Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


26.6.13

Sorelle Bronca Prosecco Modi

Sorelle Bronca Prosecco Modi
  • Valmistaja: Sorelle Bronca
  • Tyyppi: Kuohuviini, DOC Prosecco
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto, Treviso
  • Rypäleet: Glera (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 15,60e (Huhtikuu 2013, Viinitie)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)


Muualla maailmassa simppeleiden arkikuohuvien ykkössijaa pitää melko universaalisti italialainen Prosecco, kun taas Suomessa suositaan erityisesti espanjalaista Cavaa – mikä heijastuu myös Alkon valikoimiin, mistä Cavaa sitten löytyykin moninkertainen määrä Proseccoon nähden. Yksi syy tähän voi olla se, että Cava on lain mukaan aina perinteisellä "shamppanjamenetelmällä" valmistettua, kun Prosecco valmistetaan käytännössä aina charmat-menetelmällä, eli tankeissa paineen alaisena. Yleensä tämä heijastuu tuotteiden hintoihin, eli Prosecco on yleisesti halpaa kuin saippua – mutta ei Suomessa! Meillä saa vielä ihan juomakelpoista Cavaa alle yhdeksällä eurolla, mutta Prosecco hinnoitellaan täälläpäin automaattisesti vähintään kympin tuntumaan. Tämä hieman ampuu Proseccon käyttötarkoitusta – simppeli, kevyt ja huoleton arkikupliva – jalkaan.

Erikseen sitten on ne paremman pään premium-Proseccot, joita markkinoidaan varsin vakavastiotettavaksi kilpailijoiksi muille, hinnakkaammille kuohuville. Itse en ole onnistunut vieläkään varsinaisesti vakuuttumaan ensimmäisestäkään sellaisesta – loppupeleissä niin moni "huippu-Prosecco" on ollut vain marginaalisesti parempaa tavaraa kuin peruslaadukas arki-Prosecco, mutta hintaa on voinut olla helposti tuplaten. Toni Immanen Viinitiestä tahtoi Akateemisen Viiniseuran kuohuviini-tilaisuudessa osoittaa Sorelle Broncan Modi-Proseccolla Proseccojen pystyvän kuitenkin parempaankin mitä Suomessa ollaan totuttu saamaan.

Sorelle Bronca, eli Broncan siskokset ("Sorellen siskokset", kuten herra Immanen puolihuomiossaan esitteli meille, heh) on kahden siskoksen viinitalo Prosecco-alueen sydämessä, Trevisossa, aivan maailmankuulun Venetsian kupeessa; tosin viinitalon henkilökuntaan kuuluu siskosten lisäksi myös toisen mies ja toisen tytär. Viinitalolla tuotetaan kaikki rypäleensä luonnonmukaisesti, pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän tarhojen ekosysteemiin ja käytetään viinit villeillä hiivakannoilla.

Modi on väriltään vaalean vihertävä ja melko hailakka; lasissa viini kuplii varsin kevyesti.

Tuoksussa on runsaasti Gleralle tyypillistä päärynäisyyttä; jopa sen verran, että mieleen tulevat supisuomalaiset Fizz- ja Upcider-päärynä"siiderit". Seassa on myös kevyttä kukkaisuutta ja tuoretta omenaa. Kokonaisuus on varsin hillitty ja hienovarainen, jopa vaatimaton.

Maku on Proseccoille tyypillisesti pehmeä ja kepeä. Pirteä makumaailma on kuiva, raikas ja viheryrttinen sekä puhdaspiirteinen – mutta tuoksuun nähden jopa hyvin hillitty – pääynä-omenaiselta hedelmältään. Rakenteeltaan viini on kohtuuryhdikäs, mutta samalla hieman vaatimaton ja jopa ohuehko; lisäksi viinin ongelmaksi muodostuu Proseccojen yleinen Akilleen kantapää – vaatimattomat ja korkeintaan keskipitkät kuplat.

Kuivahko jälkimaku on limettinen, hennon yrttinen ja aavistuksen päärynäinen. Viinistä jää tasainen ja tasapainoinen, mutta hieman vaaatimaton jälkivaikutelma.

Kokonaisuutena Modi on ihan kelpo kamaa Prosecco-rintamalla, eli se on muutakin kuin joko mautonta tai ylitsevuotavan päärynäistä kuplamehua, muttei vieläkään onnistu vakuuttamaan niiden vakavastiotettavuudestaan – etenkin kun vilkaisee, kuinka tasokkaita ei-Prosecco-kuohuvia pelkästään Alkon (tunnetusti hinnakkaassa) valikoimassa majailee pelkästään alle 15 eurolla. Omasta mielestäni Proseccojen hinnoittelua pitäisi rukata reilulla kädellä vastaamaan niiden todellista tasoa – eli Alkon valikoiman Proseccot sinne 5-7 euron tuntumaan ja tämmöiset hieman paremmat tapaukset lähemmäs kymppiä. Omaan makuuni 15 euroa ja rapiat päälle tämäntasoisesta kivasta, kesäisestä pikku kuplivasta on yksinkertaisesti liikaa – oli viini tinkimätöntä käsityötä tai ei.

Lyhyesti: Astetta parempi, luomuna valmistettu laatu-Prosecco, joka silti kärsii viinityylin tyyppivioista – hieman heppoisesta rakenteesta, vaatimattomasta moussesta ja loppupeleissä melko simppelistä aromimaailmasta.

Arvio: Miellyttävä – ihan mukava ja peruspasseli kesäkupliva helteille, mutta hintansa puolesta ei mikään ykkösostos esimerkiksi drinkkipohjaksi.

Hinnan (15,60e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti