Leyda Canelo Syrah 2013

Leyda Single Vineyard Canelo Syrah 2013

• Valmistaja: Viña Leyda
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, San Antonio, Valle de Leyda
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,48e (Joulukuu 2015, Alko)
• Hinta nyt: 14,48e (Joulukuu 2015, Alko)

No niin, tässä uutta yhteissettiä Suomen viiniblogipiiriltä! Tämänkertainen arvio tehtiin yhteistyössä viinien maahantuontia harjoittavan Vindirektin kanssa: Vindirekt postitti kaikille kiinnostuneille bloginkirjoittajille viinipullon, josta oli riisuttu kaikki päällipuoliset tuntomerkit ja kaulaan korkin kohdalle oli vielä kääräisty teippiä, ettei korkin mahdollisista tiedoista olisi voinut luntata speksejä. Sokkopullon ideana on saada kaikilta osallistuneilta viinibloggaajilta mahdollisimman rehellinen arvio, jossa viinin etiketti, alkuperä tai mikään muu ei vaikuttaisi lopputulokseen – ainoastaan viinin laatu. Tästä lähtee nyt meikäläisen osuus!

Postista noudetusta pahvilaatikosta paljastuu etiketitön Burgundi-pullo, joka on suljettu ihan perinteisellä luonnonkorkilla. Jee, Pinot Noiria! Kai? No, korkki auki ja katsomaan! Nykäisen pullosta korkin veke ja heitän sen piiloon pahvilaatikkoon vilkaisematta sitä. Nyt ei spoilaannuta!

Viinillä on erittäin tumma ja syvä, kevyesti sinertävän karmiininpunainen väri, joka reunoilta taittuu kevyesti läpinäkyvään kirsikkaan. Keskeltä viinin ulkonäkö läpinäkymätön. Ei taida sittenkään olla Pinot Noiria...

Lasista kohoaa melko runsas ja muheva tuoksu, jossa tuntuu intensiivistä mustaherukkamehua, luumua ja keitettyä mustaherukkaa; taustalla värjöttelee kohtalaista lihaisuutta ja kypsää tummaa kirsikkaa. Näin järjettömän runsas mustaherukka, joka saa suorastaan epäilemään, että lasissa on Marlin mustaherukkamehutiivistettä eikä viiniä, vie heti mielikuvani Cabernet Sauvignoniin. Viini kuitenkin oli pullotettu Burgundi-pulloon, mikä olisi äärimmäisen poikkeuksellista kyseiselle rypälelajikkeelle, joten tahdon uskoa, ettei lasissa nyt ole kaikesta herukasta huolimatta Cabernet'ta. On kyllä pakko myöntää, että suorastaan epäilyttää, voiko muista rypälelajikkeista saada yhtä röyhkeän herukkaista tuoksua irti tekemättä jotain temppuja kellarin puolella, esimerkiksi teollisilla hiivoilla?

Suussa viinillä on melko täyteläinen, varsin ryhdikkään hapokas ja mukavan napakka suutuntuma. Tanniinit ovat kuitenkin erittäin maltillisia ja pehmeänkypsiä. Makumaailmassa tuntuu hyvin paljon kypsää tummaa marjaisuutta, herukkahilloa kuitenkin ilman hilloisuuden alleviivattua makeutta, mehevää luumua, kevyttä ja aavistuksen bitteristä mausteisuutta, hillittyä boysenmarjahilloa, aavistuksen verran karhunvatukkamarmeladia ja taustalla värjöttelevää tammista suklaata. Alkoholi tuntuu kokonaisuudessa hyvin kevyesti.

Kypsänmakea jälkimaku on tumman hedelmäinen, mehukas, kypsän herukkainen, hennon boysenmarjainen ja kohtalaisen mausteinen, mahdollisesti tammesta juontuen. Alkoholin lämpöä tuntuu jälkivaikutelmassa kevyesti samalla kun hyvin maltilliset tanniinit ujosti kuivattavat suuta.

Pakko myöntää, että viinin hyvin muhkea, ryöppyävän runsas ja paikoin jopa imelä herukkaisuus tuoksussa ei houkuta. Tuoksusta ei tunnu erottuvan käytännössä lainkaan tammea, mutta se suattaapi johtua siitä, että kaikki mahdolliset sellaiset piirteet jäävät hedelmän alle piiloon. Viinin suutuntuma on mukavan eloisa ja ryhdikäs, mutta näin täyteläinen ja kypsänmehevä makumaailma kaipaisi mielestäni vastapainoksi melko tuntuvaakin tanniinista rouheutta – nyt viinit lähest tanniinittomalta tuntuva yleisilme tuntuu turhankin siistiksi siloitellulta ja korostetun lempeältä. Viinistä jää helpostilähestyttävä, korostetun hedelmäinen ja vähän liiankin helppo kuva.

Minkäslaisia johtopäätöksiä viini sitten meikäläisessä herätti? No ensinnäkin, ainoat viinit, joissa olen vastaavanlaista herukkaisuutta tavannut ovat olleet chileläisiä punaviinejä – rypäleestä riippumatta (niin Carignania, Carménèrea, Merlot'ta kuin Syrah'ta), joka viittaisi johonkin Chilessä suosittuun teolliseen hiivaan. Sitten viinin rakenne: viinillä on mehukkaan makea ja melko täyteläinen olemus, mikä vihjaa suht lämpimiä olosuhteita ja runsaita aurinkotunteja. Sillä on kuitenkin myös hyvin reipas hapokkuus ja tanniinit ovat erittäin kiltit ja kypsät, mikä viittaisi suureen vuorokausittaiseen lämpötilanvaihteluun ja pitkään kasvukauteen – viini on siis kyennyt saavuttamaan hyvin pitkälle edenneen kypsyyden niin hedelmässä kuin tanniineissa kuitenkaan menettämättä hapokkuuttaan. Tällaiset olosuhteet viittaisivat edelleen Chilen suuntaan, joskin enemmän maan viileämpiin alueisiin joko lähellä Tyyntä Valtamerta tai sitten Andien rinteillä. Toki on mahdollista, että viiniä on tuunattu kellarissa enemmänkin, eli tanniinit ovat voitu suodattaa viinistä pois ja lopuksi lisätä pussista hieman happoja tuomaan kokonaisuuteen ryhtiä.

Koska Chile on kerännyt laajalti tunnustusta tyylikkäistä viileän alueen Syrah-viineistään, voisin veikata ylläolevan evidenssin perusteella tämän olevan joku semmoinen. Pullon perusteella Cabernet Sauvignon tämä ei suurella todennäköisyydellä ole, Merlot ja Carménère harvemmin kykenevät saavuttamaan näin runsasta hapokkuutta ja Carignan on loppupeleissä harvinainen tulokas markkinoillamme, joten todennäköisyyksien valossa tahdon kääntyä chileläisen viileän alueen Syrah'n suuntaan.

Pakko näin lopussa todeta, että en viinistä suuresti innostunut: viinin naurettavan läpitunkeva herukkainen tuoksu ei kuulu lemppareihini; viinin puhtaan marjainen ja kohtalaisesti tammista mausteisuutta eivät tunnu olevan linjassa ja kontrasti on enemmän hämmentävä kuin positiivisesti yllättävä; johtuen viinin hyvin lempeästä tanniinisuudesta kokonaisuus tuntuu enemmän korostetun siloitellulta ja kosiskelevuuteen tähtäävältä kuin helpolta ja maukkaalta. Plussaa kuitenkin ryhtiä antavasta, raikkaasta ja eloisasta hapokkuudesta. Itse kuitenkin suosin tällaisissa viineissä joko voimakkaampaa tanniinisuutta tai vaihtoehtoisesti keveämpää ja kuivakampaa hedelmää.

Ja jumalauta jos tämä kaikesta huolimatta onkin joku Uuden-Seelannin Pinot Noir tai espanjalainen Tempranillo. Jos on, keskityn sitten vain Beaujolais'n Gamay-viineihin.

Update 10/12/2015: Ja sieltähän sitten paljastui Leydan tarha-Syrah. Mukava havaita, että hoksottimet ovat edelleen paikallaan!

Lyhyesti: Erittäin mustaherukkaisen tuoksuinen, tumman marjainen, mausteinen, raikkaan hapokas ja lähes vähätanniininen sokkopunaviini.

Arvio: OK – tämä on tämmöinen helppo, mehukas ja kypsänmakea punaviini, jolla on kivasti happojen tuomaa ryhtiä, mutta joka ei tunnu haastavan juojaansa oikein millään tavalla. Kiltti ja helpostilähestyttävä arkinen peruspunu.

Hinnan (14,48e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ja lopuksi muut mukana olleet blogit, joista voi vertailla, kuinka paljon arviot erosivat toisistaan:

• Blanc de Blancs
• Copatinto
• Loppasuut
• Pullon henki
• Rypäleistä viis!
• Veni Vidi Viini
• Viinikartta
• Viiniministeri

Seña 2007

Seña 2007

• Valmistaja: Viña Seña
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (57%), Carménère (20%), Merlot (12%), Cabernet Franc (6%), Petit Verdot (5%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 84,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 94,90e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)

kuva: mikä viini

Seña on yksi Chilen kuuluisimpia ja merkittävimpia ikoniviinejä. Tai siis näin luin jostain juuri äsken katsellessani viinin taustoja arvostelua varten. Itsehän en sivistymättömänä ihmisenä tiennyt viinistä maistohetkellä juuri mitään ja luulin sitä joksikin Errázurizin keskitason tai paremman pään viiniksi kysyessäni Errárurizin standilta maisteluannosta syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa.

On viini kuitenkin tietyllä tapaa Errázurizin tuote – viini on nimittäin jo edesmenneen Robert Mondavin ja Viña Errázurizin nokkamies Eduardo Chadwickin yhteistyön tulos ja nykyisin Chadwickin oma, henkilökohtainen seikkailu huippuviinien maailmaan. Alun perin 1990-luvun alussa Mondavi ja Chadwick päättivät valmistaa Bordeaux'n huippuviinien veroisen ikoniviinin, joka ilmentäisi Chilen parhaiden tarhojen terroiria. He etsivät sopivaa aluetta huippuviinilleen, kunnes päätyivät neljän vuoden etsimisen jälkeen lopulta Aconcaguan laakson rinteille. Viinin ensimmäinen myyntiin laskettu vuosikerta oli 1995.

Tätä nykyä Señan tarhoja viljellään biodynaamisesti ja viinitalon pääviinintekijänä on vuodesta 2003 asti toiminut aiemmin mm. Larochella työskennellyt Francisco Baettig. En tiedä onko herra Chadwick siis viinin kanssa tekemisissä enää muuten kuin omistamalla kyseisen viinitalon ja markkinoimalla sitä kierrellen ympäri maailmaa. Viinintuotanto on kuitenkin linjassa Chadwickin ja Mondavin visioiden kanssa pitää viini Bordeaux'n parhaimpien viinien tasalla – toisin kuin kymmeniä pulloja kattavia linjastoja pukkaavat chileläiset viinitalot, Viña Seña tuottaa Bordeaux'n hengessä vain tätä yhtä, korkealle hinnoiteltua huippuviiniä.

Seña 2007 on Cabernet-vetoinen Bordeaux-blend, joka on valmistettu biodynaamisesti viljellyistä, käsinpoimituista rypäleistä. Valtaosa viinistä käytettiin teräksessä, mutta 6% kävi uusissa tammitynnyreissä. Viinin 22 kuukautta kestänyt kypsyttely tapahtui myös uusissa tammitynnyreissä. Seña on erittäin kehuttu viini, se on esimerkiksi voittanut sokkomaisteluissa Bordeaux'n kuuluisimpia ykkösviinejä, minkä lisäksi tämä kyseinen vuosikerta 2007 on saanut Robert Parkerilta ennätykselliset 96 pistettä – korkeimmat pisteet, mitkä Seña on koskaan onnistunut hankkimaan.

Väriltään viini on hyvin tumman, jopa mustanpuhuvan rubiininpunainen.

Tukevassa ja tiivisluontoisessa tuoksussa tuntuu tyypillisiä modernin Bordeaux-blendin aromeja: makeaa herukkaisuutta, ylikypsää marjaisuutta, kevyttä savuisuutta, tammen tuomaa tummaa suklaata ja mausteisuutta sekä aavistus mokkaisuutta. Taustalla häilyy hennosti uuden maailman Cabernet'n piparminttua tai eukalyptusta.

Ensivaikutelma on kahden melko pehmeän ja hilloisen makean punaviinin jälkeen melko kuiva ja varsin roteva. Täyteläisestä mausta löytyy makeaa herukkaisuutta, mehukkaita punaisia marjoja, vaniljaisuutta, varsin maltillisena pysyvää suklaata, kevyttä piparminttua ja hentoa alkoholisuutta. Rakenteeltaan Seña on kahta aiemminmaistettua viiniä vakuuttavampi – tanniinista jämäkkyyttä löytyy sopivasti ja hapotkin yrittävät auttaa omalta osaltaan, vaikkakin hedelmään nähden hapot ovat mielestäni turhankin maltilliset ja kokonaisuus vaikuttaa korkeintaan keskihapokkaalta. Vaikka uusi tammi tuntuu melko voimakkaasti, on se onnistunut integroitumaan hyvin saumattomaksi osaksi kokonaisuutta, eikä se tunnu peittävän läheskään yhtä paljon kuin edellisissä parissa viinissä. Makuprofiilinsa puolesta Seña on varsin tanakka blockbuster, mutta yllättävän moniulotteinen sellainen – tästä tuntuu löytyvän jo vähän yritystä tasapainon suuntaan.

Mehukas ja tukeva jälkimaku jättää lopuksi kielelle kypsää tummaa hedelmää, makean maitosuklaiseen taittuvaa, reilusti uuttunutta uutta tammea, kevyttä pippurisuutta ja minttua. Suuhun jää hieman lämmin, aromikas, mehevä ja kohtalaisen tukevan tamminen jälkivaikutelma.

Kaiken kaikkiaan Seña on hyvin rehevä, roteva ja erehtymättömästi chileläisyyttä henkivä näkemys Bordeaux'n punaviineistä. Kolmesta Errázurizin pöydästä noudetusta superviinistä (Kai, La Cumbre, Seña) tämä onnistui ehdottomasti olemaan vakuuttavin ja jäämään jollain lailla mieleeni, mutta silti on myönnettävä, ettei viini ole juurikaan makuuni. Ei pelkästään siksi, että se on kuitenkin aivan liian isokokoinen, massiivinen ja uudessa tammessa lilluva konsentraatiopommi, vaan myös siksi, että Bordeaux-blend tuntuu olevan itselleni niin nähty tapaus. Harvoin edes hyvät Bordeaux't jaksavat herättää suuria tunteita, joten ei liene ihme, jos uuden maailman yritykset toisintaa näitä eurooppalaisen viinikulttuurin kivijalkoja jättävät kylmiksi?

Mutta kyseessä rupeaa olemaan jo sen verran hyvä yritys, että ymmärrän jos jotkut muut jaksavat innostua tämmöisestä viinistä. Nykykunnossaan en hirveästi näe viinin tarjoavan mitään erityisen mielenkiintoista, mutta kenties 10-15 vuotta vuosikerrasta viinistä voisi löytyä jotain oikeastikin jännää? Ehkä?

Tätä kyseistä vuosikertaa Alkon tilausvalikoimasta ei ikävä kyllä enää löydy, vaan nyt tarjolla on vk. 2008, minkä lisäksi viini on myöskin nostanut Mikäviinin jälkeen hintaansa vaatimattomalla kympillä. Vaikka viini on omalla tavallaan ihan jeppis esitys tyylilajissaan, en voi kyllä rehellisesti sanoa viinin heijastelevan millään tavalla hintaansa – niin vanhalla kuin uudellakaan hinnallaan.

Lyhyesti: Viinitalo Errázurizin pääjehu Eduardo Chadwickin moniulotteinen, roteva, täyteläinen, voimakkaan tamminen ja kohtalaisen rakenteikas näkemys chileläisestä Bordeaux-viinistä.

Arvio: Erittäin hyvä – jos uuden maailman pehmeämmät, hedelmävetoisemmat ja kaikin puolin massiivisemmat ja konsentroituneemmat punaviinit puhuttelevat enemmän kuin maltillisemmat eurooppalaiset, voi Seña olla SE viini. Itse kuitenkin kohautan olkiani ja totean että "semikulauteltava, assez bien".

Hinnan (94,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Errázuriz La Cumbre Syrah 2007

Errazuriz La Cumbre Syrah 2007

• Valmistaja: Viña Errázuriz
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 64,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: errázuriz

No niin, hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin seuraajille ja satunnaisesti tänne eksyville! Viime vuosi lopetettiin chilelläisten ikoniviinien merkeissä ja samalla linjalla tämä uusi aloitetaan. Kyllähän pari viiniä tuli maistettua tuossa vuoden vierähtäessä uuteen, mutta keskityn nyt vain päivittelemään tänne näitä vanhoja havaintoja, joten kenties saan tämän uuden vuoden juomani kirjattua tänne ensi uudeksi vuodeksi!

Tämä nyt arvioitava viini on Errázurizin Icon-sarjan Syrah-viini, La Cumbre. Toisin kuin viimeksiarvioitu Kai, jossa oli päärypäle Carménèren ohella muutamaa muutakin rypälettä tukemassa, La Cumbre on 100% Syrah. Viini tulee Aconcaguan laaksossa sijaitsevien Max-viinitarhojen köynnösten käsinpoimituista ja tarkkaan valikoiduista rypäleistä. Viini käytettiin terästankeissa ja mielenkiintoisesti kolmanneksen viinistä annettiin käydä villihiivoilla. Kolmesta viiteen viikkoa kestäneen kuorimaseraation jälkeen viiniä kypsytettiin 18 kuukautta uudessa ranskalaisessa tammessa. La Cumbre löytyi vielä Mikä viini -tapahtuman aikaan Alkon tilausvalikoimasta, mutta viini on jossain välissä loppuvuotta ehtinyt poistua.

Väriltään viini on verisenmusta; reunoilta väri taittuu kevyesti rubiininpunaiseen.

Erittäin muhkeassa tuoksussa tuntuu ylikypsää karhunvatukkaa, hieman hillitympää mutta yhtä lailla kypsänmakeaa mustaherukkaa, pippurista mausteisuutta, metsämansikkaa, makeaa maitosuklaata, kevyt vivahde tulitikkuista savua sekä sieltä täältä läpitunkevaa alkoholia.

Suutuntumaltaan varsin täyteläisestä mausta löytyy todella voimakasta ja mehukasta luumuisuutta, hillottua karhunvatukkaa, maitosuklaata, kaakaota ja mustapippuria. Happoja tuntuu olevan hieman enemmän kuin äsken testatussa Kai Carmenèressa, mutta konsentraatio silti liiskaa happojen tuoman rakenteen alle. Yleisilmeeltään viini on melko tanniininen, mikä tuo happoja paremmin rakennetta ja raameja kokonaisuuteen. Yleisilmeeltään viini on suurikokoinen ja tietyllä tapaa roteva ilman lihaksia – tuhtiutta ja voimaa löytyy, eli yleisilme ei ole aivan löysä ja hahmoton, mutta hyvin massiivisen konsentraation vuoksi kovinkaan kaukana tästä ei olla.

Lopuksi viinistä jää hyvin aromaattinen ja vivahteikas jälkimaku, jossa tuntuu ylikypsää boysenmarjaa ja luumuhilloa, rouhittua mauste- ja mustapippuria, makean mausteista, maitosuklaista ja kevyesti konjakkista tammea sekä hentoa, kaiken yllä häilyvää savuisuutta.

Yleisesti La Cumbre on ihan passeli, runsasarominen ja erittäin konsentroitunut uuden maailman Shiraz – Syrah-nimen käyttö tämän viinin yhteydessä sen sijaan tuntuu loukkaavalta Pohjois-Rhônen hienostuneita punaviinejä kohtaan. Kuitenkin viinin aggressiivinen ja kaikin puolin posketon hinnoittelu tuntuu täysin suhteettomalta – itse arvioin viinin maistaessani n. 15-20 euron hintaluokkaan kuuluvaksi ja viinin todellinen hinta onnistui paljastuessaan aiheuttamaan epämääräisen naurun- ja karjahduksensekaisen äännähdyksen. En kyllä oikein käsitä mikä ihme saisi ihmisen ostamaan tällaisen viinin kuudella kympillä, kun vastaavia konsentraatiopommeja tuntuu löytyvän helposti alle puoleen hintaan. Kyllähän puolentoista vuoden kypsytys uudessa tammessa varmasti maksaa, mutta en kyllä näe että se on onnistunut tuomaan tähän viiniin mitään varsinaista lisää, korkeintaan peittämään alleen kaikkea mahdollista. Esimerkiksi sitä tuottajan mainitsemaa, villihiivojen tuomaa mielenkiintoa en parhaimmalla mielikuvituksellakaan kyennyt viinistä löytämään.

Ylihöttöisen ja suorastaan liioittelevan hilloisen makean Kain jälkeen La Cumbre on selvä hyppy parempaan suuntaan, mutta silti viini on aivan turhan konsentroituneen paksuntäyteläinen ja hilloinen ja siksi jättää allekirjoittaneen varsin kylmäksi. Tämän viinin voi kuvitella kestävän Kaita paremmin myös kypsyttelyä, mutta hyvin vaikea sanoa tuleeko viini kuitenkaan kehittymään ajan kanssa yhtään paremmaksi – ainakaan viinin saavuttama kuuden vuoden ikä ei vaikuttanut tuntuvan käytännössä missään.

Jos uuden maailman hyvin muhkeat ja mehevät Shiraz-viinit miellyttävät, lienee La Cumbre viini paikallaan – kenties jonkin tukevan riistaruoan kanssa naitettuna La Cumbre saattaa toimia jopa ruokaviininäkin – mutta järkyttävään +60 euron hintaan en voi mitenkään nähdä viiniä ostamisen arvoisena. Kuten Kai Carmenère, myös La Cumbre vaikuttaa lähinnä viiniltä, jota valmistaessa on ainoana tavoitteena ollut saavuttaa vain mahdollisimman suuri konsentraatio ja massa ilman pienimmänkään ajatuksen siunaamista rakenteelle tai tasapainolle. Kyllähän on aina vaikuttava kokemus kun näin tuhti viini tulee vastaan, mutta vaikuttavat kokemukset eivät silti aina ole erityisesti positiivisia kokemuksia.

Lyhyesti: Chileläinen super-Shiraz bigger is better -henkeen. Tällä varsin rotevalla ja erittäin täyteläisellä viinillä on uskomaton määrä konsentraatiota, mutta melko vähän rakennetta eikä ollenkaan tasapainoa.

Arvio: Hyvä – omassa tyylilajissaan ihan kelvollinen tapaus, mutta kun omaan makuun suhteuttaa, löytyy Alkostakin alle kympillä enemmän omaan makuuni sopivia punaisia kuin tämmöiset monsterit. Vaikka chileläiset viinitalot kuinka toivoisivat, ei poikkeuksellisen kova hinta tee viinistä poikkeuksellisen laadukasta.

Hinnan (64,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Errázuriz Kai Carmenère 2008

Errazuriz Kai Carmenère 2008

• Valmistaja: Viña Errázuriz
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Carménère (92%), Syrah (5%), Petit Verdot (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 95,70e (Syyskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
• Hinta nyt: 96,30e (Helmikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)

kuva: errázuriz

No niin, näyttää pahasti siltä, että vuoden 2013 viimeiseksi julkaistuksi arvioksi meikäläisen osalta jää chileläisen Errázuriz-talon "ikoni"-Carménère, Kai. Lupaan heti aluksi juhlallisesti, etten arvostelussa kirjoita ensimmäistäkään huonoa "ei Kai" -läppää tai muuta vastaavaa.

Syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa tuli testattua kolme Errázurizin ikoniviiniä – tarjolla niitä oli peräti neljä erilaista. Yksi niistä – Don Maximiano Founder's Reserve – jäi testaamati, koska olin maistanut kyseisen viinin jo aikaisemmin ja todennut, ettei se kykene ylläpitämään mielenkiintoani uutta lasillista varten. Samassa arvostelussa myös tilitin turhautumistani uuden maailman (lähinnä chileläisten) ikoniviinien naurettavuutta: tehdään superkonsentroituneita jättiläisviinejä, lillutellaan niitä vuosi pari uudessa tammessa ja lätkäistään päälle hintalappu akselilta viisi kymppiä viiva satanen. Tasapainosta ei ole tietoakaan ja vaikka viinit saattavat kestää vuosikymmenenkin varastoimista, ne harvoin kehittyvät yhtään mihinkään. Odotukseni eivät ole korkealla näiden Errázurizin superviinien suhteen, mikä lienee vain hyvä, sillä pessimisti ei pety!

Kai on valmistettu Aconcaguan laaksossa sijaitsevan, vuosien 1992 ja 1993 välillä istutetun Max-viinitarhan köynnöksien käsinpoimituista rypäleistä. Viiniä maseroitiin n. kuukauden ajan kuorien kanssa, minkä jälkeen viini siirrettiin ranskalaisiin tammitynnyreihin (joista 98% uusia) kypsymään 20 kuukaudeksi.

Väriltään viini on verisen mustanpuhuva ja läpinäkymätön. Runsas konsentraatio paistaa metrien päähän.

Tuhdinpuoleinen tuoksu on todella paahtuneen tamminen ja makean mausteinen – siis sellaista huhhuh-kaliiperia. Seassa on myös paahdettua paprikajauhetta, hillottua tummaa hedelmää (viikuna-luumu-taateli-yms.), kuivan puisevaa tammea ja omintakeista karvautta sekä alkoholia.

Ei-niin-yllättäen myös maultaan viini on paksu, intensiivinen ja suuntäyttävän täyteläinen. Makea tumma hedelmäisyys on varsin raskastekoista ja hapokkuus massiiviseen ilmaisuun nähden aivan turhan vaatimatonta, mikä vain korostaa viinin hilloista yleisilmettä (no kappas, Alkon analyysit antavat hapoille määräksi naurettavan piskuiset 3,4 g/l, mikä selittää melko paljon viinin ponnettomasta ryhdistä). Tumman hedelmän ohella kielellä tuntuu paahdettuja, makeita mausteita, vaniljaan ja kaakaoon taittuvaa, reilusti uuttunutta tammea, kevyttä paprikaisuutta ja hentoa eukalyptusta. Pieni tanniinien karheus tuo suutuntumaan pientä tiiviyden tuntua, mutta muuten viini tuntuu turhan löysältä pysyäkseen rakenteensa kannattelemana. Alkoholin aromi pysyy tuhdin maun peittämänä, mutta tuntuu kuitenkin suun limakalvoilla tulisena tunteena.

Jälkimaku on yhtä lailla tulinen sekä nielua voimakkaasti lämmittävä, jopa poltteleva. Muuten kielelle jää melko pitkä, mehukas ja makeahko jälkivaikutelma, jossa tuntuu ylikypsää mustikkaisuutta ja hyvin runsasta, moniulotteista ja kompleksia tammisuutta – kaakaomassaa, vaniljaa, savua, setriä ja maitosuklaata.

Muistiinpanovihkossani seisoo havaintojeni jälkeen loppukaneettina: "mitä tästä pitää saada irti?" Vaikka viinistä löytyy paljon kaikkea, ei viini kyllä millään lailla onnistu säväyttämään – Kai tuntuu siltä, että se on viini, jonka tekijät ovat yrittäneet tehdä maailman parhaan viinin änkemällä siihen mahdollisimman paljon kaikkia keksimiään hyviä aromeja ilman minkäänlaista hajua tasapainosta tai aromien harmoniasta. Paras analogia lienee se, että musiikista mitään ymmärtämätön haluaisi tehdä maailman parhaan hittisinglen ja hoitaa asian miksaamalla kolmen minuutin biisiin kaikkien suurimpien hittien kertosäkeet. Päällekkäin. Runsaalla kaiulla ja mahdollisimman korkealla volyymilla.

Eli eihän tässä viinissä ole mitään järkeä.

Lyhyesti: Järjettömän superkonsentroitunut ja uudella tammella tukkoon tilkitty giga-Carménère, jossa ei ole pienintäkään yritystä saavuttaa rakennetta tai tasapainoa. Pitkään kypsyttelemällä viinin hedelmä saattaa hieman keventyä ja runsain makeus kuivahtaa kasaan, mutta tuskin sekään pelastaa viinin höttöistä ja ponnetonta rakennetta.

Arvio: Tylsä – nyt rupeaa vaikuttamaan pahasti siltä, että "chileläinen ikoniviini" ja "laatu" tai "tasapaino" eivät ole sanoja, joita ainakaan itse kykenisin käyttämään samassa lauseessa. Satasella pullollinen marjahilloa, luumumehua ja alkoholia? Ei kiitos.

Hinnan (96,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Leyda Extra Brut

Leyda Extra Brut Méthode Traditionnelle

• Valmistaja: Viña Leyda
• Tyyppi: Kuohuviini, DO Leyda Valley
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, San Antonio, Valle de Leyda
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 20,10e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 20,70e (Tammikuu 2014, Alko)

Huhtikuun lopulla pidimme työporukallamme ruoanlaitto- ja illanistujaiset, jonne jokaisen oli määrä tuoda vähintään yksi pullo jotain mielenkiintoista, jonka haluaisi jakaa porukan kesken. Ensimmäinen korkattu viini oli hiljattain Alkoon saapunut "paremman pään" chileläisskumppa, Leyda Extra Brut.

Viinin on valmistanut yleisesti melko tasokkaina pidettyjä viinejä tuottava Viña Leyda ja se on ns. Blanc de Blancs, eli simppelimmin sanottuna Chardonnay-kuohuviini (tosin Blanc de Blancs saa olla valmistettu myös Arbanesta, Petit Meslieristä, Pinot Blancista ja Pinot Gris'tä tai niiden sekoituksista – tätä nykyä BdB kuitenkin tarkoittaa lähes yksinomaan 100% Chardonnay-shamppiksia sekä niiden hengessä tehtyjä kuohuviinejä.) Viini on valmistettu perinteisellä shamppanjamenetelmällä kypsyttämällä aluksi terästankeissa viiniä 8 kuukautta, minkä jälkeen viini on kehittänyt kuplansa 18 kuukautta kestäneen ja hiivasakan kanssa tapahtuneen pullokypsytyksen aikana. Viinin extra brut merkintä tarkoittaa viinin olevan normaalia brut-kuohuvaa kuivempi, mutta kuitenkin pienellä määrällä sokeria makeutettu (toisin kuin rutikuivat zéro brut ja brut nature -kuohuvat.) Viini on lopuksi pullotetty chileläisille kuohuviineille tyypilliseen skumppapulloon – lähinnä sen takia, että koko maasta ei taida saada muunlaisia pulloja. Onhan se kätevää, että hyllyiltä erottaa heti chileläiset skumpat persoonallisen pullon muodon avulla.

Väriltään viini on vihertävä ja melko hillitysti kuohuva.

Tuoksusta löytyy kohtuullisesti Chardonnayn kypsää omenaa sekä hennosti kypsempää päärynää. Paahtoleipäinen aavistus hiivaa vihjailee shamppanjakypsytyksestä, mutta muuten kokonaisuudesta jää kunnon shamppiksiin verrattuna melko yksiulotteinen kuva.

Maku on hyvin kuiva, kuten extra brutilta voi odottaakin. Makumaailma on kirpeän ja jopa raa'ahkon viheromenainen, melko teräksisen hapokas, raikas. Suussa tuntuu varsin pitkään pieni, runsas ja kestävä kuohu, joka ei katoa lasistakaan ketterästi.

Viinistä jää raikas, teräksisen hapokas, raa'an omenainen ja hennon kivisen mineraalinen jälkimaku.

Kokonaisuus on varsin puhdaspiirteinen, raikas ja ryhdikäs, mutta jotenkin kasvoton ja tylsä – vaikka viini on varsin hyvin tehty ja miellyttävä, on siitä melko hankalaa saada järkevää otetta. Viini maistuu juuri siltä, mitä se onkin, eli shamppanjamenetelmällä valmistettua 100% Chardonnay-kuohuviiniä, mutta mitään persoonaa siitä on vaikeaa löytää. Kyllä tätä siemailee varsin mielellään ja viini suorittikin vallan mainiosti tervetuliaismaljan roolinsa, mutta itselle kyllä tekee töitä keksiä syitä miksi ostaisin tämän viinin kun vähintään yhtä hyviä ja paljon mielenkiintoisempiakin kuplivia saa parhaimmillaan lähes puolet halvemmalla.

Lyhyesti: Raikas, puhdaspiirteinen ja hyvin tehty, mutta samalla hieman yksiulotteinen ja yllätyksetön blanc de blancs Chilestä.

Arvio: OK – mukava, tasapainoinen ja chileläiseksi kuohuvaksi jopa varsin tasokasesitys, mutta loppupeleissä ilman mitään varsinaista luonnetta; ei pärjää muille Alkon n. 20 euron kuohuville.

Hinnan (20,70e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2010

Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2010

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 24,90e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 24,90e (Helmikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: cono sur

Taas sen kuuluisan jännän äärellä. Cono Sur on kerännyt erityisesti nimeä kehutuilla Pinot Noireillaan, joista erityisesti rajattujen saatavuuksien 20 Barrels -sarjan pioneeri on erityisen kuuluisa. Viinin nimi tulee siitä, kun vuonna 1996 Cono Sur pyrki tekemään ensimmäisen huippuluokan viininsä, käytetyksi lajikkeeksi oli valittu Pinot Noir. Kerätyistä rypäleistä valmistetuista viineistä valittiin 20 parasta tynnyrillistä, jotka pullotettiin myöhemmin ja markkinoitiin talon huippuviininä. Temppu toimi, ja nykyisin Cono Sur nauttiikin laadukkaita Pinot Noireja tuottavana viinitalona – titteli, jolle ainakin Bicicleta Pinot Noirin perusteella tahtoisin korkeintaan naureskella. Tätä nykyähän Cono Surilla on uusi, vielä "huipumpi" Pinot Noir, Ocio, joka ei ole enää tylsästi pelkkä premium wine, vaan peräti ultra premium wine. Keihin tällainen lapsellinen termeillä pelleily oikein vetoaa?

Casablancasta, aivan viileän Tyynenmeren rannalta, peräisin oleva 20 Barrels Pinot Noir on lähinnä El Triángulo Estaten hedelmää, mutta 10% viinistä tulee niin ikään Casablancassa sijaitsevalta Campo Lindon viinitarhalta. Viini on ennen pullotusta viettänyt vuoden päivät tammessa.

20 Barrels PN on väriltään jonkin verran läpinäkyvä, mutta samalla varsin tuhdin tummanpunainen.

Cono Surin ylettömän hedelmävetoiseen tyyliin tottuneena tämän viinin tuoksu yllättää – se ei varsinaisesti räjähdä naamalle, vaan on yllättävänkin hillitty. Tämä ei niin runsas tuoksu tarjoilee kypsää, hieman makeaan taittuvaa kypsää marjaa, mokkaista maitosuklaata ja hentoa lantaisuutta.

Aromikas makumaailma on kuivahko ja runsas mutta ei kovinkaan hapokas, minkä seurauksena suutuntumaltaan viini on melko leveäntäyteläinen. Mehevä ja kypsähkö marjaisuus tuo kielen kautta mielikuvia niin tuoreista puolukoista kuin makeasta vadelmamehusta; erityisesti kielen kärjessä viini tuntuu todella pehmeältä ja mehukkaanmakaealta. Makujen seassa on myös hennon maalaista meininkiä, joka erottuu niin kevyen tallisena kuin hennon savuisena aromikkuutena. Tammisuus erottuu kevyesti tumman suklaisena ja hennon mausteisena aromikkuutena, mutta pysyy kokonaisuuteen nähden silti sopivan hillittynä. Pinot Noirille tyypillisesti viini on tanniineiltaan varsin hillitty.

Jälkimaku on yleisilmeeltään lyhehkö, mutta runsas ja aromikas – puolukkaiset, pippuriset ja kevyen rustiikkiset aromit sekoittuvat varsin miellyttäväksi jälkivaikutelmaksi. Muun maun kadottua tamminen mausteisuus jatkuu kuitenkin vielä varsin pitkään kielellä.

Sitten siihen jälkipuintiin. Pitäisikö tämä viini arvioida Cono Surin viinien vai blogin mittapuulla? Sillä Cono Surin viiniksi 20 Barrels PN on poikkeuksellisen persoonallinen ja hedelmältään miellyttävän ei-ylikypsä tapaus. Sen sijaan Pinot Noiriksi tämä viini ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen aromeiltaan, vaan jopa melko turvallinen ja yllätyksetön, sekä rakenteeltaan auttamattoman pehmoinen, höttöinen ja liioitellun täyteläinen.

Jos pullollinen tätä pitäisi ostaa, ei Alkon tilausvalikoiman kuvaus houkuta varmistamaan ostopäätöstä sen enempää kuin Cono Surin omat sivut. Alkon kuvausten mukaan viini on "täyteläinen, tanniininen, mokkainen, tamminen" – eli käytännössä aivan täysi antiteesi omasta mielestäni hyvästä Pinot Noirista (sen sijaan tuollainen kuvaus Ribera del Duerossa kuulostaa jo vallan siedettävältä!); Cono Surin sivuilta löytyy taas sellaisia termejä kuin voluptous ja outstanding extraction – ja ikävä kyllä nämä kuvaukset osuvat melko kohdilleen tämän viinin kanssa.

Tiivistettynä: 20 Barrels PN on oikein hyvä, suorastaan erinomainen, Cono Surin punaviiniksi. Sen sijaan laadukkaaksi Pinot Noiriksi viini on aivan liian raskastekoinen, täyteläinen ja yllätyksetön esitys. Pinot Noirille tyypillistä, freesiä hapokkuutta viinistä ei löytynyt lainkaan ja onhan näin uuttunutta viiniä on vaikea kutsua elegantiksi vakavalla naamalla. Vastaavaa, mutta tasapainoisempaa Pinot Noiria saa ihan Alkon perusvalikoimastakin alle parilla kympillä, netistä ostamalla paljon halvemmallakin; eli en voi varsinaisesti sanoa viinin olevan hintansa väärti, vaikka ihan siemailtava tapaus onkin Cono Surin viiniksi. Vajaan kympin edullisemmalla hinnalla olisin voinut sanoa viinin olevan parhaan hinta-laatusuhteen Cono Sur, mutta tähän hintaan en kyllä missään nimessä.

Cono Surin sivuilla lisäksi mainitaan kuinka Pinot Noiria yleensä pidetään "seksikkäänä." Omasta mielestäni tämä viini on seksikkyydeltään samaa luokkaa kuin Johanna Tukiainen.

Lyhyesti: Aromeiltaan moniulotteinen ja -kerroksinen, mutta samalla myös liian makeahko, kosiskeleva ja turvallinen Pinot Noir, joka on yleisilmeiltään lähes massiivisen täyteläinen, pehmoinen ja suorastaan veltto "premium Pinot". Ylihinnoiteltu esitys, johon on pyritty saamaan mahdollisimman runsasta ja moniulotteisuutta rakenteen ja tasapainon kustannuksella.

Arvio: Hyvä – tässä rupeaa jo löytymään yritystä. Kun vielä viinistä löytyisi oikeasti napakka ja eloisa hapokkuus yhdistettynä selkeästi vähemmän liioittelevaan suutuntumaan, olisi tässä oikeasti sen verran hieno chileläis-Pinot, jolle minäkin voisin varovasti nostaa hattuani. Tämänlaiselle viinille taas en missään nimessä ja jätän tämän hintaluokan Pinot Alkossa edelleen Burgundin ja Uuden-Seelannin harteille.

Hinnan (24,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cono Sur Block 5 Chardonnay 2012

Cono Sur Single Vineyard Block 5 Chardonnay 2012

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Valkoviini, DO Valle de Casablanca
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 12,99e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 12,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Melko ala-arvoisen Cono Sur Reserva Especial Chardonnayn jälkeen voitte kuvitella ilmeeni, kun seuraavassa lasissa istuu testattavana saman viinitalon toinen Chardonnay. Kyseessäolevan viinin tapauksessa viini näkee itse asiassa vielä enemmän tammea kuin edellinen esitys – viinistä 30% kypsyy ranskalaisessa tammessa ja 70% teräksessä puolen vuoden ajan ennen pullotusta.

Ja kyseessähän on siis viime vuosikertaan asti Visión Single Vineyard Chardonnay -nimellä tunnettu viini. Vuosikerrasta 2012 eteenpäin Visión-sarjalaiset on uudelleenbrändätty sen viinitarhan mukaan, jossa rypäleet ovat kasvaneet – tämän viinin tapauksessa kyseessä on El Centinela -talon tarha #5, Quebrada Alta.

Viinillä on hailakan vihertävä väri. En erottaisi vieressä seisovasta Reserva Especial Chardonnaysta mitenkään.

Makeanmehevää tuoksua hallitsevat kypsän hedelmäiset, erityisesti mehevän ananaksiset vivahteet ja kevyt omenahilloisuus.

Tuhdissa maussa erittäin kypsä, jopa ylikypsä hedelmä vyöryttää valtavasti makeaa omenaisuutta ja rehevää trooppista hedelmää kielelle. Tammisuus tuo kokonaisuuteen hentoa mausteisuutta, mutta muuten pysyy melko hyvin taustalla; yleisilmeeltään viini onkin miellyttävän puhdaspiirteinen ja maukas, joskin turhan täynnä geneeristä, ylikypsän makeata trooppista hedelmää. Paperilla melko runsaat hapot (lähemmäs 7 g/l) eivät taaskaan onnistu tuntumaan kokonaisuudessa, vaan viini on suutuntumaltaan melko paksuhko ja täyteläinen – todennäköisesti erityisesti monista chileläisistä valkoviineistä löytyvä jäännössokeri (6 g/l) on asialla.

Aromikas ja melko pitkä jälkimaku on selkeästi keskimakua freesimpi ja viileämpi: kielen päällä pyörii tuoretta omenaisuutta, kevyttä greippistä hapokkuutta ja hentoa yrttisyyttä. Viini olisi ollut selkeästi parempi esitys omaan makuuni, jos se olisi taipunut enemmän jälkimaun aromimaailmaan.

Reserva Especial Chardonnayn jälkeen Block 5 on varsin positiivinen esitys. Onhan viini melko raskas, rehevä, hedelmältään kosiskeleva ja jopa överi, mutta kuitenkin myös ihan kelvollinen. Ei varsinaisesti meikäläisen juttu, mutta ei tämä nyt huonokaan ole. Raikkautta ja runkoa olisi saanut löytyä enemmän viinistä, mutta tammi sentään pysyy hyvin taustalla ja kokonaisuus on tunnistettavissa uuden maailman Chardonnayksi. Viilennettynä viini on varmasti ihan kelvollinen siemailujuoma sellaisenaan, mutta pärjää se varmasti runsaammille ruokalajeillekin, kuten esimerkiksi hedelmillä höystetty vaalea liha tai erilaiset juustoiset uunikasvikset. Hillitymmän tyylin fanien ei kuitenkaan kannata vaivautua; viini on – kuten jo useampaan kertaan on mainittu – melkoinen ylikypsä hedelmäpommi.

Nyt kaikki Winestaten Chilen viinit -tilaisuuden valkoviinit maistettuani on pakko todeta, että Cono Sur ei juurikaan tee viiniä omaan makuuni. Lähes kaikissa viineissä tökki ylikorostettu, ylikypsä trooppinen hedelmä, kun taas monissa Torresin viineissä hedelmä oli paljon hillitympää (vaikkakin silti yleensä varsin tuntuvaa) ja viinin happojen tuoma runko oli selkeästi paljon tasapainoisempi suhteessa kokonaisuuteen.

Lyhyesti: Erittäin hedelmävetoinen, raskastekoinen ja tuhdinpuoleinen uuden maailman Chardonnay, mutta sellaiseksi ihan kelvollinen esitys. Tasapaino hieman hukassa ja liikaa ylikypsää, trooppista hedelmää, mutta moniin vastaaviin esityksiin verrattuna ihan mukiinmenevää kamaa.

Arvio: OK – ihan passeli esitys, jos tykkää näistä hedelmä edellä menevistä, ylikypsistä ja erittäin tuhdeista uuden maailman valkoviineistä. Itseäni tämä tyyli ei juurikaan puhuttele, mutta Suomen markkinoilla taidan olla makuni kanssa selvässä vähemmistössä.

Hinnan (12,99e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Cono Sur Reserva Especial Chardonnay 2011

Cono Sur Reserva Especial Chardonnay 2011

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 10,90e (Huhtikuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,90e (Tammikuu 2014, Alko)

Cono Surin Reserva Especial -sarjan Chardonnay näyttää paperilla varsin lupaavalta: Rypäleet tulevat aivan Tyynen Valtameren rannalta, Casablancan rannikolta; Viinistä 85% kypsyy teräksessä ja vain 15% tammessa viiden kuukauden ajan; Happojakin näyttää olevan reilummanpuoleisesti, peräti 7,2 g/l!

Viinillä on hailakan vihertävä väri.

Tuoksussa on kevyesti trooppista hedelmää, lähinnä kevyttä ananasta ja hentoa persikkaa, mutta kevyt paahteinen tammisuus tekee siitä jotenkin tunkkaisen ja jopa kevyen villasukkaisen yleisilmeeltään. Jotenkin viinin kevyt tammitus tuntuu pilaavan kaiken houkuttelevuuden tuoksun hedelmästä ja kokonaisuus on melko epämiellyttävä.

Suussa viini paljastuu hedelmältään melko makeaksi ja raskastekoiseksi. Aromeista löytyy ylikypsää, trooppista hedelmää kevyttä tammen mausteisuutta ja hentoa pähkinäisyyttä, mutta myös hieman tunkkaista hikisyyttä. Hämmentävää kyllä, päälle 7 g/l hapoistaan huolimatta viini on suutuntumaltaan keskihapokas ja tuhti, jopa paksu; pienellä mielikuvituksella voi kuvitella suussa hyllyvän makeata viinihyytelöä kuivan Chardonnayn sijaan.

Kypsän hedelmäisyyden väistyttyä paljastuu keskimakua paljon hapokkaampi jälkimaku, joka ei kuitenkaan ole juurikaan sen raikkaampi. Aromipuolelta nousee esiin kuivahkoa omenaa, hentoa tammea, aavistus vaniljaa ja makeankypsää aprikoosia. Jälkivaikutelma on keskipitkä, kypsä ja tylsähkö.

Eräs viinejä myöskin harrasteleva kaimani totesi viinistä "melko roskaa", mitä en kyllä lähde kiistämään. En oikein pysty käsittämään miksi viini on yksi Suomen suosituimmista pullossa myytävistä Chardonnay-viineistä – kokonaisuus on sekä rakenteeltaan melko väsähtänyt, että aromeiltaan suht epämiellyttävä. Tammella sotattuja ylikypsiä hedelmäsoseita saa Alkon hyllyiltä paljon edullisemmallakin, miksi sijoittaa reilu kymppi tällaiseen räpellykseen? Ei, tämä viini ei saa ymmärrystä minulta. Cono Surin ja maahantuoja onni, että merkittävä osa Suomen viininkuluttajista näyttää olevan toista mieltä kanssani.

Lyhyesti: Ylikypsä, tuhti, tunkkainen ja rakenteeltaan väsähtäneen ja löysän oloinen hedelmäpommi-Chardonnay. Viini tuskin olisi ollut hirveästi sen parempi ilman kevyttä tammitusta, mutta tässä tapauksessa se ei ainakaan auttanut asiaa.

Arvio: Huono – varmasti tekniseltä kantilta viini on moitteeton, mutta minulle viini ei tarjoa oikeastaan mitään, mikä saisi minut palaamaan siihen parin maistiaisen jälkeen. Tämän viinin kohdalla oikeutan muuten lähinnä myötähäpeää aiheuttavan ABC-säännön.

Hinnan (10,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Cono Sur Organic Sauvignon Blanc 2012

Cono Sur Organic Sauvignon Blanc 2012

• Valmistaja: Viña Cono Sur
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, San Antonio
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 9,99e (Huhtikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 10,49e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

Seuraavaksi arviossa on Winestaten Chilen viinit -tilaisuudessa ensimmäinen meille esitelty valkoviini, Cono Surin luomulinjaston Sauvignon Blanc. Tämä kyseinen viini on kypsytetty neljä kuukautta terästankeissa ja valmistettu aivan meren vieressä sijaitsevien Campo Lindo -viinitarhojen vain 4 vuotta vanhojen köynnösten rypäleistä – tämä on siis näiden köynnösten kolmas vuosikerta koskaan. Yleensä viinin sanotaan olevan sitä parempi mitä vanhempia köynnökset ovat, joten katsotaan miten tämmöinen nuorikko pärjää.

Väriltään viini on melko hailakan vaaleanvihreä, mutta usein hyvin neutraaleihin Sauvignon Blanceihin verrattuna jopa hieman syvemmän vihreä.

Juu. Tuoksun perusteella lasissa on selvästi Sauvignon Blancia. Ei voi erehtyä, ei. Nokkaan ryöpsähtää voimakasta parsaa, vegetaalisuutta, murskattua raparperia ja nokkosenlehteä sekä kevyttä kissanpissaisuutta. Jos jollekulle on epäselvää miltä uuden maailman Sauvignon Blanc tuoksuu, on tässä hyvä mallikappale.

Tuoksun tavoin makukin on hyvin runsas ja tykittää menemään jatkuvalla täysilaidallisella. Nuorekas ja tuore makumaailma tarjoilee valkoherukkaa, kypsä sitrusta, vegetaalista nurmikkoisuutta, karviaista ja parsaa. Viini on rypäleelle tyypillisesti varsin hapokas ja raikas, mutta runsaan hedelmäisyytensä vuoksi viinin suutuntuma on varsin pehmeä ja melko täyteläinen (todennäköisesti osittain 4 g/l jäännössokerin ansiosta) – tyypillistä, sauvignonblancmaista kepeyttä viinistä ei löydy, vaan viini on melko tuhti pommi pureksittavaksi. Yleisvaikutelma on joka suuntaan räjähtävä, mutta silti melko simppeli ja suoraviivainen.

Kuiva jälkimaku on hapokkuudessaan rapsakka ja keskimakua hieman kevyempi; keskipitkää jälkimakua hallitsevat vihersävytteiset, yrttiset ja ruohoiset vivahteet.

Kokonaisuutena Cono Surin luomu-SB on kuitenkin melko perus. Viini on uudelle maailmalle tyypillisesti hedelmävetoinen ja jopa liioitellun intensiivinen, mutta rakenne tuntuu tulevan hedelmän kustannuksella. Viini on ihan siemailtava perus-SB noin lasillisen verran, mutta toisen lasillisen – saati pullon – verran näin överiä viiniä kyllä rupeaisi tökkimään. Ehkä joku ruoka, joka antaisi vastapainoa viinin liiallisuudelle voisi tehdä hyvää, mutta saa kyllä etsiä tovin jotta löytäisi riittävän voimakkaan vastinkappaleen viinille. Raaka vuohenjuusto?

Jos jotain hyvää pitää hakea, oli tämä viini kuin juotava versio Santa Helenan GR Sauvignon Blancista. Eli ei tämä mitenkään mahdoton tapaus ole. Voin jopa kuvitella joidenkin ihmisten oikeasti pitävän tästä.

Lyhyesti: Tyypillisen hedelmävetoinen uuden maailman Sauvignon Blanc, josta kyllä löytyy happoja, mutta niin myös runsasta ja täyteläistä suutuntumaa. Liiaksikin asti. Viini voisi olla ihan kelpo esitys jos siitä otettaisiin kaikesta (paitsi hapokkuudesta) puolet pois.

Arvio: Keskinkertainen – saa kyllä rakastaa Sauvignon Blancia melko paljon että jaksaa olla tästä innoissaan.

Hinnan (10,49e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Errázuriz Don Maximiano Reserve 2008

Errazuriz Don Maximiano Founder's Reserve 2008

• Valmistaja: Viña Errázuriz
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua
• Rypäleet: Cabernet Sauvignon (84%), Carménère (8%),
  Syrah (5%), Petit Verdot (3%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 59,90e (Syyskuu 2012, Wennerco)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: errázuriz

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että joka kerta tutustun mielenkiinnolla uusiin "Super-Chileläisiin", ja jotakuinkin joka kerralla viini on enemmän tai vähemmän pettymys. Jotkut ovat kyllä varsin kelvollisen oloisia, mutta sellaisten ongelmana on poikkeuksetta täysin naurettava, lähes aggressivinen hinnoittelu – miksi maksaisin täysin naurettavia summia melko tavanomaisesta, vaikkakin hyvintehdystä uuden maailman viinistä, jos samaan hintaan saa varsin loistavia, ikääntyessään vain paranevia italialaisia tai ranskalaisia? Ja jos sijoitusta kaipaa, lienee näiden viinien hinnalla usein samanhintainen Tignanello paljon luotettavampi ostos – se sentään nauttii kovan hintansa lisäksi sentään maailmalla tunnustetun statuksen asemasta.

Nämä ajatukset päässäni pyörien marssin Mikä viini -tapahtumassa Errázurizin ständille ja pyysin maistiaisen talon lippulaivaviiniä, viinitalon perustaneen Don Maximianon kunniaksi nimettyä, n. 20 kuukautta uudessa tammessa kypsytettyä Cabernet Sauvignon -vetoista Reserve-punaviiniä. Tämä Reserve / Reserva -termin käyttö jaksaa kyllä huvituttaa chileläisissä viineissä, sillä termillä ei ole maassa varsinaisesti mitään määritelmää, minkä lisäksi monesti sillä ei ole edes käytännön merkitystä – onpahan tullut tapauksia, joissa valmistusmenetelmällisesti "reserve" ja perusviini eivät ero juuri mitenkään, mille selityksenä oli Reserve-viinin "reserve-viiniltä odotettava makuprofiili." No just niin.

No mutta. Itse aiheeseen, eli Don Maximianoon. Väriltään viini on todella paksu ja käytännössä täysin läpinäkymättömän viininpunainen. Melkein jalat tutisevat, jos pelkästään ulkonäkö saa viinin näyttämään todella raskaalta.

Tuoksultaan viini on todella mehevä. Selvimpänä elementtinä on tuoretta Cabernet'n herukkaisuutta, mutta mukana on myös kevyttä (lue: ilahduttavasti odottamaani hillitympää) hilloista punamarjaisuutta, kevyesti makeaan vaniljaan taittuvaa tammea, savuisuutta ja mustikkaa.

Maku on paksu ja mehevä, mutta ilahduttavasti ja yllättävästi melko kuivahko. Aromipuolella on runsaasti, jopa massiivisesti mustaherukkaa, tupakkaa, puista tammea, luumua ja nahkaa, sekä melko runsaista tanniineista tulevaa bitteriä. Rakenne on todella helppo ja pehmeä, sillä happorakenne ei tunnu mitenkään kantavan näin massiivista runkoa. Edes tanniinien kanssa hapot eivät jaksa tuoda ryhtiä ja napakkuutta kokonaisuuteen.

Jälkimaku on keskimakua kypsemmän makeampi ja vaniljaisempi sekä melko lyhyehkö. Lisäksi kielellä häivähtelee hieman tummia hedelmiä ja leivontamausteita.

Ei tätä nyt oikein voi sanoa hedelmävetoiseksi viiniksi. Ei tämä ole edes hedelmävoittoinen viini. Tämä tuntuu olevan pelkkää hedelmää ilman varsinaista rakennetta. Makua on todella paljon, mutta missä ryhti? Missä luonne? Kyllähän tämä viini on nyt jo vallan nautittavissa ja hedelmää riittää varmasti ainakin kymmenen vuoden kypsytykseen – saattaisi jopa suurin liiallisuus lähteä keskimausta – mutta ennen kuin minulle toisin todistetaan, epäilen että tällä viinillä (tai sen vuosikerralla) ei rakennetta ole. Jo parilla kympillä saa samanlaisia naurettavuuteen asti yliuutettuja ja -tammitettuja hedelmäpommeja, joten en näe miksi kukaan haluaisi sijoittaa tähän kuutta kymppiä. Tämän ikäisenä ja tämän tyylilajin edustajana viini ei puhutellut oikeastaan ollenkaan.

Lyhyesti: Todella stereotyyppinen uuden maailman jättiläisviini. Jo näin nuorena hyvin helppo, pehmeä ja erittäin hedelmävoittoinen punaviini, joka lienee paras sellaisenaan nautittuna – en tähän hätään keksi oikeastaan mitään syötävää, joka sopisi näin massiiviselle ja rakenteettomalle chileläispommille.

Arvio: Tylsä – viinissä on oikein paljon jopa miellyttäviäkin Cabernet'n aromeja, mutta koko homma on aluksi vesitetty kypsyttämällä rypäleet niin ylikypsiksi, että missään ei ole jälkeäkään tuoreudesta ja hapoista, minkä jälkeen homma on viimeistelty peittämällä kaikki mielenkiinto liiallisella, yliuuttuneella tammella. Yhtä mielenkiintoisia hedelmäpommeja saa Suomestakin paljon halvemmalla.

Hinnan (59,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaa hintaan saa paljon parempaakin.

Errazuriz Single Vineyard Sauvignon Blanc 2011

Errazuriz Single Vineyard Sauvignon Blanc 2011

• Valmistaja: Errazuriz
• Tyyppi: Valkoviini, DO Valle de Casablanca
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 13,99e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 13,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Aconcaguan alue Chilessä ei ole vielä tähän asti onnistunut vakuuttamaan minua punaviineillään, mutta sen sijaan monet alueen valkoviinit ovat olleet varsin positiivisia tapauksia; siksi myös Alkon valikoimista löytyvän Errazurizin Sauvignon Blanc oli aiheuttanut jo jonkin verran kiinnostusta. Kyseessä on siis Errazurizin sivujen mukaan Casablancan laaksosta löytyvän yhden viinitarhan, melko pienisatoisen La Esculturan, rypäleistä puristettu valkoviini, josta 2% on kypsytetty tammessa ja 98% teräksessä hiivasakkojen päällä.

Väriltään viini on melko hailakka, vaaleankellertävä. Tuoksun perusteella viini on ilmiselvä Sauvignon Blanc: hyvin runsasta, makeaan taittuvaa trooppista hedelmää, kypsää herukkaisuutta ja tomaatinlehtiä, joita sävyttävät revitty nokkonen, leikattu nurmi, viherpippuri ja imelä kissanpissaisuus.

Maultaan viini on yllättävän suuri ja leveä – monien Sauvignon Blancien napakka fokus ja leikkaava terä on korvattu melko massiivisella ja hieman perinteistä pehmeämmällä ilmaisulla. Aromipuolella tulee intensiivistä passiohedelmää sekä hieman vähemmässä määrin muitakin kypsiä, trooppisia hedelmiä. Kuitenkin melko nopeasti raikas ja napakka hapokkuus saapuu täyteläisen suutuntuman takaa etualalle ja kokonaisuus kevenee, saaden edelleen lisää intensiteettiä ja tuoden tukevan hedelmäisyyden takaa vehreätä vegetaalisuutta, makeata valkoherukkaa ja kevyttä parsaisuutta.

Jälkimaku on leveä, makua selvästi kuivempi ja voimakkaan mineraalinen. Seassa tuntuu myös jonkin verran alkoholista lämpöä.

Kokonaisuutena Errazurizin SV SB on varsin hyvä Chilen Sauvignon Blanc. Viini on ehkä turhankin voimakas ja jopa päällekäyvä, mutta balanssissa silti pysytään. Itse olisin suosinut hieman hillitympää ja kuivempaa ilmaisua, mutta onneksi viinissä on kuitenkin hyvin rypäleelle ominainen, tiukka selkäranka ha vehreä aromikkuus. Oikein hyvä, muttei missään nimessä erinomainen. Hyvin yleiskäyttöinen, vaikkakin melko lailla voimakas viini, josta on helppo pitää.

Lyhyesti: Melko suuri ja intensiivinen valkoviini, jossa yhdistyy hyvin ryhdikäs hapokkuus, kuivan vehreä yleisilme ja voimakas, hieman kypsänmakea hedelmäisyys. Tyyli ja eleganssi on korvattu väkivallalla, mutta kokonaisuus pelaa.

Arvio: Erittäin hyvä – vähempikin riittäisi. Viinissä riittää potkua vaikka pienelle pitäjälle. Toimii selvästi paremmin ruoan kanssa, jolloin runsain aggressio saa hieman vastapainoa.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Leyda Las Brisas Pinot Noir 2011

Leyda Las Brisas Pinot Noir 2011

• Valmistaja: Viña Leyda
• Tyyppi: Punaviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, San Antonio, Valle de Leyda
• Rypäleet: Pinot Noir (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,98e (Syyskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 13,99e (Tammikuu 2014, Alko)

Tällä kertaa vuorossa on Viini-Lehden vuoden punaviini 2010, ryhdikkäistä valkoviineistään tutun Leydan Las Brisas Pinot Noir – vuosikerta tosin on eri kuin voittajaviinillä. Olisi täten ihan mukava kuulla niiltä, joilla on kokemusta, että eroaako tämä vuosikerta parin vuoden takaisesta paljonkin.

Lasissa viini on väriltään hyvin tumma ja syvä, lähes läpinäkymättömän viininpunainen. Hetkinen – onko tämä todellakin Pinot Noiria? Tummimmatkin Pinot Noirit joita on tullut vastaan, ovat yleensä olleet jollakin tasolla läpinäkyviä ja hieman ohuemmanpuoleisia, mutta tämä kyllä imee tehokkaasti valoa itseensä; taustalla oleva valo onnistuu vain kevyesti häivähtelemään läpi.

Tuoksu on tömäkkä ja, no, varsin persoonallinen – ainakin Pinot Noiriksi. Se on todella paksun tuhti ja se tarjoilee karpalohilloa, tummia ja ylikypsiä kirsikoita, makeata lakritsia, savua ja palanutta kumia. Viini tuo mieleen lähinnä hillitymmänpuoleisen etelä-afrikkalaisen Pinotagen; Pinot Noirin herkkyyttä ja eleganssia lasista ei nouse ollenkaan.

Maku on melko lailla täyteläinen – asiat, joita et Pinot Noirista odota, jatkuvat – ja maultaan melko voimakas ja runsas. Kielellä pyörii vadelma- ja karpalohilloa, mustapippuria, kevyttä tervaisuutta ja tuoreita tummia kirsikoita. Hapot tuovat kevyttä, raikastavaa puolukkaisuutta makuun, mutta yleisesti ne eivät tunnu riittävän todella raskaan hedelmän alla. Viini on hillityistä hapoistaan johtuen suutuntumaltaan satiinisen pehmeä ja helppo, mutta samalla myös hyvin raskassoutuinen ja löysänpuoleinen. Rypäleelle tyypillisesti tanniineja ei löydy juuri ollenkaan ja ilahduttavasti selvimmät tammisuudenkin piirteet jäävät tukevan hedelmän alle piiloon.

Jälkimaussa on hyvin kevyesti sokeroituja tuoreita marjoja, sekä melko runsaanpuoleisesti savua ja tervaa. Runsaan hedelmän alleen peittämä alkoholi nostaa jälkimaussa päätään ja sekä maistuu että tuntuu lämpöä hohkavana tunteena nielussa ja kitalaessa.

Ainoastaan syömäni kana-vuohenjuusto-burgerin kanssa viini onnistui hieman karistamaan ylimääräistä rasvaansa pois ja raikkaammat marjaisuuden aromit pääsivät esiin ylikypsän hedelmän alta, mutta rakenteeltaan viini oli silti turhan lihavan tuntuinen ja ponneton.

Nyt ihmetyttää onko tämmöinen viini ollut jollain tasolla arvostamani Viinilehden vuoden viini, vai onko viinitalo voinut muuttaa tyyliään todella rankasti täysin toisenlaiseen suuntaan? Onko 2011 ollut alueella poikkeuksellisen kuuma vuosi? Kyllähän tällainen Pinot Noir varmasti erottuu monien kepeiden, hillittyjen ja eleganttien Pinot Noirien joukosta – mutta omaa makuani ajatellen ei ainakaan edukseen. Persoonallisuutta viinistä kyllä löytyy, mutta ei varsinaisesti tavalla, joka puhuttelisi allekirjoittanutta juuri ollenkaan. Lisäksi viini on mielestäni auttamattoman suuri Pinot Noiriksi: odotan saavani Pinot Noir -viiniltä kepeyttä ja raikkautta; ne tuhdit PN:t, joista olen pitänyt, ovat olleet sekä miellyttävän persoonallisia, että hyvin fokusoituneita ja ryhdikkäitä. Sen sijaan tämä tapaus on varsin löysä ja raskas, eikä sen runko tunnu jaksavan kantaa tuhtia hedelmää kovinkaan pitkälle.

Viini on lähinnä helppo, uuden maailman makeankypsistä viineistä pitävän makuun sovitettu seurusteluviini, joita löytyy tusinoittain alle kympin hintaluokasta. Jotenkin viini ei onnistu mitenkään mahtumaan mielukuvaani 14 euron Pinot Noirista. Kerta toisensa jälkeen jaksan antaa mahdollisuuden Chilen Pinot Noireille, ja kerta toisensa jälkeen ne onnistuvat olemaan pettymyksiä. Pitäisikö ottaa jo opiksi? Onko Chilessä viinitaloa, joka tekee Pinot Noireja, joista olisi vastusta vanhan maailman, tai vaihtoehtoisesti Uuden-Seelannin Pinot Noireille?

Lyhyesti: Hyvin tuhti, raskas, ylikypsän hillomainen ja dominoivan tervainen Pinot Noir.

Arvio: Keskinkertainen – eipä tämä perinteisten Pinot Noirien ystävälle tarjoa juuri muuta, kuin kertaluontoisen kuriositeetin palaneen kumin aromien muodossa. Muuten viini on lähinnä tuhdeista ja helpoista uuden maailman viineistä pitävälle sopiva keskitason seurustelupunaviini. Vaalealle lihalle Las Brisas on melko kelpo ruokaviini, mutta mielestäni mielenkiintoisia ja paremmin toimivia tapauksia saa halvemmallakin.

Hinnan (13,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Adobe Reserva Chardonnay 2011

Adobe Reserva Chardonnay 2011

• Valmistaja: Emiliana
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, Casablanca
• Rypäleet: Chardonnay (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 6,00 / 12 cl (Elokuu 2012, Olutravintola Rotterdam, Helsinki)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: emiliana

Olen aina pitänyt Emilianan Adobe-sarjalaisia ihan kelvollisena chileläisviinisarjana, johtuen kyllä lähinnä kelvollisesta Adobe Gewürztraminerista – Alkon valikoimista löytyvä punainen ei ole koskaan oikein onnistunut vakuuttamaan. Yhden hyvän Adobe-valkoviinin vakuuttamana päätin sitten kokeilla Kampissa sijaitsevassa Rotterdamissa viinitalon toista valkoviiniä, melko tasokkaita valkoviinejä tuottavasta Aconcaguasta peräisin olevaa Chardonnayta.

Väriltään viini on kellanvihreä, melko neutraali. Tuoksu on kypsän makean omenainen ja päärynäinen. Viinistä 10% kypsytetään tammessa, mikä ei tuoksun muhevankypsän hedelmäisyyden alta tuoksu käytännössä lainkaan. Yleisesti tuoksu on erittäin geneerisen uuden maailman Chardonnayn: ranskalaiseksi tätä ei erehtyisi unissaankaan luulemaan, mutta muuten on melko mahdotonta sanoa tuoksun perusteella juuta tai jaata viinin alkuperästä.

Suuhun saapuessaan viini on pehmeän täyteläinen, hieman löysähkö ja melko persoonaton. Aromeita tarjoillaan melko runsaasti, mutte ne eivät suuria hurraahuutoja herätä: on kypsänmehevää valkeakuulasomenaa ja hentoa päärynää, joita siivittävät aavistus tunkkaista tammea ja hieman kiljuisen oloinen hiivaisuus. Hedelmäisyys on kypsyydessään hyvin makean oloista, mikä yhdistettynä melko vähäiseen hapokkuuteen saa viinin vaikuttamaan lähes puolikuivalta. Viinissä on pienin aavistus hiilihappoista pistelevyyttä, mutta silti viinistä tuntuu puuttuvan raikkautta, lähinnä mitenkään tuntuvan hapokkuuden muodossa.

Jälkimaku on kevyen kukkaisan mausteinen ja hapokkuudessaan hieman hapahko, muttei siltikään erityisen hapokas. Jälkimaku on melko tylsä, tympeä ja loppuu nopeasti.

Yleisvaikutelmaltaan Adobe Chardonnay on tylsä ja hyvin geneerinen uuden maailman Chardonnay – viini ei tarjonnut lähellekään samaa mitä saman sarjan Gewürz. Itselle melko pettymys, mutta oletettavasti viinillä on paikkansa olutbaarissa, jossa ihmiset voivat tilata melko edullisesti geneeristä ja helppoa valkoviiniä, joka maistuu suurin piirtein siltä, miltä geneerisen ja helpon valkoviinin voi olettaa maistuvan, ja joka ei töki tai hierrä. Kai sitä pitää jatkaa etsimistä, jos vielä joskus tulisi vastaan hyvä chileläinen Chardonnay. Itse kyllä rupean jo tässä epäilemään että sellaista vain ei ole vielä tehty.

Lyhyesti: Erittäin geneerinen, helppo, tylsä ja tympeänpuoleinen uuden maailman Chardonnay.

Arvio: Kehno – olisin arvioinut tämän 'tylsäksi', mutta kun viinistä tuntui puuttuvan mielenkiinnon lisäksi niin paljon positiivisia aspekteja, jouduin laskemaan arviota edelleen. Pettymys sarjan toiseen, selvästi laadukkaampaan valkoviiniin verrattuna.

Hinnan (6,00e) ja laadun suhde: Olutravintola Rotterdamissa 12 cl lasillinen oli (edullisuudestaan huolimatta) viinin laatuun nähden hieman yläkanttiin.

Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc 2010

Leyda Lot 4 Sauvignon Blanc 2010

• Valmistaja: Viña Leyda
• Tyyppi: Valkoviini
• Maa: Chile
• Alue: Aconcagua, San Antonio, Valle de Leyda
• Rypäleet: Sauvignon Blanc (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 14,99e (Maaliskuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 12,97e (Tammikuu 2014, Alko)

Se lienee monille selvää, että olen yleisesti oppinut vierastamaan chileläisiä viinejä. Tämä ei johdu niinkään mistään periaatteellisesta päätöksestä, vaan siitä, että ikävän usein chileläiset viinit ovat äärimmäisen tylsiä, kosiskelevia, helppoja ja niin varman päälle valmistettuja, että niistä on vaikea innostua yrittämälläkään. Muutamia hinnakkaampia chileläisenä maistaneena olen todennut, että edes hinta ei ole pelastukseksi – chileläiset arvoviinit ovat usein olleet todella laadukkaita ja viimeisen päälle hyvin tehtyjä, mutta silti kovin persoonattomia ja yllätyksettömiä, minkä takia viini on jättänyt kylmäksi.

En kuitenkaan ole heittänyt pyyhettä kehään Chilen kanssa, sillä aina silloin tällöin vastaan tulee oikein tyylikkäitä, monesti hintaansa nähden jopa erinomaisia viinejä, jotka kestävät hyvin vertailua maailmankuulujen vanhan maailman esikuvien rinnalla. Esimerkiksi Leydan viinit voitaneen laskea tämmöisiksi, sillä monet niistä ovat niin kuulopuheiden kuin arvostelujen perusteella keränneet runsaasti positiivisia arvioita. Tämän vuoksi työporukkamme illallis-illassa alkupalaksi tarjottujen parsatankojen kumppaniksi valikoitunut Leyda Lot 4 vaikutti sekä luottamusta että mielenkiintoa herättävältä valinnalta.

Väri on hyvin tyypillinen terästankissa kypsytetylle Sauvignon Blanc'lle: erittäin hailakka vaalenkeltainen, lähes vetinen. Lisäksi tuoksu paljastaa rypälelajikkeen armotta: hajuaistille tarjotaan hillittyä herukanlehteä, karviaista ja nokkosta, eli SB:n ominaisimpia aromeja. Leyda kuitenkin eroaa selvästi kuuluisista Uuden-Seelannin serkuistaan siinä, että lasista ei kohoa räjähtävän runsaita trooppisia hedelmiä, vaan enemmän teräksisiä tai mineraalisia elementtejä, kypsää greippiä sekä vihreitä, nurmikkoisia vivahteita. Tuoksun luomien vaikutelmien perusteella Leyda muistuttaakin enemmän hillittyjä Loiren Sauvignoneita kuin Uuden-Seelannin vastaavia, vaikka sijaintinsa puolesta edustaakin uutta maailmaa.

Sitten maun pariin. Ensimmäisen suullisen perusteella Leyda on loirelaisten tapaan melko täyteläisen tuntuinen valkoviiniksi, mutta siitä huolimatta rapsakan, tai jopa terävän, hapokas. Tämä on melko harvinainen yhdistelmä, runsas happoisuus kun yleensä keventää täyteläistä suutuntumaa. Kuiva maku on melko herukkainen, mineraalinen ja limettinen, minkä lisäksi seassa tuntuu olevan myös aavistus Veltliner-rypäleestä tutumpaa valkopippuria. Yleistä aromimaailmaa hallitsee raikas, viherarominen ja tuore aromikkuus.

Jälkimaku on pitkähkö, herukkainen ja raikkaan mineraalinen. Runsaat hapot nostavat pitkään vettä kielelle ja mineraalinen yleisvaikutelma tuntuu puhdistavan suun ruoan aromeista.

Kokonaisuutena Leyda Lot 4 on vahvarunkoinen ja intensiivinen Sauvignon. Viini on tyylillisesti hyvin kaukana mallikkaista Uuden-Seelannin viineistä, mutta on omalla sarallaan todella positiivinen esitys. Mielestäni on aina yhtä huojentavaa löytää Uuden-Seelannin ulkopuolelta uuden maailman Sauvignon Blanceja, joita ei olla onnistuttu pilaamaan ylikypsillä aromeilla tai tammituksella, vaan rypäleen runsas hapokkuus pääsee kilpailemaan rypäleen terävien ominaisaromien kanssa. Tämä raikas ja hapokas paketti on juuri tällainen onnistunut esitys, ja se toiminee parhaiten syötävän kanssa, jolloin viinin raikas hedelmäisyys pääsee loistamaan. Nappiyhdistelmä vuohenjuustolle, parsalle tai kasvisruoille.

Lyhyesti: Eloisan hapokas, puhtaan viherarominen ja särmikäs uuden maailman Sauvignon Blanc vanhan maailman hengessä.

Arvio: Erinomainen – viinissä on paljon, mutta se ei yritä liikoja vaan pysyy loistavana, särmikkäänä ja intensiivisenä pakettina alusta loppuun. Hintaisekseen oikein kelvollinen ruokavalkoviini.

Hinnan (12,97e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.