Tervetuloa Viinihullun päiväkirjaan!

Blogissani pyrin kirjoittamaan mahdollisimman seikkaperäisesti ja monipuolisesti arvioita maistamistani viineistä, joita yritän haeskella niin Alkon vakiovalikoiman edullisemmista klassikoista kuin tosiharrastajien arvostamista kulttiviineistä, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi pyrin kirjoittamaan vasta-alkavia viiniharrastelijoita mahdollisesti kiinnostavia tietoiskuja aina aiheesta innostuessani.

Maultani olen melko kaikkiruokainen viinien suhteen, mutta arvosteluistani paistanee läpi kuinka mieltymykseni nojaavat enemmän vanhan maailman hillitympiin, elegantimpiin ja monesti myös hieman hinnakkaampiin punaviineihin kuin uuden maailman massiivisiin ja kosiskeleviin hedelmäpommeihin. Otathan siis tämän huomioon jos itse satut olemaan helppojen ja edullisten chileläispunkkujen ystävä!

Kaikki viinien kuvat ©Alko, ellei toisin mainittu.

24.3.2021 mennessä blogissa on arvosteltu 1453 viiniä, 280 olutta, 13 siideriä, 4 marjaviiniä, 2 meadia, 2 sakea ja 3 kirjaa.


18.12.13

Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2011

http://www.alko.fi/tuotteet/906647/
Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2011
  • Valmistaja: Pago del Vicario
  • Tyyppi: Valkoviini, Vino de la Tierra de Castilla
  • Maa: Espanja
  • Alue: Castile-La Mancha, Castilla
  • Rypäleet: Tempranillo (100%)
  • Koko: 0,75
  • Hinta ostohetkellä: 11,69e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
  • Hinta nyt: 12,20e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)


Varsin modernina ja perinteisille espanjalaisviinityyleille huilut haistattavana viinitalona tunnetun Pago del Vicarion Blanco de Tempranillo on allekirjoittaneelle ollut surullisen tuttu tapaus jo usealta Mikäviini-kerralta. Koska viini on joka kerralla aiheuttanut lähinnä puistatuksia (tässä esimerkiksi viime vuosikerran arvio), päätin jättää viinin tänä vuonna kokonaan välistä. Ideani kuitenkin torpedoitui, kun eräs kaveri-kollega-kaimani (tällaisia yhdistelmiä ei kyllä ole monia) melkeinpä raahasi meikäläisen hihasta paikalle testaamaan viiniä, mainostaen: "Sun pitää testata se Vicarion valkonen Tempranillo! Tänä vuonna se ei ole pahaa!" Hieman kyseenalainen mainospuhe, mutta pitihän viini sitten napata testiin – maistamatta kun en usko.

Kyseessähän on siis siitä poikkeuksellinen viini, että se on yleensä tuhteja ja tummia viinejä tuottavasta Tempranillosta valmistettu valkoviini. Koska useimpien (vaikkakaan ei kaikkien) tummien rypäleiden mehu on luonnostaan vaaleaa, on myös tummista rypäleistä mahdollista tehdä valkoviiniä, kunhan valmistaja vain ei anna mehun olla kosketuksissa rypäleiden tummien kuorten kanssa. Tämä viini on valmistettu juuri edellämainitulla menetelmällä ja sen on annettu kypsyä kaksi kuukautta sakkojen päällä.

Väriltään Vicarion BdT on suht neutraalin kellanvihreä.

Tuoksun kohdalla on myönnettävä, että jonkinlaista kehitystä on tapahtunut – viini ei tunnu millään tavalla yhtä luotaantyöntävältä kuin viime vuosina. Sen sijaan tuoksu on selkeästi puhdaspiirteisempi ja hedelmäisempi: kokonaisuudessa tuntuu kevyen trooppista hedelmää, erityisesti hunajamelonia ja kevyttä mangoa, hillittyä Tempranillon mausteisuutta ja hentoa banaanisuutta.

Maultaan viini on varsin runsas. Tukevan hedelmäisyyden ohella tuntuu melko voimakasta, kevyen maamaista mausteisuutta, makeaa omenaa ja kevyttä banaanisuutta. Suutuntumaltaan hyvin kypsä ja mehevä viini on täyteläinen, jopa öljyinen. Hapokkuus on kohtalaista, eli viini kyllä pysyy kasassa, mutta soisin happoja olevan enemmänkin runsaan hedelmän vastapainona.

Runsas ja kypsyydessään jopa makeahko hedelmäisyys jatkuu myös melko pitkässä ja suhteellisen suurikokoisessa jälkimaussa. Viinistä jää mehevä, mausteinen ja kypsän hedelmäinen jälkivaikutelma.

Onhan viinissä tapahtunut melkoinen parannus aikaisempiin testaamiini vuosikertoihin: tämänkertainen Blanco de Tempranillo oli varsin puhdaspiirteinen ja jopa miellyttäväkin valkoviini, mutta viinin käyttöyhteys jää silti hieman hämärän peittoon – mihin käyttöön näin runsas ja muhkea viini on oikein tarkoitettu? Sellaisenaan nautittavaksi viini tuntuu hieman turhankin liiallisena, eikä mieleeni tule hirveästi mitään ruokia, joiden kanssa viini vaikuttaisi erityisen mainiolta parilta; aperitiivina taas muut ruokajuomat voivat helposti jäädä tämän viinin runsauden rinnalla vaatimattomiksi.

Viini ei varsinaisesti ole mitenkään huono, mutta se jää loppupeleissä enemmän kuriositeettiasemaan, kuin onnistuu valloittamaan puolelleen. Jos kuitenkin punaisista rypäleistä valmistettu valkoviini jäi kiinnostamaan, löytyy Blanco de Tempranillo Alkon tilausvalikoimasta ihan kohtuulliseen hintaan – erityisesti suhteutettuna viinin nykyiseen, selkeästi aiempaa miellyttävämpään yleisilmeeseen.

Lyhyesti: Aiempina vuosikertoina erityisesti epämiellyttävän tuoksun riivaama, punaisista rypäleistä valmistettu valkoviini, joka nyt on onnistuttu vihdoin saamaan tasapainoisemmaksi ja puhdaspiirteisemmäksi pullotteeksi. Balanssi on kuitenkin vielä hakusessa, sillä viini on loppupeleissä turhan raskastekoinen ja yksipuolinen esitys ollakseen mielenkiintoinen puolikasta lasillista pidempään.

Arvio: Miellyttävä – Blanco de Tempranillo on voimakas ja persoonallinen valkoviini, joka ei omaperäisestä ilmaisustaan huolimatta onnistu olemaan erityisen kiinnostava tai mieleenjäävä. Kuriositeettikamaa, joka kyllä omassa viitekehyksessään toimii, muttei jaksa ylläpitää kiinnostusta kovinkaan pitkään.

Hinnan (12,20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti