Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.6.13

Lusco Albariño 2010

Lusco Albariño 2010
  • Valmistaja: Pazos de Lusco
  • Tyyppi: Valkoviini, DO Rías Baixas
  • Maa: Espanja
  • Alue: Galicia, Rías Baixas, Condado do Tea
  • Rypäleet: Albariño (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 17,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 18,59e (Tammikuu 2014, Alko)

Yleisestitunnistettu faktahan on se, että Espanja on punaviinimaa. Tuossa valtaosan Iberian niemimaata käsittävässä valtiossa viljellään jos jonkinsorttista punaista rypälettä, joista saadaan valmistettua mitä tahansa mitäänsanomattoman, kepeän punaisen litkun ja massiivisen, vuosikymmenien kypsytystä kestävän superviinin väliltä. Kuohuviinitkin (eli siis käytännössä Cavat) ovat keränneet suosiota, ainakin täällä pohjolassa. Sen sijaan Espanjassa ei valkoviinejä (suhteutettuna punaviineihin) juurikaan valmisteta eikä niitä myöskään juurikaan Alkoon tuoda – onneksi ne muutamat, joita tänne tuodaan edustavat ihan kelvollista päätä maan valkoviiniosaamisesta (itseoikeutettuna poikkeuksena tähän ovat kaikkientuntemat El Tiempot, tottakai.)

Siksipä Portugalin yläpuolella, aivan Atlantin rannalla sijaitsevassa Galician maakunnassa sijaitseva Rías Baixasin alue onkin virkistävä poikkeus Espanjan viinikartalla: alueella viljellään lähes yksinomaan valkoista Albariñoa – portugalilaisten viinien ystävät voivat tuntea rypäleen nimellä Alvarinho – josta valmistetaan alueella kuivaa, kepeätä ja hapokasta valkoviiniä, joka kypsytetään terästankeissa ja jonka alkoholipitoisuus harvoin nousee 12-13% korkeammalle.

Laadukkaisiin Albariñoihin keskittyneeltä viinitalo Pazos de Luscolta löytyy Alkon valikoimista viinitalon keskitason pullote, 6 kuukautta hiivasakan päällä kypsytetty Lusco, johon käytetyt rypäleet ovat kerätty aivan Atlantin rannoilta löytyvän Condado do Tean ala-alueelta; täällä talon tarhojen köynnökset ovat iältään vähintään 25-vuotiaita ja tuottavat melko pienisatoisesti laadukkaita rypäleitä. Terästankissa kypsytetty Lusco ei ole käynyt läpi happoja pehmentävää malolaktista käymistä.

Väriltään viini on melko intensiivinen ja syvän vihertävä.

Hiemaan makeahkoon taittuva tuoksu on ensivaikutelmaltaan yllättävän Rieslingmäinen – tuoretta omenaisuutta ja valkeata kukkaisuutta. Alta löytyy myös mehevämpiä persikan ja appelsiininkuoren vivahteita sekä aavistus paahteisuutta ja hennon savuista mineraalia.

Maultaan viini on kypsän omenainen, melko hapokas, freesi ja suutuntumaltaan kepeähkö, korkeintaan keskitäyteläinen; tuoksun makea hedelmäisyys johdatti odottamaan kypsempää ja mehevämpää viiniä. Makumaailmasta löytyy mehukkaan omenaisuuden ohelta myös sitruunankuorisuutta, karvasta greippisyyttä, kevyttä savuisuutta ja hentoa pippurisuutta. Kokonaisuutena viini on kepeähkö, eloisa mutta maultaan myös miellyttävän runsas. Yleisilmettä hallitsee tuoreen, raikkaan hedelmäisyyden ohella lähes kiniininen bitterisyys ja hento karheus.

Viinistä jää miellyttävän yrttinen, freesi ja happaman omenainen jälkimaku, jota säestää greippisen karvaat ja kevyen mineraaliset vivahteet.

Yleisesti on pakko todeta Lusco Albariñon olevan poikkeuksellisesti ja suorastaan ilahduttavalla tavalla Riesling espanjalaiseksi valkoviiniksi – vaikka viinissä on paljon omaperäistä hedelmää, sekä jonkin verran sitä hieman mehevämpää ja kypsempää hedelmää, on kokonaisuus silti lähempänä Keski-Euroopan laadukkaita ja hieman arvokkaampia Rieslingejä kuin tyypillistä Espanjan valkoviiniä! Kokonaisuus on ilahduttavan ryhdikäs, tuoreen hedelmäinen, rapsakan hapokas ja mineraalinen – eli juuri sellainen, minkälaisena näen laadukkaan Rieslingin!

Kokonaisuudessa huomaa myös Albariñon ominaispiirteen – rypäleen paksut kuoret tuovat viiniin usein puristusvaiheessa karvaita aromeja, jotka liiallisina voivat tehdä viinistä jopa häiritsevän vegetaalisen oloisen. Luscossa tämä karvaus ei missään vaiheessa päässyt häiritsemään, vaan sen sijaan sointui näppärästi valmiiksi raikkaaseen ja hapokkaaseen kokonaisuuteen. Yleisesti viini on varsin mainio kesän yleisviini, joka varmasti kestää myös useamman vuoden kypsyttelyä – tosin meikäläisellä ei ole mitään hajua mitä voi odottaa kypsytetyltä Albariñolta, eli en osaa sanoa kehittyykö viini yhtään vuosien kerääntyessä harteille. Joka tapauksessa, jos paremmat ja tyylikkäämmät viinit ovat mieleesi, on Lusco varsin tutustumisen arvoinen viini esimerkiksi nurkan takana väijyvän juhannuksen kesäiseen juhlapöytään!

Lyhyesti: Persoonallinen ja ihastuttavan puhdaspiirteinen valkoviini, joka muistuttaa enemmän laadukasta Rieslingiä kuin tyypillistä Espanjan valkoviiniä: hapokas, kepeä, freesi, kevyen mineraalinen ja aromimaailmaltaan kevyesti karvaaseen taittuva tuttavuus.

Arvio: Tyylikäs – poikkeuksellisen fiini, freesi ja maistuva valkkari verrattain tuntemattomasta Albariñosta. Ryhdikäs ja fokusoitunut kesäviini.

Hinnan (18,59e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä tuosta rieslingmäisyydestä: hapot, hedelmä ja kukkeat sävyt luovat runsaasti yhtymäkohtia. Ilmeisesti rypäleiden terpeeniprofiilit ovat aika samankaltaiset. Myös Giles MacDonogh kirjassaan Portuguese Table Wines nostaa asian esiin: "Its origins are obscure, but many find in it a resemblance to the noble Riesling of the Rhine, Mosel and Danube." Kamalan usein en kyllä vastaavaan vertaukseen uista törmänneeni. Ja ainakin Suomessa albariñoa usein verrataan pikemmin sauvignon blanciin, mitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Tosin Alkossa on kyllä ollut aikojen saatossa myynnissä jokunen aika ruohoinen albariño. Mutta hauskaa että sullekin tämä linkittyy tuonne rieslingiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tämä meikäläisen paletilla saa enemmän yhtymäkohtia risukkaan kuin SBlanciin! Muista on paha sanoa, sillä toista 100% Albariñoa ei ole ainakaan tietoisesti tainnut tulla vastaan. Varmaan toki ruohoisuus voi vaikuttaa mielikuviin suuntaan tai toiseen, mutta noista espanjalaisista vähän tuntemattomammista rypälelajikkeista mielestäni tuo hiljattain arvostelemani Verdejo oli selkeästi enemmän SB-mäinen kevyen herukkaisine ja karviaismaisine piirteineen!

      Mutta onhan se parasta, jos bongaa jonkun toisen havainneen samoja asioita kuin itse! Semmoinen jonkin sortin epätiedostettu internet-yläfemma-fiilis.

      Poista