Valdivieso Rosé Sec

Valdivieso Rosé Sec

• Valmistaja: Viña Valdivieso
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Muscat Blanc à Petit Grains (90%), Merlot (10%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,47e (Huhtikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 8,47e (Huhtikuu 2014, Alko)

Tässä pääsiäisen alla ilmestyi meikäläisen oven taakse maahantuojalta muutama näytepullo ihmeteltäväksi. Ensimmäiseksi testiin päätyi tämä chileläinen kupliva rosée.

Viinin tuottanut Viña Valdivieso on Chilen vanhin kuohuviinitalo: se on nimittäin perustettu jo reilusti yli sata vuotta sitten, vuonna 1879 – melko vaikuttava temppu ottaen huomioon, kuinka valtaosa chileläisistä viinitaloista on vasta muutaman vuosikymmenen ikäisiä. Valdivieso kuitenkin ryhtyi laajentamaan tuotantoaan ja tuottamaan kuohuviinien ohelle tavallisia, kuplattomia viinejä vasta 1980-luvun lopulla.

Tämä kyseinen viini pohjautuu viinitalon kuplivaan Moscatel-viiniin, jolle on annettu punertavaa väriä uuttamalla viinissä pientä määrää punaisia Merlot-rypäleitä kuorineen. Kuplat on saatu charmat-menetelmällä, eli käyttämällä viini terästankeissa paineen alla. Viini on pullotettu monista chileläisistä kuohuviineistä tyypilliseen, profiililtaan keskeltä pullistuneeseen pulloon siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä on jotakuinkin ainoa pullomalli, jota maasta saa. Pakko myöntää, että näissä puteleissa hieman ärsyttää se, miten pullo keinahtelee jääkaapissa ja aina saa pelätä mahtaako pullo lähteä liukumaan ulos kun avaa oven!

Lasissa viinillä on tasainen ja syvä vadelmaisen vaaleanpunainen väri, kuplia poreilee innokkaasti pintaan. Hiljattain shamppanjamarkkinoilla ihasteltujen roséeshamppisten jälkeen en voi olla saamatta mielleyhtymiä muumilimuun.

Lasista kohoaa hyvin makean marjainen ja kypsän sitruksinen tuoksu. Seasta voi erottaa hentoa, muskattimaista kukkeutta, mutta pinnassa tuntuu erityisesti kypsää mansikkaisuutta, makeaa vadelmaa ja jopa hentoa luumuisuutta. Taustalla värjöttelee hentoa hunajaisuutta ja myöhemmin, viinin avauduttua sekaan tulee myös kevyttä kumimaisuutta. Rehellisesti sanottuna tuoksu muistuttaa enemmän marjamehua tai limonadia kuin klassista kuohuviiniä.

Maku on puolikuivahko ja pehmeä, mutta hieman epämääräinen: siinä on kyllä uuden maailman roséekuohuville tyypillistä, kepeää marjaisuutta, mutta muskattinen, melko hallitsevakin kukkaisuus sekä hunajaisuus tekevät kokonaisuudesta jotenkin enemmän limonadimaisen oloisen, mitä viinin 25 g/l jäännössokeri tuntuu edelleen korostavan. Mousse on melko runsas, mutta kupliltaan suhteellisen limonadimainen ja lyhytkestoinen. Hapot tuntuvat olevan melko vähäisiä, joten ryhti on lähinnä kuplien varassa. Kun ne haihtuvat kieleltä, viini tuntuu hieman lässähtävän suussa.

Jälkimaku on kypsän vadelmainen, makean mansikkainen ja hennon mustikkainen. Seassa on myös aavistuksen verran särmää tuovaa mausteisuutta, mutta tästä huolimatta suuhun jää melko lyhyt, lempeä, makean kirsikkainen ja suht harmiton jälkimaku.

Itselleni viini ei suoraan sanottuna onnistunut kolahtamaan, sillä kokonaisuus muistutti enemmän limonadia kuin kuohuviiniä – itse kun tuppaan tykkäämään lähinnä kuivista kuplivista, tai sitten vaihtoehtoisesti kunnolla makeista jälkiruokakuohuvista. Nämä välimuotoskumpat, joissa sokeri vain pehmittää särmiä ja naamioi rypäleiden omia aromeja makeuden alle eivät yksinkertaisesti toimi.

Sen sijaan jos nyt vapuksi on hakusessa jokin kupliva, jolla voisi saada juhlan tuntua, mutta kuivat, kirpakat ja monesti aromeiltaan hiivaiset laatukuohuvat eivät maistu, on tämä Valdivieson puolikuiva rosée varmasti turvallinen ja helppo ratkaisu. Kyllä tällä saa nyt enemmän juhlan tuntua kuin vääntämällä muumilimpparipullosta korkin auki, vaikka maussa ei kovinkaan suurta eroa ole!

Lyhyesti: Pehmeä, lempeä, helppo, runsaan marjavetoinen ja kohtalaisen limonadimainen puolikuiva roséekuohuva Chilestä.

Arvio: Keskinkertainen – kuivemmista ja rakenteikkaamista kuohuviineistä pitävään makuuni tämä viini oli turhan limonadimaisen marjaesanssinen ja makeanpuoleinen esitys. Viini kuitenkin lienee ihan näppärä vappuskumppa niille, jotka eivät rutikuivista kuohuvista perusta. Hinnalla kun viini ei ainakaan ole pilattu.

Hinnan (8,47e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Castillo de Molina Pinot Noir Reserve 2011

Castillo de Molina Pinot Noir Reserve 2011

• Valmistaja: Viña San Pedro
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,99e (Maaliskuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 10,99e (Maaliskuu 2014, Alko)

No niin, tuoreimman Vuoden Viinit -kisan voittajaksi valikoitui hieman aiemmista vuosista poiketen edullisemman pään chileläinen Pinot Noir, Castillo de Molina Reserve. Tuossa pienimuotoisessa palkintogaalassa, joka järjestettiin tänään Groteskin viinibaaripuolella selitettiin, että tämä kyseinen päätittelihän menee parhaimman ymmärrykseni mukaan sille viinille, joka oman sarjansa kultapalkinnon lisäksi erottuu merkittävästi edukseen muista kilpailijoistaan. (Meikäläisen logiikalla tämä voisi yhtä hyvin merkitä joko voittajan hyvää laatua tai jonkun kategorian vaatimatonta tasoa, mutta siitä viis!) Lisäksi tilaisuudessa tuotiin sellainen puoli esille, että on ilahduttavaa kuinka vaihteeksi ykköspalkinnon sai pitkästä aikaa selkeästi edullisemman pään viini, joka on vieläpä Pinot Noir – olisi mukavaa, jos tämä punaisten rypälelajikkeiden herkkä ruhtinatar saisi vain entistä enemmän tunnustusta. Onhan rypäleen suosio vielä melko vaatimatonta täällä peräpohjolassa ja suosituimmat Pinot Noirit tuntuvat olevan meikäläisen perstuntuman mukaan joko tylsiä, vaatimattomia ja mehumaisia versiointeja rypäleestä, tai sitten käsittämättömällä konsentraatiolla ja alkoholiprosentilla varustettuja viinijättiläisiä. Joka tapauksessa, onnittelut viiniä edustavalle Pernod Ricard Finland oy:lle tästä tunnustuksesta!

Viinin tuottanut Viña San Pedro on valtava chileläinen viinitalo, jolla on monia Suomessa tunnettuja brändejä: talon reserve-tason linjasto Castillo de Molina, luomuviineistä tunnettu 35° South -linjasto ja erityisesti talon edullinen Gato Negro -linjasto.

Castillo de Molina Pinot Noir on väriltään tumman kirsikanpunainen, mutta rypäleelle tyylillisesti kepeä ja läpinäkyvä, reunoilta jopa lähes väritön.

Mukavan aromikas tuoksu on suhteellisen marjavetoinen ja punasävytteinen, tuoden lähinnä vadelmaa ja karpaloa nokkaan. Yleisilmeestä kuitenkin erottuu hieman märkää maamaisuutta ja aavistuksen verran palaneeseen karamellisuuteen taittuvaa tammea.

Aavistuksen verran makeaan taittuvaa, mausteisen paahteista tammea lukuunottamatta viinin kepeähkö makumaailma on mukavan marjainen ja puhdaspiirteinen, tarjoillen ensisijaisesti karpaloa, kirsikkaa ja kypsempää vadelmaa. Pinot Noiriksi viini on hieman pehmeänpuoleinen melko maltillisen hapokkuutensa vuoksi, mutta koska suutuntuma on mukavan kepeähkö, onnistuu hapokkuus pysymään riittävän hyvin balanssissa kokonaisuuteen nähden ja rakenne pysyy kunnossa. Tanniineja viinistä ei tunnu erottuvan juuri ollenkaan.

Hillitty tammisuus tuntuu hieman keskimakua voimakkaampana jälkimaussa, jossa kypsän vadelmaisen marjaisuuden haivuttua syrjään jää kielelle elämään makeata tammen mausteisuutta, kevyttä vaniljaisuutta ja hentoa toffeisuutta. Suuhun jää keskipitkä, lempeä ja aavistuksen lämmin jälkivaikutelma.

Yleisesti Castillo de Molina Reserve PN on ihan kelpo, hyvin tehty ja massoille suunnattu, helpostilähestyttävä perus-Pinot Noir. Tämä voi kuulostaa melko haalealta vastaanotolta meikäläisen osalta, mutta itse olen suorastaan hämmentynyt: yleensä juuri mikään chileläinen Pinot Noir ei onnistu tekemään meikäläiseen minkäänlaista vaikutusta ja kaikki viinit tuntuvat meikäläisestä makeilta, paksuilta mansikkamehuilta. Pinot Noirin funktio on olla raikas, hapokas ja kepeä – tuhteja viinejä on maailma jo pullollaan! Ilahduttavasti tämä Castillo de Molina onnistuu kuitenkin olemaan kepeä ja melko raikas, vaikka rypäleelle tyypillinen hapokkuus olikin jäänyt hieman turhan turvalliseksi ja pehmeäksi.

Ainakaan meikäläisen omaksi Vuoden Viiniksi en kyllä itse lähtisi tätä viiniä nimeämään – sen verran arkinen ja tavanomainen Castillo de Molina tyyliltään on – mutta kympin Pinot Noiriksi viini on varsin mainio esitys: yleensä hyvästä Pinot Noirista kun joutuu maksamaan hieman muita rypälelajikkeita enemmän ja kympillä voi odottaa monessa tapauksessa saavansa vain höttöistä mehuviiniä. Sen sijaan tämä viinihän on chileläisistä juuristaan huolimatta ihan kelvollinen, selkeästi Pinot Noiriksi tunnistettava esitys. Ei mikään tajuntaaräjäyttävä elämys missään nimessä, mutta helppo, yleiskäyttöinen ja puhdaspiirteinen tapaus tapaus. Jos Pinot Noirit ovat vielä vieraita, on tällä viinillä hyvä aloittaa tutustuminen: jääkaapissa kevyesti jäähdytetty pullo kepeän pasta-, pata- tai liharuoan kylkeen ja viinin kepeämpää tyyliä ihmettelemään!

Lyhyesti: Helppo, simppeli ja ihan tyylipuhdas arkinen Pinot Noir – varsin mallikas esitys kympin chileläiseksi. Kelpo entry-level PN aloittelijoille, mutta tarjonnee melko vähän ihmeteltävää enemmän kyseistä rypälelajiketta harrastaneille.

Arvio: Miellyttävä – ei mitenkään erityisen kaksinen tapaus rypälelajikkeen edustajana, mutta simppelinä ja arkisena kevyen pään viininä Castillo de Molina hoitaa vakuuttavasti sen, mitä lupaa.

Hinnan (10,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Gato Negro Chardonnay 2012

Gato Negro Chardonnay 2012

• Valmistaja: Viña San Pedro
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 3,0
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 27,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Vuorossa lisää kesällä testattuja edullisia hanavalkoviinejä – nyt vuorossa aiemmintestatun Gato Negro Sauvignon Blancin rinnalta löytyvä toinen pussite, Chardonnay. Tämän hintaluokan viinit eivät varmasti ole koskaan tammitynnyriä nähneetkään, mutta koska viini ei selvästikään vaikuttanut puhdaspiirteiseltä, terästankissa kypsytetyltä Chardonnaylta, on se varmasti tammea silti nähnyt. Tässä päästään siis ihmettelemään miten upeasti "tammenkorvikkeet" eli terästankeissa lillutetut tammilastut ja -sauvat toimivat.

Viinillä on tasaisen keltainen, hennon vihreään taittuva väri.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan tunkkainen ja hikisen villasukkainen. Taustalta löytyy myös melko kypsää hedelmää, kevyettä ananaksisuutta etunenässä. Varsin inhottava tuoksu, joka kutsuu juomaan viiniä nenästä kiinni pidellen.

Maku on kypsä ja täyteläinen, mutta aromeiltaan kevyen tamminen, tunkkainen ja kaiken kaikkiaan epämiellyttävä. Sienimäisestä ja häiritsevän teollisesta makumaailmasta löytyy kevyttä trooppista hedelmää; vetistä ananasta pääasiassa. Ilmaisuvoimaltaan viini on vähäisten happojensa vuoksi ponneton ja hieman veltto, jopa läskihkö.

Jälkimaku on kevyen maamainen, trooppisen hedelmäinen, käyneen omenainen, keskipitkä ja suht huono. Viinistä jää masentava jälkivaikutelma.

Juuh, tämä viini on kyllä oikeasti todella kurjaa kamaa. Klassinen esimerkki siitä miten tammilastut eivät ainakaan tee viinistä parempaa – viini kyllä olisi varmasti ollut varsin heikkotasoinen tekele ilman päälleliimattuja, tunkkaisia ja teollisia tammen aromeja, mutta ne ovat kyllä se vihoviimeinen niitti kokonaisuuteen. En saa tästä viinistä yksinkertaisesti mitään irti. Oli pakko käydä kaatamassa puoli lasia pois.

Lyhyesti: Tammilastuilla runneltu, rakenteeton bulkkiviini. Harvoin on tullut yhtä juotavaksi kelpaamatonta tavaraa vastaan.

Arvio: Ala-arvoinen – todella surkeata tavaraa; ei toimi sellaisenaan enkä varmasti uskaltaisi pilata ruokaelämystäni tällaisella.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: Laatua ei ole – nollalla jakaminen ei ole mahdollista.

Gato Negro Sauvignon Blanc 2012

Gato Negro Sauvignon Blanc 2012

• Valmistaja: Viña San Pedro
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 3,0
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 27,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Chileläinen Viña San Pedro on monen Suomessa tunnetun chileläisviinimerkin takana: 35° South B.O., Castillo Molina sekä melkeinpä kaikkien viiniä ostavien tuntema Gato Negro, "musta kissa", jonka näppituntumalta suosituimmaksi viiniksi arvioimani Sauvignon Blanc oli Iltalehden hanaviinimaistelun toiseksi viimeisenä testattavana tuotteena.

Viinin väri on ohuehkon vaaleanvihreä.

Tuoksu ei vakuuta: melko tunkkaisesta mutta kohtalaisen hedelmäisestä kokonaisuudesta löytyy kevyen persikkaista trooppista hedelmää, omenaisuutta, hillittyä mausteisuutta ja vihertävää, aavistuksen vegetaalista yrttisyyttä sekä hieman alkoholisuutta. Kokonaisuus, ei ole raikkaan viinillinen, vaan melko teolllisen oloinen eikä erityisen houkutteleva.

Suutuntumaltaan viini on ryhdikkään hapokas ja mukavan rakenteikas, mutta makumaailma ei tunnu pääsevän mitenkään tasoihin rungon kanssa. Yleisilmettä hallitsee makeahko sitruksisuus, kevyen trooppinen hedelmäisyys ja hillitty hunajaisuus. Kokonaisuus on hieman ohuehko ja valjun oloinen.

Kypsän omenainen jälkimaku ei saa kerättyä vaatimattomasta keskimausta lisää pontta, vaan on ohut, jopa vetinen ja lyhyt.

Kokonaisuutena viini on melkoinen pettymys – viiniin on saatu varsin kiitettävästi ryhtiä ja hapokkuutta, mutta kaikki muut osa-alueet ovat suorastaan ala-arvoisen surkeita. Suht tukevaa tuoksua seuraava ohut ja vaatimaton makumaailma ei kyllä tuo mieleen chileläisiä, ylitehdyn kosiskelevia hedelmäpommeja, muttei kyllä eurooppalaisviinien hillittyä eleganssiakaan. Kokonaisuus on yksinkertaisesti vaatimaton, tylsä ja kaiken kaikkiaan avuton esitys.

Ensimmäinen hämmennys liittyen viiniin tuli siitä, kun sokkona maistetut viinit paljastettiin – en voinut yksinkertaisesti uskoa tämän viinin olleen Sauvignon Blanc! Senkin jälkeen kun viinit olivat paljastettu, en löytänyt viinistä juuri mitään Sauvignon Blanciin viittaavaa – mikä on melko erikoista, sillä Sauvignon Blanc jos joku on niin päivänselvästi tunnistettava rypäle sekä tuoksultaan että maultaan. Jopa edellinen Prins Oliver, joka oli Colombard - Sauvignon Blanc -sekoite, oli paljon selvästi tätä kyseistä rypälettä edustavampi!

Toinen hämmennys tuli siitä, että muu raati vaikutti tykkäävän tästä viinistä syystä tai toisesta melko paljon. Kenenkään ykkössuosikki se ei ollut, mutta se oli yksi viini niistä kolmesta harvasta, jotka saivat yli 15 pistettä 30:stä. Tämä tuli itselleni melkoisena yllätyksenä, sillä en yrittämälläkään löytänyt viinistä mitään kehumisen arvoista ja omasta mielestäni viini oli yksi maistelun heikoimpia tekeleitä. Tämä viini osoittaa mielikuvani vääräksi siitä, että Sauvignon Blancit yleensä tuottaisivat keskimääräistä parempia hanaviinejä, enkä henkilökohtaisesti voisi lähteä mitenkään suosittelemaan näin köykäistä ja ohutta viiniä kenellekään.

Lyhyesti: Raikkaan hapokas ja ryhdikäs, mutta muuten harvinaisen epätyypillinen Sauvignon Blanc, jolla on tunkkaisen teollinen tuoksu, ohuen vetinen keskimaku ja lyhyt jälkimaku. Todella heikko esitys.

Arvio: Huono – todella heikko, vetinen ja laaduton valkoviini, joka ei tunnu tarjoavaan juuri mitään Sauvignon Blancille ominaisia aromeja tai makuja. Erittäin heikkolaatuinen esitys.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Santa Helena Chardonnay 2012

Santa Helena Chardonnay 2012

• Valmistaja: Viña Santa Helena
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 3,0
• Hinta arviointihetkellä: 26,90e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 27,80e (Tammikuu 2014, Alko)

Iltalehden valkoviinimaistelun järjestyksessään 7. testattu viini oli chileläinen Santa Helenan Chardonnay. Viña Santa Helena on allekirjoittaneelle kohtalaisen tuttu viinitalo ja blogistakin löytyy arvostelut neljästä viinitalon viinistä, joista voi välkympi päätellä ettei viinitalo ole erityisesti meikäläisen mieleen – käytännössä jokainen maistamani viinitalon viini on kärsinyt niin kosiskelevan ylikypsästä hedelmäisyydestä kuin heikosta rakenteesta. Hyvä vain, että viinit arvioitiin sokkona, koska Santa Helenan pussitteella olisi ollut melko monen kehnon viinin painolasti hartioillaan – nyt viini pääsi vakuuttamaan omilla meriiteillään!

Viinillä on tasaisen vaaleanvihreä väri.

Melkeinpä jokaiseen muuhun tähän asti testattuun viiniin verrattuna tällä viinillä on runsas, jopa ryöppyävän aromaattinen tuoksu, josta löytyy erittäin runsaasti eksoottista hedelmäisyyttä, mehevää omenaa ja jopa kevyttä, hieman herukanlehtistä vegetaalisuutta. Kokonaisuus on hyvin rehevä, mutta samalla jopa hieman esanssisen aromaattinen.

Moniin muihin viineihin verrattuna myös Santa Helenan hyvin hedelmäinen maku on varsin runsas ja raikas, mutta samalla suutuntumaltaan jopa epämiellyttävän pistävän oloinen, alkoholisen lämmin ja teollisen oloinen. Makupuoli seuraa omenan ja trooppisten hedelmien maullaan sekä kevyen vegetaalisella yrttisyydellään tuoksun viitoittamaa tietä.

Jälkimaku on lyhyt, pistävä ja aromeiltaan epämiellyttävän kuminen.

Kokonaisuutena viini on Chilen henkeen hyvä yritys – moniin muihin viineihin verrattuna viini on vaikuttavan runsas niin tuoksultaan kuin maultaan, mutta aromipuoli on ikävän teollisen oloinen ja tuo automaattisesti mieleen halvan ja heikkolaatuisen viinin.

Jos tuoksulla tai maulla ei ole väliä, on Santa helena varmasti ihan hyvä ostos hintaisekseen, sillä viinissä on sekä paljon tuoksua että makua, minkä lisäksi viinillä on ihan kelvollinen runko verrattuna aiempiin testaamiini talon punaviineihin. Sen sijaan jos sillä on väliä miltä viini maistuu, jättää viini melko heikon yleisvaikutelman. Yritetty tähdätä napakymppiin, mutta sihti heittää ja osutaan korkeintaan jonnekin kolmosen tienoille.

Raadilta viini sai kohtalaisen hyvät pisteet verrattuna muihin viineihin, todennäköisesti johtuen päällekäyvän runsaasta ilmaisustaan.

Lyhyesti: Runsaan tuoksuinen ja makuinen viini, jonka aromit ovat juuri sitä tavaraa, mitä edukkaalta valkoviiniltä voi odottaa. Hyvä yritys, mutta aivan liian teollisen ja epämiellyttävän oloinen omaan makuuni.

Arvio: Kehno – halpa ja teollinen bilkkiviini Chilestä. Paljon kaikkea muuta, paitsi hyviä aromeja.

Hinnan (27,80e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Torres Manso de Velasco 2008

Torres Manso de Velasco 2008

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 35,50e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 36,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: torres chile

Winestaten Chilen viinit -tilaisuuden viimeiseksi viiniksi oli jätetty Torresin Chilen-osaston pienehköä kulttistatusta nauttiva Cabernet Sauvignon, Manso de Velasco. Kyseinen viini saa nimensä vanhimmillaan yli 100-vuotiaita köynnöksiä käsittävästä Manso de Velascon viinitarhasta, joka on vuorostaan nimetty Curicón kaupungin perustaneen Espanjan varakuninkaan ja Chilen kuvernöörin, Manso de Velascon, mukaan.

Torresin viinitalo on niittänyt kuuluisuutta erityisesti 100% Cabernet Sauvignonista valmistetullta Mas La Plana -viinillään, joten myöskin tältä viiniltä voinee odottaa jonkinlaista tasoa? Toisaalta, eipä tuo Mas La Plana viimeksi testatessa hirveästi hetkauttanut, joten ehkei kannata ladata hirveitä odotuksia tällekään viinille? Cabernet Sauvignonit kun tuntuvat melko harvoin tarjoavan mitään erityisen päräyttävää. (Ja miksi uuden maailman viinitalojen legendaarisimmat ja poskettominta hinnoittelua nauttivat ikoniviinit ovat aina valmistettu Cabernet Sauvignonista?)

Jopa yli 100-vuotiaiden köynnösten hedelmistä valmistettu Manso de Velasco on kypsynyt 18 kuukauden ajan ranskalaisissa barrique-tammitynnyreistä, joista peräti 70% on uusia (onneksi käytettyjä on sentään se 30%...) Kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana, mikä yleensä takaa sekä rikkaampaa aromimaailmaa että parempaa kypsytyskestävyyttä.

Väriltään viini on todella tiivis ja läpinäkymättömän paksu, sävyltään tuhdin ja reunoille asti tasaisen tummanpunainen.

Yllätyksettömästi makea ja rehevä tuoksu tarjoilee voimakasta mustaherukkaa – mitä muuta uuden maailman Cabernet Sauvignonilta voisi odottaa? Ensivaikutelma on poskettoman runsas ja jopa suorastaan överi, mutta kunhan hajuaisti on tottunut saamaan viiniltä turpaan, rupeaa kokonaisuudesta erottumaan ylikypsää, hilloista tummaa hedelmää, tuoretta karhunvatukkaa, kevyttä aromaattista yrttisyyttä ja tynnyrikypsytyksen pituuteen nähden varsin hillittyä, mausteista ja hyvin integroitunutta tammisuutta, joka kuitenkin puskee hieman enemmän esiin viinin avautuessa.

Viini maistuu juuri siltä miltä se näyttääkin – paksuntäyteläiseltä, varsin tiiviiltä, todella pehmeältä ja melko raskastekoiselta. Runsaasta mausta löytyy reilusti tummia hedelmiä – ylikypsää tummaa luumua, makeata mustaherukkaa, boysenmarjaa ja karhuvatukkaa – mutta maku ei ole läheskään yhtä hilloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Pippurisuus, mausteinen ja kevyesti palaneen bitterinen tammisuus ja melko tuntuva tanniinisuus tuovat kokonaisuuteen varsin hyvää grippiä, mikä vähentää viinin pehmeyttä ja höttöisyyttä; lisäksi jonkin verran tuntuva hapokkuus tuo viiniin napakkuutta ja raameja, minkä vuoksu viini maistuu pienen suussapyörittelyn jälkeen selkeästi vakuuttavammalta ja moniulotteisemmalta kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää.

Runsas ja varsin moniulotteinen jälkimaku jatkaa tukevan keskimaun tyylillä ja tarjoilee makeaa herukkaisuutta, pippuria, hillittyä minttusuklaisuutta, kevyttä vaniljaisuutta ja hennon karvasta tammen mausteisuutta. Jälkivaikutelma on kohtuullisen pitkä ja mehukas.

Manso de Velasco hieman jakaa omia mielipiteitäni; toisaalta viini on varsin tasokas ja moniulotteinen uuden maailman Cabernet Sauvignon, mutta toisaalta se on myös varsin selvästi juurikin uuden maailman Cabernet – helppo, kosiskelevan hedelmävetoinen, melkoisen pehmoinen ja kaikin puolin turvallinen. Esimerkiksi tätä ennen testattu Cordillera-sarjan Carignan oli mielestäni sekä mielenkiintoisempi että rakenteikkaampi, minkä vuoksi rankkaisin huoletta sen tämän viinin ohitse.

Sitten taas toisaalta; ne uuden maailman kuuluisa "ikoniviinit". Manso de Velasco tuntuu loppupeleissä olevan jopa mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi kuin monet muut vastaavat, joita yleensä myös kaupitellaan n. 50-60 euron hintaan. Lisäksi Manso de Velasco tuntuu tämän ikäisenä jopa mielenkiintoisemmalta kuin Torresin oma "ikoniviini" Mas La Plana vastaavan ikäisenä – tosin kypsyttely saattaa muuttaa tilannetta, sillä tätä viiniä en lähtisi kypsyttelemään juuri puolta vuosikymmentä enempää, kun taas Mas La Plana tuntuu pelkästään kerjäävän sen verran lisää ikää. Joka tapauksessa, nyt juotavaksi super-chileläiseksi Manso de Velasco lienee kilpakumppaneitaan (ja Mas La Planaa) parempi ostos, mutta tämä ei tarkoita siltikään sitä, että viini olisi halpa ostos – yleensä nuo super-chileläiset ovat mielestäni järkeviä ostoksia ehkä 15-20 euron hinnalla ja Mas La Planallekin järkevä hintaluokka olisi mielestäni siinä 20-25 euron tuntumassa. Siksi reilu 35 euroa tällaisesta viinistä tuntuu melko hinnakkaalta, vaikkakaan ei täysin mahdottomalta. Mielestäni Manso de Velasco olisi passeli ostos n. 25 euron hinnalla, sillä viinin nykyhintaan kyllä löytyy Alkostakin parempiakin ostoksia.

Jos viini sattuu löytymään kaapista, nauti se nyt tai kypsyttele vielä muutaman vuoden verran lisää; tarjoa tuhtien pataruokien tai tumman lihan kanssa, tai ihan vain sellaisenaan.

Lyhyesti: Erittäin täyteläinen, voimakas, aromikas ja moniulotteinen uuden maailman "ikoni-Cabernet." Hieman turhan rakenteeton, turvallinen ja yllätyksetön esitys ollakseen omissa kirjoissani mikään huippuviini, mutta tästä Manso de Velasco on huolimatta yksi parhaita vastaan tulleita "super-chileläisiä."

Arvio: Erittäin hyvä – tässä rupeaa olemaan takana jo ihan kohtuullinen määrä uuden maailman ikoniviinejä, mutta edelleenkään yksikään niistä ei ole toden teolla onnistunut vakuuttamaan, vaan kaikki ovat olleet lähinnä massiivisia konsentraatiopommeja, joissa erityisesti rakenteen tuoma tasapaino on ollut täysin hukassa – eikä Manso de Velasco ole tähän porukkaan mikään poikkeus. Viini on mielenkiintoisempi ja kohtuullisemmin hinnoiteltu kuin kilpakumppaninsa, mutta silti viiniä loppupeleissä vaivaa samat ongelmat kuin kaikkia muitakin superchileläisiä pulleita punkeroita. Osta vain jos satut rakastamaan chileläisiä viinejä yli kaiken ja löydät jostain edullisemmalla.

Hinnan (36,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Torres Cordillera Carignan 2009

Torres Cordillera Carignan 2009

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Maule
• Rypäleet: Carignan (63%), Syrah (22%), Merlot (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,98e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 21,90e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: torres chile

Winestaten chileläisiä viinejä esitellyt tilaisuus oli päättymässä ja viimeisen flightin loppupuolelta löytyi Torresin parempaa keskitasoa edustavan Cordillera-sarjan Carignan. Viinin nimi on kuitenkin melko erikoinen, sillä Carignania varsinaisesta viinistä löytyy ymmärtääkseni vain vajaa kaksi kolmasosaa.

Viiniin käytetty Carignan tulee vuonna 1996 löydetyltä viinitarhalta, jonka köynnökset ovat iältään n. 80-vuotiaita, toisin sanoen poikkeuksellisen iäkkäitä Chilen viinituotannossa, sillä maassa suuremman luokan viininviljely on alkanut vaihdellen vasta 70-90-lukujen välillä; loput viiniin käytetyt rypäleet tulevat muualta Maulen laaksosta. Kypsyminen on tapahtunut 9 kuukauden ajan tammessa ja 3 kuukauden ajan pullossa; tammitynnyreistä 30% on uusia ja 70% vuoden vanhoja.

Viini on allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu vuosikerrallaan 2008, joka onnistui vakuuttamaan harvinaisen hyvin chileläiseksi viiniksi – yhä edelleen Cordillera Carignan 2008 on ehdottomasti yksi parhaista Chilen viineistä Alkon valikoimissa. Siksi olin varsin innokkaasti tarkastamassa pystyykö viinin uudempi vuosikerta toisintamaan edellisen antamat hyvät vibat.

Väriltään viini on reunoiltaan kevyesti vaaleampaan rusehtavan punaiseen taittuva tummanpunainen ja melko läpinäkymätön.

Aromikas tuoksu on todella tummanpuhuvan hedelmäinen ja vivahteikas; luumua, karhunvatukkaa ja raakaa mustikkaa, sekä kevyesti märkää multaisuutta ja tammen mausteisuutta. Hienoisena kauneusvirheenä alkoholi (14%) puskee hieman tuoksun läpi.

Suussa täyteläinen viini paljastuu intensiivisemmäksi kuin yksikään muu illan aikana maistettu viini; kyseessä lienee suht voimakasta hedelmää kantavien köynnösvanhusten rypäleiden ja jopa sopivasti tuntuvan hapokkuuden luoma yhteistyö. Makua hallitsee tumma marjaisuus, joka tarjoilee tuoksun tavoin mustikoita, luumuhilloa, kypsänmakeata karhunvatukkaa ja mustaherukkaa. Seasta erottuu kuitenkin myös maustepippuria, palaneen savuista aromikkuutta, aromikkaan mausteista ja kevyen vaniljaista tammisuutta sekä hillittyä kukkaisuutta. Kokonaisuus on moniin muihin illan aikana maistettuihin viineihin verrattuna varsin tanniininen ja roteva. Yleisvaikutelma Cordillera Carignanista on varsin tasapainoinen ja lihaksikas; viini kuitenkin vaikuttaa edelliseen maistamiskertaan verrattuna hieman enemmän kypsänmakealta ja täyteläisemmältä.

Pitkähkö ja moniin muihin chileläisiin viineihin verrattuna mukavan persoonallinen jälkimaku jättää suuhun pippurista mausteisuutta, tummia hedelmiä, kevyttä nahkaisuutta ja tanniinista karheutta. Alkoholi jättää kurkun seudulle hennon lämmittävän tunteen.

Torresin Cordillera Carignan vakuuttaa edelleen – jälkikäteen miettiessä tämä kyllä taisi olla illan paras punainen. Viini vaikuttaa pätkän verran tuhdimmalta, täyteläisemmältä ja kypsemmältä – eli chileläisemmältä – kuin viime vuosikertaa testatessa, mutta viini on silti todella mainio esitys Alkon chileläisviinien keskellä. Kokonaisuudesta löytyy mielenkiintoa, lihasta ja tasapainoa; viinin voi siis huoletta lykätä niin tuhdimpien ja voimakasmakuisempien aterioiden kylkeen kuin pidemmäksi aikaa kypsymään kellariin – kenties tämä saattaisi jopa auttaa viinin painamaan viinin makeimpia ja hilloisimpia vivahteita hieman piiloon.

Silti laatuunsa nähden Cordillera tuntuu aavistuksen verran hinnakkaalta – parilla kympillä saa sen verran laadukkaita eurooppalaisviinejä pelkästään Alkon hyllyiltä, että tilausvalikoiman reilun 20 euron hinta on piirun verran turhan kallis. Mutta vaikka 15 euroa olisi viinille passelimpi hinta, on viini vielä kohtuujärkevä ostos parillakin kympillä – sen verran harvoin eurooppalaisille viineille pärjäävää chileläistä saa tässä maassa.

Lyhyesti: Varsin laadukas chileläinen punaviini, johon ei olla yritetty saada mahdollisimman paljon mahdollisimman ylikypsän makeata hedelmää, vaan kokonaisuus on saatu hyvin balanssiin sopivan napakan hapokkuuden ja tuntuvan tanniinisuuden kanssa.

Arvio: Erittäin hyvä – punaviini, jossa yhdistyy mainiosti eurooppalainen tyylitaju chileläiseen viiniestetiikkaan: kypsää hedelmää ja napakka rakenne. Toimii varsin mainiosti!

Hinnan (21,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Escudo Rojo 2010

Escudo Rojo 2010

• Valmistaja: Baron Philippe de Rothschild
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Maipo
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (40%), Carménère (37%), Syrah (18%), Cabernet Franc (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 14,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Toinen kahdesta Winestaten Chilen viinit -tilaisuuden Rothschildin viinistä oli Alkon perusvalikoimasta löytyvä Escudo Rojo – "Punainen kilpi", eli Rothschild espanjaksi. Kyseinen viini on parin mutkan kautta nähtävissä jonkinlaiseksi Bordeaux-blendiksi chileläisellä twistillä – viinin pohjana toimii perinteinen Cabernet Sauvignon + Franc -blendi, jonka seassa on myös perinteistä (mutta sittemmin alueelta kadonnutta) Carménèrea. Lopuksi sekaan on pistetty n. kuudesosa Syrahia, jotta kokonaisuus saisi vähän chilelle tyypillistä Cabernet-Shiraz-henkeä. Valmista viiniä on kypsytetty vuoden verran ranskalaisessa tammessa ennen pullotusta.

Olen viiniin tutustunut jo pariinkin otteeseen aikaisemmin ja todennut sen chileläisittäin melko kovasta hinnastaan huolimatta erittäin positiiviseksi tapaukseksi – Alkosta löytyvien chileläisten parhaimmistoksi, suorastaan – ja viinistä löytyy vuosikerrasta 2009 arviokin. Onkin varsin mielenkiintoista päästä tarkastamaan onko viinistä tullut uusi vuosikerta muuttanut asiaa yhtään parempaan tai huonompaan suuntaan.

Väriltään viini on varsin tiivis, lähes täysin läpinäkyvä ja sävyltään tumman purppuranpunainen.

Tuoksua hallitsee Cabernet Sauvignonin kypsähkö mustaherukkaisuus, mutta sen alta paljastuu myös kevyttä paprikaisuutta, varsin kevyeksi jäävää tammen mausteisuutta ja tummaa suklaata, hentoa maamaisuutta ja nahkaa. Alkoholi (14%) onnistuu puskemaan melko voimakkaan tuoksun läpi.

Mehevä ja kevyesti makeaan taittuva on suutuntumaltaan varsin täyteläinen ja ilmaisultaan kypsän chileläinen, vaikkei kokonaisuus varsinaisesti taitu hilloisuuteen tai raskauteen asti. Viinin varsinaiseksi pelastajaksi saapuu kokonaisuuteen nähden sopiva hapokkuus, joka piristää hyvin viinin yleisilmettä ja saa makeammat vivahteet vaikuttamaan kuivemmilta kielellä. Lisäksi viinin kohtuullinen tanniinisuus tuo kokonaisuuteen lisää selkärankaa, vaikkakin muistikuvieni mukaan viidin edellinen vuosikerta oli selvästi tanniinisempaa tavaraa. Tuoksun tavoin makua hallitsee voimakas mustaherukkaisuus, jota tukevat hillityn paprikaiset vivahteet, kohtuullisen mausteiset ja vaniljaiset tammen aromit ja aavistus lyijykynäistä puisevuutta. Alkoholi tuntuu melko selvästi makujen keskellä suuta lämmittävänä tunteena.

Varsin pitkään ja melko lämpimään jälkimakuun jää – ei niin yllättäen – tummaa herukkaisuutta, jonka ohella tuntuu mausteisia ja puisevan lyijykynäisiä tammen aromeja, kevyttä pippurisuutta ja hentoa, tanniinien tuomaa karvautta.

Kokonaisuus on varsin jees, erityisen chileläisten yleensä melko luonteettomien ja rakenteettomien punaviinien viitekehyksessä, mutta viini tuntuu aavistuksen vaisummalta esitykseltä kuin edellinen vuosikerta – toki myönnän aina mahdollisuuden arvostelijan subjektiivisuuteen, onhan tätä viiniä ennen ehditty maistaa pitkälti toistakymmentä muuta viiniä.

Joka tapauksessa suurta laadunharppausta ei olla tultu alas, vaan viini on edelleen varsin positiivinen muka-Bordeaux Alkon hyllyiltä. Cabernet'n hallitseva herukkaisuus dominoi tämänkin viinin vuosikerrassa, muttei edelleenkään niin pahasti, että se peittäisi kaiken muun alle tai rupeaisi varsinaisesti tökkimään (ellei satu olemaan eksplisiittisesti Sauvignonien herukan aromeja vihaava henkilö.) Rakenteeltaan Escudo Rojo on varsin sopiva tapaus niin rupatteluviiniksi kuin tuhdimpien ruokien kumppaniksi, minkä lisäksi sitä voi harkita myös kypsyttävänsä vuoden pari, jos viinin kypsemmän makeat puolet saisi niinsanotusti kuivahtamaan kellarin puolella.

Lyhyesti: Cabernet Sauvignonin ehdoilla toimiva, Bordeaux'ta henkivä viini selvästi kypsään Chilen tyyliin. Hedelmävetoisuudestaan ja kypsänmakeista aromeistaan huolimatta viini on varsin tasapainoinen ja rakenteikas esitys.

Arvio: Erittäin hyvä – viiniä kannattaa välttää lähinnä vain jos sattuu vihaamaan erittäin täyteläisiä uuden maailman viinejä tai Sauvignoneista löytyvää herukkaisuutta; Escudo Rojossa on saatu nimittäin varsin sopivasti eurooppalaista henkeä selvän chileläiseen kokonaisuuteen.

Hinnan (14,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Torres Clos del Pastor 2011

Torres Clos del Pastor 2011

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó / Maule
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (70%), Cabernet Franc (30%)
• Koko: 3,0l
• Hinta arviointihetkellä: 34,90e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 35,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Vuosi pari sitten Alkoon saapunut Clos del Pastor edusti silloin – ja myös edelleen – Suomessa myytävien punaviinihanapakkausten korkeinta hintaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viini olisi erityisesti "kallista" viiniä – pulloihin suhteutettuna Pastor-pullo maksaisi n. 8-9 euroa. Tätä vain Skandinavian viinimarkkinoille kehitettyä viiniä markkinoidaan luomuviininä, vaikka ymmärtääkseni viinistä vain osa tulee Maulessa sijaitsevalta San Luis de Alocon luomusertifioidulta tarhalta, kun taas osa Cabernet Sauvignonista tulee aivan tavallisilta viinitarhoilta Curicón alueelta. Viini ei ole siis kuin vain osittain luomuviini.

Viini on suurelta osin Cabernet Sauvignonia, mutta sekaan on pistetty hieman Bordeaux'n hengessä kolmasosa Cabernet Francia. 6 kuukautta kestänyt kypsytys on tapahtunut ranskalaisessa tammessa.

Väriltään Clos del Pastor on todella tumman karmiininpunainen ja melko läpinäkymätön.

Tumman hedelmäisyyden, savuisten vivahteiden ja hennon nahkaisuuden hallitsemassa, todella tuhdissa tuoksussa viinin säilömiseen käytetty rikki tuoksuu hillittynä, mutta selvästi erottuvana poltetun tulitikun tuoksuna.

Suutuntumaltaan Clos del Pastor on paksuntäyteläinen, samettisen pehmeä ja monoliittisen raskas. Happoja tuntuu aavistuksen verran, mutta ei lähellekään niin paljon kuin näin tuhdissa viinissä haluaisin niiden tuntuvan. Runsasta ja melko voimakastakin makumaailmaa hallitsee kypsän luumuinen ja aavistuksen mustaherukkainen tumma hedelmäisyys ja mustikkaisuus, jonka seassa tuntuu kevyt pippurisuus, pehmeän mausteinen tammisuus ja kevyt mineraalisuus. Hienojakoiset, mutta melko runsaat tanniinit tuovat kokonaisuuteen hieman purutuntumaa, jolloin viini ei tunnu täysin höttöiseltä ja rakenteettomalta.

Jälkimaku on tummanpuhuvan hedelmäisyytensä kanssa melko yllätyksettömästi linjassa tuoksun ja maun kanssa; seasta erottuu myös kevyen vegetaalista yrttisyyttä ja hentoa mineraalia, tanniinit tuovat korkeintaan keskipitkään jälkivaikutelmaan hieman karheutta.

Hanapakkaukseksi Clos del Pastor on ihan passeli tapaus runsailla ja tuntuvilla aromeillaan, mutta viini on silti niin monen muun BIB:n tavoin turhankin pehmeä, helppo ja ryhditön. Pulloversiona viini ei tarjoaisi mitään kotiinkirjoitettavaa, mutta kolmelitraisten viinien melko kehnosta tarjonnasta johtuen Clos del Pastor on jopa ihan varteenotettava tuttavuus – jopa chileläiseksi.

Lyhyesti: Pohjoismaiden markkinoille kehitetty, osittain luomu hanapakkausviini, joka on varsin tuhti, runsas ja täyteläinen, mutta myös loppupeleissä melko rakenteeton ja ennalta-arvattava – tosin sellaisiahan ovat melkein kaikki muutkin viinitötsät, eikö totta?

Arvio: OK – helppo ja pehmeä Chilen Cab tuhdeista ja täyteläisistä viineistä pitäville. Ei mitenkään kummoinen esitys, mutta ei tarvitse myöskään hävetä silmiä päästään jos pistää tämmöisen esille kesän grillikutsuilla. Peruspasseli uutospommi.

Hinnan (35,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2011

Cono Sur Reserva Especial Cabernet Sauvignon 2011

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Maipo
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (88%), Carmenere (7%), Syrah (3%), Carignan (2%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,90e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Yhtä asiaa en kyllä käsitä chileläisessä viininvalmistuksessa. Siellä nimittäin tuntuu olevan väkipakko änkeä Cabernet Sauvignonia joka siunaaman punaviiniin – vaikkei sellainen tuntuisi olevan millään lailla edes oleellista kokonaisuuden kannalta. Sitten kun tehdään Cabernet'ta, melkein aina sen sekaan halutaan pistää mahdollisimman paljon kaikkia muita lajikkeita. Mikä hitto niissä yhden rypäleen lajikeviineissä on niin vaikeata, ettei ikinä onnistuta tekemään sellaista ilman että viiniä pitää "parannella" jollain muulla?

Lisää hämmennystä peliin tuo juuri tämän viinin rypäleet – Cono Surin omien sivujen mukaan viiniin kyätetyt rypäleet vaihtelevat radikaalisti ihan vuosikerroittain, mutta tämän lisäksi Alkon sivut listaavat täysin muita rypäleitä viiniin, mistä viinitalon omat sivut eivät puhu sanaakaan (kuulemma siis viinistä Alkon sivujen mukaan pitäisi löytyä Cabernet'n lisäksi Merlot'ta sekä hyvin harvinaista Aspiran-lajiketta!) En oikein tiedä mitä tapahtuu.

Ja sitten itse asiaan. Väriltään viini on reunoille asti todella tumman viininpunainen.

Uuden maailman tyypilliseen Cab-henkeen mehevä tuoksu on hieman makeaantaittuva, mutta Cono Surin yleiseen tyyliin nähden melko hillitty (yli)kypsyydessään. Tummiin luumuihin ja herukkaan taittuvan tuoksun seassa on melko reilusti tammisuutta ja savuisuutta, alkoholi tuntuu myös melko selvästi kokonaisuudessa.

Runsaalta maultaan viini on tuoksua selkeästi makeampi ja reippaasti tummaan hilloisuuteen taittuva. Tiivis suutuntuma on täyteläinen ja suht lämmin. Aromipuolelta löytyy kypsää luumua ja mustikkaa, makeata, uuttunutta tammea ja kevyttä savuisuutta. Happoja on paksuun hedelmään nähden melko vähän, mutta melko tuntuva tanniinisuus tuo hieman raameja muuten hieman höttöiseen runkoon.

Aromikasta jälkimakua hallitsee tumma hedelmäisyys, melko voimakaskin yrttisyys, kevyt kuningatarhilloisuus ja hillitty, mutta erottuva, kynsilakanpoistoainemainen asetonisuus. Jälkivaikutelma on melko moniulotteinen, pölyisen tanniininen ja pitkähkö.

Yleisesti viini on tuhti ja mehevä seurusteluviini, jossa on myös riittävästi harteikkuutta toimiakseen simppelien, suomalaisten grilliruokien kera – erityisesti jos sekaan pistetään vielä hieman makeat tai tuliset marinadit. Omaan makuuni viini ei ole erityisen yhteensopiva, mutta Reserva Especial Cabernet Sauvignon on yllättävän onnistunut tekele Cono Surilta. Kovinkaan tyylikäs tai erityisen mieleenpainuva esitys viini ei ole, mutta hintaluokassaan viini on ihan passeli tapaus. Chileläisten viinien ystävälle melko varma ratkaisu.

Lyhyesti: Melko paksu, pehmeä ja täyteläinen lähes-Cabernet Sauvignon, josta löytyy hilloisen makean hedelmän ohelta myös hieman mielenkiintoisempaa aromikkuutta ja sopivan terhakkaa tanniinisuutta.

Arvio: Miellyttävä – tai siis, olisi jos pitäisin tämmöisistä viineistä. Mutta vaikka viini ei ole varsinaisesti makuuni, on se Cono Surin tuotteista paremmasta päästä.

Hinnan (10,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Santa Digna Cabernet Sauvignon 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Reserve 2011

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,48e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Helmikuu 2014, Alko)

No niin, seuraavaksi on vuorossa viimeisen Alkossa myynnissä olevan Torresin Santa Digna -sarjalaisen – Cabernet Sauvignon Reserven – arvio. Kuten muutkin Santa Digna -sarjalaiset, on tämäkin viini reilun kaupan edustaja Fair for Life -sertifikaatillaan. Viiniä on ennen pullotusta kypsytetty kuusi kuukautta tammitynnyreistä, joista vain 2% uusia ja loput vuoden vanhoja.

Väriltään viini on tumman mustaherukkainen, reunoiltaan hieman läpinäkyväksi taittuen.

Tummanpuhuva tuoksu on tuhdin hedelmäinen, kuningatarhilloisten vivahteiden aromien hallitessa kokonaisuutta voimakkaasti. Taustalla lymyää paahteista luumuisuutta, kevyempää mustaherukkaa ja melko voimakkaana tuntuvaa alkoholisuutta.

Makua hallitsee makea ja paahteinen tumma hedelmäisyys, tuoden framille erityisesti tummia luumuja, kevyttä mustaherukkaa ja hentoa vegetaalisuutta. Kokonaisuus on aromeiltaan varsin puhdaspiirteinen, sillä tammi pysyttelee hyvin taustalla niin tuoksussa ja maussa, tuoden korkeintaan kevyttä mausteisuutta ja hentoa mausteisuutta, joka sointuu varsin mainiosti kokonaisuuteen. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta sekä tanniineiltaan että hapokkuudeltaan melko hillitty – tämän seurauksena viini on melko pehmeä ja helppo, mutta myös hieman väsähtäneen tuntuinen.

Mehevä jälkimaku on tumman hedelmäinen, kevyen vaniljaisen tamminen ja yrttinen; suht tuntuva (14%) alkoholi lämmittää kevyesti kurkunpäätä. Jälkivaikutelma on melko pitkä, harmoninen ja miellyttävä.

Kokonaisuutena Santa Digna CS Reserve on melko peruskamaa; viini on hintaisekseen ihan tasokas ja hyvin tehty arki-Cab, mutta se on samalla erittäin yllätyksetön, geneerinen ja uuden maailman henkeen varsin yhdentekevä alkuperältään – viinistä on melko mahdoton arvata onko kyseessä esimerkiksi Argentiinan Australian, Chilen, Etelä-Afrikan tai vaikkapa Yhdysvaltojen Cabernet. Viinistä ei siis löydy käytännössä mitään, mitä ei löytyisi jo miljoonasta muusta uuden maailman Cabista.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen uuden maailman Cabernet Sauvignon, jonka suurimmat ongelmat ovat lähinnä turhankin pehmä ja helppo ilmaisu sekä hieman läpipuskeva alkoholisuus.

Arvio: Tylsä – viini on periaatteessa ihan ok ostos, mutta siinä ei ole juurikaan mitään sellaista, minkä takia juuri tämä viini olisi ostettava. Yleisesti semipasseli eettisen kaupan viini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Rothschild Carmenère Reserva 2011

Rothschild Carmenère Reserva 2011

• Valmistaja: Baron Philippe de Rothschild
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel
• Rypäleet: Carménère
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,90e (Helmikuu 2014, Alko)

Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa vasta punaviinipuolella tuli vastaan ensimmäinen Rothschildin viini – blogin alkuaikoinakin arvosteltu Carmenère Reserva. Kyseinen viini on peräisin Rapelin laaksosta ja sitä on kypsytetty 12 kuukauden ajan vuoden vanhoissa tammitynnyreissä.

Väriltään viini on erittäin tummanpunainen; reunoilta väri taittuu vaaleampaan oranssinpunaiseen.

Nenän änkeydyttyä lasiin ei jää epäselväksi viiniin käytetty lajike – tuoksusta löytyy nimittäin sen verran tuoretta paprikaa, että muita vivahteita saa jo vähän etsiskellä. Seasta kuitenkin löytyy paprikan ohelta myös melko kypsää, tummaa marjaisuutta, kevyesti yleisvaikutelmaa raikastavaa yrttisyyttä ja hentoa savuisuutta. Tammisuus on jättäytynyt mukavasti taka-alalle, eikä tuo kokonaisuuteen juuri muuta kuin aavistuksen verran tummaa suklaata ja vaniljaa.

Kosiskeleva maku on yleisilmeeltään hyvin kypsä, pehmeä ja aromikas. Viinin mukana kulkeutuu kielelle mielikuvia tummista hedelmistä, miedoista yrteistä ja aavistuksesta tuoretta vihreätä paprikaa. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan erityisen suuntäyttävän täyteläinen, vaikkakin on paksummanpuoleinen – viinin hillitty hapokkuus saa kokonaisuuteen sentään hieman kepeyttä. Makujen keskeltä erottuu myös hillityn pippurista ja aavistuksen makeaan taittuvaa mausteista tammisuutta sekä paprikan aromeihin sekoittuvaa nuorekasta, jopa kevyesti raa'an oloista vegetaalisuutta. Tanniineja viinissä on erittäin vähän tuhtiin ja mausteiseen makuun nähden.

Jälkimakuun viini jättää ne kypsimmät ja makeimmat marjahillot, joita jää sävyttämään yrttiset, kevyen tammisen mausteiset ja savuiset sekä hillityn paprikaiset aromit. Jälkivaikutelma on hieman lyhyehkö ja aavistuksen ohuenpuoleinen paksuun keskimakuun nähden.

Viinistä jäi hivenen parempi yleisvaikutelma kuin vuosia sitten testatusta 2009-vuosikerrasta, mutta viini ei tälläkään kertaa onnistunut voittamaan sydäntäni puolelleen. Kokonaisuutena viini on ihan jees Chilen Carménère, mikä kyllä ei ole kovinkaan paljoa sanottu, sillä valtaosa ko. tyylin edustajista edustaa lähinnä makumieltymysteni negaatiota. Viini ei paprikaisuudestaan huolimatta ole monien Carménère-viinien tapaan täysin liioitellun ja juomakelvottoman paprikainen, mutta ei kaukanakaan olla. Kokonaisuutena viini kuitenkin vaikuttaa hieman tasapainottomalta – pehmeydestään ja suhteellisesta täyteläisyydestään huolimatta viini on hieman turhan ohuen ja karhean oloinen esitys.

Siedettävä tapaus, jos tykkää Carménèresta, mutta muuten en kyllä erityisesti lähtisi suosittelemaan. Pitäytyköön ranskalaiset ranskalaisissa lajikkeissa (no, olihan Carménère silloin joskus Bordeaux'n oma lajike) ja jättäkööt ne ulkomaiset lajikkeet ulkomaisille. Suutari, lesti, jne.

Lyhyesti: Keskinkertainen perus-Carménère.

Arvio: Keskinkertainen – perus-Carménère.

Hinnan (9,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cono Sur Bicicleta Pinot Noir 2011

Cono Sur Bicicleta Pinot Noir 2011

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,49e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Helmikuu 2014, Alko)

Suomalaisten rakastama ja muutamissa arvosteluissakin menestynyt (mm. pari vuotta sitten viini vetäisi 4/5 tähteä Hesarin Pinot Noir -skabassa) Cono Sur Pinot Noir on allekirjoittaneellekin tuttu oman viiniharrastuksen alkupäästä. Silloin eräällä tutullaan oli eräissä tupaantuliaisissa mukanaan ko. viiniä, josta pyysin saada maistiaisen – olivathan kepeät, hapokkaan marjaiset Pinot Noirit hurmanneet freesiydellään ja eloisuudellaan. Siksi Cono Surin tekele aiheutti melkoisen järkytyksen rullatessaan kieleni ylitse – viini oli ohutta, makeaan taittuvaa, löysää marjamehua ilman juuri mitään merkkejä Pinot'n hurmaavuudesta!

Olen myöhemmin koettanut selittää itselleni viinin kamaluuden johtuvan liian lämpimästä tarjoilulämpötilasta, siitä että pullo oli ollut auki pitkään, yms. kun kaikkialla muualla viiniä on kehuttu ja kaiken maailman arvioistakin vain satelee pistesijoja. Siksi olin ihan mielenkiinnolla maistamassa viiniä uudelleen kun sellaista esiteltiin Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa.

Bicicleta-lisänimellä uudelleenbrändätty Cono Sur Pinot Noir 2011 on Winestaten mukaan 100% terästankeissa kypsytetty Pinot Noir, kun taas Cono Surin sivut puhuvat viinistä 60% näkevän tammea 8 kuukauden ajan ja vain 40% kypsyy teräksessä. Alko ei ota kantaa asiaan suuntaan tahi toiseen.

Väriltään viini on hyvin tummanpuhuvan karhunvatukkainen ja Pinot Noiriksi melko läpinäkymätön.

Tuoksu on suoraan sanottuna melko tyrmäävä: tunkkaisesta kokonaisuudesta löytyy jalkahikeä, asetonia, savuisuutta, vanhaa puuta ja hillittyä yrttisyyttä. Pinot Noireille ominaista freesiyttä ja kevyen maalaisia vivahteita kokonaisuudesta ei löydy tippaakaan, muttei myöskään runsaammin tammitettujen viinien muhkeata mausteisuutta.

Maultaan viini on makean marjainen, lähes ylikypsä ja hyvin pehmeä; kokonaisuudesta puuttuu se eloisa hapokkuus, jota kaikki tästä viinistä lukemani arviot kuitenkin toitottavat. Tämä viini on korkeintaan hapokas jos on tottunut uuden maailman edullisiin, ylikypsiin punaviineihin, mutta minkäänlaista Pinot'lle tyypillistä, freesiä ja eloisaa hapokkuutta viinistä ei löydy – tämän ja makeiden marjojen aromien vuoksi kokonaisuus muistuttaa lähinnä Mehukattia. Leveä ja rehevän hedelmäinen makumaailma tarjoilee liberaalein ottein kypsää puolukkaisuutta, vadelmahilloa, yrttisyyttä, kevyen pippurista mausteisuutta, cocktail-kirsikkaa ja hillittyä asetonisuutta. Hento tanniinisuus tuo viiniin kevyen karheaa otetta. Kokonaisuus on varsin läski ja simppeli.

Lämmin jälkimaku jättää kielelle sekamarjamehua, kevyttä pippurisuutta ja hentoa, aromaattista yrttiä.

Juu, viini on yhtä kurja Pinot Noir kuin muistinkin, uudesta vuosikerrastaan huolimatta. Ainakin Cono Surin sivujen kuvauksessa viinistä he onnistuvat kuvaamaan viiniä varsin hyvin: "this is a voluptuous Pinot Noir with rich fruit notes of cherry, raspberry, plum and strawberry – a red fruit party!" – jotenkin he vain onnistuvat kirjoittamaan kaikki nuo asiat aivan kuin ne olisivat jotenkin hyvä asia. Mielestäni hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun yhdistetään sanat voluptuous ja Pinot Noir. Ei tällä mielestäni ole juurikaan tekemistä kepeän, raikkaan ja marjaisen Pinot Noirin kanssa – tämä muistuttaa enemmän mehevää uuden maailman Merlot'ta, jota on vain laimennettu kevyemmäksi.

Lyhyesti: Ylikypsä, raskas, makean mehumainen ja erittäin tylsä uuden maailman punaviini. Edellisen kappaleen viimeinen lause tiivistää kaiken oleellisen viinistä.

Arvio: Surkea – Lainaus itseltäni, omasta muistiinpanivihkostani, joka tiivistää maistamisen tunnelmat tämän viinin kohdalla: "Eih."

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Torres Las Mulas Viognier 2012

Torres Las Mulas Viognier 2012

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Viognier (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Winestaten chileläisiin viineihin keskittyneessä tilaisuudessa esitelty Torresin Las Mulas -luomusarjan Viognier onkin vanha tuttavuus täällä blogissa. Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Torresin Valle Centralissa sijaitsevilta viinitarhoilta, joilla synteettisten torjunta-aineiden sijaan käytetään ankkoja ja hanhia sekä erilaisia petohyönteisiä rypäleitä uhkaavien tuholaishyönteisten torjunnassa.

Viinillä on melko ohut, kevyesti vihertävä väri.

Tuoksusta löytyy tuoretta, kevyesti makeaan taittuvaa trooppista hedelmäisyyttä, hentoa Viognierin mausteisuutta, kypsää omenaa ja hentoa kukkaniittyä.

Maultaan viini on runsas ja kohtalaisen suuri, mutta samalla varsin sopusuhtainen ja miellyttävän hapokas; runsaudestaan huolimatta viini ei tunnu mitenkään massiiviselta hedelmäpommilta, vaan mukavan raikkaalta ja pirteän hedelmäiseltä. Päällimmäisinä vivahteina löytyy tuore omenaisuus, hillitty sitruksisuus ja yrttisyys; alta paljastuu kevyesti Viognierin terpeenistä mausteisuutta, hentoa pippurisuutta ja aavistus appelsiininkuorta. Hapokkuudestaan huolimatta viini ei ole suutuntumaltaan erityisen kepeä, muttei varsinaisesti raskaskaan.

Aromaattisessa jälkimaussa löytyy omenaisuutta, kevyttä mineraalia ja yrttisyyttä, joka tuo keskipitkään jälkivaikutelmaan hapokkuuden kanssa kirpeyttä ja kevyttä karvautta. Alkoholi (13%) lämmittää hennosti kitalakea ja suun takaosia.

Kokonaisuutena Las Mulas Viognier on huoleton ja moniin muohin lajikkeen edustajiin verrattuna melko kevyehkö Viognier. Voimakkaan terpeenisiä ja öljyisiä Rhônen Viogniereja etsivät voivat pettyä Las Mulasiin – viini on tyylillisesti vanhan maailman serkkujaan paljon kepeämpi ja enemmän Chardonnaymaista hedelmäisyyttä kuin mausteisuutta ja raskasta trooppista hedelmää painottava. Kuitenkin seasta löytyy myös Viognierille tyypillisiä vivahteita, mutta varsin hillityllä otteella.

Edellisvuosikertaan verrattuna viini on itse asiassa vielä parantanut meininkiään – keventyneen alkoholisuutensa vuoksi viini on ilmaisultaan kepeäliikkeisempi ja tasapainoisempi kuin melko korkean (14%) alkohoholipitoisuuden omannut 2011. Yleisesti viinistä ei ole mitään pahaa sanottavaa ja erityisesti hintaluokkansa edustajana Las Mulas Viognier on varsin mainio – usein kun Alkon tarjoamat sertifioidut luomuviinit tuppaavat olemaan melko köykäisiä esityksiä kympin pinnassa ja vielä enemmän sen alapuolella; kelvollisista luomuviineistä joutuu yleensä pulittamaan vähintään sen 12 euroa. Las Mulas on miellyttävä poikkeus tähän.

Lyhyesti: Varsin miellyttävä, tasapainoinen ja yleiskäyttöinen luomu-Viognier, joka kuitenkin muistuttaa enemmän Chardonnay-vetoista Viognier-blendiä kuin varsinaista Viognieriä.

Arvio: Erittäin hyvä – oikein kelvollinen Chilen luomuvalkkari niin seurusteluun kuin runsaammille ruokalajeille. Kelpo esitys siitäkin huolimatta, että viinin varsinainen viogniermäisyys on jätetty melko pieneksi.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Riesling (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 8,98e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Cono Surin Bicicleta Riesling on aiemmin tunnettu simppelisti pelkkänä "Cono Sur Riesling" -viininä, tai monien kuluttajien keskuudessa ihan vain "polkupyöräviininä" (mikä toki aiheuttaa monesti sekaannuksia, sillä melkeinpä kaikkien Cono Sur -viinien etiketissä vilkkuu fillari jossain muodossa.) Erikoista kyllä, viinin vuosikerta 2012 tulee Valle Centralin viinialueelta, samoin kuin viimeiset kaksi muuta vuosikertaa, ja vasta vuosikerta 2009 näyttää tulleen viileästä Bío-Bíon laaksosta, josta Alko mainostaa viinin edelleen tulevan. Noh, varmaankin kyseessä on vain alkuperäisen vuosikerran tiedot, eikä kukaan ole viitsinyt mainita monopolin henkilökunnalle viinin vaihtaneen alkuperäaluettaan – mikä on surullisen yleistä uudessa maailmassa; viinin nimi ja brändi pysyy samana, mutta rypäleiden alkuperän sijainti saattaa muuttua jopa sadoilla kilometreillä.

Väriltään viini on tasaisen kellanvihreä – eli juuri sen värinen, josta on vaikea sanoa onko se enemmän keltainen vai vihreä. Kellanvihreä.

Nuorekas tuoksu on varsin mehevä ja se tarjoisee varsin sekalaisen seurakunnan erilaisia hedelmiä (persikkaa, kypsänmakeata omenaa, limettiä, karviaista, karambolaa), sekä hunajaa – aluksi hennosti, mutta avautuessaan yhä enemmän. Seassa löytyy myös kevyellä otteella mineraalia.

Rapsakka maku on kuiva ja aromikas. Makupuoli on melko yksiulotteinen; löytyy lähinnä omenaisuutta, kevyttä yrttisyyttä, limettiä ja aavistus mineraalia. 6 g/l jäännössokerikaan ei tunnu juurikaan keveähkön suutuntuman keskeltä. Kokonaisuus on nuorekas, suoraviivainen ja ihan tyylipuhdas.

Rapsakka jälkimaku jatkaa mutkattoman keskimaun linjoilla; tuoretta omenaisuutta ja yrttisyyttä.

Yleisesti Cono Surin Riesling on varsin helppo ja rapsakan hapokas kuiva valkoviini. Suuria hurraahuutoja viini ei saa aikaan, mutta kun muistaa melkeinpä kaikkien Riesling-viinien olevan Alkossa automaattisesti päältä 10 euron, on alle yhdeksän euron Cono Sur varsin mallikas esitys viitekehyksessään. Vaikka viini on hieman tylsä ja yllätyksetön valinta niin ruoka- kuin seurusteluviiniksi, on se kuitenkin sellaisena myös ihan toimiva ja luotettava. Ihan passeli valinta jos pienellä budjetilla sattuu liikkumaan.

Lyhyesti: Simppeli ja nuorekas, mutta myös miellyttävä ja tyylipuhdas uuden maailman Riesling. Ei yllätä, muttei myöskään petä; kelpo kamaa hintaluokassaan!

Arvio: Miellyttävä – olihan tämäkin päivä todistettava; yleensä Cono Surin tyyli ei ole uponnut allekirjoittaneeseen (tosin oli esimerkiksi Visión Pinot Noir, aka. Wild Duck ihan kelpo esitys), onnistui talon edullisen peruspään tuote vakuuttamaan allekirjoittaneen tyylipuhtaan ilmaisun ja huokean hinnan yhdistelmällään.

Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Santa Digna Gewürztraminer 2012

Torres Santa Digna Gewürztraminer Reserve 2012

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Curicó
• Rypäleet: Gewürztraminer (95%), Riesling (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Jälleen yksi Torresin Fair for Life -sertifioidun Santa Digna -sarjan viini; Gewürztraminer Reserve, johon on lisätty 5% Rieslingiä tuomaan kepeyttä ja raikkautta yleensä melko raskaaseen ja vähähappoiseen Gewürziin. Kuten muidenkin chileläisten viinien kanssa, ei tässäkään tapauksessa kannata kiinnittää juuri mitään huomiota viinin Reserve-merkintään, sillä ilman lainvoimaa se voi tarkoittaa käytännössä mitä tahansa etiketissä.

Väriltään viini on laiha, etäisen vihertävä.

Tuoksu on melko yllättäen (kyseessä on kuitenkin yleensä erittäin aromaattinen Gewürztraminer) melko kevyehkö ja hillitty. Suurempi yllätys tulee kuitenkin tuoksun aromimaailmasta – lasista kohoaa Gewürz-mäisen päärynän ohella voimakkaasti Sauvignon Blancin mieleen tuovaa parsaisuutta ja kevyttä nokkosisuutta. Nyt on kyllä vähän vaikeata hahmottaa että lasissa olisi Gewürztramineria Rieslingillä ryyditettynä.

Keskitäyteläinen viini on suussa varsin hapokas Gewürztramineriksi (kiitos, Riesling) ja jopa raa'an sitruksisen kirpeä, mutta suutuntumaltaan hieman raskaanpuoleinen. Makupuolella tarjoillaan sitruksisuutta, viheromenaa ja hentoa aprikoosia, muttei oikeastaan juuri mitään, mikä viittaisi Gewürztramineriin.

Rapsakka ja melko lyhyehkö jälkimaku jättää kielelle tuoreen omenaisen, mineraalisen ja kevyen sitruksisen jälkivaikutelman. Kokonaisuudesta jää hieman yksiulotteinen ja harvinaisen epä-Gewürztraminer kuva.

Kokonaisuutena Santa Dignan Gewürztraminer on varsin erikoinen – tuoksun perusteella olisin veikannut viinin olevan melko varmasti Sauvignon Blanc, kun taas makumaailma olisi vihjannut enemmän Rieslingin tai korkeintaan viileän ilmaston Chardonnayn suuntaan. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä siitä, että olisin maistellut Gewürztramineria.

Jos viiniä pitää arvostella sen meriittien mukaan, on Santa Digna ihan perus-ok arkiviini; rakenne on hyvä, viini on kepeähkö ja raikas ja hedelmääkin löytyy. Sen sijaan jos pitää arvostella viiniä sen mukaan mitä sen pitäisi olla, on Santa Digna karvas pettymys; ei Gewürzin tarvitse olla raskas, hapoton ja päällekäyvän mausteinen ollakseen kelpo tapaus, mutta jos ostan Gewürztraminer-viinin, olisi kiva, jos edes viini maistuisi ko. rypäleeltä.

Eli jos kaipaat freesiä, simppeliä perusviiniä, on Santa Digna Gewürztraminer ihan passeli tapaus (joskin melko yksiulotteinen hintaisekseen) mutta jos kaipaat mausteista, mehevää ja aromikasta valkoviiniä esimerkiksi aasialaisen ruoan kylkeen, kannattanee suunnata katse mielummin esimerkiksi Alsacen suuntaan.

Lyhyesti: Todella epätyypillinen Gewürztraminer, joka tuoksuu Sauvignon Blancilta ja maistuu Rieslingiltä. Ruusuja freesistä hapokkuudesta, risuja simppelistä, geneerisen sitruksisesta makumaailmasta, jolla ei ole juuri mitään tekemistä aromaattisen Gewürzin kanssa.

Arvio: Tylsä – yleensä Gewürztraminerit ovat varsin mielenkiintoisia, vaikkei aina mitenkään erityisen miellyttäviä tapauksia. Tämä sen sijaan on perusturvallinen arkiviini, josta on vaikeata löytää juuri mitään ihmeempää – jos ei oteta lukuun viinin käsittämätöntä ristiriitaa etiketin ja pullon sisällön välillä.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Santa Digna Sauvignon Blanc 2012

Torres Santa Digna Sauvignon Blanc Reserve 2012

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Lisää kympin valkkareita – niitähän tuntuu Alkon Chile-hyllyiltä löytyvän. Cono Surin luomusertifioidun Sauvignon Blancin jälkeen meillä oli vuorossa Espanjasta mm. Chileen levittäytyneen Torresin Fair for Life -sertifioitu, Santa Digna -sarjan Sauvignon Blanc. Kyseinen viini kulkee ympäri maailmaa sekä lisänimellä "Reserva" että "Reserve"; valitsin arvosteluun sen, joka seisoo suomessa myytävän pullon kyljessä. Tällä merkinnällähän ei ole varsinaista lainvoimaa Chilessä, joten se voi merkitä melkeinpä mitä tahansa – minkä vuoksi sen voi jättää aivan hyvin huomiotta viinejä ihmetellessä. Onpa tullut vastaan tapauksia, joissa Reserve-sarja on ollut se viinitalon matalin perustason sarja.

Tuoksu edustaa hyvin pitkälti sitä samaa tyyliä mitä äskenmaistettu Cono Surkin – runsasta parsaa, makeata kissanpissaa, murskattuja mustaherukan- ja nokkosenlehtiä ja kypsää, hedelmäkarkkista trooppista hedelmää. Tuoksu tuntuu olevan jopa vielä hedelmäisempi kuin Cono Sur.

Makupuolella Torres taas heittää taas täysin uudenlaiset kortit pöytään – mehevästä ja makean hedelmäisestä tuoksustaan huolimatta viini on varsin kuivan hedelmäinen, rapsakan hapokas ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen. Aromipuolta hallitsee kuivan ja jopa kirpeän passioisen hedelmäisyyden ohella ruohoiset, nokkoselliset ja kevyen yrttiset aromit. Kokonaisuus on nuorekas ja suht simppeli, mutta pysyy varsin hyvin paketissa ja edustaa juuri sellaista raikasta, sopivan kepeätä ja arkista tyyliä, jota voi kympillä odottaa saavansa.

Pitkähkön jälkimaun ruohoisuus, yrttisyys ja hento mineraalisuus taittuu rapsakan ja vettä kielelle nostavan hapokkuuden kanssa kevyen bitteriseksi ja suutapuhdistavaksi jälkivaikutelmaksi.

Yleisesti Santa Digna on varsin tasapainoinen ja tasokas perustason Sauvignon Blanc uudesta maailmasta. Uuden-Seelannin tai Tasmanian edustajien aromaattisuuteen ei päästä, mutta Cono Sur demonstroi hyvin minkälaista jälkeä tulee, jos koettaa saada ängettyä mahdollisimman paljon kaikkea pulloon – itse valitsisin Santa Digna SB:n milloin tahansa Cono Surin SB:n sijaan. Joskus (viinimaailmassa itse asiassa varsin usein) vähemmän tuntuu kuitenkin olevan enemmän. Santa Digna onnistuu juuri hillitymmällä, mutta silti sopivan kypsällä hedelmällään pysymään mainiosti tasapainoisena ja sopusuhtaisena esityksenä, josta on paha keksiä mitään negatiivista sanottavaa.

Lyhyesti: Varsin mainio kympin Sauvignon Blanc, jossa osaset ovat hyvin kohdallaan ja sopusuhtaisen kypsä hedelmä paiskaa kättä mainiosti rapsakan hapokkaan rungon kanssa. Sopivasti viilennettynä luotettava arkiviini mereneläville, kasvisruoille tai vuohenjuustolle.

Arvio: Hyvä – varsin tyylipuhdas suoritus Torresilta; ei olla koetettu saada liikaa kypsää hedelmää viiniin, mutta toisaalta viini ei ole jäänyt myöskään liikaa ruohoisten ja vegetaalisten aromien dominoimaksi. Chilen henkeen kypsä, muttei ylikypsä perustason SB.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Santa Digna Estelado Rosé 2011

Torres Santa Digna Estelado Rosé 2011

• Valmistaja: Miguel Torres Chile
• Tyyppi: Kuohuviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Maule
• Rypäleet: País (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,90e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 14,50e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: torres chile

Espanjasta peräisin oleva viinitalo Torres jaksaa yllättää – nyt nimittäin Torresin Atlantin tuolla puolella hääräävä osasto on keksinyt nostaa lähinnä ohuita kannuviinejä tuottavan País-rypäleen profiilia.

País on Chilen ensimmäinen varsinainen viljelty rypälelajike, joka saapui Amerikoihin konkistadorien mukana viitisensataa vuotta sitten. Tämä lajike pysyi Chilen viljellyimpänä lajikkeena aina 2000-luvun taitteeseen asti ja sitä viljellään vieläkin runsaasti mm. Bío-Bíon ja Maulen viinialueilla. Lajiketta pidetään yleisesti kehnoja viinejä tuottavana, toisen luokan rypäleenä, mutta Torres uskoo rypäleen tuottavan varsin kelvollisia viinejä oikein viljeltynä ja kasvatettuna.

Torresin Santa Digna -sarjaan kuuluva kuohuviini Estelado Rosé on 100% País-rypäleestä valmistettu kuohuviini, jonka kuplat on saatu aikaan perinteisellä pullokäymismenetelmällä. Viini on Fair for Life -sertifikoitu, eli rypäleitä viljelevät sopimusviljelijät saavat rypäleistään asiaankuuluvan korvauksen, minkä lisäksi Torres on sitoutunut myös huolehtimaan yleisesti viljelijöiden oloista paikan päällä.

Väriltään viini on hennon lohenpunaisen rosée; lasissa alkokuohahduksen jälkeen vielä kohtuullisesti kuohuva.

Tuoksu on hillityn hedelmäinen, paahteinen, kevyen leipäisen hiivainen ja tasapainoinen. Sopusuhtaisesta ja tyylikkäästäkin tuoksusta erottaa hennosti punaista marjaisuutta ja omenankukkaa.

Suussa viini on pehmeänkuohkea ja miellyttävän täyteläinen. Mousse on kevyttä, mutta sopivan pitkäkestoista ja yleisilmettä raikastavaa. Kokonaisuus on hapokas ja freesi, ja vaikka kevyt jäännössokerisuus (6 g/l) maistuukin kevyesti kypsänä marjaisuutena kielen kärjessä, on kokonaisuus varsin kuiva, rapsakka ja tyylikäs. Kepeätä makumaailmaa hallitsee kevyt vadelmaisuus, hento punaherukkaisuus ja miellyttävä kermaisuus.

Viinin jälkimaku on varsin kuiva ja hennon hiivaisen paahteinen. Kevyt punamarjaisuus häilyy hetkisen kielellä samalla kun raikas hapokkuus nostaa runsaasti vettä kielelle.

Omaan makuun Estelado Rosé on varsin uskottava ja hyvällä maulla tehty roséekuohuva – erityisesti chileläiseksi, sillä tähänastiset kokemukseni ko. maan kuohuviineistä eivät ole olleet kovinkaan mairittelevia (enkä ihmettele miksi vain murto-osa maassa tuotetusta kuohuviinistä jää kotimaan markkinoille...) Viini haastaa hyvin rosée-Cavat ja muut vaaleanpunaiset uuden maailman kuohuvat Alkon hyllyiltä, eikä viiniä ole laatuunsa nähden liialla hinnallakaan siunattu. Vaikkei kokonaisuus ole erityisen runsas tai saa sukkia pyörimään jalassa, on silti ihmeteltävä miksi Paísia pidetään niin kehnona lajikkeena – ainakin Torres on tuntunut saavan siitä oikein kelvollista tavaraa aikaiseksi. Ja on kuitenkin mielestäni aina parempi että viini on kevyt mutta rakenteikas kuin liiallisella hedelmällä tykittävä, rakenteetön vässykkä.

Lyhyesti: Chilen ulkopuolella melko tuntemattomasta País-rypäleestä tehty kevyehkö mutta rapsakka, tasapainoinen ja maukas, perinteisellä pullokäymisellä valmistettu roséekuohuva. Varsin tutustumisen arvoinen tapaus chileläisten kuplaviinien joukossa.

Arvio: Tyylikäs – vallan ihastuttava kuohuviini, joka ei kärsi niin monen muun chileläisen kuohuviinin tavoin rakenteettomuudesta, liiallisesta hedelmäisyydestä tai väsähtäneestä rakenteesta. Varsin uskottava, hyvään Cavaan verrattava tapaus.

Hinnan (14,50e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Santa Helena Vernus Malbec 2008

Santa Helena Vernus Malbec 2008

• Valmistaja: Viña Santa Helena
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Valle Central, Rapel, Colchagua (90%), Aconcagua (10%)
• Rypäleet: Malbec (85%), Syrah (10%), Petit Verdot (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 14,48e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: santa helena

Viimeisimmäksi arvioitavaksi Santa Helenan viiniksi olen jättänyt talon Gran Reserva -sarjaa paremman Vernus-sarjalaisen Malbecin. (Ja jälleen kerran jaksan ihmetellä chileläistä logiikkaa; muualla maailmassa Reserva- ja Riserva-viinit ovat yleensä perussarjalaisia selvästi parempia ja mahdolliset Gran Reserva -viinit ovat sitten talon huippuviinejä – Chilessä Gran Reserva on yleensä viinitalon normaalia keskikastia...)

Väriltään viini on mustanpuhuvan punainen, paksu ja lähes läpinäkymätön. Tuoksusta löytyy tummia ja hilloisen makeita marjoja, ylikypsiä mansikoita ja mustetta, sekä valtavat määrät konjakkimaista, vaniljaista tammea. Oikeasti, tammen määrässä ei ole tämän viinin tapauksessa mitään järkeä – edellämainitut tummat marjat olivat hädin tuskin erotettavissa massiivisen tammikäsittelyn alta.

Maultaan viini on roteva ja hyvin leveä, mutta melko vaatimattoman hapokas ja siksi varsin pehmeä. Kielellä pyörii uutoksista ja mehevän hilloista tummaa hedelmää sekä tammea kaikissa yliuuttuneissa muodoissaan: vaniljaa, kaakaota, mokkaa, suklaapirtelöä, konjakkia. Alkoholisuus on hyvin epätasapainossa suutuntuman kanssa; viini on todella lämmin ja tulisesti poltteleva.

Jälkimaku on kuiva, bitterisen mausteinen, pitkähkö ja eritysesti varsin lämmin.

Yleisesti tämä Vernus on todella tylsä, geneerinen, epätasapainoinen ja ennen kaikkea täydellisen ylitammitettu Malbec. Kokonaisuus on totaalisen tukkoon tammitettu, enkä yksinkertaisesti voi uskoa että viiniä olisi "pelkästään" kypsytetty vuoden ajan kerran käytetyissä tammitynnyreissä – tässä viinissä on enemmän tammea kuin pari vuotta uusissa tammitynnyreissä kypsytetyissä Riojalaisissa! Epäilyttää, että näissä Santa Helenan tammitynnyreissä on käytetty "varmuuden vuoksi" tammisauvoja ja/tai -lastuja tuomassa riittävää makua (ja varmaan vielä viimeistelty kokonaisuus tammiaromiuutteella), sillä eihän nyt kukaan tahdo koskeakaan punaviiniin, joka maistuu enemmän hedelmältä kuin tammelta!

Nyt perkele oikeasti. Tämähän on aivan naurettavaa pelleilyä. Tämä on ehdottomasti yksi elämäni tammisimmista koskaan maistamistani viineistä, ellei jopa tammisin. Muutoin viinissä ei olekaan sitten juuri mitään mainitsemisen arvoista; eipä nuo chileläiset tunnu hallitsevan Malbecia samaan malliin kuin ranskalaiset tai argentiinalaiset. Jätäpä tämä viini omaan arvoonsa.

Lyhyesti: Täysin tammella pilattu keskinkertainen tusinaviini. Ei jatkoon, ehei, ei lähimainkaan.

Arvio: Surkea – täysin tammettomana viini olisi ollut vain todella tylsä, mitäänsanomaton perus-chileläinen, mutta näin överiksivedetyllä tammisuudella viini on pilattu täysin. Tämä maistuu enemmän tammelta kuin Innis & Gunnin tammessa kypsytetty ale, joka maistuu käytännössä pelkästään tammelta.

Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.