Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2018. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2018. Näytä kaikki tekstit

29.11.21

Somnium Branco 2018

Somnium Branco 2018

  • Valmistaja: Wine Drops
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Douro
  • Maa: Portugali
  • Alue: Douro, Cima Corgo
  • Rypäleet: Códega do Larinho, Rabigato, Donzelinho Branco, Godello, Malvasia Fina, Folgazão, Viosinho
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 22,33€ (Lokakuu 2021, Portugal Vineyards)
  • Hinta nyt: 22,33€ (Marraskuu 2021, Portugal Vineyards)
 
 
Tässä syksyllä 2021 portugalilaisiin viineihin erikoistunut nettimyymälä Portugal Vineyards otti yhteyttä ja tiedusteli, että kiinnostaisiko arvioida laatikollinen viinisampleja blogiin. Noh, mikäpä tuossa – eihän siinä menetä muuta kuin aikaa, jota kuitenkin viettäisin joko viineistä lueskellen tai kirjoitellen. Ensimmäiseksi testiin päätyi tämä valkoviini Dourosta, jonka päätin maistattaa sokkona kouralliselle tuttuja viiniharrastajia yhden maistelun yhteydessä.

Somniumin taustalla häärii tuottaja nimeltä Wine Drops, joka ei ole niinkään varsinainen viinitalo, vaan kahden portugalilaisen viinintuottajan, Joana Pinhãon ja Rui Freiren, yhteisprojekti. He alun perin tutustuivat opiskellessaan viininvalmistusta yliopistossa, mutta valmistumisensa jälkeen siirtyivät eri osiin Portugalia töihin, eivätkä siksi olleet juuri yhteydessä toisiinsa – kunnes kymmenisen vuotta valmistumisensa jälkeen Pinhão löysi Douron Porraisista unelmiensa viinitarhan ja otti yhteyttä Freireen tiedustellakseen, kiinnostaisiko tätä vihdoin toteuttaa heidän yhteinen projektinsa, josta he olivat vuosikymmen aiemmin jutelleet yliopistossa. Freire lähti mukaan ja Somnium, "unelma", oli saanut alkunsa.

Pinhãon löytämä viinitarha oli hyvin vanhojen vanhojen, noin 70-vuotiaiden köynnösten muodostamat kaksi palstaa Douron kätköissä; näille palstoille oli aikanaan istutettu perinteiseen Portugalilaiseen henkeen useita eri lajikkeita sekaisin, eikä köynnöksiä oltu revitty missään vaiheessa pois – ainoastaan hiljattain jätetty kasvamaan vapaana. Tarhalla pääasiassa kasvaa Douron klassisia Códega do Larinhoa ja Rabigatoa, mutta sieltä on tavattu myös pieniä määriä muita perinteisiä Douron valkoisia lajikkeita, kuten Donselinho Brancoa, Godellona paremmin tunnettua Gouveioa, Malvasia Finaa, Folgazãoa ja Viosinhoa – minkä lisäksi on hyvin mahdollista, että kaikkia tarhan köynnöksiä ei ole tunnistettu oikein, eli on mahdollista, että näiden seasta löytyy vielä lisää uusia lajikkeita.

Tietyllä tapaa Somnium on hyvin tyypillinen Douron viini: sekä Códega do Larinho että Rabigato ("kissan häntä") ovat perinteisiä Douron lajikkeita, joista monet alueen valkoviinit valmistetaan ja jotka tukevat hyvin toisiaan: Rabigato on tyypillisesti melko kevyitä viinejä tuottava neutraalihko lajike, jonka aromimaailma painottuu enemmän yrttiseen vegetaalisuuteen, mutta joka kykenee säilyttämään kypsänäkin korkean hapokkuuden tuoden sekotteissa hyvin ryhtiä ja raikkautta matalahappoisempaan, mutta aromaattisesti paljon runsaampaan, hedelmältään suorastaan trooppiseen Códega do Larinhoon. Tämä viini on valmistettu keräämällä kaikki rypäleet sekaisin (ns. field blend), minkä jälkeen niistä puristettu viini on käytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä. Käymisen jälkeen viini on jätetty kypsymään tammitynnyreihin 12 kuukaudeksi ja lopuksi viini on siirretty tynnyreistä, sakkojen päältä kypsymästä asettumaan suuriin terästankkeihin, joissa viinin on annettu kypsyä vielä 6 kuukauden ajan. Vaikka viini tulee kuumasta Douron laaksosta, ei viinistä löydy alkoholia kuin 13%.

Väriltään viini on nuorekkaan kellanvihreä.

Aromaattisesta ja hieman makeaan taittuvasta tuoksusta erottuu ensisijaisesti kypsää aprikoosia ja hieman kermaista tammisuutta ja vaniljatankoa, kevyttä tuoretta omenaa, hentoa päärynäcobbleria ja ujoja eksoottisten hedelmien sävyjä, kuten verkkomelonia ja ananasta. Tammitus tuo kokonaisuuteen hieman Burgundimaisen sävyn, mutta hedelmäsektori vie viinin yleisilmettä klassista Burgundia hieman trooppisempaan suuntaan.

Suussa viini on runsas, kypsä ja täyteläinen, antaen hieman konsentroituneen, muttei kuitenkaan raskastekoisen vaikutelman. Makumaailma toistaa tuoksua melko uskollisesti: kielellä pyörii verkkomelonia, aprikoosia ja makeaa omenahilloa, hieman tammen tuomaa kermaisuutta ja vaniljatankoa, kevyttä Rabigaton yrttistä mausteisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta ja makeita aavistuksia trooppisista hedelmistä. Vaikka suutuntuma on hieman öljyinen, onnistuu keskirunsas hapokkuus pitämään viinin hyvin tasapainossa, vaikkei se kokonaisuudesta mitenkään raikasta teekään.

Lopuksi viinistä jää suuhun pitkä, rehevä ja miellyttävän kompleksinen jälkivaikutelma. Melko runsaasta ja ujosti makeaan taittuvasta jälkimausta erottuu ananasta ha verkkomelonia, hieman kermaista tammea, kevyttä puisevaa mausteisuutta, hillittyä kivistä mineraalia, hentoa omenahilloa ja aavistus vaniljaa.

Kokonaisuutena viini on toisaalta melko tyypillinen Douron valkoviini – täyteläinen, kypsä ja hieman trooppisuuteen taittuva – mutta samalla varsin tasapainoinen, välttäen alueen viineissä silloin tällöin turhan korostuneen alkoholin tai liian liberaalin tammen käytön. Ylipäänsä tammitus viinissä tuntuu varsin järkevältä ja hedelmään nähden harmoniselta; sokottaessani viiniä muille, alkoivat arvailut Rhônen valkoisista ja Burgundin eteläosista, minkä lisäksi viinistä todettiin että "se vaikuttaa niin ranskalaiselta, että mistä muualta se muka voisi tulla?" Kyllä lopuksi veikkaukset päätyivät Douron laaksoon, mutta aika paljon sitä sai kuunnella veikkauksia eri Ranskan viinialueista ennen kuin osallistujat uskalsivat lähteä arvailemaan muitakin viinimaita. Tätä en kuitenkaan pitäisi niinkään merkkinä viinin epätyypillisyydestä alueensa suhteen, vaan ennemminkin tunnustuksena taidokkaasta viininteosta.

Vaikkei tämä Somnium ole mitenkään merkittävän hapokas, tuntuu siitä löytyvän ihan hyvin kypsyttelypotentiaalia; vaikka viini on nyt varsin nautittavassa tikissä, voin kuvitella 5–7 vuoden lisäkypsyttelyllä viinistä löytyvän hieman lisää syvyyttä ja iän tuomaa vivahteikkuutta. Kaiken kaikkiaan tämä oli varsin mukava ja nautinnollinen runsaamman pään valkoinen Douro, josta löytyy kypsää hedelmää, kohtuudella käytettyä tammea ja tasapainoista happorakennetta hyvässä tasapainossa.

Jos viini kiinnostaa, voi sellaisen koettaa bongata esimerkiksi Portugal Vineyardsin sivuilta.

Lyhyesti: Melko runsas ja suht kypsä mutta myös miellyttävän tasapainoinen Douron valkoviini varsin Burgundi-henkisellä tammituksella.

Arvio: Erinomainen – varsin tyylipuhdas ja taiten tehty esimerkki Douron valkoviineistä.

Hinnan (22,33€) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

9.7.20

Borgogno Barbera d'Alba 2018

Borgogno Barbera d'Alba 2018
  • Valmistaja: Borgogno
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
  • Maa: Italia
  • Alue: Piemonte, Langhe
  • Rypäleet: Barbera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 18,98€ (Kesäkuu 2020, Alko)
  • Hinta nyt: 18,98€ (Heinäkuu 2020, Alko)

Viimeiset muutamat vuosikymmenet Piemonten viiniskeneä on hallinnut kaksi ääripäätä: traditionalistit ja modernistit (jotka ilmestyivät pelikentälle vastapainoksi alueen perinteiselle viininteolle). Näiden lisäksi tuohon väliin onneksi mahtuu lukuisia tuottajia, jotka sijoittuvat joko aika lailla puoleen väliin tai kallistuen jompaa kumpaa päätä kohti. Perinteistä päätä edustavien tuottajien tyyliä edustavat usein luonnonhiivoilla käytetyt, suurissa ja ikivanhoissa tynnyreissä pitkään kypsytetyt ja nuorina monesti hyvin rakennevetoiset ja jopa vaikeastilähestyttävät viinit, kun taas modernin pään viinit ovat tyylillisesti päinvastaisia: nykyaikaisin viininvalmistusmenetelmin tuotettuja, uusissa ja pienikokoisissa tammitynnyreissä kypsytettyjä ja nuorenakin usein melko pehmeärakenteisia ja hyvin lähestyttäviä. Nämä modernin pään tuottajat ovat hyvin harvoin herättäneet meikäläisessä kovinkaan suuria tunteita, kun taas alueen perinteinen tyyli uppoaa omaan makuuni kuin kuuma veitsi voihin. Tästä syystä olen seurannut mielihyvällä, miten Alkoon on hiljattain ruvennut listautumaan traditionalistituottaja Borgognon viinejä ihan mukavaa tahtia, ja kun Viinitieltä tarjoutui mahdollisuus päästä vielä testaamaan näyte talon Barberasta, ei hirveästi tarvinnut epäröidä tarttua tilaisuuteen.

Piemontessa, Barolon kylässä sijaitseva Borgogno on vanhin edelleen toiminnassa oleva viinitalo: Bartolomeo Borgogno perusti talon niinkin aikaisin kuin vuonna 1761. Tämän lisäksi Borgognon on täytynyt olla yksi alueen ensimmäisiä tuottajia, jotka ovat pullottaneet viinejään, sillä tyypillisesti Piemontessa viljelijät myivät viininsä tynnyreistä paikallisille markkinoille, kun taas Borgognon viinipulloista on todisteita jo 1800-luvun puolesta välistä: esimerkiksi vuonna 1861 Italian yhdistymistä, risorgimentoa, juhlistavalla illallisella tarjottiin Borgognon Baroloa. Muita talon erikoisuuksia on mm. Borgognon tapa kerätä viinejään syrjään varastoon; Piemonte kun oli ihan vain joitain vuosikymmeniä sitten vain syrjäistä maaseutua ja monille tuottajille oli suorastaan poikkeuksellista, jos edellisen vuosikerran valmiit viinit saatiin myytyä ennen kuin seuraava vuosikerta piti laskea markkinoille – alueella ei ole ollut tapana kellaroida omia viinejään, eikä moni tuottaja nykyisinkään kerää vanhoja vuosikertojaan talteen lainkaan. Sen sijaan Borgogno on pyrkinyt jo vuodesta 1920 alkaen keräämään osan vuosituotannostaan syrjään ja edelleen viiinitalon vanhojen vuosikertojen varasto on yksi Piemonten suurimpia.

Borgognon historiaan mahtuu monenlaisia käänteitä, joista yhden erikoisimmista täytyy olla vuonna 1955 sattunut tapaus, jolloin ranskalainen Institute des Appellations d’Origines (nyk. INAO) haastoi Borgognon oikeuteen syyttäen viinitaloa Burgundin nimen (it. Borgogna) väärinkäytöstä.

Borgogno pysyi saman suvun hallussa noin 250 vuoden ajan, aina vuoteen 2008, jolloin taloa pyörittäneet Cesare ja Giorgio Boschis myivät osuutensa Eataly-yrittäjä Oscar Farinettille ja tämän pojalle Francescolle. Monesti omistajanvaihdokset aiheuttavat viinitalon uskollisille faneille huolia talon tyylin säilymisestä tai muista suurista muutoksista, mutta Borgognon osalta huolet ovat olleet aiheettomia: Farinettit ovat pitäneet talon tyylin yhtä tinkimättömän perinteisenä kuin aiemminkin. Merkittävin muutos onkin ollut yhä tarkempi fokus talon viineissä: rypäleitä ei enää osteta muilta tuottajilta, vaan kaikki Borgognon nimellä myytävät viinit tulevat talon omilta tarhoilta. Tämän lisäksi rypäleiden viljelyssä on vuodesta 2015 alkaen siirrytty perinteisestä viljelystä luonnonmukaisiin menetelmiin.

Tämä nyt arvioitavana oleva Barbera on melko tyypillinen perinteiseen alueen tyyliin tehty tapaus: viinin on annettu maseroitua kuorien kanssa 12 päivän ajan, minkä jälkeen se on siirretty kypsymään 10 kuukauden ajaksi terästankkeihin, betonisammioihin ja suuriin slavonialaisesta tammesta valmistettuihin botti-tynnyreihin. Alkoholia on poikkeuksellisen korkeat 15%, mutta tähän lienee syynä alueella tavattoman kuuma vuosikerta 2018, ei niinkään modernistituottajien suosima, ylikypsää ja muhkean hedelmävetoista tyyliä tavoitteleva viininvalmistus.

Lasissa viinillä on syvä ja kevyen läpinäkyvä tummanpunainen väri nuorekkaalla, violettiin taittuvalla sävyllä. Lopuksi pullon pohjalle jää jonkin verran sakkaa, mikä kielii suodattamattomuudesta – dekantointi on siis varsin suositeltavaa.

Kypsä ja varsin viehkeä nokka tuo aromimaailmallaan Piemonten heti mieleen; makeaa karhunvatukkaa, kypsää mustikkaa, hieman mehevää mustikkaa, maltillisia orvokkisen kukkaisia sävyjä, hillittyä tummaa luumua ja ujon liköörimäinen aavistus alkoholia.

Suussa viini on tuntuvan kypsä ja myös melko täyteläinen Barberaksi, minkä lisäksi korkeanpuoleinen alkoholi tuntuu paikoin jopa tulisena tunteena. Varsin runsaassa, mehevässä ja intensiivisessäkin makumaailmassa tuntuu pehmeää mustaa kirsikkaa, hyvin kypsää karhunvatukkaa, hillittyä mustikkaisuutta, maltillista pippurivetoista mausteisuutta, ujoa luumulikööriä, umaminen aavistus lihaisuutta ja aavistus kuivakkaa, uuttunutta puisevuutta. Suht reipas hapokkuus ja rehevän teksturaaliset mutta vain hyvin hennosti tarraavat tanniinit pitävät viinin rakenteen ja yleisilmeen tasapainoisena.

Viinistä jää suuhun runsas, varsin lämmin ja hyvin hennosti tanniineillaan ikeniin tarraava jälkivaikutelma. Rehevässä jälkimaussa häilyy makeanpuoleista tummaa metsämarjaa ja kypsää mustaa kirsikkaa, hieman luumuista hedelmää, maltillista hapankirsikan bitteriä, ujoa pippurisuutta ja hentoa lihaista umamia.

Kokonaisuutena tässä on rehevä, maukas ja seriöösi Barbera, joka on varsin iso ja kypsä menemättä lainkaan modernistimonsteriksi. Omaan makuuni nuo muhkeat, tammiset ja tuntuvan uuttuneet modernisti-Barberat eivät uppoa lainkaan, mutta tämä Borgognon esitys pysyy koostaan ja korkeasta alkoholistaan huolimatta vahvasti traditionalistiskenessä: pääpaino on puhdaspiirteisessä hedelmässä ja tasapainoisessa rakenteessa. Omaan makuuni viinin reipas alkoholi puskee piirun verran liikaa päälle, tehden kokonaisuudesta turhan lämpimän ja tulisen, mutta muuten viinissä ei ole valittamista – tässä Barbera toimii juuri sellaisena paremman pään arkiviininä, kuin sen kuuluukin: monikäyttöisenä yleisviininä, joka pärjää parhaiten tilanteissa, joissa viiniltä kaivataan happoja ja intensiivistä hedelmää, muttei juurikaan tanniineja.

Tämä viini kuitenkin myös osoittaa, millaisessa pulassa Piemonte rupeaa olemaan ilmaston lämpenemisen myötä. Perinteisesti Piemonten punaviineissä alkoholi on pyörinyt 13–13,5% tuntumassa, mutta nykyisin merkittävän osan alkoholipitoisuus on 14,5% ja sekä moni Barolo että Barbera puskee helposti 15% tuntumaan – ei edes 15,5% vahvuus ole nykypäivänä mahdoton! Suurin ongelma tässä on se, että Barbera on tyypillisesti parhaimmillaan helpostilähestyttävänä arkiviininä, mutta koska lajike tuntuu keräävän kypsyessään sokereja vielä innokkaammin kuin Nebbiolo, vaikuttaa moni Barbera yhä useammin olevan loppupeleissä turhankin kypsä, raskastekoinen ja joskus jopa häiritsevän viinainen esitys. Jos tämä kehitys jatkuu, onkohan tulevaisuudessa enää Piemontessa mahdollista viljellä Barberaa sellaisena kuin me olemme sen oppineet tuntemaan?


Lyhyesti: Kypsän ja muhkean pään old-school Barbera, joka pysyy melko tuntuvasta alkoholistaan huolimatta yllättävän hyvin balanssissa.

Arvio: Erittäin hyvä – omasta mielestäni Barbera on silloin parhaimmillaan, kun sen kanssa ei yritetä tehdä mitään vaikuttavaa superviiniä, vaan keskitytään lajikkeen vahvuuksiin: mehukkaaseen, tummasävytteiseen hedelmään ja ryhdikkääseen happorakenteeseen. Tässä Borgogno osuu Barberallaan hyvin maaliin.

Hinnan (18,98€) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

20.5.20

Do Re Mi Mtsvane 2018

Do Re Mi Mtsvane 2018
  • Valmistaja: Do Re Mi Marani
  • Tyyppi: Oranssi viini
  • Maa: Georgia
  • Alue: Kakheti
  • Rypäleet: Mtsvane Kakhuri (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 15 GEL (5€) / 15 cl (Syyskuu 2019, g.vino, Tbilisi)



Viimesyksyisellä visiitillämme Georgiaan tuli testattua yksi jos toinenkin sikäläinen viini. Merkittävä osa maan paremman pään viineistä on lähes tai täysin naturaalia kamaa, joten ymmärrettävästi joukkoon mahtuu myös joitain mätiä omenoita. Ilahduttavasti valtaosa maistetuista viineistä oli varsin vaikuttavaa ja usein jopa hämmentävän puhdaspiirteistä tavaraa. Yksi parhaiten mieleen jääneistä tapauksista oli tämä Tbilisin keskustassa sijaitsevassa g.vino-viinibaarissa testaamani Do Re Mi Mtsvane.

Do Re Mi (myös Doremi ja Do-Re-Mi) on varsin tuore (eri lähteiden mukaan joko vuonna 2012, 2013 tai 2014 perustettu) viinitalo, joka sijaitsee Gamargveban kylässä, Rustavissa – eli siis aivan Tbilisin naapurissa, vain parin kilometrin päässä Tbilisin kansainväliseltä lentokentältä. Talon perustivat kolme kaverusta – Giorgi Tsirgvava, Mamuka Tsiklauri ja Gabriel Tsiklauri – joiden tavoitteena oli valmistaa perinteisiä georgialaisia viinejä täysin naturalistiseen henkeen, eli viinejä ei peukaloida valmistusvaiheessa ollenkaan, vaan niiden annetaan valmistua sellaisiksi, kuin ne tulevat. Ymmärtääkseni viinitalo valmistaa viinejä eri Georgian alueilta, mutta itselleni on jäänyt hämärän peittoon omistaako talo yhtään viinitarhoja, vai valmistetaanko viinit ostorypäleistä.

Tämä viini on valmistettu Mtsvane Kakhuri -rypäleestä (suom. kakhetilainen vihreä), joka on Rkatsitelin ohella Georgian merkittävimpiä valkoisia rypälelajikkeita. Jos olen ymmärtänyt oikein, ovat tämän kyseisen viinin rypäleet peräisin Kakhetin laaksosta. Viini on valmistettu perinteiseen georgialaiseen tyyliin: aluksi rypäleet murskataan, minkä jälkeen rypälemehu kuorineen ja siemenineen siirretään kvevriin, eli kaulaansa asti maahan haudattuun saviruukkuun, jonka vetoisuus on useita satoja litroja. Kvevrissä viinin annetaan käydä spontaanisti villihiivoilla maseroituen rypäleiden kuorten kanssa noin kuukauden ajan, minkä jälkeen viini lapotaan kuorten päältä toiseen kvevriin ja annetaan käydä loppuun. Kun käyminen vaikuttaa päättyneen, suljetaan kvevrin suuaukko tiiviisti ja viini jätetään kypsymään talven yli. Ajan myötä kaikki viinin partikkelit laskeutuvat tiiviiksi kakuksi kvevrin pohjalle ja luonnostaan kirkastunut viini voidaan pullottaa sadonkorjuuta seuraavana keväänä tai kesänä.

Viini on väriltään ihastuttavan kirkas ja sävyltään hohtavan syvä meripihkaisen punaoranssi.

Tuoksu ei ole mitenkään ryöppyävän voimakas, vaan ennemminkin hieman pidättelevä, mutta samalla houkuttelevan monisyinen: oolong-teetä, kevyitä kukkaisia sävyjä, hieman karamelliomenaa ja hentoja sokeroidun appelsiininkuoren sävyjä.

Viini on suussa kuiva, napakka ja rungoltaan keskitäyteläinen. Suhteellisen kuivakasta makumaailmasta erottuu mustaa teetä, hieman pippurista mausteisuutta, maltillista savuisuutta, pihkaisia vivahteita pitkästä kuorikontaktista, hentoja kukkaisia sävyjä ja makea aavistus bergamottia. Kokonaisuus on vaikuttavan rakenteikas, kiitos sekä suhteellisen korkean hapokkuuden että keskirunsaiden ja kohtalaisen innokkaasti tarraavien tanniinien. 13% alkoholia pysyy mallikkaasti pois tieltä.

Kuvia jälkimaku on pitkäkestoinen ja melko tanniininen. Jäntevä jälkimaku jättää kielelle pihkaisia ja maamaisen mausteisia sävyjä, hieman laventelimaista kukkaisuutta, hillittyä kivistä mineraalisuutta, hennon bergamottisia Earl Grey -teen piirteitä ja ujoa fenolista bitterisyyttä.

Kokonaisuutena tämä Mtsvane on todella hurmaava, puhdaspiirteinen ja seriöösi esitys, jolla on paikoitellen suorastaan hämmentävän teemäinen yleisolemus – ja viinin kohtalaisen reippaat tanniinit ainoastaan korostavat tätä vaikutelmaa, muistuttaen minua liian pitkään haudutetusta mustasta teestä. Tasapaino hillityn hedelmäisyyden, kuivakkaiden ei-hedelmäisten piirteiden ja rakenteen välillä on jetsulleen oikein, tehden viinistä oikein ihastuttavan ja vaikuttavan tapauksen jo nyt nautittavaksi – joskin viini lupaa rakenteellaan myös varsin hyvää potentiaalia kellarointia ajatellen.

Noin viidellä eurolla viinilasillinen tätä oli enemmän kuin erinomainen ostos. Näitä melko tunnistettavan minimalistisella etiketillä varustettuja viinejä löytyi hyvin useammastakin Tbilisin viinibaarista, mutta harmillisesti reissun loppupuolella etsiessäni itselleni tuliaispulloja ei vastaani enää tullut yhtäkään Do Re Min oranssia viiniä. Onneksi lopulta yhdestä kaupasta löytyi yksi Do Re Min punaviini, joka myös tarttui mukaani, joten ehkä täältä blogin puolelta löytyy lisää juttua Do Re Mista myös tulevaisuudessa.

Lyhyesti: Tasapainoinen, rakennevetoinen ja hurmaavan puhdaspiirteinen oranssi viini Georgiasta.

Arvio: Erinomainen – vaikka viini on täysin käsittelemätön natural-viini, ei se puhdaspiirteisellä yleisilmeellään ja hohtavan kirkkaalla värillään tunnu lainkaan sellaiselta. Oppikirjaesimerkki laadukkaasta oranssista viinistä.