Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: cabernet sauvignon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rypäle: cabernet sauvignon. Näytä kaikki tekstit

13.2.16

Ridge York Creek Cabernet Sauvignon 1977

Ridge York Creek Cabernet Sauvignon 1977
  • Valmistaja: Ridge Vineyards
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (96%), Merlot (4%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ~46,00e (Lokakuu 2015, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Jokaisen Ridge-arvostelun kohdalla meikäläisen on pakko hehkuttaa heti aluksi talon viinejä, ja jos ennusmerkit pitävät paikkansa, teen tätä joko hamaan hautaan saakka tai siihen asti, että Ridge rupeaa tekemään köpömpiä viinejä. Mutta miksi?

Syy on siinä, että Ridge on tunnustetty yhdeksi parhaista Kalifornian viinitaloista. Emmekä Ridgen viinien tapauksessa puhu mistään superuutoksellisista, ylikypsistä ja parkerisoiduista kulttiviineistä, vaan hillityistä ja tasapainoisista, vanhan maailman ideaaleja mukaillen tehdyistä viineistä. Viinitalo sai alkunsa vuonna 1959 ja sitä on luotsannut vuodesta 1969 tähän päivään saakka Paul Draper – viinintekijä, joka on aina pyrkinyt viininvalmistuksessaan mahdollisimman vähän valmistukseen puuttuvaan tyyliin sekä rehellisyyteen etiketeissään: Ridgen viinien etiketeissä (sekä nyttemmin yhtiön internetsivuilla) kerrotaan aina miten viini on valmistettu, eikä asioita piilotella, vaan ne kerrotaan juuri siten, miten ne ovat. Vaikka Draper pyrkii valmistamaan viininsä ilman niiden peukalointia, kerrotaan mm. nettisivuilla, jos esimerkiksi jotain erää piti laimentaa pienellä määrällä vettä, jos saadun viinin alkoholipitoisuus oli tavoiteltua korkeampi, tai jos jonkun erän happopitoisuutta piti jälkikäteen korjailla – arvostettavan läpinäkyvää toimintaa, jonka toivoisi leviävän nykyistä laajempaan käyttöön! Muita Ridgen erikoisuuksia ovat mm. tynnyrit: Draper on aina pitänyt viinejään amerikkalaisina, minkä vuoksi hän suosii amerikkalaisia tammitynnyreitä (toisin kuin monet muut kulttituottajat, jotka suosivat "parempia" ranskalaisia tynnyreitä), mutta toisin kuin muut, hän hankkii ja kuivattaa itse tynnyreihinsä tarvittavat tammilankut, minkä jälkeen hän teetättää ne omien speksiensä mukaisiksi paikallisilla tynnyrisepillä. Ridgen viineissä uudella tammella ei ole kuitenkaan merkittävästi sijaa, eli viinit melko poikkeuksetta kypsyvät suurilta osin kerran tai kaksi kertaa käytetyissä tynnyreissä.

Korkealla (380–550 m) sijaitseva York Creek on ainoa Napa Valleyssa sijaitseva tarha, jolta Ridge tekee viinejä, ja se saa nimensä York-nimisestä purosta, joka tasaa valmiiksi viileän tarhan lämpötilanheittelyjä entisestään. Tämä tarha alun perin istutettiin 1930-luvulla, mutta nykykuntoonsa sen saattoi (mm. amerikkalaisen pienpanimokulttuurin isänä tunnettu ja Anchor Brewingin entinen omistaja) Fritz Maytag, joka osti ensimmäiset palstat alueelta vuonna 1968 ja on pikku hiljaa lisännyt omistuksiaan ostelemalla uusia palstoja. Nykyisin Maytag omistaa koko 50 ha kokoisen York Creekin tarhan, jolla kasvaa 15 eri rypälelajiketta peräti lähes 50 eri palstalla, mutta viiniä hän on itse tehnyt vasta vuodesta 1994 lainaten muiden viinitalojen tiloja, ja vuonna 2000 Maytag lopulta rakennutti pienet viininvalmistustilat San Franciscoon. Tätä ennen hän myi kaikki tarhojen rypäleet muille viinitaloille; edelleenkin valtaosa York Creekin sadosta myydään eteenpäin muille viinitaloille, mm. Ridgelle.

Ridge on valmistanut viiniä York Creekin rypäleistä vuodesta 1971, jolloin he etsivät Kalifornian alueelta vanhoja Petite Sirah -köynnöksiä. Etsintä päättyi, kun he löysivät Draperin vanhan luokkatoverin, Maytagin, juuri ostamat tarhat York Creekista, jolla kasvoi vanhoja, oman runkonsa varassa kasvavia bushvine-Petite Sirah -köynnöksiä. Vuodesta 1971 Ridge on ostanut Petite Sirah -rypäleitä York Creekin tarhoilta ja vuodesta 1975 Zinfandel-rypäleitä – joskin jälkimmäiset on yleensä sekoitettu osaksi York Creekin Petite Sirah'ta. York Creekin tarhoilta valmistettua Cabernet Sauvignonia Ridge tuotti 1970-luvun puolesta välistä 2000-luvun alkuun, mutta vuosikerran 2002 jälkeen York Creek Cabernet Sauvignonia Ridge ei ole tuottanut. Tämä viini keräsi historiansa aikana vankan maineen hienona viininä, joka ei juurikaan jää jälkeen Ridgen arvostetusta lippulaivaviini Monte Bellosta, mutta maksaa vain alle kolmanneksen sen hinnasta.

Viinillä on tumma, melko tiivis ja lähes läpinäkymätön väri, joka on myös kevyesti sakkainen – varovainen dekantointi karahviin on siis erittäin suotavaa. Viinin hennosti rusehtavaan taittuva kehittyneen punainen sävy, joka reunoilta taittuu enemmän kuivuneen veren väriseen, kielii viinin pitkästä iästä.

Kompleksinen tuoksu on selkeästi kehittynyt ja tertiääriaromit hallitsevat kokonaisuutta, mutta viini on edelleen varsin elinvoimainen oloinen – hedelmäpuolelta löytyy kuivattua mustaherukkaa ja hentoa viikunaa, kun taas muuten kokonaisuutta sävyttävät hienostuneen savuiset, maltillisen kuivakukkaiset, kevyen pölyiset, hennon tupakkaiset ja etäisesti kuvahtanutta nahkaa muistuttavat piirteet. Sokkona viiniä voisi bouquet'n perusteella veikata helposti esimerkiksi kehittyneeksi Bordeaux'n arvokkaamman pään viiniksi.

Suussa viinillä on täyteläinen – Ridgeksi jopa melko konsentroitunut – ja selkeästi kehittynyt olemus. Kuivakkaan taittuvasta, tiiviistä ja kompleksisesta makumaailmasta löytyy mehukasta tummaa marjaisuutta, viikunaa ja luumua, kevyttä pölyisyyttä, hentoa makeaa mausteisuutta ja ujo häivähdys kaivahtanutta seetripuuta. Maku on kokonaisuutena hyvin moniulotteinen, kerroksellinen ja täynnä sellaisia häilyviä piirteitä, joista on vaikea saada otetta – suuren maailman viinikirjoittelussa haunting olisi varmasti osuva termi kuvaamaan tätä viiniä. Happoja viinistä löytyy edelleen, mutta ne eivät tuo itseään merkittävästi esille; tanniinit taas löytyvät helposti, mutta ovat varsin samettisen lempeät ja kokonaisuuteen hienosti sointuvat. Alkoholia on 13,1%, joten se ei odotetusti erotu kokonaisuudesta.

Lopuksi kielelle jää häilymään kuivattua luumua, hillittyä kuivakukkaisuutta, kevyttä nahkaisuutta, hentoa muskottipähkinää ja mitä pienin aavistus kuivakkaa puuta. Viinin todella vivahteikas ja kehittyneen oloinen jälkimaku on yleispiirteiltään keskimakua selkeämmin makea ja siinä myös tanniinit pääsevät selkeämmin esiin, antaen viinin viipyilevän pitkälle, moniulotteiselle ja jatkuvasti kehittyvälle jälkivaikutelmalle hieman suutakuivattavan särmän.

Ridge on hyvä osoitus niille, jotka eipäilevät uuden maailman viinien kellarointipotentiaalia: viini oli mitä vaikuttavimmassa kunnossa edelleen, 35-vuotiaana, ja vaikka sen olisi voinut tunnistaa kehittyneeksi Cabernet Sauvignoniksi, olisi tarkempi tunnistaminen Bordeaux'ksi vai Ranskan ulkopuoliseksi viiniksi ollut paljon vaikeampaa – kaikki viinin piirteet kun tuntuvat suorastaan huutavan klassista vanhaa maailmaa! Lisäksi on muistettava, ettei tämä ole edes Ridgen arvostetuin lippulaivaviini, vaan "ainoastaan" ostorypäleistä valmistettu perustason Cabernet Sauvignon. Tämä olkoon siis osoituksena Ridgen viinien kellaroitavuudesta – voin samalla aivan hyvin liittyä niiden joukkoon, joiden mukaan York Creek Cabernet pystyi parhaina vuosina yltämään Monte Bello -tasoiseen laatuun ilman Monte Bellon hintapreemiota.

Harmillisinta tilanteessa on se, ettei Ridge tuota York Creekin rypäleistä enää Cabernet Sauvignonia, vaan ainoastaan (kylläkin suuresti arvostettuja) Petite Sirah- ja Zinfandel-viinejä. Ei siinä sinänsä mitään, uusi maailma on täynnä Cabernet Sauvignoneja, mutta vaikken kyseisen rypälelajikkeen suuri fani olekaan, on tällaisen tyylin edustajilla mielestäni aina paikkansa. Jos siis jossain sattuu tulemaan vastaan jotain tämän kyseisen viinin yhä harvinaisemmiksi käyviä vuosikertoja, suosittelen nappaamaan mukaan – ne kyllä kestävät, ja suurella todennäköisyydellä myös antavat uskomatonta vastinetta rahalle.

Lyhyesti: Upeasti kehittynyt, moniulotteinen ja hienostunut Cali Cab, joka huokuu jokaisella pisarallaan vanhaa maailmaa henkivää eleganssia.

Arvio: Täydellinen – mitä upein esimerkki hienosti kehittyneestä ja tyylillä tehdysta vanhan koulukunnan kalifornialais-Cabernet'sta. Loistava viini ajalta, ennen kuin Robert M. Parker pilasi merkittävän osan kalifornialaisviineistä.

Hinnan (~46,00e) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta viinistä samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

14.10.15

Töövi Kiona Cabernet Sauvignon 2008

Töövi Kiona Vineyard Cabernet Sauvignon 2008
  • Valmistaja: Crushpad, Asko Kassinen
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Red Mountain
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Columbia Valley, Yakima Valley, Red Mountain
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: ? (Elokuu 2015)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


No niin, lisää jenkkiläis-suomalaista viiniä linjoille! Töövien taustaa valotin laajemmalti postauksessani Töövi Brosseau Pinot Noirissa, joten en jaksa näin lyhyellä aikavälillä ryhtyä toistamaan itseäni. Tämä viini tuli testattua samassa tilaisuudessa kuin tuo toinen, edellämainittu Töövi, eli pienimuotoisessa maistelussa, jossa viinit tuottanut Asko Kassinen näitä viinejään maistatti.

Viini on siis tosiaan teetetty kalifornialaisella Crushpadilla. Viiniin tarkoitetut rypäleet on hankittu Washingtonin osavaltiossa sijaitsevan Red Mountain AVA:n alueelta. Vielä 70-luvulla Red Mountainin alueella ei viljelty lainkaan viiniä ja Washingtonin viinintuotanto oli muutenkin kaukana siitä, mitä se on nykyisin. Vuonna 1975 John ja Ann Williams sekä Jim Holmes perustivat pioneerihengessä Red Mountainin alueelle Kiona Vineyards -viinitalon, joskaan alueella ei ollut silloin vielä omaa appellaatiota, vaan se oli osa suurempaa Yakima Valleyn appellaatiota. Hyvin pian, jo 1980-luvulla, alueen viinit alkoivat kerätä huomiota vakuuttavuudellaan, eikä Red Mountainin alueen potentiaali jäänyt huomaamatta. Alue sai kuitenkin odottaa omaa appellaatiotaan aina vuoteen 2001 asti. Cabernet Sauvignon on Red Mountainin kiistaton kuningas ja tällä alueella tuo lajike tuottaa muita Washingtonin alueita intensiivisempiä, rakenteikkaampia ja tanniinisempia viinejä – usein Red Mountainin Cabernet-viinejä kuvaillaankin rakenne-, ei hedelmävetoisiksi.

Koska Kiona Vineyards omistaa yksin koko Kiona-nimisen viinitarhan, tulevat tähän viiniin hankitut rypäleet tältä Red Mountain AVA:n pioneeritalolta. Viiniä on tuotettu 450 litraa ja ennen pullotusta viini on kypsynyt 20 kuukauden ajan kahdessa kahdesti jo käytetyssä barrique-tynnyrissä.

Viinin väri on varsin konsentroituneen tumma, lähes läpinäkymätön ja hennosti purppuraiseen taittuva.

Tuoksu on ihastuttavan puhdaspiirteinen ja vaikuttavan intensiivinen viileän alueen Cabernet'n aromiryöpytys: tummaa metsämarjaa, tupakkaista mausteisuutta, kevyttä minttuisuutta, hillittyä mustaherukkaa, hennosti märkää puun lehvästöä ja ujoa vegetaalisuutta. Pelkkää hedelmätykitystä ilman vihjaustakaan puisevuudesta!

Viini jatkaa viileän alueen ilmaisua makupuolella, joka on varsin tiivis ja suutuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen – nyt ollaan valovuosien päässä Kalifornian suuntäyttävän täyteläisistä ja paksunpehmoisista Cabbiksista! Puhdaspiirteinen hedelmäisyys ei ole suurta mutta siinä on julmetusti voimaa: tummaa metsämarjaa ja kypsää tummaa hedelmää, kevyttä luumua, hennosti tuoretta mustaherukkaa ja aavistus vegetaalista vihreyttä. Red Mountainin Cabernet'lle tyypillisesti intensiivistä hedelmää merkittävämpään rooliin astuu viinin kypsä mutta erittäin runsas ja voimakas tanniinisuus, tasapainoinen hapokkuus sekä konsentroitunut – muttei millään tavalla yliuuttunut – runko. Vain pieni häivähdys alkoholin lämpöä jää keskimaun ainoaksi kauneusvirheeksi.

Pitkäkestoisessa jälkimaussa tuntuu kypsää mustaherukkaa, karhunvatukkaa, kevyen vegetaalista mausteisuutta ja hentoa minttuisuutta. Viinistä jää suuhun viipyilevan maukas, mutta varsin tanniininen ja voimakkaasti suutakuivattava jälkimaku.

Jos tämä Töövi Kiona Vineyard Cabernet Sauvignon antaa jonkinlaista osviittaa Red Mountain AVA:n potentiaalista, en ihmettele lainkaan miksi tuottajat halusivat oman, erityisen appellaation ja miksi ylipäänsä alueen viineistä kohkataan – tämä on nimittäin heittämällä yksi parhaita ja vakuuttavimpia jenkki-Cebernet Sauvignoneita, mitä on vastaani tullut! Viinin hedelmä on kyllä hyvin kypsää, mutta selkeästi viileän alueen tavaraa – vaikka makupuolelta löytyy kaikkea, on selkeästi pääosassa tummat metsämarjat ja tuore herukka, ei ylikypsä tumma hedelmä ja herukkahillo! Lisäksi viinin tanniinisuus on jotain täysin poikkeuksellista normaalisti niin tanniinifobisissa Yhdysvalloissa – vastaavaa kypsänpehmeää, mutta samalla äärimmäisen runsasta ja tuntuvaa tanniinisuutta löytää aniharvoin uuden maailman viineistä! Viimeisimpänä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä on viinin hurmaava puhdaspiirteisyys: normaalisti jos jostain päin uutta maailmaa löytää viinin, joka täyttää ylläolevat kriteerit, on se vähintään tukkoontammitettu möhkäle, mutta tässä viinissä tammi loistaa poissaolollaan ja estradi on jätetty kokonaan aidolle, vivahteikkaalle ja moniulotteiselle Cabernet'n hedelmälle.

Töövi Kiona Cabernet on helposti yksi parhaista koskaan maistamiani nuoria Cabernet Sauvignoneja – uudesta tai vanhasta maailmasta. Tässä viinissä on juuri sitä, mitä hyvältä Cabernet'lta odotan: runsasta, puhdaspiirteistä ja ei-hilloista hedelmää, erittäin napakkaa rakennetta ja julmetun hyvää kellarointipotentiaalia! Vaikka viinillä on jo 7 vuotta ikää, on tällä hetkellä viini ensisijaisesti juotavissa vain hyvin tuhdin ruoan kanssa, johon viinin rakenne voi kaikessa rauhassa pureutua; muuten suosittelisin korkkailemaan viiniä vasta reilun kymmenen vuoden päästä. Potentiaalia siihen – ja pidempäänkin kypsyttelyyn – tästä kyllä löytyy.

Lyhyesti: Äärimmäisen vakuuttava, puhdaspiirteistä viileän alueen hedelmää ja tuntuvaa tanniinisuutta tarjoileva Washington Cab.

Arvio: Täydellinen – en ole mikään Cabernet Sauvignonin ylin ystävä, mutta useimmissa tapauksissa kyse on enemmän tuotettujen viinien tyylistä kuin itse rypäleestä. Jos kaikki kyseisestä lajikkeesta tehdyt viinit olisivat järjestään yhtä upeita kuin tämä, olisi Cabbista helpompi rakastaa.

9.12.14

Mascaró Ànima Cabernet Sauvignon 1998

Mascaró Ànima Cabernet Sauvignon Gran Reserva Vinyes Velles 1998
  • Valmistaja: Mascaró
  • Tyyppi: Punaviini, DO Penedès
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,50e (Lokakuu 2014, Bodega Penedès, Vilafranca)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä pullo tarttui viinimestarireissullamme Vilafranca del Penedèsissä sijaitsevasta pikkumyymälästä. Olimme juuri saapuneet myöhäiseksi venyneeltä viinitalokierrokselta ja lähdimme toisen viinimestarisoppilaan kanssa kahdeksan aikaan metsästämään viinikauppaa. Aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä kaupat sulkeutuvat Kataloniassa klo 20:30. Aluksi huolettomana alkanut kävelyreissumme rupesi saamaan yhä paniikinomaisempia piirteitä kun parinkymmenen minuutin käyskentelyn jälkeen emme olleet löytäneet ainuttakaan viinikauppaa. Lopulta paria minuuttia vaille puoli bongasimme pienen kivijalkakaupan, jonka yläpuolella luki BODEGA, joten lähdimme juoksujalkaa myymälää kohti.

Pamahtaessamme sisään myymälään vaikutti myymälän vanha, todennäköisesti päiväkoti-ikäisestä ketjussa tupakoinut myyjäukko ärsyyntyvän merkittävästi – vaikuttihan se siltä, että nämä pari skandinaavitöhöä olisivat venyttämässä hänen iltaansa suunniteltua pidemmäksi. Murhaavan kuumotuksen niskassamme tuntien skannailimme valon nopeudella myymälän hyllyjä, kunnes yhtäkkiä bongasimme mielenkiintoisen näköisen ostoksen: paikallisen Cabernet Sauvignonin 90-luvun lopulta ja alle 15 eurolla! Nappasimme äkkiä pullot mieheen ja poistuimme anteeksipyydellen paikalta, jotta ukko saisi puotinsa suljettua.

Viinin tuottanut Mascaró on vuonna 1946 perustettu perheyritys, joka toimii jo kolmannessa polvessa. Ànima on talon lippulaivapunaviini, jota kypsytetään ranskalaisissa barrique-tynnyreissä 24 kuukauden ajan.

Ajattelin napata viinin jokeripulloksi Katalonian tuliaiset -maisteluni päätteeksi. Koska veikkasin viinin keränneen hyvin sakkaa ikääntyessään, tupladekantoin sen sakkojen päältä puolta tuntia ennen maistelua – eli kaadoin viinin varovasti karahviin, huuhtelin sakat pois pullosta ja siirsin sakattoman viinin takaisin pulloon.

Kaikki tämä oli kuitenkin turhaa, sillä viini oli pahasti korkkivikainen.

Lyhyesti: Hämmentävän edulliseen hintaan löytynyt +15-vuotias Penedèsin Cabernet Sauvignon, joka kuitenkin paljastui rankasti korkkivikaiseksi.

Arvio: Viallinen – ei arviota.

10.1.14

Abadal Cabernet Sauvignon Reserva 2007

http://www.alko.fi/tuotteet/484057/
Abadal Cabernet Sauvignon Reserva 2007
  • Valmistaja: Bodegas Abadal
  • Tyyppi: Punaviini, DO Pla de Bages
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Pla de Bages
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 14,29e (Syyskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa, hinta poistuessaan Tammikuussa 2014 10,69e)

Espanjan koillisnurkassa sijaitseva Katalonia on maan yksi profiloituneimmista viinialueista – sieltä löytyy Espanjan korkeimman laatuluokituksen viinialue Priorat, minkä lisäksi sieltä tulee valtaosa Suomessa suosituista Cava-kuohuviineistä ja Torresin viineistä. Kataloniasta löytyy kuitenkin muutamia pienempiä ja tuntemattomampia viinialueita; yksi niistä on Barcelonan provinssissa, samannimisen kaupungin pohjoispuolelta löytyvä Pla de Bages, josta esimerkiksi tämä arvosteltava viini on peräisin.

Pla de Bages on yksi Katalonian pienimpiä ja nuorimpia DO-appellaation saavuttaneita viinialueita – alueen oma appellaatio on luotu vasta vuonna 1995. Bagesin alueella on tästä huolimatta perinteisesti viljelty viiniä, erityisesti perinteisiä Garnacha-, Tempranillo ja Picapoll-lajikkeita. 1800-luvun lopulla viinikirva kuitenkin rampautti pahasti alueen viininkasvatusta ja alue on ryhtynyt panostamaan enemmän viininviljelyyn vasta viime vuosina, katalonialaisten viinien saatua enemmän suosiota mm. Torresin Mas La Planan ja Prioraton alueen viinien myötä. Nykyisin Pla de Bagesissa viljellään perinteisiä lajikkeita, mutta myös kansainvälisillä rypälelajikkeilla on alueella vahva edustus.

Tämä Alkosta löytyvä Abadalin Reserva-viini, jota oli mahdollista päästä maistamaan Arvid Nordquistin viinitapahtumassa, on 100% Cabernet Sauvignon, jota kypsytetään varsin kiitettävällä tavalla ennen myyntiinlaskua: viini viettää ensimmäisen vuotensa tammitynnyreissä, minkä jälkeen sen annetaan kypsyä pulloissa lisää peräti 30 kuukauden ajan. Viini on siis minimissään reilusti yli kolme vuotta vanhaa saapuessaan kaupan hyllyille – Alkossa myynnissä on tätä vielä selvästi vanhempaa, sillä tarjolla on yli kuuden vuoden rajapyykin ylittänyt vuosikerta 2007!

Väriltään viini on tummanpuhuvan punainen ja reunoille asti läpinäkymättömän tiivis; seassa erottuu häivähdys sinipunaista väriä.

Viinin tuoksu on kuin sen ulkonäkö: hyvin tuhti, tiivis ja tummanpuhuva. Yleispiirteeltään tuoksussa tuntuu tummaa hedelmäisyyttä, josta selvimmin erottuu Cabernet Sauvignonille tyypillinen mustaherukka. Taustalla kuitenkin tuntuu myös iäkkäämmän viinin sopivasti kehittynyttä nahkaa, maamaisuutta, jopa kevyttä multaisuutta, tupakanpuruja sekä paahteista tammea.

Kuiva maku on varsin roteva, täyteläinen ja mukavalla tavalla karvas. Tiivisluontoisesta makumaailmasta erottuu kuivaa herukkaisuutta, niin kypsytyksestä kuin tammestakin peräisin olevaa, melko tuntuvaa ja pippuriseen taittuvaa mausteisuutta sekä nahkaisuutta. Kielen kärjessä viini tuntuu pehmeämmältä ja kypsemmänmakealta kuin muualla suussa. Viinin rotevaa yleisilmettä korostaa eritoten sen varsin runsas, paikoin jopa aggressiivinen tanniinisuus. Tukevan tanniinisen rungon ohella myös kohtalaisen eloisat hapot pitävät hyvin huolta runsaan hedelmän kaipaamasta ryhdistä. Yleisesti makumaailma on melko kansainvälinen, eli viinin espanjalainen alkuperä ei tule aivan selvästi esille, mutta yleiseen internationaaliin tyyliin nähden viini on mukavan luonteikas ja tiukkarakenteinen.

Lopuksi viinin keskimaku taittuu tiiviiseen, keskipitkään jälkimakuun, jossa tuntuu pippurista mausteisuutta, runsaiden ja suutakuivattavien tanniinien tuomaa bitteriä, paahteista maata ja mehukasta mutta samalla lähes raa'an oloista tummaa luumua.

Meikäläisen mielipiteet hieman jakautuvat tämän viinin kanssa. Ensinnäkään en usein jaksa Cabernet Sauvignoneista innostua; toisekseen, suhtautumiseni on nuiva, jos viini on tehty kansainvälisistä lajikkeista, mutta tulee maasta, jolla on reilusti omia, perinteisiä lajikkeita. Tästä huolimatta Abadal Cabernet Sauvignon on varsin näppärä viini ja yllättäen, hintaluokkansa huomioon ottaen, varsin lupaava lisäkypsytystäkin ajatellen: hedelmää riittää vielä runsaasti ja sekä tanniinisuus että hapokkuus pitävät viinin varmasti kunnossa vielä pitkään. Vaikka kehittyneitä piirteitä rupeaa pullossa vietettyjen vuosien jälkeen jo löytymään, on viini vielä yleisilmeeltään varsin nuorekas, jäntevä ja viriili.

Vaikka Abadal Cabernet Sauvignon onkin, omaksi harmikseni, selkeästi lähempänä geneerisiä uuden maailman tykitys-Cabbiksia kuin klassisia espanjalaisia, on viini tästä huolimatta ehdottomasti varsin näppärä väkivalta-Cabernet Alkon hyllyiltä, ja sellaiseksi jopa mukavan luonteikas. Jos laadukkaat ja harteikkaat uuden maailman Cabernet Sauvignonit houkuttavat, suosittelen kääntämään fokuksen tällä kertaa vanhaan maailmaan: tästä viinistä kyllä löytyy CS:n tyypillistä makumaailmaa ja runsasta, kypsää hedelmää, mutta samalla ihastuttavan tiukkaa ja ronskia otetta. Nyt korkattavaksi viini on kuitenkin sen verran ärhäkkä tanniineiltaan, etten suosittele tarjoamaan viiniä ilman tarpeeksi tuhtia pureskeltavaa sen parina; kohtalaisen pitkä dekantointikaan tuskin haittaa.

Lyhyesti: Runsas, kehittymään taittunut, tasapainoinen ja varsin tanniininen Cabernet Sauvignon Koillis-Espanjasta. Varsin luotettava ja tyylilajissaan luonteikas valinta tuhdeille ruoille tai keskipitkään / pitkään kypsyttelyyn.

Arvio: Erittäin hyvä – loppupeleissä varsin positiivinen yllättäjä-Cabernet. Pettymysten välttämiseksi viiniin lienee fiksumpi suhtautua enemmän modernina Cabernet Sauvignonina kuin klassisena espanjalaisena, sillä siinä viitekehyksessä viini pesee mielestäni esimerkiksi monet monta kertaa hinnakkaammat uuden maailman ikoni-Cabernet't!

Hinnan (14,54e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

29.10.13

Elvis Presley The King Cabernet 2011

Elvis Presley The King of Rock n' Roll Cabernet Sauvignon 2011


Tänä tuotteistamisen aikakautena ei Elvis-viinin vastaantuleminen ole mikään yllätys – onhan nyt näkynyt mm- Motörhead-, Slayer-, KISS-, ja Yö-viinejä, Motörhead- ja Iron Maiden -olutta ja jopa Katri Helena -kuohuviiniä. Sen sijaan se tuli jo pienenä yllätyksenä, että on olemassa oikeasti Elvis Presley -viinitalo, joka tuottaa joka vuosi neljää erilaista Elvis-viiniä. Siinä missä muut artistiviinit ovat vain muualta tilattuja ja uudelleenetiketöityjä viinejä (Iron Maiden sentään osallistui oluen valmistusprosessiin), on Elvis-viini viety aivan nexteille leveleille – viinitalo tuottaa viinin alusta loppuun itse. Sääli vain, ettei viinintekoprosessista kerrota piirun vertaa missään.

Mielenkiintoisesti viinistä löytyy erilaisia tietoja: viinin kotisivut mainostavat viinistä löytyvän Cabernet Sauvignonia 79% ja loput on täytetty Durifilla; Systembolagetin sivuilla taas mainitaan viinin olevan 100% Cabernet. Sekä System että Alko mainitsevat myös viinistä löytyvän 9 g/l jäännössokeria, kun taas Winestaten läpyskät mainitsevat jäännössokeria olevan "vain" 7 g/l. Varmaan vuosikertakohtaista vaihtelua, mutta itselläni ei kyllä ole hajua mitkä tiedot koskevat mitäkin vuosikertaa.

Väriltään Kuningas muistuttaa viereisessä lasissa nököttävää Two Vines Cabernet'ta, ollen myöskin hieman läpinäkyvä ja tumman kirsikkainen, mutta sävyltään hieman sinertävämpään taittuvampi. Lisäksi väri tuntuu katoavan melko voimakkaasti reunoja kohti.

Kevyehkö tuoksu on vaatimaton, eikä onnistu vakuuttamaan. Siitä erottuu lähinnä mustaherukkakaramellia ja sillä on hieman teollinen yleisilme.

Melko kevyehkö maku on pehmeä ja puruvoimaton. Tuoksun lailla teollisen oloisesta makumaailmasta löytyy vadelmaisuutta, kevyttä mausteista tammea ja makeata mustaherukkakaramellia. Kokonaisuus on Cabernet'ksi hämmentävän ohut, kevythappoinen ja vähätanniininen.

Melko lyhyt ja tympeä jälkimaku on varsin vaatimaton ja jättää kielelle keveän, tuoreiden tummien marjojen aromin. Viinistä jää melko vetinen ja ohut jälkivaikutelma.

Joo ei, tämä on kehnoa tavaraa. Ehdottomasti koko Yhdysvallat viinimaana -maistelun heikoin viini. Sääliksi käy Elvaria kun tämmöistä tavaraa markkinoidaan hänen nimellään ja pärstävärkillään. Jos haluat ostaa lahjan vankkumattomalle Elvis-fanille, jätä tämä viini ostamatta. Tällaisella viinillä tehdään vihollisia.

Lyhyesti: Rock n' rollin kuninkaalla myyvä viini, josta on melko vaikeata löytää mitään positiivista. Yleensä rotevana rypäleenä tunnettu Cabernet Sauvignon on hämmentävän ohut, vetinen pehmeä ja vaatimaton tässä pullossa.

Arvio: Huono – eipä tästä viinistä paljoa Elvistä löydy. Mitä nyt viini on yhtä pehmeän oloinen kuin herra Presley viimeisinä elinvuosinaan.

Hinnan (15,99e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

28.10.13

Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2010

Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon 2010
  • Valmistaja: Columbia Crest Winery
  • Tyyppi: Punaviini, AVA Columbia Valley
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Washington, Columbia Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,60e (Elokuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 11,99e (Helmikuu 2014, Alko)

Vaikka Columbia Crestin sivuista saa sellaisen kuvan, että talon Grand Estates -sarja olisi sitä ns. perussarjaa, on viinitalolla vielä pykälää edullisempi sarja, Two Vines, joka on näköjään siivottu kokonaan kotisivuilta pois aivan omalle sivulleen.

Two Vines Cabernet Sauvignon on Columbia Valleysta kerätyistä rypäleistä valmistettu viini, jota kypsytetään uusissa ja vanhoissa tammitynnyreissä (Winestaten printtien mukaan 12-14 kuukautta, Two Vinesin sivujen mukaan korkeintaan 10 kuukautta).

Väriltään viini on tasaisen tumman kirsikkainen ja hennosti läpinäkyvä.

Kohtalaisen avoimesta tuoksusta erottuu makeata tummaa marjaisuutta ja tummia hedelmiä, jopa hillomaisuutta, kahvinpuruja, hillittyä savuisuutta ja hieman alkoholia.

Tummien hedelmien hallitsema aromikas maku on melko täyteläinen, makean mehukas, lämmin, karhunvatukkainen ja kuivahko mutta samalla varsin kypsän oloinen. Tammi tuntuu kokonaisuudessa kohtalaisesti tuoden makumaailmaan vaniljaa ja kevyttä maitosuklaata. Tanniinit ovat melko hillittyjä ja lempeitä, hapokkuutta ei juurikaan kokonaisuudesta löydä.

Tumman marjainen jälkimaku on lämmin, mehukas ja pitkähkö. Viinistä jää tasapaksu ja melko helppo jälkivaikutelma.

Yleisvaikutelmaltaan Two Vines Cabernet Sauvignon on ihan jees, mutta kuitenkin ylettömän tylsä. Viinissä ei ole minkäänlaista potkua tai särmää (jota mielestäni Cabernet'lta on lupa odottaa) eikä viinistä myöskään löydy mitään eleganssia – 8 g/l jäännössokeri tuntuu siistivän kaiken muun paitsi kypsimmän hedelmäisyyden ja makeimman tammen uutoksen alleen.

Kokonaisuus on siis varsin yllätyksetön, makean mehukas ja pehmeä perus-CS. Washingtonia yleensä mainostetaan Yhdysvaltain viileänä viinialueena, mutta sitä ei kyllä tästä viinistä huomaa. Tosin ei tästä viinistä tunnu huomaavan oikein mitään. Tämä on tämmöinen ihan jees -tason helppo ja harmiton marja-Cabernet, jonka voi iskeä hieman viilennettynä pöytään illan viimeiseksi viiniksi kun viinin laadulla ei ole enää järin suurta merkitystä.

Lyhyesti: Pehmeä, marjahilloinen, täyteläinen ja harmiton perus-Cabernet. Varma valinta lähinnä ihmisille, jotka vierastavat "happamia" punaviinejä.

Arvio: Keskinkertainen – kaipa viinistä olisi ollut mahdollista saada ihan kelvollinen, ryhdikäs ja mielenkiintoinen viileämmän alueen Cabernet, mutta lopputuloksesta on hiottu kaikki mahdolliset särmät tammella ja tuntuvalla jäännössokerilla. Eipä siis tästä höttöisestä tusinapullotteesta hirveästi hullua hurskaammaksi tule.

Hinnan (11,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

26.9.13

Rust en Vrede Cabernet Sauvignon 2009

Rust en Vrede Cabernet Sauvignon 2009
  • Valmistaja: Rust en Vrede
  • Tyyppi: Punaviini, WO Stellenbosch
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Stellenbosch
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 23,90e (Helmikuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 24,50e (Helmikuu 2014, Alko)

Tämä viini on ollut monella tapaa poikkeava ostos meikäläiselle:
  1. En yleensä osta Cabernet Sauvignonia.
  2. En yleensä osta uuden maailman viinejä.
  3. En erityisesti osta yleensä uuden maailman "huippu-" / "ikoni-" tms. viinejä.
Rust en Vreden Cabernet'n kohdalla olin kuitenkin tehnyt tietoisen poikkeuksen kuultuani sen verran paljon hyvää viinin tasosta – niin kotomaassa kuin ulkomaisissakin arvioissa. Yleensä en arvosta uuden maailman "superviinejä" samalla lailla kuin se kuuluisa "suuri yleisö" tai jenkkikriitikot, mutta kyllähän sinne viinien sekaan aina poikkeuksiakin mahtuu.

Monen muun eteläafrikkalaisen viinitalon tapaan myös Rust en Vredellä on pitkä historia, mutta vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen ajan talo on oikeasti keskittynyt tuottamaan laatuviiniä. Rust en Vredestä ensimmäiset merkinnät löytyvät jo vuodelta 1694 ja viiniä tilalla on ruvettu valmistamaan 1700-luvun loppupuolella, mutta vasta vuodesta 1978 viinitalo on panostanut yksinomaan korkeatasoisiin punaviineihin Engelbrechtin perheen siirryttyä hoitamaan viinitilaa. Rust en Vrede on sittemmin kerännyt suurta arvostusta viineillään ollen mm. ensimmäinen eteläafrikkalainen viinitila, jonka viini on päätynyt Wine Spectatorin Top 100 -listalle, missä viinitalo pysyttelikin neljä perättäistä vuotta.

Nyt arvioitava Rust en Vreden Cabernet Sauvignon on kypsynyt aluksi 18 kuukautta tammessa, minkä jälkeen sen annetaan lepäillä pullossa vielä 9 kuukautta ennen markkinoillelaskua. Tämän lisäksi viiniä on tullut itse kypsyteltyä puolisentoista vuotta omassa kellarissa ennen korkkaamista. Viini päätyi lopulta testattavaksi syksyllä 2013 lautapelien seuralaisena ja parin pidempään kypsytetyn kovemman juuston kumppanina.

Viinin väri on tummanpuhuvan ja tiiviin purppura sekä aavistuksen verran läpinäkyvä.

Makean hedelmäinen tuoksu on kypsähkö, herukkainen. Seasta löytyy hienostuneella otteella myös Etelä-Afrikan savua, tammen vaniljaisuutta ja makeampaa kaakaota sekä pippurista mausteisuutta. Vaikka viini on viettänyt varsin pitkän ajan tammessa, on yleisesti sen tammisuus varsin sopusuhtaista eikä kokonaisuutta dominoivaa – mikä on mielestäni aina maininnan arvoinen asia uuden maailman viineissä.

Täyteläinen ja tiiviinpuoleinen maku on runsas ja mehevä, kohtalaisen mustaherukkainen, nahkainen, makean tumman hedelmäinen ja kevyen savuinen. Seassa tuntuu myös jonkin verran melko pippurista mausteisuutta ja hillityn vaniljaista tammea. Alkoholi sekä maistuu kevyesti että tuntuu hillittynä tulisuutena. Viinin makupuoli on selkeästi sen vahvuus – vaikka aromit ovat kypsiä, ne eivät ole liian paahtuneita ja imelänmakeita, vaan balanssissa keskenään; kokonaisuudessa on varsin mukavasti syvyyttä ja makumaailma on varsin maukas. Sen sijaan rakenteeltaan viini kärsii samasta ongelmasta kuin valtaosa muistakin uuden maailman viineistä, hinnasta riippumatta: kokonaisuus on keskihapokas ja siksi hieman ryhditön ja höttöinen. Hillitty, kypsä ja hieman voimaton tanniinisuuskaan ei tuo kokonaisuuteen juurikaan riittävää puraisua ja selkärankaa.

Keskimaun tavoin varsin aromikas jälkimaku on monisyinen, makean viikunainen, kohtalaisen tervainen ja kevyesti tammisen suklainen. Viinistä jää varsin mainio ja pitkään jatkuva jälkivaikutelma, josta erottuu myös hieman kehittyneempää makuprofiilia kielivää nahkaisuutta.

Ymmärrän kyllä varsin mainiosti miksi tätä viiniä pidetään niin yhtenä parhaista Etelä-Afrikan viineistä kuin Cabernet Sauvignoneista Alkon hyllyillä – kokonaisuus oli aromeiltaan uuden maailman tuotokseksi harvinaisen monisyinen, miellyttävä ja hyvällä maulla tehty. Viinistä kyllä löytyi niin tammea kuin tervaakin (joista kumpikaan ei yleensä kerää meikäläisen kirjoissa plussapisteitä viinille), mutta molemmat osa-alueet pysyivät hyvin hedelmän hallinnassa, joten balanssi on eittämättä kohdillaan. Ongelmaksi muodostui lähinnä viinin pehmeään taipuva ja hieman ryhditön runko, joka on lähes poikkeuksetta meikäläisen ongelma näiden "huippuviinien" kanssa – jostain syystä uuden maailman viininvalmistajia näyttää kiinnostavan vain ja ainoastaan viinin vaikuttava aromimaailma, ei sen ryhti, rakenne ja intensiivisyys. Tästä syystä myös tästä viinistä jäi varsin positiivinen yleisvaikutelma, muttei kuitenkaan mitään sellaista, joka oikeasti saisi sukkia pyörimään jaloissa.

Aromikkaana, mutta pehmeänä ja helpostilähestyttävänä tapauksena Rust en Vrede CS toimi varsin mainiosti seurusteluviininä ja juustojen palan painikkeena. Kypsyttely oli todennäköisesti saattanut tuoda viiniin hieman lisää mielenkiintoa ja moniulotteisuutta, mutta rakenteensa puolesta viiniä on ihan turha lähteä kypsyttelemään – tämä on uuden maailman viinien tyyliin tarkoitettu ennemmin nuorena kuin vanhana juotavaksi; vaikka hedelmää riittäisi pidempäänkin kypsyttelyyn, ei viinin runko tarjoa kovinkaan suuria odotuksia kovinkaan pitkää kypsyttelyä ajatellen. Korkin voi nykäistä siis melko huoletta pullosta heti kun saa kiikutettua viinin kotosalle.

Verrattain kovasta hinnastaan huolimatta Rust en Vrede onnistui olemaan mielestäni niin hintansa kuin kypsyttelynsä arvoinen ostos, vaikkakin olikin samalla turhankin turvallinen ja helpostilähestyttävä ilmaisultaan. Rust en Vrede onnistui kuitenkin valamaan uskoa siihen, ettei uuden maailman Cabbiksia tarvitse ainakaan vielä hylätä täysin ostoslistalta.

Lyhyesti: Täyteläinen, runsas, aromikas ja kaikin puolin maukas laatu-Cabernet Sauvignon Etelä-Afrikasta, jonka suurimmaksi heikkoudeksi osoittautuu sen turhan pehmeä ja lempeä yleisilme. Todennäköisesti suoriutuu paremmin seurustelu- tai maisteluviininä kuin tukevien ruokien parissa.

Arvio: Tyylikäs – ehdottomasti yksi tyylikkäimpiä vastaani tulleita uuden maailman Cabernet Sauvignoneita, hands down, vaikka parannettavaakin olisi. Viini ei ole nykykunnossaan mitenkään päräyttävä kokemus, mutta en voi väittää etten olisi pitänyt siitä lautapelejä tahkotessa. Ihan suosituksen arvoinen esitys!

Hinnan (24,50e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

23.6.13

William Hill Cabernet Sauvignon Napa Valley 2007

William Hill Cabernet Sauvignon Napa Valley 2007
  • Valmistaja: William Hill Estate Winery
  • Tyyppi: Punaviini, Napa Valley AVA
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (99%), Cabernet Franc, Petit Verdot
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,59e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Yhdysvaltojen arvostetuimpana viinialueena taidetaan universaalisti pitää Kaliforniasta löytyvää Napa Valleyta – erityisesti alueella valmistettujen Cabernet Sauvignon -viinien vuoksi. Monet viiniasiantuntijat sanovatkin Kalifornian olevan yleisesti ainoa paikka, jossa tuotetut Cabernet't voivat haastaa maailmankuulut Bordeaux'n Cabernet-voittoiset punaviinit – omien kokemusteni perusteella en kyllä lähtisi allekirjoittamaan tätä, sillä tähän asti vastaani on tullut lähinnä yliuutoksisia ja -alkoholisia hedelmäpommeja, joissa ranskalaisista tuttua eleganssia ei ole nähtykään. Tosin tähän myös vaikuttaa juuri se oma kokemus – Alko kun ei juurikaan näitä legendaarisia Napa Cabeja harrasta: tilausvalikoimasta viinejä voi tilailla itselleen kymmenisen erilaista Napa Cabia, mutta perusvalikoimassa on näitä peräti yksi ainoa.

Aikaisemmin Alkon valikoimista löytyi William Hill Wineryn Napa Cab, joka kuitenkin oli useamman vuoden kestäneestä mielenkiinnon kutittelusta huolimatta jäänyt kerta toisensa jälkeen hyllylle – johtuen pääasiassa viinin 26 euron hintalapusta. Viini kuitenkin siirtyi poistuviin tuotteisiin kevään koittaessa ja viini rupesi houkuttamaan selkeästi enemmän hintalapun keventyessä reilulla viidellä eurolla. Napa Cabeja täällä sen verran harvoin kuitenkaan tulee vastaan, että parin kympin kustannuserä vaikutti suhtellisen järkevältä tässä tapauksessa.

Nykyisin suuren Gallo-viiniyhtymän omistama, 35 vuoden ikään ehtinyt William Hill Winery sijaitsee Silverado Benchissä, melko tuntemattomaksi jääneessä Napa Valleyn eteläosassa, jossa viinitalolla on tätä nykyä 55 hehtaaria viiniviljelyksiä. Talon Napa Valley Cabernet on 99% Cabernet Sauvignon; loput ovat kahta muuta perinteistä Bordeaux'n lajiketta, Cabernet Francia ja Petit Verdot'ta. Viini on viettänyt peräti 21 kuukautta ranskalaisessa, amerikkalaisessa ja unkarilaisessa tammessa, joista 38% on uusia tynnyreitä ja loput vähintään kerran käytettyjä.

Viini tuli nautittua kotosalla tuhdimmanpuoleisen safkan kumppanina, mitä ennen se oli ehtinyt hengitellä reilut pari tuntia karahvissa.

Viinillä on reunoille asti ulottuva, syvän ja tiiviin karmiininpunainen väri, yleisilme on läpinäkymätön.

Lasista kohoaa muhkea tuoksu, josta löytyy päällimmäisena erittäin kypsäksi päässeelle Cabernet Sauvignonille tyypillistä, hillottua karhunvatukkaa ja ylikypsää luumua sekä hieman hillittympää mustaherukkaa. Kokonaisuudessa on myös mukavasti taustalle jäävää, hyvin integroitunutta, maitosuklaista ja makean vaniljaista tammea, joka kylläkin tulee hieman voimakkaammin esiin viinin avautuessa. Napa-tyylin mukainen, korkea (14,5%) alkoholi tuo tuoksuun hieman etyylieetterisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on todella täyteläinen, suunmyötäinen ja erittäin pehmeä, mutta ilahduttavasti ei läheskään niin raskas tai löysä kuin voisi kuvitella – kiitos kohtalaisen hapokkuuden sekä kehittyneiden ja hienojakoisten, mutta myös suht tuntuvien tanniinien. Hedelmä on mehevää ja kypsänmakeata, tuoden esiin erityisesti tuoksusta tuttua ylikypsää luumua ja karhunvatukkahilloa, mutta myös kirsikkamarmeladia, kehittyneempää nahkaisuutta ja tiivistä musteisuutta. Tammi tulee esille maussa enemmän kuin tuoksussa ja se ilmenee makean maitosuklaisina ja kevyen puisina vivahteina. Viinilla on erittäin iso ja voimakas yleispreesens.

Jälkimaku on kohtalaisen pitkä; kielelle jää aluksi makeata luumua ja mustaherukkamehua, sitten alta paljastuu ryhtiä tuovat, karheat tanniinit, pölyinen maamaisuus, aromaattinen yrttisyys ja niin kaakaota kuin karvasta puuta tarjoileva tammi. Lopuksi alkoholi nostaa suun limakalvoille lämmöntuntua.

Kokonaisuutena viini on yllättävän tasapainoinen ja miellyttävä Napa Cab – ominaisuus, jota en kovinkaan usein ole yhdistämässä jenkkien punaviineihin. Viinillä on kyllä paljon massaa ja kypsänmakeilla aromeillaan viini on yleisilmeeltään melko helppo ja kosiskeleva, mutta viinillä on yllättävän ryhdikäs ruko, minkä ansiosta kokonaisuus ei jää oman painonsa murskaamaksi, vaan pelaa varsin näppärästi alusta loppuun. Lisäksi viinistä löytyy myös mukavasti moniulotteisuutta ja aromit ovat varsin sopusuhtaisessa balanssissa keskenään, minkä vuoksi viinissä on riittävästi mielenkiintoa jotta sen seuraan jaksaa palata useammaksikin lasilliseksi.

Reilun neljännessatasen hinnalla viini olisi ollut ehkä hieman turhan yllätyksetön – ja siksi ylihinnoitellun tuntuinen – esitys, sillä olisin sanonut viinille sopivan hinnan olevan Alkon muuhun valikoimaan peilaten alle kaksi kymppiä. Viinin alennettu hinta kuitenkin oli sen verran lähellä, että se tuntui vielä ihan kohtuulliselta ostoksen laatuun nähden.

Kuriositeettinä mainittakoon, että Yhdysvalloissa viinitaloilla on usein tapana pyytää viineistään paljon korkeampaa hintaa verrattuna kauppojen hintoihin. Talon omilta sivuilta viiniä voi ostaa hintaan $35 / pullo, kun taas nettikaupoissa viinin hinta on n. $13-20 / pullo!

Lyhyesti: Mehevä ja massiivinen, mutta yllättävän sopusuhtainen, ryhdikäs ja Suomen hintatasoon nähden vielä kohtuullisen hintainen Napa Cab. Vaikkei ihan meikäläisen juttu, ei silti pöllömpi esitys jenkiksi; kyllä tätä hörppi ihan mielellään.

Arvio: Erittäin hyvä – kyllä tämä oli miellyttävämpi, mielenkiintoisempi ja tasapainoisempi kuin esimerkiksi samaa vuosikertaa edustava "legendaarinen" Robert Mondavin Napa Cab – joka on myös yli neljä kertaa kalliimpi! Haha

Hinnan (20,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

4.6.13

Torres Manso de Velasco 2008

Torres Manso de Velasco 2008
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Curicó
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 35,50e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 36,50e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Winestaten Chilen viinit -tilaisuuden viimeiseksi viiniksi oli jätetty Torresin Chilen-osaston pienehköä kulttistatusta nauttiva Cabernet Sauvignon, Manso de Velasco. Kyseinen viini saa nimensä vanhimmillaan yli 100-vuotiaita köynnöksiä käsittävästä Manso de Velascon viinitarhasta, joka on vuorostaan nimetty Curicón kaupungin perustaneen Espanjan varakuninkaan ja Chilen kuvernöörin, Manso de Velascon, mukaan.

Torresin viinitalo on niittänyt kuuluisuutta erityisesti 100% Cabernet Sauvignonista valmistetullta Mas La Plana -viinillään, joten myöskin tältä viiniltä voinee odottaa jonkinlaista tasoa? Toisaalta, eipä tuo Mas La Plana viimeksi testatessa hirveästi hetkauttanut, joten ehkei kannata ladata hirveitä odotuksia tällekään viinille? Cabernet Sauvignonit kun tuntuvat melko harvoin tarjoavan mitään erityisen päräyttävää. (Ja miksi uuden maailman viinitalojen legendaarisimmat ja poskettominta hinnoittelua nauttivat ikoniviinit ovat aina valmistettu Cabernet Sauvignonista?)

Jopa yli 100-vuotiaiden köynnösten hedelmistä valmistettu Manso de Velasco on kypsynyt 18 kuukauden ajan ranskalaisissa barrique-tammitynnyreistä, joista peräti 70% on uusia (onneksi käytettyjä on sentään se 30%...) Kypsytyksen jälkeen viini on pullotettu suodattamattomana, mikä yleensä takaa sekä rikkaampaa aromimaailmaa että parempaa kypsytyskestävyyttä.

Väriltään viini on todella tiivis ja läpinäkymättömän paksu, sävyltään tuhdin ja reunoille asti tasaisen tummanpunainen.

Yllätyksettömästi makea ja rehevä tuoksu tarjoilee voimakasta mustaherukkaa – mitä muuta uuden maailman Cabernet Sauvignonilta voisi odottaa? Ensivaikutelma on poskettoman runsas ja jopa suorastaan överi, mutta kunhan hajuaisti on tottunut saamaan viiniltä turpaan, rupeaa kokonaisuudesta erottumaan ylikypsää, hilloista tummaa hedelmää, tuoretta karhunvatukkaa, kevyttä aromaattista yrttisyyttä ja tynnyrikypsytyksen pituuteen nähden varsin hillittyä, mausteista ja hyvin integroitunutta tammisuutta, joka kuitenkin puskee hieman enemmän esiin viinin avautuessa.

Viini maistuu juuri siltä miltä se näyttääkin – paksuntäyteläiseltä, varsin tiiviiltä, todella pehmeältä ja melko raskastekoiselta. Runsaasta mausta löytyy reilusti tummia hedelmiä – ylikypsää tummaa luumua, makeata mustaherukkaa, boysenmarjaa ja karhuvatukkaa – mutta maku ei ole läheskään yhtä hilloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Pippurisuus, mausteinen ja kevyesti palaneen bitterinen tammisuus ja melko tuntuva tanniinisuus tuovat kokonaisuuteen varsin hyvää grippiä, mikä vähentää viinin pehmeyttä ja höttöisyyttä; lisäksi jonkin verran tuntuva hapokkuus tuo viiniin napakkuutta ja raameja, minkä vuoksu viini maistuu pienen suussapyörittelyn jälkeen selkeästi vakuuttavammalta ja moniulotteisemmalta kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää.

Runsas ja varsin moniulotteinen jälkimaku jatkaa tukevan keskimaun tyylillä ja tarjoilee makeaa herukkaisuutta, pippuria, hillittyä minttusuklaisuutta, kevyttä vaniljaisuutta ja hennon karvasta tammen mausteisuutta. Jälkivaikutelma on kohtuullisen pitkä ja mehukas.

Manso de Velasco hieman jakaa omia mielipiteitäni; toisaalta viini on varsin tasokas ja moniulotteinen uuden maailman Cabernet Sauvignon, mutta toisaalta se on myös varsin selvästi juurikin uuden maailman Cabernet – helppo, kosiskelevan hedelmävetoinen, melkoisen pehmoinen ja kaikin puolin turvallinen. Esimerkiksi tätä ennen testattu Cordillera-sarjan Carignan oli mielestäni sekä mielenkiintoisempi että rakenteikkaampi, minkä vuoksi rankkaisin huoletta sen tämän viinin ohitse.

Sitten taas toisaalta; ne uuden maailman kuuluisa "ikoniviinit". Manso de Velasco tuntuu loppupeleissä olevan jopa mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi kuin monet muut vastaavat, joita yleensä myös kaupitellaan n. 50-60 euron hintaan. Lisäksi Manso de Velasco tuntuu tämän ikäisenä jopa mielenkiintoisemmalta kuin Torresin oma "ikoniviini" Mas La Plana vastaavan ikäisenä – tosin kypsyttely saattaa muuttaa tilannetta, sillä tätä viiniä en lähtisi kypsyttelemään juuri puolta vuosikymmentä enempää, kun taas Mas La Plana tuntuu pelkästään kerjäävän sen verran lisää ikää. Joka tapauksessa, nyt juotavaksi super-chileläiseksi Manso de Velasco lienee kilpakumppaneitaan (ja Mas La Planaa) parempi ostos, mutta tämä ei tarkoita siltikään sitä, että viini olisi halpa ostos – yleensä nuo super-chileläiset ovat mielestäni järkeviä ostoksia ehkä 15-20 euron hinnalla ja Mas La Planallekin järkevä hintaluokka olisi mielestäni siinä 20-25 euron tuntumassa. Siksi reilu 35 euroa tällaisesta viinistä tuntuu melko hinnakkaalta, vaikkakaan ei täysin mahdottomalta. Mielestäni Manso de Velasco olisi passeli ostos n. 25 euron hinnalla, sillä viinin nykyhintaan kyllä löytyy Alkostakin parempiakin ostoksia.

Jos viini sattuu löytymään kaapista, nauti se nyt tai kypsyttele vielä muutaman vuoden verran lisää; tarjoa tuhtien pataruokien tai tumman lihan kanssa, tai ihan vain sellaisenaan.

Lyhyesti: Erittäin täyteläinen, voimakas, aromikas ja moniulotteinen uuden maailman "ikoni-Cabernet." Hieman turhan rakenteeton, turvallinen ja yllätyksetön esitys ollakseen omissa kirjoissani mikään huippuviini, mutta tästä Manso de Velasco on huolimatta yksi parhaita vastaan tulleita "super-chileläisiä."

Arvio: Erittäin hyvä – tässä rupeaa olemaan takana jo ihan kohtuullinen määrä uuden maailman ikoniviinejä, mutta edelleenkään yksikään niistä ei ole toden teolla onnistunut vakuuttamaan, vaan kaikki ovat olleet lähinnä massiivisia konsentraatiopommeja, joissa erityisesti rakenteen tuoma tasapaino on ollut täysin hukassa – eikä Manso de Velasco ole tähän porukkaan mikään poikkeus. Viini on mielenkiintoisempi ja kohtuullisemmin hinnoiteltu kuin kilpakumppaninsa, mutta silti viiniä loppupeleissä vaivaa samat ongelmat kuin kaikkia muitakin superchileläisiä pulleita punkeroita. Osta vain jos satut rakastamaan chileläisiä viinejä yli kaiken ja löydät jostain edullisemmalla.

Hinnan (36,50e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

31.5.13

Santa Digna Cabernet Sauvignon 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Reserve 2011
  • Valmistaja: Miguel Torres Chile
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 10,48e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Helmikuu 2014, Alko)

No niin, seuraavaksi on vuorossa viimeisen Alkossa myynnissä olevan Torresin Santa Digna -sarjalaisen – Cabernet Sauvignon Reserven – arvio. Kuten muutkin Santa Digna -sarjalaiset, on tämäkin viini reilun kaupan edustaja Fair for Life -sertifikaatillaan. Viiniä on ennen pullotusta kypsytetty kuusi kuukautta tammitynnyreistä, joista vain 2% uusia ja loput vuoden vanhoja.

Väriltään viini on tumman mustaherukkainen, reunoiltaan hieman läpinäkyväksi taittuen.

Tummanpuhuva tuoksu on tuhdin hedelmäinen, kuningatarhilloisten vivahteiden aromien hallitessa kokonaisuutta voimakkaasti. Taustalla lymyää paahteista luumuisuutta, kevyempää mustaherukkaa ja melko voimakkaana tuntuvaa alkoholisuutta.

Makua hallitsee makea ja paahteinen tumma hedelmäisyys, tuoden framille erityisesti tummia luumuja, kevyttä mustaherukkaa ja hentoa vegetaalisuutta. Kokonaisuus on aromeiltaan varsin puhdaspiirteinen, sillä tammi pysyttelee hyvin taustalla niin tuoksussa ja maussa, tuoden korkeintaan kevyttä mausteisuutta ja hentoa mausteisuutta, joka sointuu varsin mainiosti kokonaisuuteen. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, mutta sekä tanniineiltaan että hapokkuudeltaan melko hillitty – tämän seurauksena viini on melko pehmeä ja helppo, mutta myös hieman väsähtäneen tuntuinen.

Mehevä jälkimaku on tumman hedelmäinen, kevyen vaniljaisen tamminen ja yrttinen; suht tuntuva (14%) alkoholi lämmittää kevyesti kurkunpäätä. Jälkivaikutelma on melko pitkä, harmoninen ja miellyttävä.

Kokonaisuutena Santa Digna CS Reserve on melko peruskamaa; viini on hintaisekseen ihan tasokas ja hyvin tehty arki-Cab, mutta se on samalla erittäin yllätyksetön, geneerinen ja uuden maailman henkeen varsin yhdentekevä alkuperältään – viinistä on melko mahdoton arvata onko kyseessä esimerkiksi Argentiinan Australian, Chilen, Etelä-Afrikan tai vaikkapa Yhdysvaltojen Cabernet. Viinistä ei siis löydy käytännössä mitään, mitä ei löytyisi jo miljoonasta muusta uuden maailman Cabista.

Lyhyesti: Ihan kelvollinen uuden maailman Cabernet Sauvignon, jonka suurimmat ongelmat ovat lähinnä turhankin pehmä ja helppo ilmaisu sekä hieman läpipuskeva alkoholisuus.

Arvio: Tylsä – viini on periaatteessa ihan ok ostos, mutta siinä ei ole juurikaan mitään sellaista, minkä takia juuri tämä viini olisi ostettava. Yleisesti semipasseli eettisen kaupan viini.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

12.11.12

Don Melchor 2007

Don Melchor 2007
  • Valmistaja: Concha y Toro
  • Tyyppi: Punaviini, DO Puente Alto
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Maipo
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (98%), Cabernet Franc (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 54,90e (Lokakuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 59,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Interbrandsin tuotemessuilla oli esillä myös tilausvalikoimasta löytyvä Don Melchor, jota voinee nimittää jonkin sortin ikoniviiniksi. Tämä on siis Chilen – ja koko latinalaisen Amerikan – suurimman viinitalon, Concha y Toron, kuuluisin viini; käsinpoimituista, +20 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä valmistettu ja 15 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä (joista 3/4 uusia) kypsytetty lähes-muttei-ihan sataprosenttinen Cabernet Sauvignon. Maailman tunnetun viinikriitikko Robert M. Parker näyttää rakastavan viiniä, sillä hän näyttää tykittävän viinille vuosikerrasta toiseen +90 pistettä. Samaa tuntuvat pistävän myös monet muut viinimediat. Itse kuitenkin suhtaudun viiniin melko skeptisesti, sillä minusta on lähes järjestään tuntunut siltä, että uuden maailman ikoniviinit ovat lähinnä liiallisella alkoholilla ja uutoksella vitsattuja hedelmäpommeja, joiden idea on lähinnä vetää maistelijaa turpaan, ei olla mikään upea taideteos. Sain kuitenkin kuulla viinistä sen verran hehkutusta tilaisuudessa ennen maistamista, että mielenkiinto ja odotukset olivat herätetty.

Väriltään viini on reunoille asti todella syvän kirsikanpunainen ja käytännössä läpinäkymätön.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan juuri sitä mitä odotinkin: tömäkkä, melko kypsän ja makean herukkainen. Yleisvaikutelmassa on kuitenkin ei-niin-chileläistä tiukkuutta sekä jopa hieman yllättäen mukavaa persoonaa tuovaa, hentoa funkia – tallinpohjaa. Sekaan saapuu myös melko kypsää mansikkaisuutta ja savuista maustetta. Kokonaisuus on hieman hilloinen, mutta ei sentään aivan ylitsepursuavalla tavalla, onneksi.

Ensimaku on, tuoksun tavoin, juuri sitä, mitä osasin taas odottaa: hyvin makeankypsä, tumman hedelmäinen, lähes sokeroidun oloinen konsentraatiopommi. Tuhtiin hedelmään nähden viini on silti ylialkoholisen oloinen – alkoholi sekä tuntuu tulisuutena ja lämpönä että maistuu ajoittain hedelmän alta – ja aivan liian vähähappoinen. Viinin hedelmäpuoli on hyvin runsasta, mutta siitä tuntuu puuttuvan happojen tuomaa voimaa ja intensiteettiä, minkä lisäksi kokonaisuus on melko raskassoutuinen happojen tuoman kepeyden puutteesta johtuen. Viinin ainoaksi vakuuttavaksi puoleksi jää sen todella monisyinen ja suussa kehittyvä aromikkuus, jota sitten riittääkin; alun ylikypsän luumuisuuden ja lähes cassis-liköörimäisyyden alta rupeaa löytymään myös tuoreempia tummia hedelmiä, kuten luumuja ja karhunvatukoita, kahvisuutta, tupakanpuruja, savuista mausteisuutta ja hentoa lakritsisuutta. Ikävä kyllä uusi tammikin tuntuu melko paljon, sillä kokonaisuuden yllä leijuu hyvin voimakkaasti uuttunut, vaniljainen ja makean maitosuklainen tammisuus, joka kyllä sopii yhteen kypsänmakean hedelmäisyyden kanssa, mutta mykistää viinin avautuessa yhä enemmän persoonallisempia, mausteisempia puolia.

Lisäksi viini on selvästi aivan liian nuori, eikä niinkään hedelmäisyytensä, vaan erityisesti hivyn kireiden tanniiniensa osalta. Vaikka viini on lähes pureskeltavan paksu ja kielellä samettisen pehmeä, tuovat tanniinit tiukalla kireydellä kauneusvirheen omaisen särön kokonaisuuteen. Ilman ruokaa suu kuivuu viinin kanssa hyvin nopeasti santapaperiksi.

Jälkimaku on keskipitkä ja tanniineista karvas. Kielelle jää mausteisuutta, tiukkaa ja konsentroitunutta nuorta hedelmää, vaniljasuklaista tammea sekä tuoretta luumua. Nielussa tuntuu alkoholin tuoma lämmön hohka.

Yleisesti Don Melchor 2007 on aivan liian nuori nyt korkattavaksi, mutta varsin lupaava tulevaisuutta ajatellen. Tästä huolimatta viini on omaan makuuni aivan liian selvä uuden maailman edustaja. Nyt viinissä on liian paljon liian makeata ja konsentroitunutta hedelmää sekä tammea, mutta hyvässä lykyssä kymmenisen vuoden vartominen pehmittää viinin tanniineja, kuivaa makeata hedelmää ja keventää liiallista konsentraatiota.

Mutta silti; Don Melchorin viinintekijä mainostaa viinin olevan "tasapainoisin koskaan tekemäni viini." Huhhuh. Pitääpä karttaa herran viinejä. En nimittäin ymmärrä, miksi Chilessä viini pitää tehdä aivan liian ylikypsistä rypäleistä ja kypsyttää pienissä, uusissa tammitynnyreissä. Omaan makuuni tämä on kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Alkoholia on aivan liikaa, heikkoon rakenteeseen nähden hedelmää on liikaa ja tammea on liikaa. Kokonaisuus on lämmin, jopa tulinen, löysä ja dominoivan tamminen; hieman tuoreemmista rypäleistä puristettu ja suurissa tammisammioissa tai vanhoissa tammitynnyreissä kypsytetty viini olisi varmasti ollut toista maata. Todennäköisesti vuosikymmenen loppupuolella voi olla varsin näppärä esitys, vaikuttavakin. Tästä huolimatta epäilen, että edes silloinkaan viini olisi tyyliltään sellainen, että olisin valmis maksamaan siitä nykyisin pyydettävää hintaa. Vaikka Don Melchor oli selvästi parempi kuin esimerkiksi aiemmin maistamani Errazuriz Don Maximiano, en siltikään onnistu ymmärtämään näitä Chilen "ikoniviinejä"; melkeinpä kaikki sellaiset vaikuttavat tavallisilta, yliuutetuilta 10-20 euron hedelmäpommeilta, joihin on vain jätetty valtavat määrät tanniineja luomaan illuusiota todella ronskista viinistä ja sitten lätkäisty päälle kaksin-kolminkertainen hintalappu. Tämä viini ei ole tehty minun makuuni, vaan Robert Parkerin.

Lyhyesti: Massiivinen ja vielä aivan liian nuori "ikoni"-Cabernet, joka tarjoaa lähinnä yliuutettua hedelmää, peittoavaa tammea ja liiallista alkoholia. Jos nyt haluat korkata viinin, osta mielummin parinkympin Cabernet. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua viinissä voi olla enemmän ideaa, mutta silti tässä hieman epäilyttää, ettei viini tule koskaan pääsemään varsinaiseen balanssiin.

Arvio: Hyvä – mielestäni reilun viidenkympin viinin pitäisi olla paljon enemmän kuin vain "hyvä", mutta enempää en tästä saa irti. Paljon tässä on kaikkea, paitsi tasapainoa. En ymmärrä Amerikkojen maiden halua tehdä viinejä, joilla on neutronitähden tiheys.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

23.10.12

Torres Mas La Plana 2008

Torres Mas La Plana 2008
  • Valmistaja: Miguel Torres
  • Tyyppi: Punaviini, DO Penedès
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 44,90e (Lokakuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 48,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Miguel Torresin luotsaaman viinitilaisuuden punaviinien kohokohta oli Torresin viinitalon ikonisin viini, Mas La Plana – pienen viinitarhan Cabernet Sauvignon, joka vuonna 1979 Pariisin viini-olympialaisissa onnistui hakkaamaan mm. monta maailmankuulua Bordeaux'n viinitaloa Cabernet-pohjaisten viinien kategoriassa. Nykyisin Mas La Plana tunnetaan ympäri maailman ja viinin legendaarisiin kokosuhteisiin kasvanut maine näkyy myös viinin hinnassa.

Itseäni on aina kiinnostanut tietää kuinka paljon viinin hinnassa on ilmaa – viini kun on pyörinyt Alkossa puolisen vuosikymmentä sitten kolmen kympin tienoilla, vuosi sitten oli hinnaltaan 39,90e ja viime keväänä pomppasi vaatimattomaan 44,90 euron hintaan. Laivoilta viiniä on saanut koko tämän ajan suurin piirtein parin kympin hintaan, tosin kuulemma nykyisin viinin hinta rupeaa monin paikoin jo lähentelemään kolmea kymppiä. Epäilen, että viini voi vuodesta toiseen nostaa tasoaan niin uskomatonta tahtia, että sen hinta voisi perustellusti kasvaa jotakuinkin kaksinkertaiseksi vuosikymmenessä. Nyt siis katsomaan mihin viinin ympärillä pyörivä hype perustuu!

Väriltään viini on hyvin tummanpunainen ja lähes läpinäkymättömän syvä. Reunoilla väri haalistuu kevyesti oranssinpunertavaksi.

Tuoksu on hyvin vivahteikas muttei runsas, vaan puolitoista vuotta uudessa tammessa kypsytetyksi Cabernet'ksi varsin tasapainoinen ja tyylikäs. Tuoksussa on tuoretta herukkaa, lihaa, orvokkia, pölyistä ja paahteista maata sekä makean kaakaoista tammea.

Suussa viini on hyvin täyteläinen suutuntumaltaan. Maku on melko roteva, muttei läheskään niin runsas ja massiivinen kuin osasin odottaa, vaan Cabernet'ksi jopa yllättävän hillitty. Kuivassa ja ilmaisultaan viileässä maussa on herukkaisuutta, tummia hedelmiä, mustetta, kevyttä Espanjan nahkaisuutta ja tammea. Tammi tuntuu enemmän maussa kuin tuoksussa, mutta on enemmän kuivaa puisuutta kuin makean uuttunutta suklaata. Happoja on sopivasti, vaikkeivät ne olekaan riittäviä tuomaan varsinaista napakkuutta kokonaisuuteen. Ikäänsä nähden viini on varsin leveä ja rauhallinen, ainoastaan tukeva tanniinisuus antaa ymmärtää, että viini voisi oikeasti kaivata ikää. Yleisesti Mas La Plana 2008 on nuoreen ikäänsä nähden varsin helpostilähestyttävä.

Jälkimaku on pitkä, herukkainen, tumman hedelmäinen ja tammisuudessaan suklaisen makea. Melko tuhti alkoholisuus (14,%) tuntuu voimakkaana lämpönä nielussa. Jälkimaku jättää melko moniulotteiseen keskimakuun nähden melko vaatimattoman vaikutelman kielelle.

Toisin kuin osasin odottaa, Mas La Plana oli ikäänsä nähden varsin helpostilähestyttävän oloinen. Potentiaalia viini vaikuttaa olevan tynnä, sillä rakenne lupaa helposti pitkääkin kypsytystä, mutta vaikka viini henkiikin laatua, jää siitä jotenkin pettynyt fiilis. 45 euroa tästä? Ei kyllä. 10 vuotta lisää ikää ja silloinkin vain ehkä. Alle 30 euroa on varsin kohtuullinen hinta, mutta ei missään nimessä lähemmäs viittä kymppiä. Vaikka viini on Cabernet Sauvignon -pommiksi selvästi tyylikkäämpi ja tasapainoisempi kuin käytännössä mikään uuden maailman "ikonisista" Cabernet'ista, en silti onnistu pääsemään hypeen mukaan. Mielestäni Italian Brunellot, Amaronet ja Barolot, Ranskan Châteauneufit ja runsaat Bourgognet tai Saksan Große Gewächse -viinit tarjoavat niin paljon enemmän mielenkiintoa kuin enemmän tai vähemmän samanlaisilta kaikkialla maistuvat Cabernet't.

Hassua kyllä kuinka Espanjan yhden tunnetuimmista viinitaloista nimellä kulkevan tilaisuuden kenties mielenkiintoisimmiksi ja mieleenpainuvimmiksi viineiksi jäivät tällä kertaa uuden maailman punaviinit Chilestä ja Yhdysvalloista.

Lyhyesti: Hyvin roteva mutta omalla laillaan myös hillitty ja tasapainoinen punaviini, joka täyttää kyllä hyvin monet "ikoni-Cabernet'n" tunnusmerkit. Varmasti hyötyy kellaroinnista, mutta muutaman tunnin ilmaamisella varsin helpostilähestyttävä tapaus nuorena.

Arvio: Erittäin hyvä – kaikin puolin vaikuttava Cabernet, mutta ei kyllä millään muotoa niin erityinen että se toden teolla jäisi mieleen. Toivon, että ikä toisi lisää mielenkiintoa viiniin, sillä itsellä makoilee kaapissa vielä pullo vuosikertaa 2006...

Hinnan (48,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

9.10.12

R. Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2007

Robert Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2007
  • Valmistaja: Robert Mondavi Winery
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (90%), Cabernet Franc (7%), Petit Verdot (3%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 89,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Mikä viini -tapahtumassa melko vaisuksi jättäneen Cabernet Sauvignon Reserve 2008:n jälkeen siirryin yhtä vuosikertaa vanhemman viinin pariin, toivoen viinin olevan edes hiukan parempi, jotta voisin ymmärtää sen melko käsittämättömän tuntuisen hintalapun hieman paremmin.

Viini on väriltään erittäin tumman purppurainen – vielä tummempi kuin 2008, jos vain mahdollista. Tuoksu on hyvin mehevänmakea, herukkahilloinen, mokkainen, kypsän luumuinen, hennon maamainen ja suklaapirtelöinen.

Hyvin nuorekkaalta maultaan viini on makea, ylikypsän luumuinen, voimakkaan mustaherukkahilloinen ja maitosuklainen. Suussa pyöritellessä löytyy myös häivähdyksiä karhunvatukoista, hennosta vaniljaisuudesta ja paahtuneesta maasta. Mehevässä, jopa massiivisessa, ja erittäin konsentroituneessa suutuntumassa ei tunnu olevan juurikaan happoja, minkä vuoksi viini on silkkisen pehmeä, mutta samalla se vaikuttaa myös melko löysältä ja ponnettomalta, leviten joka suuntaan. Viinissä on kuitenkin melko runsaasti tanniineja, minkä vuoksi kokonaisuus on hyvin roteva ja yleisesti tämä vuosikerta vaikuttaa voimakkaammalta kuin 2008. Tässä tukevassa viinissä on sopivaa kompleksisuutta, mutta se on yleisesti niin massojakosiskelevan hedelmävetoinen hillopommi, ettei se yleisesti vaikuta omaan makuuni erityisen houkuttelevalta.

Jälkimaku on lyhyenpuoleinen, jättäen kielelle lähinnä maitosuklaista ja hennon karvasta tammea, kypsiä tummia hedelmiä ja makeata vaniljaa.

Tämä tapaus on selvästi parempi kuin vuosikerta 2008, mutta silti omaan makuuni aivan liian massoille suunnattu ja helppo tyyliltään. Tämän rakenne antaa enemmän luottoa pidempään kypsytykseen kuin 2008, johtuen tuhdin hedelmän lisäksi tukevasta tanniinirakenteesta. Tällaisenaan viini on järkevintä nauttia sellaisenaan, jos pitää todella muhkeista ja makean hilloisista Jenkki-Caberneteista, mutta muuten jättäisin viinin kypsymään noin kymmeneksi vuodeksi toivoen, että viini karistaisi yltään runsaimman makeuden ja tuhdeimmat tammet. Jos kuitenkin haluaa nauttia viinin nykykunnossa, muistuttaisin, että hintahaarukassa 10-25 euroa löytyy hyvin paljon vastaavanlaisia, nuoria ja muhkeita uuden maailman Cabernet Sauvignoneita.

Lyhyesti: Todella muhkea, paksu, melko tanniininen ja makean hilloinen Jenkki-Cabernet, joka on varsin nautittavissa nykykunnossa, mutta parantunee vielä monien vuosien ajan. Vain massiivisten viinien ystäville.

Arvio: Hyvä – toisin kuin Cabernet Reserve 2008, tässä oli sentään jotain yritystä saada viiniin rakennetta ja tiukempaa ilmaisua, mutta lopputulos on silti melko lihava. Alkoholi ei sentään puske tässä vuosikerrassa yhtä pahasti esiin kuin.

Hinnan (89,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

R. Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2008

Robert Mondavi Cabernet Sauvignon Reserve 2008
  • Valmistaja: Robert Mondavi Winery
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (85%), Cabernet Franc (8%), Petit Verdot (7%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 89,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Maistettuani Mondavin Pinot Noirin, oli aika siirtyä tuhdimpaan tavaraan – Cabernet Sauvignoniin. Kyseessä on siis Robert Mondavin Reserve Cabernet, joka on talon valikoimassa peruslinjaston ja paremman Private Selection -linjaston yläpuolella – ainakin hintansa puolesta.

Väriltään viini on hyvin tumma, lähes läpinäkymättömän purppuranpunainen. Tuoksu on varsin rehevä, kypsä, makeahkon mustikkainen ja melko hilloisen herukkainen. Tammi tuntuu jonkin verran vaniljaisuutena ja sikarilaatikkoisuutena.

Maku on ensisiemaukselta hyvin täyteläinen ja hilloinen. Hedelmää dominoi tuntuva herukkaisuus ja kypsä boysenmarjaisuus, jota komppaa hento tallisuus.Tammisuus on melko tuntuvaa, esiintyen lähinnä vaniljaisuutena ja maitosuklaisuutena. Yleisvaikutelma ei ole kovinkaan hapokas, mutta melko alkoholisen tulinen – tasapaino tuntuu olevan hakusessa; viini tuntuu olevan valmistettu todella hedelmävetoiseksi. Yllättävästi viini on käytettyyn rypälelajikkeeseen ja nuoreen ikäänsä nähden korkeintaan keskitanniininen.

Jälkimaku on tuntuvan herukkainen, lämmin, mehevä, leivontamausteinen ja melko lyhyehkö. Kokonaisuutena viini on mehukas ja täyteläinen, mutta myös melko mehumainen. Vaikka viini on hyvänmakuinen, on se liian helppo ja yllätyksetön. Potentiaalia riittää kenties n. kymmeneksi vuodeksi, ainakin hedelmän puolesta, mutta happoisuus on jo lähtökohtaisesti melko vaatimatonta. Ikää kerätessään viini todennäköisesti tulee menettämään runsainta konsentraatiotaan ja makeata hilloisuuttaan, mutta löysästä ja raskaasta rakenteestaan se tuskin koskaan tullee pääsemään eroon. Viini on varsin helppo ja hauska, mutta auttamattoman kosiskeleva ja mutkaton ollakseen lähes satasen punaviini. Ei missään nimessä rahansa arvoinen.

Lyhyesti: Todella mehevä, maukas ja helppo konsentraatiopommi Yhdysvalloista. Klassinen uuden maailman hillo-Cabernet, joka kaivannee ikää tuomaan lisää syvyyttä makuun. Näin nuorena ei tarjoa juuri mitään mitä ei saisi alle kahdella kympillä.

Arvio: OK – Hyvin runsas, tuhti ja intensiivinen Cabernet, josta puuttuu rakennetta ja tasapainoa. Tällainen tyypillinen uuden maailman "perse-edellä-puuhun-Cabernet" ihmisille, jotka kaipaavat todella isoa, kypsää hedelmää etualalle, koska muuten viini on "hapan ja liian vaikea." En syttynyt.

Hinnan (90,60e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

9.9.12

KWV Cabernet Sauvignon 2010

KWV Cabernet Sauvignon 2010
  • Valmistaja: KWV
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Syyskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Väriltään viini on tummanpunainen ja synkkä, mutta uuden maailman Cabernet'ksi melko läpinäkyvä. Tuoksultaan viini on yllättävänkin raikas etelä-afrikkalaiseksi: maan viineille tyypillistä tervaa ja palanutta kumia ei löydy juuri yhtään, sen sijaan nenään nousee selvää mustaherukkaisuutta, kevyttä omenaisuutta ja tummaa hedelmäisyyttä. Tuoksu on tuhdinpuoleinen, mehevä ja etäisesti savuisen pistävä, mutta muuten melko yllätyksetön.

Maultaan viini on selvästi nuori ja hedelmävetoinen. Ryhdikkäässä ja mausteisessa maussa tulee vastaan lähinnä kypsää kirsikkaisuutta ja mustaherukkaa. Hedelmäisyys on kuivanpuoleinen, kevyesti herukkahillokkeeseen taittuva. Makumaailma on melko geneerinen ja yllätyksetön, mikä ei kyllä varsinaisesti yllätä – lasista kun löytyy kympin uuden maailman Cabernet. Kokonaisuus on keskitanniininen, keskihapokas, keskitäyteläinen, keski-kaikkea; arkinen ja tylsä.

Jälkimaultaan viini on melko herukkainen, paahdetun mausteinen ja vaatimaton. Tuoksu luo rahkeet, jotka antavat odottaa enemmän mitä tulee. Viini on helpostilähestyttävä ja todella tylsä. Kai tätä lipitellä voi, mutta antaako tämä mitään muuta edes satunnaiselle tissuttelijalle kuin humalatilan?

edit: Katsos kehveliä, tämähän oli vuoden 300. postaus! Jes!

Lyhyesti: Geneerisen uuden maailman Cabernet Sauvignonin arkkityyppi. Viini ei ole hajuton tai mauton, mutta silti siitä on vaikea saada juuri mitään irti.

Arvio: Tylsä – eikä juuri muuta.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

15.5.12

Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011

Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2011
  • Valmistaja: Miguel Torres
  • Tyyppi: Roséeviini
  • Maa: Chile
  • Alue: Valle Central, Curicó
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99 (Toukokuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98 (Tammikuu 2014, Alko)

Tässä viime viikkoina on pariinkin otteeseen tullut maistettua Vanha Kunnon Santa Digna Rosé, joten kai se on hyväksyttävä tosiasia, että roséekausi on saapunut. Santa Digna on espanjalaisen viinijätti Torresin chileläisten viinien linjasto, josta löytyy roséen ohella myös pari valkoista ja yksi punainen Alkon hyllyiltä.

Santa Digna on pysytellyt hinnan- ja veronmuutoksista huolimatta tasaisesti sentin verran kipurajan alapuolella, 9,99 euron hinnassa jo hyvin pitkään. Tämä on ollut oikein mukava asia, sillä tämä viini on aiemminkin vakuuttanut minut käyttökelpoisuudellaan niin seurusteluun kuin ruokailuunkin.

Väriltään Santa Digna on hyvin kirkas, karkkisen punertava ja roséeksi todella syvä. Tuoksu on todella marjainen. TODELLA todella marjainen, erityisesti mansikkainen. Siinä on runsaasti tuoretta metsämansikkaa, mutta myös aavistus makeampaa mansikkahilloisuutta.

Maku on todella voimakkaan marjainen, tuoden kielelle niin kirpeätä, tuoretta metsämansikkaa kuin makeankypsää vadelmaa. Kuivan ja puolikuivan välimaastossa tempoileva maku on voimakas ja runsas, jopa överi, mutta makeankypsillä vivahteillaan myös helppo ja lähes kosiskeleva. Siinä on myös sopivasti tuntuvaa mausteisuutta sekä miellyttävästi ryhtiä tuovaa runsasta hapokkuutta, mutta ilman ruokaa alkoholi kuitenkin pääsee ajoittain hieman puskemaan aromipaletista läpi.

Pitkä jälkimaku on puolukkainen ja selvästi kuivankirpeän punaherukkainen. Kokonaisuutena viini on perinteisen chileläinen: runsas, helpostilähestyttävä ja suorastaan överi. Tässä tapauksessa homma kuitenkin toimii edelleen, sillä tämä rosée ei ole valkoviinien kanssa flirttaileva hailakka viini; tämä viini on erityisesti tilanteisiin, joissa punaviini on liian tuhti, mutta kaivattaisiin silti jotain punaista tavaraa. Alkon hyllyiltä lähin verrokki on todella tuhti Tavelin alueen Château de Ségriès, joka on kuitenkin selkeästi kuivempi, elegantimpi ja selkeästi hinnakkaampi vaihtoehto.

Torresin Santa Digna ei ole elegantti ja fiini, vaan ronski ja helppo, mutta hoitaa roolinsa moitteettomasti. Kevyt jäännössokerin tuoma makeus tuo viinille sopivaa helppoutta seurustelutarkoituksiin, mutta myös samalla makeutta, jota esimerkiksi mausteiset tai jopa tuliset aasialaiset ruoat kaipaavat. Samalla mausteisuus ja rapsakka, särmikäs hapokkuus tuo viinille ryhtiä, jota niin monet jäännössokerilla varustetut roséet kaipaisivat, sillä ilman happoja viinistä tulee pääasiassa vain löysää mehua, jonka yhdistäminen ruokaan on käytännössä mahdotonta.

Mutta kuten valtaosa roséeviineistä, myöskään tätä ei viiniä ei kannata ottaa vakavasti. Se on arkinen, helppo ja mehevä rosée, joka on ehdottomasti parhaimmillaan lähes jääkaappikylmänä, jolloin sen marjaisuuden makeus on parhaiten tasapainossa muun viinin kanssa.

Lyhyesti: Runsas, ryhdikäs ja makean mansikkainen rosée niin arkiruoalle kuin piknikeille ja seurusteluun.

Arvio: Hyvä – roséeviinien kohdalla ei ole niin justiinsa onko viini kuinka elegantti ja harmoninen, kun kuitenkin ne ovat melko harmittomia piknikviinejä tai haasteellisen aasialaisruoan kumppaneita. Santa Digna on mehevä ja kosiskeleva, mutta oman tonttinsa hyvin handlaava perusrosée.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

14.3.12

Cameleon Cabernet Sauvignon 2011

Jean Bousquet Cameleon Cabernet Sauvignon 2011
  • Valmistaja: Jean Bousquet
  • Tyyppi: Punaviini, luomu
  • Maa: Argentiina
  • Alue: Mendoza, Tupungato
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Maaliskuu 2012, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Cameleonin saapuessa Alkoon totesin sen olevan hintaluokassaan varsin kelpo uuden maailman luomuviini. Saman lienee todennut muutama muukin, sillä viini killuu edelleen hyllyillä melko hyvin myyvänä tuotteena siitäkin huolimatta, että sen hinta on noussut jo yli eurolla vuoden takaiseen saapumishintaansa nähden.

Mielikuvieni mukaan edellisen vuosikerran Cameleon oli mukavan tulisen pippurinen, hillitty hapoiltaan, ärhäkkä ja melko tanniininen uuden maailman punaviini, joka ei sorru turhaan kosiskeluun, mutta on silti melko helposti lähestyttävä arkisellekin kuluttajalle. Seuraavaksi tulen ihmettelemään onko asiat muuttuneet vuoden aikana.

Viinin väri on tummahko ja reunoille asti tasaisen punainen, paksu. Tuoksu on runsaanpuoleinen ja voimallinen. Siinä on mustaherukkahilloa, jonka seasta löytyy aavistus maustepippuria ja savuista maaperää.

Maku on ylikypsän hedelmäinen, eli selkokielellä makeahko. Viinin makua hallitsee hyvin runsas (14,5%) alkoholi, joka tuntuu keskimaussa voimakkaana poltteena ja tulisuutena, mutta taittuu jälkimaussa runsaaseen, lähes korventavaan lämpöön. Runsaassa ja täyteläisessä maussa on maustepippuria, aavistus vaniljaista tammea ja melko vähäisesti happoja. Edelliseen vuosikertaan nähden viini on melko hillityn tanniininen ja mehukas.

Jälkimaku on rypäleuskollisesti melko herukkainen, minkä lisäksi siinä tuntuu aavistus kuivaa tammea.

Tässä nyt mietityttää onko Bousquetin viinitalo tehnyt kuluttajatutkimusta Suomessa, sillä viini tuntuu ottaneen harppauksen kosiskelevien Chilen viinien suuntaan: hapot ovat edelleenkin matalat, minkä seurauksena viini on melko pehmeä ja mehukas, mutta viinin raameja piirtäviä tanniinineja tuntuu olevan vähennetty reippaalla kädellä. Myös viinin ennen miellyttävä alkoholin ja tammen yhdessä tuoma tulinen pippurisuus on muuttunut päällekäyvän alkoholin poltteeksi, minkä lisäksi kyseessä olevan vuosikerran rypäleet tuntuvat olevan paljon kypsempiä kuin edellisen, sillä viinissä ennen hyvin tasapainossa oleva makea hedelmäisyys on muuttunut jo melko hilloisen hedelmän dominanssiksi.

Viiniin pätee edelleen samat kuvaukset kuin edelliseenkin vuosikertaan, mutta kokonaisuus on sen verran hajanainen ja huonosti tasapainossa, että aivan saman hinta-laatu-suhteen tuotteesta ei ole enää kyse. Viini on edelleen yksi parhaista alle kympin luomuviineistä, mutta tuntuu kallistuvan tyyliltään enemmän kosiskelevien, geneeristen ja massaan uppoavien uuden maailman punaviinien suuntaan. Suosittelen jäähdyttämään viiniä jonkin verran alkoholisuuden hillitsemiseksi.

Lyhyesti: Mausteinen, tulinen, voimakas ja täyteläinen luomuviini.

Arvio: Miellyttävä – viini lämmittää talvella ja toimii grillatessa kesällä.

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.