Esporão Reserva Branco 2012

Esporão Reserva Branco 2012

• Valmistaja: Herdade do Esporão
• Tyyppi: Valkoviini, DOC Alentejo
• Maa: Portugali
• Alue: Alentejo
• Rypäleet: Antão Vaz, Arinto, Roupeiro, Sémillon
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 16,90e (Syyskuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 17,30e (Tammikuu 2014, Alko)

Esporão Reserva Tinton suosion (mm. Viini-lehden vuoden viini 2012) myötä Alkon valikoimaan saapui Herdade do Esporãon valkoinen Reserva – kuitenkin vain kertaostona, eli viini ei tullut jäädäkseen. Koska edellisen kerran olin testannut viinin jo pitkälle päältä toista vuotta sitten, oli korkea aika testata viinin tämänkertaisen vuosikerran kunto. Suuntasin siis Mikäviinissä Esporãon standille.

Herdade do Esporão on aivan eteläisessä Portugalissa, Alentejossa, sijaitseva viinitalo, joka on niin kotimaassaan kuin ympäri maapalloa suosituilla viineillään onnistunut nostamaan Alentejon profiilia viinialueena huomattavasti – ennen Alentejo tunnettiin perinteisesti halpojen ja mitäänsanomattomien bulkkiviinien alueena, joka kuivana, kuumana ja karuna ei oikein muuhun sopinutkaan. Nyt 40 vuotta täyttänyt, José Roquetten perustama ja luotsaama Esporão näytti epäilijöille toisin istuttamalla mailleen niin paikallisia kuin kansainvälisiä lajikkeita ja keskittymällä korkealaatuisiin, moderneihin viineihin.

Reserva Branco on yhdistelmä paikallisia Antão Vaz-, Arinto- ja Roupeiro -lajikkeita sekä ranskalaista Sémillonia keskimäärin n. 17-vuotiaista köynnöksistä – rypälesuhteita viuínitalo ei mainitse. Viini käytetään ja kypsytetään 6 kuukauden ajan sakkojen kanssa amerikkalaisissa (70%) ja ranskalaisissa (30%) tammitynnyreissä, joista 40% on uusia. Lopuksi viiniä kypsytetään 3 kuukautta pulloissa ennen myyntiinlaskua.

Kohtalaisen intensiivinen väri on melko vihertävä ja nuorekas.

Tuoksussa tuntuu portugalilaisten valkoviinien tyypillinen trooppinen hedelmäkori: ananasta, passiota, banaania, persikkaa ja päärynää. Mausteinen ja kevyen kermainen tammisuus väijyy tuntuvana taustalla, mutta se ei millään lailla dominoi, vaan antaa hedelmän hyvin hoitaa pääosan.

Reserva Brancon maku on varsin runsas, meheväntäyteläinen ja yleisilmeeltään selvän kypsä. Tammen mausteisuus on varsin hyvin integroitunut osaksi kokonaisuutta ja se tukee hyvin runsasta, kypsänmakean hunajamelonista, ananaksista, banaanista ja aprikoosista hedelmäisyyttä. Hapokkuus tuntuu kuitenkin olevan verrattain matalaa tuhdinpuoleiseen, konsentroituneeseen hedelmään ja kokonaisuus on rotevuudestaan huolimatta hieman hahmoton. Viini oli kuitenkin tarjoiluvaiheessa aavistuksen turhan lämmin, joten voisin kuvitella viinin ryhdin pysyvän paremmin paketissa viileämpänä.

Varsin runsas ja moniulotteinen keskimaku taittuu hyvin samanhenkiseen jälkimakuun, jossa kielelle jää melko pitkäksi aikaa runsasta ja kypsää trooppista hedelmäisyyttä, vaniljaista ja makean mausteista tammisuutta, joka taipuu kevyesti puisevaan bitteriin, sekä kevyttä, aromaattista yrttisyyttä.

Kokonaisuutena viini on tyylillisesti – massakas ja harteikas moderni valkoviini – varsin hyvä ja mukavan erilainen verrattuna esimerkiksi saman kaliiperin uuden maailman esityksiin, mutta silti omaan makuuni viini oli piirun verran turhan ylikypsän ja paksuhkon oloinen saadakseen balanssia kunnolla kohdalleen. Tosin tarjoilulämpötila saattaa tällä kertaa toimia viinin etuja vastaan – yleensä myös nämä runsaat ja konsentroituneet portugalilaiset ovat sopineet varsin hyvin omaan makuuni, mutta niiden edellytyksenä on yleensä riittävä viileys, joka tuo riittävää raikkautta ja ryhtiä Portugalin alkuperäislajikkeiden runsaan hedelmäiselle ilmaisulle. Viime vuosikertaan verrattuna viini kuitenkin tuntui varsin erilaiselta – Reserva Branco 2011 oli selvästi sekä paljon hapokkaampi että tukevamman tammisempi. Suorastaan hämmentävää, miten kaksi "samaa" viiniä voi olla kahdella eri vuosikerralla näinkin erilaisia tyyliltään.

Vaikka Reserva Branco on täysin kuiva – jäännössokeria on tuottajan mukaan reilu 2 g/l – tuo viinin hyvin kypsä trooppinen hedelmäisyys viiniin sellaista illuusiota makeudesta, että viinin voi kuvitella pelaavan mainiosti mausteisemmille tai esimerkiksi makeammilla kastikkeilla varustetuille ruoille. Melko tuhdin konsentraationsa puolesta viiniä ei sen sijaan kannata harkita keveille ja herkkämakuisille ruoille tai sellaisille tarjoiluille, jotka edellyttävät terävämpää puruvoimaa viiniltä. Kypsytyspotentiaalia viinillä lienee muutamien vuosien edestä, mutta näin hedelmävetoiset viinit ja hillityn hapokkaat viinit kannattanee nauttia mahdollisimman nuorina – riskinä on, että hapokkuus kevenee entisestään ennen kuin hedelmä onnistuu iän myötä luomaan kompleksimpeja tertiääriaromeja.

Hinnaltaan viini on siinä ja siinä, onko se turhan kova. Toisaalta samanhenkisiä, tanakoita massavalkkareita löytyy paljon edullisemmallakin pelkästään Alkonkin hyllyiltä, mutta toisaalta monopolimme valikoimissa näkyy harvemmin näitä mielenkiintoisia, paremman pään portugalilaisia. Jos suuret viinit maistuvat, lienee viinin hinta kohdallaan, mutta kepeämpiä ja ryhdikkäämpiä viinejä odottavat saattavat joutua pettymään.

Lyhyesti: Raskastekoinen, kypsän hedelmäinen, moniulotteinen ja hyvin tehty eteläportugalilainen valkoviini moderniin uuden maailman henkeen – vaikka viinistä löytyy niin massaa kuin tammeakin, makumaailman osatekijät ovat hienossa tasapainossa. Olisin ainoastaan hieman runsaampaa hapokkuutta kaivannut tuomaan balanssia ja raikkautta varsin tuhtiin kokonaisuuteen.

Arvio: Hyvä – kokonaisuus on varsin miellyttävä ja aromeiltaan harmoninen; erityisesti ilahduttaa, miten tammisuus ei kohtalaisesta kypsytysajastaan huolimatta dominoi missään välissä. Viinin happikontakti voi kuitenkin vaikuttaa asiaan, joten suosittelen juomaan viinin mielummin melko nopeasti kuin antamaan sille pitkää hengittelyaikaa.

Hinnan (17,30e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.