Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


14.6.13

Raimat Castell de Raimat Chardonnay 2012

Raimat Castell de Raimat Chardonnay 2012
  • Valmistaja: Raimat
  • Tyyppi: Valkoviini, DO Costers del Segre
  • Maa: Espanja
  • Alue: Katalonia, Costers del Segre
  • Rypäleet: Chardonnay (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Raimatin viinitalosta on jäänyt yhden Raimatin viineihin keskittyneen tastingin jälkeen sellainen mielikuva, että viinitalo valmistaa lähinnä perushyviä, mutta äärettömän tylsiä ja geneerisiä punaviinejä, mutta sen sijaan osaa hommansa varsin mallikkaasti Chardonnayn perusteella (Viña 27:n ja Chardonnay Brutin perusteella.)

Nyt arvioitavana on Raimatin vastikään lanseeratun Castell de Raimat -sarjan Chardonnay – samat viinit ovat tunnettu aiemmin erilaisilla numeroilla; esimerkiksi tämä Chardonnay tunnettiin vielä vuosikertaan 2011 asti nimellä Viña 27 Chardonnay. Tämä viini on ilahduttavasti 100% teräksessä kypsytetty Chardonnay (suorastaan harvinainen ilmiö tätä nykyä), johon käytetyt rypäleet ovat kerätty kolmessa erässä: ensiksi lähes raakoina, n. 12% potentiaalisen alkoholin kypsyysasteessa (rakennetta ja sitruksisia aromeja varten), sitten kypsinä, n. 13% potentiaalisen alkoholin kypsyysasteessa (kypsempiä ja trooppisia hedelmiä) ja lopulta hyvin kypsinä, n. 14% potentiaalisen alkoholisen kypsyysasteessa (kypsiä aprikoosin vivahteita ja suutuntumaa.) Nämä rypäleet viiniytettiin erikseen ja sekoitettiin haluttuun tyyliin ennen pullotusta.

Väriltään viini on kalpean neonvihertävä.

Tuoksu on raikas, tasapainoinen ja melko mehevä. Kokonaisuudesta löytyy kypsää omenaa ja hennosti makeankypsiä trooppisia hedelmiä. Taustalla leijailee aavistus kookoshiutaleita (eikä tämä ole mikään kiertoilmaisu tammelle, vaan trooppisten hedelmien seasta voin erottaa kevyen, imelän kookospähkinän vivahteen!)

Maultaan viini on kuivahko ja kypsän hedelmäinen, mutta myös melko hapokas, raikas ja tasapainoinen. Miellyttävän puhdaspiirteiseltä aromipuolelta löytyy valkeakuulasomenaa, kypsää sitrushedelmäisyyttä, hieman hunajamelonia, kevyttä mineraalisuutta, aavistus savuista mausteisuutta ja häivähdys persikkaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja suunmyötäinen, mutta myös ilahduttavan napakka.

Omenaisessa ja mineraalisessa jälkimaussa tuntuu myös selvästi kypsemmät ja makeammat trooppisten hedelmien vivahteet sekä kevyt Chardonnayn voimaisuus, mutta kokonaisuus pysyy silti varsin freesinä ja viini jättää miellyttävän ja tasapainoisen jälkivaikutelman, joka kutsuu nostamaan lasin uudelleen huulille.

Kokonaisuutena Raimatin Chardonnay on uudella vuosikerrallaan edelleen todella mainio kympin Chardonnay; Alkon koko valikoimasta kenties jopa paras ostos – erityisesti jos pienetkin tammen aromit häiritsevät! Viinissä on saatu kiitettävästi kypsemmät Chardonnayn aromit hienosti peliin kokonaisuuden kärsimättä ja kokonaisuus on ihailtavalla tavalla tasapainossa: hyvin kypsälle aromikkuudelle ja täyteläiselle suutuntumalle löytyy vastapainoksi tuoretta sitruksisuutta ja raikasta, hyvin rungon kasassa pitävää hapokkuutta.

Toisin kuin Raimatin vastaavanhintaiset punaviinit, on viinitalon Chardonnay ilahduttavan hyvin tehty yleisvalkkari niin sellaisenaan nautittavaksi kuin melkeinpä minkä tahansa valkoviiniä kaipaavan ruoan seuraan – tämä viini jos joku on ruokapöydän yleistyökalu! Vaikkei Espanja ole erityisen kuuluisa Chardonnay-maa ja maan viinit yleensä ovat turhankin kypsiä ja raskaastitammitettuja, on sieltä mahdollista löytää myös varsin mainiota, tammetonta Chardonnayta – ja vieläpä erittäin sopuiseen hintaan!

Lyhyesti: Kaikin puolin puhdaspiirteinen, tammeton Chardonnay, jossa kypsänmehevät, trooppiset hedelmät kulkevat sovussa raikkaiden omenan aromien ja napakan hapokkuuden kanssa. Erittäin tasapainokas ja esimerkillinen Chardonnay, varauksettomat suositteluni!

Arvio: Erittäin hyvä – monilla viinintekijöillä on parantumaton vimma tammettaa Chardonnaynsa tukkoon, mutta Raimat todistaa, että rypäleestä on mahdollista tehdä kaikin puolin ihastuttavaa tavaraa käyttämättä grammaakaan tammea valmistuksessa. Kokonaisuus on helppo ja hieman yllätyksetön, mutta hintaluokassaan kaikin puolin moitteeton ja nautittava esitys!

Hinnan (9,98e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

4 kommenttia:

  1. Vuosikerta 2014 on myös mainio - eikä vain hinta-laatusuhteen puolesta. Paahteisuutta aisti sen verran, että luuli viinin olevan tammitettu, mutta näemmä myös valkoviiniin saadaan paahteisuutta muilla keinoin. Alkon valikoimassa selvä löytö, jota pikaisella vilkaisulla kovinkaan moni viiniblogisti ei ole vielä löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa omiin korviini varsinaisilta suru-uutisilta! Tässä viinissä on nimittäin jotain pielessä, jos se vaikuttaa tammitetulta, koska sen hienoimpia puolia on ollut sen raikas ja puhdaspiirteinen hedelmäisyys, johon ei missään tapauksessa kaivattaisi minkäänlaisia paahteisuuden piirteitä!

      Itseä kyllä hämmentää, että mistä tuo paahteisuus sitten voisi olla peräisin. Tyypillisesti jos viinissä on paahteisuutta, mutta se ei ole nähnyt tammea, on sillä enemmän ikää, mutta vuosikerta 2014 puhuisi vahvasti sitä vastaan...

      Poista
  2. Itselle tulee mieleen mahdollisuus korkeammasta käymislämpötilasta, joka tuottaa pitkäketjuisia estereitä. Ne voivat tuoda viiniin mm. paahtoleipäisyyttä. Tai voisiko olla brettanomysiinin tekosia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Jenny!

      Tämä taisi olla elämässäni eka kerta kun näin brettan nimen noin suomennettuna. :D

      Mutta brettasta ei kyllä missään nimessä ole kysymys, sen verran tuttu on tuo kyseinen veijari. Kuulostaisi kyllä myös erikoiselta, että Raimatin kaltainen suurtuottaja onnistuisi tekemään brettaisia valkkareita, vaikkei se nyt mikään mahdottomuus olekaan. Epätodennäköistä kylläkin.

      Veikkaan, että kyseessä ovat ensisijaisesti juuri käymisesterit, joskin viinin tyylin perusteella voisin veikata, että ainakin valtaosa viinistä käy juurikin viileässä. Minkäänlaisia paahteisia piirteitähän viinistä ei kyllä löytynyt, vaan semmoista makeaa kookoksisuutta (semmoinen kookoksella aromatisoidun aurinkorasvan vivahde). Yksi mahdollisuus on, että tämä kookoksisuus voi olla yksinkertaisesti jokin synerginen aromikokemus, joka on syntynyt hyvin kypsän trooppisten rypäleiden hedelmäisyydestä ja todennäköisen malolaktisen käymisen tuomista, ujosti voisista piirteistä.

      Poista