Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


30.6.13

Philipponnat Cuvée "1522" Grand Cru 2003

Philipponnat Cuvée "1522" Grand Cru Brut Millésime 2003
  • Valmistaja: Champagne Philipponnat
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Pinot Noir (60%), Chardonnay (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 68,00e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: 68,00e (Kesäkuu 2013, Viinitie)


Kesä 2003 oli suuressa osassa Ranskan viinialueita poikkeuksellisen kuuma, mitä yleensä pidetään hyvänä asiana (ainakin parempana kuin poikkeuksellisen kuumaa vuotta), mutta mikä myöskin heijastuu eri lailla eri viinialueisiin. Champagne kun sijaitsee verrattain erittäin pohjoisessa, missä rypäleet jäävät helposti hyvin raaoiksi (mikä voi kuohuviinin tapauksessa olla myös toivottavaakin), auttoi poikkeuksellisen lämmin sää rypäleitä kypsymään varsin hyvin. Tämän vastapainona monet vuosikerran 2003 shamppanjat ovat keränneet kritiikkiä matalasta hapokkuudesta, minkä seurauksena viinit ovat saattaneet vaikuttaa löysiltä ja ponnettomilta. Lisäksi korkea hapokkuus toimii viinissä säilöntäaineena, minkä vuoksi pitkään kypsytykseen tarkoitettujen viinien olisi syytä olla riittävän hapokkaita.

Akateemisen Viiniseuran ja Viinitien kuohutilaisuuden päätteeksi esitelty Philipponnat'n Grand Cru -shamppanja Cuvée "1522" on juurikin tämän tyyppinen kuohuviini – pitkään kypsytykseen tarkoitettu kuohuviini vuodelta 2003. Viini on saanut nimensä siitä vuodesta, kun Philipponnatin suku asettui Aÿn kylään vuonna 1522. Siihen käytetyistä rypäleistä Pinot Noirit tulevat Aÿn kylän Le Léon -tarhalta ja Chardonnayt Côte des Blancsissa sijaitsevan Ogerin kylän Grand Cru -tarhoilta; osa viinistä käytetään suurissa tammisammioissa ja vain pieni osa käy läpi malolaktisen käymisen; sitä kypsytetään vuosikerrasta riippuen 6-8 vuotta; ja se pidetään kuivuusasteeltaan extra brut -tasoisena, eli varsin kuivan dosagen jälkeen viinissä on jäännössokeria vain n. 4 g/l.

Väriltään "1522" on paksun kellervä ja runsas, suorastaan upean syvän kultainen.

Väriä seuraten tuoksu on myös varsin runsas ja kehittynyt. Aluksi tuoksua tuntui hallitsevan kevyt tammisuus, joka kuitenkin laantui varsin nopeasti ja jäi taustalle kehittyneiden aromien kanssa vivahteikkaaksi pähkinäisyydeksi. Tuoksussa on nuoren viinin sitruksisuutta, mutta myös kehittyneempää paahteisuutta, hunajavohvelia ja hiivaleipää – jopa kevyen hiivaista taikinaisuutta.

Makupuolella Pinot Noir tuntuu jylläävän: kokonaisuus on suht runsas, raskastekoinen ja vakavahenkinen. Hedelmäisyys on rehevää, tarjoillen hieman kypsempää omenaisuutta, kevyttä sitrusta, hentoa aprikoosia, hunajaista mausteisuutta ja aavistuksen verran punertavaan vihjailevaa marjaisuutta. Hedelmäisyyden ohella tuntuu myös hiivaista paahteisuutta, kepeätä kermaisuutta ja hentoa, kehittynyttä pähkinäisyyttä. Kokonaisuus on melko täyteläinen, mutta kuumasta vuodesta huolimatta varsin hapokas ja ryhdikäs; myös mousse on voimakas, runsaan kuohkea ja tuntuu suussa varsin pitkään.

Jälkimaussa hedelmän alta paljastuu kohtalaisen tuntuvaa mineraalisuutta tuoreen sitruksen, yrttisyyden ja kevyen kermaisuuden ohelle. Alkoholi (13%) tuo pientä lämpöä jälkimakuun. Viinistä jää varsin pitkä, voimakas ja yrteistä ja mineraalista karvas jälkivaikutelma.

Yleisesti "1522" on todella suurikokoinen ja vaikuttava GC-shamppanja, joka peittosi massallaan helposti aiemminesitellyt kuohuviinit, sekä kantoi hienosti runsaan runkonsa kuumasta vuosikerrasta huolimatta. Silti, lähes 10 vuoden iästään huolimatta, viini vaikutti vielä varsin nuorelta esitykseltä – tuntui, että tämä viini on korkattu vasta puolessavälissä matkaa. Väristä pystyi päättelemään, että viinillä rupeaa olemaan jo jonkin verran ikää, mutta muuten viinin kehittyneet piirteet olivat melko ujosti esillä ja kokonaisuutta hallitsi lähinnä runsas, kypsä ja melko nuorekaskin hedelmäisyys.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viini olisi vielä liian raaka – päin vastoin, viini oli jo nyt todella vaikuttava, mutta silti rakenteeltaan ihastuttavan tasapainoinen esitys. Jos kuohuviiniltä kaipaa tuhtia, suuntäyttävää aromimaailmaa ja oomphia, hoitaa "1522" homman kotiin huoletta. Sen sijaan jos odottaa kehittyneempää, hienovaraisempaa ja kompleksimpaa shamppista, kannattaa tämän vuosikerran kanssa odotella vielä useita vuosia ennen korkkaamista – viinin ryhdikäs rakenne tullee kestämään hyvin pidempiaikaisemmankin kypsyttelyn.

Lyhyesti: Varsin roteva, raskastekoinen ja hedelmävetoinen Grand Cru -shamppanja, joka ei enää 10 vuoden iässä vaikuta liian nuorelta, mutta varsin nuorelta. Suurella koollaan ja verrattomalla tasapainollaan vakuuttava laatukuohuva, joka ei kuitenkaan iästään huolimatta tarjoa vielä juurikaan kehittyneempää aromimaailmaa – pullo, joka kannattaa pistää pidemmäksi aikaa kypsymään.

Arvio: Erinomainen – vähempää ei mielestäni 10-vuotiaalta Grand Crulta tarvitsisi odottaa. Viini oli yllättävän nuorekas ikäänsä nähden, mutta kaikin puolin vakuuttava ja mainio esitys yhtä kaikki. Upea viini lopettaa pienimuotoinen kuohuviinitilaisuus.

Hinnan (68,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

28.6.13

Autréau Les Perles de la Dhuy Grand Cru 2006

Autréau de Champillon Cuvée Prestige Les Perles de la Dhuy Brut Grand Cru 2006
  • Valmistaja: Champagne Autréau de Champillon
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne Grand Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Chardonnay (85%), Pinot Noir (15%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 36,90e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: 36,90e (Kesäkuu 2013, Viinitie)


Jummi, on taas viinin nimellä pituutta.

Noh, kyseessä on järjestyksessään toisen 100% Grand Cru -shamppiksen arvostelu, joka on täällä blogissa nähty – ja tälläkin kertaa viini on viinitalo Autréau de Champillonin käsialaa (edellinen oli GC Réserve 2005).

Champillonin kylässä sijaitseva Autréau on varsin pieni ja tuntematon viinitalo Champagnen mittapuulla, mutta omistaa verrattain kiitettävän historian – viinitalo on kasvattanut rypäleitä ja kauan ennen valtaosaa muita alueen viinitaloja, peräti vuodesta 1670, ja tuottanut valtaosan olemassaolostaan juuri Champagnen tunnetuksi tehnyttä kuohuviiniä. Koska viinitalolla on melko vähän tarhahehtaareja (30 hehtaaria, joista 9 Grand Cru- ja 7 Prémier Cru -tasoista) ja tuotantomäärät pieniä, ovat myös talon kuohuviinit varsin edullisia – esimerkiksi talon Réserve-vuosikertakuohuva löytyi nettikaupasta 25 eurolla ja tämä Cuvée Prestige irtoaa (tunnetusti korkeassa) suomalaisessakin hintatasossa reilusti alle neljän kympin!

Les Perles de la Dhuy on Chardonnay-voittoinen cuvée, johon käytetyt Chardonnay-rypäleet tulevat Grand Cru -tasoiselta Mont Aigu -tarhalta Chouillysta, kuuluisan Côtes de Blancsin alueelta, ja Pinot Noirit Grand Cru -tasoiselta Les Bonnotes -tarhalta Aÿsta, Vallée de la Marnesta. Tarkempia tietoja viinin kypsyttelystä tai valmistusprosessista en löytänyt, joten näillä mennään.

Väriltään viini on syvän kellertävä ja kehittynyt. Lasiin kaadettaessa viini kuohahtaa kevyesti, mutta jää kuohumaan melko voimakkaasti.

Tuoksu on melko hillitty ja jopa vaatimattoman oloinen. Kokonaisuus on kepeän paahteinen, seasta löytyy aavistus hiivaisuutta ja hentoa appelsiininkuorta. Tuoksu tuo mieleen etäältä nuuskitun paahtoleivän sitrusmarmeladilla.

Suutuntumaltaan viini on runsas ja kermaisen kuohkea, mutta melko hapokas runko tuo kokonaisuuteen mukavasti napakkuutta. Rutikuiva makumaailma tarjoilee kepeätä hunajaisuutta, sitruksisuutta, kevyttä ananaksista hedelmää, hentoa punamarjaista ryhtiä, savuista mineraalia ja aavistuksen paahteisuutta. Kokonaisuus on varsin tyylikäs ja monisyinen, mutta yli 6 vuoden iän huomioon ottaen vielä melko kevyehkö ja primäärinen.

Kuiva ja intensiivinen jälkimaku jättää kielelle sitruunaista hapokkuutta, mineraalia, kevyttä ranskanleipäisyyttä ja yrttiä. Viinistä jää pitkä ja kielellä jännittävästi voimistuva jälkivaikutelma.

Kokonaisuus on erittäin hienostunut, tyylikäs ja samalla varsin helppo ja yleismiellyttävä; yleisilmeeltään viini on kuitenkin vielä melko vauvan oloinen – viini vasta vihjailee lupaavasta potentiaalista, mutta Grand Cru -shamppikseksi ei vielä tarjoile mitään erityisen ihmeellistä. Yksi syy tälle lienee se, että kyseessä on kuitenkin melko pienen tuotantokapasiteetin shamppanjatalon tuote – pienillä taloilla ei ole samanlaisia kypsyttelykapasiteetteja viineilleen kuin massiivisilla, miljoonia pulloja markkinoille puskevilla jättitaloilla. Vastapainona sen sijaan nämä pientuottajat tarjoavat enemmän persoonallisempaa ilmaisua, terroiria ja varsin kohtuullista hintatasoa – kuten myöskin tässä tapauksessa.

Les Perles de la Dhuy on todella tyylikäs ja hienostunut GC-shamppanja, joka kuitenkin on vielä melko infantiilissa vaiheessa. Viinin runko tuskin useamman vuosikymmenen ikäännyttämistä kestää – tai edes kaipaa – mutta lisää ikää viini tuntuu kerjäävän. Viinillähän ei ole hirveästi hintaa tasoonsa nähden, joten sen voi tämän puolesta korkata melko huoletta, mutta luotan viinin rupeavan tarjoilemaan parastaan vasta +10 vuoden iässä.

Lyhyesti: Tyylikäs, kevyt ja jopa herkkä Chardonnay-vetoinen Grand Cru -shamppanja, joka on vielä erittäin nuoren oloinen ja tuntuu kaipaavaan lisää ikää.

Arvio: Erittäin hyvä – viini kuitenkin tämän ikäisenä vasta vihjailee potentiaalistaan; voin uskoa niin viinin ansaitseman arvosanan kuin sen hinta-laatusuhteen vain kasvavan iän karttuessa.

Hinnan (36,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

27.6.13

Ridgeview Fitzrovia 2009

Ridgeview Fitzrovia 2009
  • Valmistaja: Ridgeview
  • Tyyppi: Kuohuviini, English Quality Sparkling Wine
  • Maa: Englanti
  • Alue: South East England, Sussex
  • Rypäleet: Chardonnay (67%), Pinot Noir (23%), Pinot Meunier (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 32,60e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: 32,60e (Kesäkuu 2013, Viinitie)


Akateemisen Viiniseuran ja Viinitien yhteistyössä järjestämässä kuohuviinitapahtumassa vastaan tuli monia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kuitenkin kuriositeettipaikkaa niiden keskellä pitää itseoikeutetusti Ridgeview'n Fitzrovia – tämä skumppa kun tulee Brittein saarilta, mikä ei ole erityisen tunnettu viinimaana. Kerran aikaisemminkin on Ridgeview'n kuohuva tullut vastaani: kyseessä oli ihan kotimonopolista ostettu Cavendish 2009 (brittikuohuvista kiinnostuneet huomio; Cavendish on palannut vuosikertana 2010 pienessä kertaostoerässä Alkoon, tällä kertaa peräti alle 30 euron hintalapulla!), joka vakuutti meikäläisen Ridgeview'n tasosta – kyseinen pullote kun tarjosi paljon enemmän mielenkiintoa kuin esimerkiksi vastaavan hintaluokan shamppanjat.

Fitzrovia on viinitalon Chardonnay-vetoinen perustason rosée, joka on saanut värinsä pienellä lisäyksellä talon hyvin kypsistä Pinot Noir- ja Pinot Meunier -lajikkeista valmistetuista punaviineistä. Fitzrovia on viettänyt ensimmäiset 8 kuukautta tankeissa kypsytellen, minkä jälkeen viini on sannut ikääntyä 16 kuukautta lisää pulloissa. Kuulemma myös happoja pehmentävä malolaktinen käyminen on käyty läpi.

Viinillä on roséeksi melko vaaleahko, kevyen oranssihtavan persikkainen väri.

Tuoksu onnistuu yllättämään meikäläisen – mausteinen ja jopa kevyen ronski aromimaailma tarjoilee suorastaan erikoisen sekoituksen kepeän funkyja vivahteita, maamaisuutta, briossista leivoksisuutta, häivähdys sitruunamarmeladia, hentoa lantaa, kevyen palanutta kärtsää, aavistus kypsää punaista hedelmää, pientä lihaisuutta ja villasukkia. En oikein tiedä, mitä pirua lasissani tapahtuu, mutta ilmeistä päätellen ei kovin moni muukaan. Monille viinin tuoksu tuntui olevan liikaa, mutta itseäni näin erikoinen tuoksu lähinnä kiehtoi – kokonaisuus oli kuitenkin enemmän erikoinen ja yllätyksellinen, kuin mitenkään epämiellyttävä tai viallinen. Tuoksun puolella ollaan sen kuuluisan jännän äärellä.

Suussa viini ottaa hieman traditionalistisemman otteen, mutta vieläkin on selvää, ettei mistään perus-roséesta ole vieläkään kyse. Suussa pyörii voimakkaan ja ilahduttavan pitkäkestoisen moussen tukemana puolukkaisen, kevyen karpaloisen ja kuivan mansikkaisen marjaisia vivahteita, hentoa omenaisuutta, kirpakkaa sitrusta, hentoa tallisuutta ja kohtuullisen tuntuvaa, moniulotteista mausteisuutta. Kokonaisuus on kuiva, kohtalaisen hapokas ja varsin rehevä. Suhteellisen suuresta Chardonnayn osuudesta huolimatta viinin aromimaailmaa hallitsevat varsin punaiset Pinot'n aromit – Chardonnay tuntuu tuovan kokonaisuuteen lähinnä runkoa ja sitrusta.

Puolukkaisuus hallitsee tuoreen marjaista ja melko sitruksista jälkimakua, joka lopuksi paljastaa muuten piilossa ollutta mineraalisuutta hedelmän alta. Kokonaisuudesta jää melko pitkä, tasapainoinen ja moniulotteinen jälkivaikutelma.

Fitzrovia vakuuttaa vähintään yhtä hyvin kuin aiemminmaistettu Cavendish: viini on varsin tasapainoinen, mutta myös varsin omaperäinen ja kiehtova esitys, joka ei varsinaisesti kilpaile samalla tontilla kuin vastaavanhintaiset shamppanjat, mutta on silti tyylillisesti vähintään samalla tasolla – niin laadullisesti kuin mielenkiinnollisesti.

Fitzrovia on kaikin puolin erilainen, mutta tasokas ja kiehtova laatukuohuviini, joka osoittaa mallikkaasti miten shamppanjoille voi löytyä varsin uskottavia haastajia Ranskan rajojen ulkopuoleltakin. Viini kehittynee vielä muutaman vuoden, mutta on varsin oivassa vedossa juuri nyt – jos saat jostain tätä lestin, tarjoile se laadukkaiden shamppanjoiden tapaan hieman jääkaappikylmää lämpimämpänä.

Lyhyesti: Omaperäinen, moniulotteinen ja kiehtova roséekuohuviini Brittein saarilta, joka tarjoilee perinteisten sitrusten ja marjojen ohella myös tuntuvampaa maalaisuutta ja mausteisuutta, jota en ole kuohuviineissä tottunut kohtaamaan – ja tämä on siis pelkkää plussaa! Mainiota kamaa!

Arvio: Erinomainen – jälleen loistokamaa brittiläiseltä skumppatalolta; tämä jopa on mielenkiintoisempi kuin aiemmin vastaan tullut Cavendish!

Hinnan (32,60e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Karl Schaefer Quetschenbaum Riesling Brut

Karl Schaefer Quetschenbaum Riesling Brut
  • Valmistaja: Weingut Karl Schaefer
  • Tyyppi: Kuohuviini, bA Sekt
  • Maa: Saksa
  • Alue: Pfalz, Mittelhaardt, Bad Dürkheim
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 25,60e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: 25,60e (Kesäkuu 2013, Viinitie)


Useampaan otteeseen olen todennut Rieslingin taipuvan valkoviinien ja jälkiruokaviinien ohella mainiosti myös kuohuviineiksi (esim. Solter Brut Riesling Réserve 2007 ja Alkon uutuus Barth Riesling); rypäleen luontainen hapokkuus ja sitruksinen hedelmäisyys tuottaa mitä miellyttävimpiä skumppia. Jostain syystä muualla maailmassa ei vain olla innostuttu kuohuvista Rieslingeistä – jok'ikinen maistamani kuplarisukka on nimittäin ollut Saksanmaalta.

Tämänkertaisen Sektin valmistaja on tunnistettavista kettu-etiketeistään tunnettu, 1800-luvun puolessa välissä perustettu Karl Schaferin viinitalo, jonka Grümpel-tarhan trocken-valkoviini on tullut testattua melko tasan vuosi sitten Vin-Vinissä. Nyt arvioitava Riesling Brut tulee pieneltä Quetschenbaum-viinitarhalta, joka sijaitsee Pfalzissa, Bad Dürkheim -kylpyläkylän kyljessä. Viini on, kuten talon kaikki muutkin viinit, käsinpoimituista luomurypäleistä tuotettu ja ikivanhoissa tammisammioissa villihiivoilla käytetty – varsinaista käsityötä, siis.

Väriltään viini on varsin vaalea ja hailakanvihreä. Pikaisen alkukuohahduksen jälkeen viini jää kuplimaan hyvin ujosti lasiin.

Hedelmäinen tuoksu vihjailee astetta kypsemmästä rypäleiden kypsyysasteesta – kypsää ja makeaan taittuvaa sitrusta, sitrusmarmeladia ja hentoa hunajaisuutta! Taustalla tuntuu myös kevyt aavistus mineraalia, mutta hedelmäisyys jyllää. Kokonaisuutena tuoksu on varsin puhdaspiirteisen Rieslingmäinen.

Kypsänmakeasta tuoksustaan huolimatta viinin maku on varsin kuiva, viileä ja kirpakka. Mausta löytyy sitruksisuutta, viheromenaisuutta ja kevyen kivipölyistä mineraalisuutta. Tuntuva hapokkuus korostaa pienikokoisen, mutta hyvin voimakkaasti vaahtoavan moussen särmää.

Jälkimausta löytyy lähinnä raa'an omenaisia, kevyen mineraalisia ja hennon ruohoisia vivahteita. Viinistä jää hyvin pitkä, raikas ja jopa kirpakka jälkivaikutelma, joka nostaa pitkään vettä kielelle.

Vaikka viinin miellyttävän hedelmäinen ja makeaan taittuva tuoksu lupaa hieman runsaampaa esitystä, jää viinin tiukka ja hyvin kuiva makumaailma hieman jälkeen. Kokonaisuus on silti varsin puhdaspiirteinen ja intensiivinen, mutta loppupeleissä myös hieman simppelinpuoleinen ja yksiulotteinen. Taattua Riesling-laatua viini on selvästi – en muuta voisi viinejä luomuna ja käsityönä valmistavalta viinitalolta odottaakaan – mutta viinissä jäädään melko kauas esimerkiksi Solter Brutin vuosikerta-Rieslingin makumaailmasta. Kyseessä lienee Schaeferin "talon maku" – viinitalossa taidetaan suosia rutikuivaa ja pelkistetyn karua makumaailmaa (henkilökohtainen arvio näin kahden viinin perusteella, siis.)

Schaeferin Riesling Brut on varsin napakka ja ryhdikäs kuohuviini, jonka hapokas ja sitruksinen makumaailma yhdistettynä hyvin raikkaaseen yleisilmeeseen tekee siitä niin mainion aperitiivin kuin kala- tai salaattiruokien kumppanin. Hintaluokkansa edustajana viini kuitenkin hieman alisuoriutuu – viini ei tarjoa juurikaan sen enempää mitä Alkon kymppiä edullisemmat skumpat eivät tarjoaisi.

Lyhyesti: Erittäin raikas ja ryhdikäs saksalaiskuohuviini, joka tarjoilee puhdaspiirteistä Rieslingin hedelmää napakassa paketissa. Kokonaisuus on varsin maistuva ja eloisa, mutta kuitenkin myös melko suoraviivainen ja yksiulotteinen.

Arvio: Tyylikäs – ihastuttavan freesi, rapsakan hapokas ja pirteä kupla-Riesling (eivätkös ne kaikki ole?)

Hinnan (25,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

26.6.13

Philipponnat Royale Réserve Non-Dosé

Philipponnat Royale Réserve Non-Dosé
  • Valmistaja: Champagne Philipponnat
  • Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
  • Maa: Ranska
  • Alue: Champagne
  • Rypäleet: Pinot Noir (65%), Chardonnay (30%), Pinot Meunier (5%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 37,40e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: 43,70e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Lisää niitä sokerittomia! Juuri kun olemme Akateemisen Viiniseuran kuohuviinitilaisuudessa saaneet täysin kuivan Cava Vall Dolinan huuhdottua laseistamme, tulee tilalle tyylin varsinainen suunnannäyttäjä – shamppanjatalo Philipponnatin Non-Dosé.

Vuodesta 1522 Champagnessa vaikuttanut Philipponnat lienee maakunnan vanhin vielä pystyssä oleva viinitalo (vuonna 1584 perustettu Gosset tulee hyvänä kakkosena); leijonanosa viinitaloista kun on pystytetty "vasta" 1700-1800-lukujen aikana. Viljelijäsuku kuitenkin toimi pitkään lähinnä rypäleidenviljelijänä ja aloitti tuottamaan omia viinejään vasta 1800-luvulla.

Philipponnat on pitkään ollut tunnettu kohtuullisen matalalla dosagella varustetuista shamppanjoistaan (talon Brut-viineissä on jäännössokeria n. 8 g/l), minkä lisäksi talo on kerännyt arvostusta todella avoimesta tiedotuksesta sen osalta, mitä pulloista löytyy. Esimerkiksi nyt vuorossa olevan Royale Rèserven takaetiketti kertoo viinin olevan 72% vuosikertaa 2008 ja 28% vanhempaa réserve-viiniä; käytettyjen viinirypäleiden suhteet kerrotaan; viini ei ole käynyt malolaktista käymistä; rypäleistä 2/3 tulee Prémier- ja Grand Cru -tarhoilta; viinin dégorgement (eli hiivasakan poisto ja pullon uudelleenkorkitus) on tapahtunut helmikuussa 2012. Tällainen tiedonjako on kaikin puolin ihailtavaa toimintaa, sillä yleensä Champagnen viinitalot kertovat epämääräisesti käyttämänsä rypälesekoitteet jonnekin sinne päin ja viinin keskimääräistä vuosikertaakin voi vain arvailla! Tiedoista myös voi tietävämpi huomata, että viiniä kypsytetään selvästi kauemmin mitä 15 kuukauden minimivaatimukset määräävät – viini kypsyy peräti kolme vuotta pullossa hiivasakan kanssa sekä vähintään vuoden pullossa ennen myyntiinlaskua.

Väriltään viini on melko kellervä ja niin kaadettaessa kuin kohtuupitkään sen jälkeenkin lasissa reippaasti kuohuva.

Lasista moikkaa melko runsas, moniulotteinen ja mukavan paahteinen tuoksu; omena-kaurapaistosta, sitrusta, hentoa pähkinää, kypsemmistä rypäleistä vihjailevaa ananasta, vaniljaa, hentoa toffeeta ja aavistus kermaa. Tuoksun puolesta viinillä on ihastuttavan vivahteikas, hieman kehittynyt ja kypsähkö yleisvaikutelma.

Suussa vastaan tulee tuoksua paljon tiukempi ja raikkaampi shamppanja: maku on rutikuiva, kipakka ja varsin hapokas. Yleisilmettä hallitsee voimakas sitruksisuus, mutta seassa on myös hentoa, Pinot'maista punaista hedelmää sekä tuntuvaa mineraalisuutta, jolle viinin jäännössokeriton runko antaa hienosti tilaa loistaa. Kokonaisuuden kruunaa pienikokoinen, mutta varsin tiukka mousse. Vaikkei makumaailmassa päästä aivan samanlaiseen aromien kirjoon mitä tuoksussa, vakuuttaa Philipponnat mainiosti olemalla melko roteva – muttei kuitenkaan iso – esitys, joka on täynnä freesiä, rapsakan hapokasta ja upean fokusoitunutta voimaa.

Hyvin kuivassa jälkimaussa Philipponnat tarjoilee kevyen kehittyneitä, leipäisiä ja hennon hiivaisia piirteitä, joita säestää rutikuiva ja intensiivinen sitruksisuus. Jälkivaikutelma on rapsakka, pitkähkö ja suutasupistava.

Kokonaisuutena Philipponnatin Royale Réserve Non-Dosé on varsin vakuuttava ja täysin kuivaksi shamppikseksi ihastuttavan runsas ja jopa rotevanpuoleinen esitys – viini on melko kaukana niistä kepeistä, intensiivisistä, hienostuneista ja puhdaspiirteisen hedelmäisistä kuohuviineistä, joita nimikkeen non-dosé, zéro brut tai brut nature alla yleensä tavataan. Lähes viiden vuoden ikä rupeaa näkymään viinissä aavistuksen kehittyneinä piirteinä, mutta kokonaisuus on yleisilmeeltään edelleen vielä varsin nuorekas ja primäärinen. Vaikka viini oli ihan vakuuttava esitys sellaisenaan, luottaisin viinin suoriutuvan paremmin esimerkiksi sellaisen ruoan kanssa, joka voisi riisua viiniä runsaimmista hapoistaan ja korostaa enemmän viinin kehittyneempiä vivahteita melko suoraviivaisen sitruksisesta makumaailmasta. Lisäksi olisi mielenkiintoista seurata, miten viini kehittyy – rakennetta sillä selvästi on siihen.

Viini on ihan kelpo esitys Alkon 40-50 euron shamppanjoiden hintaluokassa, mutta viinistä erityisesti kiinnostuneille voin vinkata, että kyseistä tavaraa saa Ranskanmaalta reilulla parilla kympillä ja nettikaupoistakin Alkoon nähden vielä kympin alennuksella.

Lyhyesti: Roteva ja aavistuksen verran kehittyneilla aromeilla leikittelevä non-dosé-shamppanja, joka tarjoaa rutikuivaa, Pinot Noirin dominoimaa, sitruksista ja tuntuvan mineraalista tavaraa niille, joita vähänkään makeutetut shamppikset eivät houkuta.

Arvio: Erinomainen – varsin mainio esitys non-dosé-shammpikseksi. Rotevalla ja hieman yksiulotteisella makumaailmallaan viini ei ole sieltä eleganteimmasta ja vivahteikkaimmasta päästä, mutta muutamien vuosien lisäkypsyttely voi hyvinkin korjata tämänkin puutteen; nykyikunnossaan viini tarjoaa monisyisen tuoksun ryydittämää, intensiivistä ja rapsakan hapokasta hedelmää.

Hinnan (43,70e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Sorelle Bronca Prosecco Modi

Sorelle Bronca Prosecco Modi
  • Valmistaja: Sorelle Bronca
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Prosecco
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Treviso
  • Rypäleet: Glera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,60e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Muualla maailmassa simppeleiden arkikuohuvien ykkössijaa pitää melko universaalisti italialainen Prosecco, kun taas Suomessa suositaan erityisesti espanjalaista Cavaa – mikä heijastuu myös Alkon valikoimiin, mistä Cavaa sitten löytyykin moninkertainen määrä Proseccoon nähden. Yksi syy tähän voi olla se, että Cava on lain mukaan aina perinteisellä "shamppanjamenetelmällä" valmistettua, kun Prosecco valmistetaan käytännössä aina charmat-menetelmällä, eli tankeissa paineen alaisena. Yleensä tämä heijastuu tuotteiden hintoihin, eli Prosecco on yleisesti halpaa kuin saippua – mutta ei Suomessa! Meillä saa vielä ihan juomakelpoista Cavaa alle yhdeksällä eurolla, mutta Prosecco hinnoitellaan täälläpäin automaattisesti vähintään kympin tuntumaan. Tämä hieman ampuu Proseccon käyttötarkoitusta – simppeli, kevyt ja huoleton arkikupliva – jalkaan.

Erikseen sitten on ne paremman pään premium-Proseccot, joita markkinoidaan varsin vakavastiotettavaksi kilpailijoiksi muille, hinnakkaammille kuohuville. Itse en ole onnistunut vieläkään varsinaisesti vakuuttumaan ensimmäisestäkään sellaisesta – loppupeleissä niin moni "huippu-Prosecco" on ollut vain marginaalisesti parempaa tavaraa kuin peruslaadukas arki-Prosecco, mutta hintaa on voinut olla helposti tuplaten. Toni Immanen Viinitiestä tahtoi Akateemisen Viiniseuran kuohuviini-tilaisuudessa osoittaa Sorelle Broncan Modi-Proseccolla Proseccojen pystyvän kuitenkin parempaankin mitä Suomessa ollaan totuttu saamaan.

Sorelle Bronca, eli Broncan siskokset ("Sorellen siskokset", kuten herra Immanen puolihuomiossaan esitteli meille, heh) on kahden siskoksen viinitalo Prosecco-alueen sydämessä, Trevisossa, aivan maailmankuulun Venetsian kupeessa; tosin viinitalon henkilökuntaan kuuluu siskosten lisäksi myös toisen mies ja toisen tytär. Viinitalolla tuotetaan kaikki rypäleensä luonnonmukaisesti, pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän tarhojen ekosysteemiin ja käytetään viinit villeillä hiivakannoilla.

Modi on väriltään vaalean vihertävä ja melko hailakka; lasissa viini kuplii varsin kevyesti.

Tuoksussa on runsaasti Gleralle tyypillistä päärynäisyyttä; jopa sen verran, että mieleen tulevat supisuomalaiset Fizz- ja Upcider-päärynä"siiderit". Seassa on myös kevyttä kukkaisuutta ja tuoretta omenaa. Kokonaisuus on varsin hillitty ja hienovarainen, jopa vaatimaton.

Maku on Proseccoille tyypillisesti pehmeä ja kepeä. Pirteä makumaailma on kuiva, raikas ja viheryrttinen sekä puhdaspiirteinen – mutta tuoksuun nähden jopa hyvin hillitty – pääynä-omenaiselta hedelmältään. Rakenteeltaan viini on kohtuuryhdikäs, mutta samalla hieman vaatimaton ja jopa ohuehko; lisäksi viinin ongelmaksi muodostuu Proseccojen yleinen Akilleen kantapää – vaatimattomat ja korkeintaan keskipitkät kuplat.

Kuivahko jälkimaku on limettinen, hennon yrttinen ja aavistuksen päärynäinen. Viinistä jää tasainen ja tasapainoinen, mutta hieman vaaatimaton jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Modi on ihan kelpo kamaa Prosecco-rintamalla, eli se on muutakin kuin joko mautonta tai ylitsevuotavan päärynäistä kuplamehua, muttei vieläkään onnistu vakuuttamaan niiden vakavastiotettavuudestaan – etenkin kun vilkaisee, kuinka tasokkaita ei-Prosecco-kuohuvia pelkästään Alkon (tunnetusti hinnakkaassa) valikoimassa majailee pelkästään alle 15 eurolla. Omasta mielestäni Proseccojen hinnoittelua pitäisi rukata reilulla kädellä vastaamaan niiden todellista tasoa – eli Alkon valikoiman Proseccot sinne 5-7 euron tuntumaan ja tämmöiset hieman paremmat tapaukset lähemmäs kymppiä. Omaan makuuni 15 euroa ja rapiat päälle tämäntasoisesta kivasta, kesäisestä pikku kuplivasta on yksinkertaisesti liikaa – oli viini tinkimätöntä käsityötä tai ei.

Lyhyesti: Astetta parempi, luomuna valmistettu laatu-Prosecco, joka silti kärsii viinityylin tyyppivioista – hieman heppoisesta rakenteesta, vaatimattomasta moussesta ja loppupeleissä melko simppelistä aromimaailmasta.

Arvio: Miellyttävä – ihan mukava ja peruspasseli kesäkupliva helteille, mutta hintansa puolesta ei mikään ykkösostos esimerkiksi drinkkipohjaksi.

Hinnan (15,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

25.6.13

Cava Vall Dolina Brut Nature Reserva

Cava Vall Dolina Brut Nature Reserva
  • Valmistaja: Celler Masia Can Tutusaus
  • Tyyppi: Kuohuviini, DO Cava
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Penedès
  • Rypäleet: Macabeo, Xarel•lo, Parellada, Chardonnay
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,93e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 18,40e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Monesti zero brut-, eli brut nature-, eli non-dosage-kuohuviinit antavat todenmukaisimman viinitalon laadusta ja osaamisesta. Kuohuviineihin lisättävä sokeri, dosage, kun toimii viinin "meikkinä", peittäen viinin virheitä ja saaden monesti keskinkertaisistakin pullotteista varsin päteviä esityksiä – näin viinitalot pystyvät tuottamaan kehnolaatuisemmistakin rypäleistä varsin tyylikkäitä ja varteenotettavia kuohuviinejä. Sen sijaan kuohuviinit, joihin ei ylimääräistä sokeria tai muuta makeutusta lisätä, tulee aina valmistaa mahdollisimman hyvälaatuisista ja riittävän kypsistä rypäleistä – muuten lopputuloksena voi olla maultaan varsin ohut ja karu kuohuva, jossa kireä rakenne korostuu suhteettomasti vähäiseen hedelmään nähden. Parhaimmillaan taas brut nature -viinit ovat upean fokusoituneita ja harvinaisen ryhdikkäitä kuohuviinejä, jotka tarjoavat monesti melko kevyttä, mutta upean intensiivistä ja puhdaspiirteistä hedelmää.

Huhtikuussa 2013 Akateeminen Viiniseura ja Viinitie järjestivät virkistävän viininmaistelutilaisuuden, jossa käytiin läpi erilaisia Viiniten valikoiman kuohuviinejä. Tilaisuus avattiin Penedèsistä, Espanjan itäiseltä rannikolta ja aivan Ranskan eteläpuolelta, tulevalla Masia Can Tutusausin rutikuivalla luomu-Cavalla, Vall Dolinalla. Osa viiniin käytettyjä rypäleitä tuottaneista köynnöksistä on iältään peräti 80 vuotta. Viinin Cava-viitekehyksessä korkeahkoa hintaa selittää se, että viinitalopyrkii mahdollisimman perinteiseen valmistusprosessiin; esimerkiksi pullojen kypsytyksen aikana tapahtuva tanssitus tapahtuu käsityönä, ilman mekaanisia apuvälineitä. Viini on kypsynyt pullossa 24 kuukautta, josta osan hiivasakan kanssa.

Väriltään viini on voimakkaan beigenkeltainen, jopa intensiivinen, ja lasissa runsaasti kuohuva.

Tuoksu on kevyehkö, mutta hienostunut ja monisyinen – sitruksista hedelmäisyyttä, hiivasakkakypsytyksen tuomaa paahteisuutta ja hentoa paahtoleivänmurua, kevyttä ruohoisuutta ja aavistus sitruunankuorta. Mukana on myös hento, mutta suht selvä ilmapalloisen kuminen aromi, joka tuntuu olevan melko tyypillinen Cava-kuohuviineille.

Suussa Vall Dolina Reserva on rutikuiva ja siksi myös varsin rapsakka, vaikkei kokonaisuus ole loppupeleissä erityisen hapokas – verrattuna esimerkiksi pohjoisemman Euroopan kuohuviineihin. Aromipuolella löytyy lähinnä hyvin tuoretta sitruksisuutta, hennon paahteista aromikkuutta ja kevyen kivennäisvetistä mineraalia. Mousse on varsin pieni, mutta miellyttävän kuohkea ja pitkäkestoinen. Brut Nature -tyyliin sopivasti viini on selkeästi enemmän rakenne- kuin hedelmävetoinen, mutta tasapaino on mainiosti kohdillaan.

Pitkähkö jälkimaku on hennon sitruksinen, raikas, kevyesti ruohoisen karhea ja hennon briossinen. Aivan lopuksi suun takaosiin nousee vielä voimakas, tyylikkäästi Shamppanjoiden suuntaan kumartava mineraalisuus.

Kokonaisuutena Vall Dolina on hieman kevyehkö, mutta kaikin puolin tasapainoinen, erittäin ryhdikäs, raikas ja tyylikäs laatu-Cava. Viini kantaa jäännössokerittomuutensa kunnialla ja tarjoilee tuoretta, sitrusvoittoista hedelmää riittävästi rapsakan ja tuntuvan mineraalisen rakenteen vastapainona. Suuria, persoonallisia makuelämyksiä viini ei tarjoa, mutta kuitenkin riittävästi puhdaspiirteistä hedelmää ja kesäisen raikasta pirteyttä jotta viini tuntuu kovemmanpuoleisesta hinnastaan huolimatta hintansa veroiselta. Aivan jääkaappikylmänä viiniä ei kannata tarjoilla, jottei sen kevyehkö hedelmäisyys jää liian taustalle, mutta kuitenkin hyvin viilennettynä, jotta viinin hillitympi hapokkuus pysyy riittävän raikkaana ja kantavana.

(Ja kappas, viini oli näköjään 50. arvostelemani skumppa; lisäksi tuli samalla kolme neljännestuhatta arviota täyteen. Huh.)

Lyhyesti: Kevyehkö, raikkaan sitruksinen ja tyylipuhdas rutikuiva luomu-Cava. Rakennetta on riittämiin, mutta vastapainoksi löytyy myös riittäviin nuorekasta hedelmäisyyttä.

Arvio: Tyylikäs – hyvä ja tasapainoinen brut nature on aina haaste viininvalmistajalle, mutta useimmiten vain muutenkin laadukkaampia viinejä valmistavat viinitalot tuottavat kyseistä viinityyliä, mikä takaa mukavan usein laadukkaan lopputuloksen; Masia Can Tutusaus ei tee poikkeusta tähän sarjaan. Vall Dolina Reserva on ihastuvan raikas skumppa kesän kuumimmille hellepäiville.

Hinnan (18,40e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cabriz Encruzado 2012

Cabriz Encruzado 2012
  • Valmistaja: Dão Sul
  • Tyyppi: Valkoviini, DOC Dão
  • Maa: Portugali
  • Alue: Beiras, Dão
  • Rypäleet: Encruzado (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 12,40e (Kesäkuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 12,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Portugalinreissun jälkeen portugalilaisiin viineihin on jäänyt pieni himo päälle. Siksi olikin varsin mukava yllätys, että Alkon valikoimiin saapui uusi tapaus aivan äksettäin – ja vieläpä jostain muualta kuin sieltä iänikuiselta Vinho Verden alueelta! Viini tulikin melko nopeasti valikoimaansaapumisensa jälkeen napattua mukaan Handelista juhannukseksi ystävien luona pidettyyn tortilloja-ja-lautapelejä-iltaan.

Viini on 100% Encruzado, ja olisin voinut vannoa etten ole koskaan aikaisemmin törmännyt kyseiseen lajikkeeseen, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa rypäleen olevan varsin yleinen sekoiterypäle portugalissa ja on kyllä aikaisemmin vastaani myös tullut viinejä, joista löytyy osa Encruzadoa. Tämä vain sattui olemaan ensimmäinen vastaani tullut lajikeviini kyseisestä rypälelajikkeesta.

Viini tulee Keski-Portugalissa sijaitsevan Dãon alueelta, joka on erityisen tunnettu muhkeita punaviinejä tuottavana alueena – vain 20% alueen viineistä on valkoviiniä. Erikoisesti viinin tuottaneen Dão Sulin kotisivujen mukaan viini on viettänyt 6 kuukautta uudessa tammessa, mutta Alkon sivujen mukaan vain 2 kuukautta. Tosin sivuilla myös puhutaan yleisesti vuosikerta 2011:sta, joten suattaapi olla, että vuosikerta 2012 on viettänyt huomattavasti vähemmän aikaa tammessa.

Väriltään viini on melko värittömän hailakka, kevyesti kellanvihreään taittuva.

Tuoksu on erittäin moniulotteinen, portugalilaisille valkoviineille tyypillisen trooppisen hedelmäinen ja erittäin kutsuva. Aluksi lasista tervehtii hyvin kypsä ja paahteinen trooppinen hedelmäisyys, joka tarjoilee hunajamelonia, kevyttä ananasta ja hentoa banaania. Tämän alta paljastuu kevyt tammisuus, joka aluksi tuo kevyttä muskottipähkinäisyyttä ja hyvin hentoa toffeeta tuoksuun. Seassa on myös mitä pienin aavistus kumia ja asetonia. Avautuessaan tammisuus korostuu tuoden aromimaailmaan aavistuksen Burgundi-henkisyyttä, mutta tammi pysyy silti ilahduttavasti illan läpi varsin hienovaraisena eikä missään vaiheessa töki, vaan päinvastoin, pysyy varsin miellyttävänä ulottuvuutena kokonaisuudessa.

Kuiva makumaailma vahvistaa tuoksun lupaamat, hedelmävoittoiset aromit. Trooppisessa, mehevässä ja erityisesti tuoreen ananaksisessa maussa tammi tuntuu tuoksua hieman enemmän, mutta pysyy edelleen mainiosti tasapainossa kypsän ja aavistuksen makeaan taittuvan hedelmän toimiessa viinin punaisena lankana. Suutuntumaltaan viini on täyteläinen, jopa hieman öljyinen ja aavistuksen raskastekoinen, mutta kohtuullisen ja kokonaisuuteen nähden tasapainoisen hapokkuuden ansiosta sopivan ryhdikäs – kokonaisuus ei tuhdista suutuntumastaan vaikuta missään vaiheessa vetelältä tai ylikypsältä.

Pitkähkössä jälkimaussa kevyt tammen mausteisuus ja hennon puinen bitterisyys tuo kypsähköön ja persikkaisen hedelmäiseen aromikkuuteen hieman luonnetta ja grippiä. Viinistä jää erittäin miellyttävä, tasapainoinen ja mehevän hedelmäinen jälkimaku.

Yleisesti viini yllätti varsin positiivisesti – melko usein Alkoon päätyy vain tylsiä ja mitäänsanomattomia portugalilaisviinejä, jostain reilusti kympin alapuolelta ja suht usein juuri Vinho Verden alueelta, mutta tällä kertaa tarjolla on ilahduttavasti jotain muuta! Cabriz Encruzado on trooppisen hedelmäisine ja kevyen tammisine piirteineen kaikin puolin erittäin tyypillinen Portugalin valkoviini, jossa makumaailman osa-alueet ovat upeasti balanssissa keskenään (2 kuukautta uutta tammea näyttää siis olevan sopiva kypsytysaika jos tukevampi tammisuus häiritsee.) Ainoastaan hieman tuntuvampi hapokkuus olisi ollut kaivattua tuomaan lisää raikkautta varsin mehevään kokonaisuuteen.

Viini toimi hieman hillitystä hapokkuudestaan huolimatta varsin mainiosti juhannustortillojemme (no ei, ei kyllä ollut kovinkaan perinteistä juhannussafkaa!) kumppanina sekä varsin miellyttävänä siemailtavana ihan sellaisenaan. Täytyy vain toivoa, että ihmiset löytäisivät tämän viinin Alkon hyllyiltä – olisi sääli menettää näin mainio hedelmäisen pään arkivalkkari perusvalikoimasta!

Lyhyesti: Mehevän hedelmäinen, täyteläinen ja helppo portugalilaisvalkoviini, jossa edes uuden tammen aromit eivät pääse häiritsemään missään vaiheessa. Varsin miellyttävä valkoviini, joka tarjoilee mitä klassisinta portugalin aromimaailmaa.

Arvio: Hyvä – klassinen, maltillisesti ja hyvällä maulla tammitettu portugalin hedelmäpommi (joka siis on kaikkea muuta kuin uuden maailman hedelmäpommit), jonka ainoa miinus tulee turhan raskaasta suutuntumasta ja hillitystä hapokkuudesta. Tästä huolimatta viini on kaikin puolin maittava ja monipuolinen esitys.

Hinnan (12,90e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Durius Tempranillo 2009

Durius Tempranillo 2009
  • Valmistaja: The Haciendas Company, Hacienda Durius
  • Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra Castilla y León
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,96e (Helmikuu 2014, Alko)

Tällä haavaa arvioitava viini, Durius Tempranillo, on aikaisemminkin arvioitu blogissa – peräti puolitoista vuotta sitten, blogin järjestyksessään kolmantena arviona! Silloin (no itse asiassa jopa tätä aiemmin; kyseinen arvio on siis pöytälaatikkokirjoitus vielä aikaisemmin testatusta viinistä) viini onnistui vakuuttamaan kaikin puolin tyylipuhtaalla suorituksellaan ja siitä eteenpäiin olen ollut valmis julistamaan kyseisen pullotteen melkeinpä Alkon parhaimmaksi alle kympin punaviiniksi. Olikin siis jo korkea aika päästä testaamaan onko vanha mestari edelleen tikissä, vai onko taso päässyt putoamaan uusien vuosikertojen myötä.

Viini tulee tuhdeista Tempranilloista tunnetusta Castilla y Leónista – alueesta, jonka lippulaiva-alueina ovat muhkeita punaviinejä tuottavat Ribera del Duero ja Toro, sekä ryhdikkäitä valkoviinejä tuottava Rueda. Durius ei kuitenkaan edusta mitään tiettyä Castilla y Leónin aluetta, vaan on luokitukseltaan alempaa Vino de la Tierra -tasoa.

Duriusilla on melko tumma ja tiivis, vain kevyesti läpikuultava väri.

Tuoksusta löytyy pölyistä, paahteista maata, tummaa marjaa ja hedelmää, satulanahkaa, kypsähköä mansikkaa, espanjalaisviinien tallintausta ja hentoa tammen vaniljaa. Kokonaisuus on varsin houkutteleva ja moniulotteinen, mutta tammisista ja maalaisista aromeistaan huolimatta ensisijaisesti hedelmävetoinen.

Täyteläinen ja melko paahteinen maku tarjoilee kypsää tumma hedelmää, tuoretta viikunaa, kevyesti kehittyneen nahkaisia aromeja ja hillityn vaniljaista tammisuutta. Muhkeasta makumaailmasta huolimatta viini on raikkaalla hapokkuudellaan ja kevyehköllä tanniinisuudellaan varsin ryhdikäs ja jäntevä kokonaisuus; vaikka viini tuntuu olevan hieman kepeämmän tanniininen mitä edellinen vuosikerta muistikuvissani, on siinä silti varsin miellyttävästi potkua ja purutuntumaa.

Jälkimaku on runsaaseen keskimakuun nähden kevyehkö; kielellä pyörii kypsän luumuisia, kevyen viikunaisia, vaniljaisen tammisia ja kevyen tupakkaisia piirteitä. Viinistä jää kuitenkin varsin napakka, monikerroksinen ja kohtalaisen pitkä jälkivaikutelma.

Helpotuksekseni Durius Tempranillo pitää edelleen kutinsa – kokonaisuudessa ei ole hintaluokka huomioon otettuna moitteen sijaa. Aromeissa on modernin kypsän hedelmävetoisen makumaailman alta löydettävissä myös perinteisempää, rustiikkista espanjalaisuutta, ryhtiä löytyy ja rungossa riittää hyvin hauista varsin tuhteihinkin ruokaparituksiin! Onnistuu ilahduttavasti tarjoamaan paljon enemmän rahalle vastinetta mitä monet muut tässä hintaluokassa antavat sekä valaa uskoa siihen, että Espanjan viineistä voi löytyä varsin laadukkaita viinejä DO- ja DOCa-luokkien alapuoleltakin!

Suosittelen nauttimaan mielummin nuorena kuin kypsempänä, vaikka viini varmasti kyllä kestää muutamia vuosia kypsyttelyä. Tarjoa tunnin karahvittelun jälkeen tai vähintään kevyesti jäähdytettynä – näin tuhti viini pelkästään hyötyy hieman huoneenlämpöä viileämmästä tarjoilulämpötilasta.

Lyhyesti: Muhkea, harteikas ja vivahteikas Tempranillo, jossa yhtyvät moderni hedelmävetoisuus ja perinteinen maalaisuus hienosti ilman liiallista, kaikenpeittävää tammisuutta. Ehdottomasti parhaita kympin punaviinejä Alkossa, varauksettomat suositteluni!

Arvio: Erittäin hyvä – ehdottomasti varma valinta niin pääsiäislampaalle, kesän tuhdimmalle grillailusapuskalle kuin lämmikkeeksi syys- ja talvi-iltoihin. Durius on kaikin puolin tyylipuhdas muhkean pään Tempranillo ja meikäläisen silmissä kaikin puolin hittiviini.

Hinnan (9,96e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

24.6.13

Russiz Superiore Cabernet Franc 2010

Russiz Superiore Cabernet Franc 2010
  • Valmistaja: Marco Felluga
  • Tyyppi: Punaviini, DOC Collio
  • Maa: Italia
  • Alue: Friuli-Venezia Giulia, Collio Goriziano
  • Rypäleet: Cabernet Franc (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,50e / 12 cl (Huhtikuu 2013, Viiniravintola Grotesk, Helsinki)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Tilatessamme Viiniravintola Groteskissa juustolautasellisen, rupesi silmät hakemaan listalta jotain mielenkiintoista punaviiniä, joka voisi pelata juustojen kanssa. Vaikka kansainvälisistä lajikkeista valmistetut italialaisviinit harvoin pääsevät lähellekään samaa mielenkiinnon tasoa kuin paikallisista lajikkeista valmistetut, päätin silti ottaa testiin lasillisen Friulin alueen Cabernet Francia.

Friuli-Venezia Giulin viinit, jotka tulevat siis aivan Italian koillisnurkasta, Slovenian rajan tuntumasta (osa viinitarhoista jopa ulottuu rajan yli, Slovenian puolelle!) ovat melko tuntemattomia Italian ulkopuolella – ainakin täällä Suomessa, sillä Alkosta löytyy peräti 3 Friulin valkoviiniä ja 0 punaviiniä. Friuli on kuitenkin 70-luvusta eteenpäin kunnostautunut erityisesti korkealaatuisten lajikeviinien valmistamisessa ja tätä nykyä alueella on yhdet Italian pienimmistä satomääristä – satoa rajoittamalla alueella pyritään korvaamaan siis rypäleiden määrä laadulla. Friuli on kerännyt runsaasti mainetta laadukkailla valkoviineillään, mutta alueella valmistetaan myös runsaasti punaviiniä niin paikallisista kuin kansainvälisistäkin lajikkeista.

Viinin tuottaneen Marco Fellugan viininviljelijäperhe saapui Friuliin toisen maailmansodan jälkeen, missä perheellä on tätä nykyä peräti kaksi viinitaloa: erityisesti paikallisiin lajikkeisiin keskittynyt viinitalo Marco Felluga, jolla on useampia tarhoja ympäri Friulin aluetta, sekä Capriva del Friulin kylän vieressä sijaitsevan Russizin pikkukylän tuntumaan majoittautunut viinitalo Russiz Superiore, joka tuottaa vain kylän ympäristössä kasvavista tarhoista korkealaatuisia yhden tarhan lajikeviinejä. Nyt vuorossa oleva viini on Russiz Superioren valmistama Cabernet Franc, jota on kypsytetty vuoden ajan pienissä tammitynnyreissä ja n. puoli vuotta pulloissa ennen myyntiinlaskua.

Väriltään viini on tumman viininpunainen ja aavistuksen verran läpinäkyvä.

Hiemaan kypsään taittuva, tasapainoinen tuoksu tarjoilee kypsää luumua, makeata kirsikkaa, hieman vegetaalista ruohoisuutta ja yrttisyyttä, makean suklaista ja kaakaoista tammea, hentoa pippuria sekä makeata, paahdettua paprikaa.

Suussa makuhermoja tervehtivät melko kypsät, tumman luumuiset, makean hedelmäiset ja kevyen yrttiset aromit; tammisuus tuntuu kohtuullisesti maitosuklaisuutena ja hennon vaniljaisena vivahteena. Viinillä on sopivasti ryhtiä, kiitos melko hapokkaan ja kohtuutanniinisen rungon, mutta suutuntuma on silti melko täyteläinen ja pehmoisen oloinen. Kokonaisuus ei vaikuta mitenkään läskiltä tai höttöiseltä, vaan on ennemminkin helppo ja huoleton.

Jälkimaku on keskipitkä, kypsän hedelmäinen, hennon yrttinen ja mehevä; tanniinit tuntuvat keskimakua voimakkaammin kevyen bitterisenä makuna samalla kun ne kuivattavat suuta kohtalaisella voimalla. Viinistä jää miellyttävä ja helppo, mutta hieman mitäänsanomaton jälkimaku.

Kokonaisuutena Russiz Superiore Cabernet Franc on ihan kelvollinen punaviini, muttei onnistu osumaan makumieltymyksiini – viini tuntuu olevan hieman turhan kypsä ja tammeakin löytyy hieman enemmän kuin toivoisin. Viinissä ei juuri kotimaa maistu, vaan kokonaisuus on tyyliltään melko internationaali, ja siksi "kasvoton." Tuoksusta sentään löytyy enemmän Cabernet Francin omaa persoonaa, mutta keskimausta turhan kypsä hedelmä ja tammi peittävät tehokkaasti viinin mielenkiintoisimmat nyanssit. Helppo ja miellyttävä valinta tasapainoista punaviiniä etsivälle, mutta uusia elämyksiä kaipaavalle viini tarjoaa loppupeleissä melko vähän.

Pelasi sentään ihan kiitettävästi tarjottimen kolmen erilaisen juuston kanssa, mistä lisäpiste.

Lyhyesti: Miellyttävä, mutta kypsän hedelmäisillä ja suklaisen tammisilla aromeillaan loppupeleissä melko geneerinen viini, josta ei löydy juurikaan Italiaa – mikä on aina sääli italialaisissa viineissä. Helppo, turvallinen ja yllätyksetön esitys.

Arvio: Miellyttävä – peruspasseli ja ehkä turhankin turvallinen valinta laadukkaisiin viineisiin keskittyneelle viiniravintolalle. Tähän hintaan odottaisin kuitenkin viiniltä hieman enemmänkin mielenkiintoa.

Hinnan (11,50e) ja laadun suhde: Groteskissa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.

23.6.13

Lammershoek LAM Chenin Blanc & Viognier 2011

Lammershoek LAM Chenin Blanc & Viognier 2011
  • Valmistaja: Lammershoek
  • Tyyppi: Valkoviini, WO Swartland
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape, Swartland
  • Rypäleet: Chenin Blanc (55%), Viognier (45%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 7,70e / 12 cl (Huhtikuu 2013, Viiniravintola Grotesk, Helsinki)
  • Hinta nyt: 15,20e (Kesäkuu 2013, Viinitie)

Lammershoekin viinit ovat vallanneet Helsingin viinibaarit! Tai siltä ainakin vaikuttaa, sillä nyt tuli vastaan jo neljäs taho, jossa listoilta on löytynyt vähintään yhtä LAMia.

Lammershoekin LAM-sarjalaiset ovat siis poikkeuksellisen ihastuttavia viinejä Etelä-Afrikasta (TJEU: LAM Pinotage 2010 ja LAM Syrah 2010), joita eivät vaivaa yleiset Etelä-Afrikan viinien ongelmat, eli ylikypsä ja hilloinen hedelmäisyys, päälleliimattu tervainen savuisuus, läpitunkeva alkoholisuus ja tukkoontammittaminen. Lammershoek valmistaa viininsä mahdollisimman luonnonmukaisesti / biodynaamisesti, suodattamatta ja täysin ilman lisäaineita. LAM-sarjalaisten kypsytys tapahtuu teräksessä tai neutraalissa tammessa.

Useammissa ravintoloissa olen nähnyt tarjolla LAM White -viiniä, mikä on myöskin näkyvillä maahantuoja Viinitien sivuilla, mutta ymmärtääkseni kyseessä on LAM Chenin Blanc & Viognier -viini; ainakin sellaisesta sain viinini Groteskissa viiniä tilatessani. Lammershoekin sivuilta löytyy erikseen sekä Chenin Blanc & Viognier että White, jossa on kahden edellisen rypäleen lisäksi myös Chardonnayta. Varsinaista LAM Whiteä en kuitenkaan ole vielä Suomessa tavannut. LAM Chenin Blanc & Viognier on valmistettu 40-vuotiaiden köynnösten hedelmistä, kypsytetty 4500 litran terästankeissa hiivasakan kanssa ja pullotettu täysin suodattamattomana.

Lasissa on ilmiselvää, että viini on suodattamaton: neonvihreä väri on himmeän utuinen ja valkoviiniksi yllättävän sakea.

Tuoksultaan viini on hyvin hento; nuuskimalla lasista ei saa juuri muuta irti kuin hennon yrttistä, omenaista ja tuoreen hedelmäistä aromikkuutta. Tämä on kyllä räikeässä ristiriidassa yleensä trooppisen hedelmäisiin ja jopa hedelmäkarkkisiin Etelä-Afrikan Chenin Blanceihin ja Viogniereihin.

Maku jatkaa epätyypillistä aromikkuutta – viini on todella hapokas ja kuiva, jopa suun irveeseenlaittavan kirpeä, banaanisen hedelmäinen, tuoreen omenainen ja aromaattisen yrttinen. Suutuntuma on täyteläinen, mutta maku on erittäin tuntuvasta hapokkuudestaan johtuen kepeä, freesi ja täyteläiseen suutuntumaan nähden ohuehko; tässä apuun tulevat viinin runsaat hapot, jotka tuovat makumaailmana runsaasti viinin tarvitsemaa intensiivisyyttä. Makumaailma on hapokkuudessaan ja kepeän raa'assa omenaisuudessaan jopa rutikuivan siiderinen tai Gueuze-lambicmainen. Seassa on myös suht tuntuvasti merellisen suolaista mineraalisuutta ja hentoa Viognierin kukkaista mausteisuutta. Alkoholi (12,5%) pysyttelee miellyttävästi piilossa, mikä on myös mukavaa vaihtelua Etelä-Afrikan valkoviineihin.

Pitkään jatkuva, kirpeä jälkimaku on freesin yrttinen, raa'an omenainen, hyvin sitruksinen ja raikkaan mineraalinen.

Jälleen kerran Lammershoek onnistuu yllättämään! Normaalisti itsesuojeluvaisto estäisi tilaamasta etelä-afrikkalaista Chenin Blancia, mutta Lammershoekin nimen nähdessäni ostopäätös oli helppo tehdä – sen verran monta kertaa viinitalo on jo päässyt vakuuttamaan. LAM-sarjan Chenin & Viognier on kaikin puolin mainio esitys, vaikka onkin kaikkea muuta kuin SA Chenin-Viognier (tai no, juuri siksi se onkin niin mainio!) Viini on ihastuttavan raikas kuuman kesäpäivän viini ainakin lasillisen ajan, mutta näin raa'an omenaisen hapokas viini rupeaa varmasti tökkimään seuraavan lasillisen aikana – siksi viini kannattaa yhdistää jonkin kermaisen tai muuten vain rasvaisen ruoan kanssa, hyvinä vaihtoehtoina perinteinen uunilohi béarnaisekastikkeella tai kermainen sienikeitto. Viiniä voi, ja kannattaakin, kypsytellä huolella vuosikymmenen loppuun asti; jos sen haluaa korkata nyt, suosittelen jopa tarjoamaan vain kevyesti viilennettynä – näin rapsakan hapokas viini pysyy hieman lämpimämpänäkin varsin raikkaana!

Lyhyesti: Kirpeän hapokas, kevyt, erittäin ryhdikäs ja raikkaan yrttinen eteläafrikkalainen Chenin Blanc - Viognier -blend, joka on kaikkea muuta kuin tyypillinen Etelä-Afrikan Chenin Blanc - Viognier on.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mainiota kamaa, erityisesti todella (positiivisesti) epätyypillisestä ilmaisustaan! Lisäpisteitä luomutuotannosta, mahdollisimman epäspooffatusta valmistusprosessista ja hauskan sameasta ulkonäöstä.

Hinnan (7,70e) ja laadun suhde: Groteskissa 12cl lasillinen oli varsin kohtuullisen hintainen, suosittelen tutustumaan.
Hinnan (15,20e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

William Hill Cabernet Sauvignon Napa Valley 2007

William Hill Cabernet Sauvignon Napa Valley 2007
  • Valmistaja: William Hill Estate Winery
  • Tyyppi: Punaviini, Napa Valley AVA
  • Maa: Yhdysvallat
  • Alue: Kalifornia, North Coast, Napa Valley
  • Rypäleet: Cabernet Sauvignon (99%), Cabernet Franc, Petit Verdot
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 20,59e (Maaliskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Yhdysvaltojen arvostetuimpana viinialueena taidetaan universaalisti pitää Kaliforniasta löytyvää Napa Valleyta – erityisesti alueella valmistettujen Cabernet Sauvignon -viinien vuoksi. Monet viiniasiantuntijat sanovatkin Kalifornian olevan yleisesti ainoa paikka, jossa tuotetut Cabernet't voivat haastaa maailmankuulut Bordeaux'n Cabernet-voittoiset punaviinit – omien kokemusteni perusteella en kyllä lähtisi allekirjoittamaan tätä, sillä tähän asti vastaani on tullut lähinnä yliuutoksisia ja -alkoholisia hedelmäpommeja, joissa ranskalaisista tuttua eleganssia ei ole nähtykään. Tosin tähän myös vaikuttaa juuri se oma kokemus – Alko kun ei juurikaan näitä legendaarisia Napa Cabeja harrasta: tilausvalikoimasta viinejä voi tilailla itselleen kymmenisen erilaista Napa Cabia, mutta perusvalikoimassa on näitä peräti yksi ainoa.

Aikaisemmin Alkon valikoimista löytyi William Hill Wineryn Napa Cab, joka kuitenkin oli useamman vuoden kestäneestä mielenkiinnon kutittelusta huolimatta jäänyt kerta toisensa jälkeen hyllylle – johtuen pääasiassa viinin 26 euron hintalapusta. Viini kuitenkin siirtyi poistuviin tuotteisiin kevään koittaessa ja viini rupesi houkuttamaan selkeästi enemmän hintalapun keventyessä reilulla viidellä eurolla. Napa Cabeja täällä sen verran harvoin kuitenkaan tulee vastaan, että parin kympin kustannuserä vaikutti suhtellisen järkevältä tässä tapauksessa.

Nykyisin suuren Gallo-viiniyhtymän omistama, 35 vuoden ikään ehtinyt William Hill Winery sijaitsee Silverado Benchissä, melko tuntemattomaksi jääneessä Napa Valleyn eteläosassa, jossa viinitalolla on tätä nykyä 55 hehtaaria viiniviljelyksiä. Talon Napa Valley Cabernet on 99% Cabernet Sauvignon; loput ovat kahta muuta perinteistä Bordeaux'n lajiketta, Cabernet Francia ja Petit Verdot'ta. Viini on viettänyt peräti 21 kuukautta ranskalaisessa, amerikkalaisessa ja unkarilaisessa tammessa, joista 38% on uusia tynnyreitä ja loput vähintään kerran käytettyjä.

Viini tuli nautittua kotosalla tuhdimmanpuoleisen safkan kumppanina, mitä ennen se oli ehtinyt hengitellä reilut pari tuntia karahvissa.

Viinillä on reunoille asti ulottuva, syvän ja tiiviin karmiininpunainen väri, yleisilme on läpinäkymätön.

Lasista kohoaa muhkea tuoksu, josta löytyy päällimmäisena erittäin kypsäksi päässeelle Cabernet Sauvignonille tyypillistä, hillottua karhunvatukkaa ja ylikypsää luumua sekä hieman hillittympää mustaherukkaa. Kokonaisuudessa on myös mukavasti taustalle jäävää, hyvin integroitunutta, maitosuklaista ja makean vaniljaista tammea, joka kylläkin tulee hieman voimakkaammin esiin viinin avautuessa. Napa-tyylin mukainen, korkea (14,5%) alkoholi tuo tuoksuun hieman etyylieetterisyyttä.

Suutuntumaltaan viini on todella täyteläinen, suunmyötäinen ja erittäin pehmeä, mutta ilahduttavasti ei läheskään niin raskas tai löysä kuin voisi kuvitella – kiitos kohtalaisen hapokkuuden sekä kehittyneiden ja hienojakoisten, mutta myös suht tuntuvien tanniinien. Hedelmä on mehevää ja kypsänmakeata, tuoden esiin erityisesti tuoksusta tuttua ylikypsää luumua ja karhunvatukkahilloa, mutta myös kirsikkamarmeladia, kehittyneempää nahkaisuutta ja tiivistä musteisuutta. Tammi tulee esille maussa enemmän kuin tuoksussa ja se ilmenee makean maitosuklaisina ja kevyen puisina vivahteina. Viinilla on erittäin iso ja voimakas yleispreesens.

Jälkimaku on kohtalaisen pitkä; kielelle jää aluksi makeata luumua ja mustaherukkamehua, sitten alta paljastuu ryhtiä tuovat, karheat tanniinit, pölyinen maamaisuus, aromaattinen yrttisyys ja niin kaakaota kuin karvasta puuta tarjoileva tammi. Lopuksi alkoholi nostaa suun limakalvoille lämmöntuntua.

Kokonaisuutena viini on yllättävän tasapainoinen ja miellyttävä Napa Cab – ominaisuus, jota en kovinkaan usein ole yhdistämässä jenkkien punaviineihin. Viinillä on kyllä paljon massaa ja kypsänmakeilla aromeillaan viini on yleisilmeeltään melko helppo ja kosiskeleva, mutta viinillä on yllättävän ryhdikäs ruko, minkä ansiosta kokonaisuus ei jää oman painonsa murskaamaksi, vaan pelaa varsin näppärästi alusta loppuun. Lisäksi viinistä löytyy myös mukavasti moniulotteisuutta ja aromit ovat varsin sopusuhtaisessa balanssissa keskenään, minkä vuoksi viinissä on riittävästi mielenkiintoa jotta sen seuraan jaksaa palata useammaksikin lasilliseksi.

Reilun neljännessatasen hinnalla viini olisi ollut ehkä hieman turhan yllätyksetön – ja siksi ylihinnoitellun tuntuinen – esitys, sillä olisin sanonut viinille sopivan hinnan olevan Alkon muuhun valikoimaan peilaten alle kaksi kymppiä. Viinin alennettu hinta kuitenkin oli sen verran lähellä, että se tuntui vielä ihan kohtuulliselta ostoksen laatuun nähden.

Kuriositeettinä mainittakoon, että Yhdysvalloissa viinitaloilla on usein tapana pyytää viineistään paljon korkeampaa hintaa verrattuna kauppojen hintoihin. Talon omilta sivuilta viiniä voi ostaa hintaan $35 / pullo, kun taas nettikaupoissa viinin hinta on n. $13-20 / pullo!

Lyhyesti: Mehevä ja massiivinen, mutta yllättävän sopusuhtainen, ryhdikäs ja Suomen hintatasoon nähden vielä kohtuullisen hintainen Napa Cab. Vaikkei ihan meikäläisen juttu, ei silti pöllömpi esitys jenkiksi; kyllä tätä hörppi ihan mielellään.

Arvio: Erittäin hyvä – kyllä tämä oli miellyttävämpi, mielenkiintoisempi ja tasapainoisempi kuin esimerkiksi samaa vuosikertaa edustava "legendaarinen" Robert Mondavin Napa Cab – joka on myös yli neljä kertaa kalliimpi! Haha

Hinnan (20,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

22.6.13

T Toro 2011

T Toro 2011
  • Valmistaja: Covitoro, Paul Boutinot
  • Tyyppi: Punaviini, DO Toro
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castilla y León, Toro
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 7,79e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 8,39e (Helmikuu 2014, Alko)

Espanjan keskiosista, Portugalin itäpuolelta löytyvä Castilla y Leónin alue on tullut erityisen kuuluisaksi tuhteja ja muhkeita Tempranillo-punaviinejä tuottavaksi alueeksi. Alueen viinialueiden etunenässä tullee melko kuuluisaksi ponnistanut Ribera del Duero, jossa Tempranillo tunnetaan paremmin nimellä Tinto Fino, jota seuraa myös muhkeita, mutta usein astetta robustimpia viinejä tuottava Toron alue, jossa Tempranillo tunnetaan nimellä Tinta de Toro. Alkon valikoimissa Toron viinit ovat varsin aliedustettuja: vaihtoehtoja on peräti kaksi kappaletta, eikä kumpikaan edusta alueen parempaa päätä. Nyt testissä on valikoiman tarjonnasta se edullisempi, T Toro.

Viini on Torolaisen osuuskunta Covitoron brittiläiselle massiiviselle, viinejä ympäri maailmaa valmistavalle ja tuottavalle Boutinot-yhtymälle tuottama perustason punaviini. Viini on valmistettu Tempranillosta ja se on tammitettu espanjalaisittain yllättävän kevyesti: vain 20% viinistä on kypsytetty tammessa!

Väriltään viini on hyvin tumma, mutta myös joten kuten läpinäkyvän punainen.

Ensimmäiseksi tuoksussa tulee vastaan paljon alkoholia (mikä ei yllätä; viinillä on voltteja peräti 14,5%), minkä ohella on nuoren Tempranillon makeata mansikkaa ja paahteista maata. Kokonaisuus on tunkkaisenpuoleinen; liekö kyseessä viinin kevyt tammitus, joka ei kovinkaan selvästi ainakaan tule läpi tuoksussa?

Yleisvaikutelmaltaan T Toro on kypsänmakea mutta kohtalaisen hapokkuutensa avulla kuivahko. Maussa hallitsevat espanjalaiset, nuoren Tempranillon aromit: makeata mansikkaisuutta, kypsää luumuisuutta, kevyttä mustaherukkaa ja maamaisuutta. Yleisilmeeltään viini on alkoholinen, nuorekas, rotevahko ja pehmeän mutta melko tuntuvan tanniininen. Tammitynnyrikypsytys tuo aromimaailmaan kevyttä vaniljaisuutta.

Makeahko ja voimakkaanpuoleinen jälkimaku on erikoisen (jotenkin ehkä hieman käyneen oloisen)marjainen, vaniljainen, tuntuvan lämmin ja kevyen tunkkainen.

Kokonaisuutena T Toro ei oikein vakuuta – kypsä hedelmäisyys on tuntuvan makeata ja aromeiltaan hyvin mansikkavetoista. Lisäksi vaikka viinissä on hartiaa, on viini kuitenkin samalla sen verran ohut ilmaisussaan, että erittäin runsas alkoholi puskee läpi pahasti niin tuoksussa kuin maussa ja viinistä tulee paikoitellen jopa hieman viinainen olo. Myöskin hämmentää viinin kevyeksi jätetty tammitus (toisaalta myös ymmärrettävä keino pitää kustannukset alhaisina), sillä yleensä Tempranillo kestää varsin mainiosti tuhdimpaakin tammitusta uudella tammella – nyt kevyehkö tammi tuntuu vain tukkivan viinin hedelmää ja viini olisi todennäköisesti ollut raikkaampi esitys kokonaan tammettamattomana!

Toisaalta, viini on myös varsin edullinen esitys. Yleensä tähään hintaan saa höttöisen rakenteettomia ja herttaisen yhdentekeviä marjamehuja, kun taas T Torossa on kiistämättä rakennetta ja perinteistä espanjalaista aromikkuutta. Viini häviää selvästi jo euron pari hinnakkaammille espanjalaisille, mutta pesee lattiaa monilla muilla saman hintaluokan punaviineillä. Viini ei maksa paljoa, muttei se kovinkaan kummoista makuelämystäkään tarjoa – jos suus halvalla pitää päästä eivätkä kypsän mansikkaiset aromit ja tuntuva alkoholisuus haittaa, on T Toro varsin järkevä ostos. Sen sijaan yhtään laatutietoisempien kannattaa sijoittaa pari euroa enemmän ja ostaa hyvä kympin viini.

Lyhyesti: Hyvin nuorekas, makean mansikkainen ja kohtalaisen roteva peruspunaviini Torosta, joka kärsii epätasapainoisesta alkoholisuudesta. Melko köykäinen esitys, mutta hintaluokassaan ihan passelia kamaa.

Arvio: Keskinkertainen – ei aromeiltaan mitenkään erityisen miellyttävä esitys, toisin kuin monet muut Toron alueen viinit, muttei missään nimessä huonokaan. Tuhti budjettipunkku, jolle suosittelen kohtuullista viilennystä, jotta viinin melko hallitseva alkoholi pysyisi aisoissa.

Hinnan (8,39e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

21.6.13

Sangallo Vin Santo di Montepulciano 2006

Sangallo Vin Santo di Montepulciano 2006
  • Valmistaja: Fattoria del Cerro
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, DOC Vin Santo di Montepulciano
  • Maa: Italia
  • Alue: Toscana, Siena, Montepulciano
  • Rypäleet: Malvasia (40%), Trebbiano (40%), Grechetto (20%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 18,61e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 18,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Italialaista Vin Santo -viinityyliä yleisesti pidetään jälkiruokaviinikategorian alalajina, mutta hommaa vaikeuttaa se, että Vin Santoa valmistetaan niin moneen eri tyyliin, niin vaaleista kuin punaisistakin rypäleistä, että yhtä varsinaista viinityyliä on mahdotonta erottaa – monet Vin Santot voivat itse asiassa olla kaikkea muuta kuin perinteistä jälkiruokaviiniä. Vin Santoa lähimpänä viinityylinä voitaneen pitää Madeiraa, sillä molemmista viineistä valmistetaan mitä tahansa rutikuivista viineistä erittäin makeisiin. Lisäksi molempien viinien mielletään usein olevan hapettuneita – Madeira selkeästi tuntuvammin, kun taas Vin Santo vaihtelevassa määrin – mutta nykyisin monet valmistajat tuottavat myös Vin Santoa, joka kypsytetään hyvin vähäisen happikontaktin kanssa. Suurimmat erot Madeiran ja Vin Santon välillä ovat käytettyjen rypäleiden lisäksi se, että Madeiraa väkevöidään terävämmillä alkoholeilla ja (edukkaimpia perustuotteita lukuunottamatta) kypsytetään tynnöreissä pidempään. Lisäksi Vin Santon rypäleitä kuivatellaan ennen puristamista riittävän makeuden saamiseksi – kuivia viinejä varten vain muutamia viikkoja, makeimpia varten useita kuukausia.

Vin Santo -pullon sisällöstä on siis melko mahdotonta sanoa paljoakaan ennen kuin on maistanut itse viiniä – esimerkiksi Alkon valikoimista poistunut La Capannuccia oli jälkiruokaviiniksi 60 g/l jäännössokerilla verrattain kuivahko, voimakkaan pähkinäinen ja tuntuvasti hapettuneen sherryinen. Sen sijaan sen korvannut Sangallo on tyyliltään toista luokkaa – viinissä on yli 200 g/l jäännössokeria, eli lähes neljä kertaa enemmän. Viini on kuitenkin myös perinteisellä tyylillä valmistettu, eli tynnyreitä ei ole täytetty kokonaan, jolloin tynnyriin jäänyt happi hapettaa viiniä ja saa siinä aikaan kellertäviä ja punertavia sävyjä. Viini on viettänyt 3 vuotta hapen kanssa tynnyrissä ja vuoden pullossa ennen myyntiinlaskua.

Viinin tuottanut Fattoria del Cerro on Toscanan Montepulcianossa sijaitseva viinitalo, jonka kotisivut väittävät olevan 93 hehtaarilla alueen suurin yksityisomistuksessa oleva viinintuottaja, kun taas Alkon sivuilla viinitalon mainitaan olevan osa suurempaa Saiagricola-yhtymää.

Väriltään viini on voimakkaasti punaruskeaan taittuvan paksunkellervä.

Ensimmäiseksi lasista nousee perinteisten jälkiruokaviinien hunajaisuutta. Tähän aromiin hajuaisti kuitenkin tottuu hetkessä ja alkaa seikkailu pinnan alle – pähkinäisyyttä, ylikypsää ja ruskeaksi hapettunutta omenaa, viikunaa, mantelikeksiä, kevyttä pähkinärouhetta ja alkoholia, joka sointuu hentona apteekkieetterisyytenä kokonaisuuteen. Runsaan jäännössokerin lisäksi melko tuntuva rusinaisuus vihjailee siihen suuntaan, että viiniin käytettyjä rypäleitä on pitänyt kuivattaa melko pitkään (no kappas, Alkon sivut puhuvat 4-5 kuukauden rusinointikuivauksesta; eli juu, viini on melko rusinaisista rypäleistä valmistettu!)

Maultaan Sangallo on aromikas ja moniulotteinen: tasapainoinen makumaailma tarjoilee selvimpinä aromeina aromikasta, kevyesti madeirisoitunutta pähkinäisyyttä, aromikasta puisuutta ja kevyttä hunajaisuutta. Ohesta voi kuitenkin löytyä punaista marjahilloisuutta, aprikoosimarmeladia, hedelmäsalaatin sokerilientä ja kuivattua ananasta. Viini on voimakkaan makea ja siitä johtuen jopa hieman tulinen ja varsin täyteläinen, mutta kokonaisuutta tukee kohtuullinen ja raikas hapokkuus. Viinin hapot eivät riitä tekemään näin makeasta viinistä kevyttä, mutta kokonaisuus pysyy silti varsin ryhdikkäänä ja tasapainoisena. Ihastuttavan moniulotteinen, tyylikkäästi kehittynyt ja hurmaavan sopusuhtainen kokonaisuus.

Viinin jälkimaku on pitkä ja aromikas; kielelle jää kuivaa puisevuutta, hapettuneiden aromeiden ja tammen luomaa pähkinärouhetta ja paahdettua mantelia, kevyttä vanilliinisuutta, viikunahilloketta ja aavistuksen toffeetta.

Sangallon Vin Santo on kaiken kaikkiaan todella mainio; pidän siitä, ja paljon. Kokonaisuus on todella aromikas, monisyinen ja mielenkiintoinen. Hapettumisen aste tuntuu olevan viinissä juuri sopiva ja pähkinäiset aromit sointuvat upeasti makeampiin, hedelmäisiin ja hienostuneen tammisiin vivahteisiin. Kokonaisuus tuo mieleen 5-10-vuotiaan Malmsey Madeiran, jolle viini toimii hienosti hieman vähäalkoholisempana (sopusuhtaiset 13,5% alkoholia) vaihtoehtona.

Perinteinen yhdistelmähän on Vin Santo ja italialaiset mantelileivokset, mutta viinin ollessa näin makea mutta silti riittävän hapokas, voi sen huoletta yhdistää melkein mille tahansa jälkiruoalle; kyllähän näin herkullinen viini myös toimii mainiona jälkiruoakana ihan sellaisenaan. Lisää pullokypsytystä viini tuskin enää kaivannee, joten korkkaa (hyvin jäähdytetty) puteli huoletta!

Lyhyesti: Todella tyylikäs, elegantisti oksidoitunut ja aromeiltaan upean monisyinen, selvästi makean pään Vin Santo punaviineistään kuuluisan Montepulcianon alueelta. Upeaa kamaa.

Arvio: Erinomainen – kaikin puolin maistuva, vivahteikas ja tasapainoinen jälkiruokaviini, joka on kaikessa herkullisuudessaan jälkiruoka ihan sellaisenaan. Sopivan hapokkuuden vuoksi edes paksuntäyteläinen suutuntuma ei rupea missään vaiheessa tökkimään. Todella mainio esitys, yksi parhaista ostoksista Alkon jälkiruokaviinihyllyltä!

Hinnan (18,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Louis Guntrum Silvaner Eiswein 2007

Louis Guntrum Silvaner Penguin Eiswein 2007
  • Valmistaja: Weingut Louis Guntrum
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, Prädikatswein Eiswein
  • Maa: Saksa
  • Alue: Rheinhessen
  • Rypäleet: Silvaner (100%)
  • Koko: 0,375
  • Hinta arviointihetkellä: 23,50e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 26,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Eisweinit (tai Ice Winet) ovat usein vallan erinomaisia jälkiruokaviinejä, joissa yhdistyy korkean jäännössokerin tuoma runsas makeus melko korkeaan ja freesiin hapokkuuteen ilman jalohomeen ominaisaromeja – tämä johtuu siitä, että Eisweinien rypäleet tulee kerätä kun lämpötila laskee kahdeksaan pakkasasteeseen, tai sen alle. Tämä rajoittaa Eisweinien valmistukseen sopivien viinialueiden määrää huomattavasti ja tällaisilla alueilla varsin harvoin esiintyy jalohometta riittävästi jälkiruokaviinien tekoon. Koska jäätyneestä rypäleestä saadaan käytettyä vain hyvin pieni ja erittäin makea osuus, valtaosan rypäleen sisältämästä mehusta jäädessä jäätyneeksi vedeksi, nousee viinien suhteelliset kustannukset (ja samalla logiikalla hinta) usein erittäin korkeaksi – Suomessa Eisweinit pyörivät usein 50-100 euron kieppeillä, joskus jopa tämänkin yli. Siihen nähden Guntrumin Eiswein on verrattain edullinen tapaus.

Tarhan Eisweiniä varten tarkoitetut rypäleet ovat kerätty Rheinhessenin viinialueelta peräti kymmenessä pakkasasteessa (voin vain kuvitella, miten poimijoilla on mahtaneet näpit olla jäässä!) Tähän pingviinejä esittävällä etiketillä varustettuun pulloon on vaadittu tuottajan mukaan n. kilon verran jäätyneitä rypäleitä; Alko puhuu peräti viidestä kilosta (mikä Eisweinit tuntien kuulostaa jopa todennäköisemmältä vaihtoehdolta.) Muutenkin tuottajan ja Alkon sivut eroavat toisistaan – tuottajan mukaan viinissä on 155 g/l jäännössokeria ja peräti 11,5 g/l happoja, kun taas Alkon mukaan viinissä on 140 g/l jäännössokeria ja vain 5,9 g/l happoja. Liekö tuottajalta jäänyt vanhan vuosikerran tiedot sivuille?

Väriltään viini on Fairynkeltainen ja varsin konsentroituneen tiivis.

Tuoksultaan viini on kepeähkö ja hillitty. Jopa vaatimaton yleisilme tarjoaa lähinnä kypsää sitruksisuutta, persikkamarmeladia ja makeata kukkaisuutta; jälkiruokaviineille ominaista hunajaisuutta löytyy yllättävästi melko vähän.

Maultaan viini on kepeähkö, mutta intensiivisen makea ja hedelmäinen; kielellä pyörii melko runsasta hunajaisuutta, persikkamarmeladia sekä kevyttä omenaa ja omenahilloa. Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen, jopa öljyinen. Viinistä todennäköisemmin siis löytyy ne Alkon ilmoittamat 5,9 g/l happoja, kuin tuottajan ilmoittamat 11,5 g/l...

Jälkimaku on keskimakua selvästi raikkaampi ja ryhdikkäämpi. Vaikka kokonaisuus on mehevänkypsä ja melko hunajainen, on siinä myös runsaasti raikasta yrttisyyttä, sitruksisuutta ja rapsakkaa hapokkuutta. Viinistä jää tasainen, miellyttävä ja mukavan pirteä jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Guntrumin Eiswein on varsin miellyttävä ja hyvin tehty (etenkin ollakseen valmistettu melko neutraalista ja usein jopa tylsästä Silvanerista), mutta viini on silti hieman keskinkertainen tekele – viini on turhankin hunajainen, sillä muihin aromeihin nähden tämä puoli kokonaisuudesta tuntuu korostuvan jatkuvasti liikaakin; myös happoja pitäisi olla ehdottomasti enemmänkin, sillä melko runsaaseen jäännössokeriin nähden hapot jäävät melko vaisuiksi, minkä johdosta kokonaisuudesta tulee kevyeen makuun nähden turhan täyteläinen, raskas ja ponneton; hapokkuuteen liittyy myös viinin makeus, joka paikoitellen tuntui jopa liian runsaalta ja teki kaikessa makeudessaan kokonaisuudesta polttelevan.

Eisweiniksi Louis Guntrumin pingviiniviini (heh) on varsin edullinen tekele, mutta tässä tapauksessa laatu vastaa hyvin edullista hintaa – viini on kyllä ihan kelvollinen jälkiruokaviini, mutta hieman turhan tasapainoton ja loppupeleissä erittäin tylsä. Parhaiden jälkiruokaviinien makeutta neutraloivasta, lähes viiltävästä hapokkuudesta jäädään kauas. Viini ei tarjoa juuri mitään mitä muut jälkiruokaviinit Alkossa kahdella kympillä (ja alle) eivät tarjoaisi.

Lyhyesti: Eisweiniksi edullinen, mutta tylsäksi perusjälkiruokaviiniksi melko hinnakas esitys Saksasta. Voi tyydyttää Alkon hyllyillä kuriositeettiarvon tarpeen, mutta jää melko kauas parhaista (ja hinnakkaammista) jääviineistä. Tarjoile makeiden, hedelmäisten jälkiruokien kanssa lähes jääkaappikylmänä.

Arvio: Keskinkertainen – melko yllätyksetön, lähinnä hallitsevaan hunajaisuuteen ja tuntuvaan makeuteen nojaava jälkiruokaviini. Hyvä hapokkuus olisi pelastanut viinistä paljonkin, mutta nyt lopputulos on turhan pullea ja ponneton.

Hinnan (26,40e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

20.6.13

Château de Rayne-Vigneau 2009

Château de Rayne-Vigneau 2009
  • Valmistaja: Château de Rayne-Vigneau
  • Tyyppi: Jälkiruokaviini, AOC Sauternes, Bordeaux 1er Cru
  • Maa: Ranska
  • Alue: Bordeaux, Graves, Sauternes
  • Rypäleet: Sémillon (74%), Sauvignon Blanc (24%), Muscadelle (2%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 56,20e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 57,00e (Tammikuu 2014, Alko)

Varsin kuuma vuosikerta on 2009 universaalisti todettu varsin mainioksi Bordeaux'ssa – ei kuitenkaan ehkä yhtä upeaksi, mitä haltioituneet ensivaikutelmat ovat antaneet ymmärtää, erityisesti haastavamman, mutta upeaksi muuttuneen 2010:n rinnalla. Erityisesti alueen punaviinit voivat huonoina (liian viileinä) vuosina jäädä kaikista yrityksistä huolimatta raaoiksi ja kovien, viheraromisten aromien hallitsemaksi. Parhaimpina vuosina tällaisesta ei ole huolta; lämpimät säät antavat jopa myöhäänkypsyvien rypäleiden (esim. Cabernet Sauvignon) kypsyä helposti hyviin kypsyysasteisiin.

Sauternes'n makeiden viinien rypäleet kerätään usein niin myöhään syksyllä, että rypäleiden kypsyysasteesta ei tarvitse huolehtia niinkään – hyvän vuoden määrittää tällä alueella se, onnistuuko Garonnesta nouseva sumu luomaan juuri sopivat olosuhteet jalohomeelle. Mitä suurempi osa rypäleistä saa jalohometartunnan, sitä parempi – mutta jos kaikki tapahtuu liian nopeasti tai kosteus nousee suureksi, kasvaa sadon tuhoavan harmaahomeen riski huomattavasti. Kuitenkin poikkeuksellisen lämpimät vuosikerrat tuntuvat selvästi myös Sauternes'n viineissä tuntuvampana hedelmäisyytenä, alkoholipitoisuutena sekä, tuottajasta riippuen, myös jäännössokeripitoisuutena.

Château de Rayne-Vigneau on vuonna 1855 Bordeaux'n laatuluokittelussa korkeimman Prémier Crun luokituksen saavuttanut viinitalo – joskin viinitalo tunnettiin silloin yksinkertaisemmalla Château Vigneaun nimellä. Alkoon hiljattain saapui huippuvuosikertaa 2009 edustava pullote hieman harvinaisemmassa, täysikokoisessa pullokoossa (Alkossa kun tunnutaan Sauternes'n viinien tapauksessa suosittavan jälkiruokaviinien kanssa kätevämpiä 0,375-pullokokoja.) Tämä Sauternes'ksi poikkeuksellisen korkealla jäännössokeripitoisuudella (160 g/l) varustettu viini on valmistettu keskimäärin 32-vuotiaiden köynnösten hedelmistä ja kypsytetty 12-18 kuukauden ajan tammitynnyreissä, joista 40-50% oli uusia.

Väriltään viini on tiiviin kullankeltainen ja ulkonäöltään kevyen öljyinen.

Uskomattoman kypsä, vivahteikas ja jopa massiivinen tuoksu tarjoaa todella runsaalla kädellä nuorien Sauternesien parhaimmistoa – kypsää persikkaisuutta, kuivattua aprikoosia ja ananasta, kevyttä jalohomeista paahteisuutta ja mausteiseen taittuvaa hunajaisuutta, hentoa sienimäisyyttä, paahdettuja manteleita, hienostunut vivahde karamellista ja hillitysti vaniljaan taittuvaa tammea ja aavistus aromaattista yrttisyyttä. Tuoksu on jo jälkiruoka itsessään!

Kielellä viini on hyvin makea ja – todennäköisesti juuri makeudesta johtuen – todella voimakas ja intensiivinen. Viinin maku on erittäin runsas, voimakkaan hunajainen ja kevyen lämmin. Nuorekkaasta hedelmäisyydestä ei juurikaan erota jalohomeisuutta, vaan hedelmäiset vivahteet jylläävät – kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta ja -marmeladia ja ananaksisuutta. Tyylikkäästi integroitunut, kevyen karamellinen, kermatoffeinen ja vaniljaisuutta vihjailevaan mausteisuuteen kumartava tammisuus pysyttelee hienovaraisesti enemmän taustalla, nousten aina välillä enemmän etualalle.

Melkeinpä ainoan miinuksen Rayne-Vigneau saa hapokkuudestaan, joka on ilahduttavasti varsin runsasta Sauternes'ksi, mutta joka ei silti pysty pistämään kiitettävästi vastaan viinin korkealle jäännössokerille, kypsälle hedelmälle ja niiden tuomalle, erittäin runsaalle ja täyteläiselle suutuntumalle. Kokonaisuus on suutuntumaltaan pulleahko, jopa hieman fläsä, mutta hapokkuus pyrkii kaikin voimin pitämään taustalla viiniä kasassa. On vaikea sanoa riittääkö hapokkuus kantamaan viiniä oikeasti läpi vuosikymmenten kypsytyksen. Onneksi viinin runsas ja mehevä suutuntuma sointuu mainiosti viinin erittäin runsaan ja mehevän makumaailman kanssa yhteen.

Viini liukuu elegantisti keskimausta jälkimakuun ja jättää kielelle pitkäksi aikaa kirjon vivahteita – hunajaa, aasialaista mausteisuutta, sitrusmarmeladia ja hieman tuntuvampaa jalohomeisuutta. Jälkivaikutelma on muun viinin tavoin herkullinen ja suorastaan vaikuttava.

Kokonaisuus on kaikin puolin upea, vivahteikas, maistuva ja vaikuttava. Massiivisen suutuntuman jalkoihin jäävä hapokkuus hieman vähentää viinin vau-kerrointa, mutta ei mitenkään erityisesti, sillä viini tuntuu suussa juuri siltä, miltä se maistuukin – rehevältä, täyteläiseltä ja uskomattoman runsaalta (kuten myöhemminmaistamani mutta aiemminarvioimani, niin ikään lämpimän vuoden Doisy-Védrines 2005.) Yleisesti Rayne-Vigneau on vielä varsin nuori esitys, ja vaikken näin pyylevää Sauternes'ta kypsyttelisi vuosikymmeniä, suosittelen silti pistämään viinin kypsymään rauhassa muutamasta vuodesta vajaaseen kymmeneen. Tarjoa hyvinviilennettynä pienessä seurueessa makeiden ja hedelmäisten jälkiruokien kanssa tai ihan sellaisenaan.

Alkon Sauternes'ksi viini on verrattain edullinen – yleensä suuret Prémier Cru Sauternes't ovat lähempänä satasta hinnaltaan ja useammin hyllyiltä löytyvät pienet pullotteet lähempänä viittä kymppiä. Sen sijaan tämän viinin puolikkaan pullon hinta olisi kolmen kympin kieppeillä, mikä tekee viinistä jo suht kohtuullisen hintaisen. Nettikaupoissa wine-searcher väittää viinin löytyvän 0,75-kokoisena edullisimmillaan 30-40e välillä, mutta itse selailemalla en löytänyt esimerkkejä alta neljän kympin.

Lyhyesti: Nuorenalähestyttävä, vaikuttavan runsas, hedelmäinen, intensiivisen makea ja vivahteikas lämpimän huippuvuoden huippu-Sauternes.

Arvio: Erinomainen – uskomattoman rehevä, vaikuttava ja mehukas 1er Cru Sauternes. Aina silloin tällöin tulee mietittyä ovatkohan yli 150 vuotta vanha Bordeaux'n laatuluokittelu enää ihan ajankohtainen, mutta ainakin tämänkaltaiset elämykset puhuvat hyvin puolestaan.

Hinnan (57,00e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.