Zonnebloem Pinotage 2001

Zonnebloem Pinotage 2001

• Valmistaja: Zonnebloem Wines
• Tyyppi: Punaviini, WO Stellenbosch
• Maa: Etelä-Afrikka
• Alue: Western Cape, Stellenbosch
• Rypäleet: Pinotage (100%)
• Koko: 1,5
• Hinta arviointihetkellä: ~19,00 (Syyskuu 2013)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

No niin, joulusta on selvitty hengissä ja voi palata rauhassa koneen ääreen sulattelemaan joulupöydän herkkuja ja tykittämään lisää arvosteluja. Nyt kun Systembolagetista raahattu kahdeksan pullon vetoinen joululahja itselleni on saatu purettua ja viinien tiedot kirjattua talteen, voin tyytyväisesti palata takaisin purkamaan Mikä viini 2013 -tapahtuman havaintoja.

Tällä kertaa löydämme päähenkilömme jälleen eteläafrikkalaisia Fleur du Capin, Pongráczin ja Zonnebloemin viinejä esittelevän standin edestä. Koska Fleur du Cap on jo entuudestaan tuttu tuote ja Pongraczit olivat jo aikaisemmin testatut, on loogisesti vuorossa Zonnebloem. Pöydällä nököttää jylhän näköisenä 1,5-litrainen magnum-pullo talon Pinotagea, joka yllätyksekseni eroaa muuten tarjolla olevista normipulloista kymmenellä ikävuodella. Kysyn Etelä-Afrikasta asti saapuneelta edustajalta että mikä mahtaa olla homman nimi, johon hän vastaa, että tarkoituksena on esitellä heidän viiniensä kykyä kestää myös ikää yhdellä tilaisuutta varten tuodulla pullotteella. Pistetäänpä sitten testi kehiin!

Väriltään viini on tasaisesti kuivuneen verenpunainen, eli sävyltään hennosti rusehtavaan taittuva kirsikanpunainen.

Tuoksu vaikuttaa melko vaatimaatomalta: tummaa, hennosti nahkaiseen taittuvaa hedelmäisyyttä, hillittyä savua ja kevyt vivahde kynsilakanpoistoainetta. Viini on kyllä vielä elossa, mutta ei tällä osa-alueella mitään maailmojamullistavaa tunnu löytyvän.

Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja miellyttävän pehmeän viinin makumaailmasta löytyy tummaa marjaisuutta, kypsää hedelmää ja aavistus savua. Seasta puskee myös kohtalaisesti tuntuvaa, mutta loppupeleissä sopivan maltillista mausteista tammisuutta. Vaikka yleisilme on pehmeä, ei viini ole millään tavalla löysä tai hahmoton, vaan kokonaisuudesta löytyy niin kohtalaisesti tuntuvaa hapokkuutta kuin mukavaa jämäkkyyttä antavaa tanniinisuutta.

Lopuksi viinistä jää mukavan marjainen ja hennon savuinen jälkimaku, johon kohtalainen hapokkuus tuo mukavaa raikkautta ja mehukkuutta.

Viini on varsin tasapainoisen ja pätevän oloinen esitys, eikä kyllä voisi uskoa viiniä 12-vuotiaaksi – kehittyneet aromit kun tuntuvat loistavan poissaolollaan ja yleisilme on varsin nuorekas, vaikkakin seniorimaisen rauhallinen. Viinistä kuitenkin löytyy hyvin vähän mitään sellaista mielenkiintoa, joka saisi innostumaan siitä enempää.

Kehaisen viinin sopivan hillittyä tasapainoa ja yllättävänkin hyvää balanssia edustajalle, joka onnistuu tarttumaan mainitsemaani tammen aromiin ja kertoo kuinka vielä 2000-luvun alussa heillä ei ollut juurikaan varaa uusiin tammitynnyreihin, kun taas nykyisin valtaosa viineistä näkee huomattavasti enemmän uutta tammea. Todennäköisesti järkyttyneestä ilmeestäni huolestuneena hän rupeaa entistä innokkaammin vakuuttamaan minulle, kuinka ihmiset haluavat yhä enemmän nykyisin voimakkaasti tammitettuja viinejä ja kuinka tammen aromi on korkealaatuisen viinin tae, mihin koetan toppuutella että todennäköisesti kaikki eivät kuitenkaan näin ajattele. Kun kysymykseni siitä, että eikö ylitammisten konsentraatioviinien valtakausi ole ollut jo jonkin aikaa taittumassa ja ihmiset ympäri maailman suosivat yhä enemmän vanhoissa tammitynnyreissä (tai peräti terästankeissa tai betonisammioissa) kypsytettyjä viinejä, kuitataan lyhyesti kommentilla "ei missään nimessä!" toivotan edustajalle hyvää päivänjatkoa ja lähden tutkailemaan muuta uuden maailman punaviinitarjontaa. Jos Zonnebloemin nuorempi Pinotage on yhtä yllätyksetön kuin tämä, mutta tuunattu tuhdimmalla tammituksella, en koe menettäväni mitään kovinkaan ihmeellistä.

Lyhyesti: Hillitty, tasapainoinen ja yllättävänkin iäkäs perus-Pinotage, jossa ikä näkyy lähinnä viinipullon etiketissä.

Arvio: OK – ihan kelvollinen Pinotage, joka tarjoaa melko vähän yllätyksiä, mutta joka samalla ei kärsi rypäleen yleisistä ongelmista (hilloisesta makuprofiilista, tasapainottomasta alkoholista, ylitammituksesta tai -konsentraatiosta). Onnistunut kestämään yllättävän hyvin ikää, mihin vaikuttanee viinin kypsyminen magnum-pullossa.

Hinnan (~19,00e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.