Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 2007
- Valmistaja: Maison Trimbach
- Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
- Maa: Ranska
- Alue: Alsace, Haut-Rhin, Ribeauvillé
- Rypäleet: Riesling (100%)
- Koko: 0,75
- Hinta ostohetkellä: 43,90e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
- Hinta nyt: 44,90e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)
Seuraavat pari päivitystä ovat pienimuotoista reportaasia Trimbachin tarjonnasta syyskuun Mikä viini -tapahtumasta. Koska tarjollaolevista perus-Trimbacheista kaikki olivat jo maistettuja (ja täällä blogissakin arvioituja) tuttuja vuosikertoja, päätin siirtyä suoraan astetta kovempaan kastiin. Pyysin siis lasiini hiljattain tilausvalikoimaan saapunutta, Cuvée Frédéric Emilen 2007-vuosikertaa.
1800-1900-lukujen taitteessa eläneen Frédéric Emile Trimbachin mukaan nimetty CFE Riesling edustaa Trimbachin viinitalon toiseksi korkeinta laatutasoa. Viini on periaatteessa Alsace Grand Cru -tasoinen viini; se ei kuitenkaan nauti AOC Alsace Grand Cru -appellaatiomerkinnästä, sillä tämä kyseinen viini on valmistettu sekoittamalla kahden Grand Cru -tarhan (Geisberg & Osterberg) n. 45-vuotiaiden köynnösten rypäleistä tehtyä viiniä, kun taas Alsace Grand Cru -viinien täytyy olla yhden tarhan tekeleitä. Trimbach kuitenkin tunnetusti on jättänyt erilaiset viinilait omaan arvoonsa ja keskittynyt tuottamaan laadukasta viiniä, joka myy omalla nimellään, ei erilaisilla laatuluokituksilla.
Väriltään CFE on varsin neutraalin hailakka, sävyltään vihreään taittuva kellanvihertävä.
Tuoksu on edelliseen, selkeästi avoimempaan ja kehittyneempään vuosikertaan nähden selkeästi kevyempi ja sulkeutuneempi, heijastellen samalla lailla ujoa 2005-vuosikertaa. Ensisijaisesti tuoksusta erottuu kevyttä petrolisuutta; taustalla häilyy limettiä, vastapuristettua sitruunamehua, märkää kiveä ja makeata, hieman kynsilakan mieleen tuovaa etyyliasetaattia.
Kielelle saapuessaan viini antaa ensivaikutelman lähes makeasta, hieman Mosel-henkisestä sitruksisuudesta, mutta erittäin hapokkaan otteen saapuessa kuvioihin kokonaisuudesta tulee rutikuiva, todella rapsakka ja jopa pelkistetty – makea hedelmä pakenee kieleltä täysin. Suuhun sen sijaan jää pyörimään tuntuvaa limettisyyttä, voimakasta mineraalisuutta, raakaa sitruksisuutta ja hentoa valkopippuria. Rieslingeille tyypillinen omenaisuus tuntuu sitruksen rinnalla puuttuvan täysin. Suutuntumaltaan viini on erittäin runsaaseen hapokkuuteensa nähden kohtalaisen täyteläisen oloinen.
Lopuksi viini jättää kielelle kirpeän, jopa raa'ahkon ja vihersävytteisen jälkimaun, jossa tuntuu sitruunaa, merellisen suolaista mineraalia, sitruunankuorta ja kevyesti valkeita kukkia.
Kokonaisuus on varsin vaikuttava ja ylettömän intensiivinen, mutta tyylillisesti täysin erilainen kuin selkeästi runsaampi ja kypsemmässä vaiheessa ollut CFE 2006; viini muistuttaa enemmän hyvin nuoren ja samalla tavalla ujon oloista 2005-vuosikertaa, jos kohta tämä viini on vielä nuorekkaamman oloinen, jopa lähes raakile – vaikka runsautta ei suutuntumasta puutu, on hedelmä vielä varsin primääristä eikä täysin balanssissa viinin hyvin tiukan hapokkuuden kanssa. Potentiaalia viinistä ei puutu, mutta sellaisenaan viini tarjoaa hyvin vähän miellyttävää tavaraa – poikkeuksena toki niistä kaikista karuimmista Rieslingeistä tykkäävät masokistit.
Trimbach lupaa CFE:lle vähintään 20 vuoden kypsyttelypotentiaalia, ja vaikuttaakin siltä, että viinistä kaiken irti saadakseen kannattaa noista 20 vuodesta käyttää melko monta ennen korkkaamista. Siinä missä viime vuosikerta vaikutti olevan varsin miellyttävä ja verrattain helpostilähestyttävä heti korkatessa, tuntuu tämä vuosikerta olevan vielä raaka ja kaukana huipustaan. Sinne päästessään voin kuvitella viinin ottavan suvereenisti paikkansa Alsacen (ja jopa Euroopan) parhaimpien kuivien Rieslingien joukossa, mutta tällä hetkellä edellisvuosikertojen risukkahekumaan ei vielä ylletä.
Lyhyesti: Erittäin intensiivinen, rapsakan hapokas, karuhko ja täyteläinen huippu-Riesling kaapin perälle – en suosittele korkkaamaan viiniä ennen sen 10-vuotispäiviä.
Arvio: Tyylikäs – viini huokuu selvästi huippu-Rieslingin potentiaalia: kunhan vain todella voimakas hapokkuus hieman tasoittuu ja sulkeutuneen oloinen hedelmä alkaa avautumaan, täyttämään täyteläistä suutuntumaa ja tuomaan esille enemmän tertiääriaromejaan, on viinissä varmasti palaset kohdallaan. Tähän kuitenkin kannattaa varata useamman vuoden verran aikaa, joten viini ei ole niille kaikista kärsimättömimmille ihmisille se oikea ostos...
Hinnan (44,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti