Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1998. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1998. Näytä kaikki tekstit

25.1.21

Radikon Ribolla Gialla 1998

Radikon Ribolla 1998
  • Valmistaja: Radikon
  • Tyyppi: Oranssi viini, IGT Venezia Giulia
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli, Collio Goriziano
  • Rypäleet: Ribolla Gialla (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: n. 50€ (Marraskuu 2016)

 

kuva: vivino


Oranssit viinit ovat olleet iät ja ajat osa viininvalmistuksen historiaa, mutta 1900-luvulle tultaessa ne olivat alkaneet kadota nykyaikaisempien valkoviinien tieltä ja vuosisadan puoleenväliin tultaessa ne olivat kadonneet lähes täysin maailmankartalta. Tämä historiallinen tyyli oli ollut merkittävä osa Georgian, Slovenian ja itäisen Italian Friulin viininvalmistusperinnettä, mutta Georgian päätyminen osaksi Neuvostoliittoa ja modernin viininvalmistustekniikoiden rantautuminen Friuliin ja Italiaan tehokkaasti siivosivat tyylin piiloon. Kyseinen tyyli selvisi lähinnä sillä, että georgialaiset tekivät itse omat kotiviininsä kyseisellä menetelmällä ja Sloveniassa tyyli ei koskaan päässyt täysin kuolemaan.

1990- ja 2000-luvuilla alkoi oranssien viinien hidas esiinmarssi takaisin viinikentälle. Georgia itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua, eikä viininviljelijöiden tarvinnut enää kantaa satoaan valtion viinitehtaisiin, vaan he pystyivät valmistamaan ja myymään itse omat viininsä; Slovenia itsenäistyi Jugoslaviasta ja rautaesiripun romahdettua alkoivat pikku hiljaa heidän perinteiset viininsä tulemaan tunnetuiksi myös maan rajojen ulkopuolella; ja Friulissa Joško Gravner ja Stanko Radikon ryhtyivät hassuttelemaan.

Friulissa rustiikkisia valkoviinejä (ja rypäleiden kuorien kanssa valmistettuja oransseja viinejä) oltiin valmistettu lähinnä paikalliseen kulutukseen, eikä niitä käytännössä koskaan nähty alueen ulkopuolella. 1960- ja 1970-luvuilla alueen tuotanto kuitenkin muuttui hyvin lyhyessä ajassa radikaalisti ja käytännössä kaikki alueen tuottajat alkoivat tuottamaan nykyaikaisia, puhtaita ja raikkaita valkoviinejä, jotka nousivat hetkessä koko Italian suosioon. Tällaisia viinejä myös Colliossa, Oslavian kaupungissa asuvat naapurukset Gravner ja Radikon valmistivat pitkän aikaa. Lopulta vuonna 1994 Gravner totesi, ettei enää kokenut modernia, hedonistista hedelmävetoisuutta korostavaa modernia viinityyliä omakseen, vaan halusi valmistaa jotain, joka ilmentäisi enemmän aluetta ja alkuperää. Muistellessaan isoisänsä valmistamia, perinteisiä ja hämmentävän hyvin ikää kestäneitä valkoviinejä, joita oli maseroitu pitkään rypäleiden kuorien kanssa, teki Gravner kokeellisen erän hakemalla inspiraatiota alueen unohdetusta, perinteisestä tyylistä. Tietämättä näistä Gravnerin kokeiluista, ryhtyi kivenheiton päässä omia viinejään valmistava Radikon puolestaan vuonna 1995 kokeilemaan perinteistä kuorikontaktin käyttöä saadakseen enemmän voimaa ja syvyyttä varsin intensiivisiä, mutta aromaattisesti hieman neutraaleja viinejä tuottavista Ribolla Gialla -rypäleistään valmistamalla erikseen yhden kokeellisen 225 litran tynnyrin erän antamalla rypäleiden makoilla kuorien kannsa noin viikon ajan käymisen yhteydessä. Kumpikaan tuottajista ei julkaissut ensimmäisiä kokeilujaan ja vuosikerran 1996 tuhosi alueella riehunut raemyrsky käytännössä kokonaan. Vuosikerta 1997 oli Radikonilta ensimmäinen ja Gravnerilta toinen kaupallinen vuosikerta oranssia viiniä ja tämän jälkeen kumpikin tuottajista muutti tuotantonsa kertaheitolla uuteen tyyliin. Monet viinitalojen entisistä asiakkaista olivat tyrmistyneitä tästä uudesta "vanhasta" tyylistä, mutta sentään sekä Gravner että Radikon vaikuttivat olevan erittäin tyytyväisiä siihen, mitä olivat juuri aloittaneet.

Stanko Radikon työskenteli alun perin automekaanikkona, mutta häntä vain pari vuotta vanhempi ikätoverinsa Gravner onnistui maanittelemaan Radikonin töihin sukunsa tilalle ja lopulta vuonna 1979 Radikon otti tilan vastuulleen. Vuoteen 1995 asti talo valmisti moderneja, nykyaikaisia viinejä, mutta vuodesta 1997 eteenpäin Radikonin tuotanto on keskittynyt yksinomaan pitkään kuorikontaktiin pohjautuviin viineihin. Toisin kuin Gravner, joka aloitti vuonna 1997 kokeilut georgialaisilla kvevri-saviastioilla ja 2000-luvulle tultaessa oli hylännyt tammitynnyrit ja -sammiot täysin, on Radikon keskittynyt valmistamaan tammessa kypsyviä viinejä. Viinit käytetään perinteisissä, päältä avoimissa tammisammioissa ja ne kypsyvät pitkään – keskimäärin noin 3 vuoden ajan – suurissa botti-tammitynnyreissä. Alkuaikoina Radikon kokeili erilaisia kuorimaseraatioaikoja, lähtien viikosta tai parista aina kuuden kuukauden pituisiin maseraatioihin. Talon tyyli kuitenkin ajan kanssa vakiintui noin 3 kuukauden pituiseen maseraatioaikaan. Radikon myös huomasi, että kuorikontakti toi viineille kypsytyskestävyyttä, minkä vuoksi viineistä oli mahdollista vähentää säilöntäaineena toimivia sulfiitteja; sulfiittien määrää vähennettiin pikku hiljaa ja vuodesta 2002 eteenpäin viinit ovat olleet täysin sulfiitittomia.

Stanko Radikonin poika Saša liittyi myöhemmin talon toimintaan mukaan ja Stanko antoi hänelle mahdollisuuden valmistaa omia viinejään talon nimellä. Nämä lyhyemmällä kuorikontaktilla (1–2 viikkoa) ja kypsytysajalla (keskimäärin 18 kk tynnyreissä) valmistetut viinit kulkevat nimellä "S" – Sašan mukaan. Tätä nykyä Radikonin viinitalo on kokonaan Saša Radikonin johtama, sillä Friulin nykyaikaisten oranssien viinien pioneeri Stanko Radikon kuoli vuonna 2016 aggressiivisen syövän uuvuttamana, vain 62 vuoden ikäisenä.

Tämä nyt arvioitu Ribolla Gialla 1998 on yksi ensimmäisiä niin Stanko Radikonin kuin koko Italian kaupallisia oransseja viinejä. Rypäleet tulevat hyvin Radikonin omilta, hyvin vanhoilta ja matalasatoisilta tarhoilta. Kuorimaseraation kestosta tämän vuosikerran osalta ei ole tietoa, mutta todennäköisemmin kyse on kuukausista, ei päivistä tai viikoista. Viini on käytetty spontaanisti villihiivoilla tammisammioissa ja kypsynyt 3 vuoden ajan suurissa, vanhoissa tammitynnyreissä. Viini on pullotettu suodattamattomana, mutta toisin kuin nykyisissä Radikonin viineissä, tässä on mukana myös pieni sulfiittilisäys.

Ulkonäöltään viini on syvä ja melkon konsentroituneen kuparisen punaoranssi, taittuen reunallaan kohti kullankeltaista. Koska viini oli dekantoitu hyvin varovaisesti karahviin, on se upean kirkas – sen sijaan pullon pohjalle jääneestä sakasta voi hyvin päätellä, että viini olisi varmasti varsin utuista, ellei jopa sameaa, jos sen kaataisi varomattomasti suoraan pullosta lasiin.

Tuoksultaan viini on uskomattoman voimakas ja moniulotteinen; makeaan taittuvasta aromimaailmasta erottuu karamellia, appelsiinimarmeladia, hieman vadelmahilloa, kevyttä maanläheistä savuisuutta, hillittyä kuivattujen tummien hedelmien vivahteita, hentoa murjottua omenaa ja häivähdyksiä haihtuvien happojen (VA) tuomistaa balsamicon ja kynsilakan piirteistä. Yleisolemukseltaan tuoksu tuntuu olevan jatkuvassa muutoksen tilassa ja viini tuntuukin tuoksuvan yllättävän erilaiselta joka kerta, kun nokkansa työntää lasiin.

Vaikka viinin tuoksu on erittäin tuhti ja makea, on se suussa vuorostaan täysin kuiva ja ennemmin keskitäyteläinen kuin pureksittavan paksu, mikä luo huomattavan kontrastin aromi- ja makumaailman välille. Intensiivisestä ja vaikuttavan moniulotteisesta makumaailmasta löytyy kivistä mineraalisuutta, karamellia, aromaattisia Aasian mausteita, hieman kirpeää Granny Smith -omenaa, hillittyä ruusunmarjakeittoa, kevyttä savuisuutta, hentoa vadelmaisuutta ja ujoa rustiikkista funkia, joka taittuu jälkimaun lähestyessä kohti makeaa, balsamicoista liftiä. Kokonaisuus on vaikuttavan fokusoitunut ja rakenteikas, kiitos varsin korkean hapokkuuden, joka tuo viinille sekä vaikuttavaa rakennetta että makuun intensiteettiä. Suutuntumaa sävyttävät myös hennot tanniinit, jotka tuovat kokonaisuuteen enemmän puuterista tekstuuria kuin ikeniin tarraavaa otetta.

Lopuksi viinistä jää suuhun runsas, melko happovetoinen ja suorastaan naurettavan moniulotteinen jälkivaikutelma. Erittäin pitkäkestoisessa jälkimaussa tuntuu ruusunmarjakeittoa, hieman makeaan taittuvaa vadelmahilloa, hillittyä eksoottista mausteisuutta, hennosti viilentävää, minttuisuutta yrttisyyttä, ujoa balsamico-henkistä volatiilisuutta ja oksidatiivinen häivähdys karamellisuutta.

Kokonaisuutena tämä yksi Radikonin ensimmäisistä oransseista viineistä on lähes 20 vuoden ikäisenä äärimmäisen vaikuttava ja hurmaava elämys. Tämä ei ole pelkästään yksi upeimpia ja moniulotteisimpia koskaan maistamiani oransseja viinejä, vaan myös viinillinen elämys ihan omassa luokassaan. Vaikka viinissä on oma villi, puleeraamaton puolensa, joka erottuu lähinnä hieman korostuneena volatiilisuutena, on se kokonaisuutena uskomattoman puhdaspiirteinen ja omalla tavallaan virheetön. Mikään viinin piirteistä ei pysäytä ihmettelemään, vaan kokonaisuus soljuu alusta loppuun upean vaivattomasti ja vasta tämän jälkeen viiniä voi pysähtyä hämmästelemään. Lisäksi on erikseen mainittava, että viini tuntuu todella olevan elävä tuote, sillä niin jokainen nuuskaisu kuin hörppy tuntuvat olevan edellisistä erilaisia. Yleisilmeestä saa sellaisen tunteen, että viini on todennäköisesti nyt huipullaan, mutta vaikka se todennäköisesti ei tästä enää kehity ylöspäin, voin uskoa viinin vielä kestävän mainiosti joitain vuosia.

Voin toki ymmärtää, miten 1990-luvun lopulla aikalaiset Radikonin fanit ovat järkyttyneet, kun raikkaiden ja puhtaaksi puleerattujen valkoviinien tilalle ilmestyy yhtäkkiä tämmöisiä, suorastaan määritelmää pakenevia erikoisuuksia. On kuitenkin nostettava hattua Stankon periksiantamattomuudelle ja vahvalle uskolle näkemyksestään; elämänsä viimeiset 20 vuotta hän onnistui yhdessä Gravnerin kanssa piirtämään uusiksi niin kotialueensa Collion kuin koko maailman viinikarttaa. Siinä on suoritus, johon harva merkittäväkään viinintuottaja kykenee.

Lyhyesti: Äärimmäisen vaikuttava, moniulotteinen ja harmoninen oranssi viini oman genrensä pioneeriltä. Vaikea kuvitella, että näin ainutlaatuinen viini on yksi ensimmäisiä vuosikertoja koko tyylilajissaan.

Arvio: Täydellinen – tässä viinissä on onnistuttu naittamaan uskomattoman hienosti nykyaikainen osaaminen alueen ikiaikaisiin rustiikkisiin perinteisiin, jolloin lopputuloksena on juoma, joka pakenee määrittelyjä, mutta jonka poikkeuksellista laatua ei käy kiistäminen. Ainutlaatuinen elämys.

Hinnan (~50€) ja laadun suhde: Ylivoimainen – ajatus paremmasta oluesta samaan hintaan tuntuu mahdottomalta.

9.12.14

Mascaró Ànima Cabernet Sauvignon 1998

Mascaró Ànima Cabernet Sauvignon Gran Reserva Vinyes Velles 1998
  • Valmistaja: Mascaró
  • Tyyppi: Punaviini, DO Penedès
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 14,50e (Lokakuu 2014, Bodega Penedès, Vilafranca)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tämä pullo tarttui viinimestarireissullamme Vilafranca del Penedèsissä sijaitsevasta pikkumyymälästä. Olimme juuri saapuneet myöhäiseksi venyneeltä viinitalokierrokselta ja lähdimme toisen viinimestarisoppilaan kanssa kahdeksan aikaan metsästämään viinikauppaa. Aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä kaupat sulkeutuvat Kataloniassa klo 20:30. Aluksi huolettomana alkanut kävelyreissumme rupesi saamaan yhä paniikinomaisempia piirteitä kun parinkymmenen minuutin käyskentelyn jälkeen emme olleet löytäneet ainuttakaan viinikauppaa. Lopulta paria minuuttia vaille puoli bongasimme pienen kivijalkakaupan, jonka yläpuolella luki BODEGA, joten lähdimme juoksujalkaa myymälää kohti.

Pamahtaessamme sisään myymälään vaikutti myymälän vanha, todennäköisesti päiväkoti-ikäisestä ketjussa tupakoinut myyjäukko ärsyyntyvän merkittävästi – vaikuttihan se siltä, että nämä pari skandinaavitöhöä olisivat venyttämässä hänen iltaansa suunniteltua pidemmäksi. Murhaavan kuumotuksen niskassamme tuntien skannailimme valon nopeudella myymälän hyllyjä, kunnes yhtäkkiä bongasimme mielenkiintoisen näköisen ostoksen: paikallisen Cabernet Sauvignonin 90-luvun lopulta ja alle 15 eurolla! Nappasimme äkkiä pullot mieheen ja poistuimme anteeksipyydellen paikalta, jotta ukko saisi puotinsa suljettua.

Viinin tuottanut Mascaró on vuonna 1946 perustettu perheyritys, joka toimii jo kolmannessa polvessa. Ànima on talon lippulaivapunaviini, jota kypsytetään ranskalaisissa barrique-tynnyreissä 24 kuukauden ajan.

Ajattelin napata viinin jokeripulloksi Katalonian tuliaiset -maisteluni päätteeksi. Koska veikkasin viinin keränneen hyvin sakkaa ikääntyessään, tupladekantoin sen sakkojen päältä puolta tuntia ennen maistelua – eli kaadoin viinin varovasti karahviin, huuhtelin sakat pois pullosta ja siirsin sakattoman viinin takaisin pulloon.

Kaikki tämä oli kuitenkin turhaa, sillä viini oli pahasti korkkivikainen.

Lyhyesti: Hämmentävän edulliseen hintaan löytynyt +15-vuotias Penedèsin Cabernet Sauvignon, joka kuitenkin paljastui rankasti korkkivikaiseksi.

Arvio: Viallinen – ei arviota.

20.3.14

Moulin Touchais Coteaux du Layon 1998

Moulin Touchais Coteaux du Layon 1998
  • Valmistaja: Moulin Touchais
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Coteaux du Layon
  • Maa: Ranska
  • Alue: Loire, Anjou-Saumur, Coteaux du Layon
  • Rypäleet: Chenin Blanc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 199 SEK (~22,74e, Heinäkuu 2013, Systembolaget)
  • Hinta nyt: 199 SEK (~22,47e, Maaliskuu 2014, Systembolaget)


Eilen tuli tehtyä hieman arjesta juhlaa popsimalla herkullista, kotitekoista sipulipiirakkaa. Yleensä makeat viinit (runsaan hedelmäisen puolikuivista valkoviineistä jälkiruokaviineihin) ovat suolaisille herkuille mainioita kumppaneita, joten sen kummemmin miettimättä viinikaapista metsästettiin viime kesänä Tukholmasta kiikutettu makea Loiren Chenin Blanc. En oikein tiedä pitäisikö tämä viini luokitella (erittäin makeaksi) valkoviiniksi vai jälkiruokaviiniksi, koska tämmöiset tapaukset ovat luontevasti molempia. Koska jompaan kumpaan kategoriaan viini on blogissa heitettävä, luokittelen sen tässä tapauksessa jälkiruokaviini.

Chenin Blanc on menettänyt paljon mainettaan valtaosan maailman Chenin Blanc -viineistä ollessa joko uuden maailman ylikypsiä, nallekarkinmakuisia hedelmäpommeja tai mauttoman vetisiä, tasapainottoman hapokkaita bulkkiviinejä. Ei kuitenkaan kannata unohtaa, että Chenin Blancin kotikulmilla, Loiren laaksossa, tehdään rypäleestä mitä upeimpia kuivia, makeita ja kuplivia valkoviinejä. Anjou-Saumurin ala-alueella sijaitseva Coteaux du Layonin viinialue on erikoistunut tuottamaan rypäleestä yksinomaan makeita viinejä – viinien jäännössokerimäärä on lain mukaan oltava vähintään 34 g/l!

Viinin tuottanut perheviinitalo Moulin Touchais on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1787 ja on nyt Touchais'n suvun 8. sukupolven ohjaksissa. Tämä Layonin viinialueen kenties suurin viinitalo omistaa valtavat, yli miljoona pulloa käsittävät viinikellarit Doué-la-Fontainen kylässä, joista löytyy talon viinejä aina 1800-luvulta asti. Talon tuottaa ainoastaan makeaa Coteaux du Layon -viiniä, joka valmistetaan ainoastaan talon parhaista rypäleistä – lopuista rypäleistä tehdyn viinin talo myy bulkkina alueen osuuskunnille. Parhaina vuosina talo voi tuottaa merkittävästä osasta rypäleistään valtavan määrän pulloja (jopa 150,000-200,000), kun taas hankalina vuosina talon omiin pulloihin päätyy vain häviävän pieni määrä (pienimmillään vain 6,000-8,000). Surkeina vuosina talo ei valmista viiniä ollenkaan, vaan myy kaiken satonsa osuuskunnille – näin voi olla aina varma siitä, että talon viiniä ostaessa saa vain mahdollisimman korkeaa laatua.

1950-luvulla Joseph Touchais, talon 7. sukupolven pääjehu, huomasi makeiden valkoviinien myyvän varsin huonosti, joten hän päätti ryhtyä kellaroimaan niitä talon kattavissa viinikellareissa ja myymään niitä vasta kun ne olivat riittävän kehittyneitä. Tästä syystä nykyäänkin talon nuorimmatkin viinit ovat vähintään 10-vuotiaita kauppojen hyllylle päästessään. Moulin Touchais'n viinien pitkän iän salaisuus ei ole pelkästään niiden sisältämä runsas jäännössokeri, vaan riittävä hapokkuus: Touchais kerää 20% rypäleistään lähes raakoina, vain 80 päivää kukinnasta, jolloin rypäleiden hapokkuus on vielä erittäin korkealla. Loput 80% rypäleistä kerätään yli kuukautta myöhemmin, jolloin rypäleet ovat erittäin kypsiä, köynnöksiin jopa hieman kuivahtaneita ja siksi täynnä hedelmäsokeria. Talon tyyliin ei kuulu jalohome tai tammi, vaan puhtaat rypäleet käytetään terässammioissa, jonka jälkeen niistä käytetty viini kirkastetaan ja pullotetaan mahdollisimman nopeasti, helmi-maaliskuun vaihteessa. Tämän jälkeen pullojen annetaan kypsyä vähintään kymmenen vuotta ennen myyntiinlaskua. Koska viinit suodatetaan vain hyvin kevyesti, voivat ne muodostaa ikääntyessään sakkaa.

Viinillä on syvä ja kauniin kuulas kellanvihreä väri.

Erittäin runsaasta ja makean hedelmäisestä tuoksusta löytyy runsaasti hienostuneita, makeita vivahteita: murskattuja viinirypäleitä, hunajaa, hunajamelonia, sitruunamarmeladia ja kivipölyistä mineraalisuutta. Jonkin aikaa avauduttuaan tuoksusta rupeaa erottumaan myös hyvin hento – ei kuitenkaan aivan Riesling-mäinen – petrolin juonne.

Suussa viini on intensiivinen ja runsaan makea (jäännössokeria on 75 g/l), mutta samalla varsin hapokas ja siksi runsaaseen makeuteensa nähden yllättävän kepeä. Suutuntumaltaan aavistuksen öljyinen viini tarjoilee ihastuttavan puhdaspiirteistä, ylikypsää hedelmäisyyttä – hunajaa, makeaa omenaisuutta ja sokeroitua inkivääriä. Näiden makeiden vivahteiden vastapainoksi asettuu kalkkisia mineraalin vivahteita, viileää yrttisilppua, hentoa kiniinistä bitteriyyttä ja hapokkaan greippistä sitruksisuutta. Viini on kokonaisuutena erittäin rakenteikas ja uskomattoman tasapainoinen.

Jälkimaussa nousee ensiksi kielelle kivennäisvetinen mineraalisuus, kevyt teräksisyys ja hienostunut kiniininen karvaus, minkä jälkeen makeat vivahteet tekevät tyylikkään comebackin koko kielen alalta jättäen suuhun hurmaavaa, mehukasta makeutta, sokeroitua inkivääriä, ananasta, appelsiinimarmeladia. Viinistä jää tasapainoisen makea, mutta samalla hennon bitterinen ja hapokkuudessaan sitruunamehua muistuttava, vivahteikas jälkivaikutelma.

Moulin Touchais 1998 on yksinkertaisesti upea, tasapainoinen, herkullinen ja käsittämättömän nuorekas: viini tuntuu olevan 15 vuoden iästään huolimatta aivan matkansa alkutaipaleella! Koska Systembolagetista löytyy valtava määrä Moulin Touchais'n eri vuosikertoja aina 70-luvun alkupuolelle asti, pitää ensi Systemin-reissua varten varata joku vanhempi vuosikerta ja antaa sille reilusti enemmän ikää! Tämä viini jos mikä on tarkoitettu kestämään vuosia.

Vaikka viini oli kaikin puolin hurmaava jo sellaisenaan, oli se yksinkertaisesti mykistävän upea pari sipulipiirakalle – se oli kuin hunajaa suolaisen piirakan kanssa (mikä tuskin toimisi oikean hunajan kanssa kokeiltuna). Ei ollut kaukana, että olisin itkenyt onnesta makuhermojeni räjähdellessä gastronomisessa hurmiossa. Tällaisia herkkuja kotioloissa pupeltaessa voi hyvillä mielin todeta, ettei ole mikään pakko aina raahautua ravintolaan maksamaan itsensä invalidiksi saadakseen taivaallisia makunautintoja.

Lyhyesti: Uskomattoman tasapainoinen, herkullinen, vivahteikas ja hienostuneen bitterisen loppusilauksen jättävä Loiren makea Chenin Blanc, joka on 15 vuoden iästään huolimatta vielä erittäin nuorekas ja aromeiltaan primäärinen. Takuuvarmaa kellarointikamaa vuosikymmeniksi.

Arvio: Erinomainen – yksinkertaisesti upea makea viini: Loiren Chenin se vasta on jotain! Pakko saada tämän talon vanhempia viinejä näppeihini!

Hinnan (~22,47e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

16.3.14

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998
  • Valmistaja: Quinta do Serôdio
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro
  • Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Touriga Francesa, Touriga Nacional
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 21,50e (Toukokuu 2013, Garrafeira Nacional, Lissabon)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Loppuvuodesta päätyi testiin yksi vuodentakaisen Portugalin-reissun tuliaisista – täysin sokkona ja arpapelillä valittu Cota Reserva. Viini päätyi mukaan selaillessani Lissabonin keskustan Garrafeira Nacional -myymälän hyllyjä, jossa Douro-hyllyn keskeltä pomppasi kaikkien nuorien viinien keskeltä pullollinen 15 vuotta vanhaa tavaraa. Hintalappukin oli melkoinen – Portugalin hintatasoon nähden, nimittäin (merkittävä osa pulloista kun asettuu haarukkaan 5-15 euroa). Viiniä ei kuitenkaan kauaa tarvittu puntaroida, vaan se lähti melko samoin tein kassan kautta mukaan.

Yllätyksekseni viinistä ei löytynyt mitään etukäteistietoa netistä, ei käytännössä mitään edes tuottaja Quinta do Serôdiosta – ainoastaan joku sivusto vahvisti talon olemassaolon kertomalla sen osoitteen ja puhelinnumeron, mutta mitään muuta tietoa ei löytynyt. Nothing. Nada. Zip. Nil. Pullon etiketti sentään osasi kertoa viinissä käytetyt lajikkeet, varoituksen siitä, että viini on suodattamaton ja tuottaa ikääntyessään sakkaa, sekä että viiniä oli pullotettu 10,300 kappaletta, joista omani oli varustettu sarjanumerolla 767.

Väriltään viini on kohtalaisesti läpinäkyvän kirsikanpunainen; reunoilta väri pakenee hyvin ohueksi, vaalean oranssiksi. Karahviin varovasti kaataessa jäi pullon kylkeen kohtalaisesti sakkaa, mutta tästä huolimatta viinillä oli aavistuksen samea yleisilme.

Ensivaikutelmaltaan viinin tuoksu on hyvin kypsän luumuinen, viikunainen, kohtalaisen nahkainen, kevyen rypäleinen ja voimakkaasti paahtunut, minkä ohelta löytyy kehittyneen viinin pölyistä, kuivahtanutta tunnelmaa. Auetessaan viinin kehittyneet piirteet rupeavat nostamaan aluksi esiin kevyen ruusuista ja lähes parfyymistä kukkaisuutta, minkä ohelle myöhemmin nousee kevyen kaakaoista tammea; sekaan tuntuu pikku hiljaa nousevan myös raakasuklaata ja vanhaa huonekalua. Vajaan tunnin avautumisen jälkeen makeampi viikunahilloinen portviinisyys astuu kuvaan – kokonaiskuvan pysyessä habitukseltaan edelleen varsin kuivana.

Cota Reservan maku on hyvin kuiva, kohtalaisen hapokas ja keskitäyteläinen – Douron nuorten Touriga-vetoisten viinien massasta ja konsentraatiosta ei ole tietoakaan. Jo keventynyt, nuorekkain hedelmäisyys tuntuu vielä kohtalaisesti, mutta tummimmat ja runsaimmat hedelmät ovat taittuneet enemmän karhunvatukkaiseksi, kepeämmäksi tummaksi marjaisuudeksi ja hillityksi karpaloisuudeksi. Makumaailmasta erottuu paljon auringon paahtamaa, pölyistä maata, kevyttä kukkaisuutta, kuivahtanutta vanhaa puuta, aavistus kuivakan bitteristä suklaata ja hieman tupakanpuruisuutta. Parin tunnin jälkeen makumaailma on pysynyt muuttumattomana, mutta suutuntuma on aavistuksen täyteläisempi, mehevämpi ja lihaisampi. Tanniinit ovat varsin maltilliset, mutta vielä sopivasti tuntuvan puruvoimaiset – viini ei kuitenkaan kärsi nuorten portugalilaisten punaviinien monesti hyvinkin väkivaltaisesta tanniinisuudesta. Kokonaisuus on ilahduttavan kehittynyt, napakka ja (paremman kotimaisen termin puutteessa) crunchy.

Hapokkuudessaan ja marjaisuudessaan suorastaan hurmaavan runsaan mehukas jälkimaku toistaa paljon keskimaun elementtejä, tuoden kuitenkin samalla omanlaisensa, elegantin lopetuksen viinille. Kielelle jää kuiva, tuoreen karpaloinen, maamainen, hennon yrttinen, aavistuksen mineraalinen, sikarilaatikkoinen, vivahteikas ja portviinisen mausteinen jälkivaikutelma, joka jatkuu pitkään.

Cota Reserva 1998 onnistui olemaan mitä mainioin tuliainen! Se on kuin vanha mutta särmikäs herrasmies, josta voi havaita, että selkeästi on nuorena ollut lihaksia ja voimaa, mutta nyt ne ovat korvautuneet lähinnä hieman maalaismaisella charmilla ja vastaansanomattomalla eleganssilla. Viini oli mitä loistavin kumppani rustiikkishenkiselle pizza biancollemme, mutta se vaikuttaa varsin yleiskäyttöiseltä kumppanilta melkein mille tahansa riittävän tuhdille ruoalle; kokonaisuus on myös erittäin hurmaava aivan sellaisenaan. Jos jostain satut vielä löytämään vastaavan kappaleen, suosittelen käyttämään viinin sakkansa vuoksi karahvin kautta ja antamaan sille aikaa avautua vähintään tunnin ajan.

Lyhyesti: Upean hurmaava ja harmoninen Douron punaviini, jolle pullossa vietetty reilu vuosikymmen on tehnyt pelkkää hyvää. Kokonaisuudessa on vielä varsin runsaasti kaikkea mahdollista, mutta liiallisin nuoruuden hedelmä, konsentraatio ja tanniinisuus ovat korvautuneet eleganssilla ja upean monimuotoisella aromimaailmalla.

Arvio: Erinomainen – hurmaava ja elegantti viini, joka saa meikäläisen jälleen kerran vakuutetuksi portugalilaisviinien kiitettävästä kypsyttelypotentiaalista.

Hinnan (21,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

5.2.14

Willi Opitz Goldackerl TBA 1998

Willi Opitz Goldackerl Trockenbeerenauslese 1998
  • Valmistaja: Willi Opitz
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Trockenbeerenauslese
  • Maa: Itävalta
  • Alue: Burgenland, Neusiedlersee
  • Rypäleet: Scheurebe, Welschriesling
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: ~40,00e (Lokakuu 2013, wine-searcher.com)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Itävallan viinimessujen viimeiseksi Willi Opitzin viiniksi jäi herra Opitzin pöydän alta taikoma erikoisuus, 15-vuotias Trockenbeerenauslese, jota hän maistatti pöydän ympärille sattuneille ihmisille juuston ja hänen tyttärensä tekemien jälkiruokien kera. Pitää kyllä nostaa hattua miehelle: jopa tällaisilla tavallisilla viinimessuilla hän pyrkii tuomaan viineistään innostuneille hienoja elämyksiä muutenkin kuin pelkkien viiniensä avulla!

Väristä voi heti päätellä, että Goldackerl on selvästi vanhempaa tavaraa, sillä lasissa viini on hyvin syvän, kupariseen punaruskeaan taittuvan kullankeltainen, keskeltä jopa hennosti rusehtava.

Tuoksu on sekä uskomattoman runsas että käsittämättömän monisyinen ja mitä ihastuttavimmalla tavalla kehittynyt; vaikka uusia aromeja tulviikin jatkuvasti sieraimista sisään, on mahdoton saada sanallistettua kaikkia viinin tuoksun hienoimpia vivahteita. Kokonaisuutta hallitsevat elegantti savuisuus, ruskea omena ja uskomattoman kiehtova, makea mausteisuus. Taustalla tuntuu myös kuparia, sienimäisyyttä, appelsiininkuorta, vastapuristettua mandariinimehua ja hunajaa. Tuoksusta tuntuu löytyvän kaikkea.

Vaikka näin loputtoman moniulotteisen tuoksun jälkeen tuntuu mahdottomalta, että maku voisi lunastaa sen luomia odotuksia, mutta Goldackerl TBA suoriutuu tästä vaivatta: todella, todella makea makumaailma tarjoilee hunajaisuutta ja mausteisuutta, jota ikä on ryhtynyt muovaamaan hienostuneen savuiseen, tumman toffeiseen ja kevyesti palaneen siirappisuuden suuntaan. Seasta löytyy myös makeaa mandariinisuutta, omenahilloa, kuivattua ananasta, kukkaisuutta, jalohomeista paahteisuutta ja kaurakeksiä. Viinin ylettömän kompleksista ja moniulotteista makumaailmaa varmaan selventävät paremmin termit, jotka löytyvät muistiinpanoista ylläolevien adjektiivien jälkeen: "uskomaton, loputon, tajuton, apua, adjektiivit loppuivat kesken".

Rakenteeltaan viini on melko raskaanpuoleinen, sillä sen hapot tuntuvat kadonneen iän myötä. Viinistä ei siis löydy raikkautta, ainoastaan makua.

Viinin ylettömän makeassa, hunajaisessa jälkimaussa tuntuu sokerista polttelevuutta, kun kieli yrittää käsitellä tämmöistä hiilihydraattien yliannostusta samalla kun makuhermot räjähtelevät ilotulitteina ilmaan viinin loputtoman aromikirjon keskellä. Kielelle jää appelsiinimarmeladia, mausteisuutta, sienimäistä jalohomeisuutta ja turpeista maamaisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on upean vivahteikas, silkkisen pehmeä ja loputon – se tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan.

Viinissä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Viinin kokonaisvaltainen maistaminen tuntuu olevan samanlainen operaatio kuin neljännen ulottuvuuden havainnointi – vaikka kuinka yrittää pinnistellä, tuntuu siltä, ettei kaikkea yksinkertaisesti kykene havaitsemaan fysiikan loppuessa kesken. Viini täyttää suun toinen toistaan runsaammilla ja kiehtovammilla vivahteilla, jotka jatkuvat minuutteja sen jälkeen kun viini on kadonnut kieleltä. Viinin maistettuani minulla ei ollut mikään kiire maistamaan uusia viinejä, vaan jäin fiilistelemään suussani häilyvää makujen sinfoniaa useiksi minuuteiksi.

Willi Opitzin Goldackerl TBA 1998 on kaiken kaikkiaan käsittämättömän upea jälkiruokaviini, joka on ikääntynyt mitä ihastuttavimmalla tavalla. Lisäkypsytystä viini ei missään nimessä tarvitse, sillä on vaikeaa kuvitella viinin makumaailman kykenevän saamaan enää mitään lisää itseensä; onkin vaikea sanoa kuinka kauan viini tulee kestämään tulevaisuudessa. Goldackerlin tuskin on tarkoitus kestää samalla tavalla ikää kuin esimerkiksi parhaiden Sauternes-viinien, mutta tämä tuskin haittaa, jos haluaa päästä korkkaamaan viinin nyt.

Vaikka tämä viini oli mitä upein kokemus herra Opitzin tarjoilemien jälkiruokien kanssa, on viini niin uskomaton, että se kannattaa ehdottomasti tarjoilla sellaisenaan, jotta se saa ansaitsemansa huomion. Vähäisten happojen vuoksi viinillä on lisäksi hieman paha taipumus jäädä hieman jälkiruokien varjoon, sillä se ei kykene varsinaisesti "leikkaamaan läpi" runsaammista jälkiruoista – viinin erittäin runsas makeus kuitenkin pitää onneksi huolen siitä, ettei viini varsinaisesti kärsi tai riitele makeimpienkaan jälkiruokien kanssa.

Tarjoile hyvin viilennettynä ja uppoudu viinin tarjoamaan uskomattomaan, loputtomaan tuoksu- ja makuelämykseen.

Lyhyesti: Yksinkertaisesti aivan uskomaton, käsittämättömän upealla tavalla ikääntynyt, ylettömän makea Trockenbeerenauslese, joka on hiljaiseksi vetävä elämys siitäkin huolimatta, että viinin hapot ovat aikapäiviä sitten jääneet pahasti rungon jalkoihin.

Arvio: Täydellinen – hyvillä hapoilla tämä olisi sellainen kuuluisa "sadan pisteen viini"; niiden puuttuessa voidaan puhua ehkä pisteen parin vähennyksestä. Ehdottomasti parhaimpien koskaan maistamieni jälkiruokaviinien joukkoon.

Hinnan (~40,00e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

14.3.13

Léon Beyer Gewurztraminer SGN 1998

Léon Beyer Gewurztraminer Sélection des Grains Nobles 1998
  • Valmistaja: Léon Beyer
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Alsace Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin
  • Rypäleet: Gewürztraminer (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: ? (Tammikuu 2013)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Viimeiseksi Alsacen viininäyttelyssä maistamakseni viiniksi jäi viinitalo Léon Beyerin lähes 15-vuotias, jalohomeisista rypäleistä valmistettu Gewürztraminer.

Väriltään viini on syvän kultainen, aavistuksen verran pronssiin taittuva.

Jos viinin väri on syvä, on se tuoksultaan vielä syvempi; lasista kohoaa huumaavan runsas kattaus paahteisia, mehevän hunajaisia ja trooppisen hedelmäisiä vivahteita. Seassa on runsaasti keltaisten hedelmien hilloa, kukkaisuutta ja kevyesti kypsänmakeata päärynää. Yleisvaikutelma on uskomattoman upea, monisyinen ja aromikas.

Kielellä viini on todella täyteläinen ja makea, mutta seasta paljastuu upeata intensiivisyyttä ja Gewürztiksi suorastaan poikkeuksellisen raikasta hapokkuutta, joka kantaa viinin vaivatta ryhdikkäänä loppuun saakka. Kielen toivuttua ensimaun intensiivisestä makeudesta, valtaa paletin todella runsas ja ronski mausteisuus ja voimakkaan ruusuvetinen aromikkuus, joiden jälkeen makuhermoille vyöryy maku toisensa perään hunajaa, ylikypsiä trooppisia hedelmiä, kukkaisuutta ja paahdettuja mausteita. Keskivaiheilta nousee kevyesti mineraalia ja tuoretta nahkaa. Kokonaisuutena viinin maku on kerroksinen, leveä, paksun ja suuntäyttävän öljyinen ja loputtoman aromikas.

Erittäin pitkä jälkimaku on keskimaun tavoin todella intensiivinen, syvä ja aromeiltaan loputon; mausteisen hunajaisuuden ja kukkeuden alta rupeaa paljastumaan kuivattua persikkaa, ananasmehua, ruusuvettä, kevyttä mineraalia ja jalohomeista paahteisuutta. Maku on todella puhdaspiirteinen, voimakas ja jatkuvasti kielellä kehittyvä – maku, joka tuntuu nyt kielellä on toisenlainen kuin se, joka oli muutamia sekunteja sitten. Pelkästään yhtä viinilasillista voisi ihastella loputtomiin.

Beyerin hieman ikää saanut jälkiruoka-Gewürz on lyhyesti todettuna upea kokemus; kaikin puolin parhautta. Viinin valtavan aromikas ja voimakas makupuoli ja suutuntuma saavat mainiolla tavalla runsaasta hapokkuudesta raikkautta ja keveyttä, minkä ansiosta viini on poikkeuksellisen tasapainoinen, harmoninen ja vivahteikas esitys. Viinin aromimaailma on uskomattoman intensiivistä ja tammettomuutensa vuoksi ihastuttavan puhdaspiirteistä, minkä vuoksi viiniä tekee mieli nautiskella ainoastaan sellaisenaan, ilman mitään maun tielle tulevia herkkuja.

Vaikka viinin aromimaailma rupeaa olemaan jo miellyttävästi kehittynyt, voin uskoa viinin olevan vasta matkalla huipulle, eli kehityspotentiaalia löytyy! En ihmettelisi, jos tällaisen pullon löytäisi sadan vuoden päästä ja silloinkin viinin voisi todeta olevan edelleen upeassa tikissä. Erityisesti hatunnosto upean freesistä hapokkuudesta – näin raikkaita Gewürztraminereita tulee harvoin vastaan; vielä harvemmin ylikypsistä rypäleistä tehdyistä jälkiruokaviineistä! Beyerin Gewurztraminer SGN on todella mainio jälkiruokaviini – kaiken kaikkiaan upea päätös upealle viinitapahtumalle!

Lyhyesti: Uskomattoman upea, voimakas, puhdaspiirteinen ja kaikessa runsaudessaan siltu harmoninen ja elegantti jälkiruokaviini, josta rupeaa löytymään nuoren hedelmän ohelta jo kehittyneempiä, persoonallisia vivahteita.

Arvio: Täydellinen – jälkiruokaviiniltä on melko vaikeaa vaatia enempää.