Marques de Griñon Syrah 2007

Marques de Griñon Syrah 2007

• Valmistaja: Pagos Marques de Griñon, Dominio de Valdepusa
• Tyyppi: Punaviini, Vino de Pago; DO Dominio de Valdepusa
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Toledo
• Rypäleet: Syrah (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 25,00e (Lokakuu 2014, Aeropuerto Barcelona-del Prat)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: the winebow group

Minulla on riippuvuus, josta minun on päästävä eroon. Nimittäin joka kerta, kun vastaani tulee joku DO Pago -viini (yleensä jostain syystä ne ovat aina Marques de Griñonin viinejä), on minun ostettava sellainen testiin. Ja joka kerta viini on jonkinasteinen pettymys – eikä tämä nyt arvioitava viini ole mikään poikkeus tähän. Tästä syystä olen tämän viinin maistettuani vihdoinkin pyrkinyt jättämään DO Pago -viinit sikseen.

Asiasta tietämättömille lienee tässä hyvä selittää lyhyesti, mitä DO Pago -viinit ovat. Espanjassa on neljä laatuluokkaa, jotka ovat matalimmasta korkeimpaan Vino de Mesa, Vino de la Tierra (VdlT), Denominación de Origen (DO) ja Denominación de Origen Calificada (DOCa / DOQ). Vuonna 2002 astui mukaan DO Vino de Pago -luokitus, joka sijoittuu jonnekin 3. ja 4. portaan välimaastoon tai 4. portaalle. Toisin kuin muut appellaatiot, jotka myönnetään viinialueille, DO Pago -appellaatio myönnetään yksittäisille viinitaloille, joilla on pitkä, laadukkaaksi tunnustettu historia ja jotka valmistavat viininsä ainoastaan omien tarhojensa rypäleistä. Voimaantulonsa jälkeen näitä yhden viinitalon appellaatioita on luotu yhteensä 17 kappaletta.

Ensimmäisen Vino de Pago -appellaation saanut viinitalo oli Griñonin markiisin Carlos Falcó y Fernández de Córdovan luotsaama Dominio de Valdepusa vuonna 2002. Tämä tila on ollut saman suvun omistuksessa jo vuodesta 1292, mutta viiniä siellä on viljelty vasta vuodesta 1974, jolloin talo ryhtyi tuottamaan viinejä yksinomaan Caberneet Sauvignonista – varsin erikoinen veto Espanjan sydämessä sijaitsevassa, vanhanaikaisessa Castile-La Manchassa. Ensimmäiset kaupalliset viininsä viini tuotti vuosikerrasta 1982 ja alusta asti talon viinintekijänä toimi Bordeaux'n yliopiston enologian professori Emile Peynaud. Vuonna 1991 talon viinintekijäksi saapui Peynaudin oppilas Michel Rolland, jonka johdolla viinitalolle istutettiin Cabernet Sauvignonin ohelle lisää ranskalaisia lajikkeita, Syrah'ta ja Petit Verdot'ta.

Tämä viini on valmistettu vuosina 1991-1992 istutettujen Syrah-köynnösten rypäleistä. Viini on aluksi käynyt ja maseroitunut kuorien kanssa terästankeissa 4-5 viikon ajan, minkä jälkeen viini on siirretty ranskalaisiin uusin ja kerran käytettyihin barrique-tynnyreihin kypsymään 12-15 kk ajaksi.

Viinin väri on hyvin tumman ja melko läpinäkymättömän mustanpurppura kirsikka.

Tuoksu on ensivaikutelmaltaan voimakkaan makean tamminen, makean suklainen ja pölyisen puiseva. Nenän totuttua tammiryöpytykseen löytyy seasta myös ylikypsän makeaa karhunvatukkahilloinen, mutta mukaan nousee myös runsasta maitosuklaapirtelöisyyttä ja myös aavistuksen viskipuisevaa meininkiä.

Kypsänmakealta maultaan viini on mehukkaan luumuinen, karhunvatukkahilloinen, kypsän tumman marjainen ja runsaan makean ja tumman tamminen. Todella rehevästä ja suuntäyttävän runsaasta mausta löytyy myös maitosuklaata, kevyesti ylikypsiä, pehmeitä marjoja ja pienin aavistus vihreää rankaa. Hapokkuutta ei viinin runsauteen nähden ole nimeksikään, mutta rakenteesta pyrkii auttavasti huolehtimaan melko runsas ja jauhoinen, mutta silti suht kypsänä ja pehmeänä tuntuva tanniininisuus.

Viinistä jää suuhun makea, sekä suklaisen että karhean tamminen ja ylikypsän luumuinen jälkimaku. Viipyilevä jälkivaikutelma on raakakaakaoinen, jauhoisen tanniininen, kohtalaisen karhea, melko puiseva ja kestoltaan pitkähkö.

Aivan ensimmäiseksi on todettava, ettei tässä kyllä Espanjaa löydä. Tämä on tämmöinen geneerinen Chilen Syrah, johon on vain saatu vähän normaalia enemmän tammisuutta. Mikä on kyllä sääli, sillä Syrah voi parhaimmillaan olla hurmaavan marjainen, intensiivinen ja ihastuttavan rakenteikas. Parhaimmatkaan rypäleet eivät kuitenkaan kestä liian kuumia olosuhteita (aivan Espanjan sydämessä sijaitsevassa Toledossa normaali kesälämpötila pyörii 35–40 °C tuntumassa) ja modernia, tammikeskeistä viininvalmistusta. Lopputuloksena on matalahappoinen, läski ja makea viini, jonka kaikki mahdolliset nyanssit on saatu hukutettua geneerisen suklaisen tammisuuden alle.

En kyllä ymmärrä, mihin käyttöön tällainen viini sopii: sellaisenaan nautittuna viini on niin älytöntä tykitystä, että jo puolen lasillisen jälkeen tulee ähky, kun taas kypsänmakea mutta melko karvaan tamminen makumaailma, josta puuttuu hyvälle ruokaviinille oleelliset hapot, ei herätä mitään intuitiivisia viini-ruoka-pareja. Kenties joku makealla marinadilla tuunattu BBQ beef? Tiedä häntä. Itsellä tämä viini meni vähän "hukkaostos"-kategoriaan – pitääpä jättää tulevaisuudessa nämä Pago-viinit jenkeille ja jenkkiläiset makumieltymykset omaaville viininystäville.

Lyhyesti: Hallitsevasti suklaisen tamminen, ylikypsän hilloinen, pehmeä ja geneerinen Syrah, josta ei kyllä mitään Espanjaa tahdo löytyä.

Arvio: Tylsä – kuten jo kahdessa aikaisemmassa Griñon-arviossani olen todennut: "[E]n oikein käsitä miksi Vino de Pago -luokitus luotiin nostamaan espanjalaisviinien profiilia, jos viinit ovat tällaisia – sokkona en kyllä rehellisesti voisi mitenkään veikata tätä kyseistä viiniä espanjalaiseksi, päin vastoin; veikkaisin Kaliforniaa tai eteläisen pallonpuoliskon kuumempia viinimaita."

Hinnan (25,00e) ja laadun suhde: Surkea – samaan hintaan saa paljon parempaakin.

Marqués de Griñon Caliza 2010

Marqués de Griñon Caliza 2010

• Valmistaja: Pagos Marqués de Griñon, Dominio de Valdepusa
• Tyyppi: Punaviini, Vino de Pago; DO Dominio de Valdepusa
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Toledo
• Rypäleet: Syrah (70%), Petit Verdot (30%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 13,90e (Heinäkuu 2015, Tallink Baltic Queen)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine align

Normaalisti Espanjan viinilaatuluokitus on neliportainen. Järjestelmä menee alhaalta ylöspäin seuraavasti: Vino de Mesa, pöytäviini; Vino de la Tierra, alueviini; Denominación de Origen, appellaatiosuojattu viini; ja Denominación de Origen Calificada / Denominació d'Origen Qualificada, laatu- ja appellaatiosuojattu viini. Kuitenkin vuonna 2002 sekaan astui uusi luokitus sekoittamaan pakkaa: Vino de Pago, yhden viinitalon kokonen appellaatioluokitus. Tämän ainutlaatuisen laatuluokituksen voi saada ainoastaan viinitalot, joilla on pitkä, laadukkaaksi tunnustettu historia ja jotka valmistavat viininsä ainoastaan omien tarhojensa rypäleistä. Voimaantulonsa jälkeen näitä yhden viinitalon appellaatioita on luotu yhteensä 17 kappaletta ja mielenkiintoisesti jokainen niistä sijaitsee sellaisella viinialueella, joka ei muuten luo erityisen vahvoja mielikuvia laadusta (Castile-La Mancha, Valencia, Navarra...)

Ensimmäisen Vino de Pago -appellaation saanut viinitalo oli Griñonin markiisin Carlos Falcó y Fernández de Córdovan luotsaama Dominio de Valdepusa vuonna 2002. Tämä tila on ollut saman suvun omistuksessa jo vuodesta 1292, mutta viiniä siellä on viljelty vasta vuodesta 1974, jolloin talo ryhtyi tuottamaan viinejä yksinomaan Caberneet Sauvignonista – varsin erikoinen veto Espanjan sydämessä sijaitsevassa, vanhanaikaisessa Castile-La Manchassa. Ensimmäiset kaupalliset viininsä viini tuotti vuosikerrasta 1982 ja alusta asti talon viinintekijänä toimi Bordeaux'n yliopiston enologian professori Emile Peynaud. Vuonna 1991 talon viinintekijäksi saapui Peynaudin oppilas Michel Rolland, jonka johdolla viinitalolle istutettiin Cabernet Sauvignonin ohelle lisää ranskalaisia lajikkeita, Syrah'ta ja Petit Verdot'ta.

Vaikka yleisesti espanjalaiset Pago-viinit eivät ole vieläkään onnistuneet vakuuttamaan täysin meikäläistä ja suorastaan kammoan Rollandin suosimaa ylikypsää ja makean tammista tyyliä, joka tuntuu olevan enemmän suunniteltu Yhdysvaltojen kuin Euroopan viinimarkkinoille, pyrin yleensä testailemaan näitä viinejä aina järkevän tilaisuuden koittaessa ihan itsensä sivistämisen nimissä. Dominio de Valdepusan ns. perusviini on Caliza (joka tarkoittaa siis "kalkkikiveä"), joka valmistetaan kalkkipitoisessa maassa kasvavien Syrah- ja Petit Verdot -köynnösten rypäleistä. Terästankeissa tapahtuvan ja peräti 4 viikkoa kestävän käymisen ja kuorimaseraation jälkeen viini siirretään ranskalaisesta Allierin tammesta valmistettuihin uusiin ja kerran käytettyihin barrique -tynnyreihin 10 kuukaudeksi. Viini pullotetaan ilman kirkastusta tai suodatusta, jonka jälkeen viini kypsyy pulloissa vähintään 9 kk ennen markkinoillelaskua.

Tumman Syrah'n ja tummemman Petit Verdot'n tuntien ei tule yllätyksenä, että viinin väri on hyvin tumma, läpinäkymätön ja konsentroituneen sinipunainen.

Tummanpuhuvasta, melko voimakkaan uuttuneesta tuoksusta löytyy kypsää karhunvatukkaa, mustikkahilloisuutta, lakritsia ja makean tammista mausteisuutta, joka taittuu suklaisuuteen. Kypsänmakea, kohtalaisen voimakkaasti makean puinen ja tiivis tuoksu huokuu Rollandin kädenjälkeä metrien päähän.

Suussa tämä täyteläinen viini jatkaa tuoksun viitoittamalla, voimakkaan uuttuneella linjalla. Lähes suuntäyttävän paksun maun seasta löytyy tummaa, kypsänmakeaa luumuvetoista hedelmäisyyttä, mustia makeita marjoja ja mustaherukkakarkkia, lakritsaista yrttisyyttä ja mausteisuutta, kevyttä Petit Verdot'n minttuisuutta ja makeaa tammista suklaisuutta. Hapot tuntuvat jäävän näin tuhdin rungon alle täysin, joten rakennetta pitävät yllä lähinnä melko tuntuvat, sopivaa tiiviyttä tuovat tanniinit. Alkoholi (14,7%) tuntuu sekä kevyenä lämmön tuntuna että hentona makuna, mikä ei ainakaan kannusta nostamaan lasia ihan heti uudestaan huulille.

Mehukas jälkimaku ei poikkea suunnasta, jonka keskimaku on määrännyt: kielelle jää tummaa marjahilloa, kypsää karhunvatukkaa, karheaa mausteisuutta ja hentoa boysenmarjaisuutta. Melko pitkäkestoisessa ja runsasmakuisessa jälkivaikutelmassa kevyet tanniinit tarraavat hieman ikeniin samalla kun alkoholi jättää hieman lämpimän fiiliksen kitalakeen ja kielen takaosiin.

Mjaa. En vieläkään ole erityisen vakuuttunut näistä Pago-viineistä – ainakaan Valdepusan tuotosten osalta. Lainaten itseäni aikaisemmasta Svmma Varietalis -arvostelusta: [E]n oikein käsitä miksi Vino de Pago -luokitus luotiin nostamaan espanjalaisviinien profiilia, jos viinit ovat tällaisia – sokkona en kyllä rehellisesti voisi mitenkään veikata tätä kyseistä viiniä espanjalaiseksi, päin vastoin; veikkaisin Kaliforniaa tai eteläisen pallonpuoliskon kuumempia viinimaita. Caliza on siis melko vahvasti uuden maailman viini-ideaaleja heijasteleva punaviini, joka on valmistettu ranskalaisista lajikkeista ranskalaisissa tammitynnyreissä. Tästä viinistä on siis Espanja-fanin vaikea löytää mitään mielenkiintoista tai maalle tyypillistä.

Caliza on iso, mehukas ja kypsänmakea punu modernien uuden maailman viinien ystäville: siinä on paljon selväpiirteistä, makeaa tummaa hedelmää ja runsasta, makeaa tammisuutta, mutta myös kohtalaisesti puruvoimaista tanniinisuutta antamassa sille särmää ja rakennetta. Eleganttien vanhan maailman viinien ystäville tämä viini tarjoaa hyvin vähän mitään mielenkiintoista, mutta muille viini on ihan kelvollinen esitys ja hintaansa nähden ihan mainio ostos. Viiniä voi varmasti kellaroida hyvin vielä vähintään 5 vuotta lisää, kun taas nykytilassaan se on varsin mainio ruokaviini.

Lyhyesti: Kypsänmakea, tamminen ja kohtalaisen tanniininen moderni punaviini Espanjan ensimmäiseltä Vino de Pago -tuottajalta.

Arvio: OK – viinillä on kyllä hyvätkin hetkensä, myönnettävä on. Kokonaisuus kuitenkin huokuu niin paljon Rollandia, että itse en oikein osaa siitä suuremmin innostua. Ehkä tämä muuttuisi kivemmaksi kellaroinnin myötä, mutta en sukaltaisi lyödä kaikkia rahojani sen varaan.

Hinnan (13,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Condesa de Leganza Verdejo 2012

Condesa de Leganza Verdejo 2012

• Valmistaja: Bodegas Leganza, Grupo Faustino
• Tyyppi: Valkoviini, DO La Mancha
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, La Mancha
• Rypäleet: Verdejo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: ~5e (Syyskuu 2013, wine-searcher.com)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: delcave

Suomessakin varsin tunnettujen Faustino-viinien tuottajalla, Grupo Faustinolla, on Riojan-viinitalojen lisäksi omistuksessa muitakin viinitaloja ympäri Espanjaa. Castile-La Manchan viinialueelta löytyy viinitalo Leganza, jonka tuottamaa Verdejo-valkoviiniä pääsi testaamaan syyskuun Mikä viini -tapahtumassa. Tarkkoja valmistuksellisia speksejä viinille en löytänyt, joten hyppään suoraan asiaan.

Viinin väri on melko hailakka, mutta sävyltään kohtalaisen voimakkaasti kellervään taittuva.

Kohtalaisen runsas tuoksu on kypsän hedelmäinen ja jopa makeahko. Hedelmäisyydestä on vaikeaa saada eroteltua eri osa-alueita, mutta ainakin kevyttä aprikoosista ja aavistuksen päärynäistä meininkiä siinä tuntuu pyörivän.

Kypsän ja runsaan tuoksun jälkeen viinin kuiva maku tuntuu aluksi jopa ohuehkonpuoleiselta. Yleisilme on hapokas ja yrttinen, seassa on jopa kevyesti vihersävytteistä vegetaalisuutta. Kuitenkin seasta rupeaa löytymään pian melko kypsää hedelmää, erityisesti tuoksusta tuttua päärynäisyyttä, ja kokonaisuudesta tulee selkeästi täyteläisempi ja varsin hedelmävetoisen oloinen.

Lopuksi viinistä jää keskipitkä ja hyvin vihersävytteinen jälkimaku, jossa tuntuu karvasta yrttisyyttä, kohtalaisen tuntuvaa mineraalia ja kevyttä päärynää.

Yleisilmeeltään Condesa de Leganza Verdejo on simppeli ja arkinen, mutta myös tuntuvan hedelmäinen, rakenteikas, mukavan hapokas ja tasapainoisen ryhdikäs ruokaviini. Yleisilme jää varsin simppeliksi ja yksiulotteiseksi, mutta viinin mukavan puruvoimainen rakenne antaa paljon anteeksi ja arkisesta yleisilmeestä huolimatta viinistä on paha lähteä keksimään miinuksia. Eniten ehkä tulee viinistä mieleen Etelä-Euroopan ravintoloiden jotkut oikeasti hyvät "talon viinit", jotka eivät maksa paljoa, mutta silti toimivat varsin passelisti monien erilaisten ruokien kanssa ilman sen kummempia riitasointuja.

Wine-searcherin keskihinta on varmasti reilusti alakanttiin Suomen hintoihin nähden, mutta siihen hintaan viini onkin varsin mainio esitys; Suomen hintakehyksessä voisin tämän viinin arvioida järkeväksi ostokseksi n. 7-8,5 euron hintaan.

Lyhyesti: Simppeli, mutta toimiva ja tasapainoinen arkivalkoviini. Vähän yllätyksiä, paljon hedelmää.

Arvio: OK – ihan jeppis juu. Vaikea keksiä tällaiselle perustason arkivalkkarille mitään nasevaa tiivistystä. Herttaisen yhdentekevä, mutta samalla ihan juomiskelpoinen tuttavuus.

Hinnan (~5e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2011

Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2011

• Valmistaja: Pago del Vicario
• Tyyppi: Valkoviini, Vino de la Tierra de Castilla
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Castilla
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 11,69e (Syyskuu 2013, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 12,20e (Tammikuu 2014, Alko, tilausvalikoima)

kuva: pifema

Varsin modernina ja perinteisille espanjalaisviinityyleille huilut haistattavana viinitalona tunnetun Pago del Vicarion Blanco de Tempranillo on allekirjoittaneelle ollut surullisen tuttu tapaus jo usealta Mikäviini-kerralta. Koska viini on joka kerralla aiheuttanut lähinnä puistatuksia (tässä esimerkiksi viime vuosikerran arvio), päätin jättää viinin tänä vuonna kokonaan välistä. Ideani kuitenkin torpedoitui, kun eräs kaveri-kollega-kaimani (tällaisia yhdistelmiä ei kyllä ole monia) melkeinpä raahasi meikäläisen hihasta paikalle testaamaan viiniä, mainostaen: "Sun pitää testata se Vicarion valkonen Tempranillo! Tänä vuonna se ei ole pahaa!" Hieman kyseenalainen mainospuhe, mutta pitihän viini sitten napata testiin – maistamatta kun en usko.

Kyseessähän on siis siitä poikkeuksellinen viini, että se on yleensä tuhteja ja tummia viinejä tuottavasta Tempranillosta valmistettu valkoviini. Koska useimpien (vaikkakaan ei kaikkien) tummien rypäleiden mehu on luonnostaan vaaleaa, on myös tummista rypäleistä mahdollista tehdä valkoviiniä, kunhan valmistaja vain ei anna mehun olla kosketuksissa rypäleiden tummien kuorten kanssa. Tämä viini on valmistettu juuri edellämainitulla menetelmällä ja sen on annettu kypsyä kaksi kuukautta sakkojen päällä.

Väriltään Vicarion BdT on suht neutraalin kellanvihreä.

Tuoksun kohdalla on myönnettävä, että jonkinlaista kehitystä on tapahtunut – viini ei tunnu millään tavalla yhtä luotaantyöntävältä kuin viime vuosina. Sen sijaan tuoksu on selkeästi puhdaspiirteisempi ja hedelmäisempi: kokonaisuudessa tuntuu kevyen trooppista hedelmää, erityisesti hunajamelonia ja kevyttä mangoa, hillittyä Tempranillon mausteisuutta ja hentoa banaanisuutta.

Maultaan viini on varsin runsas. Tukevan hedelmäisyyden ohella tuntuu melko voimakasta, kevyen maamaista mausteisuutta, makeaa omenaa ja kevyttä banaanisuutta. Suutuntumaltaan hyvin kypsä ja mehevä viini on täyteläinen, jopa öljyinen. Hapokkuus on kohtalaista, eli viini kyllä pysyy kasassa, mutta soisin happoja olevan enemmänkin runsaan hedelmän vastapainona.

Runsas ja kypsyydessään jopa makeahko hedelmäisyys jatkuu myös melko pitkässä ja suhteellisen suurikokoisessa jälkimaussa. Viinistä jää mehevä, mausteinen ja kypsän hedelmäinen jälkivaikutelma.

Onhan viinissä tapahtunut melkoinen parannus aikaisempiin testaamiini vuosikertoihin: tämänkertainen Blanco de Tempranillo oli varsin puhdaspiirteinen ja jopa miellyttäväkin valkoviini, mutta viinin käyttöyhteys jää silti hieman hämärän peittoon – mihin käyttöön näin runsas ja muhkea viini on oikein tarkoitettu? Sellaisenaan nautittavaksi viini tuntuu hieman turhankin liiallisena, eikä mieleeni tule hirveästi mitään ruokia, joiden kanssa viini vaikuttaisi erityisen mainiolta parilta; aperitiivina taas muut ruokajuomat voivat helposti jäädä tämän viinin runsauden rinnalla vaatimattomiksi.

Viini ei varsinaisesti ole mitenkään huono, mutta se jää loppupeleissä enemmän kuriositeettiasemaan, kuin onnistuu valloittamaan puolelleen. Jos kuitenkin punaisista rypäleistä valmistettu valkoviini jäi kiinnostamaan, löytyy Blanco de Tempranillo Alkon tilausvalikoimasta ihan kohtuulliseen hintaan – erityisesti suhteutettuna viinin nykyiseen, selkeästi aiempaa miellyttävämpään yleisilmeeseen.

Lyhyesti: Aiempina vuosikertoina erityisesti epämiellyttävän tuoksun riivaama, punaisista rypäleistä valmistettu valkoviini, joka nyt on onnistuttu vihdoin saamaan tasapainoisemmaksi ja puhdaspiirteisemmäksi pullotteeksi. Balanssi on kuitenkin vielä hakusessa, sillä viini on loppupeleissä turhan raskastekoinen ja yksipuolinen esitys ollakseen mielenkiintoinen puolikasta lasillista pidempään.

Arvio: Miellyttävä – Blanco de Tempranillo on voimakas ja persoonallinen valkoviini, joka ei omaperäisestä ilmaisustaan huolimatta onnistu olemaan erityisen kiinnostava tai mieleenjäävä. Kuriositeettikamaa, joka kyllä omassa viitekehyksessään toimii, muttei jaksa ylläpitää kiinnostusta kovinkaan pitkään.

Hinnan (12,20e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Svmma Varietalis 2006

Svmma Varietalis 2006

• Valmistaja: Pagos Marqués de Griñon, Dominio de Valdepusa
• Tyyppi: Punaviini, Vino de Pago; DO Dominio de Valdepusa
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Toledo
• Rypäleet: Syrah (60%), Cabernet Sauvignon (25%), Petit Verdot (15%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 19,90e (Syyskuu 2013, Silja Lines)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

Yleisesti Espanjan viinit jakautuvat neljään laatuluokkaan: pöytäviinit (VdM), alueviinit (VdlT), appellaatioluokitellut viinit (DO) ja kaksi korkeamman tason appellaatioluokitusta (DOCa Priorat ja DOCa Rioja). Kuitenkin seasta löytyy myös yksi, tuntemattomampi laatuluokitus, joka asettuu suurin piirtein samalle tasolle DOCa-luokituksen kanssa: Vino de Pago. Merkitsevin ero tämän luokan ja muiden laatuluokkien kanssa on se, että Vino de Pago -luokituksen voi saada vain yksittäinen viinitalo tarhoineen, ei viinialue. Vino de Pago -luokitelluilla viineillä on aina tiukemmat säädökset kuin sillä appellaatiolla, johon viini muuten kuuluisi ja luokituksen saadakseen viinitalon on tehtävä viininsä viljelemistään rypäleistä omassa viinitalossaan – eikä esimerkiksi sopimusviljelijöiltä ostetuista rypäleistä toisen viinitalon välineillä.

Ensimmäisen Vino de Pago -luokituksen sai Griñonin markiisi Carlos Falcó y Fernández de Córdovan omistama Dominio de Valdepusa kymmenisen vuotta sitten, vuonna 2002 (lainvoimaisesti 2003). Tämä kyseinen tila on ollut Carlos Falcón suvun omistuksessa jo vuodesta 1292, mutta viiniköynnöksiä sinne ryhdyttiin istuttamaan vasta vuonna 1974. Viinitalo ryhtyi aluksi tuottamaan yksinomaan Cabernet Sauvignonia, mutta 1990-luvulla talo laajensi repertuaariinsa myös Syrah'ta ja Petit Verdot'ta. Talo tuottaa niin lajikeviinejä, kuin rypälesekoitteitakin; nyt arvioitava Svmma Varietalis on Syrah-vetoinen sekoite kaikkia kolmea alueella viljeltyä lajiketta. Viiniä kypsytetään vuoden ajan uusissa ja kerran käytetyissä, Allierin tammesta tehdyissä 225 litran tynnyreissä, minkä jälkeen viini pullotetaan ilman suodatusta tai kirkastusta.

Äitini oli napannut tämän kyseisen pullon mukaansa Silja Linen viinihyllyiltä alkuvuodesta ja viini pääsi lopulta tositoimiin alkusyksystä, kun kävimme vierailulla illastamassa. Ketterimmät ovat voineet myös napata viinin Alkon hyllyiltä hintaan 25,90e sen piipahtaessa valikoimissa pari vuotta sitten – tosin silloin viini katosi melkoisen ketterästi sen saatua kehuvat maininnat Mykkäsen Joukolta Hesarin viinitorstaissa.

Vahasinetin alle suljettu, hapero korkki aiheutti pientä taistelua, joka lopulta päättyi tappioon – hauras korkki repeytyi kahteen osaan, joista alempi puolikas jättäytyi melko tiukasti pullon kaulaan. Kun korkki oli lopulta saatu siistittyä pois, saatiin viini kuitenkin siivilänokan avulla melko siististi karahviin avautumaan. Väriltään Svmma on varsin tumma, lähes läpinäkymättömän kirsikanpunainen; reunoilta väri kuitenkin hieman pakenee, tuoden sinne kirkkaampaa rubiininpunaista väriä.

Tuoksu on melko muhkea, mutta yleensä tumman hedelmäisiin Espanjan punaviineihin verrattuna suhteellisen marjainen: etunenässä tuntuu murskattua mustaherukkaa ja kypsänmakeaa, jopa ylikypsää karhunvatukkaa – Cabernet ja Syrah siis tuntuvat. Seasta erottuu myös kevyttä pippuria, hennon savuisen mausteista tammea ja auringon paahdetta. Avauduttuaan alkoholi alkaa puskemaan eetterisyyttä tuoksuun.

Tiivisluontoinen ja hedelmävetoinen maku on varsin erilainen kuin tuoksu: hyvin tummanpuhuva, makean luumuinen, viikunainen, kevyen herukkahilloinen, hillityn pippurinen ja hieman pölyinenkin. Suutuntumaltaan viini on suht tuntuvan täyteläinen ja kohtalaisen tanniininen; happoja on kohtalaisesti, minkä seurauksena kokonaisuus on melko pehmeä ja lempeä. Tammikypsytys on tuonut yleisilmeeseen makeaa mausteisuutta ja hieman maitosuklaata ilman häiritsevää, päälleliimattua puisevuutta. Makuprofiililtaan viini on vivahteikas ja miellyttävä, mutta turhankin siistityn oloinen, eikä siitä löydy varsinaista espanjalaisuutta piirun vertaa.

Miellyttävän keskimaun jälkeen alkavat viinin ongelmat: jälkimaku on sekä tuntuvan tamminen että alkoholin (14,5%) lämmittämä. Viinistä jää makean mausteinen, kevyen maitosuklainen, hillityn vaniljainen ja melko lämmin jälkivaikutelma, joka jatkuu pitkään.

Yleisesti Svmma Varietalis on varsin miellyttävä ja helponpuoleinen moderni, hedelmävetoinen viini, mutta en oikein käsitä miksi Vino de Pago -luokitus luotiin nostamaan espanjalaisviinien profiilia, jos viinit ovat tällaisia – sokkona en kyllä rehellisesti voisi mitenkään veikata tätä kyseistä viiniä espanjalaiseksi, päin vastoin; veikkaisin Kaliforniaa tai eteläisen pallonpuoliskon kuumempia viinimaita. Ellei se ole juuri markkinointikikka – "katsokaa: meidänkin maasta saa jenkkiviinejä!"

Luonteikkaita ja/tai tyypillisen espanjalaisia viinejä odottavalle Svmma Varietalis tuottanee pettymyksen. Viini kuitenkin pelaa ihan näppärästi yhteen ruoan kanssa, jos viiniltä ei kaivata erityisen napakkaa otetta tai puruvoimaisia tanniineja. Muhkean runkonsa ja lämmittävän alkoholinsa puolesta viini kyllä sopii myös näin talven kylmimpien iltojen lähestyessä ihan sellaisenaan nautittavaksi lämmittelyjuomaksi. Viiniä voi myös varastoida vielä muutamia vuosia siinä toivossa, että sen kypsin hedelmäisyys ja tukevin runko hieman kuivahtaisi iän myötä kasaan ja paljastaisi enemmän mielenkiintoa alta.

Lyhyesti: Pehmeähkö, modernin hedelmävetoinen, kypsänpuoleinen ja melko tamminen Vino de Pago -luokan punaviini. Vaikka edustaa korkeinta Espanjan viinilaatuluokitusta, on tyylillisesti melko kaukana espanjalaisviinien yleisistä linjoista ja lähempänä uuden maailman pehmeää, helpostilähestyttävämpää viinityyliä.

Arvio: Hyvä – viini ei tyylillisesti onnistunut puhuttelemaan allekirjoittanutta, mutta muuten viinistä pidettiin varsin paljon pöytäseurueessa, minkä lisäksi viini kyllä osoittautui ihan passeliksi ruokaviiniksi. Ei mitenkään erityisen mieleenjäävä viini, mutta mielenkiintoinen ensituttavuus Vino de Pago -tason tuotoksiin.

Hinnan (19,90e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Don Opas 2011

Don Opas 2011

• Valmistaja: Grupo de Bodegas Vinartis
• Tyyppi: Punaviini, DO Valdepeñas
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Valdepeñas
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 6,35e (Kesäkuu 2013, Alko)
• Hinta nyt: 6,48e (Helmikuu 2014, Alko)

Alkukesästä pistäydyimme kaverini tupaantulijaisissa, joissa oli tarjolla erilaisia herkkuja sekä sangriaa. Tutkivan journalismin nimissä nappasin tilkan sangrian pohjana toiminutta Don Opasia lasiini arvioitavaksi – pitäähän nyt jollain lailla olla perillä siitä, miltä maistuu se Alkon ehdottomasti halvimman pään tavara!

Don Opas tulee Espanjan keskiosissa sijaitsevalta Valdepeñasin alueelta, joka tuottaa lähinnä suuria määriä nuorena juotavaa bulkkiviiniä – tosin erikoisesti merkittävä osa Alkossa myynnissä olevista Valdepeñasin viineistä on varsin iäkästä Gran Reserva -viiniä. Kenties Alkossa halutaan pitää yllä valikoimaa vanhoista espanjalaisista Gran Reserva -viineistä, mutta niitä löytyy lähinnä Valdepeñasista sellaiseen hintaan, että suomalainenkin uskaltaisi sellaista ostaa?

Väriltään Don Opas on tasaisen tummanpunainen ja kevyen läpinäkymätön.

Tuoksu on melko muhkea ja yllättävän houkutteleva hintaansa nähden: runsas kokonaisuus on makean tumman marjainen, melko herukkainen, hillityn paahteinen ja kevyesti vaniljaisen tamminen.

Miellyttävän tuoksun rohkaisemana maistan viiniä: no niin, nyt viinin hinnan ymmärtää paremmin. Tuoreen ja kevyesti raa'anhapokkaan punamarjainen maku ei seuraa yhtään tuoksua, vaan on ohut, kevyen vadelmainen, aavistuksen vaniljainen, raa'ahkon vihreä, yksiulotteinen ja tympeä. Rungoltaan viini on kevyen tanniininen, eikä erityisen raikkaan oloinen kohtalaisen hapokkaasta maustaan huolimatta. Yleisilmeeltään viini on stereotyyppinen "hapan" punaviini – koska viinin mutkaton makumaailma on kevyt ja ohut, vähäisetkin hapot hallitsevat kokonaisuutta ja tekevät viinistä melko epämiellyttävän oloisen.

Karvas ja kevyen marjainen jälkimaku on lyhyt, tylppä ja tympeä.

Pähkinänkuoressa viinillä on varsin lupaava tuoksu, mutta surkea maku. Sangrian pohjana viini toimi hyvin appelsiinin ja brandyn tuodessa varsinaista makumaailmaa, mutta sellaisenaan nautittavaksi en kyllä kehtaisi Don Opasta suositella. Loppupeleissä viini osoittautuu juuri sellaiseksi, mitä tästä hintaluokasta voi odottaakin löytävänsä, mutta en kyllä silti menisi väittämään että näin tympeä ja kehno viini olisi todellisuudessa hintansa väärtiä tavaraa.

Eikä kyllä edelleenkään onnistunut vakuuttamaan Valdepeñasin laadusta. Mahdetaanko alueella tehdä mitään maistamisen arvoista?

Lyhyesti: Ohut, tympeä, suoraviivainen ja "hapan" punaviini, jonka raa'ahkon marjainen makumaailma ei pärjää mehevälle ja miellyttävälle tuoksulle.

Arvio: Huono – viini on todella laimea, tympeä ja luotaantyöntävä esitys. Ihan kelpo tavaraa sangrianpohjaksi tai punaviinikastikkeeseen, mutta en oikein käsitä miten tällaista voi juoda vapaaehtoisesti.

Hinnan (6,48e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.

Pago del Vicario Merlot Dulce 2011

Pago del Vicario Merlot Dulce 2011

• Valmistaja: Pago del Vicario
• Tyyppi: Jälkiruokaviini, Vino de la Tierra de Castilla
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha
• Rypäleet: Merlot (100%)
• Koko: 0,5
• Hinta arviointihetkellä: 11,20e (Syyskuu 2012, Heino Juomat)
• Hinta nyt: – (ei Alkon valikoimissa)

kuva: wine-searcher

Jälleen vuorossa moderni kuriositeetti à la Pago del Vicario: yleensä jälkiruokaviinit valmistetaan vaaleista rypäleistä, mutta silloin tällöin vastaan tulee punaisia jälkiruokaviinejä. Sen sijaan Merlot on jälkiruokaviinin rypälelajikkeena melko harvinen maailmanlaajuisella skaalalla, Espanjasta nyt puhumattakaan.

Väriltään viini on paksunpuoleinen, reunoille asti tasaisen viininpunainen.

Tuoksu on kypsän marjahilloinen ja runsas, seassa ylikypsää mustaherukkamurskaa ja paahteisuutta.

Aluksi viini on todella paksu ja makea, tarjoillen makeata mansikkahilloa ja ylikypsää mustaherukkaa, mutta sitten sitä rupeaa keventämään tuntuva karvaus, kevyt pippurisuus ja alkoholin tuoma tulisuus. Tuoksu antoi odottaa jotain paljon tuhdimpaa ja makeampaa. Alkupotkun jälkeen viini onkin paljon kepeämpi, hapokkuus on hyvin tasapainossa jäännössokerin kanssa ja tuntuva mausteisuus sekä karvaus toimivat erinomaisena vastaparina makeudelle. Viinissä on myös jonkin verran tanniinista otetta, vaikkakaan mitään surta potkua viinistä ei löydy.

Jälkimaku on melko lyhyt, jättäen kielelle lähinnä keskimausta tuttua karvautta ja hilloisuutta.

Vihdoinkin Pago del Vicario, joka onnistuu yllättämään positiivisesti! Odotin aiempien PdV-kokemusteni perusteella jotain moderninpuoleista, melko simppeliä ja tahmaista jälkiruokaviiniä, mutta Merlot Dulce onnistui olemaan ilahduttavan kepeä, tasapainoinen ja vivahteikas ollakseen varsin pätevä tapaus. En edelleenkään ole erityisesti makeiden punaisten perään (poikkeuksena Portviinit ja Reciotot), joten ei tämä viini varsinaisesti onnistunut tekemään minusta fania, mutta se oli siitä huolimatta varsin kelvollinen viinityylin edustaja. Todennäköisesti pehmeille ja voimakasaromisille juustoille tai tuhdeille kakuille kelpo kumppani.

Lyhyesti: Melko tasapainoinen, mehevän marjainen, mausteinen ja keskitäyteläinen punainen jälkiruokaviini.

Arvio: Miellyttävä – varsin kelvollinen ja tasapainoinen, vaikkei mitenkään erityisen persoonallinen makea punaviini. Mukavaa silti, että silloin tällöin tulee vastaan tällaisia makeita punaisia, joista ei ole tehty liian paksuja, raskaita ja ylettömän täyteläisiä.

Hinnan (11,20e) ja laadun suhde: Hyvä – viini on hintaisekseen kelpo ostos.

Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2010

Pago del Vicario Blanco de Tempranillo 2010

• Valmistaja: Pago del Vicario
• Tyyppi: Valkoviini, Vino de la Tierra de Castilla
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 11,48e (Syyskuu 2012, Alko, tilausvalikoima)
• Hinta nyt: 11,69e (Tammikuu 2013, Alko, tilausvalikoima)

kuva: pifema

Nuori espanjalainen viinitalo Pago del Vicario on pyrkinyt jättämään perinteiset espanjalaiset viinit sikseen ja keskittynyt tuottamaan selvästi modernimpia ja erikoisempia viinejä markkinoille – Alkon valikoimista löytyvä 50/50 on melko perinteinen esitys verrattuna tähän tapaukseen. Blanco de Tempranillo on juurikin sitä mitä nimi sen väittää olevan: Blanc de Noirs, tummista Tempranillo-rypäleistä puristettu valkoviini. Tutustuin ensi kerran viiniin viime vuonna, jolloin ainoa asia, joka viinistä jäi mieleen, oli sen tuoksu – se oli todella selvästi ja dominoivasti lager-oluen tuoksuinen. Maku taisi olla melkoista peruskauraa, koska siitä ei jäänyt mitään mielikuvaa. Ikäväkseni en muista oliko silloin kyseessä tämä sama 2010-vuosikerta, vai jokin vanhempi, mutta tällä kertaa mukanani on onneksi muistiinpanovälineet, jotta tällä kertaa ainakin jää jotain muutakin käteen!

Hieman huvittaa, kun ajattelee lasissa olevan yleensä niin tummaa ja paksua Tempranilloa – viini on väriltään lähes väritön, hennosti vihertävä.

Tuoksu onkin sitten taas melkoinen pommi, aivan kuten viime vuonna: tuoksussa on edelleen selvästi lageria muistuttava juonne, joka tällä kertaa on kuitenkin selvästi taka-alalla, kun taas viime vuonna se oli lähes ainoa asia, jota tuoksusta erotti. Mukana on kuitenkin yrttejä, maataloa ja kosteata heinää. Vaikutelma on pistävä, kakkainen ja melko luotaantyöntävä. Tämä ei ole sellaista rustiikkisten burgundereiden ja vanhojen riojalaisten miellyttävää paskaisuutta, tämä on semmoista makeata ja ummehtunutta vauvaripulia.

Havainnot viinin mausta meinaavat jäädä kirjoittamatta, sillä viinin tuoksu ei missään muodossa kannusta maistamaan. Onnistun kuitenkin keräämään kaiken rohkeuteni ja kaadan suuhuni maistiaisen. Maku ei onneksi seuraa tuoksua. Kielellä viini on hieman lagermaisen yrttinen, vihanneksinen ja kypsän hedelmäinen sekä todella mausteinen – viinissä on oma, Tempranillo-punaviineistä tuttu vivahde. Suutuntumaltaan viini on leveä, voimakas ja melko hapokas. Hedelmäisyys on kevyesti makeankypsää, mutta yrttisyys ja hapokkuus tuovat viiniin sopivasti raikastavaa suutuntumaa. Kokonaisuus on silti aavistuksen tunkkainen, kevyesti voimainen ja melko lämmin.

Persoonallinen jälkimaku on kuivahko, karheanpuoleinen, alkoholin makuinen ja tuoreen hedelmänen.

Blanco de Tempranillo on selvästi miellyttävämpi maultaan kuin tuoksultaan, kunhan vain onnistuu pääsemään tuoksun yli. Viini ei kuitenkaan ole persoonallisesta maustaan huolimatta kuitenkaan kovinkaan ihmeellinen tai erityisen mieleenjäävä kokemus; erityisesti raikkautta saisi olla näin tuhdissa viinissä selvästi enemmän vastapainona raskaudelle. Kokonaisuutena Blanco de Tempranillo jää mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi, jonka voi tsekata omaksi huvituksekseen, mutta muuten en varsinaisesti oikein suosittele sitä. Pago del Vicarion tuotokset eivät vieläkään onnistu oikein vakuuttamaan – liikaa hupsuttelua nautittavuuden kustannuksella.

Lyhyesti: Todella persoonallinen, melko luotaantyöntävän tuoksuinen ja tuhdin makuinen valkoviini, joka on valmistettu punaviinirypäleistä.

Arvio: OK – viini on melko kummallinen. Ei mikään varsinainen kummajainen, mutta melko kummallinen – pääasiassa tuoksunsa takia. Ilman tuoksua viini olisi vain melko voimakas ja hieman persoonallinen valkoviini, joka tuskin kuitenkaan jäisi mitenkään erityisesti mieleen.

Hinnan (11,69e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.

El Tesoro Monastrell-Shiraz 2011

El Tesoro Monastrell-Shiraz 2010

• Valmistaja: Boutinot
• Tyyppi: Punaviini, DO Jumilla
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Jumilla
• Rypäleet: Mourvèdre (75%), Syrah (25%)
• Koko: 0,75
• Hinta arviointihetkellä: 7,48e (Toukokuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 8,24e (Tammikuu 2014, Alko)

Usein uuden maailman tuottajat markkinoivat viinejään Syrah-, eikä Shiraz-viineinä, jos viinin olisi tarkoitus jollain tavalla olla hillitympi esitys – tai ainakin jos etiketin tulisi markkinoida viiniä sellaisena, oli viini minkälaista tahansa. Sen sijaan vanhassa maailmassa viini on yleensä aina Syrah, oli se tyyliltään minkälaista tahansa.

Joten odotukset eivät ole korkealla, kun tarjolla on monikansallisen jättiyhtiön espanjalainen sekoiteviini, jonka toinen komponentti on Shiraz ja hintaa kokonaiset seitsemän ja puoli euroa.

Väri on melko syvän punertava, reunoilta hieman vaaleneva. Tuoksu on mehevä, täynnä kypsiä punaisia marjoja, luumua ja Espanjan paahteisuutta.

Runsaan konsentroitunut maku on melko pehmeä ja mausteinen, mutta viinin osuessa kielelle seuraa yllätys: se onkin kuiva! Mehevän luumuinen ja tumman marjainenmaku ei olekaan ylikypsän makea, vaan kuiva ja yllättävän ryhdikäs viinin hintaluokan huomioon ottaen. Maussa on bitteristä mausteisuutta ja tietynlaista pölyisyyttä. Suutuntumaltaan viini on keskitanniininen ja hillityn täyteläinen.

Jälkimaku on runsas, pitkähkö, paahtunut, kevyen herukkainen ja siinä on miellyttävää harteikkuutta. Kokonaisuutena viini onnistui yllättämään toden teolla. Lähtökohdat huomioon ottaen El Tesoro on varsin miellyttävä ja tasapainoinen halpispunaviini, joka edustaa selvästi hintaluokkansa parhainta päätä. Viini ei tuo juurikaan mitään uutta tapetille; eikä se myöskään edusta sellaista tyyliä, että se puhuttelisi allekirjoittanutta, mutta kun ottaa huomioon kuinka lähes ala-arvoisia tekeleitä on tullut vastaan isommallakin hintalapulla, olen tästä viinistä erittäin positiivisesti yllättynyt. Parhaimmillaan viini lienee ihan sellaisenaan täyteläisenä seurusteluviininä, mutta toiminee myös mausteisten ja simppelien arki- ja grilliruokien kera.

Lyhyesti: Mausteinen, mehevä, särmikäs ja kuiva punaviini kilpailukykyiseen hintaan.

Arvio: Miellyttävä – ei kokonaisuutena mitenkään erikoinen esitys, mutta jää kuitenkin selvästi plussan puolelle. Aromit ovat suuret muttei ylivedetyt ja tasapaino on kunnossa.

Hinnan (8,24e) ja laadun suhde: Erinomainen – viini on hintaluokkansa parhaimmistoa.

Viña Albali Reserva 2006

Viña Albali Reserva 2006

• Valmistaja: Félix Solís
• Tyyppi: Punaviini, DO Valdepeñas
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha, Valdepeñas
• Rypäleet: Tempranillo (100%)
• Koko: 0,375 / 0,75
• Hinta ostohetkellä: 4,88e / 8,29e (Helmikuu 2012, Alko)
• Hinta nyt: 4,99e / 8,98e (Tammikuu 2014, Alko)

Päivällisen viinikastiketta varten tuli ostettua aikaisemman vuosikerran perusteella ihan semi-OK:ksi ja hintaisekseen kelvolliseksi todetun Viña Albali Reservan puolikkaan kokoinen pullo. Kastiketta varten tästä pullosta meni reilu puolikas, joten jäljelle jääneestä osasta jäi maistiaislasilliset, joista pystyi tarkistamaan käytetyn viinin laadun ihan käytännössä.

Tuoksu on heti avatessa oikein valloittava ja muhkea, tuoksuen runsaan mustaherukkaiselta, nahkaiselta, kevyen taateliselta ja on seassa myös perinteistä, espanjalaista tallisuuttakin. Melko runsas tammi ei tässä vuosikerrassa tuoksu niinkään ilmiselvän vaniljaiselta vaan tuo mieleen ennemminkin hyvin kypsyneen ja tammisen VSOP- tai XO-konjakin. Viini odotteli avattuna tunnin ajan ruoan valmistumista, minkä jälkeen tuoksu oli vielä entistä avoimempi ja runsaampi.

Edelliseen maistamaani vuosikertaan verrattuna viini ei ole läheskään yhtä makean tamminen ja pehmeä, vaan tuoksun kypsät hedelmät vievät harhaan ja viini onkin yllättävän kuiva. Maku on melko yksiulotteinen eikä kovinkaan voimakas; herukkaisen makunsa lisäksi ainoastaan puisen mausteinen ja vain kielen kärjessä käy nopeasti hento, makea viikuna. Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta runsaaseen tuoksuun nähden se on yllättävän kolkko ja melkein onton tuntuinen. Happoja ei ole runsaasti, mutta ne kannattelevat kohtuullisten tanniinien kanssa viinin ei-niin-voimakasta makua hyvin ja viini pysyy ihan hyvin kasassa.

Viini tuntuu makujensa puolesta karttavan kielen takaosaa eikä jälkimausta jää suuhun juuri muuta kuin tammen kevyesti bitterinen mausteisuus. Jälkimaku on yllättävän lyhyt ja onneton.

Viña Albali Reservan tämä vuosikerta on hienoinen pettymys; sen tuoksu tarjoaa ylivoimaisesti parhaan esityksen kokonaisuudesta – viinin ontto hedelmäisyys ja lyhyt jälkimaku eivät tee kunniaa viinin muhkealle ja vaikuttavalle, perinteisen espanjalaiselle tuoksulle. Viini on laatuunsa nähden vielä joten kuten kohtuullisesti hinnoiteltu ja sen voi ottaa perusturvalliseksi vaihtoehdoksi arkisten ruokien kumppaniksi, mutta pakko silti todeta että jo samalla hinnalla saa paljon parempia esityksiä ja pienellä lisäsatsauksella ollaan jo hypätty aivan seuraavalle tasolle viinien laadussa.

Mutta kyllä viinistä tuli ihan kelpo punaviinikastike.

Lyhyesti: Melko kolkko ja lyhyt punaviini, jonka ylivoimaisesti parasta antia on sen kypsä, muheva tuoksu.

Arvio: Tylsä – viini on teknisesti ihan peruskelpo tuote ja arkiselle viininjuojalle ns. varma valinta, mutta melko hengettömänä tusinaviininä se ei tarjoa kovinkaan kaksista esitystä kokemuksia etsivälle viininystävälle.

Hinnan (4,99e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei vastaa hinnan luomia odotuksia.
Hinnan (8,98e) ja laadun suhde: OK – viini on hintansa arvoinen.

Pago del Vicario 50/50 2007

Pago del Vicario 50/50 2007

• Valmistaja: Pago del Vicario
• Tyyppi: Punaviini, Vino de la Tierra de Castilla
• Maa: Espanja
• Alue: Castile-La Mancha
• Rypäleet: Tempranillo (50%), Cabernet Sauvignon (50%)
• Koko: 0,75
• Hinta ostohetkellä: 14,98e (Kesäkuu 2011, Alko)
• Hinta nyt: 15,29e (Tammikuu 2014, Alko)

Viinin nimi "50/50" ilmiselvästi viittaa viinissä käytettyyn rypälesekoitukseen, jossa puolet on Espanjan perinteistä Tempranilloa, puolet espanjalaisittain modernimpaa Cabernet Sauvignonia.

Viinin väri on todella tumma, viininpunainen. Tuoksu on muhkea ja tuhti, siinä on runsaasti kypsää hedelmää ja tammeen sekoitettua maustekaapin sisältöä.

Maku seuraa tuoksua odotetulla tavalla: viini on muhkea, ehkä jopa hieman mahtailevan machomainen, mutta toisaalta suorasukaisessa välittömyydessään perin miellyttävä. Suutuntuma on todella runsaan täyteläinen ja sitä täydentävät ronskit tanniinit ja kohtuullinen hapokkuus. Aromeista puskee läpi sekoitus kypsiä, tummia marjoja sekä kohtalainen annos tammea. Tammi ei ole kuitenkaan monista espanjalaisista tuttua vaniljaa, muttei myöskään Bordeaux'laisista tuttua puumaista aromia, vaan voimakkaan mausteista makua. Puolet Tempranilloa ja puolet Cabernet Sauvignonia tuntuu toimivan ihan miellyttävästi, tuoden esille niin Cabernet'n muhkeutta ja marjaa kuin Tempranillon ronskiutta ja happoja.

Jälkimaku ei sentään lopu aivan kuin seinään, mutta se jättää hieman toivomisen varaa – valtaosa aromeista huuhtoutuu viinin mukana nieluun ja kielelle jää selvimmäksi mauksi vain tamminen mausteisuus ja karvaus. Viini on miellyttävä, vaikkakin selvästi nuori ja hieman epätasapainoinen – pienellä kärsivällisyydellä ja kypsytyksellä viinin tanniinisuus ja nuorekas muhkeus voisi tulla paremmin tasapainoon hillitymmän hapokkuuden kanssa.

Viini on miellyttävä ja ihan vakuuttava esitys, mutta kuitenkin hieman turhan yksinkertainen ja massiivisuudessaan kömpelö köriläs. 50/50 toiminee hyvin esimerkiksi voimakkaille ja suolaisille juustoille, ei-täysin-kypsäksi valmistetulle punaiselle grillilihalle tai ihan sellaisenaan tuhtien viinien ystävälle, mutta jos ruoka kaipaa vivahteikkuutta ja moniuloitteisuutta, kannattaa valita käyttöön joku toinen, hienostuneempi viini. Ruokien tämän kanssa kuuluu olla yhtä yksinkertaisia kuin itse viinikin.

Hinnassa tuntuu olevan himpun verran ilmaa, sillä vaikka viinissä ei ole sinällään mitään vikaa, painii se kuitenkin 15 euron hinnalla astetta kovemmassa sarjassa. Tällä hinnalla rupeaa nimittäin löytymään myös oikein kelpo Reserva- ja Gran Reserva -viinjä Espanjan laatualueilta.

Lyhyesti: Hieman nuorehkon oloinen, massiivinen ja moderni espanjalainen.

Arvio: Keskinkertainen – viini on kaikessa tuhtiudessaan oikein miellyttävä, mutta kuitenkin hieman liian yksipuolinen omaan makuuni.

Hinnan (15,29e) ja laadun suhde: Heikko – viini ei täytä hinnan luomia odotuksia.