Somnium Branco 2018

Somnium Branco 2018

• Valmistaja: Wine Drops
  
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Douro
  
• Maa: Portugali
  
• Alue: Douro, Cima Corgo
  
• Rypäleet: Códega do Larinho, Rabigato, Donzelinho Branco, Godello, Malvasia Fina, Folgazão, Viosinho
  
• Koko: 0,75
  
• Hinta arviointihetkellä: 22,33€ (Lokakuu 2021, Portugal Vineyards)
  
• Hinta nyt: 22,33€ (Marraskuu 2021, Portugal Vineyards)
  

 

kuva: portugalvineyards

 

Tässä syksyllä 2021 portugalilaisiin viineihin erikoistunut nettimyymälä Portugal Vineyards otti yhteyttä ja tiedusteli, että kiinnostaisiko arvioida laatikollinen viinisampleja blogiin. Noh, mikäpä tuossa – eihän siinä menetä muuta kuin aikaa, jota kuitenkin viettäisin joko viineistä lueskellen tai kirjoitellen. Ensimmäiseksi testiin päätyi tämä valkoviini Dourosta, jonka päätin maistattaa sokkona kouralliselle tuttuja viiniharrastajia yhden maistelun yhteydessä.

Somniumin taustalla häärii tuottaja nimeltä Wine Drops, joka ei ole niinkään varsinainen viinitalo, vaan kahden portugalilaisen viinintuottajan, Joana Pinhãon ja Rui Freiren, yhteisprojekti. He alun perin tutustuivat opiskellessaan viininvalmistusta yliopistossa, mutta valmistumisensa jälkeen siirtyivät eri osiin Portugalia töihin, eivätkä siksi olleet juuri yhteydessä toisiinsa – kunnes kymmenisen vuotta valmistumisensa jälkeen Pinhão löysi Douron Porraisista unelmiensa viinitarhan ja otti yhteyttä Freireen tiedustellakseen, kiinnostaisiko tätä vihdoin toteuttaa heidän yhteinen projektinsa, josta he olivat vuosikymmen aiemmin jutelleet yliopistossa. Freire lähti mukaan ja Somnium, "unelma", oli saanut alkunsa.

Pinhãon löytämä viinitarha oli hyvin vanhojen vanhojen, noin 70-vuotiaiden köynnösten muodostamat kaksi palstaa Douron kätköissä; näille palstoille oli aikanaan istutettu perinteiseen Portugalilaiseen henkeen useita eri lajikkeita sekaisin, eikä köynnöksiä oltu revitty missään vaiheessa pois – ainoastaan hiljattain jätetty kasvamaan vapaana. Tarhalla pääasiassa kasvaa Douron klassisia Códega do Larinhoa ja Rabigatoa, mutta sieltä on tavattu myös pieniä määriä muita perinteisiä Douron valkoisia lajikkeita, kuten Donselinho Brancoa, Godellona paremmin tunnettua Gouveioa, Malvasia Finaa, Folgazãoa ja Viosinhoa – minkä lisäksi on hyvin mahdollista, että kaikkia tarhan köynnöksiä ei ole tunnistettu oikein, eli on mahdollista, että näiden seasta löytyy vielä lisää uusia lajikkeita.

Tietyllä tapaa Somnium on hyvin tyypillinen Douron viini: sekä Códega do Larinho että Rabigato ("kissan häntä") ovat perinteisiä Douron lajikkeita, joista monet alueen valkoviinit valmistetaan ja jotka tukevat hyvin toisiaan: Rabigato on tyypillisesti melko kevyitä viinejä tuottava neutraalihko lajike, jonka aromimaailma painottuu enemmän yrttiseen vegetaalisuuteen, mutta joka kykenee säilyttämään kypsänäkin korkean hapokkuuden tuoden sekotteissa hyvin ryhtiä ja raikkautta matalahappoisempaan, mutta aromaattisesti paljon runsaampaan, hedelmältään suorastaan trooppiseen Códega do Larinhoon. Tämä viini on valmistettu keräämällä kaikki rypäleet sekaisin (ns. field blend), minkä jälkeen niistä puristettu viini on käytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä. Käymisen jälkeen viini on jätetty kypsymään tammitynnyreihin 12 kuukaudeksi ja lopuksi viini on siirretty tynnyreistä, sakkojen päältä kypsymästä asettumaan suuriin terästankkeihin, joissa viinin on annettu kypsyä vielä 6 kuukauden ajan. Vaikka viini tulee kuumasta Douron laaksosta, ei viinistä löydy alkoholia kuin 13%.

Väriltään viini on nuorekkaan kellanvihreä.

Aromaattisesta ja hieman makeaan taittuvasta tuoksusta erottuu ensisijaisesti kypsää aprikoosia ja hieman kermaista tammisuutta ja vaniljatankoa, kevyttä tuoretta omenaa, hentoa päärynäcobbleria ja ujoja eksoottisten hedelmien sävyjä, kuten verkkomelonia ja ananasta. Tammitus tuo kokonaisuuteen hieman Burgundimaisen sävyn, mutta hedelmäsektori vie viinin yleisilmettä klassista Burgundia hieman trooppisempaan suuntaan.

Suussa viini on runsas, kypsä ja täyteläinen, antaen hieman konsentroituneen, muttei kuitenkaan raskastekoisen vaikutelman. Makumaailma toistaa tuoksua melko uskollisesti: kielellä pyörii verkkomelonia, aprikoosia ja makeaa omenahilloa, hieman tammen tuomaa kermaisuutta ja vaniljatankoa, kevyttä Rabigaton yrttistä mausteisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta ja makeita aavistuksia trooppisista hedelmistä. Vaikka suutuntuma on hieman öljyinen, onnistuu keskirunsas hapokkuus pitämään viinin hyvin tasapainossa, vaikkei se kokonaisuudesta mitenkään raikasta teekään.

Lopuksi viinistä jää suuhun pitkä, rehevä ja miellyttävän kompleksinen jälkivaikutelma. Melko runsaasta ja ujosti makeaan taittuvasta jälkimausta erottuu ananasta ha verkkomelonia, hieman kermaista tammea, kevyttä puisevaa mausteisuutta, hillittyä kivistä mineraalia, hentoa omenahilloa ja aavistus vaniljaa.

Kokonaisuutena viini on toisaalta melko tyypillinen Douron valkoviini – täyteläinen, kypsä ja hieman trooppisuuteen taittuva – mutta samalla varsin tasapainoinen, välttäen alueen viineissä silloin tällöin turhan korostuneen alkoholin tai liian liberaalin tammen käytön. Ylipäänsä tammitus viinissä tuntuu varsin järkevältä ja hedelmään nähden harmoniselta; sokottaessani viiniä muille, alkoivat arvailut Rhônen valkoisista ja Burgundin eteläosista, minkä lisäksi viinistä todettiin että "se vaikuttaa niin ranskalaiselta, että mistä muualta se muka voisi tulla?" Kyllä lopuksi veikkaukset päätyivät Douron laaksoon, mutta aika paljon sitä sai kuunnella veikkauksia eri Ranskan viinialueista ennen kuin osallistujat uskalsivat lähteä arvailemaan muitakin viinimaita. Tätä en kuitenkaan pitäisi niinkään merkkinä viinin epätyypillisyydestä alueensa suhteen, vaan ennemminkin tunnustuksena taidokkaasta viininteosta.

Vaikkei tämä Somnium ole mitenkään merkittävän hapokas, tuntuu siitä löytyvän ihan hyvin kypsyttelypotentiaalia; vaikka viini on nyt varsin nautittavassa tikissä, voin kuvitella 5–7 vuoden lisäkypsyttelyllä viinistä löytyvän hieman lisää syvyyttä ja iän tuomaa vivahteikkuutta. Kaiken kaikkiaan tämä oli varsin mukava ja nautinnollinen runsaamman pään valkoinen Douro, josta löytyy kypsää hedelmää, kohtuudella käytettyä tammea ja tasapainoista happorakennetta hyvässä tasapainossa.

Jos viini kiinnostaa, voi sellaisen koettaa bongata esimerkiksi Portugal Vineyardsin sivuilta.

Lyhyesti: Melko runsas ja suht kypsä mutta myös miellyttävän tasapainoinen Douron valkoviini varsin Burgundi-henkisellä tammituksella.

Arvio: Erinomainen – varsin tyylipuhdas ja taiten tehty esimerkki Douron valkoviineistä.

Hinnan (22,33€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Terrus Douro 2006

Quinta de Fundo de Vila Terrus Douro 2006

• Valmistaja: Quinta de Fundo de Vila
• Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro, Baixo-Corgo, Barrô
• Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Vinhão, muita (Cabernet Sauvignon, Syrah?)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 16,85e (Toukokuu 2013, Coisas do Arco do Vinho)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, kaivetaan nyt jotain hieman pidempään kellarissa haudottua blogin puolelle. Tämä nyt arvioitava viini päätyi meikäläisen hoiviin keväällä 2013 Lissabonista, kun Belémin kaupunginosassa eksyimme pieneen viinimyymälään, jossa tiedustelin jotain punaista Vinho Verdeä, jota ei välttämättä tarvitsisi korkata aivan heti, vaan joka voisi myös kestää kellaripuolella. En tiedä ymmärsikö myyjä meikäläisen väärin vai skippasiko hän kokonaan toiveeni ko. viinityylistä, koska hän lähti suosittelemaan meikäläiselle tällaista Douron viiniä. Puhui että olisi tyyliltään kepeä ja hapokas, joten varmaankin myymälässä ei ollut kyseistä viinityyliä edustettuna ja tämä oli sitten lähin valinta kun ei voinut päästää asiakasta marssimaan ulos myymälästä tyhjin käsin? Tiedä häntä, luotin kuitenkin suositukseen ja ostin pullon mukaani. Aivan heti viiniä ei tosiaankaan tullut korkattua, sillä pullo päätyi testiin vasta kesällä 2016, yli kolmen vuoden kellaroinnin jälkeen.

Valotetaan hieman taustatarinaa viinille. Sen tuottanut viinitalo on vaihtanut omistajaa 2000, jolloin talolla alettiin uudistaa tarhojen köynnöskantaa istuttamalla lähinnä perinteisiä Douron punaisia lajikkeita. Ymmärtääkseni tämä 2006 on talon toinen vuosikerta, joka on siis valmistettu tuolloin 6-vuotiaiden köynnösten rypäleistä. Rypäleet on perinteiseen tyyliin poljettu jaloin ja niistä saatu viini on käytetty sementtisammioissa ja kypsytetty 12 kk ranskalaisessa tammessa. Viini valmistetaan ainoastaan talon omista rypäleistä, jotka korjataan yhden päivän aikana ja vuosituotanto 3,200 pulloa.

Viinillä on läpinäkymätön kypsän mustan kirsikan väri. Pullosta löytyy kevyesti sakkaa ja jonkin verran viinikiveä, joten karahvin kautta pyöräyttäminen ei olisi tehnyt viinille missään nimessä pahaa.

Aluksi lasista kohoaa hieman pidätteleväinen, kypsänmakea tuoksu, jossa tuntuu mehevää luumua, karhunvatukkaa, monille Portugalin punaviinielle ominaista aromaattista kukkaisuutta, kevyttä leivontamausteisuutta ja hentoa pölyistä maamaisuutta. Taustalla häilyy myös hentoja aavistuksia iän mukanaan tuomista rusinaisuuden, nahistunueiden tummien marjojen ja kuivakan, vanhaa nahkan vivahteista. Lasissa hengitellessään viini aukeaa ja muuttuu selkeästi avoimemmaksi ja voimakkaammaksi, joten tämänkin suhteen karahvi on kyllä vallan suositeltava veto.

Viinillä on suussa melko täyteläinen yleisolemus; hapokkuus tuntuu olevan aluksi korkeintaan kohtalaista, mutta loppua kohti se tuntuu saavan enemmän jalansijaa, antaen enemmän ryhtiä ja eloisuutta. Kokonaisuutena viini on kuiva, mutta kypsillä ja tummanpuhuvilla piirteillään se vihjailee hieman makeutta. Makumaailma toistaa melko uskollisesti tuoksun piirteitä: kypsää luumua, karhunvatukkaa, kevyttä boysenmarjaa, hillittyä pippuria ja hentoa graniittista kivipölyisyyttä. Tanniinit ovat Douron viiniksi melko kiltit ja sisäsiistit – ne korkeintaan näykkäävät kevyesti, vaikka viiniä pyörittelisi pitkäänkin suussa. Jälkimakua kohden alkaa nousta myös aavistus iän tuomaa kuivahtanutta viikunaa ja rusinaa.

Jälkimaku on tuoreen tumman marjainen, kypsän luumuinen, kevyen mustapippurinen ja hillitysti kivisen karhea. Pullon mukaan viinissä olisi voltteja 13%, mutta silti jokainen hörppy nostaa nielun tuntumaan hetkeksi aikaa kevyttä lämmönhohkaa, mikä mahdollisesti vihjaisisi merkittyä hieman korkeampaan alkoholipitoisuuteen.

Myönnettävä on, ettei Terrus kyllä ollut tyyliltään missään nimessä niin tuhti, jyrkkä ja vakava kuin monet Douron viinit tuppaavat olemaan – nyt oltiin kyllä selkeästi edustamassa tyylin kepeämpää ja freesimpää päätä. Mutta vaikka rypälesekoituksista löytyi myös se punaisten Vinho Verdejen Vinhão, ei tämä kyllä ihan siihen osastoon mennyt, mitä alun perin suosituksilta toivoin. Close, but no cigar.

Mutta ihan kelpo Douron punainen tämä oli noin muuten. Ehkä hieman turhan kiltti ja aavistuksen verran geneerisenpuoleinen omiin makumieltymyksiini nähden, mutta oikein miellyttävää tavaraa noin yleensä. Kyllä viini oli 10 ikävuottaan onnistunut kantamaan kunnialla.

Lyhyesti: Melko puhdaspiirteinen, freesi ja Douron viiniksi jopa kiltti punaviini. Hyvää yleistasoa, muttei loppupeleissä mitään maailmojamullistavaa.

Arvio: Miellyttävä – viini on mukavan mehukasta ja maukasta perustavaraa, mutta siitä puuttuu hieman Douron viinien rouheutta ja särmää, joka olisi voinut tuoda sille toivottavaa karaktääriä.

Hinnan (16,85e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Churchill's Estate Reserva 2009

Churchill's Estate Reserva 2009

• Valmistaja: Churchill's Port
• Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo (20%), Tinta Francisca (20%), Tinto Cao (20%), Touriga Franca (20%), Touriga Nacional (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 16,99e (Helmikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Douro on ehdottomasti Portugalin kuuluisin viinialue, mutta ei varsinaisesti puna- ja valkoviiniensä ansiosta. Douro on ollut jo vähintään 1700-luvulta asti maailmankuulu intensiivisistä ja kellarointia kestävistä Portviineistä, joihin Douro-joen kuuma laakso mainiosti soveltuu. Alueella on pitkään valmistettu myös tavallisia, kuivia punaviinejä, mutta ne ovat harvemmin tarjonneet mitään mielenkiintoista. Edes nykyaikana Douron punaviinit ovat harvoin kovinkaan mielenkiintoisia, vaikka viininvalmistustekniikat ja -laitteistot ovat edistyneet merkittävästi ja viinien yleinen laatu on kohonnut kohisten.

Douron punaviinien suurimpia ongelmia ovat liian korkea alkoholipitoisuus ja turhan tuntuva tammisuus – molemmat jollain lailla seurausta Portviineistä. Kuuma alue tuottaa hyvin sokeripitoisia ja tuhteja rypäleitä, mikä voi olla hyvin tavoiteltavaa muhkeita Portviinejä valmistettaessa, mutta kepeämmissä punaviineissä liika kypsyys voi olla lähinnä haittaava tekijä. Lisäksi Portviinejä historiallisesti kypsytetään pari vuotta tammitynnyreissä, mutta koska tammen aromit eivät laadukkaaseen Vintage Portiin kuulu, pitää uusista tammitynnyreistä "kuluttaa" liialliset uuden tammen aromit pois ennen kuin niihin voi laittaa Portviiniä kypsymään. Tästä syystä monet Douron punaviinit ovat usein kypsytettyjä lähinnä uusissa tammitynnyreissä – 100% uusissa tammitynnyreissä kypsytetyt Douron punaviinit ovat useammin sääntö kuin poikkeus. Freesejä, lähinnä terästankkeja ja vanhoja tynnyreitä nähneitä Douron punaviinejä kyllä voi myös löytää markkinoilta, mutta niiden osuus on harmillisen pieni kokonaiskuvassa.

Sekä nimellä Churchill's Port että Churchill / Graham tunnettu viinitalo kuulostaa melko vanhalta tekijältä Portviinien markkinoilla, mutta todellisuudessa se on varsin tuore tulokas. Talon on perustanut Johnny Graham – kuuluisasta Grahamsien portviinisuvusta – vuonna 1981. Alun perin Johnny Graham saapui Portoon vuonna 1973 ja työskenteli 8 vuotta portviinitalo Cockburn'silla. Lopulta hän päätti perustaa viinitalon vaimonsa kanssa, mutta taloa ei voinut nimetä suvun puolesta Graham'siksi, koska alkuperäinen Graham'sin viinitalo oli myyty portviiniyhtymä Symingtonille, joka omisti oikeudet nimeen. Tämän vuoksi talo nimettiin Johnnyn vaimon, Caroline Churchillin, mukaan. Lähes 20 vuoden ajan Graham osti rypäleitä arvostetulta de Sousan tuottajaperheelta, mutta kun vuonna 1999 Borges de Sousa kuoli ja Grahamin laaturypäleiden lähde tyrehtyi, oli hänen hankittava omia tarhoja. Tämän vuoksi vuonna 1999 Graham osti arvostetun, 100-hehtaarisen Gricha-tarhan, joka edelleen muodostaa hänen Portviiniensä selkärangan, ja samalla ryhtyi laajentamaan omistuksiaan Douron alueella. Yleisesti Churchill'siin tyyliä on kuvailtu perinteistä Portviinityyliä kuivakammaksi, hieman kepeämmäksi ja napakammaksi.

En ole varma, kuuluuko Estate Reserva enää talon kuivien punaviinien valikoimaan – ainakaan talon kotisivuilta ei viinistä löydy minkäänlaista mainintaa. Tämän vuoksi kovinkaan tarkkoja speksejä viininvalmistuksesta ei löydy – jonkun lähteen mukaan viini on tasapäinen sekoitus viittä erilaista, perinteistä portviinialueen rypälelajiketta, kun taas Alkon speksien mukaan vain kolmea. Alkon tiedot osasivat myös kertoa, että viiniä on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä joista vain 20% on ollut uusia ja alkoholia siinä on 13,5%.

Väriltään viini on hyvin tumma, lähes läpinäkymättömän luumunpunainen.

Tuoksu on varsin muheva, kypsän tumman hedelmäinen, kevyesti makean luumuinen, hillityn suklainen ja hennon kukkea. Joko ikä tai lämmin vuosikerta on tuonut aromimaailmaan myös makean aavistuksen rusinaisuutta.

Suussa viini on melko täyteläinen, mutta ilahduttavasti yllättävän ryhdikäs ja selkeästi enemmän hedelmä- kuin tammivetoinen. Makumaailma on sopivasti, muttei liioittelevasti pippurisen mausteinen, makean tumman marjainen, kypsän luumuinen, freesin karhunvatukkainen ja maltillisesti mausteisen puiseva. Kohtalaisen tanniininen ja melko hapokas rakenne on mainiosti tasapainossa melko runsaan hedelmäpuolen kanssa – viini on sopivan tiivis ja puruvoimainen, mutta se ei tunnu liian tiukalta, eikä toisaalta turhan pehmoiselta ja raskassoutuiseltakaan.

Jälkimaku on mehukkaan kriikunainen, kypsän tumman marjainen ja kevyesti pippurisen mausteinen, minkä lisäksi hillitty makean tammisuus erottuu ujosti. Suuhun jäävä, melko mehukkaan hedelmäinen jälkivaikutelma on myös kevyen lämmin, minkä lisäksi kohtalaisen tuntuvat tanniinit nousevat ilman ruokaa melko selvästi esille.

Vaikka yleensä suhtaudun tietyllä (usein myös ihan järkevällä) varauksella Douron kuiviin punaviineihin, oli tällä kertaa ennakkoasenteet aivan turhia – tätä Dourolaista ei oltu pilattu liialla tammella tai ylikypsällä hedelmällä, vaan pääosassa oli freesi, ryhdikäs ja mukavan pihdaspiirteinen Douron tummanpuhuva hedelmäisyys varsin mukavalla rakenteella. Kokonaisuutena viini oli erittäin positiivinen, yllättävän hapokas ja maltillisen tamminen esitys.

Alun perin olin hommannut oman pulloni Alkosta silloin, kun viini oli poistumassa Alkon valikoimista, joten viinin saatavuus on tällä hetkellä melko kehnonpuoleinen täällä peräpohjolassa – mitä se kyllä on lähes kaikille Portugalin viineille, harmillisesti. Noh, jos joku muukin oli sattunut nappaamaan tämän viinin Alkon poistomyynneistä ja pullo makoilee vielä jossain avaamattomana, voin kyllä vakuuttaa, ettei sen kanssa ole kiirettä – tämä kaikin puolin miellyttävä ja tasapainoinen portugalilainen on vielä hyvin matkalla ylöspäin, eli kellarointipotentiaalia on vielä hyvin jäljellä!

Lyhyesti: Runsas, mutta varsin tasapainoinen Douron punaviini, joka ei kärsi alueelle tyypillisestä ylitammituksesta tai liiallisesta alkoholista.

Arvio: Erittäin hyvä – klassinen esimerkki hyvästä Douron punaviinistä, jossa ollaan menty selkeästi tasapainoinen lopputulos tähtäimessä. Pitääpä koettaa tutustua muihinkin Churchill'sin kuiviin viineihin, jos talon yleinen tyyli on näin näpsäkkä – ainakin talon Touriga Nacional vaikuttaa varsin lupaavalta!

Hinnan (16,99e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Quinta do Noval Unfiltered LBV 2005

Quinta do Noval Unfilltered Late Bottled Vintage Port 2005

• Valmistaja: Quinta do Noval
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Late Bottled Vintage Port
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Port blend
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 19,90e (Syyskuu 2014, Liviko Store Lootsi Keskus)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: quinta do noval

Huhtikuisten kellarintyhjennystalkoiden loppupuolella ruvettiin kaipaamaan jotain vähän makeampaa kattauksen päätteeksi. Pienen arpomisen päätteeksi piipahdin kaapilleni ja poimin sieltä mukaani viime syksynä Tallinnan Lootsi Keskuksessa sijaitsevasta Liviko Storesta ostamani portviinin.

Vuonna 1715 perustettua Quinta do Novalia pidetään yhtenä maailman parhaista portviinitaloista. Talo on pysynyt läpi historiansa itsenäisenä talona ja se on monella tavoin sekä uniikki että innovatiivinen talo: esimerkiksi vuonna 1958 Noval toi markkinoille maailman ensimmäisen Late Bottled Vintage Portin, jonka oli tarkoitus tuoda kuluttajille vuosikertaportviiniä, jota ei tarvitsisi kypsytellä niin kauaa kuin normaalia Vintage Portia. Lisäksi Noval oli ensimmäinen portviinitalo, joka tuotti ikämerkittyä (10, 20, 30 tai 40) Tawny Portia. Quinta do Noval tuottaa valtaosan viineistään omien tarhojensa rypäleistä ja vain edullisempiin viineihin käytetään ostettuja rypäleitä. Kaikki talon Vintage Portit tuotetaan talolle nimen antavasta Noval-tarhasta, jonka keskellä sijaitsee ainutlaatuinen reilun 2 hehtaarin Nacional-palsta, jossa kasvaa lähes 150-vuotiaita, varttamattomia ja äärimmäisen vähäsatoisia köynnöksiä. Poikkeuksellisina vuosina vain näiden varttamattomien köynnösten rypäleistä tehdään oma Vintage Port Nacional, jonka tuotantomäärät ovat vain muutamia tuhansia. Kaikki Novalin omien tarhojen rypäleet murskataan perinteiseen Douron tyyliin jaloin betonisissa lagares-altaissa.

Quinta do Noval Unfiltered Late Bottled Vintage Port on viinitalon keino tuottaa nopeammin kypsyvä, edullisempi versio Vintage Portista markkinoille. Toisin kuin hyvin monet muut markkinoiden LBV:t, tämä viini on Vintage Portien tapaan suodattamaton. Tämä antaa viinille runsautta, rakennetta ja särmää, sekä ennen kaikkea kypsytyspotentiaalia – monet muut LBV:t ovat usein suodatettuja, eli lempeämpiä ja helpomminlähestyttävämpiä, mutta eivät juurikaan enää kypsy pullossa. Viini on aitojen Vintage Portien tapaan vain Noval-tarhan rypäleistä jaloin polkemalla valmistettu viini, jota on kypsytetty 48 kk tammitynnyreissä Vintage Portien normaalin 24 kk sijaan. Pidempi kypsytys tammessa pehmentää viinin rakennetta tehden siitä nuorempana lähestyttävämpää, mutta suodattamattomuutensa takia viini on lähempänä aitoa Vintage Portia kuin Ruby Portia – millaisia monet muut markkinoiden LBV:t tuppaavat helposti olemaan. Tämä viini on kohtalaisen hyvää vuosikertaa 2005, jolloin kourallinen tuottajia valmisti Vintage Portia, mutta monet suurimmista Douron taloista jättivät vuosikerran väliin sen ollessa parhaita vuosia hieman heikompi.

Viinillä on tumma, hyvin tiivis ja läpinäkymätön mustanpunainen väri, jossa nuoruuden sini on vaihtunut reunoilla orastavaan viikunaiseen rusehtavuuteen. Pullon pohjalla on suodattamattomuudesta johtuen reilunpuoleisesti sakkaa.

Jyhkeä ja makeanrunsas tuoksu on värin tavoin hyvin tummanpuhuva. Nokkaan tulvii makeaa mustaherukan aromia, pippurista mausteisuutta, vivahteita kypsänmakeista, tummista hedelmistä ja marjoista, karhunvatukkahillosta, kevyestä viikunasta ja hennosta orvokkisesta kukkaisuudesta. Väkevöinnissä käytetty tisle ei tunnu täysin integroituneen kokonaisuuteen, vaan alkoholi erottuu tuoksun seasta hentona, grappamaisena juonteena. Tuoksun yleisvaikutelma on todella nuori ja intensiivinen.

Kuten tuoksu, myös viinin makumaailma on erittäin nuori ja intensiivinen. Makeasta makumaailmasta löytyy viikunaa, ylikypsää luumua, tuntuvaa pippurisuutta, mustikkaa, mehukasta metsämarjaisuutta, kirsikkahilloa ja aavistus lakritsia. Kokonaisuus on erittäin rakenteikas tuntuvalla tanniinisuudellaan ja tuhdintäyteläisen suutuntuman kantavalla hapokkuudellaan. Alkoholin läsnäolo tuntuu sekä lämmönhohkaisessa yleisolemuksessa että tulisessa polttelussa.

Viinin keskimaku jatkuu saumattomasti runsaaseen, makeaan ja hyvin intensiiviseen jälkimakuun, jossa tuntuu mehukasta luumua, mustaherukkaa, viikunaa, karhunvatukkahilloa ja musta- ja maustepippurista mausteisuutta. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on tuntuvan lämmin, intensiivinen, melko tanniinisen karhea ja pitkäkestoinen.

LBV Portien joukossa Quinta do Novalin suodattamaton näkemys aiheesta on kuin turkinpippuri vaahtokarkkien keskellä – siinä missä muut ovat usein niin pehmeitä, lempeitä ja helpostilähestyttäviä, on tässä viinissä harvinaisen paljon potkua, särmää ja substanssia. Sokkona tarjoiltuna ihmiset lähtivät heti veikkaamaan tätä välivuosien Vintage Portin suuntaan, ja viinin paljastuminen "vain" LBV:ksi tuntui tulevan monelle yllätyksenä.

Viini ei siis missään vaiheessa onnistunut tuottamaan pettymystä, ja ainoa harmin aihe olikin se, että viini tuntui tulevan korkatuksi aivan liian nuoren oloisena – yleensä Vintage Portien sanotaan olevan korkattavissa nuorimmillaan 10-vuotiaina, mistä oletin tämän viinin olevan nyt ihan sopivassa tikissä. Kokonaisuus yllättäen kuitenkin tuntui niin julmetun runsaalta ja rakenteikkaalta, että viinille olisi helposti voinut antaa 5-10 vuotta lisää ikää kellarissa ilman ongelmia. Jos siis kyseinen puteli löytyy kaapistasi, älä turhaan kiirehdi sen kanssa – viini kyllä tulee kestämään hyvin ikääntymistä.

Vielä vähän aikaa sitten viiniä sai Alkon tilausvalikoimasta vajaan 30 euron hintaan, mikä on vielä siedettävä hinta näin vakuuttavasta LBV:stä, mutta Livikon 20 euron hinnalla viinin hinnan ja laadun suhde on aivan omissa sfääreissään.

Lyhyesti: Todella rakenteikas, massiivinen, intensiivinen ja poikkeuksellisen nuoren oloinen LBV, joka muistuttaa hyvin paljon täysimittaista Vintage Portia.

Arvio: Erinomainen – parhaita ja vaikuttavimpia LBV Porteja mitä vastaani on tullut. Viini, joka tyylin alkuperäiseen henkeen pyrkii olemaan todellakin nuorena juotava Vintage Port, eikä vain sisäsiisti, hieman lisäsärmällä runsastettu yhden vuosikerran Ruby Port.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Casa dos Migueis Douro Tinto Reserva 2000

Casa dos Migueis Douro Tinto Reserva 2000

• Valmistaja: Pedro Miguel Alves Lopes da Silva / Casa dos Migueis
• Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo (1/3), Touriga Franca (1/3), Touriga Nacional (1/3)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: ? (Syyskuu 2014)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: vhpk

Viininharrastajana on huomannut sellaisen hassun ilmiön, että hyvin harva tutuistani antaa lahjaksi viiniä, vaikka sen luulisi olevan se kaikkein ilmeisin lahjavaihtoehto. Liekö kyseessä se, että ihmiset olettavat vain parhaimpien ja kalleimpien viinien kelpaavan allekirjoittaneelle lahjaksi, eikä sellaisia kenelläkään ole varaa ostaa, joten ostetaan nyt jotain muuta.

Sen sijaan moni lähipiiristäni on kiikuttanut ystävällisesti tuliaispulloja käytyään eri viinimaissa, mistä olen sekä erittäin kiitollinen että iloinen.

Äitini kävi hiljattain Portugalissa, mistä hän myös toi mukanaan muutaman paikallisen erikoisuuden. Näistä minulle päätyi tuliaisina tämä Douro Reserva vuodelta 2000. Kyseisestä tuottajasta ei löydy käytännössä yhtään mitään tietoa netistä, mutta onneksi pullon takaetiketti on sentään sen verran informatiivinen, että siitä löytyy edes jotain perustietoja.

Viini on tehty perinteisillä viininvalmistuslaitteilla (mm. lagares-sammiot) ja se on valmistettu kolmen paikallisen rypäleen tasasuhteisella sekoituksella. Viinitalon vuosituotanto vuonna 2000 oli n. 10,000 pulloa, josta 8,000 oli perustason punaviiniä, 1,960 pulloa Reservaa ja 128 Magnum-kokoista pulloa reservaa. Oma putelini näyttää olevan pullo numero 742.

Viinin väri on tasainen, kevyesti läpinäkyvä, tumman viininpunainen. Odotetusti pullosta löytyy myös kevyesti sakkaa, joka jää näppärästi pullon "hartioihin", kun siirrän viinin karahviin avautumaan.

Heti alusta asti viinillä on äärimmäisen aromaattinen ja upeasti kehittynyt tuoksu, jossa kuitenkin aluksi tuntuu lähinnä vain nahkaa ja kehittyneen viinin iäkkään pölyistä meininkiä; vanhaa huonekalua ja kuivaa maata. Kuitenkin jo puolen tunnin hengittelyn jälkeen auringossa paahtunut, makea hedelmäisyys on saapunut kuvioihin ja kokonaisuudessa alkaa tuntua hurmaavaa, tummaa viikunaa ja kuivattua taatelia, muhkeaa luumua, intensiivistä herukkaa, hentoa kuningatarhilloa, aavistus makeaa ja hienostunutta tammisuutta ja sellaista ihastuttavaa nahkaisuutta, jota vain vanha Tempranillo tuntuu saavan aikaan. Viinin ihastuttava, vivahteikas tuoksu yksinkertaisesti ryöppyää lasista.

Maku on kuiva ja keskitäyteläinen, mukavan hapokas ja pitkän iän myötä hyvin rauhallisen ja kevyen, mutta myös hiipivällä tavalla kohtalaisen tuntuvaksi kasvavan tanniininen. Makumaailmassa tuntuu tasapainoisesti nahkaa, auringossa paahtunutta maata ja tummaa hedelmää, kuten viikunaa, luumua, karhunvatukkaa, mustaherukkaa, ja loppua kohti kasvavaa, melko karvasta mausteisuutta. Kokonaisuus on upeasti kehittynyt, mutta edelleen miellyttävästi runsaan hedelmäinen ja hurmaavalla tavalla balanssissa.

Jälkimaku on keskimaun tapaan yhtä lailla aromikas, vivahteikas ja viipyilevän pitkä; mehukasta viikunaa, nahkaa, mustaherukkaa, aromaattista yrttisyyttä, paahtunutta maata ja keskimausta tasaisena jatkuvaa, mukavasti makeammalle hedelmälle särmää tuovaa karvautta.

Kokonaisuutena tämä Douro Reserva on todella hurmaavaa kamaa ja kaikin puolin loistava tuliainen – viinin auringossapaahtuneiden tummien hedelmien aromien avulla pystyi helposti itsekin palaamaan mielikuvien tasolla takaisin Portugaliin.

Koska viiniä on tehty vajaa 15 vuotta sitten 2,000 pullon erä, lienee turha arvioida viinin kehityskaarta summuuta, koska tässä vaiheessa viinejä on tuskin enää paljoa liikenteessä. Jos kuitenkin tuottajan muita viinejä sattuu joskus tulemaan vastaan, suosittelen vahvasti nappaamaan testiin! Vielä tässä iässä viinissä on edelleen hyvin potkua mahdollista kypsyttelyä ajatellen, mutta lisäkypsyttelyä viini ei missään nimessä enää edellytä.

Koska portugalilainen keittiö ei ole meikäläisen suurin vahvuus, tuli kokkaussuunnitelmien osalta siirryttyä Atlantin rannalta välimerellisempiin fiiliksiin, mutta yhtä lailla lämpimiin tunnelmiin – eli Sisiliaan. Viinin kumppaniksi tuli pyöräytettyä muheva pasta alla norma, jonka kanssa tämä valmiiksi upea viini oli entista maukkaampaa herkkua.

Lyhyesti: Hienosti kehittynyt Douron punaviini, joka tarvitsee puolisen tuntia hengittelyä päästäkseen käyntiin. Tyylikäs valinta niin ruokapöytään, nautiskeluun kuin kellarointiinkin.

Arvio: Erinomainen – erityisesti ennen vanhaan hyvin yleisesti toistettu mantra oli se, että hyvä (tai siis hyvin tanniininen) portugalilainen punaviini tarvitsee vähintään kymmenen vuotta ennen korkkaamista. Nykyisenä modernien viinien aikakautena tämä ei enää pidä paikkaansa, minkä lisäksi on mahdotonta sanoa, minkälainen tämä kyseinen viini on nuorena ollut, mutta ainakaan 14 vuotta kypsyttelyä eivät olleet tämän kohdalla haitaksi!

Burmester 20 Years Old Tawny Porto

Burmester 20 Year Old Tawny Porto

• Valmistaja: J. W. Burmester, Sogevinus
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Touriga Franca, Tinta Amarela, Touriga Nacional, Vinhão, Tinta Barroca, Tempranillo
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 19,87e (Joulukuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,30e (Kesäkuu 2014, Alko)

Monelta Portviinin ystävältä saattoi kirvoita ärräpää tai pari kun Kopken ihastuttava 20-vuotias Tawny poistui Alkon valikoimista. Onneksi aivan kuivin suin ei portofiilit joutuneet olemaan, sillä samoihin aikoihin valikoimiin pamahti samanhintainen, -kokoinen ja -ikäinen Tawny Burmesterin viinitalolta.

Burmesterin pohja ulottuu 1700-luvun alkuun, jolloin viljayhtiö Burmester & Nash perustettiin. 1750-luvulla he päättivät laajentaa toimintaansa ja ryhtyivät tuomaan Portviiniä Portugalista Brittein saarille (mitä loogisin veto, jos meikältä kysellään!) Yhtiö lopetti toimintansa 1700-luvun lopulla, mutta Henry Burmesterin poika Henry Burmester Junior päätti jatkaa Portviinihommissa ja perusti poikiensa kanssa Portviinitalo H. Burmester & Sonsin. Vuonna 1834 talon johdossa aloitti Johann Wilhelm Burmester, perustajien etäinen saksalaissukulainen ja lopulta viinitalon nimi vakiintui hänen mukaansa nykyiseen muotoonsa vuonna 1880. Osaamista viinien parissa talolta löytyy siis reilun parin sadan vuoden ajalta.

Alkon valikoimiin saapunut viini on aivan tavallinen 20-vuotias Tawny, eli Portviini, joka valmistetaan sekoittamalla tammitynnyreissä säilyteltyjä Portviinejä. Näitä makeita punaviinejä kypsytetään tammitynnyreissä vuosikausia, jolloin ne saavat runsaasti tammen aromeita ja jolloin happi tekee läpinäkymättömän punaisista viineistä hiljalleen läpinäkyvän vaaleanruskeita. Lopullinen sekoite muodostuu eri-ikäisistä viineistä, jolloin lopullisen sekoituksen keskimääräinen ikä on n. 20 vuotta. Yleisesti 20-vuotiaiden Tawnyjen sanotaan olevan hinta-laadullisesti parhaita Tawnyja – ne ovat jo huomattavasti kehittyneempiä kuin vielä selvän hedelmävetoiset 10-vuotiaat Tawnyt, mutta ne ovat selkeästi huokeampia laatuunsa nähden kuin helposti jo 100 euron tuntumassa pyörivät 30-vuotiaat Tawnyt.

Väriltään kakskymppinen Burmester on hyvin läpinäkyvän kuparinen ja reunoiltaan käytännössä täysin väritön.

Tuoksu on kohtalaisen runsas ja tyylille uskollisesti hurmaavan moniulotteinen: makeaa rusinaa, melko voimakkaasti tuntuvaa tummaa siirappisuutta, taatelia, appelsiinia, happikontaktin tuomaa pähkinärouhetta ja tuntuvaa muttei hallitsevaa tammea, joka tuo kevyen toffeisen säväyksen kokonaisuuteen.

Suussa makuhermoja tervehtii viinin hyvin intensiivinen makumaailma, joka suorastaan yllättää rehellisellä energiallaan. Maku on hyvin makea, mutta viinin makeus unohtuu täysin kun kaikki huomio kiinnittyy viinin makumaailman sävyihin ja hienovaraisiin nyansseihin. Päällimmäisenä tuntuu tummaa siirappia, tammen tuomaa pippuria, puuta ja kuivaa mausteisuutta, sekä moniulotteisen pähkinäistä oksidaatiota. Hedelmäisemmät sävyt (appelsiini, taateli, kuivattu viikuna, rusinat) ovat siirtyneet iän myötä enemmän taka-alalle, mutta tulevat paikka paikoin hyvinkin selvästi myös framille. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja jopa hieman tahmea, muttei kuitenkaan missään vaiheessa paksu tai raskas. Silloin tällöin rakenteesta myös erottuu kevyt tanniinien puraisu.

Jälkimaku on pippurisen mausteinen, kevyen rusinainen, hennon taatelinen, herkullisen siirappinen ja ennen kaikkea varsin pitkä. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on maukas, viipyilevä ja kaikin puolin mainio.

Olihan se sääli, että maailman vanhimman edelleen toimivan portviinitalon, Kopken, upea 20-vuotias Tawny poistui monopolimme valikoimista, mutta sen paikan ottanut Burmester ei kyllä kalpene vanhan tekijän rinnalla tipan vertaa. Tästä viinistä löytyy upeasti jo selkeästi sellaisia kehittyneempiä vivahteita, joita useamman vuosikymmenen kontakti hapen ja tammen kanssa saa aikaan, mutta silti viini pysyy ihastuttavan freesinä ja eloisana esityksenä alusta loppuun. Edes runsaan makeana tuntuva jäännössokerisuus (120 g/l) ei saa viiniä tuntumaan liian imelältä tai raskaalta, vaan kokonaisuus pelittää upeasti alusta loppuun.

Meidän tapauksessamme viini meni viime vuodenvaihteen alla jouluaattona, joulupöydän jälkeisten makeiden herkkujen ohessa vallan mainiona palanpainikkeena: riittävän tuntuva jäännössokeri auttoi viiniä kestämään melko helposti jälkiruoaksi tarjoillut konvehdit, mutta kokonaisuus oli sen verran vaikuttava ja vivahteikas esitys, että lasillinen tätä viiniä toimi jälkiruokana ihan sellaisenaan! Jos siis ei määrä kiinnosta (jolloin Taylor'sin 10 yo Tawny olisi näppärä valinta) niinkään, vaan ennen kaikkea viinin korkea laatu ja vaikuttava vivahteikkuus, on Burmester 20 yo Tawny melkoinen no-brainer. Viinin pullokohtainen hintakin pysyy varsin järkevissä mittasuhteissa, kun ei tarvitse täysikokoisesta pullosta iskeä useita kymmeniä euroja tiskiin!

Lyhyesti: Ihastuttavan moniulotteinen ja tasapainoinen Tawny, jossa mehukkaat ja raikkaat hedelmäiset piirteet kilpailevat hurmaavalla tavalla iän tuomien kehittyneiden, hapettuneiden ja vivahteikkaiden piirteiden kanssa. Erinomainen valinta niin jälkiruokien kumppaniksi kuin jälkiruoaksikin!

Arvio: Tyylikäs – kaikin puolin hurmaava esitys, joka menee helposti kärkisijoille Alkon parhaimpien Tawny Portien listalla. Helposti nokittaa monen Colheitan sekä itsestäänselvästi kaikkien 10 yo Tawnyjen ohi.

Hinnan (20,30e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Taylor's 10 Year Old Tawny Port

Taylor's 10 Year Old Tawny Port

• Valmistaja: Taylor Fladgate
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Port blend
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 27,90e (Marraskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 27,90e (Toukokuu 2014, Alko)

Jos Alkon hyllyiltä pitäisi napata mukaan joku kelpo Port lähiaikoina siemailtavaksi, olisi Taylor'sin 10yo Tawny varsin vahvoilla: se ei ole vielä yhtä hinnakas kuin arvostetut Vintage Portit; kypsytysmerkityt Tawnyt (esim tämä 10yo) tarjoavat jo oikeasti varsin mukavaa, moniulotteista herkkua verrattuina hieman edullisempiin perus-Tawnyihin; ja pullot pysyvät vielä korkkaamisen jälkeen helposti hyvässä kunnossa useita päiviä, jopa viikkoja – siinä missä punaiset Portit helposti kuolevat jo muutamassa päivässä, korkeintaan viikossa.

Tawnyt ovat Portviinejä, joiden annetaan kypsyä tammitynnyreissä hapen kanssa kosketuksissa. Tämä happikontakti sekä tuo viinille sen värin – ajan kanssa läpinäkymättömästä, sinipunaisesta väristä tulee vaaleampi, ruskeampi ja läpinäkyvämpi – ja persoonallisen, pähkinäisen aromimaailman. Todellisyydessa kypsytysmerkityt Tawnyt eivät ole kypsytetty juuri niin kauan kuin etiketti kertoo, vaan ne ovat sekoitteita useista eri vuosien Tawnyista, joista sekoitetaan keskimäärin kypsytysmerkityn iän merkitsemän tyylinen sekoite. Juuri tasan tietyn ikäiset Tawnyt tunnetaan nimella Colheita ja niiden etiketissä lukee se vuosikerta, jolta rypäleet ovat korjattu.

Happikontaktinsa vuoksi Tawnyt eivät juurikaan kehity enää pullossa – viinin tammessa viettämä ikä määrittää sen kehittymisasteen, joka pysähtyy lähes täysin kun viini pullotetaan. Toki pientä kehittymistä pullossa edelleen tapahtuu, mutta tämä on erittäin pientä verrattuna esimerkiksi Vintage Porteihin, joita usein on lähes pakko kypsyttää vähintään vuosikymmenen verran pullossa ennen korkkaamista. Tawny Portit ovat tarkoitettu siis ensisijaisesti heti korkattaviksi, niiden kypsytysajasta riippumatta.

 

Väriltään Taylor's 10yo on vielä melko tumma, sävyltään tiilenpunertavan ja kuparisenruskean välimaastossa – näkee selvästi, ettei viinin keskimäärin 10 vuoden ikä ole onnistunut riisumaan viiniä täysin sen nuorekkaan punertavasta sävystä – tai sitten sekoitteessa on käytetty myös varsin nuoria viinejä tuomaan viiniin hedelmäisempiä piirteitä.

Tuoksussa tuntuu kyllä vuosia tammessa vietetyn ajan tuomaa suklaisuutta, mutta kokonaisuudessa tuntuu varsin hyvin vielä varsin nuorekkaat, hedelmäiset piirteet: rusinaa, punertavaa hedelmää, makeaa cocktailkirsikkaa, viikunaa ja taatelia. Tawnyksi Taylor's 10yo:lla on yllättävän raikas tuoksu.

Pidempään tynnyrissä makoilleihin Tawnyihin verrattuna Taylor'sin nuorikko ei ole niin runsas, mutta silti mukavan vivahteikas ja hienostunut. Makea makumaailma esittää perinteistä Tawnyjen näytelmää: rusinaa, viikunaa, moniulotteista mausteisuutta ja kaakaota; seasta kuitenkin erottuu myös kevyesti pähkinärouhetta, ujosti nuorekasta ja mehukasta punaista marjaa ja mandariinivetoista sitruksisuutta. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen ja korkean alkoholin myötä myös suht tulinen, mutta viini on myöskin kohtalaisen hapokas – ja siksi yllättävänkin freesi – ja aromimaailmaltaan harmoninen.

Jälkimaku on tuntuvasta alkoholista johtuen todella tulinen, mutta myöskin erittäin kompleksinen ja pitkä. Kielelle jää viinin hedelmäisempien piirteiden, oksidoituneiden vivahteiden ja pitkän tammikypsytyksen luoma kombo, jossa päällimmäisenä tuntuu kinuskia, kypsää sitrusta ja rusinaisuutta, mutta jonka alta voi myös erottaa joulumausteisia, kevyen suklaisia, hillityn madeirisoituneita ja hennon karvasmantelisia piirteitä. Suuhun jää makea, tuntuvan lämmin, mehukas ja moniulotteisena viipyilevä jälkivaikutelma.

Taylor'sin 10yo Tawny on tyylissään vielä varsin nuorekas – tätä osoittavat sekä viinin tumma, vielä punertavansävyinen väri ja melko selkeänä tuntuvat, hedelmäiset piirteet – mutta valovuosia simppleleiden tusina-Tawnyjen edellä. Viini toimii oivana jälkiruokana aivan sellaisenaan, mutta se yhdistyy helposti hyvin monenlaisiin jälkiruokiin, alkaen arkisista letuista tai vohveleista aina hienostuneisiin leipomuksiin ja vivahteikkaisiin juustoihin.

Iso Port-pullo on pienelle porukalle varmasti turhan suuri pala kerralla nautiskeltavaksi, mutta onneksi hyvä Tawny kestää jääkaapissa säilyteltynä kunnossa kuukauden, runsaimmat useampiakin. Eikä se ole temppu eikä mikään mahduttaa useampia lettukestejä yhden kuukauden sisään! Tällaisella herkulla kun saa helposti arkisetkin pannarinpaistamiset tuntumaan jo useamman piirun juhlavammilta.

Lyhyesti: Varsin nuorekas ja hedelmävetoinen, mutta ihastuttavan tasapainoinen, moniulotteinen ja harmoninen Tawny Port.

Arvio: Erittäin hyvä – klassisen tyylikäs Tawny Port, josta löytyy hienossa balanssissa sekä tammitynnyrikypsytyksen vivahteikkuutta että nuorekasta hedelmäisyyttä ja raikkautta.

Hinnan (27,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Graham's Quinta dos Malvedos Vintage Port 2002

Graham's Quinta dos Malvedos Vintage Port 2002

• Valmistaja: W. & J. Graham's, Symington Family Estates
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Vintage Port
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Tinto Cão, Touriga Franca, Touriga Nacional
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 20,69e (Huhtikuu 2014, Alko)
• Hinta nyt: 20,69e (Huhtikuu 2014, Alko)

Viinimaailmassa yleensä yhden tarhan viinit ovat niitä paremman pään tapauksia, monet viinit jopa joidenkin alueiden parhaimpia, arvostetuimpia ja hinnakkaimpia tapauksia (tyypillisiä esimerkkejä tällaisista alueista ovat mm. Ranskan Alsace ja Burgundi sekä koko Saksa), mutta portviinien tapauksessa asiat tilanne on päinvastainen: viinitalojen Vintage Portit valmistetaan vain parhaina vuosikertoina kun kaikilta viinitalon tarhoilta saadaan riittävän tasokasta tavaraa. Sen sijaan yhden tarhan portviinejä (monesti tunnetaan nimellä "Single-Quinta Ports"; quinta = tarha) voidaan valmistaa joka vuosi, jolloin talo pystyy tuottamaan vähemmän nimekkäitä Vintage Porteja joka vuosi – näihin portviineihin käytetään yleensä talon parhaiden tarhojen rypäleitä, jotka tuottavat riittävän laadukasta hedelmää myös heikompina vuosikertoina. Näitä viinejä usein valmistetaan heikompina vuosikertoina suurempi määrä, kun taas laadukkaina vuosikertoina määrät ovat merkittävästi pienempiä valtaosan huipputarhojen rypäleistä päätyessä talon varsinaiseen lippulaiva-Vintage Portiin.

Nämä tarhaportviinit valmistetaan samalla tavoin kuin varsinaiset Vintage Portit, mutta ne ovat usein tavallista Vintage Portia edullisempia ostoksia ja tarkoitettuja nuorempana nautittaviksi, joskin myös Single-Quintat kykenevät ikääntymään varsin pitkään ja (erityisesti laadukkaina vuosikertoina valmistetut) voivat siten tarjota varsin erinomaista vastinetta rahalle. Nyt arvioitava Graham'sin Quinta dos Malvedos on vuosikertaa 2002, joka alun perin näytti lupaavalta vuosikerralta, mutta joka loppujen lopuksi muuttui melko kehnoksi runsaiden syyssateiden vaivattua Douron aluetta. Tämä kyseinen viini oli muutamia vuosia Alkon valikoimissa neljännessatasen hintaan, mutta viini päätyi meikäläisen ostoskoriin vasta hiljattaen viinin siirryttyä valikoimasta poistuviin tuotteisiin, jolloin viinin hinnasta putosi reilu viisi euroa pois. Quinta dos Malvedos Vintage Port on kyllä meikäläiselle tuttu viini entuudestaan, sillä pari vuotta sitten tuli testattua myös viinin 1999-vuosikerran versio.

Pullon avaaminen oli melko haastava operaatio, sillä korkki oli vuosikymmenen aikana päässyt kuivumaan ja hapertumaan, minkä lisäksi sokerin tahmaama viini oli liimannut sen melko tiukasti pullon kaulaan. Suosittelen, että käsilläsi on ns. ah-so-pullonavaaja, jos suunnittelet ostavasi pullon testiin! Lisäksi pullon pohjalla on n. sentin paksuinen kerros sakkaa, joten myös karahvin käyttämiselle tulee vahvat suosittelut.

Väriltään viini on hennosti violettiin taittuvan tummanpunainen ja läpinäkymättömän tiivis.

Tuoksu on heti korkkaamisesta alkaen makea, intensiivinen ja runsas. Mehevän mustikkaisten, karhunvatukkaisten, makean luumuhilloisten ja hennon kaakaoisten sävyjen seassa häilyy ihastuttavaa ja luonteikkuutta tuovaa kukkaista parfyymisyyttä.

Suussa viini on kunnon Vintage Portin tyyliin runsas, mehevä ja suuntäyttävän täyteläinen. Makumaailmasta erottuu varsin tasapuolisesti niin tummaa, hyvin kypsien mustikkaisten ja karhunvatukoiden luotsaamaa marjaisuutta kuin meheviä, tummia hedelmiä kuten ylikypsää luumua, taatelia ja ennen kaikkea runsaasti hillottua viikunaa. Kokonaisuus on paksu ja suorastaan massiivinen sekä kohtalaisen tanniininen, mutta runsas alkoholi ei tee kokonaisuudesta hyökkäävän tulista tai viinaista, vaan yllättävän miedosti lämpimän oloista. Yleisilmeeltään Malvedos 2002 on erittäin suurikokoinen, mutta varsin rauhallinen ja lempeä.

Jälkimaultaan viini on runsas, mutta selkeästi keskimakua kevyempi. Suuhun jää varsin pitkä, makea ja mehukas jälkivaikutelma, jossa tuntuu erityisesti intensiivistä kuningatarhilloisuutta ja kevyempää, makeaa, suklaisuuteen taittuvaa mausteisuutta. Suun limakalvoille ja nieluun jää alkoholista varsin lämmin yleisfiilis.

Myös tästä Malvedosista löytyi jo aikaisemmasta kokemuksesta tuttu, hurmaava kukkainen tuoksu, mutta toisin kuin 1999, tämä viini tuntui selkeästi lempeämmältä ja tasapainoisemmalta tapaukselta – yhtenä syynä saattaa toki olla pienempi, puolikas pullokoko, jossa viinit yleisesti tuppaavat kypsymään nopeammin kuin täysikokoisissa pulloissa. Viini ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään erityisen iäkkäältä, joten sille voi aivan huoletta povata vielä ainakin kymmentä lisävuotta tässä pienessäkin pullossa. Parhaimpien vuosikertojen huippu-Vintage Portien tyylistä, useiden vuosikymmenien kypsyttelypotentiaalia viinillä tuskin on, mutta toisaalta tähän hintaan sellaista on melko turha odottaakaan. Jos siis ennakoit yhtäkkistä vuosikerta-Portin tarvetta lähikuukausille tai -vuosille, kannattaa tämä varsin näppäränkokoisesta pullosta löytyvä tapaus käydä nappaamassa monopolin hyllyiltä vielä kun niitä on jäljellä. Parin juuston juustolautasemme kanssa viini oli mitä ihastuttavin aloitus pääsiäispyhien viettoon.

Lyhyesti: Varsin erinomaisessa tikissä oleva, erittäin mehevä, täyteläinen, aromikas ja hurmaava Single-Quinta Vintage Port Graham'sin kuuluisimmalta viinitarhalta.

Arvio: Erinomainen – tämä vielä varsin nuorekas vuosikertaport onnistuu tarjoamaan varsin ihastuttavan aromikkaan, moniulotteisen ja tasapainoisen herkutteluelämyksen varsin kohtuulliseen hintaan. Mainio ostos niin nyt korkattavaksi kuin keskipitkään kellarointiin.

Hinnan (20,69e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998

Quinta do Serôdio Cota Reserva 1998

• Valmistaja: Quinta do Serôdio
• Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Touriga Francesa, Touriga Nacional
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 21,50e (Toukokuu 2013, Garrafeira Nacional, Lissabon)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: garrafeira nacional

Loppuvuodesta päätyi testiin yksi vuodentakaisen Portugalin-reissun tuliaisista – täysin sokkona ja arpapelillä valittu Cota Reserva. Viini päätyi mukaan selaillessani Lissabonin keskustan Garrafeira Nacional -myymälän hyllyjä, jossa Douro-hyllyn keskeltä pomppasi kaikkien nuorien viinien keskeltä pullollinen 15 vuotta vanhaa tavaraa. Hintalappukin oli melkoinen – Portugalin hintatasoon nähden, nimittäin (merkittävä osa pulloista kun asettuu haarukkaan 5-15 euroa). Viiniä ei kuitenkaan kauaa tarvittu puntaroida, vaan se lähti melko samoin tein kassan kautta mukaan.

Yllätyksekseni viinistä ei löytynyt mitään etukäteistietoa netistä, ei käytännössä mitään edes tuottaja Quinta do Serôdiosta – ainoastaan joku sivusto vahvisti talon olemassaolon kertomalla sen osoitteen ja puhelinnumeron, mutta mitään muuta tietoa ei löytynyt. Nothing. Nada. Zip. Nil. Pullon etiketti sentään osasi kertoa viinissä käytetyt lajikkeet, varoituksen siitä, että viini on suodattamaton ja tuottaa ikääntyessään sakkaa, sekä että viiniä oli pullotettu 10,300 kappaletta, joista omani oli varustettu sarjanumerolla 767.

Väriltään viini on kohtalaisesti läpinäkyvän kirsikanpunainen; reunoilta väri pakenee hyvin ohueksi, vaalean oranssiksi. Karahviin varovasti kaataessa jäi pullon kylkeen kohtalaisesti sakkaa, mutta tästä huolimatta viinillä oli aavistuksen samea yleisilme.

Ensivaikutelmaltaan viinin tuoksu on hyvin kypsän luumuinen, viikunainen, kohtalaisen nahkainen, kevyen rypäleinen ja voimakkaasti paahtunut, minkä ohelta löytyy kehittyneen viinin pölyistä, kuivahtanutta tunnelmaa. Auetessaan viinin kehittyneet piirteet rupeavat nostamaan aluksi esiin kevyen ruusuista ja lähes parfyymistä kukkaisuutta, minkä ohelle myöhemmin nousee kevyen kaakaoista tammea; sekaan tuntuu pikku hiljaa nousevan myös raakasuklaata ja vanhaa huonekalua. Vajaan tunnin avautumisen jälkeen makeampi viikunahilloinen portviinisyys astuu kuvaan – kokonaiskuvan pysyessä habitukseltaan edelleen varsin kuivana.

Cota Reservan maku on hyvin kuiva, kohtalaisen hapokas ja keskitäyteläinen – Douron nuorten Touriga-vetoisten viinien massasta ja konsentraatiosta ei ole tietoakaan. Jo keventynyt, nuorekkain hedelmäisyys tuntuu vielä kohtalaisesti, mutta tummimmat ja runsaimmat hedelmät ovat taittuneet enemmän karhunvatukkaiseksi, kepeämmäksi tummaksi marjaisuudeksi ja hillityksi karpaloisuudeksi. Makumaailmasta erottuu paljon auringon paahtamaa, pölyistä maata, kevyttä kukkaisuutta, kuivahtanutta vanhaa puuta, aavistus kuivakan bitteristä suklaata ja hieman tupakanpuruisuutta. Parin tunnin jälkeen makumaailma on pysynyt muuttumattomana, mutta suutuntuma on aavistuksen täyteläisempi, mehevämpi ja lihaisampi. Tanniinit ovat varsin maltilliset, mutta vielä sopivasti tuntuvan puruvoimaiset – viini ei kuitenkaan kärsi nuorten portugalilaisten punaviinien monesti hyvinkin väkivaltaisesta tanniinisuudesta. Kokonaisuus on ilahduttavan kehittynyt, napakka ja (paremman kotimaisen termin puutteessa) crunchy.

Hapokkuudessaan ja marjaisuudessaan suorastaan hurmaavan runsaan mehukas jälkimaku toistaa paljon keskimaun elementtejä, tuoden kuitenkin samalla omanlaisensa, elegantin lopetuksen viinille. Kielelle jää kuiva, tuoreen karpaloinen, maamainen, hennon yrttinen, aavistuksen mineraalinen, sikarilaatikkoinen, vivahteikas ja portviinisen mausteinen jälkivaikutelma, joka jatkuu pitkään.

Cota Reserva 1998 onnistui olemaan mitä mainioin tuliainen! Se on kuin vanha mutta särmikäs herrasmies, josta voi havaita, että selkeästi on nuorena ollut lihaksia ja voimaa, mutta nyt ne ovat korvautuneet lähinnä hieman maalaismaisella charmilla ja vastaansanomattomalla eleganssilla. Viini oli mitä loistavin kumppani rustiikkishenkiselle pizza biancollemme, mutta se vaikuttaa varsin yleiskäyttöiseltä kumppanilta melkein mille tahansa riittävän tuhdille ruoalle; kokonaisuus on myös erittäin hurmaava aivan sellaisenaan. Jos jostain satut vielä löytämään vastaavan kappaleen, suosittelen käyttämään viinin sakkansa vuoksi karahvin kautta ja antamaan sille aikaa avautua vähintään tunnin ajan.

Lyhyesti: Upean hurmaava ja harmoninen Douron punaviini, jolle pullossa vietetty reilu vuosikymmen on tehnyt pelkkää hyvää. Kokonaisuudessa on vielä varsin runsaasti kaikkea mahdollista, mutta liiallisin nuoruuden hedelmä, konsentraatio ja tanniinisuus ovat korvautuneet eleganssilla ja upean monimuotoisella aromimaailmalla.

Arvio: Erinomainen – hurmaava ja elegantti viini, joka saa meikäläisen jälleen kerran vakuutetuksi portugalilaisviinien kiitettävästä kypsyttelypotentiaalista.

Hinnan (21,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Vale da Poupa Reserva Tinto 2007

Vale da Poupa Reserva Tinto Field Blend 2007

• Valmistaja: Secret Spot Wines
• Tyyppi: Punaviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Tempranillo, Tinta Barroca, Touriga Franca, Touriga Nacional
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,70e (Syyskuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: secret spot wines

Päivän arviossa vuorossa Portugalin-tuliaisia! Ei kuitenkaan omiani, vaan rakkaan äitimuorini vuosi sitten mukanaan kuljettama Vale da Poupa Reserva.

Secret Spot Wines vaikuttaa mielenkiintoiselta viinitalolta: talolla on portugalilaisittain harvinainen, englanninkielinen nimi, mutta heidän kotisivunsa ovat yksinomaan portugaliksi. No, lähdetään tulkitsemaan muiden latinalaisten kielten taitoni varassa. Ja Google Translaten. Koskaan ei saa unohtaa luotettavaa Google Translatea.

Gonçalo Sousa Lopesin ja Rui Cunhan luotsaama Secret Spot Wines syntyi kun he ostivat Favaiosin kylästä vanhan viinitalon tavoitteenaan tehdä mahdollisimman korkealaatuista Douron alueen viiniä. Talon parhaat Secret Spot -viinit valmistetaan nykyisen, tiettyjä ja tunnettuja viinitarhoja suosivaa paradigmaa vastaan: viinintekijät kertovat että vain he tietävät minkä tarhojen rypäleistä heidän viininsä ovat valmistettuja eivätkä he suostu tietojaan paljastamaan – jokainen vuosikerta tehdään eri tarhan rypäleistä, minkä seurauksena viinien tyyli vaihtelee vuosikerroittain.

Sen sijaan nyt arvioitava Vale da Poupa Reserva on talon peruslinjaston parhaan pään tuote, joka on ymmärtääkseni myös yhden tarhan viini: tällä kyseisellä tarhalla kasvaa vain vanhoja köynnöksiä, jotka ikänsä vuoksi tuottavat vain vähäsatoisesti pienikokoisia rypäleitä. Nämä köynnökset ovat kuitenkin useampaa eri lajiketta, jotka kasvavat sekaisin toistensa seassa, joten niiden rypäleet kerätään ja tehdään viiniksi yhdessä, jolloin kyseessä on ns. field blend, eli viini, jonka rypäleiden sekoitussuhde on luonnon vastuulla ja siten jää niin tuottajalle kuin kuluttajallekin mysteeriksi. Osaa Vale da Poupa Reservaa kypsytetään 13 kuukauden ajan tammitynnyreissä, osaa teräksessä. Viinintuottajat luottavat luonnolliseen ja mahdollisimman vähän viininvalmistukseen puuttuvaan tuotantotyyliin, joten viini pullotetaan varsin käsittelemättömänä – ei suodatusta tai kylmästabilointia.

Viinillä on todella tiivis, läpinäkymättömän purppuranpunainen mustaherukkamehun väri.

Tuoksu on aluksi hieman hillitty, mutta ihastuttavan vivahteikas: Tempranillon mustaherukkaa ja Touriga Nacionalin aavistuksen Portviinit mieleen tuovaa viikunaisuutta, kevyttä tammen mausteisuutta, kevyesti märkää kiveä ja hennon kukkeata aromaattisuutta. Avautuessaan tuoksun tammisuus voimistuu, tuoden hedelmän sekaan hieman maitosuklaisia, mustikkaisia ja kevyen pähkinäisiä piirteitä. Tammi pysyy kuitenkin loppuun saakka mainiosti hedelmän valjaissa eikä pääse aiheuttamaan suurempia tuhoja – kokonaisuus pysyy miellyttävän aromaattisena, tasapainoisena ja ennen kaikkea miellyttävänä tammenkin kanssa.

Suussa kieltä tervehtii suutuntumaltaan hyvin täyteläinen ja tiivisluontoinen, suorastaan massiivinen viini. Makumaailma on selkeästi runsaan auringon alla kypsyneen oloista, mutta silti kuivaa ja tasapainoista; varsin kypsiksi päässeistä rypäleistä kielivä, todella runsas (15,5%!) alkoholi kuitenkin puskee seasta melkoisella vimmalla. Suussa pyörii voimakasta, konsentroitunutta mustaherukkaa, luumua, viikunaa ja pippurisuutta; aromimaailma on hyvin runsas ja roteva, mutta erittäin nuorekas ja primäärinen. Yleisilmeeltään viini on kohtalaisen hapokas, mutta rakenne on lähinnä todella voimakkaan ja runsaasti tuntuvan, suorastaan massiivisen tanniinisuuden varassa. Tuottajat eivät selvästikään ole yrittäneet pehmentää viinin tanniinisuutta millään lailla, vaan viini on pullotettu juuri semmoisena, kuin se on!

Lopuksi kielelle jäävässä jälkimaussa tuntuu tumman marjaisuutta, luumuisuutta ja hyvin paahdetun mausteisia aromeja, joihin tammisuus tuo hillittyä, kevyesti makeaan taittuvia maitosuklaisia ja sikarilaatikkoisia piirteitä. Suuhun jäävä jälkivaikutelma on pitkä ja moniulotteinen, mutta melko lämmin ja aggressiivisista, suutakuivaavista tanniineista johtuen melko karvas.

Runsaasta, paikoin jopa hieman liiallisesta alkoholistaan huolimatta Vale da Poupa Reserva jättää erittäin positiivisen yleisvaikutelman, joskin viini tuntui primäärisestä hedelmästään ja massiivisesta tanniinisuudestaan johtuen aivan liian nuorena korkatulta – arvelisin, että viini olisi loppupeleissä sopivampi korkattavaksi 15 kuin 5 vuoden iässä! Kokonaisuudesta kuitenkin löytyy niin paljon kaikkea, ettei viinillä varmasti ole minkäänlaisia vaikeuksia selvitä useamman vuosikymmenen kestävää kypsyttelyä.

Tupaantuliais-illanistujaisiin mukaan otetuksi seurusteluviiniksi Vale da Poupa Reserva oli kyllä hieman kehno valinta: aromeiltaan viini oli varsin mainiota tavaraa, mutta ilman purtavaa näin roteva ja tanniininen viini oli pidemmän päälle turhankin tuhti pala pureskeltavaksi – viini olisi ollut varmasti paremmin paikallaan muutaman vuoden lisäkypsyttelyn jälkeen ruokapöydässä! Joka tapauksessa, valittaa ei pysty: tässä on varsin mainio, tyylillä tehty väkivaltaviini, joka kumartaa ainoastaan perinteisen Portugalin suuntaan jättäen uuden maailman hömpötykset omaan arvoonsa. Suosittelen ehdottomasti kuittaamaan pullon pari mukaan jos sattuu jossain tulemaan vastaan!

Lyhyesti: Persoonallisen viinitalon todella tiivisrakenteinen, täyteläinen, moniulotteinen ja ennen kaikkea tanniininen Douron viini, jonka ainoa varsinainen miinus on sen turhankin tuhti alkoholisuus. Hintaansa nähden varsinainen loistohankinta viinikellariin.

Arvio: Erittäin hyvä – viiden vuoden ikäänsä nähden viini on suorastaan hämmentävän nuorekkaan oloinen ja tuntuu suorastaan kerjäävän lisää ikää. Tuhti, paikoin hieman epätasapainoinenkin alkoholisuus rokottaa hieman pisteitä, minkä voi kyllä antaa anteeksi, jos viini tulee iän myötä kehittymään yhtä hienosti miten sen kuvittelisin tekevän.

Hinnan (11,70e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Niepoort Colheita 1999

Niepoort Colheita 1999

• Valmistaja: Niepoort
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny port, Colheita
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Touriga Nacional, Touriga Franca, Tinta Cão, Tinta Francisca, Tinta Amarela, Sousão, Tempranillo, yms.
• Koko: 0,375
• Hinta arviointihetkellä: 26,80e / 0,75 (Syyskuu 2013, Garrafeira Nacional)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: niepoort

No niin, vuorossa on vihdoin ja viimein viimeinen arvio Mikäviinissä testaamistani viineistä, eli Niepoortin 14-vuotias vuosikerta-Tawny.

Maistiaista pyytäessäni sain hädin tuskin senttilitran tilkan viiniä, minkä vuoksi pyysi ihan pientä lisäsatsia, jotta viinistä saisi jotain irti. Sain vastaukseksi että "ei onnistu, en halua rikkoa lakeja". Ihmettelin vähän että mistä nyt mahtaa olla kyse, tuskin viinimaisteluista on kovinkaan kummoisia lakeja kirjoitettu, minkä lisäksi monesti ongelmana tuntuu olevan turhankin runsaat maisteluannokset, joista saa olla kaatelemassa valtaosaa sylkykuppiin parin siemauksen jälkeen.

Njoo, mutta. Viiniin. Tämä on siis vuonna 1842 perustetun Niepoortin portviinitalon niitä tuotteita, joita tämä nykyisin paljon uusia, kokeellisempiakin viinejä puskeva talo on tuottanut varsin pitkään – Niepoortin omilla sivuilla luetellaan vuosikertoja aivan 1900-luvun alusta saakka. Tämä kyseinen viini on valmistettu 60 vuotta vanhojen köynnösten hedelmistä, jotka ovat perinteisesti tallottu jaloin suurissa sementtisammioissa. Kun viini on käytetty ja väkevöity 20,5-volttiseksi, siirretään se kypsymään verrattain pieniin, 550-litraisiin tammitynnyreihin. Pullotuspäivämäärää en mistään tähän hätään löydä, mutta todennäköisesti reilun kymmenen vuoden kypsyttelyn jälkeen viini on siirretty pulloihin ja kauppojen hyllyille. Koska viiniä ei löydy Alkosta, eikä myöskään Mikäviinin omat sivut viinin hintaa kerro, nappaan referenssiksi Portugalin merkittävimmän alkoholimyymälän, Garrafeira Nacionalin sivut: viinin saa GN:ltä reilun neljännessatasen hintaan. Ja siis täysikokoisen pullon – Mikäviinissä testaamani kappale oli siis puolikkaasta pullosta.

No niin, koska viini on arvioitu naurettavan pienestä lirauksesta, josta ei riittänyt järkevästi edes kahteen siemaukseen, on kaikki allaoleva tykitetty yhden hörpyn perusteella viiniä suussa pyöritellen.

Väri on pronssisen punaruskea – viinin punainen alkuperä näkyy vielä, mutta tynnyrissä vietetty, väriä hitaasti mutta varmasti riisuva aika rupeaa olemaan myös selvästi havaittavissa.

Makea tuoksu on suhteellisen voimakas ja täynnä ikääntyneen hedelmäisyyden ja tammitynnyrin yhdessä tuomaa ilmaisuvoimaa: tummaa siirappia, makeaa rusinaisuutta, kevyttä pähkinäisyyttä ja aavistus Omar-kermatoffeeta.

Maku on pehmeä, lempeä ja runsas: paljon viikunaa ja makeaa siirappia, rusinaisuutta, pähkinää, kevyttä toffeeta ja alkoholin tulisuuden kanssa yhteensulautuvaa pippuria. Kokonaisuus on mukavan vivahteikas, mutta tyylilajiinsa nähden (n. 10-vuotias Tawny) hieman vaatimaton. Valittaa ei kuitenkaan voi – vaikka viinissä voisi olla enemmän kaikkea, toimii kokonaisuus kuitenkin mainiosti ja yleisilme on varsin herkullinen. Hapokkuus on maltillista, mutta hillitty tanniinisuus tuo sentään mukavaa särmää muuten paikoin turhankin pehmeään ja sulavaliikkeiseen suutuntumaan.

Pehmeä keskimaku taittuu hiljalleen maukkaaseen ja aromikkaaseen jälkimakuun, jossa tuntuu rusinaa, siirappia, taatelia, makeaa mausteisuutta, pähkinäisyyttä ja oksidoitunutta madeiramaisuutta. Vivahteikas jälkivaikutelma on keskimakua parempi ja se viipyilee miellyttävän pitkään kielellä, nostaen esiin erityisesti erilaisia tammen ja pähkinän häivähdyksiä.

Kokonaisuus on varsin hyvä ja elegantti, joskin ehkä hieman vaatimattoman oloinen. Kuitenkaan viiniä ei ole ainakaan Portugalin hintatasossa pilattu hinnalla, joten tämän viinin tapauksessa vastinetta kyllä saa rahalleen. Erityisen suurta seikkailua viiniltä ei kannata odottaa, mutta maukkaan Tawnyn roolin tämä Colheita hoitaa suvereenisti.

Olen lukenut monen arvostelun mainitsevan kuinka viini todennäköisesti kehittyy paremmaksi ja vivahteikkaammaksi lisäkypsyttelyllä, mutta ainakin itse olen ollut siinä uskossa, että Tawnyt yleensä eivät kehity juurikaan pullossa, vaan ne on tarkoitus juoda mahdollisimman pian pullotuksen jälkeen – sen sijaan niiden etuna on usein varsin pitkä aika, minkä nämä viinit kestävät pullon avaamisen jälkeen. Viiniä on siis turha ostaa kaappiin makaamaan – pullo jäähtymään jääkaappiin, jottei runsas alkoholi puskisi liikaa tuoksusta ja mausta läpi, ja auki makeiden suklaa- tai pähkinäjälkiruokien kumppaniksi, tai ihan vain sellaisenaan herkutteluun.

Lyhyesti: Pehmeä, mehukas ja kohtalaisen vivahteikas vuosikerta-Tawny, jossa tuntuu mukavan tasapainoisesti sekä vielä kohtalaisen nuoren viinin makea tumma hedelmä, että tammen siirappinen ja mausteinen aromikkuus.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin näppärä tapaus. Ei tuo loppupeleissä paletille mitään kovinkaan ihmeellistä, mutta jos ei niitä ihan nuorimpia ja halvimpia Rubyja ja Tawnyja oteta lukuun, portviinit tuppaavat melkeinpä aina tarjoamaan jos jonkinlaista herkullisuutta, riippumatta siitä, ovatko ne poikkeuksellisen ja ainutlaatuisen makuisia vai klassisen ja ennalta-arvattavan aromikkaita.

Hinnan (26,80e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Kopke 10 Years Old White Port

Kopke 10 Years Old White Port

• Valmistaja: Kopke, Sogevinus
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, White Port
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Arinto, Gouveio, Malvasia, Viosinho etc.
• Koko: 0,375
• Hinta ostohetkellä: 18,50e (Toukokuu 2013, Garrafeira Manuel Tavares)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: astorwines

Ensimmäisiä ostoksia Lissabonissa olivat parit pastéis de nata -leivokset ja pullo Kopken White Portia. Jälkimmäinen tuli ostettua siksi, että satuimme heti osumaan viinimyymälään, jossa asiakkaille oli tarjolla pieni Portviinimaistelu (tämä on kyllä kaupungissa hyvin yleistä – melkein jokaisessa myymälässä oli tarjolla Portviiniä tai jotain muuta vastaavaa.) Käsitykseni mukaan White Portit ovat järjestään vain simppeleitä, nuorekkaita ja monesti drinkkeihin käytettyjä esityksiä – tämä käsitys romuttui sillä hetkellä kun maistamisvuoroon saapui Kopken 10-vuotias valkoinen Port.

Kopken Portviinitalo on Suomessa tunnettu lähinnä mitä mainioimmasta, herkullisesta 20yo Tawnysta. Kuitenkin yleisesti Kopke tunnetaan maailman vanhimpana Portviinitalona, joka on tuottanut viiniä peräti 375 vuoden ajan, vuodesta 1638. Viinitalon tunnusmerkkejä ovat korkealaatuisiin Portviineihin keskittymisen lisäksi myös perinteiset, käsin sabloneilla merkityt pullot.

Sen lisäksi, että Kopkea pidetään ensimmäisenä Portviinitalona, pidetään sitä myös ensimmäisenä ikäännytettyjen valkoisten Portviinien markkinoilletuojana. Yleensä White Porteja ei pidetä varsinaisesti kypsytyskestävinä (niitä keskimäärin kypsytetään vain 2-3 vuotta), mutta Kopke – ja muutamat muut Portviinitalot Kopken perässä – ovat ryhtyneet kokeilemaan miten valkoiset Portviinit kestävät pidempää tammitynnyrikypsytystä. Tämä kyseinen viini on n. +/- 10-vuotiaista, tammessa happikontaktin kanssa kypsyneistä valkoisista Portviinieristä sekoitettu pullote.

Tämä Portugalin-tuliainen tuli testattua eräs heinäkuinen kesäilta cheddarlettujen kumppanina.

Viinin väri on keskeltä kuparisen punaruskea; reunoja lähestyttäessä väri ryhtyy vaalenemaan, muuttuen aluksi kullankeltaiseksi ja lopulta reunoiltaan täysin värittömäksi.

Tuoksu on varsin runsas ja kompleksi: tammea on n. kymmenen vuotta kestäneen kypsyttelyn myötä kerännyt runsaasti, mutta seasta löytyy todella paljon kaikkea muutakin. Tammi tuo tuoksuun makeata vaniljaisuutta, kermatoffeeta, pähkinää, maitosuklaata ja poltettua sokeria; hedelmäpuolelta taas löytyy kypsää päärynää, kuivattua ananasta ja persikkaa, appelsiininkuorta, kevyttä hunajaa ja aavistus oksidoitunutta madeiramaisuutta. Alkoholi puskee tuoksussa melko voimakkaasti läpi – viileänä hieman ja selkeästi enemmän kun viini pääsee lämpenemään. Vaikka adjektiiveista löytyy toffeeta, vaniljaa ja kuivattuja keltaisia hedelmiä, ei tuoksu muistuta juurikaan jalohomeisia Sauternes'n viinejä, vaan ennemmin runsaalla hedelmäisyydellä ryyditettyjä Tawny Porteja.

Suussa Kopke on erittäin täyteläinen, makea, hyvin pehmeä ja melko vähähappoinen. Makumaailma on varsin lähellä Tawny Porteja pähkinäisessä, vaniljaisessa ja makean mausteisessa tammisuudessaan ja kevyessä oksidoituneisuudessaan. Taustalta kuitenkin erottaa sekä kardemummaista mausteisuutta, että Tawnyja selvempää ja voimakkaampaa mehukasta marjaisuutta ja hedelmäisyyttä, jonka päärynäiset, hunajaiset ja kuivatun persikkaiset vivahteet raikastavat ja keventävät varsin tuhtia makumaailmaa ihastuttavalla tavalla. Melko reipas alkoholisuus (20%) tekee kokonaisuudesta suht tulisen ja polttelevan, mutta samalla tämä polttelevuus tuo tietynlaista kepeyttä viinin yleiseen raskauteen.

Jälkimaun selvimmät, makean hedelmäiset ja vivahteikkaan mausteiset aromit jatkuvat kielellä korkeintaan keskipitkästi, mutta viinistä jää todella pitkä, jopa useita minuutteja jatkuva kompleksisen toffeisen, pähkinäisen ja vaniljaisen tamminen sekä hunajaisen makea, monisyinen jälkivaikutelma, johon runsas alkoholi tuo kohtalaisen paljon lämpöä.

Yleisesti Kopken ikäännytetty valkoinen Port on todella mainio melko tuntemattoman tyylinsä edustaja: kokonaisuus on tyylillisesti hyvin lähellä 10 yo Tawnyja, mutta viinistä puuttuu niiden tummat, viikunaiset ja rusinaiset sävyt ja siinä on sekä enemmän valkoisista rypäleistä tulevaa trooppista hedelmäisyyttä että tietynlaista kepeyttä ja raikkautta – viinin vähäisistä hapoista ja runsaasta makeudestaan huolimatta. Tietyllä tapaa viini onkin kuin kepeämpi, kesäisempi versio vanhasta Tawny Portista.

Cheddarlettujen kumppanina viini toimi kiitettävästi, joskin runsas alkoholi ei toimi runsaan hapokkuuden tapaan rasvaa leikatessa. Aromit sen sijaan pelasivat todella upeasti yhteen, ja vaikka viinistä pystyi löytämään jatkuvasti jotain uutta, muodosti se lettujen kanssa aivan uusia, ihastuttavia aromien yhdistelmiä. Kokonaisuutena viini oli todella mielenkiintoinen ja moniulotteinen elämys, jonka tuhlaaminen perinteiseen White Port & tonic -drinkkiin olisi kaameata haaskausta. Viini tarjoaa ihastuttavaa, hienovaraisesti hedelmäisempää vaihtelua perinteisiin Tawnyihin ja se lienee parhaimmillaan kohtalaisesti viilennettynä ihan sellaisenaan, runsaan aterian päätteeksi.

Lyhyesti: Melko raskastekoinen, todella vivahteikas ja erittäin tyylikäs White Port, jonka aromimaailma muistuttaa Tawny Portia, josta tumman viikunaiset ja rusinaiset sävyt ovat korvattu hienovaraisilla trooppisten hedelmien aromeilla.

Arvio: Tyylikäs – kehittyneisyydessä ja moniulotteisuudessa tämä viini ei ehkä onnistu ylittämään Alkostakin löytyvää 20yo Tawnya, mutta omaperäisellä ja uniikilla Tawnyt ja White Portit yhdistävällä makumaailmallaan viini on aivan omalla tasollaan. Upeata tavaraa.

Hinnan (18,50e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Basília Branco 2011

Basília Branco 2011

• Valmistaja: Quinta da Basília
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Douro
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Viosinho, Rabigato
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 9,60e (Toukokuu 2013, Coisas do Arco do Vinho, Lissabon, Portugali)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: quinta da basília

Lissabonin-reissullamme tuli perattua läpi viinimyymälä jos toinenkin; tarttuipa mukaan myös kohtalainen määrä viinipulloja. Yksi viinimyymälä, jossa tuli vietettyä kiitettävästi aikaa oli Belémin kulttuurikeskuksen yhteydessä sijaitseva Coisas do Arco do Vinho, joka oli kooltaan vain ehkä kymmenen neliömetrin kokoinen huone, mutta valikoimaltaan monille kotoisten monopolimme myymälöille vertoja vetävä – niin tavallisten viinien kuin erilaisten Portviinien ja muiden viinien osalta. Erityisesti myymälässä tuli viihdyttyä kaupan ystävällisen ja erittäin pätevän oloisen myyjän osalta – loppupeleissä päädyin valitsemaan myymälästä vain yhden viinin itse, loput annoin mennä myyjän harkinnan varassa. Hintatasoltaan Coisas do Arco do Vinho ei ole se edullisin mahdollisin valinta, mutta hinnat ovat kuitenkin kaukana turistirysien riistohinnoista ja myymälän syrjäinen sijainti keskustaan nähden pitää muutenkin hintatason riittävän matalana myymälän puitteisiin ja palveluun nähden (herrasmiesmyyjä tarjoutui peräti kuljettamaan ostoksemme suoraan hotellillemme myymälän sulkeutumisen jälkeen jotta pääsimme turisteilemaan Belémissä ilman ostoskasseja!) Suosittelen siis sydämellisesti piipahtamaan myymälässä, jos suuntana on Lissabon!

Tämä Quinta da Basílian valkoviini oli yksi myyjän suosituksista, joka valikoitui hyllyistä kriteerillä: portugalilainen valkoviini pelkästään paikallisista rypäleistä, ei tammea, alle kymmenen euroa. Viinin tuottanut talo sijaitsee Douron alueen keskellä, Gouvinhasin kylän lähistollä, ja se on ollut Lebresin perheen omistuksessa jo yli puoli vuosisataa. Kuitenkin vasta viime vuosina viinitalo on investoinut nykyaikaiseen viinintuotantolaitteistoon ja ryhtynyt panostamaan enemmän viiniensä laatuun.

Basília Brancon väri on melko haalean vihertävä ja hyvin vaatimaton.

Tuoksu on varsin runsas ja portugalilaisten valkoviinien henkeen hyvin hedelmävetoinen. Trooppisen ja aavistuksen päärynäisen hedelmäisyyden seasta löytyy myös merellistä mineraalisuutta, pomeloa, appelsiininkukkaa ja aavistus asetonia. Yleisvaikutelma on runsaudestaan ja korostuneen hedelmäisestä ilmaisustaan huolimatta melko raikas.

Raikas tuoksu johdattaa jotenkin harhaan, sillä viinin varsin runsas ja suuntäyttävän täyteläinen suutuntuma yllättää ensimaistiaisella. Viinin makumaailma on kohtalaisen hillitty, mutta samalla aromeiltaan yllättävän monisyinen ja kompleksinen – runsaanpuoleinen hedelmäisyys tarjoaa päärynää, hunajamelonia, persikkaa ja yrttisyyttä, mutta Portugalin omat lajikkeet tuovat myös persoonallista, aavistuksen karvasta mausteisuutta sekä jopa aavistuksen hentoa sienimäisyyttä. Taustalla tuntuu kohtalaisen selvästi myös eleganttia mineraalisuutta. Harmillisesti viini on happojensa puolesta melko vaatimaton, minkä vuoksi yleisvaikutelmasta tulee todella suunmyötäisen täyteläinen ja pehmeä, mutta myös turhankin ponneton, höttöinen ja muodoton – viini ei onneksi kuitenkaan vaikuta mitenkään ylikypsältä esimerkiksi makeutensa puolesta, vaan hedelmäisyys on miellyttävän tuoretta, freesiä ja kuivaan taittuvaa.

Viinistä jää hennon alkoholinmakuinen muttei -tuntuinen jälkivaikutelma, jota siivittää aromaattinen yrttisyys, mineraalisuus ja kevyt hedelmäisyys, jonka seassa tuntuu kevyttä, tuoksua toistavaa asetonisuutta. Jälkivaikutelma on pitkähkö, monisyinen ja kielellä kehittyvä.

Viinistä jää hieman ristiriitaiset fiilikset – toisaalta viini on varsin miellyttävä ja aromeiltaan todella perinteisen portugalilainen, mutta toisaalta tyylillisesti hieman ponnettomampi ja arkisempi kuin olisi voinut hintaansa nähden (huom. Portugalin hintataso!) olettaa. Sen sijaan suomalaiseen hintatasoon verrattuna viini on mitä mainioin ostos ja jännittävä kuriositeetti; kuin portugalilainen versio etelä-rhônelaisista valkkareista.

Suhteellisen vaatimattomaksi jäävän hapokkuutensa vuoksi viini tuskin kestää hirveän pitkää kypsyttelyä, joten suosittelen korkkaamaan sen mielummin nuorena kuin vanhempana – joskin runsas hedelmä voisikin kehittyä edelleen vielä useampia vuosia. Itse paritimme viinin kreikkalaishenkisen, melko ruokaisan salaatin kumppaniksi, jonka kumppanina viinin makumaailma pelasi hyvin yhteen, mutta sen melko raskas rakenne ei sointunut tuoreiden kasvien kanssa. Kenties Basília Branco pelaisi paremmin yhteen hieman tuhdimpien grilli- tai uuniruokien kanssa? Joka tapauksessa suosittelen tarjoamaan viinin kohtalaisen hyvin viilennettynä jotta sen vaatimattomampi ryhtisi tulisi paremmin esiin tuntuvan rungon alta.

Lyhyesti: Moniulotteinen, omintakeinen ja jännittäväkin valkoviini, jonka suurimmaksi sudenkuopaksi jää sen matalan hapokkuuden tuoma ponnettomuus ja kevyt rakenteettomuus. Kokonaisuuten viini muistuttaa jännittävää välimuotoa portugalilaisten ja etelä-rhônelaisten valkoviinien väliltä.

Arvio: Miellyttävä – viini oli varsin jännittävä ja persoonallinen kokemus, josta lähinnä jäin kaipaamaan parempaa ryhtiä. Hyvällä hapokkuudella Basília Branco olisi helposti valloittanut paikan sydämestäni, mutta nyt vasta päästiin vihjailemaan oikeaan suuntaan. Kesäkuumana iltapäivänä viini kuitenkin toimi vallan mainiona siemailuviininä ihan sellaisenaan.

Hinnan (9,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Hutcheson Colheita 1975

Hutcheson Colheita 1975

• Valmistaja: Hutcheson
• Tyyppi: Väkevöity viini, Portviini, Tawny Port, Colheita
• Maa: Portugali
• Alue: Douro
• Rypäleet: Port blend
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 46,10e; 7,20e / 8 cl (Toukokuu 2013, Solar do Vinho do Porto, Lissabon)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva (vk. 1997, ei 1975): vildmedvin

Yksi reissumme mielenkiintoisimmista paikoista viininharrastajan näkökulmasta oli Lissabonin keskustan tuntumassa, Bairro Alton kaupunginosan reunalla sijaitseva Portviinihuone, Solar do Vinho do Porto. Tämä ulkopuolelta melko huomaamaton viini"baari" on tyylikäs, matalakattoinen ja vanhanaikaista tunnelmaa henkivä paikka, jonka seinät ovat täynnä vanhoilla Portviinipulloilla täytettyjä hyllyköitä. Paikassa voi sekä maistella Portviinejä paikan päällä että ostella pulloja mukaan – jolloin pullon hinnasta putoaa vielä paikan päällä nautittavien pullojen listahinnasta 5-15 euroa pois. Viinejä tarjoillaan siis pulloittain, mutta Vintage Porteja lukuunottamatta viinejä saa paikassa myös ihan laseittain, jolloin tarjoilija saapuu sekä pullon että lasin kanssa pöydän ääreen, jotta asiakas saa varmasti juuri sitä oikeaa tilaamaansa viiniä.

Paikan päälle eksyimme reissumme toisen päivän iltana, jolloin ensimmäiset oireet loppureissun ajan allekirjoittanutta vaivanneesta flunssasta alkoivat ilmetä. Tästä syystä emme myöhemmin enää menneet istumaan paikan päälle uudestaan – olisi tuntunut turhalta maksaa upeista huippu-Portviineistä maltaita (ei itse asiassa; hinnat olivat baarissa hämmentävän edulliset), kun niistä ei kuitenkaan olisi maistanut mitään. Noh, sillä ainoalla kerralla kun paikan päällä olimme, otin testiin entuudestaan minulle tuntemattoman tuottaja Hutchesonin (sittemmin Hutcheson, Feuerheerd & Associados, nykyisin suuryhtymä Sogevinuksen omistuksessa) vuosikerta-Tawnyn, Colheitan, ristiriitaiselta mutta sittemmin hyväksi havaitulta vuodelta 1975. Viini on kypsynyt tammessa 25 vuotta – mikä siis merkkaa tässä viinityylissä eniten, sillä Tawnyt ja Colheitat eivät juurikaan enää pullossa kehitetty – ja näin ollen siis pullotettu vuonna 2000.

Väriltään viini on hyvin syvä ja kupariseen taittuvan tumman siirapin värinen, mutta varsin läpinäkyvä.

Tuoksu on hieman kepeähkö ja hieman vaatimattoman oloinen (tämä saattaa olla orastavan flunssan oire myös), mutta silti erittäin monisyinen ja kutsuva: pähkinärouhetta, vaahterasiirappia, poltettua sokeria, vaniljaista tammea ja kevyttä mausteisuutta. Alkoholi puskee melko voimakkaasti tuoksun läpi. Vieressä nököttävän 30-vuotiaan Tawnyn tummanpuhuvaan tuoksuun verrattuna Hutchesonin Colheitan tuoksu on varsin kirkasääninen ja jäntevä.

Intensiivinen maku on varsin makea, mutta vastapainoksi asettuu pippurista ja kuivaa mausteisuutta ja kevyen karheaa puisevuutta sekä hillittyä tanniinista grippiä, mikä tekee kokonaisuudesta selkeästi ensivaikutelmaa kuivemman oloisen. Melko kepeästä ja hennon madeirisoituneesta makumaailmasta löytyy vaaleata kukkaisuutta, rusinaa, kevyttä viikunaa hentoa joulumausteisuutta, kanelia, ja rouhittua pippuria. Yleisilmeeltään viini on silkkisen täyteläinen, ei mitenkään iso ja melko tulinen.

Vivahteikkaasta jälkimausta löytyy kevyttä viikunaa, madeirisoituneen hapettunutta ja pähkinäiseen taittuvaa tammista aromikkuutta, tasapainoista mausteisuutta ja aavistus vaahterasiirappia. Hapokkuus tuo lämpimään ja jopa kevyen tulisena polttelevaan jälkivaikutelmaan miellyttävää, kaivattua raikkautta.

Neljännes vuosisadasta tammessa oli tehnyt hienosti tehtävänsä: viini oli upean harmoninen ja moniulotteinen esitys. Kokonaisuus oli yllättävänkin kevyt – mihin on toki saattanut vaikuttaa orastava flunssa – ja esimerkiksi vieressä olleeseen verrokkiviiniin, melko harteikkaaseen 30-vuotiaaseen Tawnyyn nähden Hutchesonin Colheita oli hieman hennon oloinen tapaus. Mielenkiintoa ja aromien ilotulitusta viinistä kuitenkin riitti varsin kiitettävästi yhden lasillisen ajaksi – varmasti toisen ja kolmannenkin olisi kestänyt, ellei pitkä päivä ja lähestyvä tauti olisi pakottanut siirtymään takaisin hotelliin.

Suureksi harmikseni tämä viini jäi viimeiseksi kunnon maistiaiseksi pitkään odottamallani reissulla. Tämän Portviinihuonevierailun jälkeen maku- ja hajuaistini palasivat loppureissun aikana vielä muutamaan otteeseen sen verran, että parit arviot vielä pystyi kirjoittamaan, mutta yleisesti oloni oli niin tukkoinen, ettei enää houkuttanut lähteä Lissabonin kehutuimpiin viinibaareihin metsästämään naurettavan halpoja huippuviinejä. Turhautumiseni määrää lienee turha arvailla.

Lyhyesti: Kepeähkö, harmoninen ja hienostunut vuosikerta-Tawny.

Arvio: Erinomainen – varsin elegantti ja tyylikäs 70-luvun Tawny melko tuntemattomalta tuottajalta – ja ikäänsä nähden vallan sopusuhtaiseen hintaan.

Hinnan (46,10e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.