Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


29.12.13

Block 50 Mourvèdre Grenache 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/445967/
Block 50 Mourvèdre Grenache 2011
  • Valmistaja: Cumulus Estate Wines
  • Tyyppi: Punaviini
  • Maa: Australia
  • Alue: New South Wales, Central Ranges
  • Rypäleet: Mourvèdre (65%), Grenache (35%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 13,50e (Syyskuu 2013, Alko)
  • Hinta nyt: 13,75e (Helmikuu 2014, Alko)

Vuosi sitten tuli testattua varsin lupaavan oloiset Cumulus Chardonnay ja Climbing Merlot, joiden vakuuttamina siirryin katsastamaan Cumulus Winesin tarjontaa Mikäviinissä. Ensimmäinen uusi tuttavuus oli pari viikkoa myöhemmin Alkon perusvalikoimaan saapuva, Etelä-Rhônen perinteisestä rypäleblendistä inspiraatiota saanut Block 50 Mourvèdre Grenache. Koska Alko ei viinin valmistusprosessista mitään osaa kertoa eikä viinitalon sivut viiniä tunne, en lätise sen kummempia taustoja tästä pullotteesta.

Pakko kuitenkin mainita, että tämä kyseinen viini tuli itse asiassa myöhemminkin tänä syksynä testattua aivan toisessa tilaisuudessa, joten nämä havainnot ovat yhdistelmä kahdesta eri maistamiskerrasta. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, kuinka molemmilla kerroilla havaintoni olivat monilta paikoin identtisiä, eli kyllä näköjään nokkani ja kieleni onnistuvat tuottamaan melko konsistentteja tuloksia! (Ja että kyseisellä viinillä vaikuttaa selvästi olevan oma, tunnistettava tyylinsä.)

Väriltään viini on melko läpinäkyvä, jopa ohkainen, ja sävyltään mitä hennoimmin punarusehtavaan taittuvan vadelmanpunainen.

Molemmissa arvioissani olen maininnut alkoholin ensimmäisenä, joten voltteja on ja se tuntuu. Yleisilmeeltään mehevä tuoksu on kypsänmakea ja täynnä luumua, mehevää vadelmaa, punaista marjahilloa ja alkoholia, joka tuntuu niin apteekkieetterisenä kuin viinaisenakin aromina ja kevyenä poltteena.

Makupuolelta molempien pruuvikertojen ensimmäiset adjektiivit ovat "täyteläinen" ja "tulinen", mikä summaa melko hyvin viinin pääpiirteet – niin alkoholia (14,8%) kuin jäännössokeria (8 g/l) löytyy. Rehevää makumaailmaa hallitsevat ylikypsän marjaiset – vadelmaiset, karhunvatukkaiset ja mustaherukkahilloiset – aromit ja kevyt mausteisuus. Tanniinisuus on melko vähäistä ja happoja ei runsaaseen konsentraatioon ja jäännössokeriin nähden ole millään tavalla riittävästi; kokonaisuus on hyvin pehmeä, mutkaton ja helppo. Viinin makeus tuntuu paikoitellen jopa imelältä ja yleisvaikutelma on hyvin kosiskeleva, tuoden mielen runsaalla alkoholilla varustetun marjamehun.

Jälkimaku on runsas, mehukas ja makean marjainen mutta varsin lyhyt. Kielelle jää melko lyhyeksi aikaa ylikypsää luumua, vadelma- ja karhunvatukkahilloa sekä runsaasti alkoholin lämpöä.

Mikäviinissä olin kirjannut loppukaneetiksi "pettymys", toisessa tapahtumassa "ei sytytä". Erityisesti tuo "pettymys" kuvastanee sitä, miten viini ei mielestäni onnistunut jatkamaan Cumulus Winesin tähän asti varsin miellyttävien viinien sarjaa, vaan jäi varsin geneeriseksi, rakenteettomaksi ja paikoitellen suorastaan stereotyyppisen australialaiseksi tapaukseksi.

Kyllä tämmöinen makea, pehmoinen, helppo ja tuhdilla alkoholilla (ns. "hyötysuhteella") varustettu aussipunkku varmasti löytää kohdeyleisönsä Suomesta, mutta itse en kyllä missään nimessä voi lähteä suosittelemaan kenellekään tämmöistä esitystä. Mikä tämmöisen viinin käyttötarkoitus ylipäänsä on? Miksi Alko ottaa tämmöisiä viinejä valikoimiin? Jos tämä viini on sokkomaistelussa hakannut muut Alkon hakuun tarjotut viinit, kuinka kurjaa tavaraa siellä on mahtanutkaan olla tarjolla? Kuka murhasi Olof Palmen? Mikä on elämän tarkoitus?

Lyhyesti: Liiallisesta alkoholista ja höttöisestä rakenteesta kärsivä, imelänmakea aussipunaviini. Kurja esitys, jossa tasapaino on hukassa pahemman kerran.

Arvio: Huono – jos kahdessa eri tilaisuudessa maistettuna viini jättää yhtä huonon vaikutelman, on vaikea keksiä juuri mitään hyvää viinistä. Pakko kyllä hämmästellä miten esim. Viini-lehti kehuu viinille ryhtiä tuovaa, "maukasta hapokkuutta" ja kuinka viini on "harmoninen, laadultaan erinomainen". Olemmeko me maistaneet ollenkaan samaa viiniä?

Hinnan (13,75e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

2 kommenttia:

  1. Repesin pohdinnalle miksi alko ostaa kyseisiä tuotteita:)Ehkä ostosuunnitelma on yhtä suuri mysteeri kuin olof palmen murhan tekijä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on kyllä viime aikoina tullut sellaisia punaviinejä - erityisesti uudesta maailmasta - että Palmen murhan rinnalla näiden pullotteiden valikoimaanotto rupeaa tuntumaan yhä suuremmalta mysteeriltä!

      Poista