Nona Petit 2010

Nona Petit 2010

• Valmistaja: La Conreria d'Scala Dei
• Tyyppi: Punaviini, DOQ Priorat
• Maa: Espanja
• Alue: Katalonia, Priorat
• Rypäleet: Grenache (75%), Syrah (10%), Cabernet Sauvignon (5%), Carignan (5%), Merlot (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 15,18e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 15,42e (Helmikuu 2014, Alko)

Hieman erikoisesti Espanjan kahdesta DOCa / DOQ -tasoisesta viinialueesta Rioja on harvinaisen hyvin edustettuna Alkon hyllyillä, kun taas Priorat on jäänyt vain pariin hassuun viiniin, minkä lisäksi melkeinpä kaikkien alueen viinien hinta on asettunut sinne kahden ja kolmen kympin välimaastoon. Viidentoista euron hinnalla Nona Petit on siis käytännössä ainoa Suomesta saatava Priorat, jonka hinta on sentään jollain lailla järkevä arkikäyttöön.

Viini on ilahduttavasti Grenache-vetoinen (Prioratissa kun kasvatetaan sen verran kansainvälisiä lajikkeita, että paikallisista lajikkeista valmistetut viinit eivät aina ole itsestäänselvyys); seasta löytyy myös hieman Carignania (paikallisisttain Samsó) sekä niitä känsainvälisiä lajikkeitakin. Yli kaksi vuotta kestäneestä kypsytyksestä viini on viettänyt 10 kuukautta tammessa (puolet uusia, puolet vuoden vanhoja) ja 18 kuukautta pullossa – Espanjalaisella ikäasteikolla viini voidaan siis lukea Prioraton viinilakien mukaan Criançaksi.

Väriltään viini on melko tummanpunainen ja syvä, mutta hieman läpinäkyvä.

Avoimesta ja yllättävänkin marjavetoisesta tuoksusta löytyy runsaasti hyvin tuoretta vadelmaisuutta, punaisia kypsiä marjoja, makeata tummaa kirsikkaa ja viikunaista portviinisyyttä. Monikerroksinen tuoksu kuitenkin avautuu pikku hiljaa, paljastaen alta kevyempiä vivahteita mm. marsipaanista, kevyen paahteisesta tammesta ja aasialaisista, voimakkaista mausteista. Melko runsas alkoholi (14,5%) puskee melko selvästi intensiivisen tuoksumaailman läpi.

Suutuntumaltaan viini on melko täyteläinen, mutta yllättävänkin hapokas, eikä läheskään yhtä runsas tai peräti pureskeltavan paksu kuten monet muut Prioratot. Myös makumaailma on melko erikoinen; päällimmäisinä aromeina viinistä ei löydy alueelle tyypillisempää tummaa hedelmäisyyttä ja viikunaa, vaan kevyempää, marjavetoisempaa ja persoonallisempaa marsipaanisuutta, jopa Maraschinomaiseksi taittuvaa kirsikkaisuutta ja aavistuksen verran hillomaisen puolella piipahtavaa kypsää mansikkaa. Viinin makumaailma tarjoaa marjojen ohelle paljon muutakin: kevyen yrttistä bitterisyyttä, paahteista maamaisuutta ja mukavan kevyeksi jäävää, aavistuksen vaniljaista ja kevyesti palanutta tammea. Vaikka viini on kokonaisuutena varsin kypsä, pitää aavistuksen kepeämpi suutuntuma ja hyvä hapokkuus viinin yllättävän freesinä melko tuntuvan tanniinisuuden antaessa viinille varsin tiukan ja lihaksikkaan rakenteen. Varsin miellyttävästä kokonaisuudesta ainoaksi jäävä kauneusvirhe on välillä melko tuntuvaksikin äityvä alkoholin polte ja aromi.

Melko kevyehköä jälkimakua hallitsee alkoholin tuoma, hohkaava lämmön tuntu, mutta keskipitkässä, tai jopa pitkässä jälkivaikutelmassa jää monipuolisesti erilaisia vivahteita: kevyen pippurista ja aasialaista mausteisuutta, lakritsia, tuoreetta metsämarjaisuutta ja paahteista maamaisuutta.

Nona Petit on joko muuttunut reilusti edellisistä vuosikerroista, tai sitten muistini vain pettää minut, mutta muistikuvissani viini oli selkeästi tuhdimpi ja rehevämpi esitys – nyt viini on selkeästi kepeämpi ja freesimpi kuin yleensä melko muhkeat Prioratot. Viini tuokin enemmän mieleeni Franck Massardin ilahduttavan kepeän (ja myöskin Grenache-vetoisen) Humilitat Prioraton kuin monet muut, tuhdimmat espanjalaispunaviinit. Kepeyden lisäksi viinin Grenache-vetoiset marjaiset ja persoonallisemman aromikkaat vivahteet tuovat viiniin paljon sellaista omalaatuisuutta, jota ei yleensä vastaavan hintaluokan viineistä ei löydä. Lisäksi Suomen yleinen Priorat-hintataso huomioon otettaessa on pakko todeta Nona Petit'n olevan varsin kelpo esitys viiteentoista euroon.

Vaikka Nona Petit on hieman kepeämpi kuin monet muhkeammat espanjalaiset, ei se silti ole erityisen kepeä tai helppo, vaan erityisesti tuntuvan tanniinisuutensa vuoksi se tuntuu kerjäävän ruokaa kylkeensä – lasillinen menee helposti ihmetellessä viinin persoonallista aromimaailmaa, mutta sen jälkeen tanniinit rupeavat kiristämään suuta jos on liikkeellä ilman jotain naposteltavaa. Hyviä kumppaneita viinille ovat mm. kesäiset grillailuruoat, riista tai pitkään kypsytetyt, kovahkot ja suolaiset juustot.

Lyhyesti: Persoonallisen aromikas, marjainen ja monesti tuhteja Prioraton viinejä hieman kepeämpi Grenache-vetoinen punaviini.

Arvio: Erittäin hyvä – varsin mainio nuori espanjalainen, jonka varsin persoonallinen makumaailma täyttää tuoksun täyttämät lupaukset. Kypsä, mutta (melko tuntuvaa alkoholisuutta lukuunottamatta) varsin tasapainoinen ja maukas ruokapöytien tuhti ystävä.

Hinnan (15,42e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.