- Valmistaja: Viña Cono Sur
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Chile
- Alue: Aconcagua, Casablanca
- Rypäleet: Pinot Noir (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 24,90e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 24,90e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Taas sen kuuluisan jännän äärellä. Cono Sur on kerännyt erityisesti nimeä kehutuilla Pinot Noireillaan, joista erityisesti rajattujen saatavuuksien 20 Barrels -sarjan pioneeri on erityisen kuuluisa. Viinin nimi tulee siitä, kun vuonna 1996 Cono Sur pyrki tekemään ensimmäisen huippuluokan viininsä, käytetyksi lajikkeeksi oli valittu Pinot Noir. Kerätyistä rypäleistä valmistetuista viineistä valittiin 20 parasta tynnyrillistä, jotka pullotettiin myöhemmin ja markkinoitiin talon huippuviininä. Temppu toimi, ja nykyisin Cono Sur nauttiikin laadukkaita Pinot Noireja tuottavana viinitalona – titteli, jolle ainakin Bicicleta Pinot Noirin perusteella tahtoisin korkeintaan naureskella. Tätä nykyähän Cono Surilla on uusi, vielä "huipumpi" Pinot Noir, Ocio, joka ei ole enää tylsästi pelkkä premium wine, vaan peräti ultra premium wine. Keihin tällainen lapsellinen termeillä pelleily oikein vetoaa?
Casablancasta, aivan viileän Tyynenmeren rannalta, peräisin oleva 20 Barrels Pinot Noir on lähinnä El Triángulo Estaten hedelmää, mutta 10% viinistä tulee niin ikään Casablancassa sijaitsevalta Campo Lindon viinitarhalta. Viini on ennen pullotusta viettänyt vuoden päivät tammessa.
20 Barrels PN on väriltään jonkin verran läpinäkyvä, mutta samalla varsin tuhdin tummanpunainen.
Cono Surin ylettömän hedelmävetoiseen tyyliin tottuneena tämän viinin tuoksu yllättää – se ei varsinaisesti räjähdä naamalle, vaan on yllättävänkin hillitty. Tämä ei niin runsas tuoksu tarjoilee kypsää, hieman makeaan taittuvaa kypsää marjaa, mokkaista maitosuklaata ja hentoa lantaisuutta.
Aromikas makumaailma on kuivahko ja runsas mutta ei kovinkaan hapokas, minkä seurauksena suutuntumaltaan viini on melko leveäntäyteläinen. Mehevä ja kypsähkö marjaisuus tuo kielen kautta mielikuvia niin tuoreista puolukoista kuin makeasta vadelmamehusta; erityisesti kielen kärjessä viini tuntuu todella pehmeältä ja mehukkaanmakaealta. Makujen seassa on myös hennon maalaista meininkiä, joka erottuu niin kevyen tallisena kuin hennon savuisena aromikkuutena. Tammisuus erottuu kevyesti tumman suklaisena ja hennon mausteisena aromikkuutena, mutta pysyy kokonaisuuteen nähden silti sopivan hillittynä. Pinot Noirille tyypillisesti viini on tanniineiltaan varsin hillitty.
Jälkimaku on yleisilmeeltään lyhehkö, mutta runsas ja aromikas – puolukkaiset, pippuriset ja kevyen rustiikkiset aromit sekoittuvat varsin miellyttäväksi jälkivaikutelmaksi. Muun maun kadottua tamminen mausteisuus jatkuu kuitenkin vielä varsin pitkään kielellä.
Sitten siihen jälkipuintiin. Pitäisikö tämä viini arvioida Cono Surin viinien vai blogin mittapuulla? Sillä Cono Surin viiniksi 20 Barrels PN on poikkeuksellisen persoonallinen ja hedelmältään miellyttävän ei-ylikypsä tapaus. Sen sijaan Pinot Noiriksi tämä viini ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen aromeiltaan, vaan jopa melko turvallinen ja yllätyksetön, sekä rakenteeltaan auttamattoman pehmoinen, höttöinen ja liioitellun täyteläinen.
Jos pullollinen tätä pitäisi ostaa, ei Alkon tilausvalikoiman kuvaus houkuta varmistamaan ostopäätöstä sen enempää kuin Cono Surin omat sivut. Alkon kuvausten mukaan viini on "täyteläinen, tanniininen, mokkainen, tamminen" – eli käytännössä aivan täysi antiteesi omasta mielestäni hyvästä Pinot Noirista (sen sijaan tuollainen kuvaus Ribera del Duerossa kuulostaa jo vallan siedettävältä!); Cono Surin sivuilta löytyy taas sellaisia termejä kuin voluptous ja outstanding extraction – ja ikävä kyllä nämä kuvaukset osuvat melko kohdilleen tämän viinin kanssa.
Tiivistettynä: 20 Barrels PN on oikein hyvä, suorastaan erinomainen, Cono Surin punaviiniksi. Sen sijaan laadukkaaksi Pinot Noiriksi viini on aivan liian raskastekoinen, täyteläinen ja yllätyksetön esitys. Pinot Noirille tyypillistä, freesiä hapokkuutta viinistä ei löytynyt lainkaan ja onhan näin uuttunutta viiniä on vaikea kutsua elegantiksi vakavalla naamalla. Vastaavaa, mutta tasapainoisempaa Pinot Noiria saa ihan Alkon perusvalikoimastakin alle parilla kympillä, netistä ostamalla paljon halvemmallakin; eli en voi varsinaisesti sanoa viinin olevan hintansa väärti, vaikka ihan siemailtava tapaus onkin Cono Surin viiniksi. Vajaan kympin edullisemmalla hinnalla olisin voinut sanoa viinin olevan parhaan hinta-laatusuhteen Cono Sur, mutta tähän hintaan en kyllä missään nimessä.
Cono Surin sivuilla lisäksi mainitaan kuinka Pinot Noiria yleensä pidetään "seksikkäänä." Omasta mielestäni tämä viini on seksikkyydeltään samaa luokkaa kuin Johanna Tukiainen.
Lyhyesti: Aromeiltaan moniulotteinen ja -kerroksinen, mutta samalla myös liian makeahko, kosiskeleva ja turvallinen Pinot Noir, joka on yleisilmeiltään lähes massiivisen täyteläinen, pehmoinen ja suorastaan veltto "premium Pinot". Ylihinnoiteltu esitys, johon on pyritty saamaan mahdollisimman runsasta ja moniulotteisuutta rakenteen ja tasapainon kustannuksella.
Arvio: Hyvä – tässä rupeaa jo löytymään yritystä. Kun vielä viinistä löytyisi oikeasti napakka ja eloisa hapokkuus yhdistettynä selkeästi vähemmän liioittelevaan suutuntumaan, olisi tässä oikeasti sen verran hieno chileläis-Pinot, jolle minäkin voisin varovasti nostaa hattuani. Tämänlaiselle viinille taas en missään nimessä ja jätän tämän hintaluokan Pinot Alkossa edelleen Burgundin ja Uuden-Seelannin harteille.
Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti