Borgogno Barbera d'Alba 2018

Borgogno Barbera d'Alba 2018

• Valmistaja: Borgogno
• Tyyppi: Punaviini, DOC Barbera d'Alba
• Maa: Italia
• Alue: Piemonte, Langhe
• Rypäleet: Barbera (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 18,98€ (Kesäkuu 2020, Alko)
• Hinta nyt: 18,98€ (Heinäkuu 2020, Alko)

Viimeiset muutamat vuosikymmenet Piemonten viiniskeneä on hallinnut kaksi ääripäätä: traditionalistit ja modernistit (jotka ilmestyivät pelikentälle vastapainoksi alueen perinteiselle viininteolle). Näiden lisäksi tuohon väliin onneksi mahtuu lukuisia tuottajia, jotka sijoittuvat joko aika lailla puoleen väliin tai kallistuen jompaa kumpaa päätä kohti. Perinteistä päätä edustavien tuottajien tyyliä edustavat usein luonnonhiivoilla käytetyt, suurissa ja ikivanhoissa tynnyreissä pitkään kypsytetyt ja nuorina monesti hyvin rakennevetoiset ja jopa vaikeastilähestyttävät viinit, kun taas modernin pään viinit ovat tyylillisesti päinvastaisia: nykyaikaisin viininvalmistusmenetelmin tuotettuja, uusissa ja pienikokoisissa tammitynnyreissä kypsytettyjä ja nuorenakin usein melko pehmeärakenteisia ja hyvin lähestyttäviä. Nämä modernin pään tuottajat ovat hyvin harvoin herättäneet meikäläisessä kovinkaan suuria tunteita, kun taas alueen perinteinen tyyli uppoaa omaan makuuni kuin kuuma veitsi voihin. Tästä syystä olen seurannut mielihyvällä, miten Alkoon on hiljattain ruvennut listautumaan traditionalistituottaja Borgognon viinejä ihan mukavaa tahtia, ja kun Viinitieltä tarjoutui mahdollisuus päästä vielä testaamaan näyte talon Barberasta, ei hirveästi tarvinnut epäröidä tarttua tilaisuuteen.

Piemontessa, Barolon kylässä sijaitseva Borgogno on vanhin edelleen toiminnassa oleva viinitalo: Bartolomeo Borgogno perusti talon niinkin aikaisin kuin vuonna 1761. Tämän lisäksi Borgognon on täytynyt olla yksi alueen ensimmäisiä tuottajia, jotka ovat pullottaneet viinejään, sillä tyypillisesti Piemontessa viljelijät myivät viininsä tynnyreistä paikallisille markkinoille, kun taas Borgognon viinipulloista on todisteita jo 1800-luvun puolesta välistä: esimerkiksi vuonna 1861 Italian yhdistymistä, risorgimentoa, juhlistavalla illallisella tarjottiin Borgognon Baroloa. Muita talon erikoisuuksia on mm. Borgognon tapa kerätä viinejään syrjään varastoon; Piemonte kun oli ihan vain joitain vuosikymmeniä sitten vain syrjäistä maaseutua ja monille tuottajille oli suorastaan poikkeuksellista, jos edellisen vuosikerran valmiit viinit saatiin myytyä ennen kuin seuraava vuosikerta piti laskea markkinoille – alueella ei ole ollut tapana kellaroida omia viinejään, eikä moni tuottaja nykyisinkään kerää vanhoja vuosikertojaan talteen lainkaan. Sen sijaan Borgogno on pyrkinyt jo vuodesta 1920 alkaen keräämään osan vuosituotannostaan syrjään ja edelleen viiinitalon vanhojen vuosikertojen varasto on yksi Piemonten suurimpia.

Borgognon historiaan mahtuu monenlaisia käänteitä, joista yhden erikoisimmista täytyy olla vuonna 1955 sattunut tapaus, jolloin ranskalainen Institute des Appellations d’Origines (nyk. INAO) haastoi Borgognon oikeuteen syyttäen viinitaloa Burgundin nimen (it. Borgogna) väärinkäytöstä.

Borgogno pysyi saman suvun hallussa noin 250 vuoden ajan, aina vuoteen 2008, jolloin taloa pyörittäneet Cesare ja Giorgio Boschis myivät osuutensa Eataly-yrittäjä Oscar Farinettille ja tämän pojalle Francescolle. Monesti omistajanvaihdokset aiheuttavat viinitalon uskollisille faneille huolia talon tyylin säilymisestä tai muista suurista muutoksista, mutta Borgognon osalta huolet ovat olleet aiheettomia: Farinettit ovat pitäneet talon tyylin yhtä tinkimättömän perinteisenä kuin aiemminkin. Merkittävin muutos onkin ollut yhä tarkempi fokus talon viineissä: rypäleitä ei enää osteta muilta tuottajilta, vaan kaikki Borgognon nimellä myytävät viinit tulevat talon omilta tarhoilta. Tämän lisäksi rypäleiden viljelyssä on vuodesta 2015 alkaen siirrytty perinteisestä viljelystä luonnonmukaisiin menetelmiin.

Tämä nyt arvioitavana oleva Barbera on melko tyypillinen perinteiseen alueen tyyliin tehty tapaus: viinin on annettu maseroitua kuorien kanssa 12 päivän ajan, minkä jälkeen se on siirretty kypsymään 10 kuukauden ajaksi terästankkeihin, betonisammioihin ja suuriin slavonialaisesta tammesta valmistettuihin botti-tynnyreihin. Alkoholia on poikkeuksellisen korkeat 15%, mutta tähän lienee syynä alueella tavattoman kuuma vuosikerta 2018, ei niinkään modernistituottajien suosima, ylikypsää ja muhkean hedelmävetoista tyyliä tavoitteleva viininvalmistus.

Lasissa viinillä on syvä ja kevyen läpinäkyvä tummanpunainen väri nuorekkaalla, violettiin taittuvalla sävyllä. Lopuksi pullon pohjalle jää jonkin verran sakkaa, mikä kielii suodattamattomuudesta – dekantointi on siis varsin suositeltavaa.

Kypsä ja varsin viehkeä nokka tuo aromimaailmallaan Piemonten heti mieleen; makeaa karhunvatukkaa, kypsää mustikkaa, hieman mehevää mustikkaa, maltillisia orvokkisen kukkaisia sävyjä, hillittyä tummaa luumua ja ujon liköörimäinen aavistus alkoholia.

Suussa viini on tuntuvan kypsä ja myös melko täyteläinen Barberaksi, minkä lisäksi korkeanpuoleinen alkoholi tuntuu paikoin jopa tulisena tunteena. Varsin runsaassa, mehevässä ja intensiivisessäkin makumaailmassa tuntuu pehmeää mustaa kirsikkaa, hyvin kypsää karhunvatukkaa, hillittyä mustikkaisuutta, maltillista pippurivetoista mausteisuutta, ujoa luumulikööriä, umaminen aavistus lihaisuutta ja aavistus kuivakkaa, uuttunutta puisevuutta. Suht reipas hapokkuus ja rehevän teksturaaliset mutta vain hyvin hennosti tarraavat tanniinit pitävät viinin rakenteen ja yleisilmeen tasapainoisena.

Viinistä jää suuhun runsas, varsin lämmin ja hyvin hennosti tanniineillaan ikeniin tarraava jälkivaikutelma. Rehevässä jälkimaussa häilyy makeanpuoleista tummaa metsämarjaa ja kypsää mustaa kirsikkaa, hieman luumuista hedelmää, maltillista hapankirsikan bitteriä, ujoa pippurisuutta ja hentoa lihaista umamia.

Kokonaisuutena tässä on rehevä, maukas ja seriöösi Barbera, joka on varsin iso ja kypsä menemättä lainkaan modernistimonsteriksi. Omaan makuuni nuo muhkeat, tammiset ja tuntuvan uuttuneet modernisti-Barberat eivät uppoa lainkaan, mutta tämä Borgognon esitys pysyy koostaan ja korkeasta alkoholistaan huolimatta vahvasti traditionalistiskenessä: pääpaino on puhdaspiirteisessä hedelmässä ja tasapainoisessa rakenteessa. Omaan makuuni viinin reipas alkoholi puskee piirun verran liikaa päälle, tehden kokonaisuudesta turhan lämpimän ja tulisen, mutta muuten viinissä ei ole valittamista – tässä Barbera toimii juuri sellaisena paremman pään arkiviininä, kuin sen kuuluukin: monikäyttöisenä yleisviininä, joka pärjää parhaiten tilanteissa, joissa viiniltä kaivataan happoja ja intensiivistä hedelmää, muttei juurikaan tanniineja.

Tämä viini kuitenkin myös osoittaa, millaisessa pulassa Piemonte rupeaa olemaan ilmaston lämpenemisen myötä. Perinteisesti Piemonten punaviineissä alkoholi on pyörinyt 13–13,5% tuntumassa, mutta nykyisin merkittävän osan alkoholipitoisuus on 14,5% ja sekä moni Barolo että Barbera puskee helposti 15% tuntumaan – ei edes 15,5% vahvuus ole nykypäivänä mahdoton! Suurin ongelma tässä on se, että Barbera on tyypillisesti parhaimmillaan helpostilähestyttävänä arkiviininä, mutta koska lajike tuntuu keräävän kypsyessään sokereja vielä innokkaammin kuin Nebbiolo, vaikuttaa moni Barbera yhä useammin olevan loppupeleissä turhankin kypsä, raskastekoinen ja joskus jopa häiritsevän viinainen esitys. Jos tämä kehitys jatkuu, onkohan tulevaisuudessa enää Piemontessa mahdollista viljellä Barberaa sellaisena kuin me olemme sen oppineet tuntemaan?

Lyhyesti: Kypsän ja muhkean pään old-school Barbera, joka pysyy melko tuntuvasta alkoholistaan huolimatta yllättävän hyvin balanssissa.

Arvio: Erittäin hyvä – omasta mielestäni Barbera on silloin parhaimmillaan, kun sen kanssa ei yritetä tehdä mitään vaikuttavaa superviiniä, vaan keskitytään lajikkeen vahvuuksiin: mehukkaaseen, tummasävytteiseen hedelmään ja ryhdikkääseen happorakenteeseen. Tässä Borgogno osuu Barberallaan hyvin maaliin.

Hinnan (18,98€) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.