huomioon, kuinka valtaosa chileläisistä viinitaloista on vasta muutaman vuosikymmenen ikäisiä. Valdivieso kuitenkin ryhtyi laajentamaan tuotantoaan ja tuottamaan kuohuviinien ohelle tavallisia, kuplattomia viinejä vasta 1980-luvun lopulla.

Tämä kyseinen viini pohjautuu viinitalon kuplivaan Moscatel-viiniin, jolle on annettu punertavaa väriä uuttamalla viinissä pientä määrää punaisia Merlot-rypäleitä kuorineen. Kuplat on saatu charmat-menetelmällä, eli käyttämällä viini terästankeissa paineen alla. Viini on pullotettu monista chileläisistä kuohuviineistä tyypilliseen, profiililtaan keskeltä pullistuneeseen pulloon siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä on jotakuinkin ainoa pullomalli, jota maasta saa. Pakko myöntää, että näissä puteleissa hieman ärsyttää se, miten pullo keinahtelee jääkaapissa ja aina saa pelätä mahtaako pullo lähteä liukumaan ulos kun avaa oven!

Lasissa viinillä on tasainen ja syvä vadelmaisen vaaleanpunainen väri, kuplia poreilee innokkaasti pintaan. Hiljattain shamppanjamarkkinoilla ihasteltujen roséeshamppisten jälkeen en voi olla saamatta mielleyhtymiä muumilimuun.

Lasista kohoaa hyvin makean marjainen ja kypsän sitruksinen tuoksu. Seasta voi erottaa hentoa, muskattimaista kukkeutta, mutta pinnassa tuntuu erityisesti kypsää mansikkaisuutta, makeaa vadelmaa ja jopa hentoa luumuisuutta. Taustalla värjöttelee hentoa hunajaisuutta ja myöhemmin, viinin avauduttua sekaan tulee myös kevyttä kumimaisuutta. Rehellisesti sanottuna tuoksu muistuttaa enemmän marjamehua tai limonadia kuin klassista kuohuviiniä.

Maku on puolikuivahko ja pehmeä, mutta hieman epämääräinen: siinä on kyllä uuden maailman roséekuohuville tyypillistä, kepeää marjaisuutta, mutta muskattinen, melko hallitsevakin kukkaisuus sekä hunajaisuus tekevät kokonaisuudesta jotenkin enemmän limonadimaisen oloisen, mitä viinin 25 g/l jäännössokeri tuntuu edelleen korostavan. Mousse on melko runsas, mutta kupliltaan suhteellisen limonadimainen ja lyhytkestoinen. Hapot tuntuvat olevan melko vähäisiä, joten ryhti on lähinnä kuplien varassa. Kun ne haihtuvat kieleltä, viini tuntuu hieman lässähtävän suussa.

Jälkimaku on kypsän vadelmainen, makean mansikkainen ja hennon mustikkainen. Seassa on myös aavistuksen verran särmää tuovaa mausteisuutta, mutta tästä huolimatta suuhun jää melko lyhyt, lempeä, makean kirsikkainen ja suht harmiton jälkimaku.

Itselleni viini ei suoraan sanottuna onnistunut kolahtamaan, sillä kokonaisuus muistutti enemmän limonadia kuin kuohuviiniä – itse kun tuppaan tykkäämään lähinnä kuivista kuplivista, tai sitten vaihtoehtoisesti kunnolla makeista jälkiruokakuohuvista. Nämä välimuotoskumpat, joissa sokeri vain pehmittää särmiä ja naamioi rypäleiden omia aromeja makeuden alle eivät yksinkertaisesti toimi.

Sen sijaan jos nyt vapuksi on hakusessa jokin kupliva, jolla voisi saada juhlan tuntua, mutta kuivat, kirpakat ja monesti aromeiltaan hiivaiset laatukuohuvat eivät maistu, on tämä Valdivieson puolikuiva rosée varmasti turvallinen ja helppo ratkaisu. Kyllä tällä saa nyt enemmän juhlan tuntua kuin vääntämällä muumilimpparipullosta korkin auki, vaikka maussa ei kovinkaan suurta eroa ole!

Lyhyesti: Pehmeä, lempeä, helppo, runsaan marjavetoinen ja kohtalaisen limonadimainen puolikuiva roséekuohuva Chilestä.

Arvio: Keskinkertainen – kuivemmista ja rakenteikkaamista kuohuviineistä pitävään makuuni tämä viini oli turhan limonadimaisen marjaesanssinen ja makeanpuoleinen esitys. Viini kuitenkin lienee ihan näppärä vappuskumppa niille, jotka eivät rutikuivista kuohuvista perusta. Hinnalla kun viini ei ainakaan ole pilattu.

Hinnan (8,47e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Loimer Muskateller 2012

Loimer Muskateller 2012

• Valmistaja: Weingut Loimer
• Tyyppi: Valkoviini, Qualitätswein Niederösterreich
• Maa: Itävalta
• Alue: Niederösterreich, Kamptal
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,83e (Elokuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,83e (Lokakuu 2013, Alko)

Tämä arvio saattaa tulla hieman myöhässä, sillä kyseinen viini on jo siirtynyt Alkossa poistuviin tuotteisiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Pulloja kuitenkin vielä löytyy usean Alkon hyllyiltä tässä kirjoitushetkellä.

Viinin tuottanut Loimer tuottaa viininsä luonnonmukaisesti ja Rudolf Steinerin biodynaamisten oppien mukaisesti. Viinitalon sivuilla todetaan varsin tyhjentävästi biodynaamisuudesta: While we may have undergone criticism for this, one thing is for sure: our wines have not. On the contrary! And that´s what truly matters in the end. Tottahan tämä – Loimer on jo aikaisemmin vakuuttanut varsin ihastuttavalla Grüner Veltlinerillään.

Koska Kamptal DAC -luokituksen alla saa viljellä vain Grüner Veltlineriä ja Rieslingiä, on viinitalon Muskateller luokiteltu Qualitätswein Niederösterreich -luokituksen alle. Viini tulee talon biodynaamisesti viljellyiltä tarhoilta, joiden köynnöksissä rypäleiden annettiin kypsyä peräti lokakuun puoleenväliin saakka. Viini käytettiin luonnonhiivoilla terästankissa ja sen annettiin kypsyä hiivasakan kanssa helmikuun lopulle.

Väriltään tämä Muskateller on tasaisen vaaleanvihreä.

Rypäleelle ominasen runsaan aromaattisesta tuoksusta löytyy kukkia ja päärynää, sekä kevyesti rypälemehua ja hunajaista simaisuutta.

Kuten kuivan Muscat'n kanssa yleisesti käy, on lähes makean aromaattisen tuoksun ja kuivan maun välillä huomattava ero, mutta tämän viinin tapauksessa niiden välillä ei tunnu minkäänlaista ristiriitaa (kuten esimerkiksi toisen mainion Muscat'n, (d.) de Blanesin Muscat'n kanssa), vaan maku jatkaa saumattomasti tuoksusta. Kuiva ja ilahduttavan mineraalinen maku tarjoilee kukkaisia, viheromenaisia, freesin sitruksisia ja sakan kanssa syntyneitä, hennon hiivaisia vivahteita. Viinin rakenne on hyvin eloisan hapokas ja napakka.

Viini jättää jälkeensä pitkän, mausteisen, mineraalisen, omenaisen ja kaikin puolin tasapainoisen jälkimaun.

Loimerin Muskateller on ehdottomasti parhaita kuivia Muscat-viinejä mitä Alkon valikoimista on lähiaikoina löytynyt, minkä takia on sääli, että viini on poistumassa valikoimista. Jos aromaattiset Muscat-valkkarit kiinnostelevat, suosittelen metsästämään yhden jäljelläolevista pulloista vielä kun niitä löytyy! Viini on sopivasti viilennettynä varsin tyylikäs ja luotettava valinta erilaisille, aasialaishenkisesti maustetuille ruoille tai vaikkapa ihan vain perinteisille ravuille.

Lyhyesti: Tyylipuhdas, tasapainoinen, harmoninen ja tasokas luomu-Muscat Itävallan parhaita valkoviinejä tuottavalta Kamptalin alueelta.

Arvio: Tyylikäs – modernista ulkoasustaan huolimatta Loimerin Muskateller on salonkikelpoinen, klassinen kuiva Muscat. Tasapainoa, harmoniaa ja runsasta harmoniaa varsin kohtuulliseen hintaan.

Hinnan (14,83e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Secco Italian Bubbles Moscato 2011

Secco Italian Bubbles Moscato 2011

• Valmistaja: Charles Smith Wines
• Tyyppi: Kuohuviini, DOC Colli Euganei
• Maa: Italia
• Alue: Veneto, Padova
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,90e (Elokuu 2013, Vin-Vin, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: france44

Hiljattain pientä medianäkyvyyttäkin saanut viinimaailman rocktähti Charles Smith (Suomessa parhaiten tunnettu mm. Kungfu Girl -viinistään) on lyönyt hynttyyt yhteen kahden italialaisen viinintekijäsiskoksen kanssa. Smith ja roomalaiset Casan siskokset tuottavat Secco Italian Bubbles -nimellä Pohjois-Italiassa, Proseccon alueella erilaisia kuplivia viinejä, joista makea Moscato oli ainakin vielä kesällä tarjolla Helsingin dynaamimmassa viinikuppilassa, Vin-Vinissä.

Hillitysti lasissa kuplivalla viinillä on syvänvihreä väri.

Makeassa, puhdaspiirteisessä tuoksussa tuntuu hyvin kypsää päärynää, hunajaa, jasmiininkukkia ja vihreätä mehukattia.

Maku on viinityylille uskollisesti varsin makea, pehmeä ja keskihapokas, ja sillä tasaisen runsaan ja pehmeän kuohkea mousse. Tuntuvan makeasta makumaailmasta löytyy päärynää, omenamehua, kukkia, rusinaisuutta ja kevyttä sitruunaa.

Viinillä on mieto ja pehmeä jälkimaku, joka jättää suuhun makeahkon, tasaisen, tuoreen sitruksinen, kevyen kukkean ja hennon simaisen jälkivaikutelman. Vaikka viini on melko makea eikä järin hapokas, jää siitä yllättävän raikas ja pirteä yleisfiilis.

Yleisesti viini on varsin ihastuttava, tasapainoinen, helppo ja uskottava Moscato – tämä ei jää juurikaan jälkeen Piemonten herkullisista Moscato d'Asti -viineistä. Makeita kuplivia kaipaaville Secco Moscaton suorastaan kosiskelevan makeat ja ryöppyävän hedelmävetoiset aromit ovat takuuvarma vetonaula, mutta viini on sen verran taidolla tehty esitys, että se pelaa hyvin kuivempaankin makuun: Vin-Vinissä lasillinen maistui hyvin, eikä viini missään vaiheessa ruvennut vaikuttamaan liian tahmealta, imelältä tai häiritsevän limonadimaiselta – mihin monet makean kuplivat helposti sortuvat.

Jos pokkaa on, voi tyylikkään aterian päätteeksi perinteisen Portviinin tai Sauternes'n sijaan mainiosti pamauttaa tämän modernilla etiketillä varustetun pullon jääkaapista ruokapöytään kepeäksi mutta makeaksi jälkiruoaksi. Viini soveltuu varmasti myös varsin mainiosti mm. erilaisten marja- ja/tai vaahtojälkiruokien palan painikkeeksi.

Lyhyesti: Italialais-amerikkalaisena yhteistyönä tuotettu moderni, makea ja hyvin hedelmävetoinen kupliva Moscato.

Arvio: Miellyttävä – monelle tämän tyyliset viinit tuovat mieleen teini-ikäisten halvat, limumaiset vappuskumpat, mutta parhaimmillaan nämä laadukkaat, makeat viinit ovat jälkiruokina tai sellaisten kanssa. Mistään kovinkaan kummoisesta tai fiinistä viinistähän ei nyt ole kyse, mutta tyylilajinsa edustajana Secco Moscato on vallan tyylipuhdas ja maukas esitys.

Hinnan (8,90e) ja laadun suhde: Vin-Vinissä 12cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.

Planeta Passito di Noto 2011

Planeta Passito di Noto 2011

• Valmistaja: Planeta
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Noto
• Maa: Italia
• Alue: Sisilia, Agrigento
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains
• Koko: 0,5
• Hinta ostohetkellä: 8,50e / 8cl (Toukokuu 2013, Ravintola Mamma Rosa, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: planeta

Toukokuinen reissumme ravintola Mamma Rosassa päättyi omalta osaltani jälkiruoan roolia toimittavaan Planeta Passito di Notoon (tosin monessa paikassa, mm. ravintolan viinilistalla, viini kulkee vanhalla Moscato di Noto -nimellään.)

Passito di Noto on Sisiliasta, saaren itäkärjessä sijaitsevan Noton kaupungin tuntumasta tuleva perinteinen ja melko unohdettu jälkiruokaviinityyli, jota muutamat viinitalot – moderneihin sisilialaisiin viineihin keskittynyt Planeta etunenässä – ovat ryhtyneet viime aikoina elvyttämään. Viini tehdään alueella kasvatetuisa Moscato Bianco -rypäleistä, joita aluksi kuivataan rusinoiksi (passito-menetelmä) ja sitten puristetaan makeaksi viiniksi. Planetan Notoon käytettyjä rypäleitä kuivatettiin aluksi puolitoista kuukautta, jolloin ne menettivät n. puolet painostaan (pohjoisen Venetossa sama temppu voi viedä 3-4 kuukautta!) Tämän jälkeen rypäleet käytettiin (n. kuukausi) ja kypsytettiin (n. puoli vuotta) terästankissa, minkä päätteeksi viini pullotettiin.

Syvän ja tiiviin kellanvihreä viini tervehtii lasista.

Hyvin puhdaspiirteisessä, aromaattisessa ja kutsuvan makeassa tuoksussa tuntuu voimakkaasti ananasmehuisuus, banaani, hunaja ja Muscat'n kukkaisuus. Seasta löytyy myös hillittyä, inkivääristä maustetta ja hentoa, sokerista ja ei-tammiperäistä kinuskia ja vaniljaisuutta.

Maku on erittäin makea, todella intensiivinen ja makeudessaan jopa poltteleva. Rehevästä ja ylikypsästä makumaailmasta löytyy paljon tuoksusta tuttuja elementtejä: voimakasta hunajaisuutta, ananaksisuutta, päärynää, kuivattua aprikoosia ja hillittyä rusinaisuutta. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen, paksuhko, jopa tahmainen ja korkeintaan keskihapokas. Edes viileänä viini ei ole kovinkaan raikas, vaan suht tuhti ja raskas, mikä toisaalta sopii hyvin yhteen viinin intensiivisyyden kanssa.

Kielelle jäävä, intensiivisen makea jälkimaku on todella voimakas, hunajainen, kypsän ananaksinen, kukkainen ja kevyen mausteinen. Viinistä jää hyvin imelänmakea ja tahmea, mutta samalla erittäin aromikas ja moniulotteinen jälkivaikutelma, joka häilyy kielellä erittäin pitkään.

Jälkiruokana Planetan Noto toimi varsin mainiosti; yhtään enempää makeata tämän kanssa ja sokeriyliannostus ei olisi ollut kaukana.

Toisaalta viini kyllä oli jopa turhankin makea ja tahmainen kokonaisuus – erittäin runsaan jäännössokerin (195 g/l) tuoma voimakas makeus ja aromien intensiteetti vakuutti ensisiemauksella, mutta loppua kohti tuo täysilaidallisen tykitys rupesi tuntumaan jo liioitellulta. Muscat-pohjaiseksi jälkiruokaviiniksi viinin runsaus ja makeus yllättivät – monet Iberian niemimaan Moscatelit ovat usein paljon hillitympiä, Etelä-Ranskan Muscat't hienovaraisempia ja Italian Moscatot selvästi kepeämpiä (ja usein pirskahtelevia.) Tästä sen sijaan löytyi makeutta ja massaa vaikka muille jakaa.

Jos tämän viinin kumppaniksi haluaa jotain, lienevät voimakasaromiset sinihomejuustot ja niiden kanssa tarjoiltavat hillokkeet varmin vaihtoehto – molemmat yleensä kaipaavat varsin runsasta makeutta viiniltä, ja tästä sitä löytyy. Yleisesti Planetan Noto on varsin ihastuttava ja puhdaspiirteinen jälkiruokaviini, joka kannattaa jakaa riittävän monen ihmisen kesken tai säästellä useammalle eri päivälle – viinin runsaasta makeudesta johtuen yksi lasillinen on varsin riittävä annos.

Lyhyesti: Erittäin makea, intensiivinen ja melko raskastekoinen, mutta samalla myös hyvin aromikas, puhdaspiirteinen ja rehevä jälkiruoka-Muscat. Tarjoile hyvin viilennettynä.

Arvio: Hyvä – viini on sen verran massiivinen ja suoraviivainen, että varsinaista tyylikkyyttä ja hienostuneisuutta siitä on turha etsiä, mutta roolinsa hyvin makeana jälkiruokaviininä Planetan Noto suorittaa leikiten. Papukaijamerkki tammen puuttumisesta.

Hinnan (8,50e) ja laadun suhde: Ravintola Mamma Rosassa 8 cl lasillinen oli ihan kohtuullisen hintainen.

Colterenzio Schreckbichl Moscato Sand 2011

Colterenzio Schreckbichl Moscato Giallo Sand 2011

• Valmistaja: Colterenzio
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Alto Adige
• Maa: Italia
• Alue: Trentino-Alto Adige, Alto Adige
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,86e (Heinäkuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa; hinta poistuessaan 14,19e)

Heinäkuun alussa Alkoon saapui melko suuri kertaosto hieman harvinaisempaa valkoviiniä: kuivaa italialaista Muscat'ta. Viini tulee Alppien juuresta, Italian pohjoisrajalla sijaitsevasta Alto Adigesta – alueelta, joka myös Etelä-Tirolina tunnetaan. Viini on valmistettu Muscat-rypäleen keltaisesta variantista, joka tunnetaan Italiassa yllättäen nimellä Moscato Giallo – "keltainen Muscat". Viini on Colterenzion Praedium-sarjalainen, eli se on ns. single vineyard -viini; viinin rypäleet eivät tule ympäri Alto Adigea, vaan kaikki viiniin käytetyt rypäleet tulevat Sand-nimiseltä tarhalta, jolle on istutettu nyt n. 20-vuotiaita Muscat-köynnöksiä.

Väriltään viini on melko väritön, hieman hailakan vihertävä. Tuoksu sen sijaan on runsas ja aromaattinen: lasista leijailee päärynähilloa, kukkia, passiohedelmää, rypälemehua, kevyen muskottipähkinäistä mausteisuutta ja hentoa, eetterimäistä alkoholisuutta.

Maku on kuiva mutta silti mehevän hedelmäinen. Aromipuolelta löytyy kypsää päärynää, kriikunaa, hunajamelonia ja viinirypäleisyyttä. Rakenteeltaan viini on melko täyteläinen ja lähes öljyisen oloinen, mutta happopuolella riittää puhtia hyvin pitää viinin ryhti kunnossa ja raskaus poissa, vaikkei Sand Moscato olekaan mitenkään erityisen raikas tapaus. Balanssi on siis ihan hyvin kohdallaan. Kokonaisuutena viini on melko runsas mutta silti miellyttävän kepeähkö.

Jälkimaku on lempeän mausteinen, melko hapokas ja kevyen mineraalinen. Erityisesti jälkimmäinen maku jatkuu kielellä melko pitkään. Jälkimaussa myös hyvin selvä lämmön hohka nousee nieluun ja suun limakalvoille, vaikkei viinin voltit ole mitenkään erityisen korkeat (12,5%).

Viini tuli nautittua aasialaishenkisen, mausteisen – muttei tulisen – nuudeliwokin kumppanina, ja täytyy myöntää, kyllä Muscat on melko toimiva rypälelajike aasialaisille ruoille. Tämän ruoan tapauksessa viinin mausteisuus sointui saumattomasti ruoan aromaattisiin mausteisiin samalla kun viinin mehevä hedelmäisyys toi erinomaisesti vastapainoa. Sen sijaan sellaisenaan nautittuna tämä viini – vaikkakin varsin elegantti ja tyylipuhdas – oli hieman ennalta-arvattava ja tasapaksu.

Suuria yllätyksiä Colterenzion Muscat ei onnistunut tuomaan, mutta toisaalta, Alkossa on kyllä harvinaisen vähän hyviä kuivia Muscatteja, ja sellainen tämä viini on selvästi. Viinin suurin ongelma onkin sen hinta: kun muutama hyvä Alsacen Muscat irtoaa monopolista kympillä, on tämän viinin kaksinkertainen hinta hieman liioitellun tuntuinen. Kyllä viinistä tämän yhden kerran sen pari kymppiä maksoi, mutta tulevaisuudessa taidan pysytellä ihan kympin Muscateissa; niin harva viini vaikuttaa tarjoavan niin korkeata laatua, että korkeampaa hintaa viitsisi maksaa.

Lyhyesti: Tyylikäs, tasapainoinen ja tyylipuhdas kuiva Muscat, jonka runsas aromikkuus jatkuu tuoksusta makuun ja jää pitkäksi aikaa kielelle. Varsin yleiskäyttöinen valkoviini mausteiselle aasialaisruoalle.

Arvio: Miellyttävä – viini on taiten tehty ja laadukas kuiva Muscat – totta puhuen, yksi parhaista maistamistani – mutta toisaalta myös melko tavanomainen. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta melko vähän mitään sellaista, mikä saisi viinin jäämään mieleen. Varsin laadukas, mutta melko unohdettava valkoviini.

Hinnan (20,00) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Boutari Samos

Boutari Samos

• Valmistaja: Boutari
• Tyyppi: Väkevöity viini, jälkiruokaviini, PDO Samos
• Maa: Kreikka
• Alue: Samos
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,50e / 8 cl (Elokuu 2012, Ravintola Grekkos, Kemi)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine-searcher

Kemin reissullamme pysähdyimme syömässä Kemin oletettavasti ainoassa kreikkalaisravintolassa, Grekkoksessa. Vaikka ravintolan puitteet ovat mitä ovat, on ravintolan annoskoko varsin riittoisa ja ruoka maittavaa, mikä teki reissusta varsin miellyttävän. Ateriamme lopuksi tilasimme lasilliset jälkiruokaviiniä; parempi puoliskoni tilasi lasillisen Commandaríaa, itse tilasin makeata Samosin Muscat'ta.

Samoksen saari tunnetaan Kreikan viinimaailman helmenä erityisesti juuri Muscat-viineistään, joista leijonanosa on joko makeita jälkiruokaviinejä tai makeita väkevöityjä viinejä. Tämä viini on vin de liqueur, eli ennen viinin käymistä väkevöity viini.

Väriltää viini on kauniin oljenkeltainen. Tuoksu on hyvin elegantti ja vivahteikas, tarjoillen runsaasti kukkia, vanilliinia, simaa ja jopa sitruuna-Fairya.

Maku on hyvin makea ja keskitäyteläinen, mutta vähäisistä hapoistaan johtuen hieman lattea. Tälle latteudelle on kuitenkin vastapainona runsas ja miellyttävä aromikkuus: kielellä pyörii sitrusta, sitruunakaramelleja, vaniljaa, hunajaa, kukkia ja mehiläisvahaa. Yleisvaikutelma on hunajainen, liköörimäinen ja erittäin miellyttävä, viini on selvä muskattiviini, mutta hyvin toisenlainen verrattuna esimerkiksi pitkään kypsyneisiin ja hieman hapettuneisiin Portugalin Moscateleihin, Italian makeisiin ja kupliviin Moscato-viineihin tai selvästi kuivempiin Alsacen Muscat-viineihin. Tämä on selvästi nuorta ja eloisaa, muttei niinkään raikasta ja pirteätä, vaan eleganttia ja hillittyä.

Jälkimaku on hieman vaimeahko ja lyhytkestoinen, lähinnä makeahko ja kevyen hunajainen.

Viini on varsin tyylikäs ja aromikas, mutta kärsii hieman hyvin kypsien Muscat-rypäleiden Akilleen kantapäästä: matalasta hapokkuudesta. Viinin aromikirjo on vaikuttava ja kaikin puolin miellyttävä, mutta siitä puuttuu voimaa, jonka runsaan hapokkuuden tuoma napakkuus olisi hyvin voinut paikata. Nyt kyseessä on hieman latteaksi ja vaisuksi jäävä aromipommi, joka jäi vertailussa selvästi kakkoseksi jo aiemminkin erinomaiseksi todetulle Commandaríalle, joka on aromikkuudeltaan hieman yksiulotteisempi ja suoraviivaisempi, mutta selvästi myös napakampi ja tasapainoisempi.

Ei tämä ole huono viini missään nimessä, mutta se kaipaa selvästi runsasta viilennystä ja silloinkin viinin hapot ovat melko vaatimattomia. Jos viiniä ei halua nauttia sellaisenaan, lienee paras kumppani viinille joku melko hillityn makuinen jälkiruoka, jossa ei ole mitään, mihin tarvittaisiin tukevampaa hapokkuutta (rasvaa; hapokkaita hedelmiä / marjoja). Todennäköisesti viini kuitenkin toimii parhaiten ruokaa ennen sellaisenaan tarjoiltuna aperitiviinia.

Lyhyesti: Runsaan aromikas, hunajaisen kukkea, makea ja nuorekas Muscat, joka kärsii hieman matalan hapokkuuden aiheuttamasta latteudesta.

Arvio: Tyylikäs – viini on vallan maistuva esitys, mutta kuitenkin sen tasapaino on selvästi hakusessa; viini pelaa selvästi enemmän aromien syvyydellä kuin harmonisella kokonaisuudella. Hieman runsaammalla hapokkuudella olisi tämä viini hyvin viilennettynä varsin kelpo tavaraa.

Hinnan (6,50e) ja laadun suhde: Ravintola Grekkosissa 8 cl lasillinen oli kohtuullisen hintainen.

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

Dr. Heger Ihringer Winklerberg Muskateller Spätlese Trocken 2010

• Valmistaja: Weingut Dr. Heger
• Tyyppi: Valkoviini, Prädikatswein (QmP) Spätlese Trocken
• Maa: Saksa
• Alue: Baden, Ihringen
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16-19e (Huhtikuu 2012, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Kun Saksan Viinitiedotuksen viinimessuilla ajattelimme siirtyä maistelemaan makeita viinejä Dr. Hegerin pöydän ääressä, paljastuikin, että brosyyriin printattu Muskateller Spätlese olikin todellisuudessa Muskateller Spätlese Trocken; kuiva valkoviini. Noh, emme ajatelleet kuitenkaan ryhtyä kranttuilemaan: lasi ojoon ja maistamaan!

Viinin valmistuksessa käytetty Muskateller on paremmin tunnettu sen kansainvälisesti käytetyllä ranskankielisellä nimellä, Muscat Blanc à Petit Grains, joka on yksi Muscat-lajikkeen merkittävimpiä muotoja – toinen on erityisesti väkeviin viineihin käytetty Muscat of Alexandria. Varsinaista "aitoa" Muscat-lajiketta ei siis ole olemassa, vaan se on kattotermi monille samaan sukuun kuuluville, keskenään melko samanlaisille rypälelajikkeille.

Lasissa Muskateller Spätlese on hailakka, kevyesti vihertävän vetinen ja vaatimaton. Tuoksultaan se kuitenkin on selvästi voimakkaampi ja selväpiirteisempi: viini tuoksuu lajikkeelle tyypillisesti runsaasti kukilta ja rusinoilta, minkä lisäksi siinä on aprikoosin kiveä ja monia, kypsiä trooppisia hedelmiä.

Maku on viileän mineraalinen ja pehmeän rusinainen. Kypsä ja nuorekas hedelmäisyys on hyvin pinnassa, mutta taittuu hieman vaatimattomaksi loppua kohden. Hapokkuus on eloisaa ja pitää viinin hyvin raikkaana ja ryhdikkäänä.

Jälkimaku on lyhyehkä ja vaatimaton, yleisilmeeltään melko mineraalinen, taittuen lopuksi aromikkaaseen mausteisuuteen. Puutteistaan huolimatta viini jättää oikein positiivisen yleisvaikutelman aromikkaana, persoonallisena ja tasapainoisena valkoviininä, joka on varma valinta aromikkaille, pehmeille juustoille ja aasialaisille ruoille, joissa mausteita ei ole säästelty. Muutenkin viini tuntuu olevan hyvin luotettava yhdisteltävä mausteisemmanpuoleisille ruoille. Viinin ainoa varsinainen puute on sen kovemman puoleinen hinta – viini on perusmiellyttävä, mutta kuitenkin yleisvaikutelmaltaan melko arkinen. Päälle 15 euron hinnalla mielestäni voi odottaa jo tasokkaampia ja rodukkaampia esityksiä.

Lyhyesti: Lajikepuhdas, kuiva Muscat-viini, jossa hapokkuus ja yleinen rakenne ovat hyvin tasapainossa rehevän aromikkuuden kanssa.

Arvio: Miellyttävä – viini on ihastuttavan tasapainoinen ja miellyttävän vivahteikas, mutta kuitenkin loppujen lopuksi melko arkinen ja tavanomainen, kuiva Muscat.

Hinnan (16-19e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

La Caliera Moscato d'Asti 2011

La Caliera Moscato d'Asti 2011

• Valmistaja: Borgo Maragliano
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Moscato d'Asti
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 7,38e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 7,66e (Tammikuu 2014, Alko)

Aivan sattumalta vastaani pamahti jo vuosikertojen 2009 ja 2010 perusteella hinta-laatu-suhteeltaan vallan verrattomaksi todettu Astin jälkiruokaviini, La Caliera. Eroja aikaisempien vuosikertojen perusteella ei ollut, joten odotettavissa oli, että vuosikerta 2011 tulee tarjoamaan samaa kuin ennekin.

La Caliera on siis Moscato d'Asti, eli Astin alueen kupliva kuohuviini. Aivan kuten kuuluisat Astin kuohuviinit, kuten Cinzano, Gancia ja Tosti, on myös La Caliera ja muut Moscato d'Astit valmistettu Muscat (Moscato) -rypäleestä. Astin kuohuvien ja Moscato d'Astien merkitsevin ero onkin makeudessa: Astit ovat perinteisesti runsaskuplaisempia, ja näin ollen selvästi kuohuviinimäisempiä, kun taas Moscato d'Astit ovat kupliltaan hennompia ja makeudeltaan runsaampia, soveltuen paremmin jälkiruokaviinin rooliin.

Lasissa vaalean kellervä, melko neutraalin värinen La Caliera helmeilee hillitysti – ero kuohuviiniin on ulkonäön perusteella mitätön. Sen sijaan tuoksu erottaa viinin selvästi kuohuviineistä; siinä on selvää päärynää ja simaisuutta, omenasiideriä, sekä Muscat'lle ominaista rusinaisuutta ja kukkeutta.

Runsaasta makeudestaan huolimatta viinin kuplat saavan sen maistuvaan viileänä ihastuttavan raikkaalta. Maku on runsas, simainen ja sitruksinen, mutta runsas makeus tuo myös vivahteita aprikoosihillosta. Viini ei ole hiilihappojen lisäksi kovinkaan hapokas, mutta hyvän, pehmeän moussen ja vähäisen (5%) alkoholiprosentin vuoksi viini ei tunnu piirun vertaa raskaalta vaan mukavan pirteältä ja eloisalta. Keskipitkä jälkimaku on miellyttävän pehmeä ja persikkainen.

Viini ei ole muuttunut tippaakaan edellisistä vuosikerroista, vaan se takaa samaa taattua laatua kuin ennenkin. Hyvin viilennettynä viini on oikein erinomainen pikkupullo sellaisenaan jälkiruokana nautittavaksi, mutta se toimii loistavasti myös rasvaisten ja / tai vaahdotettujen jälkiruokien kumppanina. Hyviä yhdistettäviä ovat mm. tippaleipä, letut ja kermavaahto, jäätelö tai marjahyydyke.

Lyhyesti: Makea, hennosti pirskahteleva, siiderimäinen Astin viinialueen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – viini on hauska ja yksinkertainen, mutta toisaalta paljon enemmän mitä näin edulliseen hintaan odottaa saavansa. Mahtava valinta yksinkertaiseksi jälkiruokaviiniksi sekä pieneksi juhlajuomaksi.

Hinnan (7,66e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

La Caliera Moscato d'Asti 2009

La Caliera Moscato d'Asti 2009

• Valmistaja: Borgo Maragliano
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOCG Moscato d'Asti
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
  
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 6,98e (Kevät 2011, Alko)
• Hinta nyt: 7,38e (Helmikuu 2012, Alko)

Moscato d'Asti -viinit ovat Astin viinialueella tehtäviä kuplivia viinejä, jotka eroavat Astin makeista kuohuviineistä lähinnä kevyemmällä, pirskahtelevalla kuplivuudellaan. Astin kuohuviineja voidaan käyttää niin kuohu- kuin jälkiruokaviineinä kun taas Moscato d'Asti -kuohuviinejä pidetään käytännössä yksinomaan jälkiruokaviineinä.

Pienestä pullosta lasiin kaatuva neste näyttää hyvin kuohuviininoloiselta ja sen tuoksu muistuttaa vahvasti Astin kuohuviinejä – seassa on runsaasti sekä huumaavaa kukkaisuutta sekä makeaa rusinaa.

Maku on kuitenkin äärimmäisen positiivinen yllätys – maku on runsaasta makeudestaan huolimatta kaikin puolin kevyt ja raikas, todennäköisesti johtuen sekä viinin kuplista että miellyttävästä hapokkuudesta. Makupalettia hallitsee Astin kupliville viineille ominainen rusinan aromi sekä hennon hunajainen hedelmäisyys. Viinin vähäinen (5%) alkoholipitoisuus tekee siitä myös melko kevyen ja helpon, yleisvaikutelmaltaan viini muistuttaakin siiderin ja jälkiruokaviinin välimuotoa. Jälkimaku on lyhyehkö, päärynäinen ja makean rusinainen.

Viiniä on nautittu sekä vappuna tippaleipien kanssa että muuten vain hauskana jälkiruokaviininä lettujen kanssa. Molemmat tapaukset viini on suorittanut kunnialla ja se tuntuukin olevan kotonaan melko yksin kertaisten ja makeanrasvaisten jälkiruokien seuralaisena. Viini on oikein miellyttävä tuttavuus Alkon jälkiruokaviinihyllyn edukkaimpana edustajana. On kuitenkin syytä muistaa viini hyvin viilennettynä, sillä lämpimänä sen raikkaat kuplat katoavat nopeasti, jolloin viini väljähtyy. Lisäksi viileys hillitsee makean astimista, mikä pitää huolen siitä, ettei viini pääse maistumaan imelältä.

Lyhyesti: Makea, hennosti pirskahteleva, siiderimäinen Astin viinialueen jälkiruokaviini.

Arvio: Hyvä – viini on hauska ja yksinkertainen, mutta toisaalta paljon enemmän mitä näin edulliseen hintaan odottaa saavansa. Mahtava valinta yksinkertaiseksi jälkiruokaviiniksi sekä pieneksi juhlajuomaksi.

Hinnan (6,94e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Gancia Asti

Gancia Asti

• Valmistaja: Fratelli Gancia
• Tyyppi: Kuohuviini, DOCG Asti
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Monferrato, Asti
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (100%)
  
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,98e (Huhtikuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 11,98e (Tammikuu 2014, Alko)

DOCG Asti -kuohuviinit ovat tarkoituksella makeita, yleensä jälkiruokien kanssa tarjoiltavaksi tarkoitettuja juomia, mutta ne kärsivät epäilyttävästä maineestaan teinien makeana lempiskumppana. Ne eivät kuitenkaan ole teineille suunnattuja, makeutettuja mukaskumppia joita Suomenmaan kuohuhyllyt ovat täynnä, vaan perinteisiä, makeita, italialaisia, pirskahtelevia jälkiruokaviinejä. Learn the difference!

Gancian Asti on tuoksultaan suht hillitty; se tarjoilee kukkeutta, hillityä rusinaisuutta sekä makeutta ennakoivaa, runsaan kypsää hedelmäisyyttä; jopa päärynäihilloisuutta.

Maku on selvän makea, mutta tasapainoinen. Viini on selvän rusinainen maultaan, mutta se on miellyttävän harmoninen alusta loppuun. Kuplat ovat hillityt, suht pehmeän täyteläiset ja pitkäikäiset (verrattuna esim. edullisten kuohuviinien nopeasti kuohahtavaan, limonadimaiseen kuplivuuteen).

Koko viinin idea onkin tarjoilla se useamman hengen seurueelle jääkaappikylmänä ja heti avattuna, koska viileys korostaa viinin melko vähäisiä happoja ja hillitsee runsaan makeata hedelmäisyyttä ja makeutta. Viini lässähtääkin helposti pian avaamisen jälkeen ja sen maun miellyttävän tayteläinen makeus muuttuu hyvinkin nopeasti äitelään imelyyteen viinin vähääkään lämmettyä. Uskon, että valtaosa viiniä ällöttävän makeana pitävistä onkin maistanut viiniä vain kädenlämpöisenä ja väljähtäneenä.

Asti Gancia onkin erinomainen tervetuliasmalja ihmisille, jotka eivät rutikuivia kuohuvia ymmärrä, sekä hyvin yleispätevä jälkkäriskumppa monille jälkiruoille – viinin mieto maku ei peitä vaniljajäätelöäkään alleen ja sen makeus pitää huolen siitä, että viini ei maistu happamankarvaalta makeidenkaan jälkiruokien seurassa.

Kyllä meikäläinen tätä miljoona kertaa mielummin juo kuin sitä mautonta kuplasirkkeliä, joka mustana Freixenetinä tunnetaan – tosin kumpaakaan en ottaisi vappupäivänä mukaani ulos väljähtymään. Sitä varten on ihan muut kuohuvat.

edit: Hinta-laatusuhdetta korjattu vuodenvaihteessa 2014 alaspäin viinin hinnan kivutessa kympissä kohti kahtatoista.

Lyhyesti: Kukkaisuutta, päärynäisyyttä ja rusinaisuutta tarjoileva makea ja mutkattoman helppo kuohuviini.

Arvio: OK – viini on hyvin viilennettynä oiva valinta pieniin juhlatilaisuuksiin, joissa tervetuliaismalja ja makea pikkupurtava nautitaan yhdellä kertaa.

Hinnan (11,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.