Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


11.6.13

Hope Hunter Valley Sémillon 2011

Hope Hunter Valley Sémillon 2011
  • Valmistaja: Hope Estate
  • Tyyppi: Valkoviini
  • Maa: Australia
  • Alue: New South Wales, Hunter Valley, Broke Fordwich
  • Rypäleet: Sémillon (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 11,38e (Huhtikuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 11,84e (Tammikuu 2014, Alko)

Sémillon on melko erikoinen tapaus. Yleensä tämä paksukuorinen rypälelajike tuottaa melko raskaan vähähappoisia, yksiulotteisia ja arkisia perusvalkoviinejä, minkä takia rypäle ei ole erityisen suuressa suosiossa. Merkittävän poikkeuksen tähän kuitenkin tekee Bordeaux, sillä Sauternes'n alueen maailmankuuluissa jälkiruokaviineissä Sémillon näyttelee poikkeuksetta sitä suurinta osaa. Kuivat Sémillon-viinit kuitenkin ovat varsin harvinaisia, sillä esimerkiksi Bordeaux'n kuivat valkoviinit ovat pääsääntöisesti Sauvignon Blanc -vetoisia blendejä – ja muun maailman Sémillonit ovat lähinnä halpaa perushuttua.

Varsin erikoisen poikkeuksen tähän tekee Australian Hunter Valley, jossa Sémillon on peräti alueen toiseksi suosituin vaalea rypälelajike (heti Chardonnayn jälkeen.) Paradoksaalisesti vaikka Hunter Valley on Bordeaux'ta kuumempi, saadaan siellä Sémillonista poikkeuksellisen raikkaita ja hapokkaita viinejä. Hope Estatesin Sémillon on Alkon valikoiman ainoa Hunter Valleyn Sémillon.

Viinillä on paksunkeltainen, melko intensiivinen väri, joka tuo jopa mieleen makeat jälkiruokaviinit – mielikuva, jota mehevän tuoksun makean hunajaiset, kypsän omenaiset ja kevyen ananaksiset vivahteet eivät ainakaan yhtään vähennä. Seasta löytyy myös kevyellä otteella raikkaampaa sitruksisuutta ja kevyttä mineraalisuutta, mutta yleisilme on varsin kypsä ja hedelmävetoinen.

Makean ja mehevän hedelmäisiin aromeihin ja kypsänkeltaiseen väriin sopeutuneet mielikuvat saavat reilumman yllätyksen viinin mausta – se on hyvin kuiva, erittäin hapokas, todella kepeä ja puhdaspiirteisen hedelmäinen. Aromeista löytyy tuoretta Granny Smith -omenaa, hapokkaan sitruunaista sitruksisuutta, teräksistä mineraalisuutta, kevyttä suolaheinäisyyttä ja aavistus paahteista mausteisuutta. Hapokkuus tekee kepeydestä huolimatta viinin yleisilmeestä todella napakan, erittäin rapsakan ja fokusoituneen. Plussaa myös ihastuttavan kepeäksi (11,5%) jätettyyn alkoholiin, mikä entisestään korostaa viinin raikkautta.

Jälkimaussa teräksinen ja märän kivinen mineraalisuus voimistuu entisestään, mutta seasta löytyy myös mehukasta, tuoretta omenaisuutta, bitteristä ja kevyen vegetaalista yrttisyyttä ja hentoa, kirpeätä valkoherukkaisuutta.

Hopen Sémillon onnistuu yllättävään varautumattoman maistajan varsin tehokkaasti – niin ulkonäkö kuin tuoksukin vihjailivat makeankypsästä, hedelmävetoisesta ja jopa kevyesti kehittyneestä viinistä, mutta vastaan tulikin uskomattoman napakka, hapokas ja freesi esitys – suorastaan poikkeuksellinen australialaiseksi viiniksi! Tuoksun ja maun välisen ristiriidan antaa viinille helposti anteeksi, sillä vaikka ne tuntuvat edustavan kahta täysin eri viiniä, ovat molemmat niin kaikin puolin miellyttäviä, että en lähtisi kumpaakaan vaihtamaan.

Hopen Sémillon on tällä hetkellä varsin mainiossa tikissä ruokaviiniksi mm. mereneläville, kasvisruoille tai rasvaisille mutta kevytaromisille ruokalajeille, mutta viini vaikuttaa erityisen lupaavalta kypsytystä ajatellen – Hunter Valleyn Sémillonit tunnetusti voivat olla varsin pitkäikäisiä, parhaiden viileiden vuosikertojen viinien kestäessä jopa 40 vuotta täysin kunnossa; myös itse tuottaja mainostaa viinin kehittyvän varsin upeaksi n. 5 vuoden iässä. Jos siis kaipaat varsin huokeata, mutta myös tasokasta valkoviiniä varastoosi kypsymään, suosittelen tarkastamaan tämän viinin!

Lyhyesti: Australialainen valkoviini, jonka mehevänmakea tuoksu johdattaakin todella kepeään, freesiin, rapsakanhapokkaaseen ja kaikin puolin miellyttävään kuivaan makumaailmaan. Mainio viini niin nyt korkattavaksi kuin useammaksi vuodeksi kypsyteltäväksi!

Arvio: Tyylikäs – poikkeuksellisen freesi, harmoninen ja mielenkiintoinen aussi. Ihastuttavaa kamaa – erityisesti hintaluokassaan! Pitänee ostaa pullo tai pari talteen jotta näkee miten se Hunter Valleyn Sémillon kypsyy...

Hinnan (11,84e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

6 kommenttia:

  1. Rapsakan Hunter Valleyn semillonin juju on siinä, että rypäleet poimitaan aikaisin, eli hieman raakoina suomeksi sanottuna, mikä on ilahduttavan omintakeista, kun ajatellaan klassisia viinityylejä ja nykyistä viininvalmistuksellista mantraa. Toki vinho verde on vastaava poikkeus, mutta nämä päälle päätteeksi myös ikääntyvät. Uniikkia settiä. Vaan saispas joskus jotain oikein vanhaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tähän käsitykseen itsekin tulin selailtuani netin viiniartikkeleita ja viinitalojen sivuja. On kyllä varsin ilahduttava ja freesi näkökulma viininvalmistuksessa - etenkin uudessa maailmassa! Saisi tulla muuallakin kokeiluun; voitaisiin saada vielä uusia ikoniviinejä, jotka sopisivat meikäläisenkin suuhun...

      Ja samaa mieltä tuosta oikein vanhasta Hunterista!

      Poista
  2. Niin, mulla näitä on loota jemmassa jo, niin kuin on Tullochiakin, joka hiljan lähti noin 8e hintaan kakkosalesta. Halpaa viiniä on niin paljon mukavampi kypsytellä rajallisten resurssien maailmassa. Ei tarvitse arpoa, milloin sen ainokaisensa avaa - tällä vaiko seuraavalla vuosikymmenellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, itsekin tässä tämän viinin löydettyäni harkitsin ostavani yhden tai useamman talteen ikää keräämään. Ongelmaksi muodostuu vain varastointikapasiteetin rajallisuus - pitäisi ruveta juomaan tilaa sellaista proggista varten!

      Poista
    2. Aa, harmillista. Kutsu vain apuun, jos tarvitsee!

      Poista
    3. Kiitoksia, et kyllä ole ainoa talkootöihin tarjoutunut. :D

      Poista