Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


15.12.13

Trimbach Clos Ste Hune Riesling 2007

http://www.alko.fi/tuotteet/518527/
Trimbach Clos Sainte Hune Riesling 2007
  • Valmistaja: Maison Trimbach
  • Tyyppi: Valkoviini, AOC Alsace
  • Maa: Ranska
  • Alue: Alsace, Haut-Rhin, Hunawihr
  • Rypäleet: Riesling (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 136,00e (Syyskuu 2013, Alko, erikoisvalikoima)
  • Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Mikä viini -tapahtumassa tuli Trimbachin standilta pokattua testiin ylettömän herkullinen Pinot Gris Réserve Personnelle 2005, mutta koska kyseinen viini on arvioitu blogissa jo aikaisemmin, en jaksa kirjoittaa samasta viinistä arvostelua uudelleen – havaintoni syyskuulta kun olivat melko identtiset viimekeväisiin nähden. Sen sijaan nyt on vuorossa jotain astetta erikoisempaa.

Standin läheisyydessä seisoskellessani kuuntelin, kuinka muutamat henkilöt juttelivat viinejä esitelleen Anne Trimbachin kanssa viinitalon parhaimmista viineistä. Heidän kanssa jutellessaan kaivoi Anne puolihuomaamatta pöydän alta valkoisella etiketillä varustetun viinipullon, joka todennäköisesti sai omat pupillini laajentumaan moninkertaisiksi, mutta joka ei kuitenkaan tuntunut aiheuttavan juuri minkäänlaista reaktiota muiden pöydän ympärillä seisoskelevien keskuudessa. Koska kukaan ei vaikuttanut tekevän mitään asialle, livahdin pöydän tuntumaan ja virkoin sujuvalla lontoon murteella kuinka voisin mielelläni maistaa kyseistä viiniä, kun se ei muille näytä kelpaavan. Anne naurahti, vastasi, että "voin kyllä uskoa, että varmasti haluat maistaa tätä" ja kaatoi mittavan maisteluannoksen lasiini.

Tämä kyseinen viini oli siis Clos Ste. Hune, Trimbachin viinitalon arvostetuin (ja samalla hinnakkain) kuiva valkoviini. Viini tulee Grand Cru Rosacker -tarhan – joka on siis yksi Alsacen arvostetuimpia yksittäisi viinitarhoja – keskellä sijaitsevalta, puolentoista hehtaarin mittaiselta, aidatulta Sainte Hune -tarhalta, jonka Trimbach on omistanut kokonaisuudessaan jo useita satoja vuosia. Viinitalon omaan tyyliin pullon etiketissä ei mainita sanallakaan Grand Cru -laatuluokituksesta tai Rosacker-tarhasta, vaikka viini sellaiseksi voitaisiin helposti luokitella. Tämän arvostetun tarhan 50-vuotiaista köynnöksistä saadaan valmistettua vuosittain vain n. 8000 pulloa, mikä selittänee ainakin osan viinin kovasta hinnasta – edellisen vuosikerran CSH löytyy Arkadian erikoisvalikoimasta ihan kilpailukykyiseen 136 euron hintaan (Ranskassakin viinin hinta on normaalisti yli 100 euroa ja viinin keskihinta kansainvälisillä markkinoilla on yleensä yli 150 euroa). Apropoo, taitaapa viini muuten olla hinnakkain tähän asti maistamani valkoviini.

Väriltään viini on melko hailakan vaaleanvihreä.

Melko kevyttä mutta miellyttävästi kehittynyttä, hienovaraista ja monisyistä tuoksua hallitsee hillitty petrolinen mineraalisuus. Taustalla tuntuu makeaa hunajaa, aromaattista sitruunankuorta, kevyttä omenaisuutta, hentoa kukkeutta ja aavistus mausteisempaa aromaattisuutta. Vaikka tuoksu on melko vaatimaton ja aromit Rieslingille hyvin tyypillisiä, kokonaisuus on ehdottomasti moniulotteisempi kuin valtaosa maailman Rieslingeistä – tuoksu tuntuu tarjoavan jokaisella nuuhkaisulla jotain uutta ja erilaista.

Suussa käytännössä rutikuiva viini on todella intensiivinen ja voimakkaasti nuorekkaan sitruksinen. Vaikka viinin hapokkuus on erittäin eloisaa ja poskipäitä viiltävää, on suutuntuma varsin täyteläinen ja yllättävänkin painokas. Nuorekas makumaailma on todella vivahteikas; kielellä pyörii mausteisuutta, hennon savuista mineraalia, hunajaisuutta, appelsiininkukkia, aavistuksen bitteristäkin yrttisyyttä ja hentoa omenankuorta. Rapsakka ja kirpeäkin hapokkuus kuitenkin suorastaan lamaa kieltä, minkä vuoksu viinin hienovaraisesta makumaailmasta on paikoin jopa vaikeaa saada kiinni. Viini on melko suurikokoinen, rakenteikas ja fokukseltaan laserintarkka, mutta saman vuosikerran Cuvée Frédéric Emilen tavoin lähes raa'ahko.

Lopuksi viinistä jää pitkä, varsin rapsakka ja moniulotteinen jälkimaku, jossa tuntuu limettisyyttä, hunajaa, kevyttä mausteisuutta, lähes suolaista mineraalia ja greippistä hapokkuutta. Viinistä jää kuiva, raikas ja hyvin hapokkaalla otteellaan suutapuhdistava jälkimaku, joka nostaa erittäin voimakkaasti vettä kielelle.

Tämänikäisenä korkattu Clos Ste. Hune on suorastaan kätkytkuolema – Trimbachin kotisivuillakin mainitaan että edes 7-10 vuoden kypsyttelyllä viini tuskin saavuttaa huippuaan, ja voinkin kuvitella näin rakenteikkaan Rieslingin pysyvään huipulla vuosikausia kunhan se sinne lopulta yltää. Jo nyt viini on kuitenkin todella ihastuttava, vaikuttava ja erittäin lupaava – ehdottomasti enemmän kuin CFE 2007, joka selkeästi tuntui kärsivän nuoresta iästään. Ei tämäkään viini vielä tämänikäisenä pistä parastaan, mutta siitä voi saada jo häivähdyksiä kaikesta siitä upeudesta, mitä viini tulee joskus olemaan.

Sen sijaan viinin hinnasta voidaan olla montaa mieltä; yli satasen hinta ei enää heijastele pelkästään viinin (kiistämättä erittäin korkeata) laatua, mutta myös sen asemaa erittäin rajallisena ja arvostettuna (sekä keräilijöiden ja harrastajien parissa suosittuna) viininä. Samanlaista huippulaatua harvoin tulee vastaan, mutta sellaista kuitenkin löytyy ja usein maltillisempaan hintaan; siksi oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tässä kunnossa viinin hinta ja laatu eivät kohtaa – tällaisen viinin ostamalla maksaa enemmän sen vaikeasta saatavuudesta kuin varsinaisesta laadusta.

Sen sijaan 15-20 vuotta lisää ikää viinille ja sitten voin jo harkita myöntäväni viinin olleen hintansa väärti.

Lyhyesti: Uskomattoman rakenteikas, monisyinen ja viiltävän hapokas huippuviini Trimbachin täysin omistamalta huipputarhalta. Aivan liian nuori korkattavaksi ja tulee todennäköisesti olemaan sellainen varmasti vielä puolisen kymmentä vuotta. Hyvä ostos vain, jos kärsivällisyyttä löytyy erittäin pitkäjänteiseen kypsyttämiseen.

Arvio: Täydellinen – viini on todennäköisesti peninkulmien päässä huipustaan, mutta jo nyt viini on todella vaikuttavaa tavaraa ja kuivien Rieslingien parhaimmistoa. Jos haluaisin korkata viinin nyt, käyttäisin sen dekantterin kautta ja tarjoilisin jonkun riittävän rasvaisen mutta maultaan hienovaraisen ruoan kanssa.

Hinnan (136,00e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti