Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

29.11.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1454 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


10.12.13

Desiderius Pongrácz 2001

Desiderius Pongrácz 2001
  • Valmistaja: Cave de Pongrácz
  • Tyyppi: Kuohuviini, WO Western Cape
  • Maa: Etelä-Afrikka
  • Alue: Western Cape
  • Rypäleet: Chardonnay (60%), Pinot Noir (40%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta arviointihetkellä: 299 SEK (~34,64e, Syyskuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)
  • Hinta nyt: 299 SEK (~33,36e, Joulukuu 2013, Systembolaget, beställningssortiment)


Syyskuussa jo 10. kertaa järjestetyssä Mikä viini -tapahtumassa oli hauska huomata, että vaikka varsinaiselta kuohuviinialueelta tuli jo siirryttyä muualle, löytyi vielä lisää kuplivia testattavaksi – nimittäin Etelä-Afrikkalaisen Pongráczin viinitalon kuohuviinejä esittelevältä standilta. Pongráczin peruskuohuvan jälkeen en testannut talon rosé-versiointia, koska se on vanha tuttu hyvin monesta eri yhteydestä, vaan sen sijaan pyysin lasiini talon erikoisuutta, jota oli ymmärtääkseni tuotu tarjolle vain yhden pullon verran ja jota ei tapahtuman tarjontaa esitelleestä brosyyristä löytynyt lainkaan. Kyseessä oli siis talon lippulaivakuohuva Desiderius vuosikertaa 2001.

Tämä kyseinen viini on saanut nimensä myös itse viinitalolle nimensä antaneelta unkarilaiskreivi Desiderius Pongráczilta. Hieman Cristal-henkiseen pulloon pakattu Desiderius on peräti 40 kuukautta kypsytetty Méthode Cap Classique, eli kyseessä on Champagnen perinteisestä rypälesekoituksesta perinteisellä pullokäymismenetelmällä valmistettu kuohuva. Alkon valikoimista viiniä ei löydy lainkaan, mutta esimerkiksi naapurivaltiomme monopolista Desiderius löytyy n. 300 kruunun hintaan – tosin kyseessä on viinin vuosikerta 2008, joten voin kuvitella pruuvaamani viinin hinnan olevan todellisuudessa vielä korkeampi. Desiderius taitaa siis olla peräti kallein Champagnen ulkopuolelta tuleva kuohuviini mikä on tullut kitusiin kumottua.

Väriltään viini on varsin hento vaalean kellanvihreä.

Tuoksultaan Desiderius on kevyehkö, mutta varsin paahteinen ja mukavasti kehittynyt: keksitaikinaa, briossia, paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä, kevyttä malon kermaisuutta, hillittyä sitruksisuutta ja aavistus pistävää mutta ei epämiellyttävää hikisyyttä.


Paahtunut, aromaattinen ja hedelmäisyydeltään varsin hillitty tuoksu johdattaa odottamaan tiukkaa shamppanjamaisuutta, mutta kieltä tervehtiikin varsin lempeä ja kuohuviiniksi pehmeähkö maku. Desideriusin makumaailma on tuoksun tavoin miellyttävällä tavalla kehittynyt: makean sitruksisuuden ja vihertävän yrttisyyden ohella tuntuu paahtoleivänmuruja, kevyttä hasselpähkinää ja aavistus kermaa. Yleisilme on hieman kevyemmänpuoleinen; lisäksi hapokkuus on melko maltillista, mikä saa viinin tuntumaan paikoin jopa puolikuivahkolta.

Viinistä jää kielelle kuivanpuoleinen ja pehmeähkö jälkimaku, joka jättää kielelle sitruunahilloisuutta, hiivaleipää, hentoa pähkinäisyyttä ja kevyttä teemäisyyttä.

Päälle kymmenen vuoden ikään kerinnyt Desiderius on hieman erikoinen, mutta varsin tyylikäs, miellyttävällä tavalla kehittynyt ja vakuuttava laatukuohuva. Mitenkään huomattavan erikoinen viini ei missään nimessä ole, mutta selvästi kuitenkin omanlaisensa verrattuna useimpiin perinteisiin shamppanjoihin – viinistä löytyy hyvien, vanhempien shamppanjoiden kehittyneitä, hienostuneen pähkinäisiä piirteitä, mutta yleisilme on paljon pehmeämpi, lempeämpi ja hedelmävetoisempi.

Desiderius osoittaa mallikkaasti, kuinka laadukkaita, pidempääkin kypsytystä kestäviä laatukuohuviinejä on mahdollista tehdä myös Euroopan ulkopuolella. Viinin astetta pehmeämpi ja hedelmävetoisempi ilmaisu kielii uuden maailman tyylistä, mutta näin hyvin kehittyneenä viinissä on myös vastaansanomatonta syvyyttä ja kompleksisuutta. Vaikea sanoa mahtaako viini olla vielä nuorena ihan Systembolagetin hinnan väärti, mutta tämänikäisena ehdottomasti! Lisäksi tämä vanhempi Desiderius valaa uskoa siihen, että jos uuden viinin ostaa, kestää se todennäköisesti hyvin kypsyttelyn ainakin kymmenen vuoden ikään.

Kevyemmän ilmaisunsa ja pehmeämmän rakenteensa puolesta Desiderius ei liene parhaimmillaan ruokapöydässä; sen sijaan viini on hillityn, mutta vivahteikkaan aromimaailmansa puolesta varsin mainio maljaviini tai ihan vain parin hengen jaettava tapaus juhlavampiin hetkiin. Lisäksi viini voi varmasti tarjota eleganssia sellaisille ihmisille, joille rutikuivat ja tiukan hapokkaat shamppanjat eivät maistu.

Lyhyesti: Hieman pehmeärakenteinen, mutta hienolla tavalla kehittynyt, persoonallinen ja hyvällä tavalla hedelmävetoinen huippukuohuva laadukkaita kuohuvia tuottavalta Pongráczin viinitalolta.

Arvio: Erinomainen – kyseessä taitaa olla kiehtovin ja laadukkain uuden maailman kuohuva, mitä vastaani on tullut (myönnetään, otantani kyseisestä sarjasta on tällä hetkellä melko rajoittunut). Mukavan toimiva yhdistelmä eleganssia ja uuden maailman helpostilähestyttävää hedelmävetoisuutta.

Hinnan (~33,36e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti