Errazuriz La Cumbre Syrah 2007
- Valmistaja: Viña Errázuriz
- Tyyppi: Punaviini
- Maa: Chile
- Alue: Aconcagua
- Rypäleet: Syrah (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta arviointihetkellä: 64,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)
No niin, hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin seuraajille ja satunnaisesti tänne eksyville! Viime vuosi lopetettiin chilelläisten ikoniviinien merkeissä ja samalla linjalla tämä uusi aloitetaan. Kyllähän pari viiniä tuli maistettua tuossa vuoden vierähtäessä uuteen, mutta keskityn nyt vain päivittelemään tänne näitä vanhoja havaintoja, joten kenties saan tämän uuden vuoden juomani kirjattua tänne ensi uudeksi vuodeksi!
Tämä nyt arvioitava viini on Errázurizin Icon-sarjan Syrah-viini, La Cumbre. Toisin kuin viimeksiarvioitu Kai, jossa oli päärypäle Carménèren ohella muutamaa muutakin rypälettä tukemassa, La Cumbre on 100% Syrah. Viini tulee Aconcaguan laaksossa sijaitsevien Max-viinitarhojen köynnösten käsinpoimituista ja tarkkaan valikoiduista rypäleistä. Viini käytettiin terästankeissa ja mielenkiintoisesti kolmanneksen viinistä annettiin käydä villihiivoilla. Kolmesta viiteen viikkoa kestäneen kuorimaseraation jälkeen viiniä kypsytettiin 18 kuukautta uudessa ranskalaisessa tammessa. La Cumbre löytyi vielä Mikä viini -tapahtuman aikaan Alkon tilausvalikoimasta, mutta viini on jossain välissä loppuvuotta ehtinyt poistua.
Väriltään viini on verisenmusta; reunoilta väri taittuu kevyesti rubiininpunaiseen.
Erittäin muhkeassa tuoksussa tuntuu ylikypsää karhunvatukkaa, hieman hillitympää mutta yhtä lailla kypsänmakeaa mustaherukkaa, pippurista mausteisuutta, metsämansikkaa, makeaa maitosuklaata, kevyt vivahde tulitikkuista savua sekä sieltä täältä läpitunkevaa alkoholia.
Suutuntumaltaan varsin täyteläisestä mausta löytyy todella voimakasta ja mehukasta luumuisuutta, hillottua karhunvatukkaa, maitosuklaata, kaakaota ja mustapippuria. Happoja tuntuu olevan hieman enemmän kuin äsken testatussa Kai Carmenèressa, mutta konsentraatio silti liiskaa happojen tuoman rakenteen alle. Yleisilmeeltään viini on melko tanniininen, mikä tuo happoja paremmin rakennetta ja raameja kokonaisuuteen. Yleisilmeeltään viini on suurikokoinen ja tietyllä tapaa roteva ilman lihaksia – tuhtiutta ja voimaa löytyy, eli yleisilme ei ole aivan löysä ja hahmoton, mutta hyvin massiivisen konsentraation vuoksi kovinkaan kaukana tästä ei olla.
Lopuksi viinistä jää hyvin aromaattinen ja vivahteikas jälkimaku, jossa tuntuu ylikypsää boysenmarjaa ja luumuhilloa, rouhittua mauste- ja mustapippuria, makean mausteista, maitosuklaista ja kevyesti konjakkista tammea sekä hentoa, kaiken yllä häilyvää savuisuutta.
Yleisesti La Cumbre on ihan passeli, runsasarominen ja erittäin konsentroitunut uuden maailman Shiraz – Syrah-nimen käyttö tämän viinin yhteydessä sen sijaan tuntuu loukkaavalta Pohjois-Rhônen hienostuneita punaviinejä kohtaan. Kuitenkin viinin aggressiivinen ja kaikin puolin posketon hinnoittelu tuntuu täysin suhteettomalta – itse arvioin viinin maistaessani n. 15-20 euron hintaluokkaan kuuluvaksi ja viinin todellinen hinta onnistui paljastuessaan aiheuttamaan epämääräisen naurun- ja karjahduksensekaisen äännähdyksen. En kyllä oikein käsitä mikä ihme saisi ihmisen ostamaan tällaisen viinin kuudella kympillä, kun vastaavia konsentraatiopommeja tuntuu löytyvän helposti alle puoleen hintaan. Kyllähän puolentoista vuoden kypsytys uudessa tammessa varmasti maksaa, mutta en kyllä näe että se on onnistunut tuomaan tähän viiniin mitään varsinaista lisää, korkeintaan peittämään alleen kaikkea mahdollista. Esimerkiksi sitä tuottajan mainitsemaa, villihiivojen tuomaa mielenkiintoa en parhaimmalla mielikuvituksellakaan kyennyt viinistä löytämään.
Ylihöttöisen ja suorastaan liioittelevan hilloisen makean Kain jälkeen La Cumbre on selvä hyppy parempaan suuntaan, mutta silti viini on aivan turhan konsentroituneen paksuntäyteläinen ja hilloinen ja siksi jättää allekirjoittaneen varsin kylmäksi. Tämän viinin voi kuvitella kestävän Kaita paremmin myös kypsyttelyä, mutta hyvin vaikea sanoa tuleeko viini kuitenkaan kehittymään ajan kanssa yhtään paremmaksi – ainakaan viinin saavuttama kuuden vuoden ikä ei vaikuttanut tuntuvan käytännössä missään.
Jos uuden maailman hyvin muhkeat ja mehevät Shiraz-viinit miellyttävät, lienee La Cumbre viini paikallaan – kenties jonkin tukevan riistaruoan kanssa naitettuna La Cumbre saattaa toimia jopa ruokaviininäkin – mutta järkyttävään +60 euron hintaan en voi mitenkään nähdä viiniä ostamisen arvoisena. Kuten Kai Carmenère, myös La Cumbre vaikuttaa lähinnä viiniltä, jota valmistaessa on ainoana tavoitteena ollut saavuttaa vain mahdollisimman suuri konsentraatio ja massa ilman pienimmänkään ajatuksen siunaamista rakenteelle tai tasapainolle. Kyllähän on aina vaikuttava kokemus kun näin tuhti viini tulee vastaan, mutta vaikuttavat kokemukset eivät silti aina ole erityisesti positiivisia kokemuksia.
Lyhyesti: Chileläinen super-Shiraz bigger is better -henkeen. Tällä varsin rotevalla ja erittäin täyteläisellä viinillä on uskomaton määrä konsentraatiota, mutta melko vähän rakennetta eikä ollenkaan tasapainoa.
Arvio: Hyvä – omassa tyylilajissaan ihan kelvollinen tapaus, mutta kun omaan makuun suhteuttaa, löytyy Alkostakin alle kympillä enemmän omaan makuuni sopivia punaisia kuin tämmöiset monsterit. Vaikka chileläiset viinitalot kuinka toivoisivat, ei poikkeuksellisen kova hinta tee viinistä poikkeuksellisen laadukasta.
Hinnan (64,90e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti