Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


7.1.14

Vivaldi Appassimento 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/471387/
Vivaldi Appassimento 2011
  • Valmistaja: Vivaldi Wines
  • Tyyppi: Punaviini, IGT Veneto
  • Maa: Italia
  • Alue: Veneto
  • Rypäleet: Corvina (50%), Rondinella (30%), Molinara (10%), Corvinone + Merlot (10%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 9,28e (Syyskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 9,58e (Tammikuu 2014, Alko)

Veneton punaviinit ovat kyllä hienosti lyöneet itsensä läpi kansainvälisillä markkinoilla, erityisesti täällä pohjolassa. Aluksi tulivat hinnakkaat Amaronet; kun ihmiset halusivat Amaronea, mutta eivät maksaa sellaisten varsin korkeita hintoja, saapuivat "köyhän miehen Amaronet", Ripassot – perus-Valpolicellat, joita oli boostattu lisäämällä viinin sekaan Amarone-viinien kuorimäskiä. Kun Masi kyllästyi kehnojen Ripassojen loputtomaan virtaan, kehitettiin "alkuperäisestä Ripassosta", Campofiorinista, uusi versio, ns. appassimento-viini. Itse termi "appassimento" ei kerro mitään viinistä; ainoastaan siitä, että sen valmistuksessa on käytetty kuivattuja rypäleitä – esimerkiksi Amaronetkin ovat appassimento-viinejä. Nykyisin appassimento-termillä käsitetään kuitenkin näitä edullisia Veneton alueen viinejä, joiden rypäleitä kuivatetaan hieman, jotta niihin saataisiin perus-venetolaiseen punaviiniin verrattuna hieman enemmän konsentraatiota. Koska appassimento-termi on kuitenkin vielä laissa määrittelemätön termi, ovat monet tuottajat ryhtyneet hyväksikäyttämään appassimento-termin suosiota ja valmistaneet viiniä, joiden rypäleitä on kuivatettu päivän verran esimerkiksi ihan maassa, viinitalon pihan auringossa, jotta viiniä voitaisiin hyvällä omallatunnolla kutsua "appassimentoksi". Appassimentojen olisi tarkoitus olla Ripassojen tavoin niitä "köyhän miehen Amaroneja", mutta tässä voi kysyä, onko tällaisilla viineillä mitään tekemistä varsinaisten, perinteisten appassimento-viinien kanssa?

Noh, Vivaldi Winesin Appassimento (monen suun mukaan "punainen A", etikettinsä puolesta) on kyllä tyyliltään semmoinen tavan perus-appassimento, joita Alkonkin hyllyt ovat täynnä, eikä siis pelkkä opportunistien kurabulkki-pullote, jollaisista mainitsin yläpuolella. Viini on valmistettu perinteisestä Valpolicellan rypälesekoituksesta (pienellä Merlot-täydennyksellä), mutta n. 30% rypäleistä kuivataan 24 päivän ajan ennen puristamista ja käymistä. Tässä ollaan vielä melko kaukana Amarone-tason kuivauksesta (100% rypäleistä kuivataan +100 päivän ajan), mutta kyseessä on kuitenkin jo sen kokoinen määrä, että sen voisi kuvitella jo tekevän jotain eroa kuviteltuun kuivaamattomaan perusversioon nähden. 6 kuukautta kestänyt kypsyttely on tapahtunut vanhoissa tammisammioissa, joissa viini on läpikäynyt myös happoja pehmentävän malolaktisen käymisen.

Viinin tuottanut Vivaldi Wines on vuonna 2004 perustettu pohjoisitalialainen osuuskuntatuottaja, joka ostaa paikallisilta viljelijöiltä rypäleitä ja tuottaa niillä appassimento-menetelmällä valmistettuja punaviinejä kansainvälisille markkinoille.

Väriltään viini on varsin synkkä pohjoisitalialaiseksi: mustanpunainen viini on varsin tiiviin oloinen ja kohtalaisen läpinäkymätön.

Tanakkaan ulkonäköön nähden viinin tuoksu on selkeästi kepeämpi. Tasapainoisessa, mutta melko simppelissä tuoksussa tuntuu makeata kirsikkaisuutta, keveänpuoleista mausteisuutta ja hillittyä vaniljaa.

Maultaan viini on kirsikkainen, kevyesti mausteisen ja hillityn vaniljaisen tamminen ja kuivahko – ei siis täysin kuiva, viinin 8 g/l jäännössokeri tuntuu aavistuksen makeana marjaisuutena ja aavistuksena hyvin kypsää tummaa hedelmää. Kokonaisuus on mukavasti tasaisen hapokas ja sopivan ryhdikäs yleisilmeeltään. Tanniinit pysyvät poissa tieltä.

Viinistä jää raikas jälkimaku, joka seurailee hyvin orjallisesti keskimaun linjoja: kirsikkaista hedelmää, punaisia metsämarjoja ja hentoa mausteisuutta. Hapokkuus kantaa viinin sopivan napakkana loppuun asti.

Yleisesti Vivaldi Appassimento on juuri semmoinen viini, mitä on näiltä kympin appassimentoilta tottunut odottamaan: helppo ja yllätyksetön mutta tasaisen perushyvä arkiviini. Aromimaailmaltaan viini on niin geneerinen Veneto / Verona -akselin tuote, eli lähinnä kirsikkaista hedelmäisyyttä ja kevyesti tammen eri aromeja, ei käytännössä mitään muuta. Rakenteeltaan viini on kyllä varsin oivallinen, eli yleisilme on mukavan freesi ja ryhdikäs; viini on varsin miellyttävä ja tasapainoinen seurusteluviini ihan sellaisenaan tai naposteltavien kanssa, mutta se kestää helposti arkiruoan kuin arkiruoan. Juhlavammassa pöydässä sen sijaan näin geneerinen ja yksiulotteinen viini tuntuisi yhtä epäluontevalta kuin heinähattuinen maatalon renki hovin tanssiaisissa.

Viinistä on vaikea saada mitään kummempaa irti ja kokonaisuus on todella turvallinen tapaus kaikin puolin ennalta-arvattavien Venetolaisviinien joukossa. Viini on kuitenkin samalla alusta loppuun hyvin tehty ja tasapainoinen tapaus, josta on paikoin jopa tylsän makumaailman lisäksi vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Viinistä ei löydy oikeastaan mitään, mikä saisi meikäläisen ottamaan sen hyllystä mukaan, mutta ymmärrän kyllä tämän viinin – ja mudien samankaltaisten – valtaisan suosion. Huonoimmillaan nämä appassimentot ovat melkoista höttökuraa, mutta parhaimmillaan ne ovat tällaisia varsin mukiinmeneviä, luotettavia ja helppoja arkiviinejä.

A propos, parasta bestiä kuitenkin on se, että Italiassa vakavasti suunnitellaan appassimento-termin saattamista viinilain piiriin – tarkoituksena on siis rajata termin täysin holtitonta käyttöä. Alueen Amarone- ja Ripasso-tuottajat toivovatkin, että lailla määriteltäisiin termin käsittävän vain sellaiset viinit, joissa oikeasti kaikkia rypäleitä on kuivatettu vähintään annetun minimiajan verran, jolloin appassimento-viinit olisivat myös todellisuudessa ns. mini-Amaroneja, ei pelkästään markkinamiesten suussa. Henkilökohtaisesti toivon tällaisen lain astumista voimaan mahdollisimman pian – muuten voidaan ennakoida viinimarkkinoiden kyllästyessä appassimento-viineistä Italian viinimaineen rankkaa heikkenemistä, samaan tapaan mitä aikaisemmin on tapahtunut mm. geneerisen mehu-Chiantin kanssa.

Lyhyesti: Tavanomainen perus-appassimento: mehukas, helppo, aavistuksen makeaan taittuva ja simppeli, mutta kuitenkin sopivan rakenteikas. Vahva veikkaukseni on, että jos joskus näemme viinejä ruokakaupoissa, on Pirkka-viini juuri tämmöistä. Helppoa, edukasta ja luotettavaa perustavaraa massoille.

Arvio: OK – ei yllätyksiä, muttei pettymyksiä!

Hinnan (9,58e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

2 kommenttia:

  1. Kiitos laadukkaasta artikkelista. Selkeästi kirjoitettua tekstiä, jossa paljon uutta tietoa apassimento-menetelmästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Hyvä homma, jos jotain uutta tietoakin olen tänne onnistunut kynäilemään!

      Poista