Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


3.1.14

Suomenlinnan Panimo Hoppe IPA

http://www.alko.fi/tuotteet/746826/
Suomenlinnan Panimo Hoppe IPA 2013
  • Valmistaja: Suomenlinnan Panimo
  • Tyyppi: Olut, India Pale Ale
  • Maa: Suomi
  • Alue: Uusimaa, Helsinki
  • Koko: 0,5
  • Hinta ostohetkellä: 4,18e (Syyskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 4,34e (Tammikuu 2014, Alko)


No niin, vihdoin ja viimein Mikä viinin havaintojenpurkamisurakka on tullut päätökseensä. Sen kunniaksi olutarvio pitkästä aikaa!

Alkon valikoimiin saapui syksyn alussa Suomenlinnassa sijaitsevan Suomenlinnan Panimon IPA-tulkinta, Hoppe. Kyseinen olut vaikuttaa niin arvioiden kuin kuulopuheiden perusteella jakaneen mielipiteitä: toisten mielestä tässä on varsin mainio, klassinen IPA, kun taas toisten mielestä olut ei ole IPA:a nähnytkään. Todennäköisesti olut on pettymys, jos sattuu odottamaan voimakkaasti aromihumaloitua ja varsin korkeilla IBU:illa varusteltua, jenkki-henkistä IPA:a. Alkon sivuilta löytyvässä oluen kuvauksessa kuitenkin kerrotaan oluen olevan valmistettu 1700-luvulla eläneen ja voimakkaasti humaloituihin britti-oluisiin ihastuneen luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppen makumieltymysten inspiroimana. Jos en ole aivan väärin asioita käsittänyt, jenkki-IPA taisi olla melko tuntematon käsite 1700-luvun puolessavälissä?

Lasiini kaatuneella oluella on kevyesti punertava pihkanruskea väri ja sen ylle on noussut höttöinen, kohtalaisen paksu vaahtokukka, joka kuitenkin haihtuu melkoisen nopeasti.

Tuoksu on todella selvästi brittityylinen: makea, maltainen pohja on runsas ja moniulotteinen – karamellisoitua sokeria, hunajaa, uunituoretta pullaa, leipätaikinaa ja kuivakkaa puunrunkoa. Taustalla pysyttelee kevyt sitruksisuus ja hillitty ruohoisuus. Monen överiaromaattisen jenkki-IPA:n jälkeen kokonaisuus tuo mieleen enemmän jopa astetta rohkeammin humaloidut lagerit kuin tyypilliset nyky-IPA:t.

Maku onkin paljon lähempänä hyvin perinteistä britti-IPA:a eikä niinkään lageria. Intensiivinen, voimakkaan maltainen maku suorastaan räjähtää suuhun, tarjoillen kinuskisen maltaan ohella runsasta hedelmäisyyttä, humalaista sitruksisuutta ja ruohoisuutta sekä kokonaisuudessa hieman yllättävää, mutta silti yleisilmeeseen hyvin sointuvaa marjaisuutta. Katkeroisuus ja bitterinen yrttisyys nipistävät sopivasti, mutta tässä IPA:ssa pääosaa selvästi näyttelee runsas, maltainen pohja ja hienovarainen aromihumalointi, ei karhea katkerohumalointi. Runsaasta maltaisuudestaan ja hedelmäisyydestään huolimatta olut pysyy mukavan kuivana ja freesinä pakettina, taittuen ainoastaan paikoitellen kevyesti makeaan – vaikkei humalointi varsinaisesti puske esiin, onnistuu se näköjään hoitamaan tehtävänsä kunnialla. Suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja kermainen mutta samalla sopivan raikas.

Jälkimaussa kielelle jää vivahteikasta, pehmeää ja moniulotteista maltaisuutta, aromihumalaista kukkeutta, kevyttä pähkinäisyyttä, kevyttä puuta, hillittyä pihkaisuutta ja vaivihkaa melko voimakkaaksi ja tuntuvan karvaaksi voimistuvaa katkerohumalaa.

Melko lagermaisesta tuoksustaan huolimatta oluesta kuoriutuu hyvin tyylikäs, melko mallasvetoinen, miellyttävän yrttinen ja perinteitä kunnioittava britti-IPA, jonka makuprofiililla on selvä työnjako: mallas ja aromihumala hoitelevat keskimaun, katkerot jälkimaun. Kohtalainen (6%) alkoholi pysyy hyvin piilossa alusta loppuun mutta samalla tuo varsin mukavasti runkoa ja täyteläisyyttä yleisilmeeseen. Tyylillisesti Hoppe on enemmän syksyinen tai talvinen kuin raikkaan kesäinen IPA – oluelta ei kannata odottaa kepeyttä ja tiukkaa humalan puraisua, vaan tanakampaa runkoa ja hieman perinteiseen ESB-tyyliin nojaavaa makumaailmaa. Tukevan ja tasapainoisen yleisilmeensä puolesta voin kuvitella oluen soveltuvan helposti myös tuhdimmanpuoleisten tarjottavien, kuten riista- ja pataruokien, palan painikkeeksi.

Lyhyesti: Selkeästi enemmän perinteinen britti-IPA, kuin moderni, kepeä ja voimakkaasti humaloitu IPA. Oluella on runsas ja mukavan moniulotteisen aromikas mallasrunko, kun taas humalointi tuo lähinnä selkärankaa ja jälkimaun puraisua.

Arvio: Hyvä – varsin maukas ja tasapainoinen esitys, sekä mukavaa vaihtelua lähinnä aromihumalien hallitsemassa modernissa IPA-skenessä. Suomenlinnan Panimo on monesti jättänyt meikäläisen hieman kylmäksi, mutta tämä ei näin onnistu tekemään – Hoppe lienee SuPan kenties mallikkain pullote.

Hinnan (4,34e) ja laadun suhde: Hyvä – olut on hintaisekseen kelpo ostos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti