Café Culture Pinotage 2012

Café Culture Pinotage 2012

• Valmistaja: KWV
• Tyyppi: Punaviini, WO Western Cape
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 10,39e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 10,88e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin. Maailmassa on siis ihan oikeasti olemassa sellainen viinityyli kuin mokka-Pinotage. Tämän tyylin olemassaolosta voimme kaikki kiittää viinintekijä Bertus "Starbucks" Fourieta, joka joskus vuosituhannen vaihteessa kekkasi, että sopivalla hiivakannalla viiniä käyttämällä ja riittävästi oikealla paahtoasteella varustettua tammea viiniin lisäämällä viinin makuun tulee selvästi mokkakahvia ja paahdettuja kahvipapuja muistuttavia aromeja; lisäksi hän huomasi näiden aromien tulevan harvinaisen selvästi esiin Pinotagesta tehdyissä viineissä. Ensimmäinen tällainen viini joka saapui markkinoille oli Diemersfontein Pinotage 2001, joka oli valmistettu kypsyttämällä Pinotagea terästankissa, jonka reunat olivat vuorattu voimakkaasti paahdetuilla tammilankuilla. Tämä viini sai monet muut etelä-afrikkalaiset viinitalot imitoimaan tätä "maailman epä-terroireinta viiniä" ja esimerkiksi vuonna 2005 Etelä-Afrikan viinijättiläinen KWV palkkasi Fourien listoilleen kehittelemään katalogiinsa sittemmin ympäri maailmaa suosiota keränneen Café Culturen.

Café Culture on siis yksi Fourien monista mokka-Pinotageista, tällä kertaa KWV:n tuottamana. Viini on käytetty ja kypsytetty (lähteestä riippuen 3-4 kuukauden ajan) voimakkaasti paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viinin käyttämisessä käytetty hiivakanta korostaa erikseen paahteisen tammen tuomia mokkaisia piirteitä. Fourien sanoin: “the wine does not speak of terroir, as oak plays the dominant role“.

Tummanpuhuva, mustan kirsikanpunainen väri on kohtalaisen läpinäkyvä.

Varsin runsaassa ja tummanpuhuvassa tuoksussa tuntuu kypsää, melko makeaa mansikkaisuutta, kevyttä savua, mokkaisuutta, makeaa kaakaota ja hentoa rautaisuutta (sellaista hieman verta muistuttavaa aromia). Totta puhuen odotin selkeästi reilumpaa ja hallitsevampaa kahvisuutta – eihän tämä ollut lähelläkään kahvisimpia / mokkaisimpia tuoksuja mitä vastaani on tullut.

Maultaan viini on runsas, tumman hedelmäinen, ylikypsän marjainen, melko savuisen tamminen ja melko suklainen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeä. Vaikka viini on maultaan runsas, ei kokonaisuus tunnu millään tavalla intensiiviseltä, vaan kohtalaisen heikosti tuntuvista hapoistaan johtuen hyvin ponnettomalta ja jopa löysältä. Tanniineja ei myöskään tunnu löytyvän viinistä, mikä vain korostaa entistä enemmän viinin hyvin väsähtänyttä yleisilmettä. Yllättävästi melko tuhti (14%) alkoholi pysyy siististi pois tieltä.

Viinin jälkimaku on vaatimaton ja melko lyhyt; kielelle jää hillittyä mausteisuutta, kevyttä kypsänmakeaa marjaa ja uuttunutta, savuista tammea. Jälkivaikutelma on pehmoinen ja luonteeton.

Viini jättää allekirjoittaneen hämmennyksen valtaan: olen kuullut niin monen hehkuttavan miten Café Culture maistuu ihan oikeasti aivan kahvilta! Sen sijaan ei tässä nyt meikäläisen mielestä juuri kahvi hallinnut, vaan ainoastaan kohtalaisen paahteinen ja uuttunut tammi. Kyllähän se joillekin imelänmakeisiin Starbucks-kahveihin tottuneelle saattaa oikeasti tuoda kahvinkin mieleen, mutta kun itse tuppaan juomaan kahvini mustina ja laadukkaina, jää yleisvaikutelma melko kauas niistä oikeasti selvän kahvisista viineistä. Sen sijaan viini jää melko kauas myös niistä "oikeista" viineistä: tässä maistuu lähinnä ylikypsä, luonteeton marjaisuus uuttuneen ja makean tammen alta; rakenteesta ei ole tietoakaan ja kokonaisuus on todella väsähtänyt uutosmehu, joka huokuu metrien päähän teollista massatuotantoa.

Joskus reilu vuosi sitten oli markkinointikamppanja, jossa mainostettiin kuinka Café Culture sopisi erinomaisesti suklaan kumppaniksi – tämä kamppanja kyllä menee meikäläiseltä yli hilseen ja pahasti. Pari kertaa on tullut punaviinin kanssa kokeiltua suklaata, ja joka kerta lopputulos on ollut sama: makean ja rasvaisen suklaan käsittelyssä viinin hedelmä kuolee täysin ja jäljelle jää vain vetinen, ohut karvas varjo viinistä. Vaikka makean ja viinin nauttimisen perussääntöä (viinin on oltava makeampaa kuin tarjottava syötävä) ei tarvitse noudattaa orjallisesti, antaa se hyvät perussäännöt – johon makea suklaa ja kuiva punaviini ei mahdu niin mitenkään. Ei tästä viinistä kyllä varmaan hirveästi mitään karvasta jäisi suuhun jäljelle suklaakäsittelyssä, mutta ihmettelen, jos siitä jää mitään muutakaan.

Rakenteensa puolesta viini ei myöskään missään nimessä sovellu kypsytykseen. Tämä onneksi tulee selväksi jo tuottajan puolelta, sillä KWV ilmoittaa viinin olevan juotavissa n. 18 kuukautta vuosikerrasta. Kaiken kaikkiaan kyseessä siis tuntuu olevan melkoinen epäviini – ällöttävän tamminen, höttöisen rakenteeton ja aromeiltaan herttaisen yhdentekevä. Viini voisi ansaita edes jonkun kuriositeettipisteen, jos se olisi oikeasti tuoksunut ja maistunut kahvilta, mutta samanlaista, uuttuneen mokkaista ja maitosuklaista tammea löytyy joka toisesta uuden maailman viinistä.

Pakko myöntää, ettei Café Culture onnistunut ainakaan parantamaan mielikuviani Pinotagesta tai KWV:sta.

Lyhyesti: Voimakkaasti paahdetun tammen hallitsema hengetön ja höttöisen rakenteeton halpispunaviini, jolle on lätkäisty trendikkään houkutteleva etiketti. KWV:n köpö lifestyle-viini niille, jotka eivät kunnon viinistä välitä.

Arvio: Huono – enpä kyllä keksi viinistä ainuttakaan ominaisuutta, josta loppupeleissä olisin pitänyt. Olisi saanut luvan edes maistua oikeasti kahvilta.

Hinnan (10,88e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

KWV The Mentors Pinotage 2011

KWV The Mentors Pinotage 2011

• Valmistaja: KWV
• Tyyppi: Punaviini, WO Coastal Region
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Stellenbosch (90%) / Paarl (10%)
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 29,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 30,40e (Tammikuu 2014, Alko)

Nyt on vuorossa Alkoon hiljattain saapunut, etelä-afrikkalaisen KWV:n huippusarjan The Mentors Pinotage, joka tuli vastaani Arvid Nordquistin syyskuisessa viinitapahtumassa.

Pakko myöntää, että viiniä ei ollut mitenkään helppo lähestyä varauksetta, sillä tähän asti vastaani ei ole tullut ensimmäistäkään positiivista KWV:n viiniä – parhaimmillaankin ne ovat olleet niin ylettömän tylsiä ja geneerisiä peruspullotteita, että mielummin joisin huonoa, mutta edes jollain lailla persoonallista viiniä – eikä Pinotage tunnu olevan rypäle, joka onnistuisi taipumaan meikäläisen makumieltymyksiin – tähän sääntöön on kuitenkin mainittava Viinitien maahantuoma LAM Pinotage erittäin mainiona poikkeuksena.

KWV:n The Mentors -sarja pyrkii karistamaan KWV:n mainetta keskinkertaisia tusinaviinejä tuottavana jättiläisosuuskuntana tuomalla hyllyyn premium-luokan huippuviinejä. Viineihin käytettävät rypäleet kerätään vain parhailta – ja mieluiten iäkkäiltä – viinitarhoilta, mikä esimerkiksi näkyy siinä, että tätä viiniä ei ole pyritty tekemään yhden alueen rypäleistä, vaan sekoittamalla useamman alueen parhaita rypäleitä. KWV:n pääviinintekijä Richard Rowen mukaan KWV:n pyrkimyksenä on The Mentors -sarjallaan tavoitella mahdollisimman hyvin etelä-afrikkalaisia rypälelajikkeita ja terroiria ilmentäviä maailmanluokan viinejä sekä tottakai premium-luokan viinien markkinarakoa kansainvälisesti. Hän myös mainitsee monia etelä-afrikkalaisia viinejä vaivaavan savuisuuden ja tervaisuuden johtuvan todennäköisesti viinien keskimääräistä korkeammasta pH:sta, mikä aikaansaa kyseisiä aromeja tuottavien bakteerikantojen ilmaantumista; The Mentors -sarjalaisten ei pitäisi tästä kyseisestä vaivasta kärsiä.

Väriltään viini on tasaisen tumman kirsikanpunainen ja hieman läpinäkyvä.

Tuoksu on hyvin makeankypsä, suorastaan hilloisen luumuinen, mutta myös melko syvä – aromeja on runsaasti ja niissä on ulottuvuutta. Kokonaisuutta kuitenkin leimaa voimakkaasti uuttunut tammisuus, joka tuo hedelmän ohelle hyvin runsasta mokkaisuutta, raakasuklaata, kevyttä vaniljaa ja aavistuksen kermatoffeeta. Taustalla häilyy myös hillittyä savuisuutta, mutta enemmän paahtuneen tammisen kuin tervaisen etelä-afrikkalaisen suuntaan taittuen. Kun tiedustelen paljonko viini näkee kypsytysvaiheessa tammea, tulee selitys miksi tuoksu on niin tömäkän tamminen: viiniä kypsytetään puolitoista vuotta tammitynnyreissä (85% ranskalaisia ja 15% amerikkalaisia), joista peräti 70% on uusia. Viinin puolustukseksi voin mainita, että sen tammisuus on yllättävänkin monimuotoista ja tyylikästä, minkä lisäksi se kyllä jättää tilaa hedelmällekin, mutta ainakin omiin mieltymyksiini pelkkä viinin tuoksu on hyvin liioitteleva massiivisessa, uuttuneessa tammisuudessaan.

Suussa viini paljastuu odotusten mukaisesti täyteläiseksi, mutta makuhermojen odottama, rakenteeton tammilillu jää yllättäen uupumaan! Viinin yleisilme on hilloisesta tuoksustaan huolimatta varsin kuiva, kohtalaisen hapokas ja ryhdikäs. Maultaan viini on yllättävänkin intensiivinen ja runsas kuitenkaan sortumatta liiallisuuksiin, mutta makumaailma on jotenkin samalla todella geneerinen ja yllätyksetön; kielellä pyörii freesiä marjaisuutta, karhunvatukkaa, mokkaista kahvia ja niin vaniljaa, suklaata ja mausteisuutta tarjoilevaa, melko runsasta tammea, mutta samanlaista makumaailma avoisi odottaa melkein miltä tahansa Etelä-Afrikan / Australian / Chilen / Argentiinan paremman pään punaviiniltä, rypälelajikkeeseen katsomatta. Tanniinisuus jää varsin maltilliseksi, melkeinpä hedelmän ja tammen kokonaan piilottamaksi.

Voimakas tammisuus hallitsee myös jälkimakua: viinistä jää pitkään jatkuva kahvinen, makean mokkainen, mausteisen tamminen ja hennon vaniljainen jälkivaikutelma, jonka alta häilyy hentoa karpaloa ja aavistus kypsää vadelmaa.

The Mentors Pinotagella on puolensa ja puolensa. Viini on etelä-afrikkalaiseksi Pinotageksi sopusuhtainen ja yllättävänkin rakenteikas tapaus, mutta se kärsii KWV:n viinien tyyppiviasta: viinissä ei ole mitään persoonaa, vaan se on kaikin puolin hyvin turvallinen ja yllätyksetön tapaus. Pienimmätkin mahdolliset nyanssit, jotka voisivat erottaa viinin tuhansista muista vastaavista, ovat jääneet aikoja sitten massiivisen ja kaikin puolin epäsopusuhtaisen tammen alle. Aromimaailmaltaan tämä ei muistuta niinkään viiniä, vaan enemmän vanilliiniuutteella maustetulta Starbucks-kahvilta. (Arvio perustuu mielikuviin – en ole siis todellisuudessa vielä kertaakaan käynyt testaamassa Starbucksin kahveja!)

Jos arvostaa viinissään rakennetta ja balanssia, mutta mehevät, intensiiviset ja huomattavan tammiset uuden maailman viinit ovat SE juttu, voi The Mentors Pinotage olla varsin mainio ostos. Viinin rakenne lupailee ihan hyvää lyhyttä tai keskipitkää kypsyttelyä ajatellen, minkä lisäksi parhaassa tapauksessa tammikin voisi ajan kanssa hieman hälvetä, tai edes tulla tasapainoisemmaksi muun aromimaailman kanssa. Omaan makuuni viini kuitenkaan ei osu yhtään. Kyseessä on selvästi huomattavasti parempi viini mitä perus-KWV:t ovat, sillä viinissä on sitä edellämainittua rakennetta ja balanssia, mutta makumaailmasta on meikäläisen kyllä hyvin vaikea saada mitään irti. Viini maistuu siltä samalta tammelta, miltä kaikki muutkin ylitammitetut viinit ympäri maailman maistuvat. Tämä ei maistu Etelä-Afrikalta, tämä maistuu puulta.

Lyhyesti: Yllättävän tyylikäs, tasapainoinen ja rakenteikas Pinotage, jonka positiiviset puolet hukkuvat kansainvälisen, ylitammisen aromimaailman ja liian turvallisesti pelaavan viininvalmistuksen jalkoihin.

Arvio: Erittäin hyvä – viinissä on kyllä paljon hyvää, minkä takia on mielestäni sääli, että se kaikki on haluttu peitellä massiivisen tammituksen alle. The Mentors Pinotage olisi kenties voinut olla kaikin puolin erinomainen Pinotage, jos sen tammikypsytys olisi tapahtunut esimerkiksi 100% vanhoissa tynnyreissä – en oikein ole sisäistänyt sitä ajatusmaailmaa, että hienon viinin on väkipakolla maistuttava tammelta, suklaalta ja vaniljalta.

Hinnan (30,40e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Zonnebloem Pinotage 2001

Zonnebloem Pinotage 2001

• Valmistaja: Zonnebloem Wines
• Tyyppi: Punaviini, WO Stellenbosch
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Stellenbosch
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 1,5
• Hinta arviointihetkellä: ~19,00 (Syyskuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, joulusta on selvitty hengissä ja voi palata rauhassa koneen ääreen sulattelemaan joulupöydän herkkuja ja tykittämään lisää arvosteluja. Nyt kun Systembolagetista raahattu kahdeksan pullon vetoinen joululahja itselleni on saatu purettua ja viinien tiedot kirjattua talteen, voin tyytyväisesti palata takaisin purkamaan Mikä viini 2013 -tapahtuman havaintoja.

Tällä kertaa löydämme päähenkilömme jälleen eteläafrikkalaisia Fleur du Capin, Pongráczin ja Zonnebloemin viinejä esittelevän standin edestä. Koska Fleur du Cap on jo entuudestaan tuttu tuote ja Pongraczit olivat jo aikaisemmin testatut, on loogisesti vuorossa Zonnebloem. Pöydällä nököttää jylhän näköisenä 1,5-litrainen magnum-pullo talon Pinotagea, joka yllätyksekseni eroaa muuten tarjolla olevista normipulloista kymmenellä ikävuodella. Kysyn Etelä-Afrikasta asti saapuneelta edustajalta että mikä mahtaa olla homman nimi, johon hän vastaa, että tarkoituksena on esitellä heidän viiniensä kykyä kestää myös ikää yhdellä tilaisuutta varten tuodulla pullotteella. Pistetäänpä sitten testi kehiin!

Väriltään viini on tasaisesti kuivuneen verenpunainen, eli sävyltään hennosti rusehtavaan taittuva kirsikanpunainen.

Tuoksu vaikuttaa melko vaatimaatomalta: tummaa, hennosti nahkaiseen taittuvaa hedelmäisyyttä, hillittyä savua ja kevyt vivahde kynsilakanpoistoainetta. Viini on kyllä vielä elossa, mutta ei tällä osa-alueella mitään maailmojamullistavaa tunnu löytyvän.

Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja miellyttävän pehmeän viinin makumaailmasta löytyy tummaa marjaisuutta, kypsää hedelmää ja aavistus savua. Seasta puskee myös kohtalaisesti tuntuvaa, mutta loppupeleissä sopivan maltillista mausteista tammisuutta. Vaikka yleisilme on pehmeä, ei viini ole millään tavalla löysä tai hahmoton, vaan kokonaisuudesta löytyy niin kohtalaisesti tuntuvaa hapokkuutta kuin mukavaa jämäkkyyttä antavaa tanniinisuutta.

Lopuksi viinistä jää mukavan marjainen ja hennon savuinen jälkimaku, johon kohtalainen hapokkuus tuo mukavaa raikkautta ja mehukkuutta.

Viini on varsin tasapainoisen ja pätevän oloinen esitys, eikä kyllä voisi uskoa viiniä 12-vuotiaaksi – kehittyneet aromit kun tuntuvat loistavan poissaolollaan ja yleisilme on varsin nuorekas, vaikkakin seniorimaisen rauhallinen. Viinistä kuitenkin löytyy hyvin vähän mitään sellaista mielenkiintoa, joka saisi innostumaan siitä enempää.

Kehaisen viinin sopivan hillittyä tasapainoa ja yllättävänkin hyvää balanssia edustajalle, joka onnistuu tarttumaan mainitsemaani tammen aromiin ja kertoo kuinka vielä 2000-luvun alussa heillä ei ollut juurikaan varaa uusiin tammitynnyreihin, kun taas nykyisin valtaosa viineistä näkee huomattavasti enemmän uutta tammea. Todennäköisesti järkyttyneestä ilmeestäni huolestuneena hän rupeaa entistä innokkaammin vakuuttamaan minulle, kuinka ihmiset haluavat yhä enemmän nykyisin voimakkaasti tammitettuja viinejä ja kuinka tammen aromi on korkealaatuisen viinin tae, mihin koetan toppuutella että todennäköisesti kaikki eivät kuitenkaan näin ajattele. Kun kysymykseni siitä, että eikö ylitammisten konsentraatioviinien valtakausi ole ollut jo jonkin aikaa taittumassa ja ihmiset ympäri maailman suosivat yhä enemmän vanhoissa tammitynnyreissä (tai peräti terästankeissa tai betonisammioissa) kypsytettyjä viinejä, kuitataan lyhyesti kommentilla "ei missään nimessä!" toivotan edustajalle hyvää päivänjatkoa ja lähden tutkailemaan muuta uuden maailman punaviinitarjontaa. Jos Zonnebloemin nuorempi Pinotage on yhtä yllätyksetön kuin tämä, mutta tuunattu tuhdimmalla tammituksella, en koe menettäväni mitään kovinkaan ihmeellistä.

Lyhyesti: Hillitty, tasapainoinen ja yllättävänkin iäkäs perus-Pinotage, jossa ikä näkyy lähinnä viinipullon etiketissä.

Arvio: OK – ihan kelvollinen Pinotage, joka tarjoaa melko vähän yllätyksiä, mutta joka samalla ei kärsi rypäleen yleisistä ongelmista (hilloisesta makuprofiilista, tasapainottomasta alkoholista, ylitammituksesta tai -konsentraatiosta). Onnistunut kestämään yllättävän hyvin ikää, mihin vaikuttanee viinin kypsyminen magnum-pullossa.

Hinnan (~19,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Lammershoek LAM Pinotage 2010

Lammershoek LAM Pinotage 2010

• Valmistaja: Lammershoek
• Tyyppi: Punaviini, WO Swartland
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Swartland
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 7,50e / 12cl (Joulukuu 2012, Ravintola Juuri)
• Hinta nyt: 14,90e (Tammikuu 2013, Viinitie)

kuva: viinitie

Ravintola Juuressa työporukalla käydessämme silmiini osui viinilistaa silmäillessäni Lammershoekin LAM Pinotage – viini, joka on houkutellut jo pitkään kahdesta syystä: ensinnäkin, aikaisemmin maistamani Lammershoekin LAM Syrah oli niin mainio, perinteitä ja persoonaa huokuva esitys, että oli lähes mahdotonta käsittää sen tulevan lähinnä erittäin uuttuneista, hilloisista ja tervaisista viineistä tunnetusta Etelä-Afrikasta; toisekseen, mainion Repository-blogin kaimani oli kirjoittanut erittäin positiivisen arvion viinistä – ja tämä toinen Otto on tunnetusti melko vaikeastimiellytettävä tapaus uuden maailman viineillä. Erittäin lupaavaa, siitäkin huolimatta, että tämä viini on valmistettu Pinotagesta – mikä on rypälelajike, josta en ole aikaisemmin kovinkaan positiivisia kokemuksia onnistunut saamaan.

Lammershoek edustaa minulle sitä kaikkein miellyttävintä päätä viininvalmistuksessa: viinit pyritään tekemään mahdollisimman luonnollisesti (villihiivoilla ja ilman muita lisäaineita kuin sulfiitteja säilytykseen), hapokkuuden arvo ymmärretään, liiallista uuttumista vältellään ja uutta tammea kavahdetaan (viinit kypsytetään joko pienissä, vanhoissa tammitynnyreissä tai suurissa 2000-litraisissa tammisammioissa.) Tuloksena viinitalo näyttää valmistavan erittäin freesejä ja tyylillisesti erittäin syvälle vanhaan maailmaan kumartavia, persoonallisia viinejä.

Väriltään viini on tumman ja paksun rubiininpunainen; keskeltä vain hieman läpinäkyvä, mutta reunoilta selvästi enemmän.

Tuoksu on todella persoonallinen ja kutsuva: ensivaikutelmaltaan se on kukkean parfyyminen, kypsän mutta hillityn hedelmäinen ja hennon savuinen, mutta pian alta rupeaa kuoriutumaan omaperäistä, makeata mausteisuutta, tupakkaa sekä raikasta ja punaviinikontekstissa melko yllättävääkin sitruksisuutta, jopa mandariinisuutta!

Maultaan viini on varsin miellyttävän raikas, napakka ja vaikkakin hieman kevyenpuoleinen, silti varsin intensiivinen. Suussa pyörii melko kypsää, mutta silti kuivaa karpaloisuutta, makeata mausteisuutta, hentoa happamankuivaa, lambicmaista maalaisuutta ja viehättävää orvokkisuutta. Kokonaisuus on varsin omaperäinen ja raikkaan hapokas; viinissä ei ole tietoakaan perus-Pinotegeviinien raskaudesta, hilloisesta hedelmästä ja inhasta tervaisuudesta. Tanniinit ovat erittäin lempeitä ja hillittyjä, edes ilman ruokaa ne eivät tunnu tulevan missään vaiheessa selvästi framille.

Rehevä jälkimaku on kukkea, sitruksisen kirpeä ja yleisesti kaikin puolin maukas. Hennosti lämmin jälkivaikutelma jatkuu pitkään ja jättää erittäin tasapainoisen vaikutelman, joka kutsuu nostamaan lasia huulille yhä uudestaan.

Yleisesti LAM Pinotage jatkaa LAM Syrah'n viitoittamalla, freesillä, miellyttävän napakalla ja varsin persoonallisella linjalla. Viinissä on paljon sellaista, jota en olisi Pinotagelta odottanut, sekä myös sellaista, mitä en ylipäänsä punaviiniltä osaisi odottaa – siitä huolimatta olen pelkästään positiivisesti yllättynyt. Moniin vastaavan hintaluokan Pinot Noir -viineihin verrattuna tämä viini tarjoaa moninkertaisesti enemmän persoonaa ja mielenkiintoa, ollen kuitenkin rakenteeltaan ja tyyliltään varsin samaa luokkaa. Ravintolassa pääruoaksi tarjotun porsaanniskan kumppanina viini toimi mainiosti, mutta oli myös kaikin puolin mainio nautinto senkin jälkeen kun ruoka lautaseltani loppui. Lammershoek rupeaakin vaikuttamaan kahden viinin perusteella varsinaiselta löydöltä Viinitien tallissa!

Lyhyesti: Todella raikas, puhdaspiirteinen, tasapainoinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen Pinotage, jolle pitää hakea haastajia laadukkaiden Pinot Noirien, ei muiden etelä-afrikkalaisten Pinotage-viinien joukosta.

Arvio: Erinomainen – varaukseton suositteluni tälle viinille; Lammershoek onnistuu todistamaan, että Pinotagesta on sittenkin mahdollista saada myös luonteikasta, ruoan kanssa mainiosti toimivaa ja persoonallista viiniä. Saisivat muut Etelä-Afrikan tuottajat ottaa mallia!

Hinnan (7,50e) ja laadun suhde: Ravintola Juuressa 12cl lasillinen on oikein kelvollisen hintainen, suositteluni!

Hinnan (14,90e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Southern Right Pinotage 2009

Southern Right Pinotage 2009

• Valmistaja: Hamilton Russell Vineyards
• Tyyppi: Punaviini, WO Walker Bay
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Walker Bay, Hemel-en-Aarde Valley
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 8,20e (Lokakuu 2012, viiniravintola Latva)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: ocado

Walker Bay on yksi Etelä-Afrikan merkittävimpiä etelänmustavalaiden (southern right whale) bongauspaikkoja. Todennäköisesti tästä syystä nuo massiiviset merieläimet ovat antaneet tälle Walker Bayn viinitarhalle sekä nimensä että inspiraation etikettiin.

Pinotage on taas Etelä-Afrikan oma erikoisuus, josta monet paikalliset viljelijät ovat usein varsin ylpeitä, kun taas muualla maailmassa tätä lajiketta katsotaan taas lähinnä nenänvartta pitkin. Monet edullisempien viinien ystävät tuntuvat tykkäävän Pinotageista, mutta mitä hienommista viineistä pitää, sitä epätodennäköisempää on kuulla kehuja tästä rypäleestä – todennäköisesti lähinnä siksi, että Pinotage on melkko helppohoitoinen ja runsassatoinen rypäle, josta saa näppärästi helppoa tusinaviiniä, mutta oikeasti hyvän ja laadukkaan Pinotagen tekeminen on jo sellainen temppu, että sellaisesta harvoin kuulee ja harvemmin pääsee maistamaan.

On kuitenkin aina välillä hauska palata maan pinnalle ja maistaa mistä puusta Pinotage on tällä kertaa veistetty.

Väriltään viini on tumma, läpinäkyvän punainen ja reunoilta kevyesti ohentuva.

Tuoksu ei hetkeksikään jätä muistuttamatta, että lasissa on Etelä-Afrikan Pinotagea. Lasista nousee mitä tyypillisimpiä Pinotagen aromeja: palanutta pyöränrengasta, eltaantunutta savujuustoa, raakaa mansikkaa, hentoa tervaa ja sellaista tuoksua, jota löytyy semmoisista hampurilaisenmakuisista perunalastuista. Avauduttuaan sekaan saapuu hillitysti myös makean vaniljaista tammea. Rehellisesti sanottuna viinin "tuoksu" on aika luotaantyöntävä – aivan kuten melkeinpä kaikilla muillakin maistamillani Pinotageilla.

Viinin maku on melko pehmeä, mutta yllättävästi myös sopivan raikas ja hapokas – mikä on melko suuressa kontrastissa kaikkea muuta kuin raikkaaseen tuoksuun. Viini on kielellä keskitäyteläinen ja mehukkaan punamarjainen. Keskimaku seuraa melko identtisenä tuoksua, mutta on todettava, että vaikka viinin tuoksu on epämiellyttävä, ei maku ole sitä juurikaan. Viini on melko vähätanniininen ja lähinnä hapot pitävät yllä viinin selkärankaa.

Keskipitkö jälkimaku on tuoreen marjainen ja raikas, mutta myös runsaampaan keskimakuun nähden myös hieman ohuehko ja vetinen.

Yleisesti viini on melko lailla klassinen Etelä-Afrikan Pinotage: rujo, röyhkeä ja melko yksiulotteinen. Tuoksu on yhtä luotaantyöntävän savuinen kuin mikä tahansa muu perus-Pinotage, mutta maku oli ilahduttavasti kepeämpi ja raikkaampi kuin monella vastaavalla. Viiniä ei myöskään vaivannut niin monen muun Pinotagen tyyppivika, eli löysä ja makea marjahilloisuus. Pinotage ei vieläkään ole onnistunut vakuuttamaan allekirjoittanutta, mutta tämä viini oli kuitenkin varsin tutustuttava rypälelajikkeen edustaja; suutuntumaltaan ja osittain maultaankin viini oli varsin mukiinmenevä. Vielä kun joku tuottaja onnistuisi saamaan tämän lajikkeen surullisenkuuluisat, aivan liiallisen törkyiset aromit jäämään vain taustalle luomaan mielenkiintoa sekä tuotua kokonaisuuteen syvyyttä ja mielenkiintoa, voisi lopputulos olla oikeasti vaikuttava. Vielä en kuitenkaan ole sellaista löytänyt, minkä takia tässä epäilenkin, mahtaakohan sellaista ylipäänsä olla olemassa?

Lyhyesti: Törkyisen likaisen ja palaneen tuoksuinen viini, joka tömäkästä hajustaan huolimatta on varsin juotava tapaus. Paremman pään perus-Pinotage.

Arvio: OK – lasillisen viiniä nauttii varsin helposti, ihmetellen viinin röyhkeyttä, mutta raikkaudestaan huolimatta viinin aromit varmasti rupeavat tökkimään viimeistään kahden lasin jälkeen.

Hinnan (8,20e) ja laadun suhde: Viiniravintola Latvassa 12cl lasillinen on vielä joten kuten kohtuullisella tasolla, mutta paikasta saa parempaakin edullisemmalla.