Café Culture Pinotage 2012

Café Culture Pinotage 2012

• Valmistaja: KWV
• Tyyppi: Punaviini, WO Western Cape
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,39e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,88e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin. Maailmassa on siis ihan oikeasti olemassa sellainen viinityyli kuin mokka-Pinotage. Tämän tyylin olemassaolosta voimme kaikki kiittää viinintekijä Bertus "Starbucks" Fourieta, joka joskus vuosituhannen vaihteessa kekkasi, että sopivalla hiivakannalla viiniä käyttämällä ja riittävästi oikealla paahtoasteella varustettua tammea viiniin lisäämällä viinin makuun tulee selvästi mokkakahvia ja paahdettuja kahvipapuja muistuttavia aromeja; lisäksi hän huomasi näiden aromien tulevan harvinaisen selvästi esiin Pinotagesta tehdyissä viineissä. Ensimmäinen tällainen viini joka saapui markkinoille oli Diemersfontein Pinotage 2001, joka oli valmistettu kypsyttämällä Pinotagea terästankissa, jonka reunat olivat vuorattu voimakkaasti paahdetuilla tammilankuilla. Tämä viini sai monet muut etelä-afrikkalaiset viinitalot imitoimaan tätä "maailman epä-terroireinta viiniä" ja esimerkiksi vuonna 2005 Etelä-Afrikan viinijättiläinen KWV palkkasi Fourien listoilleen kehittelemään katalogiinsa sittemmin ympäri maailmaa suosiota keränneen Café Culturen.

Café Culture on siis yksi Fourien monista mokka-Pinotageista, tällä kertaa KWV:n tuottamana. Viini on käytetty ja kypsytetty (lähteestä riippuen 3-4 kuukauden ajan) voimakkaasti paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viinin käyttämisessä käytetty hiivakanta korostaa erikseen paahteisen tammen tuomia mokkaisia piirteitä. Fourien sanoin: “the wine does not speak of terroir, as oak plays the dominant role“.

Tummanpuhuva, mustan kirsikanpunainen väri on kohtalaisen läpinäkyvä.

Varsin runsaassa ja tummanpuhuvassa tuoksussa tuntuu kypsää, melko makeaa mansikkaisuutta, kevyttä savua, mokkaisuutta, makeaa kaakaota ja hentoa rautaisuutta (sellaista hieman verta muistuttavaa aromia). Totta puhuen odotin selkeästi reilumpaa ja hallitsevampaa kahvisuutta – eihän tämä ollut lähelläkään kahvisimpia / mokkaisimpia tuoksuja mitä vastaani on tullut.

Maultaan viini on runsas, tumman hedelmäinen, ylikypsän marjainen, melko savuisen tamminen ja melko suklainen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeä. Vaikka viini on maultaan runsas, ei kokonaisuus tunnu millään tavalla intensiiviseltä, vaan kohtalaisen heikosti tuntuvista hapoistaan johtuen hyvin ponnettomalta ja jopa löysältä. Tanniineja ei myöskään tunnu löytyvän viinistä, mikä vain korostaa entistä enemmän viinin hyvin väsähtänyttä yleisilmettä. Yllättävästi melko tuhti (14%) alkoholi pysyy siististi pois tieltä.

Viinin jälkimaku on vaatimaton ja melko lyhyt; kielelle jää hillittyä mausteisuutta, kevyttä kypsänmakeaa marjaa ja uuttunutta, savuista tammea. Jälkivaikutelma on pehmoinen ja luonteeton.

Viini jättää allekirjoittaneen hämmennyksen valtaan: olen kuullut niin monen hehkuttavan miten Café Culture maistuu ihan oikeasti aivan kahvilta! Sen sijaan ei tässä nyt meikäläisen mielestä juuri kahvi hallinnut, vaan ainoastaan kohtalaisen paahteinen ja uuttunut tammi. Kyllähän se joillekin imelänmakeisiin Starbucks-kahveihin tottuneelle saattaa oikeasti tuoda kahvinkin mieleen, mutta kun itse tuppaan juomaan kahvini mustina ja laadukkaina, jää yleisvaikutelma melko kauas niistä oikeasti selvän kahvisista viineistä. Sen sijaan viini jää melko kauas myös niistä "oikeista" viineistä: tässä maistuu lähinnä ylikypsä, luonteeton marjaisuus uuttuneen ja makean tammen alta; rakenteesta ei ole tietoakaan ja kokonaisuus on todella väsähtänyt uutosmehu, joka huokuu metrien päähän teollista massatuotantoa.

Joskus reilu vuosi sitten oli markkinointikamppanja, jossa mainostettiin kuinka Café Culture sopisi erinomaisesti suklaan kumppaniksi – tämä kamppanja kyllä menee meikäläiseltä yli hilseen ja pahasti. Pari kertaa on tullut punaviinin kanssa kokeiltua suklaata, ja joka kerta lopputulos on ollut sama: makean ja rasvaisen suklaan käsittelyssä viinin hedelmä kuolee täysin ja jäljelle jää vain vetinen, ohut karvas varjo viinistä. Vaikka makean ja viinin nauttimisen perussääntöä (viinin on oltava makeampaa kuin tarjottava syötävä) ei tarvitse noudattaa orjallisesti, antaa se hyvät perussäännöt – johon makea suklaa ja kuiva punaviini ei mahdu niin mitenkään. Ei tästä viinistä kyllä varmaan hirveästi mitään karvasta jäisi suuhun jäljelle suklaakäsittelyssä, mutta ihmettelen, jos siitä jää mitään muutakaan.

Rakenteensa puolesta viini ei myöskään missään nimessä sovellu kypsytykseen. Tämä onneksi tulee selväksi jo tuottajan puolelta, sillä KWV ilmoittaa viinin olevan juotavissa n. 18 kuukautta vuosikerrasta. Kaiken kaikkiaan kyseessä siis tuntuu olevan melkoinen epäviini – ällöttävän tamminen, höttöisen rakenteeton ja aromeiltaan herttaisen yhdentekevä. Viini voisi ansaita edes jonkun kuriositeettipisteen, jos se olisi oikeasti tuoksunut ja maistunut kahvilta, mutta samanlaista, uuttuneen mokkaista ja maitosuklaista tammea löytyy joka toisesta uuden maailman viinistä.

Pakko myöntää, ettei Café Culture onnistunut ainakaan parantamaan mielikuviani Pinotagesta tai KWV:sta.

Lyhyesti: Voimakkaasti paahdetun tammen hallitsema hengetön ja höttöisen rakenteeton halpispunaviini, jolle on lätkäisty trendikkään houkutteleva etiketti. KWV:n köpö lifestyle-viini niille, jotka eivät kunnon viinistä välitä.

Arvio: Huono – enpä kyllä keksi viinistä ainuttakaan ominaisuutta, josta loppupeleissä olisin pitänyt. Olisi saanut luvan edes maistua oikeasti kahvilta.

Hinnan (10,88e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.