Errazuriz Kai Carmenère 2008
- Valmistaja: Viña Errázuriz
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Chile
- Alue: Aconcagua
- Rypäleet: Carménère (92%), Syrah (5%), Petit Verdot (3%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 95,70e (Syyskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
- Hinta nyt: 96,30e (Helmikuu 2014, Alko, erikoisvalikoima)
No niin, näyttää pahasti siltä, että vuoden 2013 viimeiseksi julkaistuksi arvioksi meikäläisen osalta jää chileläisen Errázuriz-talon "ikoni"-Carménère, Kai. Lupaan heti aluksi juhlallisesti, etten arvostelussa kirjoita ensimmäistäkään huonoa "ei Kai" -läppää tai muuta vastaavaa.
Syyskuisessa Mikä viini -tapahtumassa tuli testattua kolme Errázurizin ikoniviiniä – tarjolla niitä oli peräti neljä erilaista. Yksi niistä – Don Maximiano Founder's Reserve – jäi testaamati, koska olin maistanut kyseisen viinin jo aikaisemmin ja todennut, ettei se kykene ylläpitämään mielenkiintoani uutta lasillista varten. Samassa arvostelussa myös tilitin turhautumistani uuden maailman (lähinnä chileläisten) ikoniviinien naurettavuutta: tehdään superkonsentroituneita jättiläisviinejä, lillutellaan niitä vuosi pari uudessa tammessa ja lätkäistään päälle hintalappu akselilta viisi kymppiä viiva satanen. Tasapainosta ei ole tietoakaan ja vaikka viinit saattavat kestää vuosikymmenenkin varastoimista, ne harvoin kehittyvät yhtään mihinkään. Odotukseni eivät ole korkealla näiden Errázurizin superviinien suhteen, mikä lienee vain hyvä, sillä pessimisti ei pety!
Kai on valmistettu Aconcaguan laaksossa sijaitsevan, vuosien 1992 ja 1993 välillä istutetun Max-viinitarhan köynnöksien käsinpoimituista rypäleistä. Viiniä maseroitiin n. kuukauden ajan kuorien kanssa, minkä jälkeen viini siirrettiin ranskalaisiin tammitynnyreihin (joista 98% uusia) kypsymään 20 kuukaudeksi.
Väriltään viini on verisen mustanpuhuva ja läpinäkymätön. Runsas konsentraatio paistaa metrien päähän.
Tuhdinpuoleinen tuoksu on todella paahtuneen tamminen ja makean mausteinen – siis sellaista huhhuh-kaliiperia. Seassa on myös paahdettua paprikajauhetta, hillottua tummaa hedelmää (viikuna-luumu-taateli-yms.), kuivan puisevaa tammea ja omintakeista karvautta sekä alkoholia.
Ei-niin-yllättäen myös maultaan viini on paksu, intensiivinen ja suuntäyttävän täyteläinen. Makea tumma hedelmäisyys on varsin raskastekoista ja hapokkuus massiiviseen ilmaisuun nähden aivan turhan vaatimatonta, mikä vain korostaa viinin hilloista yleisilmettä (no kappas, Alkon analyysit antavat hapoille määräksi naurettavan piskuiset 3,4 g/l, mikä selittää melko paljon viinin ponnettomasta ryhdistä). Tumman hedelmän ohella kielellä tuntuu paahdettuja, makeita mausteita, vaniljaan ja kaakaoon taittuvaa, reilusti uuttunutta tammea, kevyttä paprikaisuutta ja hentoa eukalyptusta. Pieni tanniinien karheus tuo suutuntumaan pientä tiiviyden tuntua, mutta muuten viini tuntuu turhan löysältä pysyäkseen rakenteensa kannattelemana. Alkoholin aromi pysyy tuhdin maun peittämänä, mutta tuntuu kuitenkin suun limakalvoilla tulisena tunteena.
Jälkimaku on yhtä lailla tulinen sekä nielua voimakkaasti lämmittävä, jopa poltteleva. Muuten kielelle jää melko pitkä, mehukas ja makeahko jälkivaikutelma, jossa tuntuu ylikypsää mustikkaisuutta ja hyvin runsasta, moniulotteista ja kompleksia tammisuutta – kaakaomassaa, vaniljaa, savua, setriä ja maitosuklaata.
Muistiinpanovihkossani seisoo havaintojeni jälkeen loppukaneettina: "mitä tästä pitää saada irti?" Vaikka viinistä löytyy paljon kaikkea, ei viini kyllä millään lailla onnistu säväyttämään – Kai tuntuu siltä, että se on viini, jonka tekijät ovat yrittäneet tehdä maailman parhaan viinin änkemällä siihen mahdollisimman paljon kaikkia keksimiään hyviä aromeja ilman minkäänlaista hajua tasapainosta tai aromien harmoniasta. Paras analogia lienee se, että musiikista mitään ymmärtämätön haluaisi tehdä maailman parhaan hittisinglen ja hoitaa asian miksaamalla kolmen minuutin biisiin kaikkien suurimpien hittien kertosäkeet. Päällekkäin. Runsaalla kaiulla ja mahdollisimman korkealla volyymilla.
Eli eihän tässä viinissä ole mitään järkeä.
Lyhyesti: Järjettömän superkonsentroitunut ja uudella tammella tukkoon tilkitty giga-Carménère, jossa ei ole pienintäkään yritystä saavuttaa rakennetta tai tasapainoa. Pitkään kypsyttelemällä viinin hedelmä saattaa hieman keventyä ja runsain makeus kuivahtaa kasaan, mutta tuskin sekään pelastaa viinin höttöistä ja ponnetonta rakennetta.
Arvio: Tylsä – nyt rupeaa vaikuttamaan pahasti siltä, että "chileläinen ikoniviini" ja "laatu" tai "tasapaino" eivät ole sanoja, joita ainakaan itse kykenisin käyttämään samassa lauseessa. Satasella pullollinen marjahilloa, luumumehua ja alkoholia? Ei kiitos.
Hinnan (96,30e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti