Louis Roederer Brut Premier

Louis Roederer Brut Premier

• Valmistaja: Louis Roederer
• Tyyppi: Kuohuviini, AOC Champagne
• Maa: Ranska
• Alue: Champagne
• Rypäleet: Chardonnay (40%), Pinot Noir (40%), Pinot Meunier (20%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 46,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 47,90e (Tammikuu 2014, Alko)

No niin, nyt kun ollaan saatu syyskuisen mikä viini -tapahtuman shamppanjasaldo käyntiin mainiolla Bollinger LGA:lla, voidaan jatkaa samaa rataa useammankin shamppiksen voimin! Toivottavasti shamppanja-arviot kiinnostavat, sillä niitä nyt pesee.

Bollingerin tarjonnat tarkastettuani siirryin (pungersin, pujahtelin ja ujuttauduin – väenpaljous shamppanjastandeilla oli edelleen melkoinen) tarkastamaan Louis Roedererin tarjontaa. Nielin pettymyksekseni keisari Aleksanteri II:lle luodun ja rap-kulttuurin blingiin (vielä hiljattain) olennaisena osana kuuluvan Cristalin puuttumisen johdosta ja siirryin testaamaan Roedererin perus-shamppista, Brut Premieria.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lanseerattu Brut Premier muodostaa Roedererin koko tuotannon selkärangan – peräti 70-80% kaikista Roedererin tuottamista viineistä on Brut Premieriä. Viini on sekoitus yli 40 eri tarhan rypäleistä tehdyistä viineistä ja niitä sekoitetaan viiniin peräti kuutta eri vuosikertaa – merkittävä ero normaaliin käytäntöön, jossa perustason cuvée tehdään sekoittamalla vain vuotta vanhempaa vuosikertaa tuoreimman vuosikerran kanssa. Brut Premieristä 90% on tuoreinta vuosikertaa ja 10% vanhempia reserve-viinejä. Roederer kypsyttää tuoreimman vuosikerran pohjaviinistä 5% tammessa, minkä lisäksi kaikki reserve-viinit kypsyvät tammessa – myöskin harvinainen ratkaisu lähinnä terästankkien dominoimassa Champagnessa. Brut Premierin annetaan kypsyä korkin alla sakkojen kanssa 3 vuotta ja sakanpoiston ja n. 10 g/l dosagen annostelun jälkeen viinin annetaan asettua pullossa vielä 6 kuukauden ajan ennen myyntiinlaskua.

Väriltään Brut Premier on vaalean vihertävä.

Tuoksu on melko kevyehkö ja hieman vaitonainen: makeaa omenaisuutta joka taittuu kevyesti hunajaisuudeksi, sekä hennosti kypsytyksen tuomaa kehittyneen viinin leipäisyyttä ja tammen aavistuksen pähkinään vihjaavaa mausteisuutta.

Aivan ensimmäiseksi suuta tervehtää hyvin kuohkea mousse, jonka tasaannuttua paljastuu kuiva, eloisan hapokas ja melko rapsakkakin kuohuva. Freesi makumaailma tarjoaa tuoretta punaomenaisuutta, paikoin jopa greippistä hapokkuutta sekä tammen ja autolyysin aromeista sekoittuvaa, taustalla värjöttelevää vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja yleisilme melko nuorekas ja suoraviivainen.

Keskipitkässä, varsin raikkaassa ja hapokkuudessaan paikoitellen sitruksisen kirpeässäkin jälkimaussa erottuu häivähdyksiä sakkakypsytyksen hiivaleipäisestä paahteisuudesta ja mineraalisuudesta.

Roedererin perus-shamppis on varsin pätevää ja kaikin puolin hyvin tehtyä, tasokasta tavaraa, mutta viiniä välillä ihastellessa, välillä ihmetellessä tulee pohdittua sen tarjoaman makuelämyksen ja kovanpuoleisen hinnan välistä yhteyttä. Kyllähän tästä viinistä löytyy lukemattomasti enemmän niin aromien syvyyttä kuin ihailtavaa rakennetta verrattuna esimerkiksi kympin kuohuviin, mutta kun siirrytään hieman tuntemattomampien tuottajien perus-shamppanjoihin, ei tämä tarjoa niihin verrattuna mitään muuta kuin tuplasti isomman hintalapun. Kun taas viiniä vertaa saman hintaluokan selkeästi rotevammalla ilmaisulla varustettuihin shamppanjoihin, kuten Bollinger Special Cuvée tai Charles Heidsieck Brut Réserve, jää Brut Premier selkeästi altavastaajan asemaan. Viini on kaikin puolin hieno ja tyylikäs kuohuviini, mutta toisin kuin esimerkiksi kaksi yllämainitsemaani viiniä, tästä en löydä mitään sellaista, minkä takia löysäisin kukkaroni nyörejä viiden kympin verran.

Asia voisi olla toinen, jos viinillä olisi enemmän ikää. Nyt, juuri myyntiinlaskettuna, Brut Premier on hyvin nuorekas ja viiden kympin kuohuvaksi turhankin mutkaton ja yksiulotteinen esitys, mutta antamalla sille lisää ikää asia voi hyvinkin olla toisin. Tyylillisesti tätä kuohuvaa ei ole tarkoitettu pitkään varastoitavaksi, mutta muutamalla vuodella viinistä voisi saada jo selkeästi enemmän irti kuin nyt.

Toisaalta sitä voi tässä kysellä onko järkevää ostaa vajaalla viidellä kympillä kuohuvaa, jolle pitää antaa vielä muutama vuosi lisää ikää, kun Alkonkin hyllyiltä löytyy vajaalla neljällä kympillä shamppanja, jonka kypsyttämisen viinitalo on hoitanut puolestasi?

Lyhyesti: Suuren ja nimekkään tuottajan rapsakka ja ryhdikäs peruslinjaston shamppanja, jonka suurimmaksi ongelmaksi paljastuu loppupeleissä melko suoraviivainen ja turhan nuorekas ilmaisu. Viinissä ei ole mitään, mikä nostaisi sen kilpailijoittensa edelle, päinvastoin – viini on laadukas, mutta loppupeleissä äärimmäisen yllätyksetön esitys hintaluokassaan.

Arvio: Hyvä – laadukas, tasapainoinen ja ennen kaikkea mukavan raikas ja rakenteikas esitys. Jättää näin nuorena kuitenkin toivomisen varaa mielenkiinnon ja aromien syvyyden puolesta – pari vuotta kellarissa voi tuurilla avittaa tässä.

Hinnan (47,90e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.